Aborttilainsäädäntö on jäänyt ajastaan jälkeen

Perjantai 1.7.2022 - Mia Laiho

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös yleisen aborttioikeuden kumoamisesta oli järkyttävä askel taantumuksen suuntaan. Se heikentää merkittävästi naisten itsemääräämisoikeutta sekä vaarantaa tuhansien naisien terveyden ja hengen. Erityisesti laki tulee koskettamaan kaikkein vähävaraisimpia, joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia matkustaa toiseen osavaltioon tekemään raskaudenkeskeytystä.

Vaikka Suomessa aborttilainsäädäntöämme on toteutettu ihmisoikeuslähtöisesti, abortin saaminen on täälläkin kankea ja raskas prosessi niin asiakkaan, ammattilaisten sekä yhteiskunnan kannalta.

Suomen vuodelta 1970 oleva aborttilainsäädäntö vaatii kokonaisuudistusta. Lainsäädäntö on jäänyt auttamattomasti ajastaan jälkeen, on byrokraattinen, kallis ja jopa paikoin raskauden keskeytystä hakevan tilannetta aliarvioiva ja nöyryyttävä. 1970-luvulla ihmisten seksuaali- ja terveyskasvatus ja -tietous oli vähäisempää ja keskeytettävät raskaudet olivat yleensä edenneet pidemmälle. Myös lääketiede on kehittynyt niistä ajoista ehkäisymenetelmien ja jälkiehkäisyn myötä. Raskaudenkeskeytyksiä voidaan tehdä nykyään turvallisesti ja myös lääkkeellisesti aiempien kajoavien toimenpiteiden sijaan.

Raskaudenkeskeytystilanteet koskevat harvoin suunniteltuja raskauksia. Usein keskeytyksissä on kyse hankalista elämäntilanteista, kuten mielenterveysongelmista, päihdeongelmista, avioeroista ja yksinhuoltajuudesta. Oli syy mikä tahansa, naisella tulee olla mahdollisuus itse päättää kehostaan ja raskaudenkeskeytyksestä alkuraskauden aikana ja saada se turvallisesti.

Olemme käsitelleet kuluneen kevään aikana eduskunnassa Oma tahto -kansalaisaloitetta. Aloitteella kunnioitetaan naisen omaa tahtoa raskauden keskeytykseen ja sillä halutaan luopua kahden lääkärin vaateesta kokonaan ja abortin perusteluista. Aloite on kannatettava ja suunta oikea.

On järkevää luopua ylimääräisestä byrokratiasta huomioiden myös sote-henkilöstön riittävyys ja tarkoituksenmukainen käyttö. Ensiarvoisen tärkeää on varmistaa, että nainen ja perhe saavat aina riittävän tiedon, tuen ja avun riippumatta siitä, mihin ratkaisuun nainen päätyy.

Kirjoitus on julkaistu Iltalehdessä 1.7.2022

Työterveyshuollosta mallia perusterveydenhuoltoon

Perjantai 13.5.2022 - Mia Laiho

Julkisesti esitetty kritiikki työterveyshuoltoa kohtaan on hämmästyttävää. Työterveyshuolto on erikoissairaanhoidon ohella hyvä esimerkki toimivasta terveydenhuollon järjestelmästämme.

On erikoinen ajatus, että haluttaisiin rikkoa toimivaa vain sen takia, ettei muu julkinen perusterveydenhuolto toimi. Ongelman ydin ei ole työterveyshuolto, vaan aliresursoitu ja riittämätön julkinen perusterveydenhuolto. Työterveyshuollon tehtävä on edistää työntekijöiden terveyttä ja työkykyä sekä ehkäistä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia. Useat yritykset tarjoavat myös sairaanhoitoa, mikä on sekin järkevää. Sairausongelmiin on tartuttava ajoissa, jotta vältytään pitkiltä sairauslomilta, jotka kuormittavat sekä työntekijää että työnantajaa.

Työterveyshuolto on yhteiskunnan kannalta edullinen järjestelmä, sillä se rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksuilla. Työterveyshuollossa on varmasti myös kehitettävää, erityisesti sairaanhoidossa, jonka saatavuus ja sisältö vaihtelevat työnantajasta riippuen.Erityisesti työterveyshuollossa käytössä olevasta vastuulääkäri-hoitaja-mallista on hyviä kokemuksia, sekä asiakkaiden että terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Vastuulääkärihoitajamallilla voisi parantaa myös julkisessa perusterveydenhuollossa hoidon vaikuttavuutta sekä laatua, ja se toisi toimintaan jatkuvuutta. Ei olisi mitään järkeä romuttaa toimivaa järjestelmää, vaan työterveyshuollosta voisi ottaa mallia myös muuhun perusterveydenhuoltoon. Ikäihmisillä, lapsiperheillä, opiskelijoilla ja työttömillä on myös oikeus päästä hoitoon kohtuuajassa ja saada laadukkaita palveluja.

Kirjoitus on julkaistu Iltalehdessä 13.5.2022

Jokaiselle oma perhelääkäri

Sunnuntai 16.1.2022 - Mia Laiho

Perusterveydenhuolto on Suomessa rapautunut ja hoitoonpääsy on vaikeaa. Lääkärille pääsy on koronan aikana entisestään vaikeutunut. Monissa Euroopan maissa on ollut pitkään käytössä ja hyväksi havaittu perhelääkärimalli. Perhelääkärimalli oli myös Suomessa kokeilussa vuosina 1985–1993. Tämä saatiin toimimaan lääkäri-hoitaja-tiimeillä. Tulokset kokeilusta olivat erinomaiset ja potilaat olivat tyytyväisiä. Hoitosuhteen jatkuvuus ja hoitoon pääsy paranivat. Uudistus ei kuitenkaan edennyt kokeilua pidemmälle. Väestövastuumalli taas kaatui työntekijän vastuulle asetettuihin liian suuriin väestömääriin.

Olisi kaikkien kannalta järkevää, että potilaiden asioita hoitaa tuttu lääkäri, joka tuntee potilaan ja heidän historiansa. Potilaan ei tarvitsisi aina kertoa kaikkea alusta. Perhelääkärimallin etuna on myös hoidon jatkuvuus, mikä hyödyttää sekä potilaita että lääkäriä. Jos jokaisella olisi oma nimetty vastuulääkäriasiakaslähtöisyys, henkilöstön saatavuus ja työhyvinvointi todennäköisesti paranisivat. Potilasmäärän pitäisi kuitenkin olla kohtuullinen. 

Lääkäreillä, hoitajilla ja terapeuteilla olisi järkevää olla mahdollisuus toimia myös ammatinharjoittajina perusterveydenhuollossa. Tämä todennäköisesti parantaisi myös perusterveydenhuollon houkuttelevuutta. Terveyskeskustyö on parhaimmillaan mielenkiintoista ja haastavaa kunhan työmäärä on kohtuullinen, moniammatillinen yhteistyö toimii, työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työnkuvaansa ja johtaminen on kohdallaan. Terveyskeskuslääkärin työhön myös kasvetaan ja opitaan. Kun terveyskeskuksessa on riittävästi kokeneita lääkäreitä, myös nuoremmat lääkärit saavat riittävästi tukea ja ohjausta. Nuoret lääkärit voisivat tällöin myös haluta jäädä terveyskeskuksiin töihin.

Vanhuspalvelulakiesityksen puutteet on korjattava ja varmistettava jokaiselle vanhukselle omalääkäri

Sunnuntai 5.12.2021 klo 13:49 - Mia Laiho

Eduskuntaan pitäisi olla tulossa vielä ennen joulutaukoa hallituksen esitys vanhuspalvelulain toisesta vaiheesta, joka koskee mm. kotihoitoa. Lakiluonnos on saanut lausuntokierroksella asiantuntijoilta voimakasta kritiikkiä ja kotihoidon tilannetta se ei parantaisi. On aivan välttämättömänä, että hallitus korjaa lakiesityksensä ongelmat ja tarttuu oikeasti vanhustenhoidon epäkohtiin. Näennäinen puuhastelu ei auta kotihoidon tilannetta yhtään. Tarvitaan realistisia ratkaisuja siihen miten kotihoidon tilannetta parannetaan, miten varmistetaan riittävän ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus ja miten vanhustenhoidon kestävä rahoitus turvataan.

Hoitajamitoituslain myötä pääsy ympärivuorokautiseen hoivaan on odotetusti vaikeutunut, paikkoja on jouduttu sulkemaan ja kotihoidon tilanne on senkin takia entisestään kriisiytymässä. Hoitajamitoituksen rahoitusta hallitus ei ole myöskään varmistanut. Vuoden 2022 alussa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoivassa on nousemassa 0.6:een ja vuonna 2023 0.7:ään. Tämä tulee valitettavasti tarkoittamaan entisestään ympärivuorokautisen hoivan paikkojen vähenemistä ja kotihoidon tilanteen kurjistumista.  

Nyt hallituksen pitäisi viimeistään ottaa tolkku käteen ja arvioida koko vanhuspalveluiden kokonaisuus eli ympärivuorokautisen hoivan lisäksi kotihoito, ikäihmisten perhehoito ja omaishoito. Palveluita on uudistettava niin, että jokainen voi luottaa saavansa tarvittaessa laadukkaan ja inhimillisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen yksilöllisesti. Yhteiskunta ei saa eriarvoistaa omilla päätöksillään ja lainsäädännöillä vanhuksia. Ikäihmisten on päästävä hoitoon ja saatava yhdenvertaisesti hoitoa ja hoivaa riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella omaisia ajamassa hänen oikeuksiaan.

Kokoomus teki vaihtoehtobudjetissaan panostuksia vanhusten palveluiden ja kohtelun laillisuusvalvonnan tehostamiseksi, koti- ja omaishoitoon sekä muistisairaiden palveluihin lisäämällä henkilöstöä ja kehittämällä palveluita. Haluamme turvata laadukkaat ja kustannustehokkaat ikäihmisten palvelut ihan jokaiselle hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle vanhukselle.

Henkilökunta on varmistettava tasapuolisesti myös kotihoitoon ympärivuorokautisen hoivan lisäksi. Henkilöstön määrän ja rakenteen ohella on tarkasteltava työnjakoa, työn johtamista sekä henkilöstön osaamista. Uusia teknologisia ratkaisuja on otettava käyttöön vanhustyön tukena. Hoitoonpääsyä voisi nopeuttaa ottamalla palveluseteli nykyistä laajempaan ja velvoittavaan käyttöön, nostamalla yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausta, mahdollistamalla henkilökohtainen budjetointi ikäihmisille ja vammaisille ja selvittämällä perhelääkärimallin käyttöönottoa.

Vanhusten lääkitysasiat ja lääkäripalvelut ovat usein myös rempallaan. Perhelääkärimallin käyttöönottoa perusterveydenhuollossa olisi perusteltua selvittää asiakaslähtöisyyden ja hoidon varmistamiseksi. Erityisesti ikäihmisille perhelääkäri toisi turvaa ja hoidon jatkuvuutta.

Hallituksen on herättävä varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaan

Keskiviikko 10.11.2021 - Mia Laiho

Elämme monella tapaa kriisiaikaa ja henkilöstöpula on monella alalla vakava.  Olen erittäin huolissani varhaiskasvatuksen henkilöstöpulasta, joka kuormittaa jo entisestään tiukoilla resursseilla työskentelevää päiväkotien henkilökuntaa. Varhaiskasvatuksen opettajapula on kytenyt jo pitkään, kaksivuotinen esiopetuksen kokeilu ja subjektiivinen kokopäiväinen päivähoito-oikeus tuovat henkilöstöpulaan oman lisänsä. Kevan laskemien mukaan pulaa on jopa 4000 varhaiskasvatuksen opettajasta.

Tilanteeseen on nyt pikaisesti herättävä, jottei jokaiselle lapselle kuuluva tärkeä varhaiskasvatus kärsi. Varhaiskasvatus ei ole vain vaipanvaihtoa ja päivittäisistä toimista huolehtimista, vaan siihen kuuluu laaja pedagoginen vastuu.

Pieni palkka suhteutettuna koulutukseen pituuteen ja vastuuseen ei houkuttele. Lisäksi henkilöstön eläköityminen, alan vaihtajat ja varhaiskasvatuslain henkilöstörakenteen muutokset vaikuttavat merkittävästi varhaiskasvatuksen opettajien pulaan.

Hallituksen on otettava koppi varhaiskasvatuksen kriisistä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstöpulan helpottamiseksi. Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle KK 620/2021 vp (eduskunta.fi).

Vasemmistohallituksen on herättävä varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteen kriisiytymiseen ja tuotava pikaisesti ratkaisulista asian helpottamiseksi. Tärkeää on tietää, mitä hallitus aikoo asian eteen tehdä ja millä aikataululla hallitus on parantamassa varhaiskasvatuksen henkilökunnan tilannetta.

Riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö tulee nähdä tulevaisuuden investointina parantaen lasten oppimista ja yhdenvertaisuutta. Henkilökunnan työhyvinvointiin on välttämätöntä kiinnittää huomiota. Osaava johtaminen ja mahdollisuus tehdä koulutusta vastaavaa työtään riittävin resurssein ovat tärkeitä henkilöstön jaksamisen kannalta. Henkilöstöpula on suurin pääkaupunkiseudulla, jossa asumisen kustannukset ovat korkeat ja toimeentulo pienellä palkalla on haastavaa.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön jaksamisen ja varhaiskasvatuksen laadun kannalta on ensisijaisen tärkeää, että koulutuspaikkoja on riittävästi, varhaiskasvatukseen saadaan riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja työolot ovat inhimilliset. Yhteiskuntamme rattaat eivät pyöri ilman laadukkaita päiväkoteja. Jokaisen vanhemman pitää voida luottaa päiväkotien laatuun, turvallisuuteen ja että siellä on riittävästi osaavaa henkilöstöä huolehtimassa lapsista.

Rokotekattavuuden nostamiseksi rokotteita vietävä työpaikoille, apteekkeihin, Alkojen ja kauppojen yhteyteen

Perjantai 22.10.2021 - Mia Laiho

Rokottamattomien suuri osuus koronan suhteen on huolestuttava. Syitä rokottamattomuuteen on monia. Rokotushalukkuutta vähentävät oman sairastumisriskin vähättely, epäluottamus viranomaisia ja rokotteita kohtaan, rokotuksen hakemisen vaikeus, mutta varmasti myös välinpitämättömyys. Jos rokotuskattavuutta halutaan nostaa, on näitä syitä taklattava. Voihan olla tulevaisuudessa, että vakuutusyhtiöt tarttuvat rokottamattomuuteen vakuutusehdoissaan. Rokotustoimintaa on laajennettava ja vietävä pikaisesti työpaikoille, apteekkeihin sekä kauppojen ja Alkojen yhteyteen.

Jos hoitohenkilökunnalle voidaan antaa koronarokotteita työn lomassa sairaaloissa, niin miksi tämä ei onnistuisi myös muilla työpaikoilla. Ihmettelen, miksi työterveyshuoltoa ei ole otettu täysillä mukaan rokottamiseen. Meidän on vietävä rokotteet ihmisten luokse. Kun joillekin rokotteen ajanvaraus ja sen hakeminen vaikuttaa olevan liian vaivalloista, niin meidän on tehtävä vielä enemmän töitä rokotteiden saatavuuden helpottamiseksi. Työterveyshuollon ottaminen vahvasti rokotustoimintaan vapauttaisi julkisen sektorin sote-henkilökuntaa myös muihin tärkeisiin tehtäviin ja hoitojonoja purkamaan. Oleellista on, että rokotteita on helposti saatavilla. Ihmiset käyvät kaupoissa, joten rokotteita kannattaisi ilman muuta antaa siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. Miksei myös Alkojenkin yhteydessä. Rokotteiden säilytys ei ole ongelma, se on vain järjestelykysymys.

Tiedetään, että rokottaminen on hyvä tapa suojata itseä ja lähimmäisiä, ja rokotteet suojaavat hyvin vakavaa tautimuotoa vastaan. On kohtuutonta lisätä hoitohenkilökunnan työtaakkaa omalla rokottamattomuudella. Rokottamattomuus yleisvaarallisten taudin ollessa kyseessä on epäitsekästä ja epäreilua muita kohtaan. Saattaahan jatkossa myös vakuutusyhtiötkin vaatia rokotetta korvauksien saamiseksi, onhan kyse kuitenkin yleisvaarallisesta tartuntataudista, jonka sairastumisriskiin voi jokainen itse vaikuttaa.

Sähköpotkulaudoilla päihtyneenä ajamiselle stoppi

Lauantai 3.7.2021 - Mia Laiho

Sähköpotkulautojen määrä on kasvanut huimasti ja samaan aikaan niiden ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.  Laudat kulkevat ilman viritystäkin 25km/h, mikä on kaupunkiolosuhteissa kova ja hallitsematon vauhti. Pariisissa kesäkuussa kuoli sivullinen sähköpotkulautailijan kaadettua hänet. Tämän johdosta Ranskassa harkitaan sähköpotkulautojen kieltämistä kokonaan. Myös Ruotsissa ja Iso-Britanniassa on tapahtunut kuolemantapauksia. Kööpenhaminasta laudan voi vuokrata ainoastaan kaupasta, eikä niitä saa käyttää öisin.

Tälle vuodelle on tullut jo ennätyspaljon sähköpotkulautaonnettomuuksia, jotka ovat vaatineet erikoissairaanhoitoa ja leikkauksia. Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 90% onnettomuuksista on tapahtunut päihteiden alaisena ja on vain ajan kysymys koska ensimmäinen kuolonuhrin vaatinut onnettomuus tapahtuu. Jo pienemmästäkin tällistä voi seurata vakavia aivoverenvuotoja, jotka saattavat vammauttaa peruuttamattomalla tavalla. Pelkästään Meilahden sairaalan yhteispäivystyksessä HUS:ssa hoidettiin 1.5.-21.6.2021 välisenä aikana 143 sähköpotkulautaonnettomuuksissa loukkaantunutta. Merkittävänä voidaan pitää, että yhden viikonloppuyön (19.-20.6.2021) aikana 25 % Meilahden yhteispäivystykseen tuoduista pientraumapotilaista oli loukkaantunut sähköpotkulautaonnettomuudessa.

Sähköpotkulaudat ovat tarjonneet ihmisille uudenlaisen tavan liikkua erityisesti kaupunkialueilla, ja erityisesti nuoriso on ottanut ne ilolla vastaan. Ymmärrän niiden helppokäyttöisyyden hyvin ,mutta selkeät pelisäännöt ja vastuut on oltava niiden käytölle muut ihmiset ja liikenne huomioiden. Lainsäädännön on pysyttävä uusien liikkumismuotojen mukana ja vastattava niiden myötä syntyviin uusiin turvallisuushaasteisiin.

Tein sähköpotkulautojen ongelmista kirjallisen kysymyksen jo vuonna 2019. Siihen vastasi silloinen liikenneministeri Marin ja hänen vastauksestaan saa kuvan, että lainsäädäntö on kunnossa. Päivystyspoliklinikoiden arkitodellisuus ja roimasti lisääntyneet tapaturmat kuvaavat kuitenkin karua kieltä lainsäädännön ajantasaisuudesta. Jos emme lainsäädännöllisesti tee raameja, joiden sisällä toimia, emme saa pidemmälle kestäviä toiminnan muutoksia. Pelisäännöt tarvitaan myös näille uudenlaisille liikkumisvälineille. Maailma muuttuu ja lainsäädännön pysyttävä mukana.

Jätin eilen eduskunnassa lakialoitteen, joka toisi promillerajan moottoroimattomien ajoneuvojen kuljettamiseen kuten sähköpotkulautailuun tai sähköpyöräilyyn. Rikoslain muutoksen perusteella ajaessa yli promillen humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena, voisi seurata sakkoja tai jopa kolme kuukautta vankeutta. Lakialoitteen mukaan poliiseille annetaan myös oikeus puhalluttaa pyöräilijät ja sähköpotkulautailijat. Lain tarkoituksena on ennaltaehkäistä päihteiden käytöstä johtuvia onnettomuuksia ja antaa poliisille enemmän työkaluja puuttua lisääntyneeseen riskikäyttäytymiseen ja holtittomaan ajamiseen.

Liikenteessä on kuljettajan turvallisuuden lisäksi huomioitava myös muut ajoneuvot ja kävelijät. Humalassa reaktiokyky hidastuu ja ihmiset ottavat kovempia riskejä kuin selvinpäin. Nurkan takaa voi koska vain tulla vanhus, koiran ulkoiluttaja tai vaikka taapero. Päihteiden käyttöön puuttumisen lisäksi kaupunkien ja vuokrayritysten on sovittava pelisäännöistä ympäriinsä lojuvien sähköpotkulautojen ongelman ratkaisemiseksi. Sähköpotkulaudat eivät voi jäädä lojumaan ympäriinsä mihin vaan aiheuttaen liikenneturvallisuuden ja onnettomuusriskin kasvua muille, erityisesti kevyen liikenteen väylillä liikkuville.

Vammaisten tarpeet sivuutetaan SOTE-uudistuksessa

Lauantai 12.6.2021 - Mia Laiho

Vaativaa kehitysvammaisten erityishuoltoa tarvitsevien asiakkaiden palvelut uhkaavat heikentyä olennaisesti, kun nykyiset erityishuoltopiirit lakkautetaan sote-muutoksessa. Erityishuollon piirit, kuten Eteva, Kårkulla ja Vaalijala ovat erikoistuneet antamaan yksilöllisiä ja elinikäisiä palveluita vammaisille ihmisille heidän yksilöllisten tarpeet huomioiden. 

Jos erityishuoltopiirit hävitetään, kaikilla alueilla ei riitä vammaishoidon  ammattilaisia ja vammaisten erityistarpeiden osaaminen heikkenee. Eri tavoin vammaisten ihmisten hyvä hoito ja kuntoutus on turvattava jatkossakin erityishuoltopiirien erityisosaamisen tuella. Esimerkiksi Reumasairaalan lakkautus jätti reumapotilaat ilman perehtynyttä hoitoa vuosiksi eri puolella Suomea. Samaa ei pidä toistaa vammaisten kohdalla.

Myös perustuslakivaliokunta huomautti lausunnossaan sote-uudistuksen liian nopeasta siirtymäajasta. Kun palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, vaarana on, että osa vammaisista tippuu palveluiden kyydistä. Lisäksi osalle voi jäädä pahoja aukkoja palveluihin. Tämä on näiden ihmisten ja heidän perheidensä kannalta erityisen kuormittavaa ja epäinhimillistä. Tuttujen ja turvallisten palvelujen muutokset ja epävarmuus tulevat koskettamaan heitä perustavanlaatuisella tavalla.

Erityishuoltopiirien lakkauttaminen hajauttaa vammaistenhoidon työnjakoa entisestään, kun hoitovastuu asiakkaasta siirtyy hyvinvointialueille. Vaarana on, että vastuu vammaisten monimuotoisten palveluiden yhteensovittamisesta jää asiakkaalle itselleen.  Vammaiset tarvitsevat läpi elämän toimivia erityispalveluita kuten kuntoutusta, pitkäaikaisia asumispalveluita, tutkimuksia, kriisipalveluita ja osallistumista edistävää toimintaa. Hyvinvointialueiden takia ei kannata romuttaa olemassa olevia moniammatillisia työryhmiä ja erityisosaamista.

Erityishuoltopiirien hallinnollinen sulauttaminen osaksi hyvinvointialueita ei parantaisi asiakkaan saamaa palvelua millään tavoin. Ei pidä rikkoa sitä, mikä ei ole rikki.

Vammaiset ihmiset ovat usein pitkäaikaisesti ja elämänmittaisesti riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Tämän vuoksi he ovat keskimääräistä kansalaista riippuvaisempia palvelujärjestelmän toimivuudesta. Palveluketjujen katkeamattomuus tulee varmistaa ja vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet on otettava huomioon.

Hallitus ei voi väistää vastuutaan tikittävästä mielenterveyspommista

Keskiviikko 21.4.2021 - Mia Laiho

Ensi viikon kehysriihessä hallituksella on mahdollisuus päättää terapiatakuusta, jos hallitukselle mielenterveydellä on merkitystä.

Mielenterveysongelmissa hoitoonpääsy oli jo ennen koronaa ongelmallista ja koronaepidemia on entisestään kärjistänyt tilannetta. Hallituspuolueet puhuvat kauniisti Terapiatakuusta, mutta ainoa teko on yli vuoden kestänyt jarrutus sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Nykyiset hallituspuolueet lupasivat tukensa kansalaisaloitteelle jo ennen eduskuntavaaleja 2019, mutta ovat itse pysäyttäneet aloitteen käsittelyn valiokuntaan. Kansalaisten laajasti kannattama aloite on haudattu valiokuntaan ja lupaukset jätetty lunastamatta.

Konkurssit, työttömyys ja lomautukset ovat lisänneet ihmisten yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta sekä mielenterveyspalveluiden tarvetta. Mielenterveyden ongelmat ovat suurin kansansairautemme, mutta silti sen hoito on täysin aliresursoitu ja hoitoon on vaikea päästä ikäryhmään katsomatta.

Erityisen huolissani olen lasten ja nuorten tilanteesta. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin hoitoonpääsy on ollut vaikeaa jo ennen koronaa. Etäkoulut ja harrastustoiminnan loppuminen ovat heikentäneet nuorten henkistä hyvinvointia ja lisännyt syrjäytymisen vaaraa entisestään. Noin kolmasosa lasten huostaanotoista on arvioitu johtuvan puutteellisista mielenterveyspalveluista. Nuorilla mielenterveyden häiriöiden kasvu vuodesta 2004 vuoteen 2018 oli yli 110%.

Monet lapset ja nuoret tarvitsevat kipeästi vaikuttavia mielenterveyspalveluita, joita he eivät tällä hetkellä saa. Perustason mielenterveyspalveluihin pääsy tulee turvata terapiatakuulla. Se varmistaisi sen, että ihmiset myös saavat hoidon, joka heille kuuluu.

Hoitoon pääsyllä ja ennaltaehkäisevillä toimilla olisi mahdollista vähentää tuhansien ihmisten vuosittaista syrjäytymistä, työkyvyttömyyseläkkeitä, työpoissaoloja sekä opintojen keskeytymisiä.

Nykyään mielenterveysongelmat ovat työkyvyttömyyseläkkeiden tavallisin syy. Meillä ei ole enää varaa lisätä niiden määrää puhumattakaan yksilötason tragedioista.

Terapiatakuun toteuttamiseen vaadittavat varat kalpenevat sen rinnalla, mihin hallituksella on rahaa riittänyt edellisen ja tämän vuoden budjeteissa. Terapiatakuun toteuttaminen vaatisi arviolta 35 miljoonaa euroa, mutta ihmisten kuntoutumisen työelämään on arvioitu tuovan (Mieli ry) 166 miljoonan säästöt yhteiskunnalle.

Koronakriisi ei ole syy lykätä terapiatakuuta jonnekin hämärään tulevaisuuteen hoitotakuun yhteyteen. Päinvastoin hoitoon pääsyn ongelmiin tulee puuttua välittömästi. Jos mitään ei tehdä, koronan jälkeen edessämme on järkyttävän suuri mielenterveysepidemia. Mielenterveys ei voi odottaa. Muuten sitä ei enää ole.

Terveydenhoitajia ei saa viedä neuvoloista ja kouluista muun väestön rokotuksiin

Perjantai 29.1.2021 - Mia Laiho

Lasten ja nuorten tilanne ollut hankala jo koronakeväästä lähtien, kun harrastustoimintaa supistettiin ja koulut olivat etänä. Vaikka Uudenmaan koronakoordinaatioryhmä päättikin helmikuun alusta höllentää lasten ja nuorten harrastustoimintaa koronarajoituksista, on tilanne lasten ja nuorten suhteen edelleen haastava. Maan sisällä rajoitukset myös vaihtelevat. Uudenmaan lasten ja nuorten osalle on kohdistunut rajoituksia eniten ja pisimpään. Harrastustoiminnan lisäksi toinen aste, lukio ja ammatillinen koulutus ovat pääsääntöisesti etäopetuksessa. Huolestuttavaa myös on, että samaa aikaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat, ahdistuneisuus ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet.

Kun koronarokotetta saadaan Suomeen lisää, alkaa kunnissa massarokotukset, jotka ovat viemässä kouluterveydenhuollosta, neuvoloista ja opiskelijaterveydenhuollosta terveydenhoitajia kuntien rokotustoimintaan.  Ei ole kuitenkaan järkevää imeä henkilökuntaa näistä paikoista rokotustoimintaan vaan hoitajat rokotuksiin pitäisi järjestää rokotustoimintaan muulla tavoin. Lasten ja nuorten palveluista vähentäminen on lyhytnäköistä.

Valtioneuvoston asetuksen mukaan koronarokotteen saa antaa lääkäri, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai kätilö. Monilla sairaanhoitajilla ja kätilöillä on täysi rokotusoikeus. Sairaanhoitajat saavat rokottaa, kunhan rokottamiseen vaadittava lisäkoulutus on suoritettu. Myös yksityisellä sektorilla olisi paljon sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia rokotustoimintaan.

Nyt pitää pystyä katsomaan tilannetta laajemmin ja pidemmälle. Lasten ja nuorten palvelut eivät saa olla se kohde, josta tingitään. Olen erityisen huolestunut kasvaneesta hoitovelasta sekä erityisesti lasten ja nuorten lisääntyneistä ongelmista, joita korona-aika on entisestään pahentanut. Myös lapsiasiavaltuutettu on esittänyt vakavan huolensa lasten oikeuksien toteutumisesta korona-aikana.

Tärkeää on myös, että henkilökunta, joka osallistuu rokottamiseen, saa rokotteen. Rokottajat kohtaavat satoja ihmisiä sekä riskiryhmäläisiä ja meidän on huolehdittava, että heidän kauttansa korona ei leviä näihin haavoittuviin ryhmiin.

Kesällä kouluterveydenhoitajia voidaan toki käyttää rokottamiseen, kun koulut ovat kiinni, mutta kun koulut ovat auki terveydenhoitajia tarvitaan siellä missä lapsetkin ovat. Oppilailla on lisääntyvästi masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Kouluterveydenhuolto on se paikka, jossa näihin ongelmiin voidaan tarttua ennen kuin ne pahenevat.

Huolestuttavaa on, että rokotusohjelman mukaiset rokotukset, sekä määräaikaiset että laajat terveystarkastukset laahaavat myös perässä. On myös lapsia ja nuoria, joita kouluterveydenhuolto ei ole välttämättä tavannut puoleentoista vuoteen.

Yksityisen sektorin ja työterveyshuollon osaamista pitää käyttää laajemmin rokotuksiin. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työterveyshuolto kattaa n. 82 % Suomen työllisestä työvoimasta ja 91 % palkansaajista. Työterveyshuollon sopimusten piirissä on noin 1,9 miljoonaa suomalaista.

Tämänhetkinen rokotusvauhti on huolestuttavan hidasta, kun rokotetta ei ole saatu Suomeen sovittuja määriä. Siinä vaiheessa, kun rokotetta saadaan lisää, meillä on oltava selvät suunnitelmat mistä rokottajat saadaan. On kohtuutonta, jos heidät otetaan lasten ja nuorten palveluista.

Koronaepidemia ei ole syy jättää ketään yksin

Keskiviikko 23.12.2020 - Mia Laiho

Suomessa on noin 400 000 yksinäistä ihmistä (THL:n selvitys vuodelta 2015). Koronarajoitukset ja niihin liittyvät tapaamisten välttämiset ja elämänpiirin supistuminen ovat lisänneet yksinäisyyttä. Erityisesti tämä on koskettanut ikääntyneitä, sekä kotona että hoivakodeissa.

Yksinäisyyden kokemus kannattaa tuoda esiin läheisille, sukulaisille tai viranomaisille. Aina läheiset eivät sitä itse huomaa arjen pyörteiden keskellä. Myös kirkolla ja vapaaehtoistoiminnalla on monia matalan kynnyksen tapoja auttaa.

Paras joululahja yksinäisyyteen on toinen ihminen ja hänen antamansa aika. Ihmisiin kannattaa olla yhteydessä puhelimitse, ja jos osaa käyttää teknisiä laitteita, niin videoyhteyksien avustuksella.

Läheisten tapaaminen, yhteinen kävelyretki tai kahvihetki voivat olla myös tärkeitä. Tällöin pitää muistaa, että tavataan vain terveenä, vältetään halaamista, huolehditaan käsienpesusta ja istutaan ruokapöydässä vähän etäämmällä toisistaan.

Koronatilanne ei ole syy jättää ketään yksin. Joulu ja joulun sanoma saavuttavat jokaisen kodin koronasta riippumatta.

Mia Laiho
lääkäri ja kansanedustaja (kok)

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 14.12.2020

Pitkiin hoitojonoihin on puututtava

Maanantai 10.8.2020 - Mia Laiho

Keväällä kiireetöntä hoitoa ajettiin alas, kun varauduttiin koronaviruspotilaiden hoitoon. Alkuun se oli tarpeen. Koronavirustilanne rauhoittui, mutta hallitus piti voimassa valmiuslakiin liittyvän hoitotakuun poikkeamisen sallivan asetuksen jopa kesäkuun loppuun asti. Sitten alkoi kesälomakausi. Jäljelle jäivät hoitojonot ja merkittävä hoitovelka.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kiireettömän hoidon jonot ovat jopa kuusinkertaiset verrattuna edellisvuoteen. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, koska kaikki hoitoa tarvitsevat eivät ole hakeutuneet tai päässeet perusterveydenhuoltoon ja saaneet lääkärin lähetettä jatkotutkimuksiin ja hoitoon.

Muiden sairauksien tutkimuksia ja hoitoa ei voi enää siirtää koronaviruksen varjolla.

Julkisen terveydenhuollon henkilöstö on ollut koko kevään suuren kuormituksen alla, ja koronaviruksen toinen aalto kolkuttelee ovella. On kohtuutonta vaatia henkilökunnalta venymistä lisätyöhön purkamaan hoitojonoja, vaan siihen pitää löytyä muita keinoja.

Monia toimenpiteitä ja tutkimuksia voidaan hankkia myös yksityiseltä puolelta muun muassa palvelusetelin avulla. Se keventäisi julkisen terveydenhuollon taakkaa ja nopeuttaisi ihmisten pääsyä hoitoon. Terveydenhuoltolaissa on selvästi sanottu, että jos hoitoa ei pystytä järjestämään hoitotakuun sisällä, se on hankittava muualta.

Budjettiriihessä kunnille ja sairaanhoitopiireille on välttämätöntä osoittaa lisää rahaa hoitojonojen purkamiseen. Uudellamaalla jonotilanne on hankalin, ja pääkaupunkiseutu joutuu myös ottamaan toisen koronavirusaallon ensimmäisenä vastaan lentokentän ja sataman sijainnin sekä suuren väestömäärän vuoksi.

Sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, syövät ja mielenterveysongelmat, eivät ole hävinneet mihinkään. Niiden aiheuttama lasku tulee olemaan sekä inhimillisesti että taloudellisesti valtava, jos sairauksiin ei puututa ajoissa.

Onko nykyisessä koronatilanteessa vielä välttämätöntä puuttua sote-henkilöstön työaikoihin?

Torstai 11.6.2020 - Mia Laiho

Valmiuslakiin liittyvä työvelvoiteasetus on pikaisesti purettava, jos sen käytölle ei ole enää välttämätöntä perustetta. Asetuksen toimintavaltuuksien käyttö sisältää väärinkäytön riskejä käytettyjen toimivaltuuksien suhteen niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta.

Hoitajia ja lääkäreitä koskeva työvelvoite astui keväällä voimaan valmiuslakien myötä. Tällä asetuksella määritellään henkilökunnan vuosilomia, työaikaa ja irtisanomisoikeuden rajoittamisesta. Lain tarpeellisuutta on perusteltu terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttämisen turvaamisella pandemian aikana.

Koronavirusepidemian alkuvaiheessa asetuksen sääntelyä voitiin pitää välttämättömänä ja oikeasuhtaisena. Nyt tilanne on aivan toisenlainen kun epidemian huippu on selätetty, tehohoitokapasiteettia on saatu nostettua ja tartuntamäärät ovat hyvin laskeneet.

Perustuslain 23 §:ssä perusoikeuksien poikkeuksille asetetaan aina välttämättömyysedellytys. Tämä tarkoittaa sitä, että lain toimivaltuuksia voidaan käyttää vain sellaisin tavoin, jotka ovat välttämättömiä lain tarkoituksen saavuttamiseksi. Perustusvaliokunta on korostanut ajantasaisen tiedon merkitystä. Valmiuslain ja siinä säädettyjen toimivaltuuksien käytön soveltamisedellytysten täyttymisen arviointi korostuu poikkeusolojen jatkuessa. Perustuslakivaliokunta on valmiuslakiin liittyvässä arvioinnissa korostanut normaaliolojen lainsäädännön ja perusoikeuksiin mahdollisimman vähän puuttuvien toimivaltuuksien ensisijaisuutta.

Tietooni on tullut valitettavia valmiuslain toimintavaltuuksien väärinkäyttöä sekä hoitajien että lääkärien osalta.  Valmiuslain käytön tarkoitus ei voi olla hoitojonojen purkaminen, koronan muiden lieveilmiöiden hoitaminen tai virkaehtosopimuksen löyhempi tulkinta. Lain välttämättömyyden perusteita onkin syytä tarkastella pikaisesti. Koronatilanne on nyt rauhoittunut, joten onko Suomessa vielä todellakin sellainen tilanne, että henkilökunnan työvelvoitetta voidaan pitää edelleen yllä?

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan soveltamisasetusta koskevassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että valmiuslain mahdollistamia poikkeuksia on käytetty myös terveydenhoidon yksiköissä, jotka eivät liity koronaepidemian hoitoon. Palvelussuhteen ehtoja on myös sivuutettu laajemmin kuin mitä asetus sallii ja irtisanomisaikoja on pidennetty ilman selkeää liitäntää koronaepidemiaan ja pidennyksen välttämättömyyttä osoittamatta. Myös vuosilomia on siirretty ja peruttu vastoin asetuksen välttämättömyysedellytystä. Tämä on erittäin huolestuttavaa.

Hoitohenkilökunnan työaikoja ja lomia koskeva asetus on voimassa 30.6 asti. Valmiuslakiin liittyvän asetuksen valtioneuvosto voisi kuitenkin kumota päätöksellään vaikka samantien. Aivan kuten Uudenmaan rajojen avaamisen yhteydessä tehtiin. Ei tämä sen kummempi asia ole.

Selkeästi hallituksen ohjeistuksessa asetuksen käytöstä on myös puutteita, kun lakia on tulkittu kentällä liian laveasti ja myös sen valvonta on ontunut.

Hoitohenkilökunnan ja heidän perheidensä kesän ja loppuvuoden suunnitelmiin vaikutetaan tällä hetkellä koronan varjolla, kun henkilökunnan kesälomia, muita vapaita ja työvuoroja rajoitetaan valmiusasetukseen vedoten. Kun yhteiskunnassamme muuten rajoituksia on alettu purkamaan, ei vaikuta oikeudenmukaiselta pitää hoitajia ja lääkäreitä löyhässä hirressä vain varmuuden vuoksi.

Tämä on merkittävä asia kaikille koronan eturintamassa työskenteleville ammattilaisille, joilla on ollut muutenkin erittäin raskas kevät takana.

Koronakriisi haastaa ruokaketjun turvallisuuden ja toimivuuden

Sunnuntai 22.3.2020 - Mia Laiho

Suomessa vallitsee nyt poikkeustila. Koronan aiheuttamat vaikutukset Suomeen ja maailmalle ovat tuntuvia. Sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet, talous on suistunut kriisiin, kouluja on suljettu, ihmisiä on määrätty etätöihin ja joistakin lääkkeistä ja elintarvikkeista on ollut tilapäistä pulaa. Koronapandemia on syystä saanut aikaan huolta myös elintarvikkeiden riittävyydestä ja myös tuotantoketjussa toimivien ihmisten terveydestä.

Kentälle kaivataan nopealla aikataululla ohjeistusta, kuinka koko ruokatuotantoketju ja työvoima turvataan koronakriisin aikana. Pelkät THL:n yleiset ohjeet eivät riitä, vaan Ruokaviraston ja aluevalvontaviraston olisi ohjeistettava kentän toimijoita heille soveltuvilla ohjeilla.

Jätinkin perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten ruokaketjun turvallisuus ja katkeamattomuus on varmistettu koronaepidemiassa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_189+2020.aspx

Elintarvikkeiden kulutuksen hamstraaminen yhdessä koronaviruksen aiheuttamien sairauspoissaolojen ja karanteenien kanssa aiheuttavat huolta elintarviketuotantoketjujen toimivuudessa.

Useat kauppaketjut ja valmistajat ovat vakuutelleet etteivät tuotteet lopu ja uusia saadaan joka päivä. Vaikka tavaravirta olisikin kauppiaiden tilausten puolella kunnossa, koronapandemia voi vaikuttaa myös ruuan alkulähteillä, kuten meijereissä, viljan käsittelyn reiteillä, teurastamoilla tai kuljetuksessa.

Elintarvikeketjun kaikkien työntekijöiden on itse kiinnitettävä nyt erityinen huomio oman tartuntariskin pienentämiseen ja hygieniatasoon. Tuotannon on välttämätöntä pysyä koko pandemia-ajan käynnissä. Toimiva ruokahuolto on kriisistä selviämisen merkittävimpiä ydinkysymyksiä.  Erinomaista on, että päivittäistavaroiden ostaminen onnistuu nykyään verkon välityksellä. Sairastuneelle ja eristyksissä olevalle kotiin kannettu kauppakassi on iso apu arjessa. Tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta ihmisten ja erityisesti riskiryhmien päivittäinen ruokahuolto ei vaarannu. Kauppakassista saatava kotitalousvähennys olisi iso etu monelle. Henkilökunnan riittävyys kuljetuksiin on myös varmistettava niin, että elintarvikkeet saadaan myös kauppoihin tai ruokakasseina ovelle.

Valtion tasolta on tullut runsaasti ohjeistusta ja huomiota terveydenhuollon toimijoille, mutta elintarviketuotanto on unohdettu täysin. Meijerit, viljantuottajat ja lihanjalostamot joutuvat itse tekemään ohjeita henkilökunnalle koronatartuntatapauksien ehkäisemiseksi ja työvuorojen suunnittelemiseksi riittämättömin ohjeistuksin. Myös tuotannon jatkuvuus on toimijoiden huolenaihe. Elintarvikeala huutaa toimintaohjeita. Myös kauppojen hygieniatason nostoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Hallituksen olisi pikaisesti ruvettava toimiin, jotta keskeisille toimijoille saadaan kriisiajan toimintaohjeet, ennen kuin tilanne leviää täysin käsiin.

Jo pelkästään meijereitä on Suomessa yritysrekisterin mukaan 54 ja teurastamoja 118. Nämä toimijat toimivat ruuantuotannon alkulähteillä ja matka kaupanhyllyille vaatii monia toimijoita. Mitä tehdä, jos esimerkiksi teurastamon työntekijä sairastuu ja koko vuoro joutuu karanteeniin? Tästä seuraa valtava prosessi hygienian ja työjärjestelyjen suhteen. Toimijat tarvitsevat selkeitä ohjeita valtion tasolta, jotta tietävät, että toimivat poikkeusoloissa oikein.

Elintarvikeketjujen kriittiset toimijat on turvattava, jotta suomalainen lähiruokatuotanto pysyy voimissaan koronakriisin yli. S-ryhmä on ilmoittanut siirtävänsä suljetuista ravintoloista henkilökuntaa ruokakauppoihin. On erittäin järkevää ennakointia siirtää henkilökuntaa sinne, missä on sille suurin tarve. Ja työntekijöille työn jatkuvuus on tärkeää.

Ruuan alkulähteillä on tärkeä pohtia etukäteen kriittisimmät toimijat eli mistä saadaan lomittajia, sijaisia tai kuinka toimintaa muutetaan niin, että tuotanto pysyy käynnissä.  Suomalaisessa ruokapöydässä ei tarvita kaikkein hienoimpia saframeja, mutta suomalaista perunaa, maitotaloustuotteita, viljaa, lihaa ja kasviksia on oltava saatavilla. Onneksi suomalainen ruoka ja erityisesti lähiruoka on ollut trendinä meidän suomalaisten keskuudessa jo pitkään. Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua, mikä vähentää välikäsien määrää ja sitä kautta myös tartuntariskiä. Lähiruuan valvonta on myös helpommin valvottavissa paikallisten viranomaisten toimesta. Suomalaisten yritysten käyttö myös tukee suomalaisten yritysten selviämistä kriisin yli tässä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Yhteistyötä tarvitaan nyt kaikkien toimesta, jotta Suomi selviää tästä kriisistä niin terveydellisesti kuin taloudellisesti.

Hallitus petti yliopistosairaalat ja tutkijat silmänkääntötempulla

Keskiviikko 12.2.2020 - Mia Laiho

Vuoden 2020 talousarvioehdotuksessa on varattu 25 miljoonaa euroa valtion rahoitukselle terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen. Yliopistotasoisen tutkimuksen rahoitus tulee kuitenkin laskemaan 21 miljoonaan euroon, jos uusi sosiaalihuolto lakiesitys hyväksytään ja hallitus ei osoita sille lisärahoitusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ymmärtää, ettei yliopistotasoisen terveystutkimuksen rahoituksen määrä muutu edellisvuodesta. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä vuonna 2019 terveystutkimuksen määrä oli 23,8 miljoonaa euroa lisämäärärahan turvin.  

On tärkeää, että yliopistotasoiseen sosiaalityön tutkimukseen panostetaan. Sosiaalityön tutkimus tarvitsee pitkäkestoista rahoitusta ja se tulee tarpeeseen. Mutta sitä ei saa ottaa pois terveystieteellisestä, lääketieteellisestä ja hoitotieteellisestä tutkimuksesta. Jätin asiasta eilen hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

Terveydenhuoltoa kehitetään tutkittuun tietoon perustuen. Kuitenkaan käytännössä hallitus ei toimi sanojensa ja hallitusohjelmansa mukaan. Laadukasta ja hyvää hoitoa ei saavuteta ja ylläpidetä ilman tutkimusta. Suomalaista syövänhoitoa tai sydäntutkimushoitoa kyllä kilvan kehutaan otsikoissa ja juhlapuheissa, mutta kun on kyse rahasta, tuki näyttää loppuvan. Sen sijaan avustajiin hallituksella riittää rahaa. Marinin hallituksella on yhteensä 69 erityisavustajaa ja valtiosihteereitä 15, Sipilällä puolestaan oli 42 erityisavustajaa ja neljä valtiosihteeriä. Jos tästä avustajamäärästä vähentäisi edes osan saisi tutkimusrahoituksen palautettua ennalleen. Kyse on arvovalinnoista. 

Sosiaalihuoltolain muutoksen lausuntokierroksella nousi esiin yliopistojen huoli tutkijoiden ja tutkimuksen tilanteesta. Yliopistot ovat huolissaan rahoituksen leikkaamisen vaikutuksista. Myös sairaanhoitopiiri ovat huolissaan siitä, että määräraha ei nykyiselläänkään vastaa kliinisen tutkimuksen tarpeisiin ja että tämä lakiesitys leikkaisi rahoitusta entisestään. Laki on tänään eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelussa. 

Olisi vähintäänkin oikeus ja kohtuus, että hallitus etsii rahat sosiaalihuollon tutkimukseen muualta kuin jo nyt tiukasta rahoituksesta kärsivästä terveystutkimuksesta. Tutkimus on välttämättömyys tällä aikakaudella, jos halutaan että hyvä hoito ja lääketiede pysyy kehityksen perässä. Rahoituksen väheneminen on suoraan suhteessa tutkimuksen ja hoidon tuloksiin ja laatuun.

Kaikki erityisvastuualueet ovat jakaneet vuoden 2020 terveystutkimuksen rahoituksen käyttäen omia jakoprosenttejaan 25 M€:sta, joka oli budjetissa. Jako tehdään käytännössä edellisen vuoden puolella, jotta tutkimusryhmät voivat jatkaa avustavan henkilökunnan työsuhteita eikä menetä osaavia tutkijoita. Jos tutkimusrahoitusta nyt pienennetään se merkitsisi laajaa jo myönnettyjen rahoitusten takaisinperintää tutkijoilta. Käytännössä se on kentällä erittäin vaikeaa toteuttaa.

Näinkö pidetään osaavista ja motivoituneista tutkijoistamme kiinni? Suomen lääketieteen tutkimus menettää motivoituneita nuoria tutkijoita ulkomaille, jos Suomi itse ei arvosta hyvää ja korkealaatuista tutkimusta.

EU/ETA -maiden ulkopuolelta tulevien hoitajien työhön pääsyä pitää sujuvoittaa, mutta varmistaa samalla koulutuksen laatu ja kielitaito

Maanantai 20.1.2020 - Mia laiho

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien hoitajien ammatinharjoittamisen lupamenettelystä ja koulutuksen laadusta ja kielitaidosta.

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa jatkuvasti. VTT:n arvion mukaan vuoteen 2035 mennessä terveydenhuollon ammattihenkilöitä tarvitaan lisää melkein 200 000. Samaan aikaan hallitus suunnittelee lakiin sitovia henkilöstömitoituksia vanhustenhuoltoon, joka lisää koulutetun henkilöstön tarvetta entisestään.

Tilanne on koulutetun henkilöstön saatavuuden osalta kestämätön. Tarvitsemme lisää koulutuspaikkoja ja alan houkuttelevuuden lisäämistä, mutta väistämättä myös ulkomaista ammattitaitoista työvoimaa, jotta voimme vastata kasvavaan palvelutarpeeseen.

Terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on suorittanut ammattipätevyyteen johtavan hoitoalan tutkinnon muualla kuin Suomessa, voi tietyin edellytyksin saada laillistuksen tai nimikesuojauksen Suomessa. EU/ETA-maiden ulkopuolella suoritettu koulutus tunnustetaan Suomessa, jos koulutus on Valviran hyväksymä. Ennen hyväksyntää Valvira antaa tarvittaessa hakijalle vaatimuksen lisäopintojen suorittamisesta ja kuulustelusta ammattitaidon selvittämiseksi. Valvira edellyttää, että EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla täytyy olla myös riittävä kielitaito ennen ammattioikeuksien myöntämistä.

Suomessa EU/ETA-maiden ulkopuolella saadun koulutuksen hyväksyttäminen ja ammatinharjoittamisluvan saaminen ovat erittäin hankalan, byrokraattisen ja pitkän prosessin takana.  Meidän on välttämätöntä sujuvoittaa pätevöittämisprosessia.

Lääkäreiden kohdalla Valviralla on selkeät vaatimukset siitä, mitä lääkärin ammatin harjoittamiseen edellytetään, ja lisäkoulutus ja tentit on keskitetty yhdelle taholle Tampereen yliopistoon. Vastaavanlainen keskitetty pätevyyden arviointi- ja koulutuksen täydennyskoulutusjärjestelmä puuttuu hoitajilta. Hoitajien ammattipätevyyden täydennyskoulutus Suomen vaatimusten mukaiseksi on ollut yksittäisten hankkeiden varassa, ja siitä puuttuu pidempikestoinen jatkuvuus.

EU/ETA-maiden ulkopuolella suoritetut tutkinnot voivat olla sisällöltään hyvinkin erilaisia eivätkä suoraan vastaa Suomen vastaavia tutkintoja. Riittävän laatutason ja koulutuksen sisällön varmistamiseksi tarvitaan yhtenäinen järjestelmä, jolloin voidaan varmistua riittävästä koulutuksen laadusta ja sisällöstä. Hoitajien laadusta emme saa tinkiä.

Riittävän kielitaidon varmistamiseksi tarvitsemme myös selkeät kriteerit ja vaatimustason. Hoitajan tai lääkärin riittämätön kielitaito aiheuttaa väärinkäsityksiä vuorovaikutuksessa ja kirjauksissa. Pahimmillaan väärinymmärrykset voivat johtaa jopa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Siksi riittävä koulutus kielitaidon vahvistamiseksi on turvattava.

Ammattilaisia ja huippuosaamista ei synny ilman rahaa

Maanantai 16.9.2019 klo 15:12

Suomi pärjää maailmalla osaamisellaan. Tutkimus, kehittäminen ja uuden luominen on Suomen kaltaisen pienen maan tapa pärjätä maailmalla. Kilpailemme laadulla, emme volyymilla.

Meillä on huippuosaamista korkealaatuisesta koulutuksesta sekä tieteen ja teknologian saavutuksista. Meillä on tähän edelleen hyvät lähtökohdat, jos vain yliopistojen ja korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta huolehditaan. Suomessa ongelmana on, että rahoitus elää neljän vuoden sykleissä vaalikausien mukaisesti. Korkeakoulut ja yliopistot tarvitsevat kuitenkin pitkäjänteisen suunnitelman rahoituksen turvaamiselle.

Tutkimukseen tehdyt investoinnit maksavat kyllä itsensä takaisin innovaatioiden luodessa talouskasvua ja työpaikkoja. Panostamalla tutkimukseen pidämme myös suomalaiset huippuosaajat Suomessa ja ehkäisemme aivovuotoa ulkomaille. Myös suomalaisilla tutkijoilla tulisi olla mahdollisuus tehdä omaa työtään kotimaassaan. Suomenhan pitäisi päinvastoin houkutella tutkijoita tänne, mikä vaatii niin ikään rahaa. Tiedettä ja tutkimusta ei synny tyhjästä. Sitä tehdään työllä, ja työstä pitää maksaa. Tutkijankin pitää elää.

Korkeakoulujen tärkeä tehtävä tutkimuksen ohella on kouluttaa eri alojen ammattilaisia. Suomessa on monta alaa, joilla on valtava työvoimapula. Usein nämä alat ovat myös hyvin kriittisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Esimerkiksi sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja sekä varhaiskasvatuksen opettajia tarvitaan merkittävästi lisää jo nyt, ja tarvitaan jatkossakin, jotta lakisääteiset palvelut pystytään turvaamaan.

Yliopistoille ja korkeakouluille on varmistettava riittävät resurssit laadukkaan koulutuksen järjestämiseksi. Opetusryhmiä ei voida kasvattaa enää ilman, että laatu kärsisi. Myös hallituksen tavoitteisiin pääsy vaatii koulutusresurssien nostoa. On aivan itsestään selvää, ettei esimerkiksi hoitajamitoituksen nosto käytännössä onnistu, jos koulutukseen ei suunnata riittävästi rahaa.

Ennen vaaleja nykyisistä hallituspuolueista muun muassa vihreät puhui koulutusmiljardista. Sittemmin hallitusohjelmaan kirjattiin yhteensä 60 miljoonaa euroa lisää korkeakoulujen perusrahoitukseen. Nyt keskustellaan sitten siitä, milloin jaetaan tämä 60 miljoonaa, joka on vain murto-osa siitä, mitä ennen vaaleja luvattiin. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa korkeakoulutukseen oli korvamerkitty vain 15 miljoonaa euroa, joista 10 miljoonaa yliopistoille ja 5 miljoonaa ammattikorkeakouluille. Tämä on vain neljäsosa hallitusohjelmassa luvatuista summista! Erityisesti jatkuvan oppimisen ja osaamisen päivittämisen mahdollisuuksia olisi lisättävä aloilla, joissa paine rakennemuutokselle on kova ja aloilla, joissa koulutustaso on matala. Jatkuvaan oppimiseen on hallitusohjelmassa varattu huolestuttavan vähän määrärahaa. Kyseessä on odotettu ja laajasti peräänkuulutettu reformi, jonka toteuttaminen uhkaa jäädä torsoksi.

Hallituksen on annettava korkeakouluille lupaamansa perusrahoituksen tasokorotus täysimääräisenä käyttöön heti ensi vuoden alusta ja korkeakouluille on annettava myös rahaa hallitusohjelmassa luvattuihin korkeakoulujen aloituspaikkojen määrän lisäämiseen. Tutkimus, kehitys- ja innovaatiorahoitus olisi tärkeää saada nostettua 4%:iin bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaisi 300 miljoonan euron lisäpanostuksia tällä vaalikaudella. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille on varmistettava työrauha ja mahdollisuus pitkäjänteiseen toiminnan suunnitteluun. Budjettiriihessä nähdään toteutuuko ennen vaaleja luvattu koulutusmiljardi tai kuinka paljon hallitus on valmis satsaamaan koulutukseen.

US: Savuttomuuden edistäminen on tasa-arvoteko

Torstai 1.11.2018 - Mia Laiho

Marraskuu on keuhkosyöpäkuukausi. Keuhkosyöpä on maailman yleisin syöpä. Suomessa keuhkosyöpään sairastuu noin 2500 ihmistä vuodessa. Tupakointi on keuhkosyövän tärkein riskitekijä: se aiheuttaa 90% keuhkosyövistä. Näin ollen tupakka aiheuttaa niiden kautta huomattavan määrän yhteiskunnallisia kustannuksia. Lainsäätäjät eivät voi kääntää tosiasioille selkäänsä. 
 

Huomioiden myös tupakan aiheuttama selvä syy-yhteys keuhkosyöpään, on välttämätöntä edelleen tiukentaa myös tupakkalainsäädäntöämme. Mitä muuta 10-kertaisen syöpäriskin aiheuttavaa tuotetta kuin tupakkaa voisi salli myytävän ihmisille?  Aina välillä viestitään jonkin tuotteen sisältävän syöpää aiheuttavaa ainesosaa ja tuote vedetään nopeasti pois markkinoilta suurin lehti-ilmoituksin. Mutta tupakan suhteen tätä riskiä ei haluta nähdä. Miksi ei? 
 

Meillä on vielä paljon muutettavaa. Nykyisen tupakkalainsäädännön tavoitteena on tupakkatuotteisiin ja muiden riippuvuutta aiheuttavien nikotiinituotteiden käytön loppuminen ja terveyshaittojen vähentäminen. Tupakkalainsäädännön tavoite on myös, ettei kukaan joudu altistumaan tahtomattaan tupakan savulle. Savuton hengitysilma on jokaisen perusoikeus. 
 

Raskaana olevien naisten tupakoinnin vähentäminen on erityisen tärkeää, jotta voimme estää sikiön altistumista haitalliselle valmisteille. Tupakoinnista vieroittuminen palvelee myös raskauden jälkeistä aikaa, jos äiti pääsee irti tupakasta. Neuvoloilla, kouluilla ja myös työpaikoilla on merkittävä rooli siinä, miten tupakointiin suhtaudutaan ja puututaan.  Liian moni lapsi altistuu edelleen kotonaan tai perheen autossa tupakansavulle. 
 

Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme ennaltaehkäisyä ja asenteiden muutosta. Terveydenhuollon ammattilaisten on puututtava tupakointiin asiakaskohtaamisten yhteydestä. Savuttomuus ei tapahdu syyllistämällä, vaan jakamalla tietoa sen vaaroista ja vieroituksen mahdollisuuksista, ja saatavilla olevasta tuesta. Tupakointi on yleisempää henkilöillä, joilla sosioekonominen tilanne on alhaisempi ja tupakointi liittyy myös selvästi koulutuksen tasoon, esim. ammattikouluissa tupakoidaan selvästi enemmän kuin lukioissa.  

Tupakoimattomuuden edistäminen edistää samalla väestömme terveyttä ja tasa-arvoa. Kitkemällä tupakan yhteiskunnastamme teemme merkittävän ihmisten välisen tasa-arvoteon.

Hallitukselta lisää rahaa koulutukseen

Keskiviikko 24.10.2018 - Mia Laiho

Talouskasvumme pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä osaavan työvoiman saatavuus. Työpaikkoja olisi mutta ei ole osaavia tekijöitä. Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan jo lähes 70 prosentilla yrityksistä on vaikeuksia saada työvoimaa. Ongelmana on ollut erityisesti osaavan, koulutetun työvoiman pula. Sähköisten järjestelmien merkitys ja osuus palveluissa ja eri järjestelmissä on jatkuvasti kasvanut, mikä asettaa myös vaatimuksia sen alan työntekijöiden osaajille. Esimerkiksi koodareista on ollut huutava pula.  Olikin ilo todeta, että hallitus esittää lisätalousarviossa kokonaisuudessaan 40 miljoonaa euroa koulutukseen ja mm. koodarien kouluttamiseen.

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Budjettilisäykset mahdollistavat myös täydennyskoulutusta huomioiden jatkuvat koulutustarpeet ammattitaidon ylläpitämiseksi. Koska työttömyysmenoihin on mennyt tänä vuonna arvioitua vähemmän rahaa johtuen parantuneesta työllisyystilanteesta, hallitus pystyy siirtämään rahaa esimerkiksi koulutuksen puolelle. Tämä on ilahduttava suuntaus. 

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Lisäksi Korkeakoulut saavat ohjelmistoalan helpottamiseksi yhteensä 10 miljoonaa euroa, jolla voidaan tarjota koulutusta jopa 2400 henkilölle. 

Tarvitsemme lisää osaamista myös rakennusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla. Toinen 10 miljoonaa kohdistetaan näiden alojen osaajien lisäkouluttautumiseen. On lähes sanomattakin selvää, että ammattitaitoisia sosiaali-ja terveysalan osaajia tarvitaan väestön ikääntyessä.

On tärkeää, että maahanmuuttajataustaisia henkilöitä saadaan myös työmarkkinoille. Tätä helpotetaan tarjoamalla kielikoulutus- ja tukipalveluita. Näin nopeutamme maahanmuuttajien pääsyä koulutukseen ja työhön, millä on merkitystä työllisyyteen ja se myös parantaa maahanmuuttajien sopeutumista Suomeen ja meidän kulttuuriin.

Tehdyt lisäykset muodostavat yhdessä uuden askeleen työllisyyskehityksen vauhdittamiseksi. Ihmettelemiseen ei ole aikaa, vaan suotuisasta talouden kehityksestä on otettava kaikki irti.

Super: Käyttäjälähtöisillä tietojärjestelmillä aikaa hoitotyölle

Perjantai 17.8.2018 - Mia Laiho

Näkymätön työ vie lääkärien ja hoitajien työaikaa, samalla kun hoitojonot pitenevät. Hoitohenkilökunnalla voi kulua toistakin tuntia päivässä erilaisten järjestelmien välillä sukkuloimiseen lukuisine salasanoineen. Jokainen entterin painallus ja tiimalasin odotus ovat pois varsinaisesta hoitotyöstä. Eri tietojärjestelmät muodostavat riskin potilasturvallisuudelle ja ovat rasite sujuvalle hoitotyölle. Vapauttamalla henkilökunnan työaikaa tietojärjestelmien palvelemisesta asiakastyöhön saataisiin suunnattua resurssia asiakkaan suuntaan ja hillittyä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Esimerkiksi päivystysyksiköissä on käytössä useita eri tietojärjestelmiä, joiden käyttö henkilökunnan tulee hallita. Päivystysten keskittämisen lisäännyttyä päivystyksessä joudutaan hakemaan potilastietoja eri sairauskertomusjärjestelmistä, kun alueellista yhteistä tietojärjestelmää ei ole saatavilla. Tietojärjestelmien käyttöön kuluu yhä enemmän aikaa koko sosiaali-ja terveydenhuollon alalla. Muutos on kuormittavaa henkilökunnalle ja yhä vähemmän on aikaa asiakkaille. Tietojärjestelmien käyttökatkokset aiheuttavat myös toistuvia potilasturvallisuuden vaaratilanteita. Järjestelmätoimittajien pitää pystyä takaamaan välttämättömän tiedon saanti myös käyttökatkojen aikana.

Valvira ja aluehallintovirastot toteuttivat valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelman vuosina 2016-2017. Tuloksista ilmenee, että päivystystoiminnassa tehdään paljon hyvää kehittämistyötä, jonka keskiössä on potilas, mutta potilasturvallisuuden toteutumiseen erityisesti tietojärjestelmien osalta kohdistuu riskejä. Päivystyksen ruuhkahuippuihin tarvitaan koko hoitoketjun osallistumista, ja siinä myös tietojärjestelmät voisivat olla avuksi.

Tietojärjestelmiä tulee kehittää tulevaisuudessa käyttäjäystävällisyyden lisäksi niin, että ne palvelevat laadun ja potilasturvallisuuden arviointia. Eri laatumittareiden seuranta ja niiden arviointi ovat jatkossa avainasemassa asiakaslähtöisempien ja yhdenvertaisten palvelujen mahdollistamiseksi sosiaali-ja terveydenhuollossa. Järjestelmien pitäisi tukea ja helpottaa sosiaali-ja terveydenhuollon henkilökunnan työtä eikä päinvastoin.

Kirjoittaja on lääkäri ja kokoomuksen kansanedustaja.