Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe vanhusten hoidon tilasta

Keskiviikko 6.2.2019 - Mia Laiho

Välikysymys vanhusten hoidon tilasta 6.2.2019

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe

Arvoisa puhemies,

Ikäihmisiin kohdistuneet laiminlyönnit vanhustenhoidossa ovat järkyttäneet meitä kaikkia. Muiden ihmisten avun ja hoivan varassa olevien ihmisten perustarpeiden laiminlyöminen on epäinhimillistä ja tuomittavaa.

Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa. Siksi palvelurakenteemme ja hoitokulttuurimme on oltava sellainen, ettei epäinhimilliselle kohtelulle anneta sijaa. Kokoomus vaatii, että vanhusten palvelujen rakenteet, toimintatavat, valvonta ja henkilöstön määrä laitetaan kuntoon. Meille ei riitä pelkkä henkilöstömitoituksen tarkistaminen. Nyt tarvitaan suurempi remontti!

Suomeen tarvitaan Kokoomuksen esittämä hoivatakuu, joka tarkoittaa sitä, että jokaiselle vanhukselle turvataan yksilöllisistä tarpeista lähtevät riittävät ja laadukkaat palvelut oikea-aikaisesti. Vanhuksen tarvitsemat palvelut on varmistettava nykyistä lyhyemmän määräajan puitteissa.

Vanhuspalvelulain velvoittavuutta on siis lisättävä. Siksi kokoomus vaatii, että hallituksen käynnistämä valmistelutyö arvioi vanhuspalvelulain kokonaisuuden, ei vain mitoitusta.

Ongelmia on sekä julkisissa että yksityisissä vanhuspalveluissa. Kaikkiin epäkohtiin on suhtauduttava vakavasti. Samalla on muistettava, että valtaosassa vanhustenhoidon yksiköistä tehdään hyvää ja arvokasta hoitotyötä sitoutuneesti ja suurella sydämellä.

moni kunta ei nykyisellään selviä velvoitteistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä ja tilanne on johtanut osaamattomiin kilpailutuksiin. Vanhustenhoidossa tapahtuneet laiminlyönnit ovat siitä valitettava osoitus. Hintoja on kilpailutuksissa poljettu laadun kustannuksella. Häviäjiä tässä ovat sekä ikäihmiset että liian tiukoille joutunut hoitohenkilökunta.

Nykyinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on tullut tiensä päähän ja tarvitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja nykyisiä kuntia laajemmat alueet järjestämään palvelut. Vanhuksilla ja omaisilla pitää olla mahdollisuus valita, missä hoivapaikassa haluaa asua elämän loppuvuodet. Tämä pakottaa palveluntuottajat paremman laadun tavoitteluun.  

Kokoomus vaatii, että vanhuspalvelulaki arvioidaan uudelleen, sen sisältöä tarkennetaan, sen sitovuutta lisätään ja valvontaa tiukennetaan.

Emme saa unohtaa sitä vanhusväestöä, joka asuu kotona ja on kotiin tuotavien palveluiden tai omaishoitajan tuen varassa. Kokoomus haluaa, että vanhukset saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa hoivan riippumatta siitä asuvatko he kotona vai ympärivuorokautisten palveluiden piirissä.  Ja heitä kaikkia varten tarvitsemme lisää hoitajia.

Kokoomus haluaa, että lakiin kirjoitetaan perusteet hoidettavien avun tarpeen huomioivalle hoitajamitoitukselle. Esitämmekin valtakunnallisen hoitoisuusmittarin käyttöönottoa ja velvoittavuutta lakiin.

Valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla huomioidaan vanhusten yksilöllisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa joustavasti hoidettavien hoidon tarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan.

Vanhuksillamme on myös oikeus luottaa siihen, että hoitaja on ammattitaitoinen ja alalle soveltuva. Henkilökunnalla on oltava oikeus osaamisensa ylläpitoon ja kehittämiseen, sekä hyvään johtamiseen ja työhyvinvointiin. 

Kokoomus haluaa, että ikäihmisten toimintakyvyn säilyttäminen huomioidaan ennaltaehkäisevissä ja muissa yhteiskunnan palveluissa, varmistetaan kuntouttavat palvelut kaikissa palveluissa yhteistyössä omaisten ja järjestöjen kanssa.  

lisäksi hyvä lainsäädäntö tarvitsee tuekseen vahvan valvonnan. Puhemies Risikon aloitteesta kokoomus lisäsi tämän vuoden budjetissa eduskunnan oikeusasiamiehen voimavaroja. Oikeusasiamies toimivaltuuksineen valvoo ja edistää jatkossa kattavammin ikäihmisten oikeuksia ja etua vanhustenhuollossa ja muualla yhteiskunnassa. Niin ikään kuntien valvontaa, sekä aluehallintavirastojen ja Valviran suorittamaa valvontaa on tarpeen tehostaa. Sekä oikeusasiamies että valvontaviranomaiset tarvitsevat toimintansa vahvistamiseen asianmukaiset resurssit. 

Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa ja hoitoa. Tämä onnistuu vain päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyöllä. Parhaat ratkaisut syntyvät huolellisella valmistelulla ja tutkittuun tietoon perustuen, sekä hoitohenkilökuntaa, ikäihmisiä ja heidän omaisiaan kuullen. Ikäihmiset ansaitsevat vain parasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, vanhukset, hoiva, sote, vanhus, ryhmäpuhe

Vanhustenhoidossa nykytilanne on kestämätön

Tiistai 29.1.2019 - Mia Laiho

Viime päivinä otsikoihin on noussut laajasti vanhustenhoidon ongelmat ja toimintatavat yksityisessä hoivayrityksessä. Toiminta ei ole mitenkään hyväksyttävää. Aiemmin syksyllä esillä olivat lastensuojelun laitoksiin sijoitettujen lasten huolenpidon ongelmat. Myös vammaispalveluissa on kilpailutusten myötä ollut monia ongelmia. Kun ongelmia nousee esille, syytöksiä alkaa lennellä ilmaan, ja tilanne usein kärjistyy vastakkainasetteluksi julkisen ja yksityisen toiminnan välille. Vastakkainasettelu ei kuitenkaan johda mihinkään, sillä kaikki tiedämme että on sekä hyvin että huonosti palveluja tuottavia sekä julkisia että yksityisiä toimijoita.

Nykyisin sosiaali-ja terveyspalveluita järjestää vajaa 300 kuntaa ja kuntayhtymää. Monet kunnat ovat ostaneet hoivapalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Palveluiden hankkiminen ostopalveluna ei kuitenkaan tarkoita kunnan valvontavastuun poistumista. Kunta on vastuussa asukkaiden lakisääteisten palveluiden asianmukaisesta ja laadukkaasta hoidosta.  Kunnan lisäksi myös aluehallintovirastot ja Valvira valvovat niiden toimintaa. Kokoomus on esittänyt että jatkossa myös oikeusasiamies saataisiin valvomaan vanhusten oikeuksien toteutumista, ja sitä varten onkin jo vuodelle 2019 osoitettu resursseja.

Nykytilanteen ongelmat ovat monisyisiä. Merkittävä asia on puutteellinen palveluiden hankinta-ja kilpailutusosaaminen kunnissa. Monissa, erityisesti pienemmissä kunnissa, ei ole osaamista ja taitoa tehdä laadukkaita ja sopimusteknisesti ja sisällöllisesti laadukkaita kilpailutuksia ja hankintoja. Kun ongelmia ilmenee, huomataan sopimuksen puutteet, ja ei ole osaamista tai uskallusta puuttua tarpeeksi tiukasti sopimusrikkomuksiin. Nykymalli muistuttaakin villiä länttä, joka on otollinen maaperä suurille hoivayrityksille hyödyntää sekavaa tilannetta, joka ei tunnu olevan kenenkään vastuulla. Mitä pidempään nykyiset sekavat ja monin paikoin osaamattomat hankinnat jatkuvat ihmisten elämän tärkeillä palveluilla, tilanteeseen ei saada muutosta. Mitä pidempään Suomessa poliittisesti ei saada tehtyä päätöksiä sosiaali-ja terveyspalveluiden järjestämisestä, yksityiset terveys-ja hoivajätit jatkavat kasvuaan. Tämä kaikki sen takia ettei saada poliittisesti ratkaistua yli 10 vuoden vatuloinnin jälkeen miten Suomessa järjestetään sosiaali-ja terveydenhuolto. Samanaikaisesti henkilöstö yrittää tehdä työtänsä arvojen ja todellisuuden välisessä ristiriidassa. Ei ihme, että henkilökunta uupuu ja äänestää jaloillaan. 

Hoidon laatuun vaikuttavat oleellisella tavalla henkilöstön sitoutuminen, työhyvinvointi, täydennyskoulutus, asianmukaiset asiakkaiden tarpeiden mukaiset resurssit ja hyvä johtaminen. Henkilöstöstä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä hoivapalvelumme nojaavat henkilöstön työpanokseen. Pääsääntöisesti mitä paremmin huolehdimme henkilöstöstämme, ja johtaminen on kunnossa, sitä laadukkaampaa hoitoa vanhukset saavat. Hyvinvointivaltiossa hoivan tarpeessa olevien asukkaiden on voitava luottaa siihen, että heistä pidetään huolta, olivat he sitten lapsia, vanhuksia, vammaisia tai muuten hoivan tarpeessa olevia. 

Sosiaali-ja terveyspalvelujen uudistaminen on välttämätöntä sillä tarvitsemme vahvempia palveluiden järjestäjiä ja laadukkaita ja turvallisia palveluita yhä ikääntyvälle väestöllemme.  SOTE-uudistuksen sisältämä henkilökohtainen budjetti mahdollistaa asiakkaan tuomisen palvelujen keskiöön. Kun vanhuksella on mahdollisuus valita eri hoivapaikkojen välillä, parhaat hoivapaikat selviytyvät ja laatuun on panostettava. Valvonnan keskittämisellä valvonnan määrään ja suunnitteluun on samalla paremmat lähtökohdat.Tarvitsemme myös ihmisten ulottuville avointa ja julkista tietoa palvelujen laadusta ja sisällöstä sekä vertailukelpoisia laatumittareita. Niissä palveluissa, joissa käytetään verorahaa, on päätöksenteon ja laadunhallinnan oltava avointa ja läpinäkyvää.

Meidän päättäjien on pystyttävä tekemään päätöksiä sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisen osalta. Julkisesti rahoitettujen lakisääteisten palveluiden järjestäminen on saatava laajemmille ja osaavammille hartioille. Nykytilanne ei vain voi jatkua, jos tunnemme vastuumme asukkaiden asianmukaisesta ja inhimillisestä palveluiden järjestämisestä. Epävarmuus tulevasta on poissa sekä henkilöstön että palvelujen tarvitsevien hyvinvoinnista ja palveluista.

 

2 kommenttia . Avainsanat: vanhustenhoito, vanhukset, hoiva, sote, vanhus, hoitaja, ostosopimukset, kilpailutus

US: Lääkärin asemaa ei saa käyttää väärän tiedon levittämiseen

Torstai 20.12.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna huomiota herättäneen artikkelin lääkäri Antti Heikkilän kirjasta ”Lääkkeetön elämä”. Artikkelissa tuotiin kattavasti ilmi lukuisia asiavirheitä, joita kirja sisältää. Osa virheistä on niin merkittäviä, että ne voivat vaikuttaa peruuttamattomalla tavalla ihmisten terveyteen ja olla terveydelle vahingollisia.

Kirjassaan Heikkilä muun muassa kyseenalaistaa nykyajan lääketieteen sytostaattihoitojen toimivuuden. Tämä on erityisen vaarallista kuultuna lääkärin suusta. Jos ihmiset uskovat Heikkilän neuvoja ja jättävät esimerkiksi paranemisen kannalta välttämättömät syöpähoidot välistä, tällä voi olla ihmisen kannalta merkittäviä seurauksia.

On erittäin vastuutonta levittää virheellistä terveystietoa lääkärin roolissa. On myös vähintään eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa edesauttaa tällaisen tiedon levittämistä, kuten Heikkilän kirjan kustantaja on tehnyt.

Heikkilän vaihtoehtoiset näkemykset eivät sinällään ole uusi ilmiö. Tieteeseen perustumattomat, kokemusperäiset uskomus- ja vaihtoehtohoidot ovat yleistyneet Suomessa huolestuttavan paljon. Tästä kertoo myös taannoinen rokotekeskustelu, jota käytiin Pohjanmaalla lisääntyneestä rokotevastaisuudesta. Uskomus- ja vaihtoehtohoidoilla voidaan saada aikaan merkittävää haittaa sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. 

Suomeen tarvitaan uskomus- ja vaihtoehtohoitoja säätelevä laki. Edustajakollegani Sari Raassina on tehnyt lakialoitteen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Lakimuutoksella estettäisiin vaarallisten vaihtoehtohoitojen käyttö tiettyjen ryhmien, kuten lasten ja syöpäsairaiden ihmisten, kohdalla. Onkin aika saada tolkkua uskomus- ja vaihtoehtohoitojen käyttöön.

Ihmisten terveys ei ole leikin asia. Menetettyä terveyttä ei saa takaisin, ja seuraukset tahallisesta lääketieteellisesti väärästä hoidosta voivat olla kohtalokkaat. Kun terveystieto verhotaan lääkärin takkiin, on oltava erityisen huolellinen tiedon sisällön suhteen. Lääkärin potilaan hoitoa ja tutkimuksia koskevien ratkaisujen tulee olla eettisesti hyväksyttäviä ja lääketieteellisesti perusteltuja. Vahingollisella toiminnalla ei saisi tehdä bisnestä, kuten Heikkilä ja kustantaja ovat nyt tehneet. Vastuullisuudesta voi kiittää kuitenkin osaa kaupallisia toimijoita S-ryhmää ja Keskoa, jotka tänään ilmoittivat vetävänsä Heikkilän kirjat myynnistä. Tämän ne tekivät huolimatta siitä, että kirjalla olisi todennäköisesti kysyntää joulumarkkinoilla syntyneen julkisuuskohun myötä. Heille hatun noston paikka.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uskomushoito, lääkäri, hoitaja, lapset, vanhukset, syöpä, mielenterveys, puoskarilaki

Vaara vaanii helteessä

Maanantai 23.7.2018 klo 8:00 - Mia Laiho

Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.

Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.

Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.

Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi.  Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus.  

Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti.  Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.

Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla.  Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.

Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa.  Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.

Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät myös niin ihania!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuumuus, helle, vanhukset, lapset, kotihoito, nestevajaus, tuuletus

Valtuustoaloite: Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Maanantai 22.1.2018 - Mia Laiho

Valtuustoaloite:  Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Espoon kotihoidon asiakasarviossa kotihoidon toimivuus on arvioitu 2.95/5.  Kotihoidon selvityksen mukaan asiakkaan kotona kävi 1kk:n aikana jopa 15 eri hoitajaa. Viiden tutuimman hoitajan käyntien osuus 3kk:n aikana oli vain 52%. Asiakkaat toivoisivat kuitenkin tuttuja hoitajia. Tämä olisi perusteltua myös hoidon jatkuvuuden ja asiakkaiden turvallisuuden sekä hoidon laadun kannalta. Mitä paremmin hoitaja tuntee asiakkaansa, sitä pienempi on hoitovirheiden riski.
Helsingin kotihoidossa on saatu hyviä kokemuksia uudenlaisesta työvuorosuunnittelumallista (ns. VOIMA-mallista). Mallin avulla on mahdollistettu että sama hoitaja on voinut käydä saman asiakkaan luona kahdesti päivässä kun työvuoroja on rakennettu uudella tavalla. Hoitohenkilökunnan työn hallinnan kokemus ja työn mielekkyys ovat samalla parantuneet kun hoitajat tuntevat paremmin asiakkaansa, hoito on yksilöllisempää  ja hoitajilla on mahdollisuus enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa. Asiakkaat saavat asiakaslähtöisempää ja laadukkaampaa hoitoa.
Me valtuutetut esitämme, että Espoon kotihoidossa selvitetään VOIMA-mallin käyttöönottoa kotihoidon asiakaskokemuksen, laadun ja henkilökunnan työn hallinnan parantamiseksi.

Mia Laiho (Kok)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito, asiakaslähtöinen, työvuorosuunnittelu, yksilöllisyys, vanhukset

Helsingin sanomat: Ei ole yhdentekevää kuka auttaa vanhusta

Sunnuntai 22.5.2016 - Mia Laiho

Posti on laajentamassa toiminta-aluettaan kotipalveluihin. On hyvä, että yritetään löytää uusia toimintatapoja ja hyödyntää jo olemassa olevaa resurssia. Muutoksessa on kuitenkin tärkeää huomioida kaksi asiaa.
On selkeästi määriteltävä ne tehtävät, mitkä kuuluvat Postille ja mitkä taas koulutetulle sairaanhoidollisen tai lääketieteellisen koulutuksen saaneelle henkilöstölle. Postikaan ei voi korvata esim. lähihoitajan tai sairaanhoitajan osaamista ja vanhuksen tilan arviointia. Sen sijaan esim ruohonleikkuu, roskien vienti tai siivoustehtävät hoitunevat hyvin Postin toimesta, ja käynti voi piristää myös vanhuksen pitkää päivää. Hyvää perehdytystä ja palveluhenkistä asennetta tarvitaan toki niissäkin tehtävissä.
Toinen asia on että muutos vaatii erityistä huomiota henkilön soveltuvuuteen palvelutehtäviin ja henkilön nuhteetonta taustaa, esim. rikosten suhteen. Ketä tahansa ei voida päästää ihmisen yksityisimmälle alueelle, omaan kotiin. Apua tarvitsevat vanhukset ja muut kotihoidon palveluja tarvitsevat ovat haavoittuvassa asemassa, ja on minimoitava riskit heidän tilanteen hyväksikäytöstä kun uusia palvelumalleja otetaan käyttöön.

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, erikoislääkäri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito, posti, vanhukset, hyväksikäyttö

Keski-Uusimaassa 26.3.15 kirjoitukseni : Pienet hoivayritykset säilytettävä

Torstai 26.3.2015 - Mia Laiho

Hoiva-alalla suuret yritykset ovat vallanneet markkinoita yhä enemmän. Ylikansallisten suurten yritysten liikevaihto ja niistä Suomeen jäävän veron osuus on epäselvää. Tämän seurauksena moni pieni yrittäjä joutuu lopettamaan toimintansa. Isoilla yrityksillä on lakiosaamista löytää tarjouskilpailun porsaanreiät ja suurilla määrillä sulkea hinnalla ulos pienemmät palveluntuottajat. Kun vielä kaikki kunnat erikseen hoitavat omat kilpailutukset vaihtelevalla osaamisella, ei ole ihme että sopimukset päätyvät isoille yrityksille Hankinta- ja kilpailutusosaamiseen tuleekin tulevassa SOTE-uudistuksessa kiinnittää erityinen huomio. Kilpailutukset on tehtävä keskitetysti, ja niihin tulee sisällyttää velvoite huomioida myös verovaikutukset, yhteiskuntavastuu, pienten yritysten osallistumisedellytykset, ja asiakaslähtöisyys. Hinta ei saa olla ainoa määräävä tekijä.

Kuntien palveluissa on pystyttävä arvioimaan, mitkä palvelut ovat kunnan toiminnan kannalta keskeisiä ja vaativat ydinosaamista. Näiden osaamisen varmistaminen tulee jatkossakin turvata omana toimintana. Muiden palvelujen osalta palvelujärjestelmämme monipuolisuus on etu sekä asiakkaalle että kustannusten kurissa pysymiselle. Palveluseteli on asiakaslähtöinen ja pienyrittäjälle myönteinen tapa tuottaa palveluita. Sen käyttöönotto on kuitenkin lähtenyt kunnissa hitaasti liikkeelle. Palveluseteli parantaa yksittäisen pienen palveluntuottajan asemaa, ja asiakkaan ja perheen valinnanmahdollisuuksia. Toinen mahdollisuus olisi asiakkaalle myönnettävä henkilökohtainen budjetti, jolloin asiakas voisi itse hankkia palvelun sovituin kriteerein haluamastaan hoitopaikasta.

Kaikissa verorahoilla rahoitetuissa palveluissa toiminnan sisällön ja kustannusten täytyy olla avoimia ja läpinäkyviä. Tämän tulee koskea sekä julkisia että yksityisiä palveluntarjoajia.

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Eduskuntavaaliehdokas (Kok)

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoivayritykset, vanhukset, asuminen

Vanhusten palvelut asiakaslähtöisiksi vanhusten ja omaisten tarpeita kuullen

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Kun arvioidaan vanhustenhoidon palvelujen riittävyyttä ja tasoa, on huomioitava koko vanhuksen hoidon palveluketju. Tavoitteena on toteuttaa palvelut niin, että ne tukevat iäkkään henkilön toimintakykyä ja osallisuutta itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Palveluiden tulisi olla kuten vanhuspalvelulaissa sanotaan; oikea-aikaisia, omatoimisuutta tukevia ja riittäviä.

Vanhuksille tarvitaan yksilöllinen palvelumalli

Vanhukset eivät ole samanlainen joukko ihmisiä, joille voitaisiin suunnata palvelut tietyllä samalla mallilla. On lähdettävä yksilökohtaisesta palvelujen tarpeen arviosta, johon vaikuttavat muun muassa vanhuksen elämäntilanne, erilaisten sairauksien aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset rajoitteet sekä elinympäristö. Vanhusten itsenäistä selviytymistä ja osallistumista tukee myös se, miten muu yhteiskunta huomioi vanhusten tarpeet palvelujen suunnittelussa.

Kunnan eri toimialojen olisikin toimittava enemmän yhteistyössä, jotta ikääntyvän väestön tarpeet tulevat huomioiduiksi.  Iäkkäiden ihmisten omaa itsenäisyydentunnetta ja luottamusta omaan pärjäämiseensä nakertaa varmasti jo yksistään se, ettei pysty hoitamaan itsenäisesti pankki-tai kauppa-asioita. Palvelut karkaavat kauas tai ne on tehty liian monimutkaisiksi käyttää. Vanhuspalvelulain periaatteita voisikin hyvin laajentaa koskemaan myös muita sosiaali-ja terveydenhuollon ulkopuolisia julkisia palveluja. Espoossa tätä siltaa muihin toimialoihin on alettu rakentaa osaltaan  ”Elinvoimaa ikääntyville” -ohjelmaryhmän kautta.

Kotiin tuotu palvelu kunnioittaa vanhusta

Asuminen kotona niin pitkään kuin mahdollista, on useimmiten vanhuksen toive. Tuomalla palveluja kotiin arvostamme vanhuksen toivetta omaan rauhaan ja itsenäisyyteen. Työskentely vanhuksen kotona vaatii henkilöstöltä kunnioitusta ja vanhuksen elinympäristön huomioimista aivan erityisellä tavalla. Nykyään kotona hoidetaan kuitenkin yhä sairaampia ja suuremman avun tarpeessa olevia vanhuksia. Ei riitä, että vanhuksen asunnossa vain piipahdetaan, vaan vanhukselle olisi annettava myös aikaa kohtaamiseen, tarpeiden hoitamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kotihoidossa oleellisena laatumittarina näkisinkin välittömän työajan lisäämisen vanhuksen luona. Jotta tämä olisi mahdollista, vaaditaan uudenlaista tapaa tehdä työtä lähempänä asiakasta vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Tällöin voidaan havaita myös paremmin ne yksikölliset tarpeet, joita kullakin vanhuksella on. Omaisten mukaanottoa asiakkaan hoidon suunnitteluun tarvitaan myös enemmän, kuin myös omaishoitajien työn kuormituksen vähentämistä.

Ympärivuorokautiseen hoitoon ajoissa

Jos vanhus ei enää runsaankaan kotiavun turvin pärjää kotona, ei siirtymistä ympärivuorokautiseen hoitoon tulisi pitkittää liiaksi. On inhimillistä sekä vanhusta että omaisia kohtaan, että kun on todettu tarve ympärivuorokautiseen hoitoon, niin hoito saadaan järjestymään kohtuuajassa. Virkamiehet antoivat henkilöstömitoitukseen liittyvässä valtuustokysymyksen vastauksessa selvityksen siitä, että Espoossa minimihenkilöstömitoitukset tulevat hyvin täytetyiksi.

Laatumittarit ja valinnanvapaus käyttöön

Henkilöstömitoituksen ohella tärkeä merkitys yksilön kannalta on kuitenkin myös yksikön toimivuus, arvot, ja palvelukulttuurin erot yksiköiden välillä.  Voi olla sattumanvaraista mihin yksikköön vanhus päätyy paikan vapautuessa, ja mitkä ovat vanhuksen mahdollisuudet vaikuttaa vastaanotettavaan hoitopaikkaan.  Pitäisi saada jonkinlaisia objektiivisia ja avoimia laatumittareita eri yksiköiden palvelun sisällöstä ja asiakaskokemuksista, jolloin vanhus ja omaiset voisivat itse tehdä päätöksen muun muassa näihin tietoihin nojaten. Olisi myös vähintään kohtuullista, että ympärivuorokautisen hoivan palvelusetelitoiminta vakiinnutettaisiin, jolloin vanhus voisi määräaikaisen hoitopaikan sijaan luottaa siihen, että hoito voi jatkua myös samassa hoitopaikassa, eikä tarvitse pelätä hoitopaikan vaihtoa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhukset, kotihoito, ympärivuorokautinen hoito, mitoitus, lähityö, omaishoitajat

Mielipidekirjoitukseni Essessä 31.7.14; Ikäihmiset ja nuoret toistensa tukena

Torstai 31.7.2014 - Mia Laiho

Oli ilahduttavaa lukea  Essen no 27-28 artikkeli Kauniita tuokioita hoivakodeissa. Rippikoululaisten ja ikäihmisten kohtaamisen mahdollistaminen osana rippikoulua on erinomainen tapa lähentää eri ikäluokkia toisiinsa. On paljon lapsia ja perheitä, etenkin pääkaupunkiseudulla, joilla isovanhemmat asuvat kauempana muualla Suomessa tai isovanhempia ei enää ole. Ikäihmiset voivat välittää sukupolvelta toiselle kokemuksia, tarinoita, vaihtaa ajatuksia nuoren kanssa ja tukea häntä kasvussaan.  Ikäihmisillä on samalla mahdollisuus päästä kurkistamaan nuoruuteen, oppia uutta ja nauttia nuorten seurasta. Nuoret voisivat auttaa ikäihmisiä myös tietokoneen käytössä ja auttaa heitä löytämään sen kautta avautuva maailma. Parin viime vuoden aikana on ollut keskustelua myös vanhusten ulkoilun vähäisyydestä.  Vanhuksen ulkoiluun liittyvää turvattomuutta voisi vähentää kun on joku jonka kanssa voi ulkoilla. Ja tokihan on niin että me kaikki välillä tarvitsemme vähän innostamista ja kannustamista, jotta lähdemme ulkoilemaan ihan pelkän ulkoilun ja liikunnan takia. Ystävän kanssa liikkuminen on aina mukavampaa. Yhteinen tekeminen voi parhaimmillaan vähentää sekä vanhusten että nuorten yksinäisyyden tunnetta sekä rakentaa luottamusta ja uskoa tulevaan sekä ikäihmisellä että nuorella. Tilanteita, ja tapahtumia, joissa eri ikäpolvet voivat luontevasti kohdata tulisikin jatkossa lisätä.

Mia Laiho

Erikoislääkäri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ikäihmiset, vanhukset, nuoret, ikäpolvet, kokemus, ulkoilu