Vaara vaanii helteessä

Maanantai 23.7.2018 klo 8:00 - Mia Laiho

Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.

Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.

Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.

Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi.  Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus.  

Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti.  Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.

Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla.  Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.

Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa.  Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.

Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät myös niin ihania!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuumuus, helle, vanhukset, lapset, kotihoito, nestevajaus, tuuletus

Valtuustoaloite: Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Maanantai 22.1.2018 - Mia Laiho

Valtuustoaloite:  Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Espoon kotihoidon asiakasarviossa kotihoidon toimivuus on arvioitu 2.95/5.  Kotihoidon selvityksen mukaan asiakkaan kotona kävi 1kk:n aikana jopa 15 eri hoitajaa. Viiden tutuimman hoitajan käyntien osuus 3kk:n aikana oli vain 52%. Asiakkaat toivoisivat kuitenkin tuttuja hoitajia. Tämä olisi perusteltua myös hoidon jatkuvuuden ja asiakkaiden turvallisuuden sekä hoidon laadun kannalta. Mitä paremmin hoitaja tuntee asiakkaansa, sitä pienempi on hoitovirheiden riski.
Helsingin kotihoidossa on saatu hyviä kokemuksia uudenlaisesta työvuorosuunnittelumallista (ns. VOIMA-mallista). Mallin avulla on mahdollistettu että sama hoitaja on voinut käydä saman asiakkaan luona kahdesti päivässä kun työvuoroja on rakennettu uudella tavalla. Hoitohenkilökunnan työn hallinnan kokemus ja työn mielekkyys ovat samalla parantuneet kun hoitajat tuntevat paremmin asiakkaansa, hoito on yksilöllisempää  ja hoitajilla on mahdollisuus enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa. Asiakkaat saavat asiakaslähtöisempää ja laadukkaampaa hoitoa.
Me valtuutetut esitämme, että Espoon kotihoidossa selvitetään VOIMA-mallin käyttöönottoa kotihoidon asiakaskokemuksen, laadun ja henkilökunnan työn hallinnan parantamiseksi.

Mia Laiho (Kok)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito, asiakaslähtöinen, työvuorosuunnittelu, yksilöllisyys, vanhukset

Helsingin sanomat: Ei ole yhdentekevää kuka auttaa vanhusta

Sunnuntai 22.5.2016 - Mia Laiho

Posti on laajentamassa toiminta-aluettaan kotipalveluihin. On hyvä, että yritetään löytää uusia toimintatapoja ja hyödyntää jo olemassa olevaa resurssia. Muutoksessa on kuitenkin tärkeää huomioida kaksi asiaa.
On selkeästi määriteltävä ne tehtävät, mitkä kuuluvat Postille ja mitkä taas koulutetulle sairaanhoidollisen tai lääketieteellisen koulutuksen saaneelle henkilöstölle. Postikaan ei voi korvata esim. lähihoitajan tai sairaanhoitajan osaamista ja vanhuksen tilan arviointia. Sen sijaan esim ruohonleikkuu, roskien vienti tai siivoustehtävät hoitunevat hyvin Postin toimesta, ja käynti voi piristää myös vanhuksen pitkää päivää. Hyvää perehdytystä ja palveluhenkistä asennetta tarvitaan toki niissäkin tehtävissä.
Toinen asia on että muutos vaatii erityistä huomiota henkilön soveltuvuuteen palvelutehtäviin ja henkilön nuhteetonta taustaa, esim. rikosten suhteen. Ketä tahansa ei voida päästää ihmisen yksityisimmälle alueelle, omaan kotiin. Apua tarvitsevat vanhukset ja muut kotihoidon palveluja tarvitsevat ovat haavoittuvassa asemassa, ja on minimoitava riskit heidän tilanteen hyväksikäytöstä kun uusia palvelumalleja otetaan käyttöön.

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, erikoislääkäri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito, posti, vanhukset, hyväksikäyttö

Keski-Uusimaassa 26.3.15 kirjoitukseni : Pienet hoivayritykset säilytettävä

Torstai 26.3.2015 - Mia Laiho

Hoiva-alalla suuret yritykset ovat vallanneet markkinoita yhä enemmän. Ylikansallisten suurten yritysten liikevaihto ja niistä Suomeen jäävän veron osuus on epäselvää. Tämän seurauksena moni pieni yrittäjä joutuu lopettamaan toimintansa. Isoilla yrityksillä on lakiosaamista löytää tarjouskilpailun porsaanreiät ja suurilla määrillä sulkea hinnalla ulos pienemmät palveluntuottajat. Kun vielä kaikki kunnat erikseen hoitavat omat kilpailutukset vaihtelevalla osaamisella, ei ole ihme että sopimukset päätyvät isoille yrityksille Hankinta- ja kilpailutusosaamiseen tuleekin tulevassa SOTE-uudistuksessa kiinnittää erityinen huomio. Kilpailutukset on tehtävä keskitetysti, ja niihin tulee sisällyttää velvoite huomioida myös verovaikutukset, yhteiskuntavastuu, pienten yritysten osallistumisedellytykset, ja asiakaslähtöisyys. Hinta ei saa olla ainoa määräävä tekijä.

Kuntien palveluissa on pystyttävä arvioimaan, mitkä palvelut ovat kunnan toiminnan kannalta keskeisiä ja vaativat ydinosaamista. Näiden osaamisen varmistaminen tulee jatkossakin turvata omana toimintana. Muiden palvelujen osalta palvelujärjestelmämme monipuolisuus on etu sekä asiakkaalle että kustannusten kurissa pysymiselle. Palveluseteli on asiakaslähtöinen ja pienyrittäjälle myönteinen tapa tuottaa palveluita. Sen käyttöönotto on kuitenkin lähtenyt kunnissa hitaasti liikkeelle. Palveluseteli parantaa yksittäisen pienen palveluntuottajan asemaa, ja asiakkaan ja perheen valinnanmahdollisuuksia. Toinen mahdollisuus olisi asiakkaalle myönnettävä henkilökohtainen budjetti, jolloin asiakas voisi itse hankkia palvelun sovituin kriteerein haluamastaan hoitopaikasta.

Kaikissa verorahoilla rahoitetuissa palveluissa toiminnan sisällön ja kustannusten täytyy olla avoimia ja läpinäkyviä. Tämän tulee koskea sekä julkisia että yksityisiä palveluntarjoajia.

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Eduskuntavaaliehdokas (Kok)

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoivayritykset, vanhukset, asuminen

Vanhusten palvelut asiakaslähtöisiksi vanhusten ja omaisten tarpeita kuullen

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Kun arvioidaan vanhustenhoidon palvelujen riittävyyttä ja tasoa, on huomioitava koko vanhuksen hoidon palveluketju. Tavoitteena on toteuttaa palvelut niin, että ne tukevat iäkkään henkilön toimintakykyä ja osallisuutta itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Palveluiden tulisi olla kuten vanhuspalvelulaissa sanotaan; oikea-aikaisia, omatoimisuutta tukevia ja riittäviä.

Vanhuksille tarvitaan yksilöllinen palvelumalli

Vanhukset eivät ole samanlainen joukko ihmisiä, joille voitaisiin suunnata palvelut tietyllä samalla mallilla. On lähdettävä yksilökohtaisesta palvelujen tarpeen arviosta, johon vaikuttavat muun muassa vanhuksen elämäntilanne, erilaisten sairauksien aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset rajoitteet sekä elinympäristö. Vanhusten itsenäistä selviytymistä ja osallistumista tukee myös se, miten muu yhteiskunta huomioi vanhusten tarpeet palvelujen suunnittelussa.

Kunnan eri toimialojen olisikin toimittava enemmän yhteistyössä, jotta ikääntyvän väestön tarpeet tulevat huomioiduiksi.  Iäkkäiden ihmisten omaa itsenäisyydentunnetta ja luottamusta omaan pärjäämiseensä nakertaa varmasti jo yksistään se, ettei pysty hoitamaan itsenäisesti pankki-tai kauppa-asioita. Palvelut karkaavat kauas tai ne on tehty liian monimutkaisiksi käyttää. Vanhuspalvelulain periaatteita voisikin hyvin laajentaa koskemaan myös muita sosiaali-ja terveydenhuollon ulkopuolisia julkisia palveluja. Espoossa tätä siltaa muihin toimialoihin on alettu rakentaa osaltaan  ”Elinvoimaa ikääntyville” -ohjelmaryhmän kautta.

Kotiin tuotu palvelu kunnioittaa vanhusta

Asuminen kotona niin pitkään kuin mahdollista, on useimmiten vanhuksen toive. Tuomalla palveluja kotiin arvostamme vanhuksen toivetta omaan rauhaan ja itsenäisyyteen. Työskentely vanhuksen kotona vaatii henkilöstöltä kunnioitusta ja vanhuksen elinympäristön huomioimista aivan erityisellä tavalla. Nykyään kotona hoidetaan kuitenkin yhä sairaampia ja suuremman avun tarpeessa olevia vanhuksia. Ei riitä, että vanhuksen asunnossa vain piipahdetaan, vaan vanhukselle olisi annettava myös aikaa kohtaamiseen, tarpeiden hoitamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kotihoidossa oleellisena laatumittarina näkisinkin välittömän työajan lisäämisen vanhuksen luona. Jotta tämä olisi mahdollista, vaaditaan uudenlaista tapaa tehdä työtä lähempänä asiakasta vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Tällöin voidaan havaita myös paremmin ne yksikölliset tarpeet, joita kullakin vanhuksella on. Omaisten mukaanottoa asiakkaan hoidon suunnitteluun tarvitaan myös enemmän, kuin myös omaishoitajien työn kuormituksen vähentämistä.

Ympärivuorokautiseen hoitoon ajoissa

Jos vanhus ei enää runsaankaan kotiavun turvin pärjää kotona, ei siirtymistä ympärivuorokautiseen hoitoon tulisi pitkittää liiaksi. On inhimillistä sekä vanhusta että omaisia kohtaan, että kun on todettu tarve ympärivuorokautiseen hoitoon, niin hoito saadaan järjestymään kohtuuajassa. Virkamiehet antoivat henkilöstömitoitukseen liittyvässä valtuustokysymyksen vastauksessa selvityksen siitä, että Espoossa minimihenkilöstömitoitukset tulevat hyvin täytetyiksi.

Laatumittarit ja valinnanvapaus käyttöön

Henkilöstömitoituksen ohella tärkeä merkitys yksilön kannalta on kuitenkin myös yksikön toimivuus, arvot, ja palvelukulttuurin erot yksiköiden välillä.  Voi olla sattumanvaraista mihin yksikköön vanhus päätyy paikan vapautuessa, ja mitkä ovat vanhuksen mahdollisuudet vaikuttaa vastaanotettavaan hoitopaikkaan.  Pitäisi saada jonkinlaisia objektiivisia ja avoimia laatumittareita eri yksiköiden palvelun sisällöstä ja asiakaskokemuksista, jolloin vanhus ja omaiset voisivat itse tehdä päätöksen muun muassa näihin tietoihin nojaten. Olisi myös vähintään kohtuullista, että ympärivuorokautisen hoivan palvelusetelitoiminta vakiinnutettaisiin, jolloin vanhus voisi määräaikaisen hoitopaikan sijaan luottaa siihen, että hoito voi jatkua myös samassa hoitopaikassa, eikä tarvitse pelätä hoitopaikan vaihtoa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhukset, kotihoito, ympärivuorokautinen hoito, mitoitus, lähityö, omaishoitajat

Mielipidekirjoitukseni Essessä 31.7.14; Ikäihmiset ja nuoret toistensa tukena

Torstai 31.7.2014 - Mia Laiho

Oli ilahduttavaa lukea  Essen no 27-28 artikkeli Kauniita tuokioita hoivakodeissa. Rippikoululaisten ja ikäihmisten kohtaamisen mahdollistaminen osana rippikoulua on erinomainen tapa lähentää eri ikäluokkia toisiinsa. On paljon lapsia ja perheitä, etenkin pääkaupunkiseudulla, joilla isovanhemmat asuvat kauempana muualla Suomessa tai isovanhempia ei enää ole. Ikäihmiset voivat välittää sukupolvelta toiselle kokemuksia, tarinoita, vaihtaa ajatuksia nuoren kanssa ja tukea häntä kasvussaan.  Ikäihmisillä on samalla mahdollisuus päästä kurkistamaan nuoruuteen, oppia uutta ja nauttia nuorten seurasta. Nuoret voisivat auttaa ikäihmisiä myös tietokoneen käytössä ja auttaa heitä löytämään sen kautta avautuva maailma. Parin viime vuoden aikana on ollut keskustelua myös vanhusten ulkoilun vähäisyydestä.  Vanhuksen ulkoiluun liittyvää turvattomuutta voisi vähentää kun on joku jonka kanssa voi ulkoilla. Ja tokihan on niin että me kaikki välillä tarvitsemme vähän innostamista ja kannustamista, jotta lähdemme ulkoilemaan ihan pelkän ulkoilun ja liikunnan takia. Ystävän kanssa liikkuminen on aina mukavampaa. Yhteinen tekeminen voi parhaimmillaan vähentää sekä vanhusten että nuorten yksinäisyyden tunnetta sekä rakentaa luottamusta ja uskoa tulevaan sekä ikäihmisellä että nuorella. Tilanteita, ja tapahtumia, joissa eri ikäpolvet voivat luontevasti kohdata tulisikin jatkossa lisätä.

Mia Laiho

Erikoislääkäri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ikäihmiset, vanhukset, nuoret, ikäpolvet, kokemus, ulkoilu