Työkyvyttömyyden ehkäisy vaatii nopeaa reagointia

Tiistai 13.1.2015 - Mia Laiho

Taloustilanteen kohentamiseksi tarvitaan sekä työtä että työkykyistä työvoimaa. Julkinen keskustelu on pääosin keskittynyt eläkeikään, lähinnä sen nostoon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet työkyvyttömyyseläkkeet, joille Suomessa jäädään jo noin 52-vuotiaana.  Suurimmat työkyvyttömyyden aiheuttajat ovat mielenterveydenhäiriöt sekä tuki-ja liikuntaelinsairaudet. Mielenterveyden vuoksi eläkkeelle jää huolestuttavasti erityisesti nuoria, joilla voisi olla vielä kymmeniä työvuosia edessä.

Työhyvinvointi ehkäisee työkyvyttömyyttä

Työ itsessään antaa paljon, lisää sosiaalista kanssakäymistä ja auttaa arjen rytmityksessä. Nämä voivat merkittävästi edistää toipumista, ja auttaa samalla ihmisen muussa elämänhallinnassa.  Työhyvinvointiin satsaaminen, nopea puuttuminen tilanteisiin, yhteistyö työterveyshuollon kanssa sekä hoitoon ja kuntoutukseen ohjaaminen ovat avainasemassa työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Mahdollisiin jatkotutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon pitäisi päästä myös ilman viiveitä.

Tavoitteena selkeä ja sujuva toimintamalli

Kuntoutuksen ja työn tulisi kulkea joustavasti rinnakkain. Jos työhön paluuta aletaan miettiä vasta kuntoutuksen loppuvaiheessa, ollaan usein myöhässä. Kevennettyjä työmalleja tarvitaan jo aiemmin, ja niiden tulisi olla joustavasti käytettävissä ilman suurta paperinpyöritystä.  Loppuvuonna 2015 voimaan suunniteltu osakuntoutusrahalaki tuo yhdistämiselle paremmat edellytykset. Työn ja kuntoutuksen yhteensovittaminen vaatii kuitenkin selkeää ja sujuvaa toimintamallia, jotta mahdollisimman moni osatyökykyinen työllistyisi. Osatyön vastaanottaminen tulee myös aina olla kannattavampaa kuin pelkkä sosiaaliturva.

Työelämän ulkopuolelle joutuminen lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa väestön terveyseroja yksilöllisten ja taloudellisten menetysten lisäksi.  Työkyvyn heiketessä hälytyskellojen pitäisikin soida ja ryhtyä ripeästi toimenpiteisiin pysyvän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi.