Koronan riskiryhmiin kuuluvien määrä on Suomessa suuri. Heitä on yhteensä 1,2 miljoonaa ja heistä yli 70-vuotiaita on yli 800 000. On kohtuutonta, että yli miljoona ihmistä suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Kyse on myös ikäihmisten ihmisarvosta. Kategorinen yhteen ikärajaan liittyvä suositus eristäytyä lähes karanteenin omaisiin olosuhteisiin tai vierailukiellot hoivakoteihin horjuttavat oikeusvaltiomme ihmisoikeuspohjaa. Oikeusministeriön tulisi arvioida vanhuksiin kohdistuvia vaikutuksia myös oikeudellisesta näkökulmasta. Riskiryhmiin kuuluvien sosiaalisia kontakteja, palveluita ja liikkumista on rajoitettu maaliskuusta lähtien koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Vierailut vanhustenhoidon yksiköissä, sairaaloissa ja ympärivuorokautisissa hoitolaitoksissa ovat olleet pääsääntöisin kiellettyjä STM:n antamien vierailurajoitusten takia. On tehnyt pahaa katsoa niitä televisiopätkiä uutisista, joissa pariskunnat tapasivat toisiaan lasin takaa. Tämäkö on arvokasta vanhustenhoitoa? Missä ovat perusteet ikäihmisten ja riskiryhmien eristämiselle?
Pahiten rajoitukset ovat koskettaneet sairaalahoidossa olevia ja ympärivuorokautisessa hoidossa asuvia. Heidän kohdallaan omaisten vierailuja ei ole sallittu lainkaan, poikkeustilanteita lukuun ottamatta.
Vaikka koronatilanne on ollut Suomessa rauhallinen ja koronasta johtuvia rajoituksia on päästy purkamaan, yli 70-vuotiaiden ja riskiryhmiin kuuluvien rajoituksiin ei tullut suuria muutoksia eteenkään hoitolaitoksissa asuvien osalta. Jo ennen uusien ohjeistusten tuloa THL:N terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen arvioi HS:n haastattelussa 16.5, että hyväkuntoisten, itsekseen asuvien vanhusten ohjeistaminen pysymään karanteenissa on kyseenalaista.
Uusien ohjeistuksien 18.5 päälinjana on, että yli 70-vuotiaat voivat tavata muita ihmisiä, kuten lapsenlapsiaan, kunhan tapaamiset hoidetaan pääsääntöisesti ulkona ja huolehditaan hyvästä hygieniasta ja kahden metrin etäisyydestä. Miksi hoivakotien ja sairaaloiden vierailuihin ei puututtu lainkaan? Nämä ihmiset ovat edelleen yksin huoneissaan.
Tapauskohtaisesti sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on sallittu oireettomien läheisten vierailu kriittisesti sairaiden, lasten ja saattohoidossa olevien luona. On epäinhimillistä, että elämän viimeisinä hetkinä ihmiset eivät ole saaneet hyvästellä läheisiään niin kauan kuin haluavat. Monissa paikoissa vierailijat ovat sallittu vain kuolevan potilaan luokse ja silloinkin vain yksi tai kaksi henkilöä. En usko, että yksikään hoitolaitos purkaa omavaltaisesti rajoituksiaan, jos STM ei asiaa selvästi linjaa.
Kuinka perusterveet voisivat auttaa käytöksellään suojaamaan riskiryhmiin kuuluvia niin, että he voisivat elää mahdollisimman normaalia elämää? Maskien käytön lisäämisellä ja hyvästä käsihygieniasta huolehtimisella mitään ihmisryhmää ei olisi tarvinnut jättää rajoitteiden purun ulkopuolelle.
Maskeista STM teki selvityksen, minkä perusteella he päätyivät siihen ratkaisuun ettei niitä tarvita kansan käytössä. Voisiko STM tehdä myös selvityksen siitä, mikä on vanhusten sairastuvuus ja kuolleisuus koronakriisin aikana muihin syihin kuin koronaan?
Toteutuuko koronarajoitusten osalta ihmisten perusoikeudet ja mikä on tosiasiallinen mahdollisuus omaisille olla mukana hoidossa? Monet omaiset ovat huolissaan miten läheisen toimintakyvystä pidetään huolta, miten hän jaksaa ja miten häntä voisi tukea ja auttaa.
Ei riitä, että omaiset pääsevät vasta saattohoidossa tapaamaan läheistään. Ympärivuorokautisen hoivan piirissä asuvat ihmiset elävät viimeisiä vuosiaan. Heiltä ei voida viedä palveluita ja omaisia sillä verukkeella, ettei uskalleta tehdä päätöksiä heidän hyvinvointinsa eteen.
Erityisesti nyt kun varustetilanteen on kerrottu olevan hyvä ja koronaviruksen tarttuvuusluku on pieni, on välttämätöntä helpottaa myös riskiryhmiin kuuluvien elämää. Hallituksen vastuulla on hakea ratkaisut ja tehdä suositukset, jotta riskiryhmään kuuluvat voivat tavata läheisiään turvallisesti sekä liikkua myös kodin ulkopuolella. Kansanmaskit ja hyvä käsihygienia ovat tärkeitä keinoja, joilla voimme suojata riskiryhmiä. Suositus maskien käyttöön joukkoliikenteessä, kaupoissa, ja lähikontakteissa olisi inhimillisempi tapa suojata riskiryhmiä kuin eristää ihmiset kokonaan yksin neljän seinän sisälle. Turvallisuuden tunteen palauttaminen on keskeisimpiä tekijöitä siinä, että kodista ei tule vankila kenellekään.
Ikäihmisille ja muille riskiryhmille asetettuja rajoituksia on välttämätöntä tarkastella niiden oikeudellisesta perusteiden näkökulmasta. Kyse ei ole vain tartuntataudista ja sen hoitamisesta. Kyse on mitä suuremmassa määrin ihmisten perusoikeuksista.
Comments