Puhelinmyyntiin saadaan vihdoin rajat

Maanantai 25.7.2022 - Mia Laiho

Kuluttajille ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, kuten muistisairaille, vammaisille ja ikäihmisille, puhelinmyyntitilanne on usein ongelmallinen. Olen ollut asiasta huolissani jo pidempään, ja kaikilla on varmasti myös lähipiirissä ollut puhelinmyynnistä karvaita kokemuksia, myös itselläni omien vanhempieni osalta. Tänään viimeksi saimme lukea Helsingin sanomien mielipidekirjoituksen, jossa ikäihmiselle oli myyty useita puhelin-ja nettiliittymiä. Tämä on häikäilemätöntä markkinointia, jota ei voi hyväksyä. Tein eduskunnassa asiasta toimenpidealoitteen alkutalvesta ja oli hienoa, että eduskunnassa kuluttajasuojalain uudistamisen yhteydessä aloitteeni huomioitiin ja puhelinmyyntiin saatiin vihdoin vaatimus kirjallisesta vahvistamisesta.

Ihmisen heikentynyttä kognitiivista kykyä ei pidä voida käyttää myyntitilanteessa hyväksi, ja kuluttajalla pitää olla riittävästi aikaa perehtyä äkillisesti tulleeseen yhteydenottoon ja ilman painostusta. En halua leimata tietenkään kaikkea puhelinmyyntiä sopimattomaksi, mutta liian paljon siinä on ollut epäreilua toimintaa. Ja on kaikkien etu, niin palvelun tai tuotteen myyjän kuin asiakkaan kannalta, että pelisäännöt ovat selvät.

Kuluttajille kaupataan puhelimitse erilaisia tavaroita, vitamiineja, remontteja ja lehtiä. Sen lisäksi, että puhelinmyynti voi olla harhaanjohtavaa myyntiä, saattaa ihminen tietämättään tehdä kestotilauksen asiaan, jota ei edes tarvitse. Puhelinmyynnin toinen riski piilee siinä, että myyjän on hankala tehdä todellista kartoitusta ostajan kognitiivisesta tilanteesta. Pahimmassa tapauksessa vanhukselle on voitu myydä useita saman lehden tilauksia, jos lehtimyyjät eivät seuraa myyntejä tai saa selville asiakkaan todellista tilannetta.

Minulle on useasti kommentoitu, että aina voi tehdä markkinointikiellon, jos ei halua mainontaa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Kieltoprosessi on aika monimutkainen eikä se ole tavallisen ikäihmisen helposti hoidettavissa. Ja tätä osaamattomuutta ja tietämättömyyttä onkin käytetty hyväksi.

Yli 75-vuotiaita on väestössämme jo runsaat puoli miljoonaa henkilöä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan heidän määränsä nousee jo lähes 800 000 henkilöön vuoteen 2030 mennessä. Tässä joukossa on runsaasti muistisairaiden ohella myös muista aivojen toiminnan häiriöistä kärsiviä henkilöitä, joten koti- ja puhelinmyynnin ongelmat näyttäytyvät yhä laajemmalle joukolle lähivuosina. Iäkkäät ihmiset, kuten myös monet muut yhteiskunnan heikoimmassa asemessa olevat, ovat usein myös taloudellisesti heikommassa tilanteessa. Heitä on suojeltava turhilta ostopäätöksiltä ja turhalta ostamiselta, joka voi johtaa myös taloudellisiin toimeentulovaikeuksiin ja jopa ulosottoon. Myös nuoremmissa ikäryhmissä on haavoittuvassa asemassa olevia, esim. mielenterveys- ja päihdeongelmista tai velkaongelmista kärsiviä ihmisiä. On oikeus ja kohtuus, että ihmisillä on oikeus harkita ostopäätöstään rauhassa!  

Vammaisten tarpeet sivuutetaan SOTE-uudistuksessa

Lauantai 12.6.2021 - Mia Laiho

Vaativaa kehitysvammaisten erityishuoltoa tarvitsevien asiakkaiden palvelut uhkaavat heikentyä olennaisesti, kun nykyiset erityishuoltopiirit lakkautetaan sote-muutoksessa. Erityishuollon piirit, kuten Eteva, Kårkulla ja Vaalijala ovat erikoistuneet antamaan yksilöllisiä ja elinikäisiä palveluita vammaisille ihmisille heidän yksilöllisten tarpeet huomioiden. 

Jos erityishuoltopiirit hävitetään, kaikilla alueilla ei riitä vammaishoidon  ammattilaisia ja vammaisten erityistarpeiden osaaminen heikkenee. Eri tavoin vammaisten ihmisten hyvä hoito ja kuntoutus on turvattava jatkossakin erityishuoltopiirien erityisosaamisen tuella. Esimerkiksi Reumasairaalan lakkautus jätti reumapotilaat ilman perehtynyttä hoitoa vuosiksi eri puolella Suomea. Samaa ei pidä toistaa vammaisten kohdalla.

Myös perustuslakivaliokunta huomautti lausunnossaan sote-uudistuksen liian nopeasta siirtymäajasta. Kun palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, vaarana on, että osa vammaisista tippuu palveluiden kyydistä. Lisäksi osalle voi jäädä pahoja aukkoja palveluihin. Tämä on näiden ihmisten ja heidän perheidensä kannalta erityisen kuormittavaa ja epäinhimillistä. Tuttujen ja turvallisten palvelujen muutokset ja epävarmuus tulevat koskettamaan heitä perustavanlaatuisella tavalla.

Erityishuoltopiirien lakkauttaminen hajauttaa vammaistenhoidon työnjakoa entisestään, kun hoitovastuu asiakkaasta siirtyy hyvinvointialueille. Vaarana on, että vastuu vammaisten monimuotoisten palveluiden yhteensovittamisesta jää asiakkaalle itselleen.  Vammaiset tarvitsevat läpi elämän toimivia erityispalveluita kuten kuntoutusta, pitkäaikaisia asumispalveluita, tutkimuksia, kriisipalveluita ja osallistumista edistävää toimintaa. Hyvinvointialueiden takia ei kannata romuttaa olemassa olevia moniammatillisia työryhmiä ja erityisosaamista.

Erityishuoltopiirien hallinnollinen sulauttaminen osaksi hyvinvointialueita ei parantaisi asiakkaan saamaa palvelua millään tavoin. Ei pidä rikkoa sitä, mikä ei ole rikki.

Vammaiset ihmiset ovat usein pitkäaikaisesti ja elämänmittaisesti riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Tämän vuoksi he ovat keskimääräistä kansalaista riippuvaisempia palvelujärjestelmän toimivuudesta. Palveluketjujen katkeamattomuus tulee varmistaa ja vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet on otettava huomioon.

Valtuustoaloite omaishoitajien vapaiden järjestämisestä palvelusetelillä

Maanantai 19.11.2018

Valtuustoaloite omaishoitajien vapaiden järjestämisestä palvelusetelillä

Omaishoitosopimuksen tehneellä omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Omaishoitajalla on oikeus vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen vapaaseen kuukaudessa, jos hän on kuukauden aikana sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.  

Espoossa ympärivuorokautinen hoito omaishoidon vapaan aikana tapahtuu tietyissä paikoissa. Siellä hoidetaan monisairaita asiakkaita, joilla on paljon erityisiä hoidon tarpeita liittyen sairauksiinsa. Kun omaishoidettava viedään sinne lyhyeksi aikaa monen paljon hoivaa vaativan hoidettavan joukkoon, ei yksilöllisiä tarpeita pystytä huomioimaan riittävästi. Omaishoitajilla on kokemus, että heidän omaisensa tulee huonommassa kunnossa takaisin hoivapaikasta kuin sinne mennessä. Omaishoitajat voivat käydä lomansa aikana varmistamassa, että hoidettava on jokseenkin kunnossa hoitopaikassa tai jättävät vapaansa käyttämättä. Se taas kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti omaishoitajia. Lakisääteisiä vapaita jääkin sen takia pitämättä. Tämä taas vaikeuttaa omaishoitajien jaksamista ja voi johtaa uupumiseen, ja lopulta omaishoidosta luopumiseen, jolloin asiakas siirtyy omaishoidosta ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Tämä ratkaisu on kuitenkin kunnalle aina kalliimpi.

Jos omaishoitaja voisi itse valita hoitopaikan hoidettavalleen tämän tarpeet ja mielipide huomioiden, olisi kaupungilla myös parempi mahdollisuus turvata omaishoitajan vapaapäivien käyttö. Tämän voisi mahdollistaa palvelusetelillä. Tällöin omaishoitaja voisi käyttää yksityisiä palveluja omaishoidettavan hoidon hankkimiseksi vapaapäiviensä ajaksi palvelusetelillä. Palvelusetelin avulla palveluntarjoajien määrä olisi laajempi. Esim. afasiasta eli puheen ymmärtämisen ja tuottamisesta kärsivät asiakkaat voisivat valita hoitopaikan afasiaan keskittyneestä paikasta kun taas muistisairas pienemmästä ryhmäkodista jne.

Me valtuutetut esitämme, että Espoo ottaa käyttöön palvelusetelin sopimusomaishoitajien lakisääteisten vapaapäivien turvaamiseksi ympärivuorokautisen hoivan osalta.

Espoossa 19.11.2018

Mia Laiho

Kristiina Mustakallio