Ikääntyneiden digisyrjäyttämisen loputtava!

Vanhusasiavaltuutetun arvion mukaan Suomessa on 500 000–600 000 yli 65-vuotiasta, joilla ei ole riittäviä digitaitoja hoitaa asioitaan itsenäisesti. Digitalisaation nopea eteneminen on jättänyt suuren joukon ikääntyneitä palveluiden ulkopuolelle tai muiden ihmisten varaan.

Arjen perusasioiden hoitaminen ei saa olla kiinni älypuhelimesta tai sovelluksesta. On kohtuutonta, että moni toimintakykyinen ikääntynyt joutuu valtuuttamaan läheisensä tai jopa puolituttunsa hoitamaan omat asiansa vain siksi, ettei tarjolla ole muita saavutettavia asiointitapoja.

Ikääntyneet ja heidän omaisensa ovat kertoneet vaikeuksista muun muassa laskujen maksamisessa, ajanvarauksissa, pysäköinnissä, matkalippujen ostossa ja terveystietojen tarkastelussa. Moni palvelu edellyttää älypuhelinta, tiettyä sovellusta tai vahvaa sähköistä tunnistautumista.

Digisyrjäyttäminen on vakava ongelma yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden kannalta. Lisähaasteita tuo lukuisten palvelunumeroiden maksullisuus, mikä voi muodostua myös palvelun saannin esteeksi. Välttämättömien palvelunumeroiden on oltava maksuttomia tai vain pienellä maksulla. Puhelumaksu ei saa muodostua kynnykseksi asioinnille. On myös huomioitava ettei digisyrjäyttäminen koske vain ikäihmisiä, vaan useita muitakin ryhmiä kuten vammaisia, joiden mahdollisuudet käyttää digipalveluita voivat olla rajalliset.

Olemme sosiaali-ja terveysvaliokunnassa toistuvasti nostaneet esiin vaatimuksen siitä, että palveluita pitää saada myös muilla tavoin, kuten puhelimitse. Palvelut pitäisi olla saatavilla kuitenkin kaikilla eri yhteiskunnan sektoreilla välttämättömien palvelujen osalta. Tämä ei ole vain sote-palvelujen asia. Arjen sujuvuuteen ja pärjäämiseen tarvitaan monia muitakin palveluja, kuten pankki-, sähkö- ja puhelinliittymään liittyvää asiointia. Arjen asioiden hoitaminen on nykyisessä toimintaympäristössä muuttunut kovin haastavaksi. Laskuja voi mennä perintään yksinkertaisesti siitä syystä etteivät ne kohtaa laskun saajaa.

Digitalisaatio ei saa tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Meidän on huolehdittava siitä, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus hoitaa omat asiansa. Tämä on itsemääräämisoikeuden lisäksi myös merkittävä kansantaloudellinen kysymys, jos yhteiskunta omilla toimillaan sysää ihmisiä riippuvaisiksi muista.

Jätin 12.6. ministerille kirjallisen kysymyksen, jossa peräänkuulutan toimia ikääntyneiden digisyrjäytymisen estämiseksi ja vaihtoehtoisten asiointitapojen turvaamiseksi. Ministerin vastaus kysymykseen on odotettavissa noin kolmen viikon sisällä.