Yrittäjäeläkevakuutuksen muutos kurittaisi yrittäjiä

Perjantai 21.10.2022 - Mia Laiho

Hallitus on muuttamassa yrittäjien lakisääteistä ja pakollista yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvavakuutusta (YEL). Yrittäjien sosiaaliturvaa ja eläkejärjestelmää on tarpeen kehittää. Lakiesitys on kuitenkin valitettavan puutteellinen, yrittämistä nujertava ja valmistelu ei ole ollut asianmukaista. Esityksen tavoitteena vaikuttaakin olleen vain rahan kerääminen valtion kirstuun.

Esitys sisältää yrittäjien kannalta monia ongelmakohtia kuten yrittäjän puutteellisen mahdollisuuden vaikuttaa työtulon määrityksen tasoon ja niputtaa yrittäjät samaksi massaksi huomioimatta yrittäjän tilannetta. Lain valmistelu ei ole noudattanut myöskään normaalia ja asianmukaista lainvalmistelua siihen kuuluvine lausuntokierroksineen ja vaikutusarvioineen.

Lakiesityksen vaarana on, että moni luopuu yrittämisestä tai toteaa ettei yrittämisen tielle kannata lähteä. Liian korkeat eläkemaksut voivat ajaa pienyrittäjän jopa ulosottoon, sillä eläkemaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Monen start-up yrittäjän innostus tuleekin tyssäämään jo alkumetreillä yhteiskunnan rakentamiin esteisiin, jos laki hyväksytään tällaisenaan.

YEL-maksujen määräytymisessä ei huomioida, onko yrittäjä päätoiminen vai sivutoiminen yrittäjä. Jos esimerkiksi fysioterapeutti tekee päätyönään julkiselle puolelle kokopäiväisesti töitä ja sen lisäksi vapaa-aikanaan oman yrityksen kautta personal trainerin töitä, joutuu hän maksamaan kaksinkertaista eläkemaksua alan mediaanipalkan mukaan.

Jotta yrittäjä todellisuudessa hyötyisi perusturvassaan myös maksamistaan maksuista, tulisi YEL-maksun määräytymisen alarajaa nostaa vähintäänkin ansiosidonnaisen työttömyysturvan alarajalle, eli noin 13 000€ vuodessa. Tämä helpottaisi monen pienyrittäjän, yksinyrittäjän ja startup-yrittäjän tilannetta ja vähentäisi niin yrittäjän kuin yhteiskunnan byrokratiaa. On myös erikoista, ettei yrittäjävakuutuksen maksuja rahastoida kuten palkansaajien eläkemaksuja vaan ne käytetään suoraan valtion kulujen kattamiseen.

Yrittäjät ymmärtävät kyllä riittävän sosiaali- ja eläketurvan tärkeyden. On kohtuullista, että yrittäjällä on mahdollisuus vaikuttaa oman työtulon määrittämiseen riippuen yrityksen tilanteesta. Yrittäjä kuitenkin viime kädessä vastaa yritystoiminnan riskeistä sekä työntekijöidensä työpaikkojen säilymisestä. Nykyisessä tilanteessa ei pitäisi heittää yrittämisen tielle kapuloita ja nostaa yrittämisen kynnystä. Vain työn kautta Suomi voidaan saada nousuun, velkakierre katkaistua ja turvattua ihmisten palvelut.

Liikuntaa koskevat rajoitukset lisää terveydenhuollon hoitotaakkaa ja ajaa yrityksiä nurin

Torstai 13.1.2022 - Mia Laiho

AVI:en vaihtelevat käytänteet tulkita tartuntatautilain 58§ ovat ongelmallisia niin yrittäjien, kansanterveyden kuin ihmisten yhdenvertaisuuden takia. AVI:t ovat määränneet kuntosaleja ja yksilöliikuntapaikkoja on laitettu kiinni, vaikka THL on pisteyttänyt ne riskiarvioinnissa kaupan, parturin ja taksin kanssa matalimmalle mahdolliselle riskiluokalle.  Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen liikuntaan kohdistuneiden rajoitusten vaikutuksista lapsiin, kansanterveyteen ja yrittäjiin.

Tällä hetkellä Etelä-Suomen aluehallintoviraston määräyksestä asiakastilat pidetään kiinni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä 24.1 asti, kun taas Pirkanmaalla kuntosalit ja esimerkiksi padel-kentät saavat olla auki. Helsingin ja Uudenmaan alueella ovensa joutuvat pitämään kiinni kaikki ryhmäliikunta ja kontaktilajien harrastamiseen käytettävät tilat sekä kuntosalit, sisäleikkipuistot, kylpylät, uimahallit, tanssipaikat ja kauppakeskusten yleiset tilat.

Ei voi olla niin, että lakia tulkitaan eri tavalla eri puolella Suomea, vaikka epidemian tilanne olisi samanlainen. Tämä ei ole yhdenvertaista. Rajoitusten pitäisi kohdentua myös vain paikkoihin, joilla on epidemian leviämisen kannalta merkitystä. Yksilötason liikunnassa tartunnan leviämisriskit ovat hyvin matalat, mutta sen sijaan liikkumattomuuden haitat merkittävät.

Liikkumattomuus on hengenvaarallista niin lasten ja nuorten kuin aikuisten ja vanhusten kohdalla. Liikkumattomuudella on merkittäviä vaikutuksia sairauksien etenemiseen, kansansairauksien syntyyn, mielenterveyteen, syrjäytymiseen, toimintakykyyn sekä ihmisten hyvinvointiin. Lapsia ja nuoria on tippunut jo merkittäviä määriä pois harrastuksista. Lasten harrastuksiin kohdistuvat sulkutoimet vain pahentaisivat tätä kehitystä ja olisivat haitallisia lasten ja nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Toinen asia on yrittäjien ahdinko. Selvää on, että ilman asiakkaita yritykset eivät selviä. Kysynkin kirjallisessa kysymyksessäni, miten kuntosaliyrittäjien ja muiden liikunta- ja harrastustoimintaa pitävät saavat korvauksia menetystä elinkeinotoiminnasta, ja milloin sulkukorvaukset ovat valmiita haettaviksi.

Sen lisäksi, että työntekijöitä on irtisanottu ja lomautettu, on yrittäjien tilanne erittäin vaikea, kun tulot katkeavat täysin. Tällä hetkellä yritykset, jotka ovat joutuneet sulkemaan toimintansa ja lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitänsä eivät saa valtiolta korvauksia. Mikäli korvaushaku jossain vaiheessa aukeaa, rahoitushakuprosessin on oltava erittäin nopea ja ketterä, jotta yritykset saavat tukea silloin kun sitä eniten tarvitsevat.

Monissa liikunta-alan yrityksissä on yleisten hygieniaohjeiden lisäksi toteutettu jo lähes kahden vuoden ajan terveysturvallisia toimia tartuntariskien minimoimiseksi. Tallaisia ovat esimerkiksi asiakkaiden kulkureittien, tilojen ja sisustuksen suunnittelu. Rajoitusten ankaruuteen tulisi vaikuttaa yksityiskohdat, kuten tilojen ilmanpuhdistuslaitteistot, ilmastoinnit, desinfioinnit ja muut terveysturvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Lisäksi liikunta- ja kuntoilupaikoissa valvotaan ihmisten sisäänpääsyä, identifioidaan asiakkaita ja rajoitetaan asiakasmääriä kuten ravintoloissa on tehty.

Jos Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa sulkua, tulee sen myös varautua hoitamaan liikkumattomuudesta aiheutuneet haitat ihmisille, varauduttava liikkumattomuuden aiheuttamiin terveydellisiin, sosiaalisiin ja kansanterveydellisiin ongelmiin sekä korvattava yrityksille aiheutuneet haitat.

Valtuustopuheenvuoro Espoon monikulttuurisuusohjelmasta

Maanantai 14.4.2014 - Mia Laiho

Espoon monikulttuurisuusohjelma 2014-2017 seurantatietoineen sisältää paljon monipuolista tietoa Espoon maahanmuuttajista. Monikulttuurisuusohjelman nimi on mielestäni onnistunut, sillä se pitää sisällään monenlaisesta eri kulttuurista tulevia henkilöitä. Tässä on myös ohjelman haasteellisuus, sillä tähän kokonaisuuteen sisältyy niin monenlaisia ja eri lähtökohdista, taustoiltaan elämänoloista ja koulutukseltaan erilaisia olevia ihmisiä. Maahanmuuttajia ja eri kulttuureista tulevaa väestöä ei voikaan käsitellä yhdenmukaisena ja tasaisena ryhmänä. Tämä tuo omat haasteensa esim. tiedottamiselle.

Työperäisten maahanmuuttajien tiedon tarpeet ja yrittäjien tarpeet tulee huomioida tiedotuksessa eri tavalla kuin esim. turvapaikanhakijoiden. Tiedotuksessa on huomioitava samoja asioita mitä myös muut kantasuomalaiset aloittelevat yrittäjät tarvitsevat. Usein kuitenkin on lisäksi tiedotettava Suomen järjestelmästä ja käytännöistä, jotka voivat olla vieraita ja varsin byrokraattiselta tuntuvia ja käsittämättömiä muusta ympäristöstä tuleville. Informaatiota tulisi olla jaettavana kotimaisten kielten lisäksi myös riittävästi englanniksi. Espoon englanninkielistensivujen kävijämäärät ovatkin selvästi kasvaneet vuodesta 2011-2012:een n 5500-yli 7000 käyntiin /kk . Sen sijaan Espoon maaahanmuuttajasivujen erilliset kävijät ovat vain n 500 käyntiä/kk. Tämä kertoo mielestäni siitä että maahanmuuttajat tarvitsevat ja hakevat tietoa samoista asioista kuin muutkin asukkaat. 

Maahanmuuttajien suomen/ruotsin osaamisen vahvistamisen koen tärkeänä. Jotta maahanmuuttajalasten mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan, päästä mukaan kaveriporukoihin, harrastuksiin, koulutukseen ja työelämään paranisivat vaatii se usein käytännössä kotimaisen kielen osaamista. Ilman sitä valitettavasti vaihtoehdot jäävät kovin paljon kapeammiksi. Lasten ja heidän vanhempien kannustaminen suomen/ruotsin kielen lisäopetukseen ja heidän informoimisensa  kielen osaamisen tärkeydestä ovat avainasemassa. Sen sijaan en ole vakuuttunut siitä että on mielekästä järjestää äidinkielen opetusta lukuisilla eri kielillä Espoon kouluissa. Monet lapset ovat syntyneet Suomessa tai tulleet Suomeen aivan pieninä, jolloin ympäristö jo puhuu perhettä lukuun ottamatta suomea tai ruotsia.  Olisiko järkevämpää kuitenkin satsata kotimaisen kielen vahvistamiseen sen sijaan että yritetään kaikille tarjota vähän, jolloin käytettyä satsausta ei saada hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla?

Terveydenhuollon puolella on huolestuttavaa että vain noin 10-20% maahanmuuttajataustaisista osallistuu neuvoloiden omiin perhevalmennuksiin. Tämä on kohta, jossa toivoisin löytyvän keinoja näiden perheiden saavutettavuuden parantamiseen. Maahanmuuttajaperheissä nimenomaan tiedon ja tuen tarve lapsen syntymään liittyen olisi ensiarvoisen tärkeää. Voikin kysyä mikseivät he osallistu valmennuksiin, onko tieto saavuttanut heidät, onko kieli ongelmana, valmennuksen ajankohta vai mikä muu ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Perheiden tukemisen näen siinäkin mielessä tärkeänä kehittämiskohteena, sillä yhä huolestuttavampana piirteenä ovat olleet lasten kiireelliset huostaanotot maahanmuuttajaperheissä. Kun lapsi on syntynyt ja kasvanut Suomen kulttuuriin, ja kotona kuitenkin eletään muuta kulttuuria voi tilanne lapselle tai nuorelle olla kovin haastava ja ahdistava. Kulttuurierojen yhteentörmäyksiin ajaudutaankin herkemmin nuoruusiässä., kun ristiriita erilaisine arvoineen ja sääntöineen kodin seinämien sisällä ja niiden ulkopuolella käy liian suureksi ja ymmärtämättömäksi. Vanhempien kanssa käytävä vuoropuhelu olisi aloitettava  jo lapsen syntymästä alkaen jatkuen läpi kouluiän turvallisen ja rakentavan kasvun tukemiseksi.