Uimaopetukseen ryhtiliike ja vanhemmille vastuuta

Lämpimät säät ovat houkutelleet ihmisiä sankoin joukoin uimaan viime päivinä. Valitettavasti useita vaaratilanteita on tapahtunut viime päivinä ja lapsia on ollut vaarassa hukkua. Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että lapset pelastuivat sivullisten aktiivisuuden ja nopean toiminnan ansiosta. Lasten valvonta uimarannalla ja maauimalassa on valvonnasta vastuussa olevien taholta pettänyt. Kun ihmisiä on paljon samaan aikaan vedessä, hukkuvan havaitseminen voi olla vaikeaa, jos uimataidotonta ei selvästi valvota eikä valvoja ole lähellä uimataidotonta. Aikuisten vastuu lapsensa seurannasta on välttämätöntä eikä uimataidotonta saa päästää liian syviin vesiin myöskään vanhemman seurassa.

Vähältä piti -tilanteita on sattunut myös useita lähivuosina ja valitettavasti myös hukkumisia. Tähän kehityssuuntaan on välttämätöntä puuttua monin eri toimin. Rantavalvojien riittävä koulutus, perehdytys ja valmiudet tehtävään on myös välttämätöntä arvioida.  Tapahtuneet vaaratilanteet ja uintitaidon heikentyminen edellyttävät laajempaa tarkastelua. Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen lasten uimataidon opetuksen määrästä ja laadusta Suomessa sekä myös rantavalvojien koulutusvaatimuksista.

Tuhansien järvien maassa uiminen on luonnollinen osa kesää. Siksi on erittäin huolestuttavaa, että kuudesluokkalaisten uimataito on romahtanut alle kymmenessä vuodessa. Uimataito määritellään Suomessa kansalaistaidoksi, jonka jokaisella tulisi olla mahdollisuus oppia, jotta liikkuminen vesillä olisi turvallista.

Vuoden 2022 uimataitotutkimuksen mukaan vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista on uimataitoisia. Vuonna 2016 vastaava luku oli vielä 76 prosenttia. Uimataidon heikkeneminen yhdistettynä valvonnan puutteeseen on hengenvaarallinen yhdistelmä. Tulevaisuudessa voi olla yhä enemmän myös huoltajia, joiden oma uimataito on puutteellinen.

Perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa kuntia järjestämään opetusta uintiin, vedessä liikkumiseen ja vesipelastukseen. Käytännössä opetuksen määrä ja laatu kuitenkin vaihtelevat suuresti kuntien ja koulujen välillä. On varmistettava, että jokainen lapsi saavuttaa riittävän uimataidon kuten opetussuunnitelmaan kuuluukin.

Ei ole epäselvää, kuka on vastuussa lapsen turvallisuudesta järjestetyn uimaopetuksen ulkopuolella. Huoltajat ovat vastuussa lapsen turvallisesta uimisesta – oli lapsella uimataitoa tai ei. Tätä vastuuta ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. Kun valvotaan uintia, siihen ei kuulu kännykän selaus tai seurustelu niin ettei päähuomio pysy varsinaisessa tehtävässä.

Rantavalvojien osalta pitäisi olla selkeät koulutusvaatimukset mitä tehtävässä edellytetään, ja kunnissa kiinnitettävä erityinen huomio myös siihen, miten työntekijät perehdytetään tehtävään. Rantavalvojan tehtävässä tarvitaan myös rohkeutta puuttua riskitilanteisiin ja ohjata myös rannalla olevia aikuisia. Ja mitä enemmän rannalla on väkeä, niin valvonta on aina haastavampaa. Yleistä informointia riskeihin liittyen ja vanhempien valvontavastuusta on välttämätöntä myös toistuvasti muistuttaa muun tiedotuksen lisäksi esim. varoituskyltein uimarannoilla. Ja tämä tulisi olla eri kielillä, jotta muistakin kulttuureista tulevat ymmärtävät asian tärkeyden ja oman vastuunsa.

Kaikesta huolimatta uiminen on mitä ihanin ja virkistävin liikuntamuoto niin kesäkuumalla kuin muina vuodenaikoina. Nautitaan siitä yhdessä turvallisesti!