Koronavirustartuntoja on tähän päivään mennessä todettu 76 700 ympäri maailmaa ja kuolleita on yli 2 000. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset. Jos tauti leviää yhtä voimakkaasti usealle mantereelle, on vaarana sen eteneminen epidemiaksi myös meillä Suomessa. Runsaan matkailun vuoksi tautien siirtyminen toiselle puolelle maapalloa voi tapahtua nopeasti. Mitä tapahtuu, jos kansastamme on tuhansia ihmisiä samaa aikaa sairaalahoidossa, karanteenissa tai tartuttajina? Onko Suomi valmis?
Viruksen saaneista noin 81 %:lla tauti on ollut lievä, ja he toipuvat normaalisti, mutta 14 %:lla on todettu keuhkokuume ja noin 2 % on kuollut tautiin. Kuolleisuus keskittyy erityisesti vanhempiin ikäluokkiin. Jos virustartunta osuu heikkoihin vanhuksiin, riski joutua sairaalahoitoon on suuri. Esimerkiksi pelkässä säännöllisen kotihoidon piirissä on tällä hetkellä Suomessa vajaat 60 000 vanhusta. Suurin piirtein saman verran vanhuksia on ympärivuorokautisessa hoivassa. Suomen sairaaloissa on hyvä valmius tutkia ja hoitaa koronavirusinfektioita eristysolosuhteissa. Mutta onko järjestelmässä varauduttu lisääntyneisiin sairaalahoitopaikkoihin sekä siihen, miten iäkkäitä vanhuksia hoidetaan epidemiatilanteessa, jos he sairastuvat? Kotihoidossa olevien vanhusten toimintakyky on jo äärirajoilla, ja jos he saavat infektion, he vaativat käytännössä sairaalahoitoa. Ja heidän lisäksi on toki kaikki muut sairaalahoitoa vaativat potilaat.
Terveydenhuollon henkilöstö on keskeisessä asemassa tartuntojen torjunnan kannalta. Hoitajilta on kuulunut huolta epäselvistä ohjeistuksista ja konkreettisia käytännön ohjeita kaivattaisiin. Muun muassa siitä miten suojata muita ihmisiä tartunnoilta, jos henkilöllä on vahvistamaton tautiepäily. Sosiaali-ja terveydenhuollon toimipisteiden kirjo on laaja ja on tärkeää, että kaikilla toimijoilla olisi riittävät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet. Jos tartuntaepäily herää perusterveydenhuollossa terveyskeskuksessa tai lääkäriasemalla, on suunniteltava missä näyte otetaan ja miten kuljetus järjestetään, julkisella liikenteellä, taksilla, ambulanssilla? Miten järjestetään ulkopuolisten suojaus? Vai luotetaanko vain siihen, ettei tautia ole ja ryhdytään jäljitystoimiin, jos tauti sitten todetaan? Saadaanko kaikki mahdolliset altistuneet enää siinä vaiheessa kiinni? Mahdollisten tautitapausten nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta tehokkailla torjuntatoimilla voidaan vähentää jatkotartuntojen riskiä.
THL ja puolustusvoimat ovat tehneet ohjeistuksia epäiltäessä koronavirus COVID-19 sekä epidemian varalle. Kansallisissa ohjeistuksissa tulisi kiinnittää huomiota myös muihin rakenteisiin, joissa ihmisiä liikkuu. Toistaiseksi Suomessa on ollut vasta yksi todettu tartunta ja ei ole aihetta pelolle. Kansalaisten ja eri toimijoiden ajantasainen ja riittävä informointi eri tiedotusvälineitä hyödyntäen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Myös palvelualojen, kauppojen, päiväkotien ja koulujen henkilökunta tulisi huomioida paremmin tiedottamisessa. Työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä päivän aikana. Jos tilanteeseen ei ole ennakolta varauduttu, yksi sairastunut päiväkotilapsi voi esim. ehtiä sairastuttaa jo monta ihmistä ennen kuin tilanteeseen havahdutaan. Talvilomasesongin ollessa kuumimmillaan ihmiset matkustavat myös mantereiden välillä, mikä lisää tartuntariskiä.
Koronavirus voi lisätä entisestään lääkkeiden saatavuusongelmia. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat merkittävästi lisääntyneet parin viime vuoden aikana. Fimean mukaan häiriöiden taustalla on valmistuksen hajauttaminen. Lääkkeiden raaka-aine saatetaan valmistaa Kiinassa, tabletti Intiassa ja pakkaus Irlannissa. Jos joku tökkii pitkässä tuotantoketjussa, se voi vaikuttaa lääkevalmisteiden saatavuuteen maailmanlaajuisesti. Myös se, että tehtaiden sairastuneet työntekijät ovat karanteenissa vaikuttaa lääketehtaiden toimivuuteen. Suomessa on käytössä lääkkeiden velvoitevarastointi kriisitilanteita varten. Se ei kuitenkaan riitä epidemiatilanteessa turvaamaan ihmisten kaikkia nykyisiä lääkityksiä. Kun Suomessa jo nykytilanteessa on useissa lääkkeissä saatavuusongelmia, niin miten järjestelmä on varautunut ennakolta koronaviruksen mahdollisesti aiheuttamiin kuljetushäiriöihin tai lääkkeiden tuotannollisiin ongelmiin? Asiaa ei voi jättää vain seurannan varaan, vaan asiaan on varauduttava etukäteen. Jos hoito- ja suojavarusteita ei ole etukäteen osattu tilata riittävästi, Suomi voi jäädä nuolemaan näppejään, kun niitä ei ole saatavilla tai niiden hinta nousee pilviin.
Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koronavirusepidemiaan varautumisesta sekä epidemiaan liittyvistä lääkkeiden, hoitotarvikkeiden ja sairaalapaikkojen riittävyydestä. Olen mukana myös Elina Lepomäen jättämässä kirjallisessa kysymyksessä liittyen koronaviruksen taloudellisiin vaikutuksiin. Hyvä ennakointi ja varautuminen ovat merkittävässä roolissa, jos tilanne infektion leviämisen suhteen etenee. Maan hallitus ei voi sivuuttaa asian tärkeyttä Suomelle.
Comments