EU:n perustuksia ei saa horjuttaa huonoilla ratkaisuilla

Tiistai 11.5.2021 - Mia Laiho

Olin jo viime kesänä pettynyt siihen, että EU lähti laajentamaan perussopimusta yhteisen lainan ja velkatakuiden osalta, pääministeri Marin mukaanlukien. Tuolloin jo olisi pitänyt ymmärtää tämän ns. elvytyspaketin kyseenalaisuus ja pitkäaikaisvaikutukset sekä koko EU:lle että Suomelle. Aikana, jolloin Eurooppa ja muu maailma oli koronan kourissa, ei pitäisi lähteä tekemään näin perustavanlaatuisia muutoksia EU:n perusjalkaan. Maat ovat luonnollisesti tarvinneet lainaa koronasta selviytymiseen, mutta kukin maa olisi itse voinut ottaa omat lainansa, jolloin takaisinmaksukin olisi selvä ja kukin maksaisi takaisin myös omat velkansa.

 

Kun tulen huomenna äänestämään tätä EU:n elpymispakettia vastaan, en äänestä EU:ta vastaan vaan äänestän siitä, mihin suuntaan EU on menossa ja tämän elpymispaketin ristiriitaisuudesta perussopimusta vastaan sekä sen huonosta sisällöstä Suomelle. Suomi tulee olemaan nettomaksaja ja maksaa tästä paketista huimasti enemmän kuin itse saa. Suomi maksaa tästä lainasta siis noin 6 miljardia, mutta saa siitä itselleen vain noin 2 miljardia. Sen sijaan monet sellaiset maat, jotka ovat huikanneet kintaalle hyvälle taloudenhoidolle, saavat tässä ”ilmaista” rahaa. Tämä velkapaketti tulee olemaan todennäköisesti ensimmäinen askel kohti yhteisiä velkajärjestelyjä myös jatkossa. En siis usko tämän järjestelyn kertaluonteisuuteen, vaikka sitä nyt kovasti yritetään vakuutella. Tämän paketin velkoja lapsemme maksavat vielä 2050-luvulla. Tämä vie pohjaa myös vastuulliselta taloudenhoidolta, kun velkoja voi laittaa muiden maiden maksettavaksi etelä-Euroopan ja itä- Euroopan maiden mm. Italian tapaan. Ja myönnettävä myös on, että tämä paketti tulee jälkijunassa. Talous on jo lähtenyt nousemaan koronarokotteiden myötä.

Kyseessä on peruuttamaton ja pysyvä ratkaisu, joita lapsemme ja vielä lapsenlapsemmekin maksavat pitkälle tulevaisuuteen. 

Suhtaudun EU:hun myönteisesti, olemme osa Eurooppaa ja tarvitsemme EU:ta pienenä maana. Yhtenäinen Eurooppa on tärkeä niin talous kuin turvallisuuspoliittisestikin. Tämä paketti on kuitenkin huonosti neuvoteltu ja vie EU:ta kohti yhteisiä velkajärjestelyjä. Vaikka olemme pieni maa, niin meidän ei pidä olla sinisilmäisiä. Ja samalla on hyvä todeta, ettei kriittisyys paketin sisältöä ja sen perustavanlaatuisia ongelmia kohtaan tarkoita kriittisyyttä EU:ta kohtaan, vaan kertoo siitä, että pidämme kiinni EU:n perussopimuksesta.

On ollut myös ikävä huomata, miten hallituspuolueet ovat jättäneet täysin oppositiopuolueet ulkopuolelle elvytyspaketin valmistelusta ja varojen suuntaamisesta päättäessä. Hallitus on ajanut Suomen tilanteeseen, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Paketissa on pahoja valuvikoja. Viime kesänä sovitut EU:n yhteiset elvytystoimet olisi pitänyt hoitaa tavalla, joka ei riko tai venytä perussopimusta eikä luo ennakkotapausta EU:n yhteisestä velanotosta.

En voi olla hyväksymässä tällaista uutta taloudellista instrumenttia, joka rikkoo EU:n yhteisiä sopimuksia, on ensimmäinen askel tiellä kohti yhteisiä velkoja ja taloutta ja vaikuttaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Vieroksun myös asian ympärillä käytyä pelottelua siitä, mitä Suomesta ajateltaisiin Euroopassa tai mitä sitten tapahtuisi, jos tämä paketti ei menisi Suomessa läpi. Sittenhän asia pitäisi ottaa uuteen tarkasteluun ja neuvotteluun muiden EU-maiden kanssa. Emme ole äänestämässä huomenna EU:sta vaan tästä sisällöltään huonosta paketista. Haluan pystyä katsomaan historiaa myös taaksepäin ja perustelemaan päätökseni niin itselleni kuin lapsilleni. Sen takia tulen huomenna äänestämään tätä pakettia vastaan.

   

2 kommenttia . Avainsanat: elpymispaketti, EU, talous, kertaluonteisuus, velka

Pitkiin hoitojonoihin on puututtava

Maanantai 10.8.2020 - Mia Laiho

Keväällä kiireetöntä hoitoa ajettiin alas, kun varauduttiin koronaviruspotilaiden hoitoon. Alkuun se oli tarpeen. Koronavirustilanne rauhoittui, mutta hallitus piti voimassa valmiuslakiin liittyvän hoitotakuun poikkeamisen sallivan asetuksen jopa kesäkuun loppuun asti. Sitten alkoi kesälomakausi. Jäljelle jäivät hoitojonot ja merkittävä hoitovelka.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kiireettömän hoidon jonot ovat jopa kuusinkertaiset verrattuna edellisvuoteen. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, koska kaikki hoitoa tarvitsevat eivät ole hakeutuneet tai päässeet perusterveydenhuoltoon ja saaneet lääkärin lähetettä jatkotutkimuksiin ja hoitoon.

Muiden sairauksien tutkimuksia ja hoitoa ei voi enää siirtää koronaviruksen varjolla.

Julkisen terveydenhuollon henkilöstö on ollut koko kevään suuren kuormituksen alla, ja koronaviruksen toinen aalto kolkuttelee ovella. On kohtuutonta vaatia henkilökunnalta venymistä lisätyöhön purkamaan hoitojonoja, vaan siihen pitää löytyä muita keinoja.

Monia toimenpiteitä ja tutkimuksia voidaan hankkia myös yksityiseltä puolelta muun muassa palvelusetelin avulla. Se keventäisi julkisen terveydenhuollon taakkaa ja nopeuttaisi ihmisten pääsyä hoitoon. Terveydenhuoltolaissa on selvästi sanottu, että jos hoitoa ei pystytä järjestämään hoitotakuun sisällä, se on hankittava muualta.

Budjettiriihessä kunnille ja sairaanhoitopiireille on välttämätöntä osoittaa lisää rahaa hoitojonojen purkamiseen. Uudellamaalla jonotilanne on hankalin, ja pääkaupunkiseutu joutuu myös ottamaan toisen koronavirusaallon ensimmäisenä vastaan lentokentän ja sataman sijainnin sekä suuren väestömäärän vuoksi.

Sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, syövät ja mielenterveysongelmat, eivät ole hävinneet mihinkään. Niiden aiheuttama lasku tulee olemaan sekä inhimillisesti että taloudellisesti valtava, jos sairauksiin ei puututa ajoissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitovelka, terveydenhuolto, korona, toinen aalto, perusterveydenhuolto, lisätyö

Vuoden 2016 talousarviosta valtuustossa; mm. ryhmäkoot, omaishoito, saattohoito

Keskiviikko 2.12.2015 - Mia Laiho

Valtuuston neuvottelutoimikunnan sopuratkaisuun talousarvion muutoksista voidaan olla kohtuullisen tyytyväisiä, joskin huolettavaa on alkuperäisen budjettiesityksen paisuminen noin 6 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa kaupungin lainamäärän kasvua. Ensisijaisesti eri toimialoilla säästöjä pitäisikin etsiä rakenteista, hallinnon päällekkäisyyksistä, ja toimintatapojen muutoksesta. On ikävää että virkamiehet esittävät ensimmäiseksi säästöjä peruspalveluihin, ja säästöjä, jotka vaikuttaisivat välittömään asiakastyöhön heikentävästi. Niitä on sen takia vaikea hyväksyä sellaisenaan.

Ohessa joitain asioita, joita haluan nostaa esille talousarviokehyksestä.

Päiväkotien ryhmäkoot:

Päiväkotien ryhmäkokoihin ei tehdä tiukennuksia, mikä on erittäin tärkeä ja hyvä linjaus. Päiväkotien ryhmäkoot ovat jo nykyisellään suuria, ja ei ole lasten edun mukaista kasvattaa ryhmäkokoja. Ryhmäkokojen kasvattaminen todennäköisesti lisäisi lapsiryhmien levottomuutta, ja huonontaisi lasten ja henkilökunnan hyvinvointia ja jaksamista.

Peruskoulun ryhmäkoot:

Suomenkielisen opetustoimen arviointiraportin 2015 mukaan opetusryhmien keskikoko on laskenut alakoulussa, ja yläkoulussa vähän noussut. Huolestuttavaa on että viime lukuvuoden aineiston perusteella alakoulun 1-6 luokan oppilaista 15,7 % saa opetusta yli 25 oppilaan ryhmässä, ja kuluvana vuonna määrä on noussut jopa yli 20%. Näiden joukossa ovat lisääntyneet myös ne ryhmät, joissa on yli 28 oppilasta. Kun opettajan tulisi tuntea luokkansa lapset, kunkin heikkoudet ja vahvuudet ja tukea lasta opetuksessa, on opettajan tehtävä haasteellinen. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä se, että yhä enemmän luokissa on erityistukea tarvitsevia lapsia, on luokan työrauhan ja kaikkien luokan lasten oppimisen tukeminen riittävällä tavalla melkoinen urakka sekä lapsille että opettajille.    

Kun hyväksyttävänä olevassa talousarvioesityksessä on lisätty rahaa 500 000 euroa ryhmäkokojen pienentämiseen, ehdotan että lautakunta seuraa ryhmäkokojen toteutumista myös syvemmälle menevillä tarkasteluilla ja mittareilla kuin ryhmän keskimääräisellä koolla, jonka sisään mahtuu huimia eroja. Ryhmäkoon haitari voi nimittäin olla todella suuri. Suuren ryhmäkoon kouluja tulisi tarkastella erikseen, ja kohdentaa määrärahaa erityisesti niihin. Jos lapsi sattuu asumaan alueella, jonka koulussa on syystä tai toisesta 28 oppilaan luokkia, niin ei paljon lohduta että keskimääräinen luokkakoko muualla Espoossa on selvästi pienempi.

Omaishoidosta

Sitten muutama sana vielä omaishoidosta. Lisäbudjetissa on lisätty määrärahaa vajaa 2 miljoonaa kotona ja kodinomaisissa oloissa asumisen turvaamiseen. Tämä onkin tarpeen, onhan maamme hallituskin nostanut omaishoidon yhdeksi kärkihankkeeksi.  Ikäihmisten laatusuosituksen mukaan omaishoidon tukea saaneiden yli 75-vuotiaiden hoidettavien osuus vastaavan ikäisestä väestöstä tulisi olla 6-7%. Espoossa se on nyt selvästi matalampi 2.8%. Omaishoitajien jaksamista on tuettava oli sitten kyse ikäihmisen hoitamisesta tai esim. vammaisen lapsen hoitamisesta. Omaishoitajilla on yksilöllisiä tarpeita ja on löydettävä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat omaisen jaksamista. Satsaus omaishoitajiin kannattaa. Kunnat säästävät rahaa, kun raskaampi palvelutarve, esim. kun vältytään runsaalta kotihoidolta tai vältytään laitokseen sijoitukselta. On tärkeää myös että omaishoidon tuen kriteereiden tulkinta ei ole muiden pääkaupunkiseudun kunnista poikkeava.

On hyvä myös että Espooseen saadaan vihdoin oma saattohoito-osasto. Se aloittaa toimintansa v 2016 Puolarmetsän sairaalassa ja muuttaa jatkossa Espoon sairaalaan sen valmistuttua. Saattohoito-osaston käynnistämiseen ja kehittämiseen on panostettava riittävästi laadukkaan saattohoidon mahdollistamiseksi. Samalla on kuitenkin muistettava että myös monissa muissa terveydenhuollon yksiköissä on kehitetty ja parannettu saattohoitoa, ja toiminnan kehittäminen muilla osastoilla ja kotisairaalan on myös ensiarvoisen tärkeää.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ryhmäkoot, koulut, päiväkodit, omaishoito, saattohoito, velka