top of page

Tieteen ja tutkimuksen rahoitus ei kestä enää punakynää

Laadukasta ja hyvää hoitoa ei saavuteta ja ylläpidetä ilman tutkimusta. Päivittäin saamme lukea lehdistä ja kuulla poliitikkojen suusta miten tärkeää on panostaa tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Siihen se sitten jääkin.

Jos Suomessa ei panosteta lääketieteelliseen tutkimukseen, jäämme auttamattomasti jälkeen tieteen aallonharjasta ja emme voi tarjota potilaille parasta mahdollista hoitoa ja tutkijoille houkuttelevaa työkenttää. Itseaiheutetussa aivovuodossa ei ole mitään järkeä vaan meidän pitäisi pystyä pitämään kiinni jokaisesta osaajastamme.

Yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen määräraha on pienentynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Suomen tavoite on ollut saavuttaa 4% TKI-osuus bruttokansantuotteesta, mutta suunnanmuutosta ei ole tapahtunut. Ensi vuoden budjetissa ei esitetä muutosta valtion tutkimusrahoitukseen (VTR) yliopistotasoisia terveydenhuollon yksiköitä ja sosiaalityötä koskien. Tämä on pettymys ja linjaus on myös eduskunnan tahdon vastainen. Jo vuoden 2020 talousarviokäsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman: ”Eduskunta edellyttää, että valtion tutkimusrahoitusta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen vahvistetaan ja saatetaan takaisin kasvu-uralle väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävän, korkeatasoisen ja vaikuttavan tutkimuksen varmistamiseksi. Lisäksi eduskunta edellyttää, että tutkimusrahoituksen riittävyys varmistetaan myös uudessa sote-rakenteessa”.

Suomessa on viime vuosina haluttu panostaa myös perustamalla kansallisia osaamiskeskuksia kuten genomi-, syöpä-, neuro- ja lääkekehityskeskus. Osaamiskeskusten rahoitusta ollaan kuitenkin leikkaamassa budjettiesityksessä tämän vuoden 6,5 miljoonasta eurosta 1,5 miljoonaan euroon eli lähes 80 %! Huolestuttavaa on myös se, että puutteellisen rahoituksen lisäksi sote-uudistuksessa yliopistosairaaloiden asemaa ei ole varmistettu eikä niille ole varattu erillistä rahoitusta. Tieteen ja tutkimuksen rahoitus ei kestä enää yhtään punakynää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti myös huolensa vuoden 2022 talousarviolausunnossaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja koulutuskorvauksiin varattujen määrärahojen niukkuudesta.

Suomen korkealaatuinen tutkimus ja hoito eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tutkimuksen perusrahoitus on saatettava pitkäjänteiselle kasvu-uralle ja varmistettava yliopistosairaaloiden rahoitus. Tulevaa ei ole varaa vaarantaa. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Tämä on tärkeää myös jokaisen päättäjän muistaa.

Kirjoitus on julkaistu MediUutisissa 15.11.2021

0 views

Comments


bottom of page