Lapsilisä kuuluu kaikille perheille, myös 17-vuotiaille

Keskiviikko 28.11.2018 - Mia Laiho

Lapsilisä on yhteiskunnan kädenojennus ja viesti perheille, että jokainen lapsi on tervetullut ja yhteiskunta haluaa tukea jokaisen lapsen hyvinvointia.  Ihmettelinkin suuresti, kun keskustan puheenjohtaja Sipilä ehdotti, että lapsilisästä tehtäisiin harkinnanvaraista. Taitaa ensi kevään tulevat vaalit aiheuttaa jo harkitsemattomia sanoja.  Oikea tapa toteuttaa tulonsiirrot lapsiperheiden hyväksi on nimenomaan nykyisen kaltainen perhelähtöinen malli, jossa lapsilisän saa ilman ylenmääräistä hakemusbyrokratiaa. Lapsiperheen kannalta yksinkertainen ja vähällä byrokratialla toimiva järjestelmä on ehdottomasti toimivin. Jos lapsilisä olisi harkinnanvaraien, merkitsisi se väistämättä erilaisten tulo- ja varallisuusselvitysten ja olosuhdemuutosilmoitusten tekemistä. En usko, että lapsiperheet haluaisivat sellaista paperirumbaa muutenkin työlään lapsiarjen keskelle.

Lapsen syntyminen perheeseen on aina ainutlaatuista, ja lapsia syntyy kaikenlaisiin perheisiin. On yhdenvertaista perheitä kohtaan, että lapsilisän kaltainen yhteiskunnan tuki lapsiperheille maksetaan kaikille. Lapsilisän puutteena voidaan kuitenkin nähdä, että sitä maksetaan vain 17-ikävuoteen saakka. Suurin osa nuorista asuu vielä siinä vaiheessa kotona, ja nuoren menot eivät suinkaan tuossa vaiheessa laske, päinvastoin. Perheiden tilannetta parantaisikin lapsilisän maksaminen 18-ikävuoteen saakka. Tämä olisi myös luonteva rajapyykki täysikäisyyden saavuttamisen kanssa.  

Lapsilisä on tarkoitettu nimenomaan lapsesta aiheutuvien kulujen kompensoimiseen. Se ei kuitenkaan riitä. Lapsiperheiden taloudellisen aseman kohentamiseksi tarvitaan lisäksi kokonaisvaltaista perhepolitiikkaa. Keskeistä on tehdä ratkaisuja, joilla lisätään työelämän tasa-arvoa ja vanhempien mahdollisuuksia osallistua työelämään. Kestävä tapa nostaa lapsiperheitä pois vähäosaisuudesta on edistää molempien vanhempien mahdollisuuksia joustavaan vanhempainvapaiden käyttöön. Tasa-arvoisesta työelämästä puhuttaessa äitiys- ja vanhempainvapaan kustannuksia on edelleen jaettava tasaisemmin myös työnantajien kesken. Tähän tarvitaan perhevapaauudistus, joka valitettavasti tänä vuonna kaatui.  Perhevapaajärjestelmä vaatii kuitenkin uudistamista.  Myös osa-aikaisen työn kannattavaksi tekeminen lapsiperheessä voisi parantaa perheiden taloudellista tilannetta ja tuoda samalla vastapainoa ja vaihtelua lapsiperheen arkeen.

Kaksivuotinen esiopetus kaikille antaisi lapsille tasavertaiset mahdollisuudet kehittymiseen ennen varsinaisen koulutien alkua. Myös perhe-elämän ja työn yhteensovittamista on helpotettava, erityisesti äitien työurien jatkuvuutta on edistettävä ja lasten mahdollisuuksien tasa-arvoa vahvistettava varhaiskasvatusta ja esiopetusta kehittämällä.  Perhepolitiikan saralla riittääkin vielä paljon työsarkaa seuraavalla hallituskaudella.

Länsiväylä 23.3.16: Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Keskiviikko 23.3.2016 - Mia Laiho/ Tarja Lang

Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Suomen koulutusjärjestelmän vahvuus on sen tasa-arvoisuus kaikille kansalaisille. Valtion opintotuki on mahdollistanut opiskelun riippumatta asuinpaikasta, vanhempien koulutuksesta tai kulttuurista. Nyt huonon taloustilanteen varjolla järjestelmää ollaan huonontamassa lisäämällä tuen lainapainotteisuutta.

Maailma on nyt opiskelijalle hyvin erilainen paikka kuin se oli opintotukijärjestelmää Suomeen luotaessa 1970-luvulla. Pelkkä opiskeluaikainen asuminen on kallista.  Opiskelija maksaa – varsinkin suurissa kaupungeissa – vuokraa opiskelijayksiöstään 400-800 euroa/kuukausi. Opintotuki ei kata usein edes vuokraa, vaan opiskelijan on käytävä töissä tai vanhempien rahakukkarolla. Työssäkäynti taas usein venyttää opiskeluaikaa. Lainarahalla opiskelu on edellyttää ehdotonta työllistymistä tulevaisuudessa. Siitä ei monella alalla ole takeita tällä hetkellä. Ei siis ole ihme, jos nuoria huolettaa pelko tulevaisuudesta, työttömyydestä ja velkavankeudesta. Opiskelijoiden totuttaminen velaksi elämiseen on myös huono signaali oman talouden hallinnalle ja voi ajaa nuoren myöhempään velkakierteeseen. Samalla riskit mielenterveyden häiriöihin lisääntyvät. Vuonna 2012 Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) tekemän selvityksen mukaan joka kolmas yliopisto-opiskelija koki runsasta stressiä ja joka neljäs kertoi kärsivänsä psyykkisistä ongelmista. Huoli toimeentulosta aiheuttaa lisää stressiä nuorelle. Opiskeluaikana on kukkaron nyörit pidettävä kireällä, ja tehtävä kesällä töitä, mutta kaikella on rajansa. Voiko olla oikein että opiskelijoiden on rahoitettava pääosa perustoimeentuloansa lainalla kun miltään muulta väestön ryhmältä sitä ei edellytetä?  

Koulutus, sivistys ja osaaminen on pidettävä Suomen menetystekijöinä myös tulevaisuudessa. Tasa-arvoinen koulutus ja riittävä opintotuki varmistavat työkykyisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden valmistumisen työmarkkinoille. Nuorten lainan karttaminen osoittaa vastuullisuutta, ja tervettä suhdetta rahankäyttöön.  

Tarja Lang

Filosofian tohtori, rehtori

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, kaupunginvaltuutettu

Espoo