Lapsia ja nuoria on autettava juuri nyt

Lauantai 17.4.2021 - Mia Laiho

Nuorten mielenterveysongelmat, huumausaineiden käyttö ja törkeät väkivaltarikokset ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Koskelan raaka ja väkivaltainen nuoren kuolema nosti esiin järkyttävällä tavalla nuorten pahoinvoinnin. Sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset että opettajat viestivät, että osassa perheitä vanhemmuus on hukassa. Perheen mukaan ottaminen osaksi lapsen ja nuoren hoitoa on erityisen tärkeää. Perustasolla lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat kuitenkin puutteelliset.

Koulukuraattoreille ja koulupsykologeille on niukasti aikoja, erikoissairaanhoitoon on pitkät hoitojonot ja nuorten päihdehoitopaikkoja on liian vähän. Pirstaleisen palveluverkon takia nuori hukkuu eri toimijoiden välisiin railoihin. Vaikeasti väkivallalla oireileville nuorille tarvitaan myös lastensuojelun sijoituspaikkoja, joissa nuorille voitaisiin asettaa turvalliset rajat ja varmistaa samalla muiden lasten ja työntekijöiden turvallisuus.

Lasten ja nuorten auttamiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä perheiden, koulun, oppilashuollon, lastensuojelun, poliisin ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Monissa poliisilaitoksissa on perustettu moniammatillinen työryhmä, joka arvioi rikoksilla oirehtivan nuoren tilannetta. Työryhmässä on mukana poliisien lisäksi sosiaalityöntekijä ja usein myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Myös Länsi-Uudenmaan poliisilla on hyviä kokemuksia ennaltaehkäisevästä toiminnasta, jolla pyritään rikoskierteen katkaisemiseen ja ohjaamaan nuori tukipalvelujen piiriin.

Koulukiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumiseksi tarvitaan myös vaikuttavampia toimenpiteitä. Jätimme Kari Tolvasen ja usean muun valtuutetun kanssa syksyllä valtuustoaloitteen, jossa ehdotimme, että Espooseen laaditaan selkeä, eri viranomaisten kanssa yhteisesti sovittu toimintamalli kouluväkivaltatapausten käsittelyyn. Tämä toisi lisää tukea opettajille sekä lisäisi luottamusta tapausten käsittelyyn niin oppilaiden kuin huoltajien suuntaan. Oikea-aikaisella tuella voidaan ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta, vähentää lieveilmiöitä, henkisiä kärsimyksiä sekä kustannuksia. Lapset ja nuoret eivät voi jäädä odottamaan. He tarvitsevat apua juuri nyt

Julkaistu Länsiväylässä 17.4

1 kommentti . Avainsanat: Mielenterveys, lapset, nuoret, koulukuraattorit, koulupsykologit, koulukiusaaminen, väkivaltarikokset

Hallituksen exit-strategiasta unohtui rajojen terveysturvallinen avaaminen

Tiistai 13.4.2021 - Mia Laiho

Hallituksen exit-strategia oli pettymys rajojen terveysturvallisuuden ja matkustamisen osalta. Jätimme usean kokoomusedustajan kanssa sen takia hallitukselle kirjallisen kysymyksen https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_220+2021.aspx.

Hallituksen exit-strategian suhteen jää täysin epäselväksi missä aikataulussa matkailuliikennettä tullaan avaamaan ja miten varmistetaan, ettei virusta pääse uudelleen valumaan rajojen yli. Sen mukaan sisärajoilla maahantulorajoitukset korvataan asteittain rajoilla toteutettavilla terveysturvallisuustoimilla, mutta siinä ei kerrota, mitä nämä terveysturvallisuustoimet käytännössä pitävät sisällään ja missä vaiheessa matkustusrajoituksia aletaan purkamaan ja millä edellytyksillä.

Tarvitsemme terveysturvalliset ja toimivat prosessit, joiden avulla matkailu voidaan turvallisesti vähitellen avata osana Suomen exit-suunnitelmaa. Tällä hetkellä sisärajatarkastusten ollessa käytössä matkustajamäärät ovat vähäiset, lentokentillä ja satamissa vain n 5-10 % normaalista matkustajamääristä. Tällainen tilanne ei voi kuitenkaan enää pitkään jatkua, vaan Suomella pitää olla keinot ja työkalut käytössä avata vähitellen rajaliikennettä terveysturvallisesti.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2021 tartuntatautilain 16§ ja 22§ muutokset. Sen yhteydessä hyväksyttiin lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömiin toimiin luodakseen maahantuloon menettelyn, joka estää yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ja samalla huomioi jatkossa kasvavat liikennemäärät rajaliikenteessä. Tällaisen ennakkotodistuksiin perustuvan mallin käyttöönoton jälkeen pakolliset terveystarkastukset voitaisiin selkeästi kohdentaa henkilöihin, joilla ei ole osoittaa riittäviä todistuksia negatiivisesta covid-19-testituloksesta, annetusta rokotuksesta tai covid-19-taudin sairastamisesta”. Mihin tämän ennakkotodistuksiin liittyvän mallin kehittäminen on jäänyt? Maallikkokin ymmärtää, että kun matkustajamäärät kasvavat, on mahdotonta testata kaikkia maahantulijoita. Ei ole myöskään järkevää kustantaa ulkomaalaisille näin laajalti testejä, jotka voisi tehdä jo lähtömaassa ja samalla ehkäistä maahan tulevaa virusta. Ennakkotodistusmalli on useimmissa muissa Euroopan maissa käytössä.

Ennakkotodistukseen perustuvan mallin käyttöönoton jälkeen pakolliset terveystarkastukset voitaisiin selkeästi kohdentaa henkilöihin, joilla ei ole osoittaa riittäviä todistuksia negatiivisesta covid-19-testituloksesta, annetusta rokotuksesta tai covid-19-taudin sairastamisesta.

EU valmistelee parhaillaan digitaalista koronarokotustodistusta, jonka tarkoitus on mahdollistaa kansalaisille turvallinen ja vapaa liikkuvuus EU-maiden välillä. Suomi ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan sen valmistumista, vaan Suomen on luotava omat terveysturvalliset rajakäytännöt muiden maiden tapaan. Suomen talous, matkailu, lentoliikenne ja muu liikenne ei voi jämähtää paikoilleen odottamaan EU:n ratkaisuja. Suomella pitää olla itsellä rajoille ennakkotodistukseen perustuva malli täydennettynä tarvittavine lisätestauksineen ja karanteenikäytänteineen. On hyvä, jos suomalaiset saisivat jatkossa omakannasta rokotustodistuksen, mutta se ei ratkaise kuitenkaan rajojen terveysturvallisuusongelmaa. Ennakollista todistusta tarvitaan myös ulkomaalaisilta.

Rajoilla on oltava yhtenäiset käytänteet, jotta on selvää, mitä dokumentteja Suomeen tultaessa vaaditaan, todistusten tarkastaminen on sujuvaa ja nopeaa ja mahdollinen oireiden kartoitus ja koronatestaus on myös käytännössä mahdollista. Matkustajaliikenteen avautuessa matkustajamäärät moninkertaistuvat ja silloin sujuvien ja terveysturvallisten prosessien on oltava kunnossa.  Ja vaikka koronaepidemia rauhoittuisi lähikuukausina, niin uusien virusmuunnoksien ja uusien yleisvaarallisten tartuntatautien uhkaan on varauduttava. Toimintamallit on oltava kunnossa, ettei maahan pääse rajavuodon takia jatkossa uudelleen valumaan virusta, joka pääsee leviämään sitten maan sisällä ja johtaa Suomen kansalaisten voimakkaisiin rajoitustoimiin.

Pikatestienkäyttö koronatestauksessa on Suomessa aivan alikäytetty mahdollisuus. Suomen osalta pikatestit ovat vain vähän käytössä, vaikka niiden käytöstä rajoilla olisi hyötyä niiden nopeuden ja edullisuuden takia. EU on hyväksynyt jo kymmeniä pikatestejä ja jakanut jäsenmaille 20 miljoonaa pikatestiä. Myös THL suosittelee pikatestien käyttöä rajoilla. Pikatestit olisivat nimenomaan rajoilla käteviä, tuloksen valmistuessa odottaessa. Myös puhallustestejä voisi käyttää nopeaan diagnostiikkaan ja Euroopassa on otettu käyttöön syljestä tehtäviä testejä. Koronakoiriakin voisi hyödyntää muiden toimien lisäapuna raja-alueilla, joilla liikkuu suuria matkustajamääriä.

Rokotepassit, ennakkotodistusmalli ja pikatestien käyttö rajoilla ovat niitä työvälineitä, joilla matkustusta voidaan asteittain avata. Turvallisia askelmerkkejä tarvitaan niin vapaa-ajan matkailun kuin työmatkailun avaamiseksi. Lentoyhtiöt, laivavarustamot ja matkustajat tarvitsevat selkeyttä, ennakoitavuutta ja yhteneväisiä käytäntöjä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkustajaliikenne, virusmuunnokset, pikatestit, rokotepassi, maahantulorajoitukset

Exitstrategia ei ulotu ravintoloihin

Torstai 8.4.2021 - Mia Laiho

Jätimme eilen sosiaali-ja terveysvaliokunnassa Juhana Vartiaisen kanssa hylkäysesityksen tartuntatautilain ravintoloita koskevaan entistä tiukempaan rajoitusesitykseen (HE 32/2021) sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Ravintoloiden toimintaa on käytännössä rajoitettu jo vuoden ajan. Tällä hetkellä ravintolat voidaan pitää erillislain perusteella täysin suljettuna 18.4 saakka vaikea epidemiatilanteen takia.

Kun tämä sulku päättyy niin on jo voimassa toinen rajoituslaki, joka myös rajoittaa oleellisella tavalla ravintola-alaa 30.6 saakka. Eli vaikka sulun mahdollistaman lain voimassaolo päättyy 18.4 niin ravintoloiden toimintaa rajoitetaan jo toisella lailla entuudestaan 30.6 saakka. Eduskunnassa on kuitenkin uusi extraesitys tartuntatautilaista käsittelyssä, joka tiukentaa entisestään jo aiempia rajoituksia ja sisältää monia ongelmia. Hallituksen ravintoloiden uudelleen avaamista koskevassa esityksessä anniskelu olisi lopetettava klo 17 ja ravintolat suljettava jo klo 18. Lisäksi olisi määräyksiä muun muassa sallittuihin asiakasmääriin liittyen. Kaikki hallituspuolueet olivat valiokunnassa tämän hallituksen esityksen takana tilanteessa, jossa tartunnat ovat kääntyneet laskuun, ravintolasulku on ollut päällä useamman viikon ja emme tiedä edes ruokaravintoloiden osuutta tartunnoista.

Lakiesityksen rajoitukset olisivat kuolinisku ravintoloille ja matkailulle, jos esitys suuressa salissa hyväksytään ja toimeenpannaan. Ravintola-ala työllistää yrittäjät mukaan lukien Suomessa 77 000 henkilöä. 30 % työntekijöistä on alle 26-vuotiaita. Ravintola-alalla on ollut kuluneen vuoden aikana merkittävä määrä lomautuksia ja irtisanomisia, jotka ovat kohdistuneet pienipalkkaisiin alan työntekijöihin ja nuoriin. Kun rajoitustoimet ja lomautukset kohdistuvat jatkuvasti myös samoihin työntekijöihin, on hätä alasta ja työntekijöiden taloudellisesta toimeentulosta suuri.

Alan liikevaihto aleni viime vuonna 1,5 miljardilla eurolla, minkä seurauksena alan yritykset ovat vakavassa taloudellisessa hädässä. Erityisen paha tilanne on pääkaupunkiseudulla, eikä siihen viime kesäkään tuonut riittävää parannusta. Jopa 30 % ravintola-alan yrityksistä on arvioinut olevansa konkurssiuhan alla tai lopettanut toimintansa syyskuuhun mennessä.

Ehdotimme vastalauseessa ravintolatyyppien erottelemista toisistaan rajoitusten suhteen, ulkotarjoilualueille kevyempiä rajoituksia, yrityskorvauksia menetysten korvaamiseksi, arvonlisäveron tilapäistä alentamista, viinien ulosmyyntiä ja uskottavaa exitstrategiaa, jossa huomioidaan ravintola-alan tulevaisuus.

Ravintola-alan yritykset ovat kuilun partaalla ja osa on jo mennyt konkurssiin. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus tukea yrittäjiä heidän ahdinkonsa hetkellä ja antaa toivoa ja suuntamerkkejä tulevaisuuteen.

Jotta Suomi saadaan nousuun koronan aiheuttamasta talousahdingosta, on tärkeää pitää kiinni kaikista työpaikoista. Hallitus sen sijaan tuo esityksen, joka väistämättä johtaa lukuisien ravintola-alan yritysten konkursseihin, yrittäjien, ja työntekijöiden työttömyyteen ja henkiseen ahdinkoon. On aivan turha pääministerin puhua mahdollisesta normaalista Juhannuksesta, jos toimet käytännössä ovat aivan toisensuuntaiset.

Hallitus ei ole esityksessään huomioinut riittävällä tavalla eri ravintolatyyppien erilaisuutta, vaan hallitus on lähtenyt rajoittamaan laajasti ravintolatoimintaa huomioimatta sitä, onko kyseessä ruokaravintolasta vai karaokebaarista, ja ruokaillaanko sisä- vai ulkotiloissa.

Hallituksen esitys ei ota lainkaan huomioon ravintoloiden hyvin erilaisia olosuhteita, vaan isolla lekalla tässäkin lyödään laajaa ja monenlaisia ravintoloita sisältävää toimialaa. Tartunnoista vain vajaa 2,5% on johdettu ravintoloihin, eli ravintoloiden osuus tartuntapaikkoina ei ole sellainen, että se oikeuttaisi näin rajuihin toimenpiteisiin katsomatta tarkemmin tarttumisen olosuhteita. Valiokuntaan emme saaneet myöskään tartuntoja eri ravintolatyyppeihin liittyen. Kaikki ymmärtävät, että viruksen tarttumisriski on erilainen yökerhossa läheisissä kontakteissa musiikin pauhaessa ja ihmisten kovaäänisesti puhuessa kuin illallispöydässä omassa seurueessa.

Perustuslakivaliokunta myös omassa lausunnossaan totesi, että tämän asteiset rajoitukset tarkoittavat osalle ravintoloista, ettei kannattavaa elinkeinotoimintaa ole mahdollista harjoittaa.

Käytännössä rajoitukset tekisivät ravintolatoiminnan miltei mahdottomaksi. Lähinnä lounasravintoloiden ja päiväsaikaan auki olevien kahviloiden olisi mahdollista toimia näin tiukkojen rajoitusten puitteissa. Esityksessä ei ole myöskään huomioitu ravintola-alan vaikutuksia muihin toimialoihin, kuten siivousyrityksiin, pesuloihin, tukkureihin, kuljetusyrityksiin, pientuottajiin ja matkailulle.

Ravintolat ovat panostaneet merkittävällä tavalla terveysturvallisen asioinnin eteen ja omavalvontaan. Myös aluehallintoviraston mukaan suurin osa ravitsemusliikkeistä on huolehtinut taudin leviämisen estävistä toimista hyvin joitakin yksittäisiä rikkomuksia lukuun ottamatta. Yksittäisten tapauksien perusteella ei pitäisi rangaista koko alaa, vaan rangaistukset pitää kohdistaa rajoituksia rikkoneille ja lisätä tarvittaessa valvontaa.

Ehdotimme lain hylkäämistä, koska jo nyt voimassa oleva ravintoloiden aukioloaikoja ja paikkamääriä rajoittava laki on jo voimassa 30.6 asti. Siihen perustuen ravintoloiden toimintaan kohdistuu jo merkittäviä rajoituksia, vaikka sulkutoimet päättyisivät. Jos taas koronatilanne olisi ravintolasulun päättyessä vaikea, niin järkevämpää olisi silloin jatkaa ravintolasulkua ja maksaa ravintolayrittäjille asianmukaiset korvaukset, eikä ottaa käyttöön tallaista rampamallia, joka johtaa yrityksiä ja ihmisiä ahdinkoon. Ravintolakulttuuria ei saa näivettää ja ihmisten työpaikkoja hävittää, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rajoituslaki, täyssulku, matkailu, ravintolat, talous

Miten riskiryhmään kuuluva selviää Uudellamaalla koronaepidemian aikana?

Tiistai 30.3.2021

Kuka kuuluu vakavaan koronainfektion riskiryhmään? Yllätys, kyse ei ole vain ikäihmisistä yli 70-vuotiaista, vaikka heidän riskistään onkin paljon puhuttu. THL:n määrittelyn mukaan siihen kuuluu myös henkilöt, joilla on vaikea-asteinen sydänsairaus, huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus, diabetes, johon liittyy elinvaurioita, krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta, leukemia- ja lymfoomapotilaat ja potilaat, joilla on vastustuskykyä heikentävät lääkitys. Kyseisiä sairauksia voi olla lapsilla, nuorilla, aikuisilla, sekä ikäihmisillä.

Uudenmaan rajat suljettiin 28.3.20 valmiuslain 118§ päätöksellä. 1,7 miljoonaa ihmistä, reilu 30% Suomen väestöstä on erotettu muusta Suomesta. Kun tartunnat väistämättä lisääntyvät vielä Uudenmaan sisällä, Uudenmaan ihmisten tartuntariski kasvavat. Uudellamaalla riskiryhmään kuuluvat henkilöt ovat samalla myös suuremmassa riskissä sairastua koronainfektioon. Mitä sitten pitäisi tehdä heidän suojelemiseksi? Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Tässä joitakin nostoja siitä ja vähän muutakin.

Riskiryhmät joutuvat myös asioimaan kaupassa, ellei heillä ole sellaista apua, joka voisi sen heidän puolestaan tehdä tai osaamista ruokakassin tilaamiseen. Meillä on myös paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden vanhemmat, joku perheenjäsen tai riskiryhmään kuuluva itse käy töissä. Jos etätyö ei ole mahdollista niin työnantajan kanssa on järkevä miettiä, voisiko työyksikön sisällä tehdä muutosta työtehtävien osalta vähemmän riskialttiiseen työympäristöön. Ruokakaupoissa hyvään hygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ostoskärryt, ovien kahvat, hedelmä-ja vihannespuntarit ym ja niiden hygieniasta huolehtiminen oleellista. Irtotuotteet on jo monesta kaupasta korjattu pois, hyvä niin.

Riskiryhmiin kuuluvat joutuvat myös käyttämään perusterveitä ihmisiä enemmän sairaaloiden ja terveyskeskusten palveluita. Riski saada tartunta näissä palveluissa kasvaa, jos asiaa ei ole yksiköissä huomioitu riittävällä tavalla. Pelko sairastua on todellinen. Riskiryhmiin kuuluvien potilaiden tartuntariski tulee minimoida. Vaikka suosituksena on pysyä kotona niin monen on liikuttava itse julkisilla paikoilla ja käytävä sairaaloissa perussairauksiensa takia. Hygienia, ohjeistus ja riskien minimointi ovat nyt avainasemassa näiden ihmisten tartunnan saamisen ehkäisemiseksi. Jos esim. syöpähoidossa käyvä ihminen saa koronainfektion, on taudin aiheuttama kuolemanriski moninkertainen.

Riskiryhmään kuuluvia ihmisiä testataan koronan kannalta edelleen samoissa pisteissä muiden potilaiden kanssa. Heitä ei tulisi altistaa testauspisteiden tartuntavaaroille. Julkisessa keskustelussa on noussut esille riskiryhmään kuuluvien ihmisten huoli saada tartunta viimeistään testauspisteillä.  Riskiryhmille riskialttiimpia paikkoja on testauspisteet, mikäli he joutuvat odottamaan testausta samassa tilassa oireellisten potilaiden kanssa. Riskiryhmien testaus tulisi hoitaa ennemminkin esimerkiksi kotikäynnillä tai drive-in-tyyppisissä paikoissa, ettei heidän tarvitse altistua julkisten testauspisteiden odotustiloille. Myös testauspisteiden hygienian on oltava niin hyvällä tasolla ettei testaukseen meneminen itsessään jo pelota riskiryhmään kuuluvia. Testauspisteillä tulisi olla desinfektioainetta saatavilla sekä turvavälistä olisi pystyttävä pitämään huolta. Odotusaika testaukseen olisi pidettävä myös mahdollisimman lyhyenä. Kenenkään ei tulisi pelätä saavansa tartuntaa testauspaikalla.

Viime päivinä lehdistä on saatu lukea myös tapauksesta, jossa lasten syöpäosastolla työskennellyt hoitaja oli sairastunut koronaan. Työntekijät, jotka ovat oireettomia saattavat tartuttaa. Heidät pitäisi testata, jotta voidaan turvallisesti hoitaa potilaita. Hoitajien testaamattomuus on riski potilaille, etenkin kun otetaan huomioon taudin tarttuvuus jo muutama päivä ennen oireiden ilmaantumista. Hoitohenkilökuntaa tulisi testata erittäin matalalla kynnyksellä, jotta henkilökunta ei levitä tautia eteenpäin. Erityisesti syöpä- ja muita immuunipuutospotilaita hoidettaessa pitäisi testata myös oireettomia hoitajia, etteivät he tietämättään levitä virusta näihin haavoittuviin asiakasryhmiin. Heikon tai jopa olemattoman vastustuskyvyn omaavilla potilailla on merkittävä kuolemanriski, jos he saavat koronaviruksen.

Kannan huolta myös 75 000 kotihoidon asiakkaasta. Hoitajat heidän ympärillään voivat vaihtua jopa yli 60 kertaa kuukauden aikana.  Usein vaihtuvat hoitajat ja puutteellinen suojavarusteiden saatavuus ja ohjeistus lisäävät kotihoidon asiakkaiden tartuntariskiä merkittävästi. Ensin määrätään ikäihmiset pysymään kotona, mutta sitten kotona voi rampata saman vuorokauden sisällä jopa monta eri hoitajaa kotihoidosta. Ei vaikuta järkevältä infektion leviämisen ehkäisyn kannalta. Sosiaali-ja terveysministeriön pitäisi valtakunnallisesti ohjeistaa myös tätä asiaa.

Me kaikki voimme ja meidän tulee tehdä kaikki voitavamme sekä itsemme että riskiryhmien suojelemiseksi. Tavoitteena pitää olla viruksen pysäyttäminen. Aikaa ei ole hukattavana!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Riskiryhmä, korona, hoitohenkilöstö, testauspiste

Kuntosalit ja muut liikuntatilat ovat hallitukselle punainen vaate

Perjantai 26.3.2021 - Mia Laiho

Eilen sosiaali-ja terveysvaliokunnassa päätettiin kuntosalien ja liikuntatilojen täyssulkumahdollisuudesta lakiin. Tämä lakihan on juuri hiljattain hyväksytty ja Aluehallintovirasto tulkitsi lakia niin, että alle 10 h ryhmissä liikunta tilassa on mahdollista huomioiden terveysturvallisuus. Tämä ei kuitenkaan käynyt STM:lle, joka olisi halunnut sulkea kategorisesti kaikki tilat.Ministeriöllä ja aluehallintovirastolla oli lain tulkinnasta siis erilainen näkemys, minkä takia esitys tuotiin uudelleen eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta tuki Aluehallintoviraston tulkintaa.

Jätimme asiaan valiokunnan kokoomusedustajien Juhana Vartiaisen ja Anna-Kaisa Ikosen kanssa vastalauseen. Hallituksen esitys runtelee pahoin kuntosali- ja liikuntayrittäjiä ja palveluiden käyttäjiä.

Koronaepidemian tilanne Suomessa on hankala, minkä takia terveysturvallisia toimintakäytänteitä on tehostettava ja myös rajoituksia tarvitaan. Ehdotetulla lailla tulee kuitenkin olemaan merkittäviä vaikutuksia yrittäjien lisäksi ihmisten lakisääteiseen kuntoutukseen, lasten ja nuorten koulu- ja harrastusliikuntaan sekä eläinten huolenpitoon.

Euroopassa liikuntatilojen käyttöä on rajattu tilan koon ja henkilömäärän mukaan. Euroopan standardointijärjestö CEN:n mukaan henkilöiden määrää liikuntatiloissa on rajoitettava siten, että kutakin 10 neliömetriä kohti saa olla enintään yksi osallistuja. Ehdotimme, että kategorisen täyssulun sijaan pitäisi mahdollistaa toiminta, jos tilaa olisi 20 neliömetriä per henkilö. Neliömetrivelvoitteen lisäksi tiloissa olisi noudatettava myös hygieniakäytänteitä. Se mahdollistaisi terveysturvallisen liikunnan myös epidemian aikana.

Monet tarvitsevat liikuntatiloja sairauksien ehkäisyyn ja kuntoutumiseen. Ei voi olla niin, että lakisääteisen Kelan kuntoutuksen ja fysioterapiaa tarvitsevat eivät saa palveluja täyssulun aikana. Jos kaikki liikuntatilat suljetaan, lakisääteinen kuntoutus ja muu fysioterapia ei ole mahdollista näissä tiloissa. Tämä olisi iso takaisku monille kuntoutusta vaativille asiakkaille ja yrittäjille. Monille ylipainoisille, ikäihmisille ja esim. reumaatikoille allasliikunta voi olla jopa melkein ainoita soveltuvia liikuntamuotoja.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että pitkittynyt etätyö, tuki-ja liikuntaelinongelmat rasittavat myös monia perusterveitä suomalaisia, joiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille liikunta on tärkeää.

Esitimme myös valiokunnassa asiakastilojen sulkemisesta aiheutuvien taloudellisten menetysten korvausmallin kiirehtimistä elinkeinoharjoittajille ja korvausten riittävää tasoa. Se onneksi hyväksyttiin samalla koko sosiaali- ja terveysvaliokunnan vaatimukseksi.

Yhteiskunnassa olisi ensin käytettävä kevyemmät keinot ennen kuin täyssulkemisiin mennään. Kun lyödään lekalla, syntyy ikävää jälkeä. Kuntosalien ja liikuntasalien tilojen täyssulun vaikutukset ovat laaja-alaiset. Tietenkin se vaikuttaa itse yrittäjiin, mutta myös työntekijöihin, joiden lomautuksiin ja irtisanomisia tällaiset päätökset vaikuttavat. Se vaikuttaa myös mitä suuremmassa määrin ihmisten terveyteen, sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Liikuntatilat ovat monelle kroonisesti sairaalle tärkeä toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitäjä ja mielenterveyden kannalta myös erittäin tärkeä myös kriisiaikana. Kun nämä tilat menevät täysin kiinni, ei siellä voida järjestää myöskään lakisääteisiä ihmisille kuuluvia palveluja, esim. KELA:n lakisääteistä kuntoutusta. Tämä lakiesitys sulkee myös näissä tiloissa toimivien fysioterapeuttien ja hierojien työn.

Sulkutoimilla heikennetään myös lasten ja nuorten mahdollisuuteen varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja harrastustoiminnassa käyttää näitä tiloja. On hurskastelua puhua siis siitä, että lasten ja nuorten harrastustoiminta voi jatkua, jos seuroilta laitetaan tilat kiinni. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla kuitenkin oikeus liikuntaan opetussuunnitelman mukaisesti.

Nostimme esille myös sen, että ratsastusmaneesien ja koirien koulutustoiminta agilityhalleissa pitäisi voida jatkua terveysturvallisuus huomioiden. Eläinten huolenpitoa, liikuntaa ja koulutusta ei voi keskeyttää epidemian aikana.

On ongelmallista, että hallitus ei ole arvioinut vaihtoehtoisia ratkaisuja esityksen tavoitteeseen pääsemiseksi. Lakimuutoksella tullaan merkittävästi puuttumaan yritystoimintaan, ihmisten hyvinvointiin, kuntoutukseen ja sairauksien ehkäisemiseen. Kuntosalit ja liikuntatoimijat ovat hyvin huolehtineet turvakäytänteistä ja henkilömäärien rajoittamisesta tiloissa. Valitettavasti nykyinen hallitus haluaa lyödä kaikkea vain lekalla eikä lähteä siitä, että toimintoja voidaan ylläpitää, jos se hoidetaan koronaturvallisesti.

Rajoitukset eivät voi olla vain itsetarkoitus vaan oleellista ovat toimet sosiaalisten kontaktien vähentämisessä ja terveysturvallisissa toimintatavoissa. Tämä näyttää hallitukselta unohtuvan niin tässä liikuntasali-asiassa kuin muissakin rajoituksissa. Ihmisiin ja yrittäjiin ei luoteta.

Tämä ei tule olemaan viimeinen epidemia. Meidän pitää pystyä myös pitämään yhteiskuntaa pyörimässä ja huomioida erilaisten rajoitusten vaikutukset myös ihmisten kokonaishyvinvointiin ja terveyteen sekä ihmisten toimeentuloon ja talouden kestävyyteen. Sunnuntaina äänestetään eduskunnassa tästä lakiesityksestä. Toivottavasti järki voittaisi ja Kokoomuksen lausumat rajoitusten ulkopuolelle jätettävien tilojen suhteen saisivat riittävästi kannatusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Harrastukset, liikunta, terveysturvallisuus, ratsastus, kuntoutus

Rokottamaton hoitohenkilökunta on turvallisuusriski sekä työntekijöille että asiakkaille

Sunnuntai 28.2.2021 - Mia Laiho

Pääministeri on sanonut, että Suomeen julistetaan huomenna poikkeusolot. Valmiuslakia, joka mahdollistaa terveydenhuollon työntekijöiden työvelvoitteen, ei ole vielä suunniteltu otettavaksi käyttöön. Hoitajia ja lääkäreitä koskeva työvelvoite astui viime keväänä voimaan valmiuslakien myötä ja sillä pystyttiin määrittelemään henkilökunnan vuosilomia, työaikaa ja irtisanomisoikeuden rajoittamisesta.Valmiuslain käyttöönottoa on kuitenkin pitkin matkaa hallitus väläytellyt, jopa uhkaamissävyisesti. Aiemmin viikolla THL linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluvien rokottamiset keskeytetään, sillä rokottaminen kohdistetaan riskiryhmiin. Vaikuttaa erikoiselta ja kohtuuttomalta ettei sosiaali-ja terveydenhuollon rokotussuojasta huolehdita koronan osalta.

Olen erittäin huolissani sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työturvallisuudesta ja myös riskiryhmiin tai sairastuneista potilaista, joille henkilökunta voi viedä tartunnan. Potilastyössä 2 metrin turvavälin noudattaminen on usein sula mahdottomuus. Olisi tärkeää, että kaikki välittömässä asiakastyössä toimivat sote-alan työntekijät saisivat rokotteen mahdollisimman pian.  Rokotuksista huolehtiminen on yksi tärkeimmistä asioista työntekijöiden suojelemiseksi tartunnoilta. Työntekijöiden ja hoidettavien potilaiden terveyden kannalta olisi tärkeää, että kaikki sote-alan työntekijät saisivat rokotteen. Asiakkaat tulevat monin eri oirein vastaanotolle, jopa hengitystieoirein ohjeista huolimatta. Koskaan ei voi tietää kenellä on koronainfektio. Kaikkien asiakkaiden kohdalla ei voida suojautua vain varmuuden vuoksi raskain suojavarustein. 

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Työhön liittyvien vaarojen vuoksi annettavat kansallisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotukset kuuluvat työnantajan järjestämään työterveyshuoltoon.

Työntekijän koronatartunta aiheuttaa poissaoloja sekä oman sairastumisen ja työyhteisön altistuksen kautta. Koronasta voi aiheutua myös pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa jopa pidempää työkyvyttömyyttä. Rokottamattomien työntekijöiden kautta koronatartunta voi levitä myös potilaisiin. Pidän koko sotealan asiakastyötä tekevien työntekijöiden rokottamista sekä työturvallisuusasiana että infektion leviämisen kannalta merkittävänä asiana.

Ihmetystä herättää myös, miksi suun terveydenhuollon henkilökuntaa ei ole huomioitu rokotus järjestyksessä, vaikka viime keväänä kaikki kiireetön suun terveydenhoito ajettiin alas koronan takia. On tärkeää, että syntynyttä hoitovelkaa päästään purkamaan ja suun terveydenhuoltoa ei jouduta alasajamaan toistamiseen. Hoitamaton suu altistaa monille vakavillekin infektioille ja pahentaa muita sairauksia.

Jätin viime viikolla hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden koronarokotuksista ja työturvallisuudesta. Kysyin siinä nimenomaan hoitajien työvelvoitteesta ilman rokotuksen antamaa suojaa.  Jos valmiuslaki jouduttaisiin ottamaan taas käyttöön, velvoitetaanko rokottamattomia työntekijöitä osallistumaan koronapotilaiden tutkimuksiin ja hoitoon?  Jos Suomessa joudutaan taas valmiuslain käyttöönottoon, niin voidaanko siinä tilanteessa velvoittaa myös rokottamattomat töihin suuririskisiin koronapisteisiin?  Onhan se absurdi tilanne, että hoitajia ja lääkäreitä velvoitettaisiin siirtymään koronayksiköihin töihin, ilman että heitä on rokotettu koronaa vastaan. Olemme kuitenkin toisenlaisessa tilanteessa vuodentakaiseen verrattuna, jolloin ainoa suojautumiskeino oli suojavarusteet.

On tärkeää suojata koko välitöntä asiakastyötä tekevä sosiaali- ja terveydenhuollonhenkilöstö, huolehtia heidän työturvallisuudesta ja varmistaa terveydenhuollon toimintakyky epidemian mahdollisesti edelleen pahentuessa. Sote-henkilöstön riittävyys on siinä

3 kommenttia . Avainsanat: Koronavirus, johtaminen, poikkeusolot

Terveydenhoitajia ei saa viedä neuvoloista ja kouluista muun väestön rokotuksiin

Perjantai 29.1.2021 - Mia Laiho

Lasten ja nuorten tilanne ollut hankala jo koronakeväästä lähtien, kun harrastustoimintaa supistettiin ja koulut olivat etänä. Vaikka Uudenmaan koronakoordinaatioryhmä päättikin helmikuun alusta höllentää lasten ja nuorten harrastustoimintaa koronarajoituksista, on tilanne lasten ja nuorten suhteen edelleen haastava. Maan sisällä rajoitukset myös vaihtelevat. Uudenmaan lasten ja nuorten osalle on kohdistunut rajoituksia eniten ja pisimpään. Harrastustoiminnan lisäksi toinen aste, lukio ja ammatillinen koulutus ovat pääsääntöisesti etäopetuksessa. Huolestuttavaa myös on, että samaa aikaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat, ahdistuneisuus ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet.

Kun koronarokotetta saadaan Suomeen lisää, alkaa kunnissa massarokotukset, jotka ovat viemässä kouluterveydenhuollosta, neuvoloista ja opiskelijaterveydenhuollosta terveydenhoitajia kuntien rokotustoimintaan.  Ei ole kuitenkaan järkevää imeä henkilökuntaa näistä paikoista rokotustoimintaan vaan hoitajat rokotuksiin pitäisi järjestää rokotustoimintaan muulla tavoin. Lasten ja nuorten palveluista vähentäminen on lyhytnäköistä.

Valtioneuvoston asetuksen mukaan koronarokotteen saa antaa lääkäri, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai kätilö. Monilla sairaanhoitajilla ja kätilöillä on täysi rokotusoikeus. Sairaanhoitajat saavat rokottaa, kunhan rokottamiseen vaadittava lisäkoulutus on suoritettu. Myös yksityisellä sektorilla olisi paljon sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia rokotustoimintaan.

Nyt pitää pystyä katsomaan tilannetta laajemmin ja pidemmälle. Lasten ja nuorten palvelut eivät saa olla se kohde, josta tingitään. Olen erityisen huolestunut kasvaneesta hoitovelasta sekä erityisesti lasten ja nuorten lisääntyneistä ongelmista, joita korona-aika on entisestään pahentanut. Myös lapsiasiavaltuutettu on esittänyt vakavan huolensa lasten oikeuksien toteutumisesta korona-aikana.

Tärkeää on myös, että henkilökunta, joka osallistuu rokottamiseen, saa rokotteen. Rokottajat kohtaavat satoja ihmisiä sekä riskiryhmäläisiä ja meidän on huolehdittava, että heidän kauttansa korona ei leviä näihin haavoittuviin ryhmiin.

Kesällä kouluterveydenhoitajia voidaan toki käyttää rokottamiseen, kun koulut ovat kiinni, mutta kun koulut ovat auki terveydenhoitajia tarvitaan siellä missä lapsetkin ovat. Oppilailla on lisääntyvästi masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Kouluterveydenhuolto on se paikka, jossa näihin ongelmiin voidaan tarttua ennen kuin ne pahenevat.

Huolestuttavaa on, että rokotusohjelman mukaiset rokotukset, sekä määräaikaiset että laajat terveystarkastukset laahaavat myös perässä. On myös lapsia ja nuoria, joita kouluterveydenhuolto ei ole välttämättä tavannut puoleentoista vuoteen.

Yksityisen sektorin ja työterveyshuollon osaamista pitää käyttää laajemmin rokotuksiin. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työterveyshuolto kattaa n. 82 % Suomen työllisestä työvoimasta ja 91 % palkansaajista. Työterveyshuollon sopimusten piirissä on noin 1,9 miljoonaa suomalaista.

Tämänhetkinen rokotusvauhti on huolestuttavan hidasta, kun rokotetta ei ole saatu Suomeen sovittuja määriä. Siinä vaiheessa, kun rokotetta saadaan lisää, meillä on oltava selvät suunnitelmat mistä rokottajat saadaan. On kohtuutonta, jos heidät otetaan lasten ja nuorten palveluista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terveydenhoitajat, kouluterveydenhuolto, rokotukset, työterveys, korona

Saknade barn är lösdrivare i sitt eget land

Perjantai 22.1.2021 - Mia Laiho

Realiteten är den att varken polis eller socialtjänsten aktivt letar efter dessa minderåriga, utan man tar dem i förvar om man råkar stöta på dessa.

Det saknas ständigt ett par hundra barn i Finland. Det mest oroande är att ingen verkar leta efter dem. Dessa barn är liksom lösdrivare i sitt eget land. Detta är skadligt för barnen och medför många svåra och långtgående följdverkningar. Dessa utsatta och sårbara barn kan lätt utnyttjas på många olika sätt och kan bli offer för brott eller själva begå brott.

I fjol fanns det cirka 19 000 barn utplacerade utanför hemmet, av dessa saknades drygt 4 000 barn någon gång under året. Detta är en vansinnig mängd. Man borde erbjuda tjänster med lägre tröskel för alla unga, såsom kuratorer, skolsköterskor, skolpsykologer och grundläggande mentalhälsovårdstjänster. Så är fallet inte i dag. Ungdomarna har ofta blivit utsatta för mobbning och våld under lång tid innan man vidtar åtgärder. Det är också svårt och komplicerat att få vård för psykisk ohälsa och för missbruksproblem.

När ungdomar inte får hjälp i tid blir problemen svårare, situationen i familjerna blir krisartade och man måste tillgripa akuta insatser. I detta läge har många ungdomar redan börjat använda narkotika och hamnat i kriminella kretsar.

Vårdreformen kommer inte att lösa detta problem. Barn och ungdomar behöver tjänster samt gränser och kärlek, inte nya byråkratiska förvaltningsmonster. Realiteten är den att varken polis eller socialtjänsten aktivt letar efter dessa minderåriga, utan man tar dem i förvar om man råkar stöta på dessa.

Hur kan man förbättra denna situation? För det första borde man säkerställa elevvårdstjänster nära barnen i skolor samt ta i bruk terapigarantin för psykisk hälsa. För det andra borde man utveckla riksomfattande förpliktande arbetsmodeller i samarbete med polisen och socialtjänsten för att leta efter och skydda försvunna barn. För det tredje måste man se till att sociala myndigheter har tillräcklig expertis och befogenheter att sätta gränser för barnets bästa. För det fjärde borde polisen ha tillbörliga resurser och befogenheter för att leta efter barn.

Barnets bästa kommer inte att förverkligas om det annars också utsatta barnet lämnas utan skydd och omsorg. Finland är inte längre ett välfärdssamhälle för alla. Det är särskilt alarmerande om barn lämnas utan omsorg. Regeringen måste nu ta situationen på allvar och vidta åtgärder för att förbättra förhållandena. Barnen kan inte vänta längre. Jag har lämnat in skriftliga spörsmål, både till familje- och omsorgsminister Krista Kiuru och inrikesminister Maria Ohisalo.

Mia Laiho, medicine doktor, riksdagsledamot (Saml)

Kommentoi kirjoitusta.

Rokotteet ovat osa huoltovarmuutta ja varautumista

Lauantai 16.1.2021 - Mia Laiho

Suomen rokotustilanne on huolestuttava. Koronarokotukset ovat lähteneet hitaasti liikkeelle samalla kun EU:n yhteishankinta on osoittanut jähmeytensä. Tähän mennessä olemme saaneet huomattavasti vähemmän rokotteita, kuin mitä oli sovittu. Suomeen on tullut rokotteita noin 100 000 ja EU:ssa on annettu myyntilupa vain kahdelle rokotteelle. Suomi ei ole tehnyt hankintoja itse vaan kaikki rokotteet on tarkoitus tulla EU-yhteishankinnan kautta. Markkinoille tarvitaan pikaisesti muitakin rokotteita, jotta rokotetta saadaan enemmän markkinoille, jaettavaksi ihmisille ja taudin nujertamiseen.

Mitä kauemmin rokottamiseen menee aikaa, ja mitä pidempään yhteiskunnan toimintoja rajoitetaan, sitä pidempikestoiset ja vaikeammat ovat koronasta aiheutuvat vaikutukset sekä terveyden että talouden näkökulmasta. Rokotteet ovat Suomen toipumisessa koronasta ensiarvoisen tärkeässä roolissa. Meillä ei ole lainkaan omaa rokotetuotantoa ja olemme täysin riippuvaisia EU-hankinnoista.

Myös Suomessa on kehitteillä kaksi pitkälle tutkimuksissa edennyttä rokotetta. Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoissa tehdään jo nyt huipputason tutkimusta. Niiden rahoitus on kuitenkin riittämätöntä. Toinen rokotteista on nenäsumuterokote, joka on edennyt eläinkoevaiheeseen ja siitä on alustavasti hyviä tuloksia. Virologian professori Kalle Saksela on kehittänyt yhdessä akatemiaprofessorien Seppo Ylä-Herttualan ja Kari Alatalon kanssa nenään annettavaa koronavirusrokotetta viime keväästä lähtien. Tämän suomalaisrokotteen valtti on, että rokoteannosten tuottamiseen käytettävä menetelmä on verrattain edullinen ja valmistus onnistuu Suomessa. Tampereella rokotetutkimuskeskuksessa puolestaan kehitetään proteiinipohjaista rokotetta, joten osaamista Suomesta löytyy. Professori Rämet on tehnyt merkittävää työtä rokotteiden parissa. Kuopiosta löytyisi myös soveltuvat tilat, osaaminen ja laitteisto rokotteiden tuottamiseen.

Rokotetutkimuksen jatkon turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, ettemme menetä näitä huippuosaajia ja tutkimusyksikköjä ulkomaille. Hallituksen olisi järkevää tukea Suomen omaa rokotetutkimusta ja kehitystä. Suomalaisella rokotetutkimuksella on arvostettu ja vankka taustansa ja Suomea asemaa korkeatasoisena rokotteiden tutkimusmaana ei kannata menettää. Suomalainen tutkimus ja kehitys on myös tärkeää, jotta tulevaisuudessa voidaan nopeasti vastata terveyspandemioihin omalla tuotannolla. Aivan kuten tärkeimmät puolustusvälineet on tilattava hyvissä ajoin, rokotetutkimuksen tukeminen ja oman rokotetuotannon käynnistäminen on investointi kansalliseen terveysturvaamme tulevia pandemioita vastaan. Suomen huoltovarmuuteen liittyen oma rokotetuotanto on oleellisessa asemassa uusia terveysuhkia ajatellen. Ilman omaa tuotantoa, olemme jatkossakin riippuvaisia muista maista ja sieltä saatavista hankinnoista. Suomessa olisi ymmärrettävä rokotteiden asema osana huoltovarmuutta, siinä kuin lääkkeet ja muu varautuminen kriisitilanteita varten. Rokotusten osalta olisi tärkeää, että meillä on omaa rokotetutkimusta, jossakin määrin myös omaa tuotantoa ja tarvittaessa valmiutta lisätä ja aloittaa uuden rokotteen tuotanto.

Vahva kansallinen rokotetutkimus- ja kehitystoiminta on sijoitus tulevaisuuteen ja turvallisuuteen. Rokotetutkimus ja rokotetuotannon ylläpito vaatii ilman muuta myös resursseja. Sen takia kansainvälinen huippuosaaminen on osattava myös hyödyntää Suomea hyödyttävällä tavalla. Rokotetutkimuksen jatkon turvaaminen ja oman rokotetuotannon käynnistäminen tuottaisi Suomelle huoltovarmuuden lisäksi myös työpaikkoja, sekä houkuttelisi uusia yrityksiä ja tutkijoita Suomeen, vähentäisi aivovuotoa ulkomaille, edistäisi kansainvälistä yhteistyötä ja Suomea hyödyttäviä innovaatioita. Suomi ei tule pärjäämään nykyisellä strategialla pienenä maana kansainvälisessä rokotejahdissa, jos oma huoltovarmuus ei ole kunnossa.

Suomessa valmistettujen rokotteiden myötä saatavilla oleva teknologia, osaaminen ja teollinen valmius auttavat Suomea merkittävästi varautumaan tuleviin pandemioihin. Tautitaakan pienentämisen ja riittävän nopean rokotesuojan kehittymisen kannalta rokotteita on saatava väestölle riittävästi ja nykyistä huomattavasti suuremmalla rokotustahdilla. Rokotekattavuus on saatava nopeasti huippunsa, jotta väestölle saadaan suojaa yleisvaarallista tartuntatautia vastaan, eikä mutaatioiden kehittymiseen anneta aikaa. Kun rokote on todettu turvalliseksi käyttää ja se on saanut myyntiluvan, pitäisi rokote saada välittömästi jakoon suurilla määrillä ja etukäteen huolellisesti tehdyllä rokotesuunnitelmalla. Mitä nopeammin väestö saadaan rokotettua, sitä pienemmiksi jäävät pandemian aiheuttamat vauriot sekä terveydelle että taloudelle.

Kun tulevien rokotetoimitusten aikataulusta ja määristä ei ole varmuutta olisi järkevää tässä tilanteessa selvittää myös rokotelisenssin hankkimista Suomeen, jolloin rokotetta voitaisiin alkaa valmistaa täällä. Tämä olisi myös hyvä lisäapu jo sovittuihin EU-hankintoihin, ja toisi lisävarmuutta sekä lisäisi luottamusta tulevaan.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa esitän seuraavia kysymyksiä. Niihin vastaukset pitäisi tulla kolmen viikon sisällä.

 

Aikooko hallitus turvata suomalaisen rokotetutkimuksen rahoituksen?

Aikooko hallitus edistää ja varata rahoitusta huoltovarmuuden varmistamiseksi rokotetuotannon käynnistämiselle Suomessa?

Onko hallitus harkinnut koronarokotteen lääkelisenssin hankkimista Suomeen, jolloin voitaisiin EU-rokotehankintojen rinnalla valmistaa suomalaisille rokotetta myös maan sisällä tarpeita vastaavasti ja nopeasti?

Onko hallitus tehnyt kustannuslaskelmia rokoteaikataulun vaikutuksista koronan aiheuttamiin taloudellisiin kokonaiskustannuksiin ja terveydellisiin haittoihin? Jos kustannusarvioita on tehty, missä ne ovat saatavilla?

1 kommentti . Avainsanat: Koronarokote, huoltovarmuus, maanpuolustus

Koronarokotteista puuttuu vastuunkanto ja johtajuus

Tiistai 5.1.2021 - Mia Laiho

Suomessa rokotukset ovat lähteneet hitaasti liikkeelle samalla kun EU on jäämässä jalkoihin rokotteiden kilpajahdissa. Rokotteiden saamiseksi Suomi on mukana kansainvälisessä rokoteyhteistyömekanismissa. Rokotteet jaettiin Suomen viidelle sairaanhoidon erityisvastuualueelle ja niiden yliopistosairaaloille. Maahan saadut rokotemäärät ovat kuitenkin jääneet pieniksi ja niiden jakelussakin on ollut viivettä. Suomeen on saatu rokotetta vain 50 000 annosta, kun sitä piti saada tässä vaiheessa jo 300 000.

Miksi Suomi on rokotteissa sinisilmäisenä vain EU:n hankinnan varassa? Moni EU-maa on käyttänyt omaa väyläänsä rokotteiden saamiseksi, esim. Saksa ja Tanska ja he ovat saaneetkin rokotetta enemmän kuin Suomi. Pääministerin pitää huolehtia, että Suomi saa sen mitä on luvattu ja Suomen rokotehankinnoissa tehdään kaikki mahdollinen. Marinin pitää osoittaa johtajuutta EU-tasolla ja huolehtia, että Suomen etu toteutuu.

Koronarokotesuunnitelmat ovat käytännössä puuttuneet, vaikka aikaa niiden tekemiselle olisi ollut ensimmäisistä rokoteuutisista lähtien. Tällä hetkellä Suomella ei ole rokotesuunnitelmaa, josta kävisi ilmi kansallinen strategia muun muassa rokotuspaikoista, jakelusta, henkilökunnan hankinnasta, kuntien ja sairaanhoitopiirien korvauksista, kylmäketjujen sujuvuudesta, viestinnästä, rokotekutsuista ja yhteistyöstä viranomaisten välillä. Pelkkä rokotejärjestys ei ole riittävä, jos on tavoitteena rokottaa kaikki yli 16-vuotiaat ja saada väestötasolla myös taudille suojaa kohtuullisessa ajassa. Koronarokotevastuuta ei vain sysätä kuntien ja sairaanhoitopiirien vastuulle, vaan ministeriöstä tarvitaan selkeät valtakunnalliset suunnitelmat ja resurssit tästä isosta rokotusurakasta selviytymiseen mahdollisimman tehokkaasti. 

Ihmettelen, miksi sekä julkisen että yksityisen työterveydenhuoltoa ei ole otettu rokottamiseen mukaan. Työterveydenhuollon piirissä toimii mittava joukko terveydenhoitajia, joiden ammattitaitoa ja osaamista kannattaisi hyödyntää. Työterveydenhuollon asiakkaina on myös riskiväestöä, joka pitää saada rokotettua.

Pelkästään julkisen sektorin henkilöstöä ei voi siirtää rokotustoimintaan muiden palveluiden siitä kärsimättä. Olisi hölmöläisten hommaa siirtää lapsilta ja nuorilta kouluterveydenhoitajia väestön rokotustoimintaan, kun lasten ja nuorten matalan kynnyksen palvelut muutenkin jo sakkaavat ja nuoret oirehtivat. Julkisen sektorin hoitojonot ovat myös mittavat, ja terveydellisiä haittoja ja kuolemia tapahtuu joka päivä pitkistä hoitojonoista johtuen.

Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen koronarokotteiden viivästymisestä, rokotussuunnitelmasta ja rokotehankinnoista. Kysyin kirjallisessa kysymyksessä myös, aikooko hallitus korvata kunnille aiheutuneet rokottamistyön kustannukset. Kunnille aiheutuu merkittäviä kustannuksia henkilöstöstä, tiloista, säilytyksestä ja tiedottamisesta. Rokotuksista aiheutuvat kustannukset pitäisi korvata kunnille ja sairaanhoitopiireille täysmääräisesti. Ei rokotusvastuuta voi vain sysätä kunnille antamatta siihen heille resursseja selviytyä siitä. Kuntien on saatava täysimääräiset korvaukset aiheutuneista kustannuksista, jotta kunnilla on myös tosiasialliset mahdollisuudet hoitaa rokotusurakka sujuvasti ja tehokkaasti.

Rokotekattavuus on saatava nopeasti huippunsa, jotta väestölle saadaan suojaa yleisvaarallista tartuntatautia vastaan ja ei anneta mutaatioiden kehittymiseen aikaa. Rokotusten organisoinnin ongelmia ei voi kuitata ihmisten perusoikeuksien rajoituksilla. Viivästyneestä rokottamisesta aiheutuu terveydellisten menetysten lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia haittoja. Tämä sisältää riskejä myös Suomen hyvinvointipalveluiden säilyttämiselle, sekä yritysten säilymiselle Suomessa. Pääministeri Marinin on kannettava kokonaisvastuu ja johtajuus koronarokotteista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronarokote, rokotesuunnitelma, koronavirus

Kadonneet lapset ovat irtolaisia omassa maassaan

Maanantai 4.1.2021 - Mia Laiho

Suomessa on jatkuvasti pari sataa lasta kadoksissa. Huolestuttavinta on, että kukaan ei tunnu etsivän heitä. Nämä lapset ovat ikään kuin irtolaisia omassa maassaan. Tämä on vahingollista sekä lapsen edun toteutumisen että asiaan liittyvien monien eri lieveilmiöiden kannalta. Nämä haavoittuvassa asemassa olevat lapset tulevat helposti hyväksikäytetyksi, joutuvat rikoksen uhriksi tai ajautuvat itse rikoksen tekijäksi.
Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli 18 928, joista jopa yli 4 000 lasta oli ollut kateissa kuluneen vuoden aikana. Tämä on hurja määrä. Matalan tason palvelut lähellä nuoria kuten koulujen psykologit, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat sekä perustason mielenterveyspalvelut pitäisi olla helposti ja ilman kynnyksiä kaikkien nuorten saavutettavissa. Nyt niin ei ole. Nuoret saavat liian myöhään apua kohdatessaan väkivaltaa sekä mielenterveys- tai päihdeongelmissa. Kun nuoret eivät saa apua ajoissa, ongelmat hankaloituvat, perheiden tilanne kriisiytyy, joudutaan kiireellisiin sijoituksiin, päihteiden lisääntyvään käyttöön ja rikollisiin piireihin. Tähän ongelmaan hallinnollisesta sote-muutoksesta ei ole apua. Lapset ja nuoret tarvitsevat palveluja sekä rajoja ja rakkautta, eivät uusia hallintorakenteita.
Todellisuudessa poliisi tai sosiaalihuolto eivät etsi aktiivisesti näitä alaikäisiä vaan poimivat heidät talteen, jos sattuvat heidät kohtaamaan. Miten tilannetta voitaisiin sitten parantaa? Ensinnäkin perustason mielenterveyspalveluihin pääsy pitäisi turvata terapiatakuun avulla ja koulujen matalan kynnyksen opiskelijahuollon palvelut turvata. Toiseksi meidän tulisi saada valtakunnalliset velvoittavat työmallit yhteistyössä sosiaalipuolen ja poliisin kanssa kadonneiden lasten etsimiseksi ja suojelemiseksi. Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että sosiaaliviranomaisilla lastensuojelulaitoksissa on riittävä osaaminen ja toimivaltuudet asettaa rajoja lapsen edun mukaisesti. Neljänneksi poliisin resurssit ja riittävät toimivaltuudet lasten etsinnässä on varmistettava.
Lapsen etu ei toteudu, jos muutenkin heitteille jätetty lapsi jää ilman hänelle kuuluvaa suojaa ja turvaa. Suomi ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta kaikille. Erityisen hälyttävää on, jos lapsista ei huolehdita. Hallituksen on nyt viimein herättävä alaikäisten palveluiden puutteeseen ja ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Lasten tilanne ei voi enää odottaa. Jätin asiasta kirjalliset kysymykset sekä ministeri Krista Kiurun (sd) että Maria Ohisalon (vihr) vastuualueille.
Julkaistu Iltalehdessä 4.1. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lastensuojelu, oppilashuolto, hatkanuoret

Koronaepidemia ei ole syy jättää ketään yksin

Keskiviikko 23.12.2020 - Mia Laiho

Suomessa on noin 400 000 yksinäistä ihmistä (THL:n selvitys vuodelta 2015). Koronarajoitukset ja niihin liittyvät tapaamisten välttämiset ja elämänpiirin supistuminen ovat lisänneet yksinäisyyttä. Erityisesti tämä on koskettanut ikääntyneitä, sekä kotona että hoivakodeissa.

Yksinäisyyden kokemus kannattaa tuoda esiin läheisille, sukulaisille tai viranomaisille. Aina läheiset eivät sitä itse huomaa arjen pyörteiden keskellä. Myös kirkolla ja vapaaehtoistoiminnalla on monia matalan kynnyksen tapoja auttaa.

Paras joululahja yksinäisyyteen on toinen ihminen ja hänen antamansa aika. Ihmisiin kannattaa olla yhteydessä puhelimitse, ja jos osaa käyttää teknisiä laitteita, niin videoyhteyksien avustuksella.

Läheisten tapaaminen, yhteinen kävelyretki tai kahvihetki voivat olla myös tärkeitä. Tällöin pitää muistaa, että tavataan vain terveenä, vältetään halaamista, huolehditaan käsienpesusta ja istutaan ruokapöydässä vähän etäämmällä toisistaan.

Koronatilanne ei ole syy jättää ketään yksin. Joulu ja joulun sanoma saavuttavat jokaisen kodin koronasta riippumatta.

Mia Laiho
lääkäri ja kansanedustaja (kok)

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 14.12.2020

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yksinäisyys, joulu, sukulaiset, ikääntyneet, vapaaehtoistoiminta

Kasvomaskivelvoitteella voitaisiin ehkäistä maan joutumista poikkeustilaan

Torstai 3.12.2020

Hallitus on luvannut tuoda ennen joulua tartuntatautilain eduskuntaan. Samalla kun asiaa käsitellään, olisi järkevää tehdä tartuntatautilakiin muutos, joka mahdollistaa kasvomaskien käyttövelvoitteen niillä alueilla, joissa epidemiatilanne sitä vaatii.

 

Tartuntatautilain hyödyntäminen on merkittävästi kevyempi toimenpide kuin poikkeusoloja vaativa valmiuslaki, jonka varjolla puututaan ihmisten liikkumiseen ja työntekijöiden työvelvoitteeseen ja hoitotakuun venymiseen. Kun ihmisillä on julkisissa tiloissa, kaupoissa, hisseissä ja busseissa maskit suojana niin sillä saadaan kaikille suojaa ja voidaan estää koronan leviäminen.

 

Jos kasvomaskien käyttö olisi velvoittavaa, niin muun muassa julkisessa liikenteessä ihmiset voisivat tehdä työmatkansa turvallisimmin mielin. Kaikki eivät kuitenkaan pysty tai heillä ei ole mahdollisuutta tehdä etätyötä. Yhtenä tärkeänä työntekijäryhmänä on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta, jonka pitää päästä töihin. On kohtuutonta, että hoitajia rangaistaisiin valmiuslain työvelvoitteella joulun aikaan sen takia, ettei hallitus halua ottaa käyttöön selvästi kevyempää sääntelyä kasvomaskivelvoitteella.

 

Viime kevään äkillisesti pahentunut epidemiatilanne tuli ymmärrettävästi vähän yllätyksenä ja se vaati järeitä toimenpiteitä. Sen jälkeen hallituksella on ollut monta kuukautta aikaa valmistella normaalilainsäädäntöön muutoksia, joilla epidemiatilanne pystytään hoitamaan. Sen takia valmiuslain nostaminen keskusteluun, ennen kuin muita toimia on hyödynnetty, ei ole järkevää. Tartuntatautilain toimintavaltuuksia ei ole vielä kaikilta osin hyödynnetty ja siinä olisi vielä muutostarpeita. Muun muassa arvostettu professori Martin Scheinin on jo ehdottanut aiemmin tartuntatautilakiin muutosta, joka mahdollistaisi kasvomaskien käytön. Hallitus ei ole halunnut siihen tarttua.

 

Jos maskipakkoon turvauduttaisiin, maskien jakamisesta huolehtisi kunnat ja valtio aivan kuten jo nytkin. Kansalaisille voitaisiin jakaa ilmaisia maskeja kouluissa ja ilmaisten maskien jakopisteillä. Aloitteessani maskipakko voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella yli 12-vuotiaille.

Yli 12-vuotias ymmärtää ja osaa kyllä käyttää kasvomaskia, kun hänelle se opetetaan. Tämä ikäraja olisi myös siinä mielessä perusteltu, että tähän ikähaarukkaan sopisi kaikki yläkouluikäiset lapset. Kasvomaskin käytön velvoitteesta voisi vapautua, jos henkilöllä olisi siihen perusteltu terveydellinen syy tai vamma. Jos ihmisiltä vaaditaan joukkoliikenteessä matkalippua ja uimahallissa uimahousuja niin kyllä tällaisen yleisvaarallisen taudin ollessa kyseessä, kasvomaskin käyttöön voidaan velvoittaa.

 

Jos kasvomaskivelvoite otettaisiin käyttöön, voitaisiin ehkäistä maan ajautumista poikkeustilaan ja valmiuslain toimenpiteisiin, kuten liikkumisrajoituksiin, terveydenhuollon henkilöstön työhön pakottamiseen ja laittomien hoitojonojen kasvattamiseen. Nyt on tehtävä kaikki ne toimet. Vetoan hallitukseen, jotta se tarttuu ennakoiviin toimenpiteisiin.

 

Olen jättänyt asiasta lakialoitteen 2.12.2020, joten tässä olisi hallitukselle suoraan valmis lakialoite eteenpäin vietäväksi. 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Lakialoite, kasvomaski, korona, maskivelvoite

Terapiatakuusta totta ennen joulua

Tiistai 17.11.2020 - Mia Laiho ja Sari Sarkomaa

Julkaistu Iltalehden päivän poiminta palstalla 17.11.2020

Olemme yhtä mieltä Terapiatakuu kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa siitä, että kansalaisaloite ansaitsee sen arvolle sopivan käsittelyn. Vuosi on kulunut aloitteen saapumisesta eduskuntaan, mutta aloite odottaa edelleen käsittelyä. Kansalaisaloite on kokenut saman karun kohtalon kuin monet mielenterveyspalveluja tarvitsevat ihmiset ja heidän läheisensä. Se on sysätty syrjään odottamaan. 

Vetoamme hallituspuolueiden edustajiin. Ottakaa jalka pois jarrulta ja antakaa eduskunnan käsitellä kansalaisaloite. On välttämätöntä, että eduskunta käsittelee Terapiatakuu-kansalaisaloitteen ennen joulua. On suuri vaara, että aloite hautautuu eduskuntaan saapuvan jättimäisen ja mittavia ongelmia sisältävän sote-esityksen alle.

Huoli riittävistä mielenterveyspalveluista on suuri. Siitä kertoo nopeasti yli 50 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite. Aloitteen lähetekeskustelussa (21.11.2019) kaikki eduskuntapuolueet antoivat tukensa aloitteelle. Ministeri Kiuru keskustelussa totesi: ”Kannatan aloitetta. Hallitus kannattaa sitä. Tulemme mahdollisimman nopeasti tuomaan julki sen, mitä aioimme tehdä.” On kaikki syyt odottaa, että aloite käsitellään ja hallitus tuo esityksen Terapiatakuun toteuttamiseksi.

On yhdenvertaisuuden irvikuva, että mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa. Kun jalka murtuu ei ihmistä laiteta jonoon odottamaan. Kun ihmisen mieli särkyy, joutuu moni odottamaan kuukausikaupalla eikä siltikään aina saa apua. Moni joutuu hakemaan palveluja yksityiseltä sektorilta, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuuksia. Avun saanti ei saa olla kiinni lompakon paksuudesta.

Terapiatakuu rakentaisi Suomesta puuttuvan tehokkaan mielenterveyshoidon perustason. Terapiatakuu varmistaa sen, etteivät mielenterveysongelmista kärsivät eikä heidän läheisensä jää yksin ilman apua. Nyt se on monelle arkipäivää. 

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on toistamiseen vedonnut, että hallitus lupauksensa mukaisesti toteuttaisi Terapiatakuualoitteen. Paremmalla hoitoon pääsyllä on mahdollista vähentää tuhansien ihmisten syrjäytymistä, siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle sekä vähentää työpoissaoloja ja opintojen keskeytymisiä.

Mielenterveysongelmat ovat suuri, mutta alihoidettu kansansairautemme. Koronan myötä mielenterveyspalveluihin pääsy on heikentynyt samaan aikaan kun palveluiden tarve on lisääntynyt. Yhdenvertainen ja oikea-aikainen mielenterveyshoitoon pääsy on turvattava. Hoidon varhainen aloittaminen nopeuttaa toipumista ja helpottaa ihmisten vaikeaa tilannetta sekä vähentää yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Kriisin jäljet voivat näkyä yhteiskunnassa vielä pitkään, jos ongelmiin ei puututa ajoissa.

Kokoomus ehdottaa, että terapiatakuusta tehdään totta vielä ennen joulua kaikkien eduskuntapuolueiden yhteistyöllä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terapiatakuu, mielenterveys, mielenterveyspalvelut

Nuorten päihdeongelmien hoito on retuperällä

Lauantai 14.11.2020 - Mia Laiho

Päihdeongelmaisten nuorten hoitoon pääsyssä on merkittäviä ongelmia ja hoitoviiveitä. Poissaolot koulusta ja koulun keskeyttämiset liittyvät moniin erilaisiin ongelmiin, mutta valitettavan usein taustalla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Kouluterveyskyselyn mukaan huumeiden käyttö ja käyttökokeilut ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Tilannetta ei helpota se, että julkisuudessa annetaan välillä jopa ruusuista kuvaa luksuselämää viettävistä päihteiden käyttäjistä. Huumeriippuvaisen arki on jotain aivan muuta. Kehitysvaiheessa olevalle nuorelle päihteiden käyttö voi aiheuttaa yllättäviä reaktioita, ja se voi ilmentyä mm. impulsiivisena käyttäytymisenä ja väkivaltana. Huumeiden hankkiminen ajaa nuoria myös rikollisuuteen ja elämän kurjistumiseen.

Päihdehoitopaikkojen saatavuuden kanssa on Suomessa suuria ongelmia. Päihderiippuvuuksien katkaisupaikkoja on Suomessa vain kourallinen. Monien nuorten kohdalla päädytään jopa heti huostaanottoon, kun nuoret ja perheet tarvitsisivat apua ja tukea päihde- tai mielenterveysongelmiin. Myös lastensuojelu on mahdottoman edessä, jos sielläkään ei ole osaamista ja päihdehuollon tukea laitoksissa asuville, päihdeongelmaisille nuorille.

Perheillä ja lastensuojelulaitoksilla pitäisi olla mahdollisuuksia saada nuori hoitoon ja päihdetyöntekijöiden osaamista käyttöönsä, kun sitä tarvitaan. Perheiden tulee myös saada apua nuoren kanssa ilman, että heidän tarvitsee pelätä huostaanottoa.

Miksi Suomessa ei tilastoida päihderiippuvuuden vaikutusta koulun keskeyttämiseen? Tämä olisi tärkeä tieto ja oleellinen kohta myös tarttua nuoren ongelmiin ja auttaa häntä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihteet ovat yksi merkittävä syy, jos nuorilla on paljon koulupoissaoloja tai koulunkäynnin keskeytyksiä.

Päihteet ja erityisesti huumeet aiheuttavat nuorille elämänhallinnan ongelmia, koulupoissaoloja, syrjäytymistä sekä ajaa heitä myös rikollisuuteen. Valitettavasti päihteiden väärinkäyttöön liittyy myös itsehillinnän puutetta ja väkivaltaista käyttäytymistä kouluissa tai kaduilla. Pelkästään erottaminen koulusta ei ole ratkaisu, jos nuori jää kaiken muun tuen ulkopuolelle. Suomeen tarvittaisiin käytännönläheinen nuorten tarpeet huomioiva päihdeohjelma, jossa luotaisiin selkeät ohjeet ammattilaisten käyttöön hoitoon ohjaukselle ja viranomaisyhteistyölle.

Esimerkiksi työterveyshuollossa on olemassa päihdeohjelma, jossa työnantajalla on velvollisuus ohjata päihdeongelmainen työntekijä päihdehuoltoon.

Koulu ja opiskelu on nuoren työtä. Vastaavalla tavalla koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa ja oppilashuollossa päihdeongelmiin pitäisi tarttua tehokkaammin, hoitoonohjauspolut pitäisi olla sovitut ja selkeät, ja nuoren opintopolku tulisi suunnitella moniammatillisessa yhteistyössä.

Vieroitushoitopaikkojen ja päihdehoidon tulisi olla nimenomaan nuorille räätälöityjä. Ei ole nuoren edun mukaista sijoittaa heitä samoihin yksiköihin päihderiippuvaisten aikuisten kanssa. Myös kouluväkivaltatapauksissa koulun, poliisin ja sosiaaliviranomaisten selkeästi sovittu yhteistyömalli sekä sujuva hoitoonpääsy päihde- ja mielenterveyspalveluihin ovat aivan oleellisessa roolissa. Nyt on korkea aika luoda uusia toimintamalleja ennen kuin päihde- ja väkivaltatilanteet karkaavat käsistä.

Jätin hallitukselle eilen kaksi erillistä kirjallista kysymystä. Ensimmäinen koskee lasten ja nuorten päihdehoidon puutteita ja päihdeohjelman tarvetta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_860+2020.aspx ja toinen kirjallinen kysymys koskee  päihdeongelmaisten nuorten moniammatillista tukea ja opintopolun varmistamista kouluissa ja oppilaitoksissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päihdehoito, hoitoonpääsy, mielenterveys, terapiatakuu, nuoret, koulu, lastensuojelu

Yksityisten ihmisten verotietoihin liittyy tietoturva-ja väärinkäytösriskejä

Maanantai 2.11.2020 - Mia Laiho

Vastaamon tietoturvarikoksen myötä 40 000 ihmisen henkilötiedot ovat valuneet verkkoon. Pian tapahtuneen jälkeen eli 3.11 julkaistaan ihmisten verotiedot vuodelta 2019 kaikkien, myös rikollisten ulottuville. Verohallinto luovuttaa tiedotusvälineille listan niiden henkilöiden verotiedoista, joiden Suomeen maksetut ansio- ja pääomatulot olivat edellisvuonna yhteensä vähintään 100 000 euroa. Vetoankin verohallintoon, tiedotusvälineisiin ja hallitukseen, ettei tuloverotuksen tietoja vuodelta 2019 asetettaisi julkiseksi vielä 3.11 ja ilman kontrollointia. Listauksen julkistamiseen liittyy ihmisten turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä uhkia.

Tässä tilanteessa on erittäin kyseenalaista julkaista yksityisistä ihmisistä tällaisia tietoja, jotka sisältävät mm. ihmisten nimen, syntymäajan, tulotiedot ja asuinpaikan. On täysin mahdollista, että kiristys, uhkailu, ilkivalta ja varkaudet voivat kohdentua juuri verotietojen perusteella tehdyn listauksen kautta ihmisiin. Tällaista on tapahtunut myös Suomessa.

Vuonna 2009 tapahtui poikkeuksellinen kidnappaus ja kiristystapaus, jossa perheeltä kiristettiin miljoonia euroja tyttären vapauttamiseksi. Verotietojen julkistaminen sekä median julkaisemat nimi- ja kuvalistat kansalaisten tulotietoineen listaavat samalla tarjottimella rikollisille kidnappaus- ja kiristyskohteet. Tiedot ovat nykyisin vielä helpommin saatavilla, kun ne ovat sähköisessä muodossa ja napinpainalluksen takana.

Viime vuonna kansalaisille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus vastustaa tietojen luovuttamista ilmoittamalla verohallinnolle 1.10 mennessä kiellosta. Taustalla on EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR.

Verohallinto päätti kyseisestä päivämäärästä käytännön syistä eli 1.10 päivämäärä ei perustu lakiin.

Omien tietojen julkistamisen kieltomahdollisuutta ei ole viestitty ihmisille juurikaan, eikä se enää hyödytä Vastaamon uhreja, koska Vastaamon tietoturvarikos nousi esille vasta 1.10 jälkeen, jolloin Verohallinto ei enää ota vastaan kieltoilmoituksia.

Verotietojen julkisuustietojen kielto pitäisi pystyä tekemään esim. veroilmoituksen täyttämisen yhteydessä. Harmaan talouden kitkemiseen ja julkisten virkojen palkkioiden esiin nostamiselle täytyy löytyä muitakin keinoja kuin kaikkien suomalaisten verotietojen julkisuus.

Vetoankin verovirastoon, hallitukseen ja mediaan, että tietojen julkistamisen kiellon määräaikaa pidennettäisiin, jotta kaikilla niillä kansalaisilla, joilla on siihen perusteltu tarve, ehtisivät tehdä kiellon. Myös Vastaamon tietoturvarikosten uhreja kohtaan on kohtuutonta lisätä yhteiskunnan taholta riskejä tulla hyväksikäytetyksi.

Tulevaisuudessa on myös syytä arvioida, liittyykö verohallinnon sähköiseen rekisteriin turvallisuusriskejä ja uudenlaisia uhkia ihmisten kannalta. Onko järkevää yhteiskunnan taholta tarjota kuin tarjottimella rikollisille kansalaistemme tulo- ja henkilötietoja ja lisätä tätä kautta riskejä hyväksikäytölle?

Verohallinnon olisi syytä merkitä myös ylös, kuka pyytää kenenkin tietoja. Jälkikäteen voisi tällöin esim. rikoksen sattuessa tarkastaa, kuka on käynyt tiedoissa. Tämä parantaisi uhrin asemaa.

Digitalisaation myötä yhteiskunta on muuttunut ja se asettaa haasteensa sekä tietoturvan tasolle, että ihmisten yksityisyydelle. Tämän takia nykyistä lainsäädäntöämme pitäisi pystyä arvioimaan uudelleen nykymaailman tietoturvallisuus uhkien valossa. Digitalisaatio on mennyt jättiloikin eteenpäin, mutta laki on jäänyt taakse. Ihmisen yksityisyyttä ja turvallisuusuhkia pitää pystyä ehkäisemään myös verkossa.

Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vastaamo, tietoturva, rikollisuus, identiteettuvarkaus, tietosuoja, vero

Terapiapalvelujen tietoturvarikos on uhrin henkinen raiskaus

Torstai 29.10.2020 - Mia Laiho

Terapiapalveluja tuottavan yrityksen laaja tietoturvamurto on nostanut esille huolen sosiaali- ja terveydenhuollon tietoturvan tasosta. Vastaamon tietoturvamurto ja kiristys ei koske vain uhreja, vaan myös ihmisten luottamusta potilastietojen tietoturvaan kaikkialla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jätin 26.10 hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietoturvasta ja kyberturvallisuudesta. Halusin nostaa keskusteluun, kuinka varmistetaan, että terveydenhuollon digitalisaation myötä potilastietojärjestelmien, lääkinnällisten laitteiden, ohjelmistojen, etähallittavien laitteiden tietoturva ja siirrettävät sisällöt on huomioitu nykyisin ja miten tietoturva ja siihen liittyvät riskit on arvioitu suunnitellussa sote-uudistuksessa.

On huomioitava, että digitalisaatiossa on oltava korkeat laatuvaatimukset asiakkaan tietoturvan osalta. Tämä pätee niin sairaskertomuksia sisältävien potilastietojärjestelmien, etävastaanottojen että potilasvalvontajärjestelmien tietoturvaan sekä erilaisiin hälytyslaitteisiin liittyen. Ihmisten on voitava luottaa siihen, etteivät sosiaali-ja terveystiedot tiedot pääse ulkopuolisten käsiin.

Terveydenhuollon digitalisaatioon liittyy paljon muutakin kuin pelkät potilastiedot. Hoitotyötä helpotetaan monilla erilaisilla hälytys- ja valvontajärjestelmillä kuten diabeteksien ja sydämenrytmin etäseurannalla. Etävastaanottojen lisäksi etäyhteyksillä saadaan suorayhteys myös vanhusten koteihin, joten yksityisyydensuojan lisäksi myös tietoturvan tulee olla aukoton näissä palveluissa. Tärkeää on, että ihmiset voivat luottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja ettei tietoturvavuodon pelossa jätetä apua hakematta.

Asiakastietolaissa tietojärjestelmät jaetaan valvonnan kannalta kahteen luokkaan. Kanta-palveluun liitetyt järjestelmät ovat ns. A-luokassa, ja kaikki muut luokassa B. Tietoturvakäytännöt ovat kuitenkin hyvin moninaiset ja Valviran mahdollisuudet valvoa kaikkia yrityksiä ovat riittämättömät.

Ne yritykset, jotka ovat pitkälti oman kontrollin luokassa eli B-luokassa, ovat tulevaisuudessakin korkeammassa riskissä tietoturvamurroille. Ihmisten henkilökohtaisia tietoja keräävät järjestelmät sekä digitaalisesti etäohjattavat hoitolaitteet tulisi mielestäni olla aina automaattisesti valvonnalta korkeammassa A-luokassa turvallisuusriskin takia.

Kyberturvallisuutta ei voi ajatella erillisenä tietoteknisenä kysymyksenä, vaan se on potilasturvallisuutta ja luottamusta yhteiskuntaamme ja sen palveluihin. Kyse on myös kansallisesta turvallisuudesta. SOTE-lakien valmistelussa olisi välttämätöntä olla tehtynä riskinarvio ja riskinhallintasuunnitelma liittyen hyvinvointialueiden tietojärjestelmiin ja tietoturvaan. Myös työntekijöiden tietoturva tulee varmistaa sote-alueen moninkertaiseksi kasvavan henkilöstöhallinnon myötä. Myös tietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön uudistus olisi saatava nopealla aikataululla hallituksen työpöydälle.

Kun tällainen rikos on tehty, uhrien on saatava hoidettua rikosilmoitus, henkilötunnuksen vaihto, tietojenluovutuskielto, sekä vapaaehtoinen luottokielto ym. tärkeät yksityisyyttä suojaavat toimenpiteet nopeasti ilman hallinnollisia viiveitä. Näiden toimenpiteiden tulee myös olla tehtävissä ympäri vuorokauden ja ilman kuluja. Valtavan ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden hoitoon tarvitaan myös tukea ja hoitoa. Terapiatietojen väärinkäyttöä voidaan pitää ihmisen henkisenä raiskauksena, josta voi jäädä pitkäkestoiset vauriot. Ihmisiä ei saa jättää yksin, oli sitten kyse käytännön järjestelyistä henkilötietorikoksen yhteydessä tai hoidon saamisesta tasapainoa järkyttäneessä tilanteessa ja sen jälkeen. Tietoturvarikoksen uhreja on Vastaamon yhteydessä tuhansia ja vaikutukset ovat laajat ja pitkäkestoiset. Toivottavasti tekijä saadaan oikeusteen vastuuseen teoistaan.

Sähköisen asioinnin käyttö, digitalisaatio ja robotiikka lisääntyy sosiaali- ja terveyspalveluissa koko ajan. On päättäjien, ministeriöiden, ja palveluja järjestäviä ja tuottavien toimijoiden vastuulla, että tietoturvasta on huolehdittu asianmukaisesti ja myös valvonnan resurssit ovat riittävät. Turvalliset tietoturvakäytänteet ovat myös meidän jokaisen vastuulla omassa toiminnassamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vastaamo, tietoturva, tietoturvarikos, psykoterapia

Eläinpoliiseja tarvitaan koko Suomeen

Maanantai 19.10.2020 - Mia Laiho

Helsingin poliisi perusti eläinsuojelurikoksiin erikoistuneen yksikön syksyllä 2018. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä valvontaeläinlääkäreiden ja eläinsuojelujärjestöjen kanssa. Helsingin eläinpoliisi on saanut runsaasti kiitosta toiminnastaan ja heillä on ollut kädet täynnä töitä heti yksikön perustamisesta saakka.

Eläinten kaltoinkohtelu jää helposti yhteiskunnassamme piiloon, valvonta ontuu ja puuttumiskeinot ovat vaillinaiset. Suomen muihinkin poliisilaitoksiin olisi tarpeen perustaa eläinpoliisiyksikkö.

Tavallisella poliisilla ei ole eläinsuojelupuolen asiantuntemusta ja taitoa puuttua eläinrikoksiin samalla tavalla kuin tähän erikoistuneella poliisilla. Eläinsuojelurikokset vaativat erikoisosaamista ja tiivistä yhteistyötä valvontaeläinlääkäreiden ja muiden eläinlääkäreiden ja viranomaisten kanssa.

Laitonta pentutehtailua tapahtuu paljon ja nämä eläimet saattavat joutua elämään kammottavissa olosuhteissa. Laittomien eläinten välityksellä leviää myös paljon tauteja ja nämä taudit aiheuttavat kärsimystä eläimelle. Eläinpoliisilla on paikallisesti mahdollisuuksia tehdä näkyväksi sekä laiton pentutehtailu että lisätä ihmisten tietoisuutta eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista.

Tällä hetkellä eläinpoliisi on vain Helsingin poliisissa. Olisi tärkeää saada toimintaa laajennettua, sillä salakuljetuksia tapahtuu paljon myös Helsingin ulkopuolella. Muualla Suomessa tuotantoeläimiin kohdistuvat väärinkäytökset ja kaltoinkohtelut vaatisivat niinikään eläinpoliisitoiminnan osaamisen laajentamista.

Helsingin yksikön työmäärä osoittaa, että sille on suuri tarve. Eläinpoliisin toiminta keskittyy kitkemään etenkin harmaata taloutta sekä torjumaan tautiriskejä. Ryhmän tarkoituksena on puuttua metsästysrikoksiin, sekä eläinsuojelurikkomuksiin, sekä muun muassa pentutehtailuun ja laittomien pentujen myyntiin. Helsingin eläinpoliisi on saanut paljon kiitosta toiminnastaan. Nykyiset Helsingin eläinpoliisin resurssit ovat kuitenkin niin pienet, että esimerkiksi rajan yli tapahtuvaa eläinten salakuljetusta voidaan valvoa vain pistokokein.

Ihmisten eläinten hyvinvoinnin laiminlyöminen on hyvin usein kytköksissä omistajan omiin elämänhallinnan ongelmiin kuten päihteiden käyttöön, toimeentulon tai mielenterveyden ongelmiin. Sen takia viranomaisyhteistyön toimivuus ja hyvä tiedonkulku ovat avainasemassa tilanteihin puuttumisessa ja seurannassa. Eläinpoliisin työ parantaa huomattavasti eläinlääkäreiden ja poliisin viranomaisyhteistyötä ja sen tuloksellisuutta eläinsuojeluasioissa. Jotta kaikkialla Suomessa eläinten hyvinvointiin ja kärsimyksen vähentymiseen voitaisiin tosiasiallisesti puuttua, määrärahat poliisivirkojen perustamiseen tarvitaan. Jätin asiasta 16.10 talousarvioaloitteen ensi vuoden budjettiin. Kyse on vain kahdesta miljoonasta, mutta sillä voitaisiin parantaa tuhansien eläinten hyvinvointia, kitkeä eläinsalakuljetukseen liittyvää salakuljetusta ja harmaata taloutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Poliisi, eläintensuojelu, eläinpoliisi, eläinlääkäri

Miksi ministeri Kiuru ei nauti luottamustani?

Keskiviikko 14.10.2020 - Mia Laiho

Eduskunta äänestää tänään keskiviikkona esittämästäni epäluottamuslauseesta perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle. 

Koronakriisi saattaa jatkua vielä pitkään. Jotta onnistumme sen selättämisessä, eduskunnan ja suomalaisten on voitava luottaa kriisinhoitoa johtavaan ministeriin. Tämä luottamus ei saa horjua. Haluamme, että suomalaiset voivat ilman pienintäkään epäilyksen varjoa luottaa ministeriin, sosiaali- ja terveysministeriöön ja terveysviranomaisiin. 

Luottamuksesta

Kysymys on viime kädessä luottamuksessa. Voivatko kansalaiset luottaa siihen, että valtion johto, hallinto ja viranomaiset antavat sille rehellisen kuvan tilanteesta. Voivatko he uskoa, että asiantuntijat ja tässä tapauksessa erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin korkeimmaksi asiantuntijaviranomaiseksi perustettu THL saavat toimia vapaasti omaan asiantuntemukseensa nojaten. Suomen länsimaisena oikeusvaltiona pitää pystyä luottamaan kriisistä johtovastuussa olevaan ministeriin ja virkamiehiin. Virkamiesten sanavapautta ja asiantuntijuutta ei voi sivuuttaa.

Näistä periaatteista ei voi poiketa edes kriisin keskellä – päinvastoin. Kriisin keskellä jos koskaan on ensiarvoisen tärkeää luottamuksen säilyttäminen.

Varautumisesta

Kesän ajan sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi ollut mahdollisuus rakentaa johtamisjärjestelmä ja säädöspohja, jotka mahdollistaisivat huomattavasti nykyistä kohdennetummat koronatoimet. Merkittävin esimerkki tästä on ravintoloihin kohdistuvat kaavamaiset rajoitustoimet, jotka maksavat suomalaiselle yhteiskunnalle miljoonia euroja ja pahimmillaan tuhansia työpaikkoja. Tietoa tartuntojen lähteistä ei ole avattu. Esim. ravintoloiden osalta uskoisi olevan merkitystä tartuntoihin sillä, onko kyseessä ruokaravintola vai yökerho. Näitä tietoja ei ole saatu, vaikka niitä koskevat päätökset tulevat koskemaan tuhansia työpaikkoja ja merkittäviä ongelmia työttömyyden kautta sekä perheille että Suomen taloudelle.

Kesän suvantovaiheen olisi voinut hyödyntää varmistamalla edellytykset käyttää nykyistä huomattavasti kohdennetumpia paikkakunta-, ravintolatyyppi- tai jopa ravintolakohtaisia rajoituksia. Ravintola-ala on syystä ollut laajasti tyytymätön hallituksen toimiin.

Viestinnästä

Kriisissä viestintä on tekoja. Hallituksen viestintä koskien koronakriisin hoitoa on ollut sekavaa ja luonut epävarmuutta vakauden sijaan. Hallitus linjaa, mutta kerta toisensa jälkeen ministeri Kiuru yllättää meidät poikkeavilla tulkinnoillaan. Viime keväänä sosiaali-ja terveydenhuollon henkilöstön ohjeistus oli sekavaa ja poukkoilevaa. Myös kansalle kasvomaskien hyödyistä ei ole kerrottu avoimesti ja neutraalisti ennemminkin on varoiteltu niiden aiheuttamista mahdollisista vaaroista. Ihmiset oppivat käyttämään pelastusliivejä ja turvavyötäkin niin miksei kasvomaskiakin.

Myös hallituksen neuvottelu matkustusrajoituksista kuvasi sekavaa toimintaa, kun hallitus ensin linjasi asian toisin kuin ministeri Kiuru tahtoi. Tämän jälkeen Kiuru käveli hallituksen linjauksen yli ministeriönsä toimilla.

Toinen vakava esimerkki hallituksen viestinnän ja koronatoimien valmistelun sekavuudesta ovat olleet uutiset siitä, ettei tieto kulje edes hallituksen sisällä. Elinkeinoministeri Lintilän viimeviikkoisista lausunnoista kävi ilmi, ettei hänellä tai TEM:llä ollut mitään tietoa siitä, millaisia rajoitustoimia STM:ssä valmistellaan. Kun on maanlaajuinen kriisi kyseessä, joka vaikuttaa laajalti koko yhteiskuntaan ja eri toimialojen, eri ministeriöiden välistä yhteistyötä on välttämätöntä tehdä.

Ministeri Kiuru esitti myös aiemmassa tiedotustilaisuudessa pakkokaranteenia kaikille Suomeen tulijoille. Lainsäädännön rajoitteet eivät häirinneet Kiurun koronatoimien valmistelua. Myöhemmin selvisi, että tällaista mahdollisuutta ei lain mukaan ole. Tämän toi esiin muun muassa oikeuskansleri, jonka asiantuntemukseen Kiuru ja STM olisivat voineet nojata jo valmisteluvaiheessa. Ministerin on nojattava päätöksissään voimassaolevaan lainsäädäntöön.

Epäluottamuksesta

Kysymys on kokonaisuudesta. Toiseen aaltoon varautumisessa on ollut puutteita. Hallituksen ja ministeri Kiurun viestinnässä ja toiminnassa on ollut merkittäviä epäselvyyksiä. Viimeisimpänä ja raskaimpana asiana on tieto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaviestinnän rajoittamisesta viime keväänä. Suomi elää koronan toista aaltoa. Onko meillä varaa ottaa enää riskiä huonosta johtamisesta? Minusta ei. Meillä on vielä paljon haasteita edessä koronan selättämisessä liittyen ihmisten terveydenhoitoon, myönteiseen suhtautumiseen rokotuksiin, ihmisten toimeentuloon ja kansan luottamukseen tulevaisuuteen ja talouden elpymiseen.

Ministeri Kiuru vastaa sosiaali- ja terveysministeriön johtamisesta ja koronan hoidosta. Luottamus on peruskivi. Kun se murenee, sitä on vaikea korjata. Kun luottamus rapautuu on ministerin kannettava poliittinen vastuu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Epäluottamuslause, Kiuru, kriisin hoito, koronarajoitukset, lainsäädäntö

Lääkärihelikopterihankintaa on valmisteltu suljetuin ovin

Sunnuntai 11.10.2020 - Mia Laiho

Joulukuussa 2019 valmistui sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys lääkärihelikopteritoiminnasta ensihoidossa. Selvityshenkilön Jyri Liljan suositus oli, että laatu-, kustannus- ja toimitusvarmuusnäkökulmien takia valtion omista helikopteriostoista pitäisi luopua. Lisäksi hän totesi, että aikataulujen ja toiminnan keskeytymisriskin vuoksi helikopterilentotoiminnan kilpailuttaminen tulisi aloittaa välittömästi.

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti helmikuussa 2020 FinnHEMS Oy:n siirtämisestä viideltä yliopistolliselta sairaanhoitopiiriltä valtion omistukseen. Uusi valtionyhtiö valmistautuisi toteuttamaan varsinaisen lentotoiminnan itse sekä ostaisi omat helikopterit valtion rahoittamana.

Lääkärihelikopteritoimintaa järjestää tällä hetkellä valtio-omisteiseksi muuttunut Finnhems Oy ja palvelut tuottaa kaksi yksityistä yritystä, SHT ja Babcock Air Ambulance.

Kun asiasta ei kuulunut mitään, aikaa kului  ja pelkäsimme, että kohta suomalaiset jäävät ilman helikoptereiden tuomaa ensihoitoa, jätimme kansanedustaja Pauli Kiurun kanssa kirjallisen kysymyksen 17.4.20 STM:lle lääkärihelikopteritoiminnan toiminnallisista ja taloudellisista riskeistä valtiolle. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/Kk_291+2020.aspx. Vastaus kysymykseemme oli mitäänsanomaton. Sen olisi voinut laittaa saunansytykkeeksi.

Hiljaisuus jatkui, kunnes FinnHEMS tiedotti 18.9.2020, että FinnHEMS ja ahvenanmaalainen Wiklöf Holding Ab ovat solmineet sopimuksen, jonka mukaisesti SHT:n koko osakekanta, liiketoiminta ja siihen liittyvät helikopterien leasing-sopimukset siirtyvät FinnHEMSin omistukseen. Kauppasummaa ei julkistettu. Kaupan kerrotaan olevan ensiaskel FinnHEMSin omaan lentotoimintaan, jonka valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta on aiemmin linjannut tavoitteeksi taloudellisten ja toiminnallisten perusteiden pohjalta.

Tiedotteen mukaan Valtioneuvosto on eduskunnan käsiteltävänä olevassa lisätalousarvioehdotuksessaan esittänyt, että valtion osakevarallisuutta, jonka siirtämisen FinnHEMSille eduskunta on aiemmin hyväksynyt, voidaan käyttää oman lentotoiminnan edellyttämään yritysjärjestelyyn.

Helikoptereiden tilanteesta ja hankinnoista on annettu julkisuuteen vain vähän tietoa, vaikka sitä on erikseen kysytty hallitukselta useammalla kirjallisella kysymyksellä. Julkisuuteen ei ole avattu toiminnan valtiollistamista puoltavia laskelmia ja sitä, miten kilpailuneutraliteetti toteutuu. Valmistelua on tehty suljetuin ovin. Aikataulu on kiireinen, sillä uuden operaattorin tulisi aloittaa toimintansa hankittavalla kalustolla jo tammikuussa 2022.

Huolenaiheena on myös, miten turvata lääkintähenkilöstön saatavuus ja korkeatasoinen ammatillinen osaaminen, jos heidät eriytetään sairaanhoitopiireistä erilliseen yhtiöön. Osaavan ja riittävän henkilökunnan kannalta on tärkeää, että ensihoitajat ja lääkärit pysyvät osana muuta toimivaa ensihoitojärjestelmää. Se on tärkeää sekä henkilöstön osaamisen että sujuvien palveluketjujen ja kustannusten hallinnan kannalta.Uudistusten myötä myös Lapin alueen helikopteri on tärkeä säilyttää. Vaikka Lappi on harvaanasuttua seutua, ovat välimatkat pitkiä, maasto paikoin haasteellista ja väestömäärä sesonkiaikoina moninkertainen.

Koptereiden hankintaprosessi vaikutti siinämäärin erikoiselta, sen valmistelu oli suljettua ja olimme huolestuneita kansalaisten ensihoidon palveluista niin päädyin jättämään 21.9.20 kansanedustajien Pauli Kiurun ja Paula Risikon kanssa kaksi kirjallista kysymystä lääkärihelikoptereista. Ensimmäinen kirjallinen kysymys koskee lääkärihelikoptereiden hankintaa, riskejä, vastuuta ja avoimuutta. Ja toinen kirjallinen kysymys koskee helikoptereiden lääkintähenkilökunnan osaamisen ja saatavuuden turvaamista.

Avaan tähän lääkärihelikoptereiden hankinnasta, riskeistä, vastuusta ja avoimuudesta tehtyä kirjallista kysymystä, ja mihin haluamme hallitukselta vastauksia. Kokonaisuudessaan kysymys löytyy ensimmäisen linkin takaa.

-Onko lääkärihelikopterihankinnasta tehty oikeudellista, toiminnallista ja taloudellista riskikartoitusta, ja jos on, niin miten se on vaikuttanut hankintaprosessiin

– Miksi toiminnan valtiollistamista puoltavia laskelmia ei ole avattu julkisuuteen

– Onko 18.9.2020 tehdyn yrityskaupan myötä helikoptereita riittävästi lääkintähelikopteritoiminnan toteuttamiseen

– Mihin perustuu päätös jättää FinnHEMSin ja SHT:n välistä kauppaa koskeva kauppahinta julkistamatta

-Onko 18.9.2020 yrityskaupan yhteydessä huomioitu kilpailutus hankintalain mukaisesti

– Aikooko hallitus julkistaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan muistiot

– Jos on arvioitu, etteivät yrityskaupan hinta ja muistiot ole julkista tietoa, niin mihin lakipykälään salaaminen perustuu

-Paljonko valtion osakevarallisuutta on otettu käyttöön helikopteritoimintaa varten,

-Kuinka korkeat valtion uuden helikopterilentoyhtiön vuosikustannukset olisivat vuodesta 2022 alkaen ja miten ne vertautuvat nykyisiin kilpailutettuihin kustannuksiin

-Onko hallitus varmistanut, ettei valtio maksa koptereista ylihintaa, että kilpailuneutraliteetti toteutuu ja EU-oikeudelliset näkökulmat on huomioitu

-Miten hallitus varmistaa, että lääkärihelikopteritoiminnan kustannukset pysyvät kurissa ja laatu korkeana ja niiden keskeytyksettömään toimintavarmuuteen voidaan luottaa myös nykyisen sopimuskauden päätyttyä

-Miten eduskunta voi seurata ja valvoa kustannuskehitystä, jos valtion omistuksessa olevan yhtiön toimintaan liittyviä tietoja käsitellään salaisina ja riittäviä tietoja ei ole käytössä?

Eduskunnan ohjeiden mukaan vastaus kirjalliseen kysymykseen pitäisi tulla kolmen viikon sisällä sen jättämisestä eli huomenna. Sitä odotamme.

Näin kalliissa ja mittavassa hankinnassa on tärkeää, että päätökset perustuvat riittäviin ja perusteellisiin riskiarvioihin ja kustannusanalyyseihin. Kun on kyse valtion rahoituksesta, valtion varojen käytön pitää olla mahdollisimman läpinäkyvää niin hankintaan, takauksiin, kustannuksiin ja toimintaan liittyen. Eduskunnalla ja kansalla on oikeus saada tietää mihin ja miten verorahoja käytetään ja sekä eduskunnalla että kansalaisilla on oikeus riittävään tiedonsaantiin ja avoimuuteen päätöksenteossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Avoimuus, luottamus, lääkärihelikopteri, hallitus, Kiuru

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »