Pääsykokeet on järjestettävä, tavalla tai toisella

Perjantai 17.4.2020 - Mia Laiho

Moni korkeakoulujen valintakokeisiin valmistuva yllättyi 9.4 tulleesta tiedosta, etteivät ammattikorkeakoulut ja yliopistot järjestä kevään valintakokeita perinteisellä tavalla. Yliopistot ovat linjanneet, että perinteisiä valintakokeita ei ole koronatilanteen vuoksi mahdollista järjestää turvallisesti, ottaen huomioon koetilanteeseen liittyvät riskit ja riskiryhmien tunnistamisen vaikeuden. Opiskelijavalinnat järjestetään mahdollisesti perinteisten pääsykokeiden sijaan kevään ja kesän aikana vaihtoehtoisilla, fyysistä kontaktia välttävillä tavoilla. Tarkempia ja konkreettisia ohjeita valintakokeista joudutaan siis vielä odottamaan. Tämä vaikuttaa tuhansien nuorien elämään.  Nuorten oikeusturva ja yhdenvertaisuus saattaa vaarantua, kun aiemmin ilmoitettuihin pääsykokeisiin tulee nopealla aikataululla yllättäviä ja merkittäviä muutoksia. Haluan vielä muuten selvyyden takia tuoda esille, että itselläni lapset eivät ole nyt hakemassa yliopistoon, kun olen saanut palautetta nostettuani esille nuorten oikeusturvakysymyksen, että minulla olisi ns. oma lehmä ojassa. Ei ole. Olen aidosti huolestunut niiden tuhansien nuorten tilanteesta, joita tämä äkillinen muutos koskettaa.

Ammattikorkeakoulut ovat jo vuosia kehittäneet valintakoe järjestelmäänsä yhdessä, joten kyvykkyyttä etäpääsykokeiden järjestämiseen löytyy. Ammattikorkeakoulujen valintakoe järjestetäänkin etäkokeena kesäkuun alussa. Yliopistojen kohdalla yhtenäistä korvaajaa pääsykokeille ei ole, vaan kukin yliopisto ratkaisee asian tilanteensa mukaan. Myös joiltakin yliopistolinjoilta on jo ilmoitettu, että pääsykokeen suorittaminen etänä onnistuu. Esimerkiksi julkisuuteen on kerrottu, että oikeustieteellisen alan yhteisvalinnassa todistusvalinnan ja valintakoevalinnan kiintiöt pidetään ennallaan. Oikeustieteen valintakokeen ensimmäinen vaihe järjestetään sähköisesti ja lisäksi on mahdollista, että valintakokeeseen sisältyy toinen vaihe erikseen määriteltynä ajankohtana.

Suurin osa yliopistoista ei ole kuitenkaan vielä ilmoittanut miten pääsykoe järjestetään. Aiemmin suunniteltuihin pääsykoemalleihin on tulossa mitä ilmeisimmin merkittäviä muutoksia.

Ministeriön päätöstä poiketa aiemmin ilmoitetuista valintakokeella sisään otettavista opiskelijoista ei voida jättää yliopistojen oman harkinnan varaan. Nuoret ovat voineet ottaa jopa kuukausia palkatonta lomaa töistä lukeakseen pääsykokeisiin sekä maksaa tuhansia euroja valmennuskursseista. Nuorten yhdenvertaisuus ja oikeusturva pitää turvata korkeakouluhauissa.

Jos pääsykokeella valittavien määrä laskee, tulee se johtamaan lisääntyneisiin välivuosiin ja väliinputoajiin. Täysin uudentyyppinen pääsykoe saattaa myös osoittautua esteeksi, jos joku on harjoitellut kokeeseen vanhan ja oletetun koemallin mukaan. Lukutyönmäärää ja stressiä, ei voida palkita näin. Monet ovat keskittyneet pääsykokeisiin kuukausien ajan, moni lopettanut työnsä valmistautumisen takia, ja osallistunut myös kalliille valmennuskursseille. Kyseessä on nuorille taloudellisesti myös merkittävästä asiasta. Meillä on myös merkittävä määrä varusmiehiä, jotka eivät ole voineet hakea edellisenä vuonna palveluksen takia pääsykokeiden kautta opiskelemaan varusmiespalveluksen ajoituksen tai riittämättömän lukuajan takia, jolloin heillä voi tulla 2-3 välivuotta, jos he eivät tänä keväänä pääse hakemaan pääsykokeiden kautta yliopistoihin. Tämä ei ole heillekään kohtuullista ja eriarvoistaa hakijoita. On myös yleisesti hyvin tiedossa, että pojat usein kypsyvät myöhempään ja pääsykokeet voivat olla heille merkittävä väylä yliopistoon. Jos pääsykokeita ei järjestetä samassa määrin kuin aiemmin, hankaloituu tilanne heidän osaltaan entisestään. Kyse on myös tasa-arvosta niin sukupuolen kuin mahdollisuuksien suhteen.

Osa pääsykokeiden valvojista voi pelätä koetilannetta, jos siihen liittyisi terveysuhkaa. On ymmärrettävää, että uusi virus voi aiheuttaa pelkoja. Tämä on kuitenkin vain yksittäinen tilanne. Ja jos tämä koetaan uhkana niin kokeen valvojille ja osallistujille voisi jakaa käsidesiä, hanskat ja suumaskit kokeen ajaksi. Sekä heidät voitaisiin sijoittaa useisiin tiloihin tai isoihin tiloihin, jonka voi jakaa pienemmiksi.  Kyse on siitä, halutaanko oikeasti järjestää asia opiskelijoiden tilanne huomioiden.

Digitaaliset valintatavat, verkkokurssit sekä todistusvalinnan laajentaminen tai avoimen yliopiston väylän valinta ei sovellu korvaamaan kaikilla linjoilla pääsykoetta. Kaikilla yliopistoilla ja tiedekunnilla ei ole myöskään järjestelmää, jolla kaikki pääsykokeet voitaisiin järjestää etänä. Pääsykokeen perusteella sisään otettavien määrä pitää olla sama kuin aiemmin yhteishaussa ilmoitettu määrä. Olisi epäreilua pääsykokeisiin lukeneita kohtaan, jos valintaperustetta muutettaisiin jälkikäteen. Pääsykoe pitää järjestää tavalla tai toisella niin, että pääsykokeen perusteella sisäänotettavien määrä ei laske ja pääsykokeen sisältö vastaa pääsykokeisiin annettua ennakkomateriaalia.

Pääsykokeita olisi mahdollisuus siirtää vielä toukokuun lopulle tai kesäkuun alkuun. Tällöin aikaa järjestelyille olisi enemmän. Jos tahtoa ja halua oikeasti on, valintakokeet voidaan toteuttaa. Ministeriön on nyt kuitenkin otettava asiassa johtovastuu, ja annettava selkeät ohjeet ja linjaukset yliopistoille ja korkeakouluille pääsykokeiden järjestämisen välttämättömyydestä. Yliopistot ovat isoimmissa kaupungeissa, joten tyhjiä tiloja löytyy varmasti, jos yhteistyötä tehdään esim. kaupunkien kanssa. Tyhjiä kouluja, messuhalleja, urheiluhalleja yms. löytyy varmasti, jos yliopistolla tai korkeakoululla ei ole omia tiloja riittävästi.

Jätin tällä viikolla aiheesta hallitukselle toimenpidealoitteen. Aloitteessa ehdotin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, että opiskelijoiden oikeusturva, yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu varmistetaan yliopistojen ja korkeakoulujen valintamenettelyssä, pääsykokeet järjestetään ja pääsykokeiden perusteella valittavien oppilaiden osuutta ei vähennetä. Opiskelijavalinnoissa pitää toteutua alkuperäiset kiintiöt, sillä muuten valinta laittaa hakijat epätasa-arvoiseen asemaan. Tämä on mitä suuremmassa määrin opiskelemaan hakevien oikeusturva ja yhdenvertaisuusasia.  Toivon vilpittömästi, että tiede- ja kulttuuriministeri tarttuu aktiivisesti tähän asiaan, ja velvoittaa yliopistot ja korkeakoulut pääsykokeiden järjestämiseen nuorille. Pääsykoe on hakijoille merkittävä virstanpylväs, joka myös määrittää nuoren elämän suunnan.

Koronaperheet

Sunnuntai 12.4.2020 - Mia Laiho

Miten tästä selvitään? Miten jaksan ja kestän olla kotona? Miten perheeni selviää? Mistä rahaa ruokaan ja laskuihin?

Vallitsevan koronatilanteen takia ihmiset kohtaavat arjessaan uusia huolia ja ongelmia. Tuhansia ihmisiä on menettänyt työpaikkansa ja yli 100 000 ihmistä on lomautettu. Koululaiset ovat siirtyneet etäopetukseen ja vastuu päivän opetuksesta on kasaantunut perheille. Harrastustoiminta on katkolla. Kavereita tavataan vain etänä. Eristäminen voi ahdistaa ja laukaista tai pahentaa perheissä mielenterveys-ja päihdeongelmia. Epävarmuus tulevasta, taloudellisesta tilanteesta, terveydestä ja yksinäisyys ovat lisääntyneet koronaeristyksen myötä. Pääsiäisen lomia vietetäänkin monessa perheessä ahdistuneissa tunnelmissa. Eristäytyminen neljän seinän sisälle, sosiaalisten kontaktien katkeaminen ja kodin kiristynyt ilmapiiri saattavat kärjistyä johtaen jopa väkivaltaan ja itsemurhiin. Erityisen hankala tilanne on perheissä, joissa on jo ennalta esiintynyt päihderiippuvuutta tai väkivaltaa.

Turvakotien asiakasmäärät ovat nyt poikkeustilan aikana kääntyneet kasvuun. Samaa ilmiötä on nähtävissä myös muualla Euroopassa, kuten esimerkiksi Ranskassa perheväkivaltatapaukset ovat lisääntyneet 30% koronakriisin myötä.

Huolestuttavaa on, että samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on vähentynyt. Kun koulut ovat etäopetuksessa, koulun tekemien lastensuojeluilmoitukset ovat laskeneet. Lapsen hätä ei tule nähdyksi ja kuulluksi. Ulkopuolisten on vaikea huomata lapsen hätää, kun ei ole sosiaalisia kontakteja ja tilanteita, joissa huoli voisi herätä. Pienet lapset eivät osaa pyytää apua itse ja etäopiskelun aikana opettajien on vaikea huomata lasten huolta. Opettajien rooli tuen havaitsemisessa on suuressa merkityksessä. Koulun säännöllinen yhteydenpito jokaiseen lapseen korostuu nyt etäopetuksen aikana. Sitä varten jokaisessa kunnassa ja koulussa on varattava riittävät opettaja- ja oppilashuoltoresurssit. Erityisen tärkeää on, että koulun ja sosiaalipalvelujen välillä on toimiva yhteys kriisin aikana, jotta jokainen lapsi, josta herää huoli tulee kohdatuksi ja hän ja hänen perheensä saavat apua. Jos koulussa herää huoli lapsen voinnista, niin koulun kannattaa nyt herkästi olla yhteydessä kunnan sosiaalipalvelujen perhetyöhön. Nyt jos koskaan eri toimijoiden yhteystyö on tärkeää lapsen edun huomioimiseksi.

On myös tärkeää, että lapsille olisi oma yhteydenottokanava, jos elämä tuntuu kaatuvan päälle. Tein toimenpidealoitteen hallitukselle lasten ja nuorten auttavasta puhelimesta, joka olisi toiminnassa jatkuvasti, riippumatta kellonajasta tai viikonpäivästä. Pääministeri Marin eduskunnassa suhtautui asiaan positiivisesti ja lupasi selvittää asiaa. Toivottavasti valtakunnallinen lasten auttava puhelin saataisiin pian käynnistettyä.

Muutama sana kouluruuasta. Kouluruuan merkitys on ruokaa suurempi. Kunnissa on ollut erilaisia käytäntöjä kouluruokailun suhteen. Olisin toivonut eduskunnan linjaavan kouluruoka-asiaa vahvemmin. Nyt osa kunnista ei tarjoa etäopetuksessa oleville mitään ruokaa, osa lämpimän ruuan ja osassa on erilaisia eväspussikäytäntöjä. Peräänkuulutan kuntia huolehtimaan, että jokaisella myös etäopetuksessa olevalla lapsella on mahdollisuus matalalla kynnyksellä saada ruokaa oli se sitten eväspussin muodossa tai ruokana lautasella. Eväspussi ei saa olla köyhäinapua, vaan tarjolla ihan kaikille. Silloin siihen tartutaan myös helpommin. Ja voisihan eväspussin hakeminen olla samalla edes lyhyt kohtaaminen lapsen kanssa, ja ainakin näkyvään hätään voisi tarttua. Lapsen hätä ei saa peittyä koronan alle. Lapsen hätää on olemassa edelleen, joka päivä, valitettavasti. Jos sitä ei huomata, seuraukset voivat olla vakavat.

Koronan aiheuttamat poikkeusolot ovat hankaloittaneet myös monien päihteistä eroon yrittäviä ja mielenterveysongelmista kärsiviä rajulla tavalla. Vertaistukiryhmät ovat olleet monille se pelastusrengas, jonka varassa he pärjäävät arjessa. Monet ihmisiä kannattelevat mielenterveyden tukiryhmät ja kuntoutustoiminta on keskeytyneenä. Heissä on mukana myös useita lasten ja nuorten vanhempia. Kun vanhempi tai vanhemmat ratkeavat juomaan, tietää se joissain perheissä perhehelvetin alkamista. Lapsille se on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta.Tässä vaiheessa uskalletaan vain arvailla millainen jälkipyykki koronasta jää Suomen sosiaali- ja päihdehuollolle.

Jos tilanne pitkittyy, yhä useampi ihminen tulee tarvitsemaan tukea arkeensa ja siihen Suomen on varauduttava. Jalkautuvaa sosiaalityötä ja mielenterveystyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan ennen. Sekä kiireellisiä että ihmisiä kannattelevia mielenterveys- ja päihdepalveluita tarvitaan erityisesti poikkeusoloissa. Mutta elämä jatkuu. Päivä päivältä eteenpäin. Me jaksamme. Rajoituksista huolimatta toinen toistamme tukien.

Uusimaa on kiinni, länsiraja vuotaa, suojavarustus poliiseilla ja rajoilla riittämätön

Sunnuntai 5.4.2020 - Mia Laiho

Poliisit, pelastajat ja rajavartiolaitoksen henkilökunta tekevät työtä, jossa lähikontaktia ihmisiin ei voi välttää. Heitä tarvitaan ympäri Suomen. Suomen ulkorajojen sulkeminen 19.3 on lisännyt rajavartiolaitoksen töitä. Kun Uudenmaan rajat suljettiin 28.3 ja rajatarkastukset sisärajoilla aloitettiin, poliisien tarve ja lähikontaktit lisääntyivät merkittävästi. Rajoitusten lisäännyttyä ulko- ja sisärajoilla Ruotsin vastaisella länsirajalla liikkuu edelleen päivittäin yli 1000 ihmistä edestakaisin. Ihmettelenkin, miten hallitus ja ministeri Ohisalo ei ole vieläkään saanut vuotoa tukittua. Eduskuntaa siihen ei tarvita, päätös voidaan tehdä hallituksessa, mutta sitä ei vain saada siellä tehtyä. Aikaa ei ole hukattavana. Länsirajalta linkoaa koronatartuntoja jatkuvasti, onhan tautia Ruotsissa yli kolme kertaa enemmän koronatartuntoja ja kuolemantapauksia yli 16 kertaa enemmän kuin Suomessa. Ruotsin löperön koronan hoidon seuraukset ovat jo ikävällä tavalla nähtävissä ihmishenkien menehtymisinä.

Poliiseilla, rajavartiomiehillä, ensihoidossa ja palomiehillä kenttätyössä voi tulla mitä vaan vastaan, myös kohtaamisia koronatartuntakaranteenissa olevien kanssa. Epidemian ja poikkeusolojen aikana lähikontaktitilanteiden ohjeistuksen tulee olla selvä, eikä se voi perustua työntekijän omaan harkintaan. Ja varusteita pitää olla myös saatavilla. Työntekijöiden työturvallisuudesta ei voi tinkiä tämän erittäin tarttuvan viruksen edessä.Poliiseille ja rajojen työntekijöille tarvitaan ohjeistus, miten työssä tulee huomioida tartuntariski ja miten suojautua.

YLEn uutisoinnin mukaan New Yorkin koronaviruspesäkkeessä 10% poliiseista on jo sairaana tai karanteenissa tartuntaepäilyn takia. Samaan aikaan poliiseille kohdistuneet hätäpuhelut ovat olleet ennätysmäisessä nousussa.

Monissa kohteissa ja viranomaistehtävissä käsienpesumahdollisuutta ei ole heti saatavilla ja suojavarusteet on kannettava itse mukana. Esim. poliisilla on päivittäin työssään lähikontakteja alkaen Uudenmaan rajojen valvonnasta ja kenttätyöstä kiinniottoihin. Heille on tehtävä selkeät suojautumisen lähikontaktiohjeet, ettei New Yorkin poliisien vastaava tilanne tapahdu Suomessa.

Jos koronataistelu halutaan oikeasti voittaa, meidän on huolehdittava myös Suomen turvallisuuden ammattilaisten suojautumisesta ja työturvallisuudesta.

Työntekijöiden tiedontarve koronan suhteen on todellinen. Työntekijäjärjestöihin ja liittoihin on tullut kuukaudessa lähes koko vuoden verran kysymyksiä koronatilanteesta, työnteosta ja suojautumisesta. Tämä jos mikä kielii ihmisten tiedonjanosta ja epävarmuudesta. Tällä hetkellä ministeriön tasolta ei ole määritelty lähikontakteihin yhteneviä ohjeita, joilla suojella työntekijää ja asiakasta.

Kentälle tarvitaan konkreettiset ohjeet, miten tartunnan saamista voi ehkäistä ja miten suojautua lähikontaktissa. Ohjeistusten tekemistä ei voida jättää yksittäisille esimiehille vaan heidän on saatava tässä tilanteessa selvät linjaukset ja ohjeet ministeriöstä, jotta he voivat puolestaan ohjeistaa työntekijöitä ja huolehtia asianmukaisesti työturvallisuudesta. Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle 3.4. Toivottavasti siihen vastataan nopealla aikataululla. Jokainen työvuoro ilman riittäviä suojavarusteita on riski. Kriittisten työntekijöiden kohdalla meillä ei ole varaa riskeerata heidän työturvallisuutta. Miehistön vajaus voi kostautua yhteiskunnalle mittavin seurauksin.

Lapsille valtakunnallinen auttava linja (24/7) koronakriisihätään

Keskiviikko 1.4.2020 - Mia Laiho

Koronan aiheuttama kriisi on ajanut suomalaisen yhteiskunnan poikkeustilaan. Ihmisiä on eristetty koteihinsa, koulut ovat siirtyneet pääsääntöisesti etäopetukseen, satoja tuhansia työikäisiä ihmisiä on lomautettu töistä ja monet ei-kiireelliset-sosiaali- ja terveyspalvelut on peruttu. Koulun kontrolli ja sen tarjoama turva puuttuu monien mielenterveys- ja päihdeongelmaperheiden arjesta. Lapset jäävät nyt vaille sitä kanavaa, jossa huolen ja pelon voi sanoa turvallisesti. Koulu on osalle näistä lapsista myös se turvallinen hengähdyspaikka kodin ongelmilta. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Vanhempien mielenterveys ja päihdeongelmat aiheuttavat vakavimmillaan lapsille kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymistä. Perheiden ongelmat heijastuvat suoraan lapsiin. Vanhempien ongelmat voivat näkyä riitelynä, väkivaltana, mielenterveys ja alkoholiongelmina sekä heitteille jättönä. Nämä kaikki aiheuttavat lapsessa pelkoa. Tapaamisten vähennyttyä moni ongelma voi jäädä auttajilta piiloon. Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä.

Tähän on oikeasti varauduttava. Emme voi jäädä vain seuraamaan ja odottamaan kriisin aiheuttamia ongelmia lapsille, joiden korjaaminen voi kestää pitkään tai jättää lapsillemme elinikäisiä traumoja. Jätin eilen toimenpidealoitteen hallitukselle lasten ja nuorten valtakunnallisen palvelulinjan käynnistämisestä. Eduskunnan täysistunnossa eilen nostin asian esille, ja oli ilahduttavaa, että pääministeri Marin kiinnostui asiasta ja lupasi selvittää asiaa.

Aikuisille turvakotien ja auttavien puhelimien etsiminen on varmasti helpompaa kuin lapsille ja nuorille. Etäopetuksen aikana tulisi huomioida lasten riittävät auttavat digipalvelut, jotta lapsi ja nuori voi ottaa yhteyttä silloin, kun hätä on. Nyt etäopetuksen aikana opettajat kantavat myös huolta ja ovat neuvottomia, kun lapsiin ei saa yhteyttä samalla tavalla, jos ollenkaan. Opettajat tekevät parhaansa tässä haastavassa kriisitilanteessa, että kaikkiin lapsiin saataisiin yhteys. Mutta ei se ole aina niin helppoa, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Yhteydenpito voi tapahtua vain vanhempien välityksellä ja sekin voi ontua. Koulukuraattoreiden työnkuva on muuttunut myös haastavammaksi etäkoulun myötä, resurssit ovat hyvin rajalliset ja ne ovat vain virka-aikaan käytössä. Huoli lasten hyvinvoinnista on suurta niin kouluissa, lapsiperhetyössä, lastensuojelussa ja lasten kanssa toimivissa järjestöissä.

Monet palvelupuhelimet toimivat vapaaehtoisten avulla. Kaikki se järjestöjen ja vapaehtoisten toimijoiden apu on kullanarvoista ja edelleen myös tarpeen. Näiden puhelinlinjojen aukioloajat kuitenkin vaihtelevat ja tiedot niistä ovat jokseenkin hajallaan. Olisi tärkeää, että meillä olisi myös valtakunnallinen 24/7 numero, johon lapset ja nuoret voisivat olla yhteydessä tarvittaessa. Perheitä akuuteissa tilanteissa auttava henkilön tulisi olla koulutuksen saanut ammattilainen, joka osaisi tehdä nopean tilanne arvion ja ohjata lapsen tai nuoren oman alueensa avun piiriin. Valtakunnalliselta palvelulinjalta asiakkaan hoito voitaisiin ohjata tarvittaessa myös alueellisiin sosiaali-ja kriisipäivystyksiin, jos vaikuttaa siltä, että lapsi tai nuori on kiireellisessä sosiaalihuollon tuen, esim. lastensuojelun tarpeessa tai ottamaan yhteyttä koulun kuraattoriin tai psykologiin, jos asia senlaatuinen, että hoituisi siellä.

Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä. Lapsilla ja nuorilla on myös piileviä tai jo todettuja mielenterveysongelmia, jotka voivat pahentua kriisin aikana. Tähän on oikeasti varauduttava.  Ei voi olla niin, että nuorten ympäriltä kaikki palvelut katoavat, kun etäopetus on alkanut, kiireetöntä hoitoa on alasajettu ja yhteiskunnassa on rajoitettu myös sosiaalisia kontakteja.

Suomeen tarvitaan pikaisesti valtakunnallinen ja ympärivuorokautinen auttavapuhelin, jossa olisi myös digitaalinen yhteys viranomaisiin, esim. chat -palvelu. Olisi tärkeää, että lapsen hätään ja huoleen vastataan matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveyden huollon ammattiosaamista hyödyntäen.

Miten riskiryhmään kuuluva selviää Uudellamaalla koronaepidemian aikana?

Maanantai 30.3.2020 - Mia Laiho

Kuka kuuluu vakavaan koronainfektion riskiryhmään? Yllätys, kyse ei ole vain ikäihmisistä yli 70-vuotiaista, vaikka heidän riskistään onkin paljon puhuttu. THL:n määrittelyn mukaan siihen kuuluu myös henkilöt, joilla on vaikea-asteinen sydänsairaus, huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus, diabetes, johon liittyy elinvaurioita, krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta, leukemia- ja lymfoomapotilaat ja potilaat, joilla on vastustuskykyä heikentävät lääkitys. Kyseisiä sairauksia voi olla lapsilla, nuorilla, aikuisilla, sekä ikäihmisillä.

Uudenmaan rajat suljettiin 28.3.20 valmiuslain 118§ päätöksellä. 1,7 miljoonaa ihmistä, reilu 30% Suomen väestöstä on erotettu muusta Suomesta. Kun tartunnat väistämättä lisääntyvät vielä Uudenmaan sisällä, Uudenmaan ihmisten tartuntariski kasvavat. Uudellamaalla riskiryhmään kuuluvat henkilöt ovat samalla myös suuremmassa riskissä sairastua koronainfektioon. Mitä sitten pitäisi tehdä heidän suojelemiseksi? Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Tässä joitakin nostoja siitä ja vähän muutakin.

Riskiryhmät joutuvat myös asioimaan kaupassa, ellei heillä ole sellaista apua, joka voisi sen heidän puolestaan tehdä tai osaamista ruokakassin tilaamiseen. Meillä on myös paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden vanhemmat, joku perheenjäsen tai riskiryhmään kuuluva itse käy töissä. Jos etätyö ei ole mahdollista niin työnantajan kanssa on järkevä miettiä, voisiko työyksikön sisällä tehdä muutosta työtehtävien osalta vähemmän riskialttiiseen työympäristöön. Ruokakaupoissa hyvään hygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ostoskärryt, ovien kahvat, hedelmä-ja vihannespuntarit ym ja niiden hygieniasta huolehtiminen oleellista. Irtotuotteet on jo monesta kaupasta korjattu pois, hyvä niin.

Riskiryhmiin kuuluvat joutuvat myös käyttämään perusterveitä ihmisiä enemmän sairaaloiden ja terveyskeskusten palveluita. Riski saada tartunta näissä palveluissa kasvaa, jos asiaa ei ole yksiköissä huomioitu riittävällä tavalla. Pelko sairastua on todellinen. Riskiryhmiin kuuluvien potilaiden tartuntariski tulee minimoida. Vaikka suosituksena on pysyä kotona niin monen on liikuttava itse julkisilla paikoilla ja käytävä sairaaloissa perussairauksiensa takia. Hygienia, ohjeistus ja riskien minimointi ovat nyt avainasemassa näiden ihmisten tartunnan saamisen ehkäisemiseksi. Jos esim. syöpähoidossa käyvä ihminen saa koronainfektion, on taudin aiheuttama kuolemanriski moninkertainen.

Riskiryhmään kuuluvia ihmisiä testataan koronan kannalta edelleen samoissa pisteissä muiden potilaiden kanssa. Heitä ei tulisi altistaa testauspisteiden tartuntavaaroille. Julkisessa keskustelussa on noussut esille riskiryhmään kuuluvien ihmisten huoli saada tartunta viimeistään testauspisteillä.  Riskiryhmille riskialttiimpia paikkoja on testauspisteet, mikäli he joutuvat odottamaan testausta samassa tilassa oireellisten potilaiden kanssa. Riskiryhmien testaus tulisi hoitaa ennemminkin esimerkiksi kotikäynnillä tai drive-in-tyyppisissä paikoissa, ettei heidän tarvitse altistua julkisten testauspisteiden odotustiloille. Myös testauspisteiden hygienian on oltava niin hyvällä tasolla ettei testaukseen meneminen itsessään jo pelota riskiryhmään kuuluvia. Testauspisteillä tulisi olla desinfektioainetta saatavilla sekä turvavälistä olisi pystyttävä pitämään huolta. Odotusaika testaukseen olisi pidettävä myös mahdollisimman lyhyenä. Kenenkään ei tulisi pelätä saavansa tartuntaa testauspaikalla.

Viime päivinä lehdistä on saatu lukea myös tapauksesta, jossa lasten syöpäosastolla työskennellyt hoitaja oli sairastunut koronaan. Työntekijät, jotka ovat oireettomia saattavat tartuttaa. Heidät pitäisi testata, jotta voidaan turvallisesti hoitaa potilaita. Hoitajien testaamattomuus on riski potilaille, etenkin kun otetaan huomioon taudin tarttuvuus jo muutama päivä ennen oireiden ilmaantumista. Hoitohenkilökuntaa tulisi testata erittäin matalalla kynnyksellä, jotta henkilökunta ei levitä tautia eteenpäin. Erityisesti syöpä- ja muita immuunipuutospotilaita hoidettaessa pitäisi testata myös oireettomia hoitajia, etteivät he tietämättään levitä virusta näihin haavoittuviin asiakasryhmiin. Heikon tai jopa olemattoman vastustuskyvyn omaavilla potilailla on merkittävä kuolemanriski, jos he saavat koronaviruksen.

Kannan huolta myös 75 000 kotihoidon asiakkaasta. Hoitajat heidän ympärillään voivat vaihtua jopa yli 60 kertaa kuukauden aikana.  Usein vaihtuvat hoitajat ja puutteellinen suojavarusteiden saatavuus ja ohjeistus lisäävät kotihoidon asiakkaiden tartuntariskiä merkittävästi. Ensin määrätään ikäihmiset pysymään kotona, mutta sitten kotona voi rampata saman vuorokauden sisällä jopa monta eri hoitajaa kotihoidosta. Ei vaikuta järkevältä infektion leviämisen ehkäisyn kannalta. Sosiaali-ja terveysministeriön pitäisi valtakunnallisesti ohjeistaa myös tätä asiaa.

Me kaikki voimme ja meidän tulee tehdä kaikki voitavamme sekä itsemme että riskiryhmien suojelemiseksi. Tavoitteena pitää olla viruksen pysäyttäminen. Aikaa ei ole hukattavana!

Ulkomailta palaavat saatava todelliseen karanteeniin

Keskiviikko 25.3.2020 - Mia Laiho

THL:n arvion mukaan koronaepidemian riskialueilta saapuu takaisin Suomeen lähes 200 000 henkilöä ja osalla heistä on todennäköisesti matkassaan virustartunta. Matkustajien mukanaan tuomat koronavirustartunnat ovat todellinen riski ja niistä pitää olla oikeasti huolissaan.

Hallitus ohjeisti 16.3 ulkomailta palaavia sopimaan työhön paluunsa ajankohdasta ja kahden viikon poissaolosta yhdessä työnantajansa kanssa. Päivä tämän jälkeen liikenneministeri sanoi julkisesti, että ”nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla”. Maailmalla pahentunut tilanne on selkeästi saanut ulkomailla asuvat Suomalaiset tekemään päätöksen paluusta. Useimmat Suomeen saapuvat eivät ole saaneet virallista tietoa karanteenista. Moni kriittisen alan työntekijä on mennyt jopa seuraavana päivänä töihin.

Kun suomalaisilla on ollut suuri huoli päästä takaisin kotimaahansa järjestettyjen lentojen myötä, oireita on voitu jopa piilotella, ettei kotiinpaluu peruuntuisi. Näin herkästi leviävän taudin kohdalla oireiden piilottelu on äärimäisen vaarallista kanssamatkustajia kohtaan. Vasta viime viikon lopulla lentokentälle saatiin ohjeita maahan takaisin palaaville, vaikka tartuntariskit oli tiedossa jo aiemmin. Edelleenkin lentokentältä voi kukin lähteä minne päin Suomea tahansa busseilla, junilla tai minkä kulkuvälineen itse kukin on valinnut.

Eihän se nyt voi näin mennä. Pitäisi olla selvä viranomaistaholta tuleva määräys, että ulkomailta tulevia koskee kahden viikon ehdoton karanteeni, ja matkustajilla pitää olla selvä suunnitelma, miten he siirtyvät lentokentältä kotiinsa ja etteivät he voi asioida esim. kaupassa tai huoltoasemalla. Suomi ja koko maailma on korona viruksen takia erittäin poikkeuksellisessa tilassa. Suomen lisäksi monet maat ovat laittaneet rajat kiinni ja nyt myös Suomen sisällä suunnitellaan liikkumista rajoittavien rajojen käyttöönottoa.

Etenkin nyt kun Uudenmaan rajoja on suunniteltu suljettavan, pitää olla selvät suunnitelmat, miten ulkomailta tulevat suomalaiset siirtyvät lentokentältä ja koteihinsa. Tulee myös miettiä voivatko he ylipäätänsä ylittää Uudenmaan rajan maan sisällä, jos heidän kotinsa on Uudenmaan ulkopuolella? Ja miten toimitaan satamista tulevien matkustajien suhteen? Viranomaisten tulee antaa ulkomailta palaaville selkeät määräykset ja ohjeet, jotta virus ei pääse laajenemaan edelleen maassamme. Nyt on viimeinen hetki vielä yrittää hillitä ulkomailta Suomeen palaavien mukana tuomaa koronakuormaa.

Lentokentältä palaaville ihmisille tulee tehdä selväksi, että määrätty karanteeni ei saa vuotaa. Tiukka ohjeistus ja eristäminen on tarpeen, jotta epidemian leviäminen maanlaajuiseksi saadaan pysäytettyä.

Olen myös huolissani lentohenkilökunnasta heidän altistuessaan virustartunnoille lennon aikana. Olisiko perusteltua, että myös lentohenkilökunta noudattaisi työnsä ulkopuolella myös karanteenia?

Hallituksen pitää nyt nopeasti tehdä päätöksiä Suomeen palaavien matkustajien todellisen karanteenin osalta. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kansainvälinen ja sinne palaavat matkustajat ovat kotoisin ympäri Suomen. Ulkomailta palaavat ihmiset on eristettävä muista heti, jotta tämä äärimmäisen herkästi tarttuva tauti ei pääse leviämään lisää.

Terveydenhuollon suojavarusteita on valmistettava myös Suomessa

Tiistai 24.3.2020 - Mia Laiho

Koronaepidemian takia suojavarusteiden kuten hanskojen, suojatakkien ja suu-nenäsuojusten kysyntä ja käyttötarve on lisääntynyt räjähdysmäisesti Suomessa. Hoitohenkilökunnan suojaaminen on yksi tärkeimmistä asioista koronaviruspandemiataistelussa ja tähän tarvittavia suojavarusteita kuluu potilaiden hoidossa paljon. Suojavarusteita tarvitaan, jotta infektiopotilaita hoitava hoitohenkilökunta ei itse sairastu tai levitä tautia sekä riskiryhmien suojaamiseksi, esim. kotihoidon, pitkäaikaista perussairautta sairastavien, tai syöpähoidoissa olevien asiakkaiden hoidossa.

Jätin eilen hallitukselle toimenpidealoitteen suojavarusteiden omatuotannon käynnistämiseksi ja niiden saatavuuden turvaamiseksi.

Tilanne on huolestuttava. Suomessa varmuusvarastot on jouduttu jo avaamaan, vaikka epidemia-aalto on vasta edessä. Huoli niiden riittävyydestä onkin suuri. Suuren kysynnän takia suojavarusteissa joudutaan tekemään jo nyt tiukempia ohjeistuksia niiden käytön suhteen. Ylisuojausta ei pidä olla, mutta sen pitää olla kuitenkin riittävä. Meille ei saa tulla sellaista tilannetta, että henkilökunta joutuu työskentelemään ilman asianmukaista suojausta.

Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että muutkin maat kilpailevat samoista tuotteista, koska kyseessä on maailmanlaajuinen pandemia ja kysyntä tarvikkeille on valtava. Jos jäämme ulkomailta tuotavien suojavarusteiden varaan, olemme todella pulassa.

Hallituksen on luotava ripeästi yrityksille mahdollisuudet aloittaa ilman turhaa byrokratiaa suojavarusteiden valmistaminen, jotta toimituspula ei aiheuta täällä samanlaisia hoitohenkilökuntaan vaikuttavia työturvallisuusriskejä kuin maailmalla.

Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on maan huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Huoltovarmuuden turvaamiseksi Suomen olisi välttämätöntä alkaa valmistaa suojatarvikkeita myös itse. Suojatarvikkeiden kysyntä vain kasvaa ja huoltovarmuusvarastot hupenevat vauhdilla. Maskien ja suojatakkien valmistus ei pitäisi olla ylivoimaista. Kyse on kuitenkin varsin yksinkertaisista malliltaan olevista tuotteista, joiden tarkoitus on suojata. Suojaustarkoitukseen käytettävät tarvikkeet ovat ns. puhtaita tuotteita, mutta niiden ei tarvitse olla steriilejä, eli leikkaussaliolosuhteisiin sopivia. Steriilit tuotteet ovat sitten asia erikseen, ne vaativat lisäkäsittelyä.

Suomessa on edelleen paperiteollisuutta, joten osaamista, laitteita ja materiaalia kyllä löytyy. Saamani tiedon mukaan myös kangasta olisi varastoissa.

Huoltovarmuuden varmistamisessa elinkeinoelämän ja julkishallinnon välinen yhteistyö on ratkaisevassa asemassa. Työ-ja elinkeinoministeriön tulisi toimia promoottorina, saattaa toimijoita yhteen ja luoda yrityksille sellaiset olosuhteet, että ne voivat muuttaa toimintaansa ja alkaa helposti tuottaa markkinoille suojavälineitä. Yhteistyö ja koordinaatio sosiaali-ja terveysministeriön kanssa on tietenkin tärkeätä tarpeiden ja tuotannon kohtaamisen sovittamiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on välttämätöntä olla käytössä tarpeellinen suojaus heidän hoitaessaan tarttuvia tauteja sairastavia potilaita. Jotta suojavarusteiden käyttö on turvallista, niitä on oltava riittävästi ja niitä on pystyttävä vaihtamaan riittävän usein.

Sosiaali-ja terveydenhuollon suojatarpeiden lisäksi meillä on Suomessa muillakin ammattiryhmillä tällaisissa tilanteissa ainakin väliaikaista suojaustarvetta, kuten poliiseilla, varusmiehillä, rajavartiomiehillä. Kysyntää on siis myös yli sosiaali-ja terveydenhuollon tarpeen puhumattakaan väestön omaehtoisesta suojautumisesta.

Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi meillä on oltava myös omaa tuotantoa, jota voidaan tarpeen mukaan lisätä epidemia- ja kriisitilanteissa. Emme saa jäädä Kiinasta riippuvaiseksi näin tärkeässä asiassa. Emme tiedä vielä tämän epidemian kestoa ja uusia epidemioita aina tulee, joten jos haluamme hoitaa tämän ja seuraavat epidemiat Suomessa laadukkaasti ja väestön terveydenhuoltopalvelut turvaten, varautuminen pitää olla kunnossa. Toivottavasti hallitus tarttuu asiaan pikaisesti. Katkokset suojavarusteiden saannissa voivat olla väestölle kohtalokkaita.

Koronakriisi haastaa ruokaketjun turvallisuuden ja toimivuuden

Sunnuntai 22.3.2020 - Mia Laiho

Suomessa vallitsee nyt poikkeustila. Koronan aiheuttamat vaikutukset Suomeen ja maailmalle ovat tuntuvia. Sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet, talous on suistunut kriisiin, kouluja on suljettu, ihmisiä on määrätty etätöihin ja joistakin lääkkeistä ja elintarvikkeista on ollut tilapäistä pulaa. Koronapandemia on syystä saanut aikaan huolta myös elintarvikkeiden riittävyydestä ja myös tuotantoketjussa toimivien ihmisten terveydestä.

Kentälle kaivataan nopealla aikataululla ohjeistusta, kuinka koko ruokatuotantoketju ja työvoima turvataan koronakriisin aikana. Pelkät THL:n yleiset ohjeet eivät riitä, vaan Ruokaviraston ja aluevalvontaviraston olisi ohjeistettava kentän toimijoita heille soveltuvilla ohjeilla.

Jätinkin perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten ruokaketjun turvallisuus ja katkeamattomuus on varmistettu koronaepidemiassa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_189+2020.aspx

Elintarvikkeiden kulutuksen hamstraaminen yhdessä koronaviruksen aiheuttamien sairauspoissaolojen ja karanteenien kanssa aiheuttavat huolta elintarviketuotantoketjujen toimivuudessa.

Useat kauppaketjut ja valmistajat ovat vakuutelleet etteivät tuotteet lopu ja uusia saadaan joka päivä. Vaikka tavaravirta olisikin kauppiaiden tilausten puolella kunnossa, koronapandemia voi vaikuttaa myös ruuan alkulähteillä, kuten meijereissä, viljan käsittelyn reiteillä, teurastamoilla tai kuljetuksessa.

Elintarvikeketjun kaikkien työntekijöiden on itse kiinnitettävä nyt erityinen huomio oman tartuntariskin pienentämiseen ja hygieniatasoon. Tuotannon on välttämätöntä pysyä koko pandemia-ajan käynnissä. Toimiva ruokahuolto on kriisistä selviämisen merkittävimpiä ydinkysymyksiä.  Erinomaista on, että päivittäistavaroiden ostaminen onnistuu nykyään verkon välityksellä. Sairastuneelle ja eristyksissä olevalle kotiin kannettu kauppakassi on iso apu arjessa. Tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta ihmisten ja erityisesti riskiryhmien päivittäinen ruokahuolto ei vaarannu. Kauppakassista saatava kotitalousvähennys olisi iso etu monelle. Henkilökunnan riittävyys kuljetuksiin on myös varmistettava niin, että elintarvikkeet saadaan myös kauppoihin tai ruokakasseina ovelle.

Valtion tasolta on tullut runsaasti ohjeistusta ja huomiota terveydenhuollon toimijoille, mutta elintarviketuotanto on unohdettu täysin. Meijerit, viljantuottajat ja lihanjalostamot joutuvat itse tekemään ohjeita henkilökunnalle koronatartuntatapauksien ehkäisemiseksi ja työvuorojen suunnittelemiseksi riittämättömin ohjeistuksin. Myös tuotannon jatkuvuus on toimijoiden huolenaihe. Elintarvikeala huutaa toimintaohjeita. Myös kauppojen hygieniatason nostoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Hallituksen olisi pikaisesti ruvettava toimiin, jotta keskeisille toimijoille saadaan kriisiajan toimintaohjeet, ennen kuin tilanne leviää täysin käsiin.

Jo pelkästään meijereitä on Suomessa yritysrekisterin mukaan 54 ja teurastamoja 118. Nämä toimijat toimivat ruuantuotannon alkulähteillä ja matka kaupanhyllyille vaatii monia toimijoita. Mitä tehdä, jos esimerkiksi teurastamon työntekijä sairastuu ja koko vuoro joutuu karanteeniin? Tästä seuraa valtava prosessi hygienian ja työjärjestelyjen suhteen. Toimijat tarvitsevat selkeitä ohjeita valtion tasolta, jotta tietävät, että toimivat poikkeusoloissa oikein.

Elintarvikeketjujen kriittiset toimijat on turvattava, jotta suomalainen lähiruokatuotanto pysyy voimissaan koronakriisin yli. S-ryhmä on ilmoittanut siirtävänsä suljetuista ravintoloista henkilökuntaa ruokakauppoihin. On erittäin järkevää ennakointia siirtää henkilökuntaa sinne, missä on sille suurin tarve. Ja työntekijöille työn jatkuvuus on tärkeää.

Ruuan alkulähteillä on tärkeä pohtia etukäteen kriittisimmät toimijat eli mistä saadaan lomittajia, sijaisia tai kuinka toimintaa muutetaan niin, että tuotanto pysyy käynnissä.  Suomalaisessa ruokapöydässä ei tarvita kaikkein hienoimpia saframeja, mutta suomalaista perunaa, maitotaloustuotteita, viljaa, lihaa ja kasviksia on oltava saatavilla. Onneksi suomalainen ruoka ja erityisesti lähiruoka on ollut trendinä meidän suomalaisten keskuudessa jo pitkään. Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua, mikä vähentää välikäsien määrää ja sitä kautta myös tartuntariskiä. Lähiruuan valvonta on myös helpommin valvottavissa paikallisten viranomaisten toimesta. Suomalaisten yritysten käyttö myös tukee suomalaisten yritysten selviämistä kriisin yli tässä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Yhteistyötä tarvitaan nyt kaikkien toimesta, jotta Suomi selviää tästä kriisistä niin terveydellisesti kuin taloudellisesti.

Koronatestien puute lisää tartuntoja ja suojavarusteiden tarvetta

Lauantai 14.3.2020 - Mia Laiho

Hoitajia, lääkäreitä ja heidän perheen jäseniään sairastuu koronaan aivan kuin muissakin ammateissa. He kohtaavat koronapotilaita enemmän tai vähemmän riippuen työtehtävistään, joissa toimivat. Henkilökunnan suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää heidän suuren tartuntariskin takia ja että he pysyisivät terveinä ja voisivat hoitaa sairastuneita.

Suomessa on tehty vähän testejä, mistä johtuen meillä ei ole luotettavaa kuvaa tartuntatapausten määrästä täällä. Testauksia on hyvin valikoidusti erikoissairaanhoidossa lukuun ottamatta viime viikolla testaukset aloittanutta Terveystaloa, ja niidenkin näytteiden ottamiseen on pitänyt saada siunaus infektiolääkäriltä. Ensin avoterveydenhuolto siis sivuutettiin kokonaan ja nyt sitten äkisti terveysasemat, työterveyshuolto, ja yksityiset lääkäriasemat laitetaan ottamaan kaikki potilaat vastaan ilman riittävää ohjeistusta miten toiminnassa tähän tulee varautua ja suojautua ja testimahdollisuutta, jolla voisi saada tietoa ja tuntumaa, millaisilla oireilla olevilla potilailla on koronavirustartunta. On kuolleena syntynyt ajatus, että jokaisesta mahdollisesta koronapotilaasta konsultoidaan ensin infektiolääkäriä, ja pohditaan tarvitaanko testiä ja jos niin miten käytännön järjestelyt hoidetaan. Kun flunssapotilaita on jonoksi asti ja avoterveydenhuollossa ei ole testiä käytössä, on koronapotilaiden seulonta tästä joukosta käytännössä mahdotonta ilman riittäviä työkaluja. Käytännössä siis vain ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa tulevat ohjautumaan tutkimuksiin. Saadaanko näin luotettavaa kuvaa koronatilanteesta? Miten pystytään suojaamaan henkilökuntaa, kun käytännön kokemuksia avoterveydenhuollossa ei ole saatu koronapotilaista eikä siihen ole edes mahdollisuutta kuin erikoissairaanhoidossa?

Leviämisen kannalta on oleellista, miten tautia saadaan rajattua ihmisten keskuudessa. Kun kaikki asiakkaat on yhtäkkiä sysätty perusterveydenhuollon vastuulle ilman riittäviä testausmahdollisuuksia, on todella tärkeää, että suojavarusteita on henkilökunnalla myös käytettävissä riittävästi. Avoterveydenhuollossa kaikkia flunssapotilaita on käytännössä pidettävä mahdollisena koronapotilaana. STM:n ja THL:n pitäisi ottaa nyt vastuu koko terveydenhuollon kentästä ja varmistaa, että jokaisella mahdollisia koronapotilaiden hoitoon osallistuvalla hoitajalla ja lääkärillä on käytettävissään riittävät suojavarusteet. Suojavarusteiden saatavuus pitää varmistaa sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja ohjeistaa toimipaikat riittävän yksityiskohtaisilla ohjeilla riippumatta siitä onko kyse julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Poikkeuksellisen laajan epidemian hoitamiseen tarvitaan mukaan kaikkia toimijoita huolehtien samalla riittävästä ohjeistuksesta ja välineistöstä.

Eduskunnassa hallitus on vakuuttanut kyselytunnilla ja vastannut kirjalliseen kysymykseeni että suojavarusteet riittävät. Niiden saatavuus on ensiarvoisen tärkeää henkilökunnan suojaamiseksi tartunnoilta.

On ollut hyvä huomata, että ainakin suurista kaupungeista Espoo ja Helsinki ovat varautuneet ensi viikosta keskittämään infektiopotilaita tietyille terveysasemille. Tällöin suojautuminenkin tarunnoilta on selkeämpää. Samantyyppistä toimintamallia voisi harkita myös yksityinen sektori omassa toiminnassaan, jos siihen vain on edellytyksiä käytännössä.

Kun työmäärä on valtava ja potilaita paljon, on muistettava huolehtia hoitajien ja lääkäreiden jaksamisesta. Työmäärä lisääntyy, lomia perutaan ja työvelvoitteet painavat hoitajien ja koko heidän perheidensä niskaan. Työvuorot eivät voi olla kohtuuttoman pitkiä edes kriisitilanteessa. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös lepoa ja heillä on myös perhettä. Epidemia tullee kestämään useita viikkoja. Jos hoitohenkilökunta ja lääkärit ajetaan jo alkuvaiheessa piippuun, emme voi turvata henkilökunnan riittävyyttä koko epidemian ajaksi. Hyvä johtaminen ja riittävien resurssien turvaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka Ministeri Kiuru totesikin kyselytunnilla, että hoitohenkilökunnan tulee olla terveenä – ei sellaista voi tietenkään vaatia. Jokainen hoitaja haluaa, että heidän läheisensä ja he itse pysyvät itse terveinä. Hoitohenkilökunnan työmoraali on usein korkealla tasolla ja tekevät varmasti parhaansa ja ymmärtävät oman tärkeän osuutensa tässä terveydenhuoltoa ja koko muuta yhteiskuntaa järisyttävässä tilanteessa. Suomessa lääketiede ja henkilökunnan ammattitaito ovat korkealla tasolla, ja tähän osaamiseen voimme luottaa. Tässä poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa on yhdistettävä kaikkien voimavarat ja puhallettava yhteen hiileen, jotta tästä tämän vuosisadan suurimmasta kriisistä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Koronataisteluun tarvitaan mukaan yksityinen sektori ja lisää näytteenottopaikkoja

Maanantai 2.3.2020 - Mia Laiho

Suomeen on rantautunut koronavirus. Uusi koronavirustyyppi COVID-19 on lisätty helmikuussa 2020 yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset, jotka ovat jo yleisvaarallisten tartuntatautien luettelossa. Tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä, kuten karanteenilla tai eristyksellä. Suomessa on jouduttu jo karanteeritoimenpiteisiin. Karanteenissa on kyse järeästä toimenpiteestä taudin leviämisen ehkäisemiseksi, ja sillä on sekä sosiaalisia että kustannusvaikutuksia.

Luotan viranomaistoimintaan ja heidän arviointikykyynsä karanteenin tarpeellisuudesta. Valmiussuunnitelmat ja tartuntatautilaki antaa viranomaisille hyvät lähtökohdat toimia.

Samaan aikaan olen kuitenkin ihmetellyt sitä, miten ennaltaehkäisyssä ei ole hyödynnetty ja otettu mukaan avoterveydenhuoltoa, työterveyshuoltoa ja yksityisiä toimijoita. Oli hyvin jo ennalta tiedossa, että ensimmäisenä sairastuvat ovat todennäköisesti työ-tai lomamatkailijoita. Kun tauti leviää maan sisällä, aiempaa matkaa infektioalueelle ei voi myöskään enää jatkossa käyttää erottelevana tekijänä muihin liikkeellä oleviin infektiotauteihin. Olisikin todella tärkeää saada kaikki toimijat mukaan. Kasvukunnissa työterveyshuolto vastaa suurimman osan työväestön perusterveydenhuollon palveluista. Palveluiden sisällössä on toki eroa, mutta monilla työterveysasiakkailla työterveyspalveluihin sisältyy myös sairaanhoito. Olisikin järkevää hyödyntää toimivaa työterveyshuoltoa. Monissa yksityisen terveydenhuollon pisteissä on myös laboratorionäytteiden ottoa. Mutta koronavirusnäytteitä ei oteta siellä. On sanottu, että näytteenotto pitää tehdä ilmavarotoimin sairaalassa. Kun normaaleja kausi-influenssanäytteitä otetaan kuitenkin avoterveydenhuollossa, niin käsittääkseni sen yhteydessä tartuntariski on kuitenkin olemassa yhtä lailla. Jos kausi-influenssanäyte siis osoittautuu negatiiviseksi niin voihan asiakkaalla olla oireiden taustalla koronavirus. Kun näytteenotto on tällä hetkellä hyvin keskittynyttä, nostaa se myös kynnystä koronavirustutkimuksiin, ja diagnosoimattomia tapauksia voi jäädä levittämään tautia.

Sairastunut levittää tautia pisaratartuntana pärskiessään ympäristöönsä ja lähellä olevat ihmiset ovat tartunnan vaarassa. Koronaviruksen oireet ovat samantyyppisiä kuin tavallisessa influenssassa tai muissa flunssassa, joten voi olla vaikea erottaa, mikä on juuri koronan oiretta. Eikä sitä pystytäkään käytännössä ilman testausta. Olisikin todella tärkeää saada näytteenottopaikkoja lisää. Viime viikolla oli käytössä vasta Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloissa näytteenottomahdollisuus. Tavoite oli ministeriöllä saada laajennettua verkkoa kaikkiin yliopistosairaaloihin. Toivottavasti näin on jo tapahtunut ja tarve olisi tietenkin kaikissa päivystyksissä. Täytyy myöntää, etten tiedä miten näytteenotto on järjestetty pohjoisemmassa Suomessa. Pääkaupunkiseudulla ihmiset siirtyvät erikseen paikkaan, jossa näyte otetaan. Maalaisjärjelläkin ajateltuna on selvää, että jatkotartuntojen riskit sitä myöten kasvavat. Ihmiset pärskiessään levittävät tautia pisaratartuntana lähellä oleviin. Ja millä kyydillä nämä sairastuneet siirtyvät näytteenottopaikkaan? Taksilla, metrolla, bussissa? Oma auto olisi tietenkin paras, mutta sitä ei ole kaikilla, sairaana ajaminen ei ole suositeltavaa ja parkkipaikan löytäminen ainakin pääkaupungissa on vaikeaa.

Lisäksi työturvallisuudesta on huolehdittava myös muiden ammattiryhmien osalta. Ymmärränkin hyvin taksinkuljettajien huolen työturvallisuuden suhteen, jos he kyyditsevät asiakasta, jolla epäillään koronavirustartuntaa. Asianmukaisesta suojauksesta, ohjauksesta ja informoinnista on huolehdittava.

Toivoisinkin, että nopealla aikataululla THL ja sairaanhoitopiirit arvioisivat, miten näytteenottopisteitä saadaan laajennettua vähintäänkin kaikkiin päivystäviin sairaaloihin. Lisäksi miten näytteenotto voitaisiin mahdollisimman turvallisesti ottaa myös niissä avoterveydenhuollon pisteissä, joihin asiakas on hakeutunut. Jos asiakas on ollut puhelimitse yhteydessä neuvontanumeroon niin silloin ohjaus suoraan näytteenottoon on helpompi toteuttaa. Mutta tosielämässä tiedämme, ettei asiat näin toimi. Ihmisiä hakeutuu terveysasemalle, työterveyshuoltoon ja yksityisille lääkäriasemille suoraan moninaisine oirekuvineen. Mitä vähemmän tartunnan saanut kohtaa muita ihmisiä, sen parempi ja tartuntaketju saataisiin katkaistua. Eikö voisi sopia turvallisen näytteenoton lisäksi, että vain näyte kuljetettaisiin analysoitavaksi, jolloin potilas voisi mennä kotiin odottamaan tuloksia ja jatkotartuntariskit vähenisivät.

Julkinen terveydenhuoltomme ei tule yksin selviämään koronahaasteesta, jos ja kun tauti leviää. Olisi järkevää sekä ihmisten että yhteiskunnan kustannusten kannalta hyödyntää toimivaa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Julkinen terveydenhuolto on haasteellisessa tilanteessa jo ilman koronavirustakin. Kaikkia toimijoita tarvitaan mukaan, jotta tästä kevään eri infektioiden lisääntyneestä määrästä selvitään ja ihmiset saadaan kunnialla ja hyvin hoidettua. Tämä vaatii maan hallitukselta myös riittävää taloudellista resurssointia infektiotautien ja muiden ammattilaisten palkkaamiseen, tutkimuskustannuksiin, suojavarusteisiin, kuljetuskustannuksiin sekä karanteenin aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin.

Lapsia huostaanotetaan riittämättömien mielenterveyspalveluiden takia

Keskiviikko 26.2.2020 - Mia Laiho

Lapset ja nuoret eivät saa hoitoa mielenterveysongelmiin riittävän ajoissa. Vanhempien on taisteltava saadakseen lapsilleen hoitoa, jos heillä on itsellään voimavaroja. Näin ei pitäisi olla. Riittämättömät matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ja hidas erikoissairaanhoitoon pääsy pahentavat lapsen ja perheen tilannetta. Kuntaliiton 2018 julkistamassa lastensuojelun kyselyssä todettiin, että lastentarvitsemien mielenterveyspalvelujen saatavuus on vakavasti huonontunut. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjäorganisaatioista arvioi sijoittavansa usein lapsia kodin ulkopuoliseen sijoituksiin siksi, että lapsen mielenterveyspalvelut eivät ole järjestyneet. Myös vanhempien tarvitsemien päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt.

Suomessa rikotaan päivittäin YK:n lasten oikeuksiensopimusta mielenterveyspalveluissa, joiden saatavuusongelmat johtavat myös lasten huostaanottoihin. Olisi lapsen edun mukaista asua kotona tutussa ympäristössä, jos vain perhe saisi tukea varhaisessa vaiheessa ja mielenterveysoneglmien hoito olisi riittävää ja ajantasaista. Valitettavasti Suomessa ja myös Espoossa riittämättömät palvelut ajavat perheitä kriiseihin, ja sitä kautta kiireellisiin lasten ja nuorten sijoituksiin ja huostaanottoihin. 

Jokainen sairauden synkistämä päivä estää lapsen kehitystä, vaikeuttaa koulunkäyntiä ja lisää syrjäytymisriskiä ja perheiden pahoinvointia. Tarvitaan ripeitä toimenpiteitä mielenterveyspalvelujen saatavuuden korjaamiseksi. Palveluja pitää viedä sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eli kouluihin ja oppilaitoksiin. Myös vanhempien mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyä on parannettava. Eduskunnassa käsittelyssä olevan kansalaisaloitteen mukainen terapiatakuuparantaisi mielenterveydenperuspalveluita, ja sen käyttöönotto olisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua. Toivottavastikansalaisaloite saa eduskunnassa vahvan tuen puoluetaustasta riippumatta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta tai nuorta. Jokaisella on oltava oikeus saada apua myös silloin, kun mieli on rikki.

Kirjoitus on julkaistu myös Länsiväylässä 26.2.2020

https://www.lansivayla.fi/blogi/844326-mielipide-lapsia-huostaanotetaan-riittamattomien-mielenterveyspalveluiden-takia

Koronavirus etenee - onko Suomi valmis?

Lauantai 22.2.2020 - Mia Laiho

Koronavirustartuntoja on tähän päivään mennessä todettu 76 700  ympäri maailmaa ja kuolleita on yli 2 000. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset. Jos tauti leviää yhtä voimakkaasti usealle mantereelle, on vaarana sen eteneminen epidemiaksi myös meillä Suomessa. Runsaan matkailun vuoksi tautien siirtyminen toiselle puolelle maapalloa voi tapahtua nopeasti. Mitä tapahtuu, jos kansastamme on tuhansia ihmisiä samaa aikaa sairaalahoidossa, karanteenissa tai tartuttajina? Onko Suomi valmis?

Viruksen saaneista noin 81 %:lla tauti on ollut lievä, ja he toipuvat normaalisti, mutta 14 %:lla on todettu keuhkokuume ja noin 2 % on kuollut tautiin. Kuolleisuus keskittyy erityisesti vanhempiin ikäluokkiin. Jos virustartunta osuu heikkoihin vanhuksiin, riski joutua sairaalahoitoon on suuri. Esimerkiksi pelkässä säännöllisen kotihoidon piirissä on tällä hetkellä Suomessa vajaat 60 000 vanhusta. Suurin piirtein saman verran vanhuksia on ympärivuorokautisessa hoivassa.  Suomen sairaaloissa on hyvä valmius tutkia ja hoitaa koronavirusinfektioita eristysolosuhteissa. Mutta onko järjestelmässä varauduttu lisääntyneisiin sairaalahoitopaikkoihin sekä siihen, miten iäkkäitä vanhuksia hoidetaan epidemiatilanteessa, jos he sairastuvat? Kotihoidossa olevien vanhusten toimintakyky on jo äärirajoilla, ja jos he saavat infektion, he vaativat käytännössä sairaalahoitoa. Ja heidän lisäksi on toki kaikki muut sairaalahoitoa vaativat potilaat.

Terveydenhuollon henkilöstö on keskeisessä asemassa tartuntojen torjunnan kannalta. Hoitajilta on kuulunut huolta epäselvistä ohjeistuksista ja konkreettisia käytännön ohjeita kaivattaisiin. Muun muassa siitä miten suojata muita ihmisiä tartunnoilta, jos henkilöllä on vahvistamaton tautiepäily. Sosiaali-ja terveydenhuollon toimipisteiden kirjo on laaja ja on tärkeää, että kaikilla toimijoilla olisi riittävät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet. Jos  tartuntaepäily herää perusterveydenhuollossa terveyskeskuksessa tai lääkäriasemalla, on suunniteltava missä näyte otetaan ja miten kuljetus  järjestetään, julkisella liikenteellä, taksilla, ambulanssilla? Miten järjestetään ulkopuolisten suojaus? Vai luotetaanko vain siihen, ettei tautia ole ja ryhdytään jäljitystoimiin, jos tauti sitten todetaan? Saadaanko kaikki mahdolliset altistuneet enää siinä vaiheessa kiinni? Mahdollisten tautitapausten nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta tehokkailla torjuntatoimilla voidaan vähentää jatkotartuntojen riskiä.

THL ja puolustusvoimat ovat tehneet ohjeistuksia epäiltäessä koronavirus COVID-19 sekä epidemian varalle.  Kansallisissa ohjeistuksissa tulisi kiinnittää huomiota myös muihin rakenteisiin, joissa ihmisiä liikkuu. Toistaiseksi Suomessa on ollut vasta yksi todettu tartunta ja ei ole aihetta pelolle. Kansalaisten ja eri toimijoiden ajantasainen ja riittävä informointi eri tiedotusvälineitä hyödyntäen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Myös palvelualojen, kauppojen, päiväkotien ja koulujen henkilökunta tulisi huomioida paremmin tiedottamisessa. Työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä päivän aikana. Jos tilanteeseen ei ole ennakolta varauduttu, yksi sairastunut päiväkotilapsi voi esim. ehtiä sairastuttaa jo monta ihmistä ennen kuin tilanteeseen havahdutaan. Talvilomasesongin ollessa kuumimmillaan ihmiset matkustavat myös mantereiden välillä, mikä lisää tartuntariskiä.

Koronavirus voi lisätä entisestään lääkkeiden saatavuusongelmia. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat merkittävästi lisääntyneet parin viime vuoden aikana. Fimean mukaan häiriöiden taustalla on valmistuksen hajauttaminen. Lääkkeiden raaka-aine saatetaan valmistaa Kiinassa, tabletti Intiassa ja pakkaus Irlannissa. Jos joku tökkii pitkässä tuotantoketjussa, se voi vaikuttaa lääkevalmisteiden saatavuuteen maailmanlaajuisesti. Myös se, että tehtaiden sairastuneet työntekijät ovat karanteenissa vaikuttaa lääketehtaiden toimivuuteen. Suomessa on käytössä lääkkeiden velvoitevarastointi kriisitilanteita varten. Se ei kuitenkaan riitä epidemiatilanteessa turvaamaan ihmisten kaikkia nykyisiä lääkityksiä. Kun Suomessa jo nykytilanteessa on useissa lääkkeissä saatavuusongelmia, niin miten järjestelmä on varautunut ennakolta koronaviruksen mahdollisesti aiheuttamiin kuljetushäiriöihin tai lääkkeiden tuotannollisiin ongelmiin? Asiaa ei voi jättää vain seurannan varaan, vaan asiaan on varauduttava etukäteen. Jos hoito- ja suojavarusteita ei ole etukäteen osattu tilata riittävästi, Suomi voi jäädä nuolemaan näppejään, kun niitä ei ole saatavilla tai niiden hinta nousee pilviin.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koronavirusepidemiaan varautumisesta sekä epidemiaan liittyvistä lääkkeiden, hoitotarvikkeiden ja sairaalapaikkojen riittävyydestä. Olen mukana myös Elina Lepomäen jättämässä kirjallisessa kysymyksessä liittyen koronaviruksen taloudellisiin vaikutuksiin. Hyvä ennakointi ja varautuminen ovat merkittävässä roolissa, jos tilanne infektion leviämisen suhteen etenee. Maan hallitus ei voi sivuuttaa asian tärkeyttä Suomelle.

Hallitus petti yliopistosairaalat ja tutkijat silmänkääntötempulla

Keskiviikko 12.2.2020 - Mia Laiho

Vuoden 2020 talousarvioehdotuksessa on varattu 25 miljoonaa euroa valtion rahoitukselle terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen. Yliopistotasoisen tutkimuksen rahoitus tulee kuitenkin laskemaan 21 miljoonaan euroon, jos uusi sosiaalihuolto lakiesitys hyväksytään ja hallitus ei osoita sille lisärahoitusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ymmärtää, ettei yliopistotasoisen terveystutkimuksen rahoituksen määrä muutu edellisvuodesta. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä vuonna 2019 terveystutkimuksen määrä oli 23,8 miljoonaa euroa lisämäärärahan turvin.  

On tärkeää, että yliopistotasoiseen sosiaalityön tutkimukseen panostetaan. Sosiaalityön tutkimus tarvitsee pitkäkestoista rahoitusta ja se tulee tarpeeseen. Mutta sitä ei saa ottaa pois terveystieteellisestä, lääketieteellisestä ja hoitotieteellisestä tutkimuksesta. Jätin asiasta eilen hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

Terveydenhuoltoa kehitetään tutkittuun tietoon perustuen. Kuitenkaan käytännössä hallitus ei toimi sanojensa ja hallitusohjelmansa mukaan. Laadukasta ja hyvää hoitoa ei saavuteta ja ylläpidetä ilman tutkimusta. Suomalaista syövänhoitoa tai sydäntutkimushoitoa kyllä kilvan kehutaan otsikoissa ja juhlapuheissa, mutta kun on kyse rahasta, tuki näyttää loppuvan. Sen sijaan avustajiin hallituksella riittää rahaa. Marinin hallituksella on yhteensä 69 erityisavustajaa ja valtiosihteereitä 15, Sipilällä puolestaan oli 42 erityisavustajaa ja neljä valtiosihteeriä. Jos tästä avustajamäärästä vähentäisi edes osan saisi tutkimusrahoituksen palautettua ennalleen. Kyse on arvovalinnoista. 

Sosiaalihuoltolain muutoksen lausuntokierroksella nousi esiin yliopistojen huoli tutkijoiden ja tutkimuksen tilanteesta. Yliopistot ovat huolissaan rahoituksen leikkaamisen vaikutuksista. Myös sairaanhoitopiiri ovat huolissaan siitä, että määräraha ei nykyiselläänkään vastaa kliinisen tutkimuksen tarpeisiin ja että tämä lakiesitys leikkaisi rahoitusta entisestään. Laki on tänään eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelussa. 

Olisi vähintäänkin oikeus ja kohtuus, että hallitus etsii rahat sosiaalihuollon tutkimukseen muualta kuin jo nyt tiukasta rahoituksesta kärsivästä terveystutkimuksesta. Tutkimus on välttämättömyys tällä aikakaudella, jos halutaan että hyvä hoito ja lääketiede pysyy kehityksen perässä. Rahoituksen väheneminen on suoraan suhteessa tutkimuksen ja hoidon tuloksiin ja laatuun.

Kaikki erityisvastuualueet ovat jakaneet vuoden 2020 terveystutkimuksen rahoituksen käyttäen omia jakoprosenttejaan 25 M€:sta, joka oli budjetissa. Jako tehdään käytännössä edellisen vuoden puolella, jotta tutkimusryhmät voivat jatkaa avustavan henkilökunnan työsuhteita eikä menetä osaavia tutkijoita. Jos tutkimusrahoitusta nyt pienennetään se merkitsisi laajaa jo myönnettyjen rahoitusten takaisinperintää tutkijoilta. Käytännössä se on kentällä erittäin vaikeaa toteuttaa.

Näinkö pidetään osaavista ja motivoituneista tutkijoistamme kiinni? Suomen lääketieteen tutkimus menettää motivoituneita nuoria tutkijoita ulkomaille, jos Suomi itse ei arvosta hyvää ja korkealaatuista tutkimusta.

Tuettu hoivavapaa olisi inhimillinen tapa selviytyä omaisen sairastuessa

Maanantai 3.2.2020 - Mia Laiho

Läheisen sairastuminen on ihmisille yksi elämän raskaimmista asioista.Meillä jokaisella voi tulla yllättäen hetkiä, jolloin oma iäkkäämpi vanhempi tai perheen jäsen tarvitsee apua leikkauksen, äkillisen sairastumisen tai saattohoidon myötä. Lähes kolmasosa työikäisistä hoivaa tai auttaa läheisestään oman työssäkäyntinsä ohessa. Tutkimusten mukaan vakava sairauskuormittaa potilaan koko perhettä ja läheisiä, saati sitten samaa aikaa työssäkäyviä. 

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ry. on vaatinut työehtosopimuksiin saattohoitovapaata. Kyseisestä mallista on jokahdesti tehty kansalaisaloite, mutta ne eivät ole edenneet eduskuntaan saakka. Nykymallin mukaan omaisella on mahdollisuus ottaa palkatonta hoitovapaata tai käyttää lomapäiviä hoitaakseen saattohoidossa olevaa omaista. Ihmisen henkistä ja fyysistä jaksamista omaisen äkisti sairastuessa tai saattohoito-tilanteessa helpottaisi tuettu hoivavapaa. Erilaisia tuetun hoivavapaan malleja on käytössä lähes kaikissa muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa työntekijän on mahdollista jäädä tuetusti hoitamaan sairastunutta läheistään ja hänellä on oikeus hakea määräaikaista korvausta sairausvakuutuksesta. 

Suomessa on ollut vuodesta 2011 mahdollisuus palkattomaan hoivavapaaseen. Järjestelmään ei kuitenkaan nykyisellään sisälly taloudellista tukea. Sairastunutta  perheenjäsentä  hoitamaan jäävä on voinut joutua turvautumaan itsekin sairauslomaan tai uupunut ristiriita tilanteessa, kun sekä työn että omaisen hoito on vaatinut veronsa. Kokoomus on ehdottanut tuetun  hoivavapaan  käyttöönottoa  Suomessa.  Tuetun hoivavapaan muutoksen kustannusten on  arvioitu asettuvan 22-56 miljoonaan euroon vuodessa. Lopulliseen hintalappuun vaikuttavat tarkemmat yksityiskohdat kuten hoivavapaan enimmäiskesto, tuentaso ja hoivavapaan käyttä-jien määrä.

Meidän on otettava askel eteenpäin, jotta työssäkäyvät henkilöt voisivat halutessaan jäädä kotiin hoitamaan läheistään ilman taloudellisen levottomuuden vaaraa. Tuettu hoivavapaa lisäisi inhimillisyyttä, ja voisi vähentää myös laitoshoidontarvetta esimerkiksi äkillisen sairauden kuntoutusvaiheessa tai saattohoitotilanteissa. Tuetun hoivavapaan avulla läheisen hoitaminen muuttuneessa elämäntilanteessa voisi olla mahdollista sekä kodin että työelämän kannalta. Se olisi sekä työnantajan, työntekijän että sairastuneen läheisen etu.

Lasten harrastustoimintaan tarvitaan kansalliset säännöt ja sanktiot epäasiallisen kohtelun kitkemiseksi

Keskiviikko 22.1.2020 - Mia Laiho

Epäasiallinen kohtelu lasten ja nuorten harrastustoiminnoissa on herättänyt viime päivinä paljon julkista keskustelua. Asia nousi esille, kun muodostelmaluistelun valmentajan epäasiallinen ja julma kohtelu lapsia ja nuoria kohtaan valmennuksessa nousi päivänvaloon. Mediassa on kerrottu muodostelmaluisteluvalmentajan nöyryyttäneen useita joukkueen nuoria tarkoituksenaan parantaa nuorten suoritusta. Valmentajan toimintatapa vaikuttaa lehtitietojen valossa olleen alistavan nöyryyttävää, nuorta halveksivaa, yhtä henkilöä ”maalittavaa” ja eittämättä vahingollista mielenterveydelle. Tyyli on ainakin osittain verrattavissa armeijassa aiemmin vähän yleiseksikin tavaksi muodostuneeseen simputukseen, jota puolustusvoimat on ansiokkaasti tiukasti asiaan puuttumalla saanut viime vuosien aikana kitkettyä. On sanomattakin selvää, että alistava ja nöyryyttävä ohjaus- ja valmennustapa aiheuttaa lapsille ja nuorille henkistä kuormitusta, alemmuuden arvon tunnetta, itsetunto-ongelmia, syömishäiriöitä ja altistaa mielenterveyshäiriöille.

Kysehän on tällöin vallan väärinkäytöstä ja uhrin alisteisen aseman hyväksikäytöstä. Erityisesti kilpaurheilussa valmentajan rooli voi olla merkittävä nuoren urheilu-uran etenemisen kannalta. Valmentajan valta-asema on siis vahva suhteessa lapseen ja nuoreen. Aikuisen ja valmentajan on tunnettava vastuunsa valmennussuhteen pysymisenä asiallisena, urheiluun keskittyvänä ja toista ihmistä kunnioittavana. Erityisen tärkeää tämä on alaikäisten kohdalla. Lapset ja nuoret ovat herkässä kasvuiässä sekä fyysisesti että henkisesti. Sekä fyysinen että henkinen väkivalta ei kuulu valmennussuhteeseen.

Suomen Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunta asetti kyseisen muodostelmaluisteluvalmentajan vuoden kilpailukieltoon. Pelkkä valmentajan hyllyttäminen ja tämän asian selvittäminen ei kuitenkaan riitä. Nuorisotyön palveluiden ja harrastustoimijoiden on pysähdyttävä miettimään, miten valmennustoimintaa tulee kehittää niin, ettei tällaista pääse jatkossa tapahtumaan. Tämä ei koske yksistään muodostelmaluistelua, vaan kaikkea muutakin harrastustoimintaa.

Lasten ja nuorten vapaa-ajan -tutkimuksen (2018) mukaan, jopa 90%:lla suomalaisista nuorista on jokin harrastus, niin taiteiden, liikunnan kuin kulttuurin parissa. Lähes kolmannes kertoo kokeneensa kiusaamista, häirintää tai epäasiallista käytöstä. Paineet pärjäämiselle kasvaa, kun harrastukseen liittyy kilpailua ja ammattihaaveita. Kaikki harrastukset eivät tietenkään ole ammattiin tähtääviä. Moni nuorista harrastaa ja kokeilee eri lajeja koulun ohella. Molempiin pätee kuitenkin samat säännöt toisen kunnioittamisesta, koskemattomuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.

Aihe on erittäin tärkeä. Hallitusohjelmassa yhtenä tavoitteena on lisätä nuorten harrastus mahdollisuuksia niin koulupäivän aikana kuin sen jälkeenkin. Mikäli nuorten harrastuksiin aiotaan panostaa, tulee panostaa myös nuorten hyvinvointiin ja turvata kaikille turvalliset olosuhteet harrastaa. Nuorten parissa työskentelevien on tiedettävä hyvän ja kasvua ja kehitystä tukevan valmennuksen toimintatavat. Epäasialliselle kohtelulle, syrjinnälle ja kiusaamiselle on oltava urheiluseuroissa ja kaikissa lasten ja nuorten harrastustoiminnoissa nollatoleranssi. Myös nuorten ja vanhempien tietoisuutta epäasiallisesta kohtelusta ja siihen puuttumisesta tulee parantaa. Avoimuus valmennustoiminnassa pitäisi olla selvää ja nykypäivää, mutta valitettavasti nyt esillä ollut tapaus kertoo karusti, ettei asiat ole kuitenkaan kunnossa.

Olympiakomitea on uudistanut vuonna 2019 oppaan seksuaaliseen ja sukupuoleen kohdistuvasta häirinnästä. Tämä on tärkeä huomioitava osa-alue, mutta vain osa siitä. Harrastustoiminnalle on tarpeen laatia kansallinen ohjeistus epäasiallisen kohtelun, kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisemiseksi. Kansallista ohjeistusta voitaisiin käyttää kaikissa seuroissa, liitoissa ja harrastustoiminnassa epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisyyn ja tunnistamiseen. Työpaikoillakin ohjeistukset ovat jo arkipäivää ja ilmiötä on saatu lievennettyä selkeiden toimintamallien ansiosta. Harrastustoiminnasta nämä kuitenkin puuttuvat. Selkeät toimintamallit ja ohjeistus auttaisi varmasti nuoria ja heidän vanhempiaan, mikäli he huomaavat tai kokevat harrastustoiminnassa epäasiallista käytöstä. Tärkeää olisi, ettei tilanteeseen joutunut jää yksin. Apua ja tukea tulee saada pelkäämättä oman tilanteen hankaloitumista tai harrastusuran katkeamista. Kansallisesti on myös oltava selkeät ohjeet ja riittävän tuntuvat sanktiot, jos näitä sääntöjä rikotaan. Jokaista lasta on suojeltava hyväksikäytöltä ja väkivallalta. Henkinen väkivalta jää yhteiskunnassa liian vähälle huomiolle, sen seuraukset ovat usein pitkäkestoiset eivätkä vahingot ole laastaroitavissa. Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava harrastaa turvallisessa ympäristössä. Vain siten myös lasten ja nuorten taidot pääsevät pääsevät puhkeamaan kukkaansa.

EU/ETA -maiden ulkopuolelta tulevien hoitajien työhön pääsyä pitää sujuvoittaa, mutta varmistaa samalla koulutuksen laatu ja kielitaito

Maanantai 20.1.2020 - Mia laiho

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hoitajien ammatinharjoittamisen lupamenettelystä ja koulutuksen laadusta ja kielitaidosta.

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa jatkuvasti. VTT:n arvion mukaan vuoteen 2035 mennessä terveydenhuollon ammattihenkilöitä tarvitaan lisää melkein 200 000. Samaan aikaan hallitus suunnittelee lakiin sitovia henkilöstömitoituksia vanhustenhuoltoon, joka lisää koulutetun henkilöstön tarvetta entisestään.

Tilanne on koulutetun henkilöstön saatavuuden osalta kestämätön. Tarvitsemme lisää koulutuspaikkoja ja alan houkuttelevuuden lisäämistä, mutta väistämättä myös ulkomaista ammattitaitoista työvoimaa, jotta voimme vastata kasvavaan palvelutarpeeseen.

Terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on suorittanut ammattipätevyyteen johtavan hoitoalan tutkinnon muualla kuin Suomessa, voi tietyin edellytyksin saada laillistuksen tai nimikesuojauksen Suomessa. EU/ETA-maiden ulkopuolella suoritettu koulutus tunnustetaan Suomessa, jos koulutus on Valviran hyväksymä. Ennen hyväksyntää Valvira antaa tarvittaessa hakijalle vaatimuksen lisäopintojen suorittamisesta ja kuulustelusta ammattitaidon selvittämiseksi. Valvira edellyttää, että EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla täytyy olla myös riittävä kielitaito ennen ammattioikeuksien myöntämistä.

Suomessa EU/ETA-maiden ulkopuolella saadun koulutuksen hyväksyttäminen ja ammatinharjoittamisluvan saaminen ovat erittäin hankalan, byrokraattisen ja pitkän prosessin takana.  Meidän on välttämätöntä sujuvoittaa pätevöittämisprosessia.

Lääkäreiden kohdalla Valviralla on selkeät vaatimukset siitä, mitä lääkärin ammatin harjoittamiseen edellytetään, ja lisäkoulutus ja tentit on keskitetty yhdelle taholle Tampereen yliopistoon. Vastaavanlainen keskitetty pätevyyden arviointi- ja koulutuksen täydennyskoulutusjärjestelmä puuttuu hoitajilta. Hoitajien ammattipätevyyden täydennyskoulutus Suomen vaatimusten mukaiseksi on ollut yksittäisten hankkeiden varassa, ja siitä puuttuu pidempikestoinen jatkuvuus.

EU/ETA-maiden ulkopuolella suoritetut tutkinnot voivat olla sisällöltään hyvinkin erilaisia eivätkä suoraan vastaa Suomen vastaavia tutkintoja. Riittävän laatutason ja koulutuksen sisällön varmistamiseksi tarvitaan yhtenäinen järjestelmä, jolloin voidaan varmistua riittävästä koulutuksen laadusta ja sisällöstä. Hoitajien laadusta emme saa tinkiä.

Riittävän kielitaidon varmistamiseksi tarvitsemme myös selkeät kriteerit ja vaatimustason. Hoitajan tai lääkärin riittämätön kielitaito aiheuttaa väärinkäsityksiä vuorovaikutuksessa ja kirjauksissa. Pahimmillaan väärinymmärrykset voivat johtaa jopa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Siksi riittävä koulutus kielitaidon vahvistamiseksi on turvattava.

Hallituksen hoitajamitoitusesityksessä useita puutteita

Keskiviikko 8.1.2020 - Mia Laiho

Uudenvuodenaattona lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausuntonsa vanhuspalvelulain hoitajamitoitusta koskevasta hallituksen esityksestä. Lainsäädännön arviointineuvosto on itsenäinen ja riippumaton taho. Arviointineuvoston tavoitteena on lisätä lainvalmistelun laatua antamalla lausuntoja hallituksen esityksistä.

Vanhuspalvelulain hoitajamitoitusta koskeva lakiesitys saa arviointineuvoston lausunnossa kehuja siitä, että siinä kuvataan hyvin nykytilaa ja kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi itse uudistuksesta. Mutta sitten alkaakin taitavasti virkamieskieleen verhottu moniosainen kritiikki.

Normaalisti lakivalmistelun yhteydessä tehdään myös kansainvälisiä vertailuja, joissa kuvataan, miten asia on hoidettu muissa maissa. Arviointineuvoston mukaan kansainvälinen vertailu jää hallituksen esityksessä kuitenkin varsin ohueksi, ja esityksessä olisi vähintään syytä kertoa, mitä muiden maiden järjestelmistä tulisi päätellä Suomen näkökulmasta.

Arviointineuvoston mukaan hallituksen pitäisi tehdä myös vertailu, miten erilaisten vaihtoehtojen avulla saadaan toteutettua uudistuksen tavoitteen mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja minkälaiset vaikutukset eri vaihtoehdoilla on.  Tässä yhteydessähän on säädetty vain hoitajamitoituksesta ja vanhuspalvelulain muut muutokset tehdään myöhemmin. Tästä johtuen arviointineuvoston mukaan vanhuspalveluiden uudistamisen kokonaisuutta on vaikea hahmottaa tai uudistusten kokonaisvaikutuksia ei voida arvioida. Tämä on todella merkittävä huomio. Siis käytännössä pitäisi olla paremmin selvillä, miten ehdotetut muutokset vaikuttavat vanhusten saamaan hoivaan itse hoivayksiköissä, mutta myös ympärivuorokautisen hoivan ulkopuolella, eli esim. kotihoidossa.

Kotihoidon tilanne on jo nykyään tukala. Kotihoitoon on vaikea saada työntekijöitä, vaihtuvuus on suurta, työ on raskasta ja vastuullista. Monin paikoin voi jopa sanoa, että vanhukset ovat lähellä heitteillejättöä. Jos kotihoitoa ja kotihoidon ammattitaitoisen ja osaavan henkilöstön saatavuutta ei varmisteta hoitajamitoituksen säätämisen yhteydessä, kotihoito ajautuu kaaokseen.

Ammattitaitoisia hoitajia tarvitaan myös muissa ympärivuorokautista huolenpitoa tarjoavissa yksiköissä, kuten vammaispalvelujen ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä. Käykö niin, että niistä tulee toisen luokan hoivayksiköitä, joihin ei enää terveydenhuollon ammattilaisia riitä? On vaarana, että ehdotetun uudistuksen myötä mennään ojasta allikkoon irrottamalla vanhusten palveluista vain yksi palanen. Hallituksella olisikin nyt viimeinen hetki avata silmät laajemmalle tarkastelulle.

Arviointineuvosto on nostanut esille myös sen, ettei esityksessä ole huomioitu taloudellisia vaikutuksia erikokoisille yrityksille. Arviointineuvosto pitää tärkeänä, että esityksessä kuvattaisiin näitä vaikutuksia, tai ainakin niiden suuruusluokkaa. Tämä on merkittävä huomio sekä palvelujen saatavuuden että yritysten toimintaedellytysten suhteen.

Moni kunta on ulkoistanut vanhustenhoitoa yksityisille yrityksille. Miten käy yritysten erityisesti syrjäseuduilla, kun vaatimuksiin asetetaan mekaaninen mitoitus, jos työntekijöitä ei saada rekrytoitua tehtäviin ja valvova viranomainen hengittää niskaan? Mitä tekee kunta, jos yritys laittaa pillit pussiin ja toteaa, etteivät kykene enää tuottamaan vaadittuja palveluja? Kuka sitten hoitaa vanhukset, kun omiakaan työntekijöitä ei ole? Miten kunta selviytyy, kun yritykset nostavat hintojaan vastatakseen henkilöstökuluihin?

Aivan välttämätöntä onkin, että jos henkilöstömitoitus kirjataan sitovasti lakiin, niin hallitus osoittaa kunnille myös rahat sen toteuttamiseen. Jos kunnille ei korvata lakimuutoksen aiheuttamia kustannuksia, tulemme lähivuosina näkemään kiihtyvällä tahdilla kriisikuntia hallituksen toimien myötävaikuttamana.

Arviointineuvoston mukaan myös viranomaisvaikutuksia on selostettu melko yleisellä tasolla. Tämä liittyy koko muuhun sote-kenttään. Viranomaisten hallinnollisen työn kasvu, kustannusten kasvu, hoidon jatkuvuusongelmat ja kotihoidon valvonnan haasteet on nostettu esille.

Arviointineuvosto suosittelee, että hallituksen esitystä täydennetään neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista. Jäämmekin odottamaan ministeri Kiurulta esitystä, jossa näihin arviointineuvoston esittämiin vähintäänkin keskeisiin huoliin saadaan riittävät tarkennukset ja täydennykset . Vanhukset ja muut hoivan tarpeessa olevat ansaitsevat parempaa.

YK:n lasten oikeuksien sopimusta rikotaan joka päivä Suomessa

Perjantai 22.11.2019

Tällä viikolla vietetään lasten oikeuksien viikkoa. YK:n lastenoikeuksien sopimuksen allekirjoittamisesta tulee samalla kuluneeksi 30 vuotta. Tänä aikana lasten oikeuksien huomioiminen on parantunut, mutta edelleen on kehitettävää, myös Suomessa. YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa sanotaan mm. artikla 24:ssa, että lapsella on oikeus elää terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. On ikävä todeta, että tämä itsestään selvältä vaikuttava lapsen oikeus ei toteudu Suomessa mielenterveyspalvelujen osalta kaikilla lapsilla. Eilen eduskunnassa aloitettiin Terapiatakuu-kansalaisaloitteen käsittely. Kansalaisaloitteen allekirjoitti yli 52000 suomalaista. Se on suuri määrä. Mielenterveyshoitoon pääsyn ongelmat koskettavat laajasti suomalaisia.

Kuntaliiton vuonna 2018 tehdyssä lastensuojelukyselyssä palvelujen saatavuuden vaikeutuminen näkyy kyselyyn vastanneiden mukaan laajasti lasten tarvitsemissa palveluissa, erityisesti lasten mielenterveyspalveluissa. Kyselyssä yhteensä 13 prosenttia vastanneista arvioi myös, että lasten tarvitsemat mielenterveyspalvelut jäävät useimmiten lapsilta kokonaan saamatta ja 49 prosenttia vastanneista arvioi, että tarvittava palvelu on saatavilla, mutta prosessi on vaikea ja aikaa vievä.

Jos mielenterveyspalvelujen saatavuuteen ja hoitoketjujen toimivuuteen panostettaisiin varhaisessa vaiheessa, voitaisiin todennäköisesti monelta lapsen huostaanotolta välttyä. Hoitoon pääsyn vaikeudet kuormittavat koko perhettä, ja voivat ajaa koko perheen tilanteen epätasapainoon.

Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjäorganisaatioista arvioi sijoittavansa usein lapsia kodin ulkopuolisiin sijoituksiin siksi, että lapsen mielenterveyspalvelut eivät jostain syystä ole järjestyneet. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu. Tämä on hälyttävä sanoma, jonka pitäisi herättää kaikki päättäjät ja sosiaali- ja terveystoimen virkamiehet kautta Suomen. Toimitaanko enää lapsen edun mukaisesti, jos hoitoon ei pääse, järjestelmä on liian monimutkainen ja perhe ei saa riittävää tukea? Huostaanotetaanko Suomessa lapsia hoitoonpääsyn ongelmien takia? Tehdäänkö Suomessa itsemurhia hoitojärjestelmän toimimattomuuden takia ja ettei ihmiset saa apua ajoissa tai se ei ole ammattimaista ja osaavaa. Kyllä näin voi todeta. Minusta se on häpeällistä Suomessa, jossa pidämme itseämme korkeatasoisena länsimaisena lääketieteen maana!

Lasten erottamiseen vanhemmistaan pitäisi olla muut syyt kuin oman palvelujärjestelmämme toimimattomuus, joka ajaa ihmiset, lapset, aikuiset ja perheet mahdottomaan tilanteeseen. Seitsemän päivän perusterveydenhuollon hoitotakuu, ministeri Kiuru ei auta mielenterveysongelmista kärsivää, jos myös oikeanlainen hoito ei ala riittävän nopeasti ja pääsy itse hoitoon myös helpotu. Näen jopa vaarana, että kaikki paukut laitetaan 7 päivän hoitotakuun toteuttamiseen ja kontaktin saamiseen terveyskeskukseen, mutta itse hoito ei kuitenkaan käynnisty tai etene.

Ei riitä, että lapsi tai nuori laitetaan jonoon odottamaan hoitoon pääsyä toiseen paikkaan, vaan apua on annettava matalalla kynnyksellä ja lapsen ja nuoren luonnollisessa toimintaympäristössä. Tämä tarkoittaa, että mielenterveyspalveluita on vietävä sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eli kouluihin ja opiskelijaterveydenhuoltoon. Lasten ja nuorten paikka ei ole jonossa, vaan kiinni elämässä.

Mielenterveysongelmat ovat myös suurimpia syrjäytymisen syitä. Nykytilanne on lasten, nuorten ja perheiden kannalta kestämätön.  Puuttumalla mielenterveyden häiriöihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, voidaan vähentää tilanteen pahenemista ja ehkäistä syrjäytymisen kierre.

Mielenterveyden Terapiatakuu -kansalaisaloitteella ehdotetaan lakimuutosta, jolla taataan kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Kansalaisaloitteen ehdottama lakimuutos rakentaisi Suomeen tehokkaan mielenterveyshoidon perustason. Sosiaali- ja terveysministeriön palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) on linjannut, että tutkimusnäyttöön perustuvia vaikuttavia psykoterapian muotoja tarjotaan myös julkisessa terveydenhuollossa. Terapiatakuun rahoituksen lisääminen budjettiin on perusteltua jo tämä sosiaali-ja terveysministeriön alaisen neuvoston linjaus huomioiden. Oikea-aikaisten mielenterveyspalveluiden on oltava yhdenvertaisesti jokaisen niitä tarvitsevan saatavilla.

Kokoomuksen omaan vaihtoehtobudjettiin sisältyy terapiatakuu, yhteensä 35 miljoonaa euroa. Terapiatakuu vahvistaisi nimenomaan mielenterveyshoidon perustasoa, ja hoitoon pääsyn yhdenvertaisuutta koko Suomessa. Perusterveydenhuoltoon sisältyy mielenterveyden häiriöiden soveltuva psykoterapia ja muu psykososiaalinen hoito. Kannatan kansalaisaloitetta terapiatakuusta lämpimästi. Toivottavasti hallitus näkee myös asian tärkeyden ja varmistaa riittävän rahoituksen terapiatakuun toteuttamiseksi. Terapiatakuun käynnistämisen voisi aloittaa esim.Uudellamaalta pilotoinnilla, jolloin saataisiin tietoa sen käytännön toteutuksen malleista ja vaikutuksista. Uudellamaalla olisi valmiudet lähteä nopeallakin aikataululla pilottiin. Näitä kokemuksia voisi hyödyntää sitten sen laajentamisessa koko Suomeen. Aikaa ei ole hukattavana. Jokainen päivä on jonossa olevalle tai vielä sen ulkopuolella olevalle tuskallisen pitkä. Nyt on aika toimia!

Hyvä mielenterveys kuuluu kaikille, ihan jokaiselle!

Mihin unohtui eläinten hyvinvointi?

Perjantai 18.10.2019

Lihansyönnistä on noussut viime päivinä taas hyvin värikästä keskustelua eri medioissa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistaman Ylvan päätös luopua naudanlihasta Unicafe-opiskelijaravintoloissaan kiihdytti keskustelua entisestään. Päätöstä perusteltiin ilmastosyillä. Naudanlihan tarjoamisen lopettaminen voi Ylvan mukaan pienentää sen ravintolatoiminnan raaka-aineiden hiilijalanjälkeä 11 %. Jatkossa kuitenkin ravintolat tarjoilevat porsaanlihaa ja kanaa.

Ihmettelen virinneessä keskustelussa kuitenkin suuresti sitä, että eläinten hyvinvointi tuntuu olevan sivuutettu yleisessä keskustelussa täysin. Esimerkiksi vihreät kiinnittävät kaiken huomionsa ilmastonmuutokseen, ja tuotantoeläinten elinolosuhteet ovat jääneet keskustelussa taka-alalle. Mitäpä, jos antaisimme ihmisten valita itse, mitä lautaselleen laittavat. Huolehditaan sen sijaan siitä, että ruoka on tuotettu lähellä, mahdollisimman luonnonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Itse kannatan kasvisten lisäämistä ruokavalioihimme terveydellisistä syistä, huomioiden kuitenkin ruokavalion monipuolisuuden ja sen sisältämän riittävän eri ravintoaineiden määrän. Lasten ja vanhusten ravitsemuksessa on huomioitava ruokasuositusten noudattaminen. Monipuolinen ruoka on varmin tapa varmistaa, että jokainen lapsi Suomessa saa esimerkiksi päiväkodissa ja koulussa ravitsemuksellisesti tasapainoisen aterian. Se voi olla joillakin lapsilla myös päivän ainoa kunnon ateria. Lasten ja vanhusten maitotaloustuotteiden käyttö on perusteltua, ja toivottavasti heidän ylitseen eivät kävele valtaa käyttävät aikuiset. Käyttämällä kotimaisia kasviksia, siipikarjaa, maitotuotteita, kalaa ja lihaa hiilijalanjälkemme pienenee luonnollisella tavalla, ja samalla varmistamme puhtaan ruokamme ja sen saatavuuden jatkossakin.

Toivoisin keskustelun suuntautuvan enemmän eläinten hyvinvointiin. Tällä saralla Suomessa on vielä valtava määrä työtä tehtävänä. Esimerkiksi siat ja lehmät elävät aivan liian usein epäinhimillisissä oloissa, vastoin omaa lajityypillistä käyttäytymistään. Porsivat siat suljetaan usein porsitushäkkiin, jossa ne eivät pääse liikkumaan kunnolla tai käyttäytymään lajilleen tyypillisesti. Emakolla on tarve rakentaa porsailleen pesää, mutta häkki estää sen liikkumisen samoin kuin emon ja porsaiden luonnollisen vuorovaikutuksen. Miltä luulet tuoreesta emakosta tuntuvan, kun se ei pääse hoivaamaan lajityypillisesti jälkikasvuaan? Noin puolet suomalaisista lehmistä elävät kytkettyinä parsinavetoissa. Pihattonavetoista ne eivät puolestaan välttämättä pääse koskaan ulkoilmaan.Tuotantoeläin on elävä olento, joka ansaitsee inhimillisen kohtelun elinaikanaan.

Rinteen hallitusohjelmassa todetaan seuraavasti: ”Asetetaan asiantuntijatyöryhmä selvittämään, miten voidaan tukea sika-alan tavoitetta porsitushäkeistä luopumiseksi. Uusien parsinavetoiden rakentamisesta luovutaan”. Mitään tekoja ei vielä ole eläinten hyvinvoinnin eteen näkynyt ja pahoin pelkään, ettei tällä hallituskaudella eläinten hyvinvoinnin eteen tehdä konkreettisia, nopealla aikataululla tapahtuvia päätöksiä.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa porsitushäkit on jo kielletty. Meidän tulisi ottaa tästä pikimmiten mallia, ja kieltää uusien porsitushäkkien rakentaminen ja aloittaa vanhojen korvaus. Parsinavetat puolestaan on jo kielletty Tanskassa ja Norjassa, ja näiden lisäksi Ruotsissa on kielletty uusien parsinavetoiden rakentaminen.

Eläinsuojelulain uudistamiseen on tartuttava mahdollisimman pian. Laki on jo kertaalleen valmisteltu. Nyt vielä siihen tarvitaan askel lisää kunnianhimoa, ja tiukennusta niin etenemme parempaan suuntaan. Meidän on nostettava tuotantoeläinten hyvinvointi pohjoismaiselle tasolle. Jokaisella eläimellä, myös tuotantoeläimellä, on oikeus tulla kohdelluksi inhimillisesti ja ilman ylimääräisiä kärsimyksiä. Miten kauan eläimet joutuvat vielä tätä odottamaan?

Ammattilaisia ja huippuosaamista ei synny ilman rahaa

Maanantai 16.9.2019 klo 15:12

Suomi pärjää maailmalla osaamisellaan. Tutkimus, kehittäminen ja uuden luominen on Suomen kaltaisen pienen maan tapa pärjätä maailmalla. Kilpailemme laadulla, emme volyymilla.

Meillä on huippuosaamista korkealaatuisesta koulutuksesta sekä tieteen ja teknologian saavutuksista. Meillä on tähän edelleen hyvät lähtökohdat, jos vain yliopistojen ja korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta huolehditaan. Suomessa ongelmana on, että rahoitus elää neljän vuoden sykleissä vaalikausien mukaisesti. Korkeakoulut ja yliopistot tarvitsevat kuitenkin pitkäjänteisen suunnitelman rahoituksen turvaamiselle.

Tutkimukseen tehdyt investoinnit maksavat kyllä itsensä takaisin innovaatioiden luodessa talouskasvua ja työpaikkoja. Panostamalla tutkimukseen pidämme myös suomalaiset huippuosaajat Suomessa ja ehkäisemme aivovuotoa ulkomaille. Myös suomalaisilla tutkijoilla tulisi olla mahdollisuus tehdä omaa työtään kotimaassaan. Suomenhan pitäisi päinvastoin houkutella tutkijoita tänne, mikä vaatii niin ikään rahaa. Tiedettä ja tutkimusta ei synny tyhjästä. Sitä tehdään työllä, ja työstä pitää maksaa. Tutkijankin pitää elää.

Korkeakoulujen tärkeä tehtävä tutkimuksen ohella on kouluttaa eri alojen ammattilaisia. Suomessa on monta alaa, joilla on valtava työvoimapula. Usein nämä alat ovat myös hyvin kriittisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Esimerkiksi sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja sekä varhaiskasvatuksen opettajia tarvitaan merkittävästi lisää jo nyt, ja tarvitaan jatkossakin, jotta lakisääteiset palvelut pystytään turvaamaan.

Yliopistoille ja korkeakouluille on varmistettava riittävät resurssit laadukkaan koulutuksen järjestämiseksi. Opetusryhmiä ei voida kasvattaa enää ilman, että laatu kärsisi. Myös hallituksen tavoitteisiin pääsy vaatii koulutusresurssien nostoa. On aivan itsestään selvää, ettei esimerkiksi hoitajamitoituksen nosto käytännössä onnistu, jos koulutukseen ei suunnata riittävästi rahaa.

Ennen vaaleja nykyisistä hallituspuolueista muun muassa vihreät puhui koulutusmiljardista. Sittemmin hallitusohjelmaan kirjattiin yhteensä 60 miljoonaa euroa lisää korkeakoulujen perusrahoitukseen. Nyt keskustellaan sitten siitä, milloin jaetaan tämä 60 miljoonaa, joka on vain murto-osa siitä, mitä ennen vaaleja luvattiin. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa korkeakoulutukseen oli korvamerkitty vain 15 miljoonaa euroa, joista 10 miljoonaa yliopistoille ja 5 miljoonaa ammattikorkeakouluille. Tämä on vain neljäsosa hallitusohjelmassa luvatuista summista! Erityisesti jatkuvan oppimisen ja osaamisen päivittämisen mahdollisuuksia olisi lisättävä aloilla, joissa paine rakennemuutokselle on kova ja aloilla, joissa koulutustaso on matala. Jatkuvaan oppimiseen on hallitusohjelmassa varattu huolestuttavan vähän määrärahaa. Kyseessä on odotettu ja laajasti peräänkuulutettu reformi, jonka toteuttaminen uhkaa jäädä torsoksi.

Hallituksen on annettava korkeakouluille lupaamansa perusrahoituksen tasokorotus täysimääräisenä käyttöön heti ensi vuoden alusta ja korkeakouluille on annettava myös rahaa hallitusohjelmassa luvattuihin korkeakoulujen aloituspaikkojen määrän lisäämiseen. Tutkimus, kehitys- ja innovaatiorahoitus olisi tärkeää saada nostettua 4%:iin bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaisi 300 miljoonan euron lisäpanostuksia tällä vaalikaudella. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille on varmistettava työrauha ja mahdollisuus pitkäjänteiseen toiminnan suunnitteluun. Budjettiriihessä nähdään toteutuuko ennen vaaleja luvattu koulutusmiljardi tai kuinka paljon hallitus on valmis satsaamaan koulutukseen.