US: Savuttomuuden edistäminen on tasa-arvoteko

Torstai 1.11.2018 - Mia Laiho

Marraskuu on keuhkosyöpäkuukausi. Keuhkosyöpä on maailman yleisin syöpä. Suomessa keuhkosyöpään sairastuu noin 2500 ihmistä vuodessa. Tupakointi on keuhkosyövän tärkein riskitekijä: se aiheuttaa 90% keuhkosyövistä. Näin ollen tupakka aiheuttaa niiden kautta huomattavan määrän yhteiskunnallisia kustannuksia. Lainsäätäjät eivät voi kääntää tosiasioille selkäänsä. 
 

Huomioiden myös tupakan aiheuttama selvä syy-yhteys keuhkosyöpään, on välttämätöntä edelleen tiukentaa myös tupakkalainsäädäntöämme. Mitä muuta 10-kertaisen syöpäriskin aiheuttavaa tuotetta kuin tupakkaa voisi salli myytävän ihmisille?  Aina välillä viestitään jonkin tuotteen sisältävän syöpää aiheuttavaa ainesosaa ja tuote vedetään nopeasti pois markkinoilta suurin lehti-ilmoituksin. Mutta tupakan suhteen tätä riskiä ei haluta nähdä. Miksi ei? 
 

Meillä on vielä paljon muutettavaa. Nykyisen tupakkalainsäädännön tavoitteena on tupakkatuotteisiin ja muiden riippuvuutta aiheuttavien nikotiinituotteiden käytön loppuminen ja terveyshaittojen vähentäminen. Tupakkalainsäädännön tavoite on myös, ettei kukaan joudu altistumaan tahtomattaan tupakan savulle. Savuton hengitysilma on jokaisen perusoikeus. 
 

Raskaana olevien naisten tupakoinnin vähentäminen on erityisen tärkeää, jotta voimme estää sikiön altistumista haitalliselle valmisteille. Tupakoinnista vieroittuminen palvelee myös raskauden jälkeistä aikaa, jos äiti pääsee irti tupakasta. Neuvoloilla, kouluilla ja myös työpaikoilla on merkittävä rooli siinä, miten tupakointiin suhtaudutaan ja puututaan.  Liian moni lapsi altistuu edelleen kotonaan tai perheen autossa tupakansavulle. 
 

Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme ennaltaehkäisyä ja asenteiden muutosta. Terveydenhuollon ammattilaisten on puututtava tupakointiin asiakaskohtaamisten yhteydestä. Savuttomuus ei tapahdu syyllistämällä, vaan jakamalla tietoa sen vaaroista ja vieroituksen mahdollisuuksista, ja saatavilla olevasta tuesta. Tupakointi on yleisempää henkilöillä, joilla sosioekonominen tilanne on alhaisempi ja tupakointi liittyy myös selvästi koulutuksen tasoon, esim. ammattikouluissa tupakoidaan selvästi enemmän kuin lukioissa.  

Tupakoimattomuuden edistäminen edistää samalla väestömme terveyttä ja tasa-arvoa. Kitkemällä tupakan yhteiskunnastamme teemme merkittävän ihmisten välisen tasa-arvoteon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Savuttomuus, tupakointi, terveys, raskaus, hengitysilma, sisäilma, keuhkosyöpä, tupakkalaki

Hallitukselta lisää rahaa koulutukseen

Keskiviikko 24.10.2018 - Mia Laiho

Talouskasvumme pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä osaavan työvoiman saatavuus. Työpaikkoja olisi mutta ei ole osaavia tekijöitä. Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan jo lähes 70 prosentilla yrityksistä on vaikeuksia saada työvoimaa. Ongelmana on ollut erityisesti osaavan, koulutetun työvoiman pula. Sähköisten järjestelmien merkitys ja osuus palveluissa ja eri järjestelmissä on jatkuvasti kasvanut, mikä asettaa myös vaatimuksia sen alan työntekijöiden osaajille. Esimerkiksi koodareista on ollut huutava pula.  Olikin ilo todeta, että hallitus esittää lisätalousarviossa kokonaisuudessaan 40 miljoonaa euroa koulutukseen ja mm. koodarien kouluttamiseen.

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Budjettilisäykset mahdollistavat myös täydennyskoulutusta huomioiden jatkuvat koulutustarpeet ammattitaidon ylläpitämiseksi. Koska työttömyysmenoihin on mennyt tänä vuonna arvioitua vähemmän rahaa johtuen parantuneesta työllisyystilanteesta, hallitus pystyy siirtämään rahaa esimerkiksi koulutuksen puolelle. Tämä on ilahduttava suuntaus. 

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Lisäksi Korkeakoulut saavat ohjelmistoalan helpottamiseksi yhteensä 10 miljoonaa euroa, jolla voidaan tarjota koulutusta jopa 2400 henkilölle. 

Tarvitsemme lisää osaamista myös rakennusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla. Toinen 10 miljoonaa kohdistetaan näiden alojen osaajien lisäkouluttautumiseen. On lähes sanomattakin selvää, että ammattitaitoisia sosiaali-ja terveysalan osaajia tarvitaan väestön ikääntyessä.

On tärkeää, että maahanmuuttajataustaisia henkilöitä saadaan myös työmarkkinoille. Tätä helpotetaan tarjoamalla kielikoulutus- ja tukipalveluita. Näin nopeutamme maahanmuuttajien pääsyä koulutukseen ja työhön, millä on merkitystä työllisyyteen ja se myös parantaa maahanmuuttajien sopeutumista Suomeen ja meidän kulttuuriin.

Tehdyt lisäykset muodostavat yhdessä uuden askeleen työllisyyskehityksen vauhdittamiseksi. Ihmettelemiseen ei ole aikaa, vaan suotuisasta talouden kehityksestä on otettava kaikki irti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, lisäbudjetti, työ, työllisyys, hoitajat, koodarit, sosiaalityöntekijät, maahanmuuttajat, hallitus, täydennyskoulutus, kielikoulutus

Super: Käyttäjälähtöisillä tietojärjestelmillä aikaa hoitotyölle

Perjantai 17.8.2018 - Mia Laiho

Näkymätön työ vie lääkärien ja hoitajien työaikaa, samalla kun hoitojonot pitenevät. Hoitohenkilökunnalla voi kulua toistakin tuntia päivässä erilaisten järjestelmien välillä sukkuloimiseen lukuisine salasanoineen. Jokainen entterin painallus ja tiimalasin odotus ovat pois varsinaisesta hoitotyöstä. Eri tietojärjestelmät muodostavat riskin potilasturvallisuudelle ja ovat rasite sujuvalle hoitotyölle. Vapauttamalla henkilökunnan työaikaa tietojärjestelmien palvelemisesta asiakastyöhön saataisiin suunnattua resurssia asiakkaan suuntaan ja hillittyä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Esimerkiksi päivystysyksiköissä on käytössä useita eri tietojärjestelmiä, joiden käyttö henkilökunnan tulee hallita. Päivystysten keskittämisen lisäännyttyä päivystyksessä joudutaan hakemaan potilastietoja eri sairauskertomusjärjestelmistä, kun alueellista yhteistä tietojärjestelmää ei ole saatavilla. Tietojärjestelmien käyttöön kuluu yhä enemmän aikaa koko sosiaali-ja terveydenhuollon alalla. Muutos on kuormittavaa henkilökunnalle ja yhä vähemmän on aikaa asiakkaille. Tietojärjestelmien käyttökatkokset aiheuttavat myös toistuvia potilasturvallisuuden vaaratilanteita. Järjestelmätoimittajien pitää pystyä takaamaan välttämättömän tiedon saanti myös käyttökatkojen aikana.

Valvira ja aluehallintovirastot toteuttivat valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelman vuosina 2016-2017. Tuloksista ilmenee, että päivystystoiminnassa tehdään paljon hyvää kehittämistyötä, jonka keskiössä on potilas, mutta potilasturvallisuuden toteutumiseen erityisesti tietojärjestelmien osalta kohdistuu riskejä. Päivystyksen ruuhkahuippuihin tarvitaan koko hoitoketjun osallistumista, ja siinä myös tietojärjestelmät voisivat olla avuksi.

Tietojärjestelmiä tulee kehittää tulevaisuudessa käyttäjäystävällisyyden lisäksi niin, että ne palvelevat laadun ja potilasturvallisuuden arviointia. Eri laatumittareiden seuranta ja niiden arviointi ovat jatkossa avainasemassa asiakaslähtöisempien ja yhdenvertaisten palvelujen mahdollistamiseksi sosiaali-ja terveydenhuollossa. Järjestelmien pitäisi tukea ja helpottaa sosiaali-ja terveydenhuollon henkilökunnan työtä eikä päinvastoin.

Kirjoittaja on lääkäri ja kokoomuksen kansanedustaja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietojärjestelmät, sairauskertomus, vuorovaikutus, asiakastyö, hoitajat, lääkäri

Länsiväylä: Kriisipäivystyksen alasajo ei ole vain Espoon asia

Torstai 8.3.2018 - Mia Laiho/Kristiina Mustakallio

Espoossa sosiaali-ja kriisipäivystyksen työntekijät ovat olleet huolissaan Espoon sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmista romuttaa kriisipäivystys (LV 21.2. ja 24.2.18). Huoli on aiheellinen. Sekä sosiaalityöntekijöillä että terveydenhuollon ammattilaisilla on omat tärkeät roolinsa osana toimivaa tiimiä. Akuuttia kriisiapua annetaan äkillisten ihmisiä ja perheitä koskettavien elämän kriisitilanteiden kuten kätkytkuoleman, itsemurhan, välivaltatilanteiden, tulipalon tai onnettomuuksien järkyttäessä elämää. Kiireellisissä lasten huostaanottotilanteissa sosiaalityöntekijä voi keskittyä lapsen tarpeiden turvaamiseen, ja kriisityön terveydenhuollon ammattilainen kohdata vaikeassa tilanteessa järkyttyneet vanhemmat, joilla valitettavan usein on mukana mielenterveys- tai päihdeongelma. Tilanteen ammattimainen hoitaminen antaa sekä lapselle että vanhemmille rakentavamman lähtökohdan huostaanoton jälkeiselle viranomaisten ja perheen yhteistyölle. Sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on keskeinen rooli myös yhteiskunnan erilaisissa häiriö- ja valmiustilanteissa.   

Espoo on nykyisin sopinut sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen järjestämisestä myös Kauniaiselle ja Kirkkonummelle. Ovatko naapurikunnat tietoisia suunnitelluista muutoksista? Miten Länsi-Uudenmaan valmiussuunnittelussa on huomioitu että Espoon kyky vastata akuuttiin psykosomaattiseen tukeen tulee muutoksen myötä merkittävästi laskemaan? Sosiaali-ja terveyslautakunnassa on esitetty vakava huoli muutoksen vaikutuksista kuntalaisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen, mutta siitä huolimatta muutosta viedään vain eteenpäin.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen toiminnan muutokset Uudellamaalla tulee tehdä laajempi toimintaympäristö huomioiden ja hyvässä yhteistyössä Uudenmaan muiden kuntien kesken. Valmistelut Uudellamaalla maakunnan sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen suunnittelemiseksi ovat juuri käynnistymässä. On kyseenalaista lähteä tässä tilanteessa tekemään kriisipäivystyksen toiminnan laatuun ja saatavuuteen vaikuttavia muutoksia.



Mia Laiho

Kaupunginvaltuutettu, lääkäri


Kristiina Mustakallio


Kaupunginvaltuutettu, sosiaali-ja terveyslautakunnan vpj

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivystys, kriisipäivystys, lastensuojelu, sairaanhoitaja, psykiatrinen, mielenterveys, kriisit, tulipalot, kuolema

Valtuustoaloite: Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Maanantai 22.1.2018 - Mia Laiho

Valtuustoaloite:  Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Espoon kotihoidon asiakasarviossa kotihoidon toimivuus on arvioitu 2.95/5.  Kotihoidon selvityksen mukaan asiakkaan kotona kävi 1kk:n aikana jopa 15 eri hoitajaa. Viiden tutuimman hoitajan käyntien osuus 3kk:n aikana oli vain 52%. Asiakkaat toivoisivat kuitenkin tuttuja hoitajia. Tämä olisi perusteltua myös hoidon jatkuvuuden ja asiakkaiden turvallisuuden sekä hoidon laadun kannalta. Mitä paremmin hoitaja tuntee asiakkaansa, sitä pienempi on hoitovirheiden riski.
Helsingin kotihoidossa on saatu hyviä kokemuksia uudenlaisesta työvuorosuunnittelumallista (ns. VOIMA-mallista). Mallin avulla on mahdollistettu että sama hoitaja on voinut käydä saman asiakkaan luona kahdesti päivässä kun työvuoroja on rakennettu uudella tavalla. Hoitohenkilökunnan työn hallinnan kokemus ja työn mielekkyys ovat samalla parantuneet kun hoitajat tuntevat paremmin asiakkaansa, hoito on yksilöllisempää  ja hoitajilla on mahdollisuus enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa. Asiakkaat saavat asiakaslähtöisempää ja laadukkaampaa hoitoa.
Me valtuutetut esitämme, että Espoon kotihoidossa selvitetään VOIMA-mallin käyttöönottoa kotihoidon asiakaskokemuksen, laadun ja henkilökunnan työn hallinnan parantamiseksi.

Mia Laiho (Kok)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito, asiakaslähtöinen, työvuorosuunnittelu, yksilöllisyys, vanhukset

Länsiväylä: Koulukorjausten vauhdittamiseen tarvitaan yhteistä ryhtiliikettä

Torstai 25.5.2017 - Mia Laiho

Tulevat ensi syksyn pienet koululaiset käyvät parhaillaan tutustumassa uuteen kouluunsa eri puolilla Espoota. Valitettavan monen perheen kohdalla mieltä painaa huoli koulutilan kunnosta ja terveellisyydestä. Koulussa voi olla menossa sisäilmatutkimuksia, ja korjausaikatauluja selvitellään. Monissa kouluissa tilannetta pahentaa myös tilanahtaus ja suuret oppilasmäärät.  Itsekin koululaisten äitinä ja lääkärinä ymmärrän vanhempien aiheellisen huolen.

 Edullisempia, mutta laadullisesti hyviä tyyppikouluja on Espooseen jo lähdetty rakentamaan. Rakentamisen aikana ja korjauksissa on kiinnitettävä huomio erityisesti valvontaan. Kiinteistöille olisi myös laadittava selkeät huoltosuunnitelmat ja nimettävä vastuuhenkilöt valvomaan niiden toteutumista. Väistötilat tulisi aina etsiä korjattavien koulutilojen läheisyydestä. 

Perus-, ja kouluterveydenhuollon sekä vanhempien ja koulun yhteistyötä tarvitaan tilannetiedon saamiseksi. Ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää terveysriskien vähentämiseksi ja kustannusten hallitsemiseksi. Ehdotan että Espoossa tehdään kaikissa kouluissa sisäilmaoireiden suhteen oirekysely lähtötilanteen selvittämiseksi. Jatkossa kyselyn voisi uusia esim. joka toinen vuosi tehtävän kouluterveyskyselyn yhteydessä tai tarvittaessa aiemmin, jos ilmenee uusia oireita väliaikana.

Selkeät ja sujuvat toimintamallit sekä avoin, oikea-aikainen tiedottaminen ovat avainasemassa asukkaiden luottamuksen saavuttamiseksi koulukorjausten osalta. Koulujen ja päiväkotien korjaukset on saatava kaupungissa tärkeysjärjestyksen ykkösluokkaan ja suunniteltava korjaukset taloudellisesti kestävällä tavalla ja terveys edellä. Tähän tarvitaan virkamiesten taholta lisäpanostamista ja osaamista. Poliittisista päättäjistä on löydyttävä yhteistä tahtoa ja sitoutumista asian eteenpäin viemiseksi. Lapsilla on lakisääteinen oppimisvelvollisuus. Kaupungin tehtävänä on huolehtia turvallisesta oppimisympäristöstä.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: KOulukorjaukset, sisäilmaongelmat, terveys, tyyppikoulut, koululaiset

Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien ratkaisun avaimet

Lauantai 1.4.2017 klo 0:17 - Mia Laiho

Espoossa päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat ovat mittavat. Tilannetta pahentaa Espoon paikoin täyteen ahdetut koulut. Puutteellinen ilmanvaihto, liian korkea sisälämpötila ja huono sisäilma aiheuttavat päänsärkyä, hengitystieoireita ja herkistävät allergioille. Rakennusten kosteusvauriot lisäävät astmaan sairastumisen riskiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen v. 2016 tekemässä tutkimuksessa koulujen huonon sisäilman todettiin heikentävän myös oppimistuloksia. Huono sisäilma voi aiheuttaa lapsillemme ja opettajille terveydellisiä ongelmia eliniäksi. Henkilökunnan sairastumisesta aiheutuu myös kustannuksia sairauspoissaoloina ja pitkittyneinä terveydellisinä haittoina.

Syitä huonoon sisäilmaan on useita: rakennusvaiheessa tehdyt virheet, väärin toteutetut korjaukset ja rakennusten puutteellinen kunnossapito.

Mitä voimme tehdä? Hienojen monumenttien sijaan tulee rakentaa edullisempia, opetuskäyttöön soveltuvia kiinteistöjä. On panostettava riittävän kokoisiin, turvallisiin ja terveisiin tiloihin. Rakentamisen ja korjaamisen suunnittelu, erityisesti valvonta, vaativat osaamista ja lisäpanostusta. Kiinteistöille on laadittava selkeät huoltosuunnitelmat ja nimettävä vastuuhenkilöt valvomaan suunnitelmien toteutumista. Entisaikojen talonmies -toimintamalli voisi toimia myös tänä päivänä.

Remonttienaikaiset väistötilat tulisi aina etsiä korjattavien koulutilojen läheisyydestä, jotta lasten ei tarvitsisi matkata opiskelemaan toiselle puolelle Espoota. 

Perus-, ja kouluterveydenhuollon sekä vanhempien ja koulun yhteistyötä tarvitaan, jotta koulujen sisäilmatilanteesta saataisiin mahdollisimman varhain oikea kokonaiskuva lasten ja työntekijöiden terveydentilan osalta. Ongelmiin tulee puuttua viivyttelemättä. Näin voidaan vähentää pysyviä terveyshaittoja. Aikaisen puuttumisen avulla voitaisiin välttää myös kalliit hätäratkaisut ja jäisi enemmän rahaa käytettäväksi koulujen kunnostamiseen ja uusien tilojen rakentamiseen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulu, sisäilmaongelmat, terveys, päiväkoti, oikeus, allergia, herkistyminen

Länsiväylä: Lapsille ja kodeille vastuuta koepapereiden palautuksesta

Lauantai 28.1.2017 - Mia Laiho

Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi (LV 23.1.2017). Tämä linjaus on erittäin ongelmallinen lapsen koulunkäynnin tukemisen ja yhdenvertaisuuden takia. On hienoa, että koetulokset näkyvät Wilmassa, mutta pelkkä numero ei kerro missä kohdissa lapsi tarvitsee lisää harjoitusta. Vanhempien käsitys lapsen koulun edistymisestä, ja mahdollisista kehittymistarpeista huononee oleellisesti, jos tiedon saaminen tehdään liian hankalaksi. Jos vanhempien pitää pyytää aina erikseen koepapereita, tai sopia erillinen aika opettajalta tutustuakseen niihin, kynnys niiden pyytämiseen kasvaa huomattavasti. Ongelmallista on myös se, että eri puolilla Espoon peruskouluissa toimitaan vaihtelevin käytännöin. Tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Peräänkuulutankin opetustoimelta yhtenäistä linjausta, joka huomioi lasten tasavertaisen aseman ja jossa arvostetaan vanhempien osuutta lapsensa kasvun ja oppimisen tukena. Nyt tulee vaikutelma, että jonkun yksittäistapauksen perusteella tehdään linjaus, jossa ylitetään aita matalimmalta kohdalta turvatakseen oma selusta ajattelematta sen vaikutuksia lapsen oppimiselle ja kodin merkitykselle oppimisen tukena. Vanhemmilla on oikeus nähdä lapsensa arvioinnit, ja kokeet ovat yksi osa arviointia.

Annetaan mieluummin vastuuta lapsille ja vanhemmille koepapereiden palautuksesta, mikä samalla opettaa lapsia huolehtimaan tehtävistään kuten on vuosikausia toimittu! Tai vaihtoehtoisesti annetaan kopiot koepapereista kaikille oppilaille automaattisesti niitä erikseen pyytämättä. Kun kokeita uuden opetussuunnitelman myötä kuitenkin on vähemmän, niin kyse ei liene suurista kopiointikustannuksista.

 

 

Mia Laiho

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Kilonpuiston koulun johtokunnan puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oppilas, koulu, koti, vanhemmat, vastuu, yhteistyö, arviointi, kokeet

Länsiväylä 23.3.16: Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Keskiviikko 23.3.2016 - Mia Laiho/ Tarja Lang

Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Suomen koulutusjärjestelmän vahvuus on sen tasa-arvoisuus kaikille kansalaisille. Valtion opintotuki on mahdollistanut opiskelun riippumatta asuinpaikasta, vanhempien koulutuksesta tai kulttuurista. Nyt huonon taloustilanteen varjolla järjestelmää ollaan huonontamassa lisäämällä tuen lainapainotteisuutta.

Maailma on nyt opiskelijalle hyvin erilainen paikka kuin se oli opintotukijärjestelmää Suomeen luotaessa 1970-luvulla. Pelkkä opiskeluaikainen asuminen on kallista.  Opiskelija maksaa – varsinkin suurissa kaupungeissa – vuokraa opiskelijayksiöstään 400-800 euroa/kuukausi. Opintotuki ei kata usein edes vuokraa, vaan opiskelijan on käytävä töissä tai vanhempien rahakukkarolla. Työssäkäynti taas usein venyttää opiskeluaikaa. Lainarahalla opiskelu on edellyttää ehdotonta työllistymistä tulevaisuudessa. Siitä ei monella alalla ole takeita tällä hetkellä. Ei siis ole ihme, jos nuoria huolettaa pelko tulevaisuudesta, työttömyydestä ja velkavankeudesta. Opiskelijoiden totuttaminen velaksi elämiseen on myös huono signaali oman talouden hallinnalle ja voi ajaa nuoren myöhempään velkakierteeseen. Samalla riskit mielenterveyden häiriöihin lisääntyvät. Vuonna 2012 Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) tekemän selvityksen mukaan joka kolmas yliopisto-opiskelija koki runsasta stressiä ja joka neljäs kertoi kärsivänsä psyykkisistä ongelmista. Huoli toimeentulosta aiheuttaa lisää stressiä nuorelle. Opiskeluaikana on kukkaron nyörit pidettävä kireällä, ja tehtävä kesällä töitä, mutta kaikella on rajansa. Voiko olla oikein että opiskelijoiden on rahoitettava pääosa perustoimeentuloansa lainalla kun miltään muulta väestön ryhmältä sitä ei edellytetä?  

Koulutus, sivistys ja osaaminen on pidettävä Suomen menetystekijöinä myös tulevaisuudessa. Tasa-arvoinen koulutus ja riittävä opintotuki varmistavat työkykyisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden valmistumisen työmarkkinoille. Nuorten lainan karttaminen osoittaa vastuullisuutta, ja tervettä suhdetta rahankäyttöön.  

 

Tarja Lang

Filosofian tohtori, rehtori

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, kaupunginvaltuutettu

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opiskelu, opintotuki, mielenterveys, työkyky, tasa-arvo, yhdenvertaisuus

Tapiolan Tuuliniityn kaavasta, valtuustopuheenvuoro

Maanantai 12.10.2015 - Mia Laiho

Tuuliniityn kaava on pääosin onnistunut. Haluan tuoda esille kuitenkin muutaman asiaan liittyvän huolen, joihin toivon kiinnitettävän huomiota jatkosuunnittelussa. 

Ensiksi haluan tuoda esille huoleni kaavassa olevan 12-kerroksisen kerrostalon paloturvallisuutta ja kustannustasoa koskien. Nykyiset voimassa olevat määräykset eivät salli yli 8-kerroksista taloa paloturvallisuusnäkökulmat huomioiden. Miten kaavaan suunnitellaan rakennusta, joka ei nykyasetuksen mukaan ole paloturvallisuusnäkökulma huomioiden mahdollista. Miten voidaan turvata että korkeat puurunkoiset rakennukset ovat yhtä turvallisia kuin betoni- tai teräsrunkoiset. Sprinklaus nostaa rakennus- ja asumiskustannuksia.  Sprinklerin lauetessa puurakennuksen kuivatus on huomattavasti työläämpää kuin betonin. 12-kerroksisesta puukerrostalosta ei ole Suomessa myöskään aiempaa kokemusta.   

Yli 8-kerroksisen puukerrostalon rakentaminen edellyttää kehittämistä erityisesti paloturvallisuussuunnittelussa. Nämä asiat täytyy ottaa huomioon sitten tarkemmassa rakennussuunnitteluvaiheessa. On kuitenkin huomioitava ettei jos kustannukset tämän korkean 12-kerroksisen kerrostalon kohdalla näyttäisivät nousevan kohtuuttoman korkeiksi, tulee voida tyytyä myös matalampaan kerrostasoon, jos halutaan pitää kuitenkin kiinni alueen puurakentamisen periaatteesta. Jos pidetään tiukasti kiinni 12 kerroksesta ja halutaan rakennus puusta, olisi jätettävä mahdollisuus kieltäytyä hyväksymästä urakoitsijoiden tarjouksia, jos kustannukset uhkaavat karkaa käsistä.

Rakentamisen osalta olisi kiinnitettävä myös erityishuomio säänsuojaukseen. Suomen sääolosuhteet huomioiden kosteudenhallinta voi olla haastavaa ja riittävien kuivien materiaalien säilytystilojen saatavuus on huomioitava. Mitä enemmän talon osia pystytään tekemään valmiiksi muualla kuivissa tiloissa ja valmiiksi moduuleiksi, niin sitä parempi. Työmaavalvontaan on kiinnitettävä myös aikaisempaa enemmän huomiota ja resursseja, jotta vältytään piilevän kosteuden aikaansaamilta myöhemmiltä sisäilma-ja kosteusongelmilta. Valitettavasti nykyisinkin rakentamisen aikaisen valvonnassa on puutteita, kun useita uudisrakennuksia on jouduttu peruskorjaamaan jo muutaman vuoden kuluttua rakennuksen käyttöönotosta kosteusongelmien takia. Rakennuskustannuksia arvioitaessa on myös huomioitava rakentamisen jälkeiset puun vaatimat huoltokustannukset. 

Ihmiset keskimäärin kuitenkin kokevat puun viihtyisäksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, onhan suomessa tehty puisia omakotitaloja jo pitkään.  Markkinoille kerrostalojen kohdalla tarvitaan kuitenkin kilpailua vielä puumateriaalien tuotannossa ja elementtirakentamisessa. Parhaimmillaan puurakentaminen voi tuoda kuitenkin lisää kilpailukykyä yrityksille ja uusia työpaikkoja.

Vielä muutama sana pysäköinnistä. Nyt hyväksyttävänä olevassa Tuuliniityn kaavassa pysäköintinormeja on tiukennettu selvästi niin että 12-kerroksisen opiskelija-asunnoiksi suunnitellussa tornissa ei ole varauduttu lainkaan pysäköintitarpeeseen. Tässä kohtaa se on jossain määrin hyväksyttävää kun kyse on tilapäisestä asumisesta lyhyeen elämänvaiheeseen liittyen, ja vieressä kulkee metro, ja keskimäärin opiskelijoilla ylipäätänsä on vähemmän autoja. Sen sijaan rivitaloasuntojen kohdalla ihmetyttää pienet pysäköintinormit. Käytännössä kuitenkin ihmisillä on autoja. Vaikka pääsääntöisesti käytetään julkista liikennettä tai ainakin toiveena alueella on niin ihmisillä on kuitenkin myös tarvetta autolle, esim. sukulais/mökkireissut, huonekaluostokset, lasten päiväkotiin ja harrastuksiin viennit, viikottaiset isommat ostokset ym. Halusimme tai emme niin autoja nyt vain on ja ne täytyy myös saada jonnekin pysäköityä. Kannatinkin Palomäen toivomusesitystä:”Valtuusto toivoo, että kaavan toteuttamisen yhteydessä otetaan huomioon   

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuuliniitty, puurakentaminen, paloturvallisuus, pysäköinti

Helsingin Sanomat 23.8.15 kirjoitukseni: KELA-korvauksista säästäminen on lyhytnäköistä

Sunnuntai 23.8.2015 klo 23:42 - Mia Laiho

Hallitus on päättänyt leikata yksityisten lääkäri- ja hammaslääkärikäyntien Kela-korvauksia merkittävästi ensi vuonna. Käytännössä Kela-korvaukset puolittuisivat nykyisestä, eli vastedes yksityisistä lääkäri- ja hammaslääkärikäynneistä korvattaisiin vain runsas 10 prosenttia. Tämä ei voi olla vaikuttamatta yksityisten palvelujen käyttöön.

Muutoksen kärsijöiksi joutuvat tavalliset pieni- ja keskituloiset ihmiset, joiden mahdollisuudet käyttää yksityisiä palveluja heikentyvät selvästi. Kun yhä suurempi osa väestöstä siirtyy julkisen terveydenhuollon käyttäjiksi, palvelujen saatavuus huononee jo entisestään kuormitetulla julkisella sektorilla. Samaan aikaan kunnissa painitaan paukkuvien hoitotakuiden kanssa.

Yhtälö on mahdoton. Nykyisillä voimavaroilla julkinen terveydenhuolto ei selviä siitä.

Muutoksella on myös muita välillisiä vaikutuksia yhteiskuntaan, kuten vanhempien töistä poissaolot, kun lääkärikäynti on sovittava terveysaseman aukioloaikojen mukaan.

Hammashoidon Kela-korvauksia maksetaan paljon myös pienituloisille ja eläkeläisille, mikä on mahdollistanut paremmin suun terveydestä huolehtimisen. Kukaan ei käy hammaslääkärissä turhaan. Suun terveyden parantamiseksi viime vuosina tehdyt toimenpiteet uhkaavat valua hukkaan muutoksessa. Miten hammaslääkäriaikoja saadaan yhtäkkiä lisättyä ja millä rahalla julkiselle puolelle, kun jonot nykytilanteessakin ovat pitkät?

Hallitus on nostanut yhdeksi sosiaali- ja terveydenhuollon painopistealueeksi ennaltaehkäisyn. Suunnitellut Kela-korvausten leikkaamiset eivät tue tätä tavoitetta, eivätkä terveys- ja hyvinvointierot kavennu muutoksen seurauksena – päinvastoin. Hoitamattomat sairaudet lisäävät myös kustannuksia moninkertaisesti komplikaatioiden muodossa.

Terveydenhuollossa tarvitaan monipuolisia tapoja tuottaa palveluja. Palvelujen tuottajalla ei ole merkitystä, vaan sillä, että ihmiset saavat tarpeenmukaisen palvelun oikea-aikaisesti.

Perusteltua on kuitenkin sopia selvät kriteerit niille palveluille, joita tuetaan julkisin varoin. Kela-korvausten merkittävä heikentäminen on uhkarohkeaa tässä vaiheessa, kun vielä ei ole tehty päätöksiä siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään ja rahoitetaan.

Mia Laiho
erikoislääkäri
kaupunginvaltuutettu (kok), Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saatavuus, yksityinen, pieni-ja keskituloinen, valinnanvapaus, eriarvoisuus

Keski-Uusimaassa 26.3.15 kirjoitukseni : Pienet hoivayritykset säilytettävä

Torstai 26.3.2015 - Mia Laiho

Hoiva-alalla suuret yritykset ovat vallanneet markkinoita yhä enemmän. Ylikansallisten suurten yritysten liikevaihto ja niistä Suomeen jäävän veron osuus on epäselvää. Tämän seurauksena moni pieni yrittäjä joutuu lopettamaan toimintansa. Isoilla yrityksillä on lakiosaamista löytää tarjouskilpailun porsaanreiät ja suurilla määrillä sulkea hinnalla ulos pienemmät palveluntuottajat. Kun vielä kaikki kunnat erikseen hoitavat omat kilpailutukset vaihtelevalla osaamisella, ei ole ihme että sopimukset päätyvät isoille yrityksille Hankinta- ja kilpailutusosaamiseen tuleekin tulevassa SOTE-uudistuksessa kiinnittää erityinen huomio. Kilpailutukset on tehtävä keskitetysti, ja niihin tulee sisällyttää velvoite huomioida myös verovaikutukset, yhteiskuntavastuu, pienten yritysten osallistumisedellytykset, ja asiakaslähtöisyys. Hinta ei saa olla ainoa määräävä tekijä.

Kuntien palveluissa on pystyttävä arvioimaan, mitkä palvelut ovat kunnan toiminnan kannalta keskeisiä ja vaativat ydinosaamista. Näiden osaamisen varmistaminen tulee jatkossakin turvata omana toimintana. Muiden palvelujen osalta palvelujärjestelmämme monipuolisuus on etu sekä asiakkaalle että kustannusten kurissa pysymiselle. Palveluseteli on asiakaslähtöinen ja pienyrittäjälle myönteinen tapa tuottaa palveluita. Sen käyttöönotto on kuitenkin lähtenyt kunnissa hitaasti liikkeelle. Palveluseteli parantaa yksittäisen pienen palveluntuottajan asemaa, ja asiakkaan ja perheen valinnanmahdollisuuksia. Toinen mahdollisuus olisi asiakkaalle myönnettävä henkilökohtainen budjetti, jolloin asiakas voisi itse hankkia palvelun sovituin kriteerein haluamastaan hoitopaikasta.

Kaikissa verorahoilla rahoitetuissa palveluissa toiminnan sisällön ja kustannusten täytyy olla avoimia ja läpinäkyviä. Tämän tulee koskea sekä julkisia että yksityisiä palveluntarjoajia.

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Eduskuntavaaliehdokas (Kok)

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoivayritykset, vanhukset, asuminen

Työkyvyttömyyden ehkäisy vaatii nopeaa reagointia

Tiistai 13.1.2015 - Mia Laiho

Taloustilanteen kohentamiseksi tarvitaan sekä työtä että työkykyistä työvoimaa. Julkinen keskustelu on pääosin keskittynyt eläkeikään, lähinnä sen nostoon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet työkyvyttömyyseläkkeet, joille Suomessa jäädään jo noin 52-vuotiaana.  Suurimmat työkyvyttömyyden aiheuttajat ovat mielenterveydenhäiriöt sekä tuki-ja liikuntaelinsairaudet. Mielenterveyden vuoksi eläkkeelle jää huolestuttavasti erityisesti nuoria, joilla voisi olla vielä kymmeniä työvuosia edessä.

Työhyvinvointi ehkäisee työkyvyttömyyttä

Työ itsessään antaa paljon, lisää sosiaalista kanssakäymistä ja auttaa arjen rytmityksessä. Nämä voivat merkittävästi edistää toipumista, ja auttaa samalla ihmisen muussa elämänhallinnassa.  Työhyvinvointiin satsaaminen, nopea puuttuminen tilanteisiin, yhteistyö työterveyshuollon kanssa sekä hoitoon ja kuntoutukseen ohjaaminen ovat avainasemassa työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Mahdollisiin jatkotutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon pitäisi päästä myös ilman viiveitä.

Tavoitteena selkeä ja sujuva toimintamalli

Kuntoutuksen ja työn tulisi kulkea joustavasti rinnakkain. Jos työhön paluuta aletaan miettiä vasta kuntoutuksen loppuvaiheessa, ollaan usein myöhässä. Kevennettyjä työmalleja tarvitaan jo aiemmin, ja niiden tulisi olla joustavasti käytettävissä ilman suurta paperinpyöritystä.  Loppuvuonna 2015 voimaan suunniteltu osakuntoutusrahalaki tuo yhdistämiselle paremmat edellytykset. Työn ja kuntoutuksen yhteensovittaminen vaatii kuitenkin selkeää ja sujuvaa toimintamallia, jotta mahdollisimman moni osatyökykyinen työllistyisi. Osatyön vastaanottaminen tulee myös aina olla kannattavampaa kuin pelkkä sosiaaliturva.

Työelämän ulkopuolelle joutuminen lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa väestön terveyseroja yksilöllisten ja taloudellisten menetysten lisäksi.  Työkyvyn heiketessä hälytyskellojen pitäisikin soida ja ryhtyä ripeästi toimenpiteisiin pysyvän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työkyky, työkyvyttömyys, nuoret, työterveyshuolto

Vanhusten palvelut asiakaslähtöisiksi vanhusten ja omaisten tarpeita kuullen

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Kun arvioidaan vanhustenhoidon palvelujen riittävyyttä ja tasoa, on huomioitava koko vanhuksen hoidon palveluketju. Tavoitteena on toteuttaa palvelut niin, että ne tukevat iäkkään henkilön toimintakykyä ja osallisuutta itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Palveluiden tulisi olla kuten vanhuspalvelulaissa sanotaan; oikea-aikaisia, omatoimisuutta tukevia ja riittäviä.

Vanhuksille tarvitaan yksilöllinen palvelumalli

Vanhukset eivät ole samanlainen joukko ihmisiä, joille voitaisiin suunnata palvelut tietyllä samalla mallilla. On lähdettävä yksilökohtaisesta palvelujen tarpeen arviosta, johon vaikuttavat muun muassa vanhuksen elämäntilanne, erilaisten sairauksien aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset rajoitteet sekä elinympäristö. Vanhusten itsenäistä selviytymistä ja osallistumista tukee myös se, miten muu yhteiskunta huomioi vanhusten tarpeet palvelujen suunnittelussa.

Kunnan eri toimialojen olisikin toimittava enemmän yhteistyössä, jotta ikääntyvän väestön tarpeet tulevat huomioiduiksi.  Iäkkäiden ihmisten omaa itsenäisyydentunnetta ja luottamusta omaan pärjäämiseensä nakertaa varmasti jo yksistään se, ettei pysty hoitamaan itsenäisesti pankki-tai kauppa-asioita. Palvelut karkaavat kauas tai ne on tehty liian monimutkaisiksi käyttää. Vanhuspalvelulain periaatteita voisikin hyvin laajentaa koskemaan myös muita sosiaali-ja terveydenhuollon ulkopuolisia julkisia palveluja. Espoossa tätä siltaa muihin toimialoihin on alettu rakentaa osaltaan  ”Elinvoimaa ikääntyville” -ohjelmaryhmän kautta.

Kotiin tuotu palvelu kunnioittaa vanhusta

Asuminen kotona niin pitkään kuin mahdollista, on useimmiten vanhuksen toive. Tuomalla palveluja kotiin arvostamme vanhuksen toivetta omaan rauhaan ja itsenäisyyteen. Työskentely vanhuksen kotona vaatii henkilöstöltä kunnioitusta ja vanhuksen elinympäristön huomioimista aivan erityisellä tavalla. Nykyään kotona hoidetaan kuitenkin yhä sairaampia ja suuremman avun tarpeessa olevia vanhuksia. Ei riitä, että vanhuksen asunnossa vain piipahdetaan, vaan vanhukselle olisi annettava myös aikaa kohtaamiseen, tarpeiden hoitamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kotihoidossa oleellisena laatumittarina näkisinkin välittömän työajan lisäämisen vanhuksen luona. Jotta tämä olisi mahdollista, vaaditaan uudenlaista tapaa tehdä työtä lähempänä asiakasta vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Tällöin voidaan havaita myös paremmin ne yksikölliset tarpeet, joita kullakin vanhuksella on. Omaisten mukaanottoa asiakkaan hoidon suunnitteluun tarvitaan myös enemmän, kuin myös omaishoitajien työn kuormituksen vähentämistä.

Ympärivuorokautiseen hoitoon ajoissa

Jos vanhus ei enää runsaankaan kotiavun turvin pärjää kotona, ei siirtymistä ympärivuorokautiseen hoitoon tulisi pitkittää liiaksi. On inhimillistä sekä vanhusta että omaisia kohtaan, että kun on todettu tarve ympärivuorokautiseen hoitoon, niin hoito saadaan järjestymään kohtuuajassa. Virkamiehet antoivat henkilöstömitoitukseen liittyvässä valtuustokysymyksen vastauksessa selvityksen siitä, että Espoossa minimihenkilöstömitoitukset tulevat hyvin täytetyiksi.

Laatumittarit ja valinnanvapaus käyttöön

Henkilöstömitoituksen ohella tärkeä merkitys yksilön kannalta on kuitenkin myös yksikön toimivuus, arvot, ja palvelukulttuurin erot yksiköiden välillä.  Voi olla sattumanvaraista mihin yksikköön vanhus päätyy paikan vapautuessa, ja mitkä ovat vanhuksen mahdollisuudet vaikuttaa vastaanotettavaan hoitopaikkaan.  Pitäisi saada jonkinlaisia objektiivisia ja avoimia laatumittareita eri yksiköiden palvelun sisällöstä ja asiakaskokemuksista, jolloin vanhus ja omaiset voisivat itse tehdä päätöksen muun muassa näihin tietoihin nojaten. Olisi myös vähintään kohtuullista, että ympärivuorokautisen hoivan palvelusetelitoiminta vakiinnutettaisiin, jolloin vanhus voisi määräaikaisen hoitopaikan sijaan luottaa siihen, että hoito voi jatkua myös samassa hoitopaikassa, eikä tarvitse pelätä hoitopaikan vaihtoa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhukset, kotihoito, ympärivuorokautinen hoito, mitoitus, lähityö, omaishoitajat

Avoimuutta päätöksentekoon. Kaupunginhallituksen kokouksessa merellisen ulkoilun selvitys

Maanantai 3.11.2014 - Mia Laiho

 

 Kaupunginhallitukselle oli toimitettu tämänpäiväiseen kokoukseen tiedoksi Espoon sisäisen tarkastuksen tekemä erillisselvitys, joka koski liikunta- ja nuorisopalvelujen merellisen ulkoilun yksikön toimintaa.  Tapaus on ollut esillä runsaasti myös julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Luottamushenkilöt saivat esittää edeltävästi kysymyksiä liittyen sataman epäselvyyksiin. Tänään kaupunginhallituksen kokouksessa niiden vastaukset toimitettiin meille tiedoksi. Kysymyksiä oli useita, ja niissä käsiteltiin mm. onko tarkastuksessa merellisen yksikön toiminnasta löydetty väärinkäytöksiä, oman edun tavoittelua, ja onko tarkastuksessa löydetty virkamiesten toiminnallaan aiheuttaneen kaupungille menetyksiä. Kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat luettavissa Espoon internet sivuilla 3.11 Kaupunginhallituksen esityslistalta/pöytäkirjasta (löytyy Päätöksentekovalikon alta).  Kysymykset oli osoitettu tarkastusjohtaja Jari Tuomiselle, sivistystoimen johtaja Sampo Suihkolle sekä liikunta- ja nuorisopalvelujen johtaja Martti Merralle

Sisäisen tarkastuksen mukaan erillisselvityksessä ei löydetty näyttöä virkamiesten oman edun tavoittelusta, suoranaisista virkamiesten tai työntekijöiden väärinkäytöksistä tai siitä, että virkamies olisi tietoisesti toiminnallaan suosinut jotakin yritystä. Sisäisen tarkastuksen tekemän selvityksen mukaan Merellinen-ulkoilu-yksikössä on havaittu kuitenkin selkeitä puutteita liittyen erityisesti hankintoihin.   Tarkastuksessa nousi esille mm että suorahankintoja oli tehty ilman hintatiedustelua ja osa tavara- ja palveluhankinnoista, jotka olisi tullut kilpailuttaa, oli jäänyt kilpailuttamatta. Ostolaskujen tarkastuksessa ja hyväksynnässä on havaittu myös puutteita. Havaittujen puutteiden johdosta sisäinen tarkastus on laatinut jatkotoimenpidesuositukset  tilanteen korjaamiseksi. Esille on noussut siis merkittäviä puutteita. Selvityksen perusteella kaupungin on tarkistettava huolellisesti omia toimintojaan ja prosessejaan epäselvän hankintaprosessin ja ostojen suhteen. Kaupunginhallitus päättikin, että asian käsittelyä jatketaan 24.11.2014, kun selvitys Suomenojan sataman polttoaineenjakelusta on valmis ja kun rikosilmoitusten käsittelystä sekä poliisin selvityksistä on riittävästi tietoa. Kaupunginhallitus edellytti, että sisäisen tarkastuksen suositukset pannaan täytäntöön viivyttelemättä.

Muina asioina listalla oli vuoden 2015 talousarvio ja taloussuunnitelman hyväksyminen. Se jätettiin kuitenkin pöydälle tässä vaiheessa yksimielisesti. Vuoden 2015 tuloveroprosentti käsitellään kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessa 17.11.14. Talousarviosuunnitelma käsitellään kaupunginhallituksen kokouksessa 24.11.2014.

 Listalla oli myös Espoon keskuksen virastokeskuksen asemakaava. Kaavamuutoksen tavoitteena on lisätä radan pohjoispuolen viihtyvyyttä, lisätä asuinrakentamista, ja uudistaa  toimisto- ja liikerakentamista. K aavamuutosehdotus on laadittu siten, että kaupungintalo voidaan purkaa tai säilyttää. Kaupungintalon kohtalo tulee sitten myöhemmin valtuuston käsiteltäväksi. Vaihtoehdot ovat talon purku ja uuden rakentaminen, talon korjaaminen (suojeltuna tai ilman suojelua) tai tontin muu käyttö.

Vihreiden tekemä muutosehdotus kaupungintalon suojelumerkinnästä kaatui onneksi äänestyksessä 10-4 (tyhjiä 1). Olen itse sen kannalla että kaupungintalo tulisi purkaa. Tyhjillään olevan kaupungintalon ylläpito vaatii rahaa, ja mitä hyötyä tyhjillään seisovasta talosta on kenelläkään, kun se on käyttökiellossa.  En kannata myöskään sen peruskorjausta, sillä peruskorjaus maksaisi vähintään yhtä paljon kuin uudisrakennus, todennäköisesti vielä enemmän eikä olisi takeita ettei uusia ongelmia nousisi myöhemmin esille vanhassa talossa. Sen päälle tulee vielä energiakulut, jotka ovat vanhassa talossa kohtuullisen korkeat. On arvioitu että energiakustannukset olisivat peruskorjatussa talossa noin  50% suuremmat uudisrakennukseen verrattuna. Rakennuksen suojeleminen lisäisi entisestään hintaa. Tarvitsemme rahat ehdottomasti muihin tarpeellisimpiin kohtiin, kuten kosteus-ja sisäilmaongelmaisten koulujen korjauksiin tai uusien asuntojen
rakentamiseen. Ja jos rakennus päätetään purkaa, niin tilallehan ei ole heti välttämätöntä rakentaa uutta, kun taloustilanne on tiukka.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avoimuus, hankinnat, ostolaskut, yritys

Länsimetron jatkeen rahoitusmallista päätös valtuustossa

Tiistai 30.9.2014 - MIa Laiho

Eilen valtuustossa käytiin vilkas ja pitkäkestoinen keskustelu liittyen länsimetron jatkon rahoituksen suhteen. Itse metrostakin käytiin edelleen keskustelua huolimattasiitä että valtuusto on jo aiemmin hyväksynyt metron rakentamisen. Rahoitusratkaisusta välille Matinkylä-Kivenlahti saatiin lopulta loppuillasta päätös länsimetron rahoitus selvin numeroin äänestystuloksella 64-10.

Tavoitteena on, että länsimetron jatkeen rakentaminen alkaisi lokakuussa 2014 ja hanke valmistuisi 2020. Metron jatkeen asemat ovat Finnoo, Kaitaa, Soukka, Espoonlahti ja Kivenlahti. Vaikka metro on kustannuksiltaan suuri investointi, metrohanke avaa Espoolle useita mahdollisuuksia ja osaltaan tuo mukanaan taloutta vilkastuttavia elementtejä. Metro  tuo mukanaan rakentamista, työpaikkoja, uutta kaupunkirakennetta, sujuvaa raiteisiin tukeutuvaa matkustamista ja elinkeinoelämän vilkastumista.  Kaavoituksen tulee olla sujuvaa, ja hyvin suunniteltua niin että metron vaikutusalueesta saadaan viihtyisiä, toimivia asuin-ja palvelualueita. Länsimetron jatkeen rakentamisen ja rahoituksen järjestämisestä vastaa Länsimetro Oy.

Valtio on sitoutunut osallistumaan länsimetron kustannuksiin 30 prosentin osuudella. Valtion rahoitusosuus alkaa vuonna 2017. Valtuusto edellyttää jatkossa, että hankkeen riskienhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen raportoidaan valtuustolle säännöllisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: länsimetro, Kivenlahti, kaavoitus, työpaikat

Sosiaali-ja terveyslautakunnan kuulumisia

Perjantai 26.9.2014 klo 2:03 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveyslautakunnassa 24.9 oli käsiteltävänä Espoon kaupungin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista SOTE-laki ja lausunto herätti paljon keskustelua. Lautakunta teki lausuntoon seuraavat lisäykset:

  • Espoo on tyytyväinen, että korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen ei esitetä muutoksia.
  • Lain tulee antaa mahdollisuus yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin vahvuudet.

Lautakunnassa oli käsiteltävänä myös Sosiaali- ja terveystoimen talousarvio 2015 ja taloussuunnitelma 2015–2017, jotka lautakunta esittää jatkossa kaupunginhallitukselle.
Lautakunta pitää tärkeänä seuraavia asioita, joita kehyksessä ei ole otettu huomioon:

  • neuvoloiden, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon terveydenhoitajien riittävää määrää vastaamaan asiakasmäärän kasvua
  • vanhuspalveluiden riittävää varmistamista ja omaishoidontuen myöntämisen turvaamista
  • ennaltaehkäisevän perhetyön riittävää turvaamista.

Kilon päiväkodissa olevien erityisen tuen piirissä olevien lasten kuntoutus järjestetään 1.8.2015 alkaen siten, että puhe-, fysio- ja toimintaterapian tuottaa se taho (Kela, HUS, perusterveydenhuolto), joka pystyy järjestämisvastuunsa ja kriteeristönsä puitteissa toteuttamaan lapsen kuntoutussuunnitelman (maksimaalinen terapiakäyntien määrä ja terapian kesto).  Muutos toteutetaan ehdolla, että järjestämisvastuussa olevat tahot ovat saaneet kuntoutuksen järjestettyä ja uusi toimintamalli on valmis käyttöönotettavaksi.

Espoon seurakuntayhtymän perheasioiden neuvottelukeskuksensopimusta koskien lautakunta edellyttää  ennen kuin nykyinen sopimus menee umpeen, lautakunnalle tuodaan selvitys ja arvio toimenpiteiden vaikutuksista kuntalaisille (IVA), tarjottavien palveluiden laadusta ja saatavuudesta, säästöpäätösten aiheuttamista riskeistä ja uhista palvelujen tuottamiselle ja asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle sekä säästöjen aiheuttamista mahdollisista kustannuslisäyksistä toisaalla kaupungin organisaatiossa.

Käsiteltävänä oli myös Tilakeskus -liikelaitoksen esittämä investointiohjelma vuosille 2015–2019. Investointiohjelmaan sisältyvät Espoon sairaala, Jorvin sairaalan geriatrinen akuuttiosasto, Leppävaaran ja Matinkylän elä ja asu seniorikeskukset, Matinkylän palvelutori, Auroran ja Suviniityn neuvolat, Postipuuntien vastaanottokoti sekä Matinkylän terveysaseman ja Riilahden toimintakeskuksen peruskorjaukset. Vammaisten ja ikääntyneiden asumispalveluja varten on suunnitteilla 12 yksityisen tahon toteuttamaa hanketta. Lautakunnalla ei ollut investointiohjelmaan huomautettavaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-lausunto, neuvolat, opiskelijaterveydenhuolto, terveydenhoitajat, ennaltaehkäisevä työ

Lasten, nuorten ja ikäihmisten tarpeet huomioitiin länsimetron liityntäsuunnitelmassa Kaupunginhallituksen konsernijaoksessa

Maanantai 22.9.2014 - Mia Laiho

Tänään Kaupunginhallituksen konsernijaoksen kokouksessa oli käsiteltävänä lausunnon antaminen Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymälle Länsimetron liityntälinjastosuunnitelmasta. 

Länsimetron linjastosuunnitelmassa bussiliikenne on suunniteltu tilanteeseen, jossa metro päättyy Matinkylään. Suora bussiliikenne Etelä-Espoosta Helsingin keskustaan lakkaa ja yhä useampi Espoon sisäinen sekä Espoon ja Helsingin välinen matka tehdään raiteilla. Tavoitteena on liikennöinnin aloittaminen Matinkylän metron aikataulussa syksyllä 2016. Kivenlahteen päättyvän metron edellyttämät liityntälinjastomuutokset suunnitellaan sitten myöhemmin erikseen.Bussilinjastonmuutokset koskevat  Etelä-Espoossa seutulinjojen lisäksi kuitenkin myös Espoon sisäisiä yhteyksiä ja heijastuvat myös rantaradan vaikutuspiirin bussilinjoihin. Bussilinjojen vuoroväliä on tihennetty niin, että useat Etelä-Espoon bussilinjat liikennöivät jatkossa vastaavilla vuoroväleillä kuin bussilinjat nyt pääsääntöisesti liikennöivät Helsingissä. Tihentämisen vastapainoksi bussilinjoja on nykyistä vähemmän, kuitenkin niin, että kävelymatkat pysäkeille säilyvät kohtuullisina.

Viime keväänä kun HSL esitteli suunnitelmiaan nousi yllättäen esiin,että linjan 15 liikennöinti Jupperista Otaniemeen lakkaisi.  HSL sai asiasta asiakaspalautetta ja Kaupunginhallituksessa HSL:n käydessä asiaa esittelemässä, toin esille miten merkittävä linja 15 on erityisesti koululaisten kannalta. Linjastosuunnitelmasta olikin laskettu vaihtoehtoinen toteutustapa, jossa linjaa 548 Tapiola – Lähderanta liikennöitäisiin linjastosuunnitelman perusratkaisusta poiketen Jupperiin asti. Vaihtoehtoiselle ratkaisulle oli laskettu kustannusarvio 0,6 milj. euroa suunnitelmassa esitettyä ratkaisua kalliimpi.  Kaupunginhallituksen konsernijaostolle esitettiin kuitenkin päätettäväksi linjan 15 lakkauttaminen.

En voinut hyväksyä linjan 15 lakkautusta ilman korvaavaa linjaa. Linja 15 on tärkeä lasten ja nuorten käyttämä linja, joka tarjoaa yhteydet Viherlaaksoon, Kauniaisiin ja Tapiolaan. Suurin osa alueen nuorten käyttämistä yläkouluista ja lukioista sijaitsee juuri sillä suunnalla. Linja 15 mahdollistaa myös asukkaiden moniin harrastuksiin pääsyn samalla suunnalla. Ikäihmisille ja niille talouksille, joissa ei ole autoa niin on välttämätöntä päästä sujuvasti lähipalveluihin mm terveysasemalle, ja apteekkiin Viherlaaksoon, sekä muihin palveluihin Tapiolaan. Jos oikeasti haluamme lisätä Espoossa Tapiolan omien palvelujen ja kulttuuripalvelujen käyttöä, on meidän tarjottava kaupungin sisällä sujuvat yhteydet niiden saavuttamiseksi. Olen myös sitä mieltä, ettei niiden Espoon alueiden asukkaiden, jotka eivät hyödy suoraan metroyhteyksistä ja asu metron vaikutusalueella, tule joutua kärsimään omien liikenneyhteyksien huononemisesta.

Konsernijaostossa käytiin asiasta paljon keskustelua.  Olinkin valmis lämpimästi kannattamaan Tony Hagerlundin muutosesitystä ”Espoo esittää että perustettavan linjan 548 päätepysäkki on Lähderannan sijaan Jupperi. Tämä tarjoaa asukkaille vaihdottomat yhteydet Viherlaakson kouluihin ja terveysasemalle. Linjojen 247 ja 248 päätepysäkki voi olla Lähderanta, Jupperiin ajavia A-vuoroja tarvitaan vain niinä aikoina kun 548 ei liikennöi.” Kannatettu muutosesitys hyväksyttiin lopulta yksimielisesti, mikä on selvä viesti myös HSL:n hallitukselle ilmaisemaan Espoon näkemyksestä ja tahtotilasta tähän asiaan. 

Kannatin myös Jaana Jalosen tekemää lisäysesitystä että linja 145 jatkosuunnittelussa otetaan huomioon linja vuorovälit etenkin ruuhka-aikoina. Suvisaaristossa bussien vuoroväli on ruuhka-aikoina puoli tuntia ja ruuhka-aikoina tunti, mikä aiheuttaa lapsille kohtuuttoman pitkiä odotusaikoja ja aikatauluhaasteita koulu-ja harrastusmatkojen osalta.

Nöykkiön ja Latokasken alueiden osalta liityntäbussien kiertely on aiheuttanut palautetta asukkailta. Kannatin hänen lisäysesitystään ”Konsernijaosto kehottaa selvittämään vielä miten Nöykkiön ja Latokasken (linjat 160 ja 161) syöttöliikenne Matinkylään olisi mahdollista järjestää mahdollisimman nopeaksi. Kierto Merituulentien ja Tiistilän kautta voi hidastaa matkaa etenkin ruuhka-aikaan."

Kiitokset kaikille vanhemmille viesteistänne ja aktiivisuudestanne!

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimetri, liityntälinjasto, lapset, nuoret, ikäihmiset

Valtuustopuheenvuoro Espoon monikulttuurisuusohjelmasta

Maanantai 14.4.2014 - Mia Laiho

Espoon monikulttuurisuusohjelma 2014-2017 seurantatietoineen sisältää paljon monipuolista tietoa Espoon maahanmuuttajista. Monikulttuurisuusohjelman nimi on mielestäni onnistunut, sillä se pitää sisällään monenlaisesta eri kulttuurista tulevia henkilöitä. Tässä on myös ohjelman haasteellisuus, sillä tähän kokonaisuuteen sisältyy niin monenlaisia ja eri lähtökohdista, taustoiltaan elämänoloista ja koulutukseltaan erilaisia olevia ihmisiä. Maahanmuuttajia ja eri kulttuureista tulevaa väestöä ei voikaan käsitellä yhdenmukaisena ja tasaisena ryhmänä. Tämä tuo omat haasteensa esim. tiedottamiselle.

Työperäisten maahanmuuttajien tiedon tarpeet ja yrittäjien tarpeet tulee huomioida tiedotuksessa eri tavalla kuin esim. turvapaikanhakijoiden. Tiedotuksessa on huomioitava samoja asioita mitä myös muut kantasuomalaiset aloittelevat yrittäjät tarvitsevat. Usein kuitenkin on lisäksi tiedotettava Suomen järjestelmästä ja käytännöistä, jotka voivat olla vieraita ja varsin byrokraattiselta tuntuvia ja käsittämättömiä muusta ympäristöstä tuleville. Informaatiota tulisi olla jaettavana kotimaisten kielten lisäksi myös riittävästi englanniksi. Espoon englanninkielistensivujen kävijämäärät ovatkin selvästi kasvaneet vuodesta 2011-2012:een n 5500-yli 7000 käyntiin /kk . Sen sijaan Espoon maaahanmuuttajasivujen erilliset kävijät ovat vain n 500 käyntiä/kk. Tämä kertoo mielestäni siitä että maahanmuuttajat tarvitsevat ja hakevat tietoa samoista asioista kuin muutkin asukkaat. 

Maahanmuuttajien suomen/ruotsin osaamisen vahvistamisen koen tärkeänä. Jotta maahanmuuttajalasten mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan, päästä mukaan kaveriporukoihin, harrastuksiin, koulutukseen ja työelämään paranisivat vaatii se usein käytännössä kotimaisen kielen osaamista. Ilman sitä valitettavasti vaihtoehdot jäävät kovin paljon kapeammiksi. Lasten ja heidän vanhempien kannustaminen suomen/ruotsin kielen lisäopetukseen ja heidän informoimisensa  kielen osaamisen tärkeydestä ovat avainasemassa. Sen sijaan en ole vakuuttunut siitä että on mielekästä järjestää äidinkielen opetusta lukuisilla eri kielillä Espoon kouluissa. Monet lapset ovat syntyneet Suomessa tai tulleet Suomeen aivan pieninä, jolloin ympäristö jo puhuu perhettä lukuun ottamatta suomea tai ruotsia.  Olisiko järkevämpää kuitenkin satsata kotimaisen kielen vahvistamiseen sen sijaan että yritetään kaikille tarjota vähän, jolloin käytettyä satsausta ei saada hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla?

Terveydenhuollon puolella on huolestuttavaa että vain noin 10-20% maahanmuuttajataustaisista osallistuu neuvoloiden omiin perhevalmennuksiin. Tämä on kohta, jossa toivoisin löytyvän keinoja näiden perheiden saavutettavuuden parantamiseen. Maahanmuuttajaperheissä nimenomaan tiedon ja tuen tarve lapsen syntymään liittyen olisi ensiarvoisen tärkeää. Voikin kysyä mikseivät he osallistu valmennuksiin, onko tieto saavuttanut heidät, onko kieli ongelmana, valmennuksen ajankohta vai mikä muu ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Perheiden tukemisen näen siinäkin mielessä tärkeänä kehittämiskohteena, sillä yhä huolestuttavampana piirteenä ovat olleet lasten kiireelliset huostaanotot maahanmuuttajaperheissä. Kun lapsi on syntynyt ja kasvanut Suomen kulttuuriin, ja kotona kuitenkin eletään muuta kulttuuria voi tilanne lapselle tai nuorelle olla kovin haastava ja ahdistava. Kulttuurierojen yhteentörmäyksiin ajaudutaankin herkemmin nuoruusiässä., kun ristiriita erilaisine arvoineen ja sääntöineen kodin seinämien sisällä ja niiden ulkopuolella käy liian suureksi ja ymmärtämättömäksi. Vanhempien kanssa käytävä vuoropuhelu olisi aloitettava  jo lapsen syntymästä alkaen jatkuen läpi kouluiän turvallisen ja rakentavan kasvun tukemiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuuttajat, työperäinen maahanmuutto, yrittäjät, lasten huostaanotto

Lähikirjastot tärkeitä erityisesti lapsiperheille ja ikäihmisille

Tiistai 8.4.2014 - Mia Laiho

Lähikirjastot ovat edelleen tärkeitä erityisesti lapsiperheille, koululaisille ja ikäihmisille. Lapsiperheille kirjasto on tärkeä kohde, ja lapset tutustuvat jo pienestä alkaen kirjojen kautta avautumaan ihmeelliseen maailmaan. Koululaisille lähikirjasto tarjoaa myös mahdollisuuden omatoimisesti hankkia tietoa, lukemista, käydä lukemassa lehtiä, tehdä kirjallisuushakuja ym.Sinne voi mennä yksin ja kaverin kanssa. Käynti lähikirjastossa katkaisee myös pienen koululaisen muuten pitkäksikin venyvää iltapäivää. Vanhusten voi olla vaikea lähteä julkisilla liikennevälineillä isompiin kirjastoihin, ja sosiaalinen elinympäristö pienenisi. Isompiakin kirjastoja toki tarvitaan ja niidenpalvelutarjonta on monipuolistunut kuten Sellossa. Nämä eivät ole kuitenkaan toisiansa poisulkevia. On mietittävä mitäkaupungin palveluja on järkevää järjestää yhdessä, esim. nuorisotoimen kanssa. On kuitenkin huomioitava kirjastojen käyttötarkoitus, ja että siellä on mahdollisuus edelleenkin rauhalliseen opiskeluun jalehtien lukemiseen.

Espoossa ollaan suunnittelemassa kirjastoverkkoa. Tänään on Kulttuurilautakunnassa virkamiesten esitys, jossa keskitetään kirjastopalveluja, ja luovutaan pienemmistä toisaalla. Vaikea nähdä esityksen hyötyjä. Palvelut huononesivat Kivenlahden ja Soukan alueella, ja Haukilahden alueella kun palveluja keskitettäisiin kauppakeskukseen Espoonlahteen. Kaiken lisäksi tästä tulisi vielä lisäkustannuksia. Nykytilanteessa lähikirjastojen alasajaminen ja keskittäminen Espoonlahteen ei ole mielekästä. 

Kirjastojen merkitys on muuttunut ajan saatossa, kun on siirrytty yhä enemmän digitaaliseen maailmaan. Kirjastojen perustehtävä sivistyksen ja tiedon löytämisen apuna on edelleen olemassa, tiedon hakemisen ja löytämisen tavat ovat vain muuttaneet muotoaan. Meidän tulee voida tarjota kaikenikäisille asukkaille turvallisia, miellyttäviä lukuhetkiä ja uuden tiedon ja kulttuurin löytämisen iloa kirjastoistamme. Lähikirjastot näyttelevät siinä merkittävää osaa, ja niistä muodostuvat kustannukset ovat kohtuullisen matalia suhteessa isoihin kirjastoihin. Lähikirjastot puoltavat edelleen paikkaansa niistä saavutettuihin hyötyihin nähden, vaikka sitten kevennetyin aukioloajoin. 

 https://www.facebook.com/MiaLaihoKokoomus 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähikirjastot, syrjäytyminen, palvelut, saatavuus

Vanhemmat kirjoitukset »