Yrittäjäeläkevakuutuksen muutos kurittaisi yrittäjiä

Perjantai 21.10.2022 - Mia Laiho

Hallitus on muuttamassa yrittäjien lakisääteistä ja pakollista yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvavakuutusta (YEL). Yrittäjien sosiaaliturvaa ja eläkejärjestelmää on tarpeen kehittää. Lakiesitys on kuitenkin valitettavan puutteellinen, yrittämistä nujertava ja valmistelu ei ole ollut asianmukaista. Esityksen tavoitteena vaikuttaakin olleen vain rahan kerääminen valtion kirstuun.

Esitys sisältää yrittäjien kannalta monia ongelmakohtia kuten yrittäjän puutteellisen mahdollisuuden vaikuttaa työtulon määrityksen tasoon ja niputtaa yrittäjät samaksi massaksi huomioimatta yrittäjän tilannetta. Lain valmistelu ei ole noudattanut myöskään normaalia ja asianmukaista lainvalmistelua siihen kuuluvine lausuntokierroksineen ja vaikutusarvioineen.

Lakiesityksen vaarana on, että moni luopuu yrittämisestä tai toteaa ettei yrittämisen tielle kannata lähteä. Liian korkeat eläkemaksut voivat ajaa pienyrittäjän jopa ulosottoon, sillä eläkemaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Monen start-up yrittäjän innostus tuleekin tyssäämään jo alkumetreillä yhteiskunnan rakentamiin esteisiin, jos laki hyväksytään tällaisenaan.

YEL-maksujen määräytymisessä ei huomioida, onko yrittäjä päätoiminen vai sivutoiminen yrittäjä. Jos esimerkiksi fysioterapeutti tekee päätyönään julkiselle puolelle kokopäiväisesti töitä ja sen lisäksi vapaa-aikanaan oman yrityksen kautta personal trainerin töitä, joutuu hän maksamaan kaksinkertaista eläkemaksua alan mediaanipalkan mukaan.

Jotta yrittäjä todellisuudessa hyötyisi perusturvassaan myös maksamistaan maksuista, tulisi YEL-maksun määräytymisen alarajaa nostaa vähintäänkin ansiosidonnaisen työttömyysturvan alarajalle, eli noin 13 000€ vuodessa. Tämä helpottaisi monen pienyrittäjän, yksinyrittäjän ja startup-yrittäjän tilannetta ja vähentäisi niin yrittäjän kuin yhteiskunnan byrokratiaa. On myös erikoista, ettei yrittäjävakuutuksen maksuja rahastoida kuten palkansaajien eläkemaksuja vaan ne käytetään suoraan valtion kulujen kattamiseen.

Yrittäjät ymmärtävät kyllä riittävän sosiaali- ja eläketurvan tärkeyden. On kohtuullista, että yrittäjällä on mahdollisuus vaikuttaa oman työtulon määrittämiseen riippuen yrityksen tilanteesta. Yrittäjä kuitenkin viime kädessä vastaa yritystoiminnan riskeistä sekä työntekijöidensä työpaikkojen säilymisestä. Nykyisessä tilanteessa ei pitäisi heittää yrittämisen tielle kapuloita ja nostaa yrittämisen kynnystä. Vain työn kautta Suomi voidaan saada nousuun, velkakierre katkaistua ja turvattua ihmisten palvelut.

Miksi pientaloasukkaille ei ole väestönsuojia?

Maanantai 28.3.2022 - Mia Laiho

Venäjän hyökkäys Ukrainaa kohtaan on tuonut esille sen tosiasian, että sotilaallinen uhka voi edelleen nykypäivänäkin kohdata myös Suomea. Suomen väestönsuojien kuntotilanne on epävarma ja niitä ei riitä kaikille. Rivitalo- ja omakotiasujia kehotetaan suojautumaan omaan asuntoonsa riippumatta siitä, onko siellä kellaria tai ei. Tavallisen asunnon seinät ilman kellaria tai vahvempia rakenteita eivät suojaa sotilaallisessa hyökkäyksessä pommituksessa sirpaleilta ja muulta.

On erittäin huolestuttavaa, että monissakaan kunnissa ei ole lainkaan yleisiä suojatiloja tai ne eivät riitä kaikille. Tällöin suojatoimista vastaavat asukkaat itse ja he suojautuvat tilapäisiin suojiin eli käytännössä kotona sisätiloihin. Olisi tärkeää, että jokaiselle löytyy oman asuintalonsa läheltä osoitettu väestösuoja.

Kriisitilanteessa ihmiset saattavat jopa joutua asumaan niissä, joten varautuminen on tehtävä hyvissä ajoin. Väestösuojien rakentaminen on tärkeä osa turvallisuusuhkiin varautumista. Kysyinkin kirjallisessa kysymyksessä hallitukselta suoraan mihin omakoti- ja rivitaloasukkaat hakeutuvat pommituksen aikana, jos heille ei ole osoitettavissa kunnassa siihen soveltuvaa väestönsuojaa?

Väestönsuojan rakentamisvelvoite määräytyy rakennuksen koon, käyttötarkoituksen ja henkilömäärän mukaan. Pelastuslain (379/2011) mukaan kaikkiin uusiin, vähintään 1200 neliömetrin rakennuksiin on tehtävä väestönsuoja. Teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta väestönsuojan rakentamisvelvollisuuden raja on 1500 neliömetriä.

On hämmästyttävää, että kaupunkien tiheään asutuissa kaupunkien taajamissakaan, esim. Espoossa ja Vantaalla ei ole osoitettavissa omakoti- ja rivitaloasukkaille väestönsuojaa vaan he joutuvat suojautuaan vain omaan kotiinsa riippumatta siitä soveltuuko rakennus lainkaan väestönsuojaksi.

Omakotitalo- ja rivitaloasujien asema on erittäin epäselvä, minne voisi mennä suojaan, jos Suomeen kohdistuisi sotilaallinen hyökkäys, sekä miten kotona pitäisi suojautua. Pientaloasujia ei saa jättää epätietoiseen tilanteeseen, vaan näihinkin kysymyksiin on pystyttävä varautumaan ennakolta ja löytämään ratkaisuja. Lähtökohtaisesti kaikilla kansalaisilla pitää olla yhdenvertainen oikeus suojaan riippumatta siitä asuuko kerros- tai pientalossa.

Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen väestönsuojien riittävyydestä ja kansalaisten yhdenvertaisesta oikeudesta väestönsuojiin.

Kirjallisessa kysymyksessä kysyn hallitukselta:

• Mihin omakoti- ja rivitaloasukkaat hakeutuvat pommituksen aikana, jos heille ei ole osoitettavissa kunnassa siihen soveltuvaa väestönsuojaa?
• Mihin toimiin hallitus on ryhtynyt väestönsuojien riittävän määrän ja kansalaisten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi kriisitilanteessa?
• Mikä on valtion ja kuntien vastuu ja velvoite riittävien väestönsuojien tarjoamisessa asukkaille?
• Kuinka ihmisille tiedotetaan heidän lähimmästä turvallisesta väestönsuojasta ennen kriisiä ja kriisin aikana?
• Onko hallitus päivittämässä väestönsuojauksen ohjeita liittyen muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen Suomessa?
• Onko hallitus huomioimassa ohjeistuksissa myös lemmikkieläinten suojausta?

Malmin lentokentän korvaavat toimenpiteet jääneet puolitiehen

Sunnuntai 19.9.2021 - Mia Laiho

Vuonna 2018 eduskunta edellytti hylätessään kansalaisaloitteen Malmin lentokentän säilyttämisestä ilmailukäytössä, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi, jotta Malmin lentokentän ilmailutoiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä ennen Malmin toimintojen päättymistä.  Nyt Malmin toiminta on sitten ajettu alas, mutta toimenpiteet korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi ovat jääneet puolitiehen.

On käsittämätöntä, että Malmin lentokentälle ei ole osoitettu korvaavia tiloja ja toimintaympäristöä valtionhallinnon toimesta, vaikka eduskunta tätä edellytti erillisellä lausumalla. Lentokoneiden ja helikoptereiden omistajat ovat joutuneet etsimään uudet paikat koneilleen itse. Samaan aikaan ei ole ollut tarjolla riittävää määrää hallitilaa säilytykseen ja huoltamiseen. Riskinä on, että merkittäviä alan toimijoita joutuu lopettamaan toimintansa ja ilmailuharrastus ja koulutus kuihtuvat.

Lähikenttien infrastruktuuri ei ole lainkaan Malmin lentokenttää vastaavalla tasolla. Parannuskohteiden lista on pitkä; lennonvalmistelutilat ja kiitotievalot puuttuvat, saniteettitiloja ei ole tai ne ovat hyvin puutteelliset ja polttoaineen jakelu on riittämätöntä. Kaikkiaan lähikenttien resurssit ottaa vastaan ja ylläpitää saapuvat lentokoneet ja helikopterit ovat heikot ilman tukitoimia.

Kuntien ja yhdistysten varat eivät ilman valtion tukea riitä korjaamaan kenttien merkittäviä puutteita ja päivittämään toimintaa 2020-luvun tarpeisiin. Tämän hetken Liikenne- ja viestintäviraston rahallinen tuki on pääasiassa kohdentunut käyttöikänsä lopussa olleiden kiitoteiden peruskunnostukseen ja muutamaan halliin. Rahallisen tuen omarahoitusosuuden hankinta on muuttanut lähes kaikki kentät maksullisiksi. Maksuja ei voida nostaa, eikä niillä voida rahoittaa ylläpitoa.

Korpikenttien ylläpito perustuu monesti vapaaehtoistyöhön ja ilmailun harrastajien omaan aktiivisuuteen. Monien kenttien toimintaa pitäisi kehittää vastaamaan ilmailun lisääntyneisiin tarpeisiin. Kuljetusten lisääntyessä lentoturvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin, kuten koneiden turvalliseen säilytykseen, lentokenttien valoihin sekä kiitotiealueen valvontaan että kunnossapitoon on panostettava. Esimerkiksi Nummelan lentokenttää on yritetty kehittää lentomäärien merkittävän lisääntymisen takia. Lentokentän ylläpito on nojannut kuitenkin vapaaehtoistyöhön ja ilmailun harrastajien omaan aktiivisuuteen. Kentälle on ostettu testikäyttöön digitaalinen kiitotienkulunvalvontajärjestelmä, mutta sillä voidaan kustannussyiden vuoksi valvoa vain kriittistä osaa pääkiitotiestä, eli vain alle puolta lentokentästä. Jotta Nummelan lentokentän toimintaa voidaan kehittää ja vastata ilmailun merkittävästi lisääntyneisiin tarpeisiin, tulisi kulunvalvontajärjestelmää laajentaa kattamaan koko kenttä ja kehittää edelleen olemassa olevien kehityssuunnitelmien mukaisesti. Valtion on kannettava oma vastuunsa Malmin korvaavien tilojen löytämiseksi ja ilmailuharrastuksen, koulutuksen ja toiminnan jatkumisen varmistamiseksi. Myös varautumisen ja valmiuden näkökulmasta Uudellamaalla on perusteltua ylläpitää kansallisen lentokentän lisäksi myös muuta lentokenttätoimintaa, mikä vaatii ajantasaiset ja lentoturvalliset puitteet.

Suomi on monelta osin Euroopan kärkimaita uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönotossa, mutta yleisilmailun ja korpikenttien turvallisuuden osalla kiinniotettavaa on melkoisesti. Emme saa jäädä jälkeen muista maista teknologian kehityksessä tai ilmailun harrastamisessa ja koulutuksessa. Suomesta vielä puuttuva ilmailustrategia olisi tässä avainasemassa ja työn käynnistämiseen olisi tartuttava välittömästi. Jätin hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen. Toivon, että saan liikenne-ja viestintäministeri Harakalta konkreettisia toimenpidesuunnitelmia. Sitä jo eduskunnan lausumakin edellyttää.

Poliisin hätähuutoon on vastattava

Tiistai 24.8.2021 - Mia Laiho ja Kari Tolvanen

Esteettisten täyteainehoitojen villi länsi on saatava kuriin

Sunnuntai 18.7.2021 - Mia Laiho

Esteettisiin hoitoihin ja veitsettömään kirurgiaan turvaudutaan nykyään entistä useammin ja se näkyy myös komplikaatioiden määrässä. Täyteaineilla tehtävä kasvojen kohotus, pistoksina annettava juonteiden silotus ja huulten täyttöjen suosio ovat huomattavasti lisääntyneet. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen esteettisistä ei-lääkkeellistä injektioiden antamiseen vaadittavasta ammattitaidosta sekä hoitoihin liittyvistä riskeistä. Täyteainehoitojen ongelmat piilevät siinä, että ala ei ole käytännössä mitenkään säädeltyä eikä valvottua toimenpiteiden tekijöiden ammattitaidon ja potilasturvallisuuden osalta.

Täyteaineita kuten hyaluronihappogeeliä saa ostettua netistä vapaasti ja pistäjiltä ei vaadita lainkaan virallista pistoskoulutusta tai anatomian tuntemusta. Suomessa kuka tahansa saa kutsua itseään esteettisten täyteainehoitojen antajaksi ja alan asiantuntijaksi. Täyteaineoperaatiot eivät ole riskittömiä ja siksi niiden tulisi kuulua vain lääkärien tai asianmukaisen pistoskoulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattilaisen vastuulle. Pistoksen antajan pitäisi osata tunnistaa komplikaatioiden oireet ja sekä osata hoitaa niistä mahdollisesti seuraavat allergiset reaktiot ja muut komplikaatiot. On käsittämätöntä, miten lepsusti Suomessa suhtaudutaan pistettäviin aineisiin. 

Väärään paikkaan tai väärin annosteltuna hyaluronihappogeelit saattavat aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja, joista pahimpina sokeutuminen, verisuonen tukkeutumiset sekä kasvojen alueen kuoliot. Näiden lisäksi mahdollisia komplikaatioita ovat allergiset reaktiot, tulehdukset, arpeutumiset ja muut ulkonäköön vaikuttavat haitat. Näistä voi pahimmillaan aiheutua elinikäisiä ongelmia ja työkyvyttömyyttä.Tämänhetkinen lainsäädäntö ei estä tilaamasta ulkomailta täyteaineita, joiden turvallisuudesta ja laadusta ei ole mitään takeita.

Tietääkö ihmiset, että tämä on oikeasti täysin valvomaton kenttä? Harva oikeasti tietää pistäjän ammattitaidon, aineiden alkuperän, turvallisuuden sekä oman oikeusturvan heikkouden ongelmatilanteissa. Ihmiset todennäköisesti olettavat ja luottavat, että Suomessa asiat on hoidettu niin, että kenellä tahansa voi käydä pistet-tävänä turvallisesti. Mutta näin ei siis käytännössä ole. Asia on toinen, jos kyseessä on terveydenhuollon yksikkö ja terveydenhuollon ammattihenkilö, sillä silloin potilasturvallisuudesta on huolehdittava ja toimintaa valvotaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja yksityisiä terveydenhuollon palveluita valvotaan omalla lainsäädännöllä, mutta muualla annettavat pistoshoidot jäävät potilasturvallisuuslain ja Valviran valvonnan ulkopuolelle. Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa injektiohoitojen antaminen on sallittu vain lääkäreille, ja osassa maita tietyille muille terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Kosmetologeilla ja muilla hyvinvointialan yrittäjillä ei ole potilasturvallisuusvakuutusta, koska he eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia ja eivät ole Valviran alaisia toimijoita. Tällaisen turvan puuttuminen voi johtaa myös siihen, että mahdollisia haittatapahtumia peitellään korvausvaatimusten ja mainehaitan pelossa. Asiakas on myös tietämättään eri asemessa oikeusturvan osalta. Tämä villi kenttä vaatii tarkempaa säätelyä, kun on kyse kuitenkin ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta.

Mia Laiho, kansanedustaja (kok), lääkäri

Kirjoitus on julkaistu Uusimaa -lehdessä 18.7.2021. 

Kuntosalit ja muut liikuntatilat ovat hallitukselle punainen vaate

Perjantai 26.3.2021 - Mia Laiho

Eilen sosiaali-ja terveysvaliokunnassa päätettiin kuntosalien ja liikuntatilojen täyssulkumahdollisuudesta lakiin. Tämä lakihan on juuri hiljattain hyväksytty ja Aluehallintovirasto tulkitsi lakia niin, että alle 10 h ryhmissä liikunta tilassa on mahdollista huomioiden terveysturvallisuus. Tämä ei kuitenkaan käynyt STM:lle, joka olisi halunnut sulkea kategorisesti kaikki tilat.Ministeriöllä ja aluehallintovirastolla oli lain tulkinnasta siis erilainen näkemys, minkä takia esitys tuotiin uudelleen eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta tuki Aluehallintoviraston tulkintaa.

Jätimme asiaan valiokunnan kokoomusedustajien Juhana Vartiaisen ja Anna-Kaisa Ikosen kanssa vastalauseen. Hallituksen esitys runtelee pahoin kuntosali- ja liikuntayrittäjiä ja palveluiden käyttäjiä.

Koronaepidemian tilanne Suomessa on hankala, minkä takia terveysturvallisia toimintakäytänteitä on tehostettava ja myös rajoituksia tarvitaan. Ehdotetulla lailla tulee kuitenkin olemaan merkittäviä vaikutuksia yrittäjien lisäksi ihmisten lakisääteiseen kuntoutukseen, lasten ja nuorten koulu- ja harrastusliikuntaan sekä eläinten huolenpitoon.

Euroopassa liikuntatilojen käyttöä on rajattu tilan koon ja henkilömäärän mukaan. Euroopan standardointijärjestö CEN:n mukaan henkilöiden määrää liikuntatiloissa on rajoitettava siten, että kutakin 10 neliömetriä kohti saa olla enintään yksi osallistuja. Ehdotimme, että kategorisen täyssulun sijaan pitäisi mahdollistaa toiminta, jos tilaa olisi 20 neliömetriä per henkilö. Neliömetrivelvoitteen lisäksi tiloissa olisi noudatettava myös hygieniakäytänteitä. Se mahdollistaisi terveysturvallisen liikunnan myös epidemian aikana.

Monet tarvitsevat liikuntatiloja sairauksien ehkäisyyn ja kuntoutumiseen. Ei voi olla niin, että lakisääteisen Kelan kuntoutuksen ja fysioterapiaa tarvitsevat eivät saa palveluja täyssulun aikana. Jos kaikki liikuntatilat suljetaan, lakisääteinen kuntoutus ja muu fysioterapia ei ole mahdollista näissä tiloissa. Tämä olisi iso takaisku monille kuntoutusta vaativille asiakkaille ja yrittäjille. Monille ylipainoisille, ikäihmisille ja esim. reumaatikoille allasliikunta voi olla jopa melkein ainoita soveltuvia liikuntamuotoja.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että pitkittynyt etätyö, tuki-ja liikuntaelinongelmat rasittavat myös monia perusterveitä suomalaisia, joiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille liikunta on tärkeää.

Esitimme myös valiokunnassa asiakastilojen sulkemisesta aiheutuvien taloudellisten menetysten korvausmallin kiirehtimistä elinkeinoharjoittajille ja korvausten riittävää tasoa. Se onneksi hyväksyttiin samalla koko sosiaali- ja terveysvaliokunnan vaatimukseksi.

Yhteiskunnassa olisi ensin käytettävä kevyemmät keinot ennen kuin täyssulkemisiin mennään. Kun lyödään lekalla, syntyy ikävää jälkeä. Kuntosalien ja liikuntasalien tilojen täyssulun vaikutukset ovat laaja-alaiset. Tietenkin se vaikuttaa itse yrittäjiin, mutta myös työntekijöihin, joiden lomautuksiin ja irtisanomisia tällaiset päätökset vaikuttavat. Se vaikuttaa myös mitä suuremmassa määrin ihmisten terveyteen, sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Liikuntatilat ovat monelle kroonisesti sairaalle tärkeä toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitäjä ja mielenterveyden kannalta myös erittäin tärkeä myös kriisiaikana. Kun nämä tilat menevät täysin kiinni, ei siellä voida järjestää myöskään lakisääteisiä ihmisille kuuluvia palveluja, esim. KELA:n lakisääteistä kuntoutusta. Tämä lakiesitys sulkee myös näissä tiloissa toimivien fysioterapeuttien ja hierojien työn.

Sulkutoimilla heikennetään myös lasten ja nuorten mahdollisuuteen varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja harrastustoiminnassa käyttää näitä tiloja. On hurskastelua puhua siis siitä, että lasten ja nuorten harrastustoiminta voi jatkua, jos seuroilta laitetaan tilat kiinni. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla kuitenkin oikeus liikuntaan opetussuunnitelman mukaisesti.

Nostimme esille myös sen, että ratsastusmaneesien ja koirien koulutustoiminta agilityhalleissa pitäisi voida jatkua terveysturvallisuus huomioiden. Eläinten huolenpitoa, liikuntaa ja koulutusta ei voi keskeyttää epidemian aikana.

On ongelmallista, että hallitus ei ole arvioinut vaihtoehtoisia ratkaisuja esityksen tavoitteeseen pääsemiseksi. Lakimuutoksella tullaan merkittävästi puuttumaan yritystoimintaan, ihmisten hyvinvointiin, kuntoutukseen ja sairauksien ehkäisemiseen. Kuntosalit ja liikuntatoimijat ovat hyvin huolehtineet turvakäytänteistä ja henkilömäärien rajoittamisesta tiloissa. Valitettavasti nykyinen hallitus haluaa lyödä kaikkea vain lekalla eikä lähteä siitä, että toimintoja voidaan ylläpitää, jos se hoidetaan koronaturvallisesti.

Rajoitukset eivät voi olla vain itsetarkoitus vaan oleellista ovat toimet sosiaalisten kontaktien vähentämisessä ja terveysturvallisissa toimintatavoissa. Tämä näyttää hallitukselta unohtuvan niin tässä liikuntasali-asiassa kuin muissakin rajoituksissa. Ihmisiin ja yrittäjiin ei luoteta.

Tämä ei tule olemaan viimeinen epidemia. Meidän pitää pystyä myös pitämään yhteiskuntaa pyörimässä ja huomioida erilaisten rajoitusten vaikutukset myös ihmisten kokonaishyvinvointiin ja terveyteen sekä ihmisten toimeentuloon ja talouden kestävyyteen. Sunnuntaina äänestetään eduskunnassa tästä lakiesityksestä. Toivottavasti järki voittaisi ja Kokoomuksen lausumat rajoitusten ulkopuolelle jätettävien tilojen suhteen saisivat riittävästi kannatusta.

Yksityisten ihmisten verotietoihin liittyy tietoturva-ja väärinkäytösriskejä

Maanantai 2.11.2020 - Mia Laiho

Vastaamon tietoturvarikoksen myötä 40 000 ihmisen henkilötiedot ovat valuneet verkkoon. Pian tapahtuneen jälkeen eli 3.11 julkaistaan ihmisten verotiedot vuodelta 2019 kaikkien, myös rikollisten ulottuville. Verohallinto luovuttaa tiedotusvälineille listan niiden henkilöiden verotiedoista, joiden Suomeen maksetut ansio- ja pääomatulot olivat edellisvuonna yhteensä vähintään 100 000 euroa. Vetoankin verohallintoon, tiedotusvälineisiin ja hallitukseen, ettei tuloverotuksen tietoja vuodelta 2019 asetettaisi julkiseksi vielä 3.11 ja ilman kontrollointia. Listauksen julkistamiseen liittyy ihmisten turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä uhkia.

Tässä tilanteessa on erittäin kyseenalaista julkaista yksityisistä ihmisistä tällaisia tietoja, jotka sisältävät mm. ihmisten nimen, syntymäajan, tulotiedot ja asuinpaikan. On täysin mahdollista, että kiristys, uhkailu, ilkivalta ja varkaudet voivat kohdentua juuri verotietojen perusteella tehdyn listauksen kautta ihmisiin. Tällaista on tapahtunut myös Suomessa.

Vuonna 2009 tapahtui poikkeuksellinen kidnappaus ja kiristystapaus, jossa perheeltä kiristettiin miljoonia euroja tyttären vapauttamiseksi. Verotietojen julkistaminen sekä median julkaisemat nimi- ja kuvalistat kansalaisten tulotietoineen listaavat samalla tarjottimella rikollisille kidnappaus- ja kiristyskohteet. Tiedot ovat nykyisin vielä helpommin saatavilla, kun ne ovat sähköisessä muodossa ja napinpainalluksen takana.

Viime vuonna kansalaisille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus vastustaa tietojen luovuttamista ilmoittamalla verohallinnolle 1.10 mennessä kiellosta. Taustalla on EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR.

Verohallinto päätti kyseisestä päivämäärästä käytännön syistä eli 1.10 päivämäärä ei perustu lakiin.

Omien tietojen julkistamisen kieltomahdollisuutta ei ole viestitty ihmisille juurikaan, eikä se enää hyödytä Vastaamon uhreja, koska Vastaamon tietoturvarikos nousi esille vasta 1.10 jälkeen, jolloin Verohallinto ei enää ota vastaan kieltoilmoituksia.

Verotietojen julkisuustietojen kielto pitäisi pystyä tekemään esim. veroilmoituksen täyttämisen yhteydessä. Harmaan talouden kitkemiseen ja julkisten virkojen palkkioiden esiin nostamiselle täytyy löytyä muitakin keinoja kuin kaikkien suomalaisten verotietojen julkisuus.

Vetoankin verovirastoon, hallitukseen ja mediaan, että tietojen julkistamisen kiellon määräaikaa pidennettäisiin, jotta kaikilla niillä kansalaisilla, joilla on siihen perusteltu tarve, ehtisivät tehdä kiellon. Myös Vastaamon tietoturvarikosten uhreja kohtaan on kohtuutonta lisätä yhteiskunnan taholta riskejä tulla hyväksikäytetyksi.

Tulevaisuudessa on myös syytä arvioida, liittyykö verohallinnon sähköiseen rekisteriin turvallisuusriskejä ja uudenlaisia uhkia ihmisten kannalta. Onko järkevää yhteiskunnan taholta tarjota kuin tarjottimella rikollisille kansalaistemme tulo- ja henkilötietoja ja lisätä tätä kautta riskejä hyväksikäytölle?

Verohallinnon olisi syytä merkitä myös ylös, kuka pyytää kenenkin tietoja. Jälkikäteen voisi tällöin esim. rikoksen sattuessa tarkastaa, kuka on käynyt tiedoissa. Tämä parantaisi uhrin asemaa.

Digitalisaation myötä yhteiskunta on muuttunut ja se asettaa haasteensa sekä tietoturvan tasolle, että ihmisten yksityisyydelle. Tämän takia nykyistä lainsäädäntöämme pitäisi pystyä arvioimaan uudelleen nykymaailman tietoturvallisuus uhkien valossa. Digitalisaatio on mennyt jättiloikin eteenpäin, mutta laki on jäänyt taakse. Ihmisen yksityisyyttä ja turvallisuusuhkia pitää pystyä ehkäisemään myös verkossa.

Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Terapiapalvelujen tietoturvarikos on uhrin henkinen raiskaus

Torstai 29.10.2020 - Mia Laiho

Terapiapalveluja tuottavan yrityksen laaja tietoturvamurto on nostanut esille huolen sosiaali- ja terveydenhuollon tietoturvan tasosta. Vastaamon tietoturvamurto ja kiristys ei koske vain uhreja, vaan myös ihmisten luottamusta potilastietojen tietoturvaan kaikkialla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jätin 26.10 hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietoturvasta ja kyberturvallisuudesta. Halusin nostaa keskusteluun, kuinka varmistetaan, että terveydenhuollon digitalisaation myötä potilastietojärjestelmien, lääkinnällisten laitteiden, ohjelmistojen, etähallittavien laitteiden tietoturva ja siirrettävät sisällöt on huomioitu nykyisin ja miten tietoturva ja siihen liittyvät riskit on arvioitu suunnitellussa sote-uudistuksessa.

On huomioitava, että digitalisaatiossa on oltava korkeat laatuvaatimukset asiakkaan tietoturvan osalta. Tämä pätee niin sairaskertomuksia sisältävien potilastietojärjestelmien, etävastaanottojen että potilasvalvontajärjestelmien tietoturvaan sekä erilaisiin hälytyslaitteisiin liittyen. Ihmisten on voitava luottaa siihen, etteivät sosiaali-ja terveystiedot tiedot pääse ulkopuolisten käsiin.

Terveydenhuollon digitalisaatioon liittyy paljon muutakin kuin pelkät potilastiedot. Hoitotyötä helpotetaan monilla erilaisilla hälytys- ja valvontajärjestelmillä kuten diabeteksien ja sydämenrytmin etäseurannalla. Etävastaanottojen lisäksi etäyhteyksillä saadaan suorayhteys myös vanhusten koteihin, joten yksityisyydensuojan lisäksi myös tietoturvan tulee olla aukoton näissä palveluissa. Tärkeää on, että ihmiset voivat luottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja ettei tietoturvavuodon pelossa jätetä apua hakematta.

Asiakastietolaissa tietojärjestelmät jaetaan valvonnan kannalta kahteen luokkaan. Kanta-palveluun liitetyt järjestelmät ovat ns. A-luokassa, ja kaikki muut luokassa B. Tietoturvakäytännöt ovat kuitenkin hyvin moninaiset ja Valviran mahdollisuudet valvoa kaikkia yrityksiä ovat riittämättömät.

Ne yritykset, jotka ovat pitkälti oman kontrollin luokassa eli B-luokassa, ovat tulevaisuudessakin korkeammassa riskissä tietoturvamurroille. Ihmisten henkilökohtaisia tietoja keräävät järjestelmät sekä digitaalisesti etäohjattavat hoitolaitteet tulisi mielestäni olla aina automaattisesti valvonnalta korkeammassa A-luokassa turvallisuusriskin takia.

Kyberturvallisuutta ei voi ajatella erillisenä tietoteknisenä kysymyksenä, vaan se on potilasturvallisuutta ja luottamusta yhteiskuntaamme ja sen palveluihin. Kyse on myös kansallisesta turvallisuudesta. SOTE-lakien valmistelussa olisi välttämätöntä olla tehtynä riskinarvio ja riskinhallintasuunnitelma liittyen hyvinvointialueiden tietojärjestelmiin ja tietoturvaan. Myös työntekijöiden tietoturva tulee varmistaa sote-alueen moninkertaiseksi kasvavan henkilöstöhallinnon myötä. Myös tietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön uudistus olisi saatava nopealla aikataululla hallituksen työpöydälle.

Kun tällainen rikos on tehty, uhrien on saatava hoidettua rikosilmoitus, henkilötunnuksen vaihto, tietojenluovutuskielto, sekä vapaaehtoinen luottokielto ym. tärkeät yksityisyyttä suojaavat toimenpiteet nopeasti ilman hallinnollisia viiveitä. Näiden toimenpiteiden tulee myös olla tehtävissä ympäri vuorokauden ja ilman kuluja. Valtavan ahdistuksen, pelon ja epävarmuuden hoitoon tarvitaan myös tukea ja hoitoa. Terapiatietojen väärinkäyttöä voidaan pitää ihmisen henkisenä raiskauksena, josta voi jäädä pitkäkestoiset vauriot. Ihmisiä ei saa jättää yksin, oli sitten kyse käytännön järjestelyistä henkilötietorikoksen yhteydessä tai hoidon saamisesta tasapainoa järkyttäneessä tilanteessa ja sen jälkeen. Tietoturvarikoksen uhreja on Vastaamon yhteydessä tuhansia ja vaikutukset ovat laajat ja pitkäkestoiset. Toivottavasti tekijä saadaan oikeusteen vastuuseen teoistaan.

Sähköisen asioinnin käyttö, digitalisaatio ja robotiikka lisääntyy sosiaali- ja terveyspalveluissa koko ajan. On päättäjien, ministeriöiden, ja palveluja järjestäviä ja tuottavien toimijoiden vastuulla, että tietoturvasta on huolehdittu asianmukaisesti ja myös valvonnan resurssit ovat riittävät. Turvalliset tietoturvakäytänteet ovat myös meidän jokaisen vastuulla omassa toiminnassamme.

Kasvomaskien käyttövelvoitteella lisää turvallisuutta. Strategiana suojaa-testaa-jäljitä-hoida-eristä.

Lauantai 9.5.2020 - Mia Laiho

Jätin eilen ison joukon Kokoomuksen kansanedustajia kanssa toimenpidealoitteen hallitukselle kasvomaskien käytön velvoittamiseksi kaupoissa, joukkoliikennevälineissä sekä julkisissa tiloissa, joissa turvavälistä ei voida huolehtia. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Sivut/TPA_62+2020.aspx

Suomen turvalliseen avaamiseen ja tartuntojen minimointiin tarvitaan merkittävän testausten lisäämisen, jäljittämisen ja eristämisen lisäksi kasvomaskien käyttöä. Korona on yleisvaarallinen tartuntatauti, joten jokainen uusi tartunta pitäisi pystyä ehkäisemään.

STM ja hallitus eivät ole kuitenkaan suosittaneet kasvomaskin käyttöä julkisissa tiloissa. He ovat perustelleet kantaansa sillä, että kasvomaskeista voi olla jopa haittaa, koska maskia kosketellaan herkästi ja ne saattavat loppua kesken, jos niitä aletaan käyttämään julkisilla paikoilla. On ollut esillä myös pelko niiden riittävyydestä sosiaali-ja terveydenhuollon henkilöstön käyttöön. Ministeriö on luvannut tehdä kuitenkin selvityksen kasvomaskeista.

Itse en pidä realistisena pelkoa, että kasvomaskin käytön velvoittavuus vaarantaisi ammattilaisten käyttämien kirurgisten suunenäsuojusten saatavuutta. Kansalaisten käytössä voitaisiin käyttää hyvin kangassuojaimia, joita moni yritys valmistaa myös kotimaassa ja niitä voi itsekin tehdä. Jos niitä pitäisi käyttää laajemmin, niin on selvää, että yritykset myös lähtisivät laajemminkin niitä valmistamaan ja tarjonta lisääntyisi. Kansalaisia tulee luonnollisesti opastaa kasvomaskin oikeaan käyttöön. Lasten osalta olisi arvioitava kasvomaskin käyttöön soveltuva ikäraja.

Kasvomaskin käytön velvoittaminen olisi tärkeä työväline kohti normaalimpaa arkea. Kasvosuojaimen velvoittava käyttö muistuttaisi meitä kaikkia poikkeustilasta sekä turvavälien ja käsihygienian tärkeydestä tartuntojen ehkäisyssä.  Vaikka rajoituksia puretaan, tauti ei ole vielä täältä kadonnut. Kasvomaski lisäisi myös riskiryhmiin kuuluvien ihmisten mahdollisuuksia asioida turvallisesti kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Jos niitä käytettäisiin laajalti, vähentäisimme sekä riskiryhmien että myös kaikkien muiden riskiä saada tartunta.

Kasvomaskit ovat pakollisia jo yli 50:ssä maassa ja monet maat, järjestöt ja tutkijat ovat tehneet selvityksiä kasvomaskien käytön kannattavuudesta. Esimerkiksi tiedemaailmassa arvovaltaiset Yhdysvaltain kansanterveysvirasto (CDC) ja Saksan tiedeakatemia kannattavat maskin käyttöä. Saksan tiedeakatemia julkaisi huhtikuussa lausunnon, jonka mukaan kasvomaskien käyttö on avain asemassa, kun julkisia palveluita ja maata lähdetään avaamaan. Raportin mukaan hengityssuojien käytöstä pitäisi tulla pakollista julkisessa liikenteessä, kaupoissa ja kaikkialla missä on paljon ihmisiä. Myös maailman johtavat lääketieteelliset lehdet Lancet, Jama, BMA ovat ottaneet kantaa maskien puolesta.

Suomessa on noin 1,2 miljoonaa riskiryhmään kuuluvaa ihmistä eikä ole inhimillistä pitää heitä eristettynä, kun muita rajoitteita puretaan. Myös heillä pitää olla mahdollisuus tavata läheisiään ja laajentaa elintilaansa.

Kasvomaskin käytön lisäksi on tietenkin edelleen tärkeä muistaa myös muut torjuntatoimet, kuten fyysinen etäisyys, käsienpesu, käsien desinfiointi ja yskimishygienia.

Jotta Suomi voi turvallisesti avata rajoitteita, tarvitaan työvälineitä, joilla saadaan tartunnat pidettyä matalina. Kansalaisten kasvomaskien laajalla käytöllä voitaisiin purkaa riskiryhmiin kohdistuvia tiukkoja ja epäinhimillisiä rajoitteita ja ehkäistä taudin leviämistä. Kasvomaski on myös osatyökalu koronakriisin aiheuttamien pelkojen hälventämisessä ja yhteiskunnan rattaiden käynnistämisessä. Suojain on myös merkki siitä, että kunnioittaa muiden terveyttä. Olisiko jatkossa siis strategia SUOJAA- testaa-jäljitä-hoida-eristä?

Lapsille valtakunnallinen auttava linja (24/7) koronakriisihätään

Keskiviikko 1.4.2020 - Mia Laiho

Koronan aiheuttama kriisi on ajanut suomalaisen yhteiskunnan poikkeustilaan. Ihmisiä on eristetty koteihinsa, koulut ovat siirtyneet pääsääntöisesti etäopetukseen, satoja tuhansia työikäisiä ihmisiä on lomautettu töistä ja monet ei-kiireelliset-sosiaali- ja terveyspalvelut on peruttu. Koulun kontrolli ja sen tarjoama turva puuttuu monien mielenterveys- ja päihdeongelmaperheiden arjesta. Lapset jäävät nyt vaille sitä kanavaa, jossa huolen ja pelon voi sanoa turvallisesti. Koulu on osalle näistä lapsista myös se turvallinen hengähdyspaikka kodin ongelmilta. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Vanhempien mielenterveys ja päihdeongelmat aiheuttavat vakavimmillaan lapsille kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymistä. Perheiden ongelmat heijastuvat suoraan lapsiin. Vanhempien ongelmat voivat näkyä riitelynä, väkivaltana, mielenterveys ja alkoholiongelmina sekä heitteille jättönä. Nämä kaikki aiheuttavat lapsessa pelkoa. Tapaamisten vähennyttyä moni ongelma voi jäädä auttajilta piiloon. Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä.

Tähän on oikeasti varauduttava. Emme voi jäädä vain seuraamaan ja odottamaan kriisin aiheuttamia ongelmia lapsille, joiden korjaaminen voi kestää pitkään tai jättää lapsillemme elinikäisiä traumoja. Jätin eilen toimenpidealoitteen hallitukselle lasten ja nuorten valtakunnallisen palvelulinjan käynnistämisestä. Eduskunnan täysistunnossa eilen nostin asian esille, ja oli ilahduttavaa, että pääministeri Marin kiinnostui asiasta ja lupasi selvittää asiaa.

Aikuisille turvakotien ja auttavien puhelimien etsiminen on varmasti helpompaa kuin lapsille ja nuorille. Etäopetuksen aikana tulisi huomioida lasten riittävät auttavat digipalvelut, jotta lapsi ja nuori voi ottaa yhteyttä silloin, kun hätä on. Nyt etäopetuksen aikana opettajat kantavat myös huolta ja ovat neuvottomia, kun lapsiin ei saa yhteyttä samalla tavalla, jos ollenkaan. Opettajat tekevät parhaansa tässä haastavassa kriisitilanteessa, että kaikkiin lapsiin saataisiin yhteys. Mutta ei se ole aina niin helppoa, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Yhteydenpito voi tapahtua vain vanhempien välityksellä ja sekin voi ontua. Koulukuraattoreiden työnkuva on muuttunut myös haastavammaksi etäkoulun myötä, resurssit ovat hyvin rajalliset ja ne ovat vain virka-aikaan käytössä. Huoli lasten hyvinvoinnista on suurta niin kouluissa, lapsiperhetyössä, lastensuojelussa ja lasten kanssa toimivissa järjestöissä.

Monet palvelupuhelimet toimivat vapaaehtoisten avulla. Kaikki se järjestöjen ja vapaehtoisten toimijoiden apu on kullanarvoista ja edelleen myös tarpeen. Näiden puhelinlinjojen aukioloajat kuitenkin vaihtelevat ja tiedot niistä ovat jokseenkin hajallaan. Olisi tärkeää, että meillä olisi myös valtakunnallinen 24/7 numero, johon lapset ja nuoret voisivat olla yhteydessä tarvittaessa. Perheitä akuuteissa tilanteissa auttava henkilön tulisi olla koulutuksen saanut ammattilainen, joka osaisi tehdä nopean tilanne arvion ja ohjata lapsen tai nuoren oman alueensa avun piiriin. Valtakunnalliselta palvelulinjalta asiakkaan hoito voitaisiin ohjata tarvittaessa myös alueellisiin sosiaali-ja kriisipäivystyksiin, jos vaikuttaa siltä, että lapsi tai nuori on kiireellisessä sosiaalihuollon tuen, esim. lastensuojelun tarpeessa tai ottamaan yhteyttä koulun kuraattoriin tai psykologiin, jos asia senlaatuinen, että hoituisi siellä.

Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä. Lapsilla ja nuorilla on myös piileviä tai jo todettuja mielenterveysongelmia, jotka voivat pahentua kriisin aikana. Tähän on oikeasti varauduttava.  Ei voi olla niin, että nuorten ympäriltä kaikki palvelut katoavat, kun etäopetus on alkanut, kiireetöntä hoitoa on alasajettu ja yhteiskunnassa on rajoitettu myös sosiaalisia kontakteja.

Suomeen tarvitaan pikaisesti valtakunnallinen ja ympärivuorokautinen auttavapuhelin, jossa olisi myös digitaalinen yhteys viranomaisiin, esim. chat -palvelu. Olisi tärkeää, että lapsen hätään ja huoleen vastataan matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveyden huollon ammattiosaamista hyödyntäen.

Ulkomailta palaavat saatava todelliseen karanteeniin

Keskiviikko 25.3.2020 - Mia Laiho

THL:n arvion mukaan koronaepidemian riskialueilta saapuu takaisin Suomeen lähes 200 000 henkilöä ja osalla heistä on todennäköisesti matkassaan virustartunta. Matkustajien mukanaan tuomat koronavirustartunnat ovat todellinen riski ja niistä pitää olla oikeasti huolissaan.

Hallitus ohjeisti 16.3 ulkomailta palaavia sopimaan työhön paluunsa ajankohdasta ja kahden viikon poissaolosta yhdessä työnantajansa kanssa. Päivä tämän jälkeen liikenneministeri sanoi julkisesti, että ”nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla”. Maailmalla pahentunut tilanne on selkeästi saanut ulkomailla asuvat Suomalaiset tekemään päätöksen paluusta. Useimmat Suomeen saapuvat eivät ole saaneet virallista tietoa karanteenista. Moni kriittisen alan työntekijä on mennyt jopa seuraavana päivänä töihin.

Kun suomalaisilla on ollut suuri huoli päästä takaisin kotimaahansa järjestettyjen lentojen myötä, oireita on voitu jopa piilotella, ettei kotiinpaluu peruuntuisi. Näin herkästi leviävän taudin kohdalla oireiden piilottelu on äärimäisen vaarallista kanssamatkustajia kohtaan. Vasta viime viikon lopulla lentokentälle saatiin ohjeita maahan takaisin palaaville, vaikka tartuntariskit oli tiedossa jo aiemmin. Edelleenkin lentokentältä voi kukin lähteä minne päin Suomea tahansa busseilla, junilla tai minkä kulkuvälineen itse kukin on valinnut.

Eihän se nyt voi näin mennä. Pitäisi olla selvä viranomaistaholta tuleva määräys, että ulkomailta tulevia koskee kahden viikon ehdoton karanteeni, ja matkustajilla pitää olla selvä suunnitelma, miten he siirtyvät lentokentältä kotiinsa ja etteivät he voi asioida esim. kaupassa tai huoltoasemalla. Suomi ja koko maailma on korona viruksen takia erittäin poikkeuksellisessa tilassa. Suomen lisäksi monet maat ovat laittaneet rajat kiinni ja nyt myös Suomen sisällä suunnitellaan liikkumista rajoittavien rajojen käyttöönottoa.

Etenkin nyt kun Uudenmaan rajoja on suunniteltu suljettavan, pitää olla selvät suunnitelmat, miten ulkomailta tulevat suomalaiset siirtyvät lentokentältä ja koteihinsa. Tulee myös miettiä voivatko he ylipäätänsä ylittää Uudenmaan rajan maan sisällä, jos heidän kotinsa on Uudenmaan ulkopuolella? Ja miten toimitaan satamista tulevien matkustajien suhteen? Viranomaisten tulee antaa ulkomailta palaaville selkeät määräykset ja ohjeet, jotta virus ei pääse laajenemaan edelleen maassamme. Nyt on viimeinen hetki vielä yrittää hillitä ulkomailta Suomeen palaavien mukana tuomaa koronakuormaa.

Lentokentältä palaaville ihmisille tulee tehdä selväksi, että määrätty karanteeni ei saa vuotaa. Tiukka ohjeistus ja eristäminen on tarpeen, jotta epidemian leviäminen maanlaajuiseksi saadaan pysäytettyä.

Olen myös huolissani lentohenkilökunnasta heidän altistuessaan virustartunnoille lennon aikana. Olisiko perusteltua, että myös lentohenkilökunta noudattaisi työnsä ulkopuolella myös karanteenia?

Hallituksen pitää nyt nopeasti tehdä päätöksiä Suomeen palaavien matkustajien todellisen karanteenin osalta. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kansainvälinen ja sinne palaavat matkustajat ovat kotoisin ympäri Suomen. Ulkomailta palaavat ihmiset on eristettävä muista heti, jotta tämä äärimmäisen herkästi tarttuva tauti ei pääse leviämään lisää.

Koronakriisi haastaa ruokaketjun turvallisuuden ja toimivuuden

Sunnuntai 22.3.2020 - Mia Laiho

Suomessa vallitsee nyt poikkeustila. Koronan aiheuttamat vaikutukset Suomeen ja maailmalle ovat tuntuvia. Sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet, talous on suistunut kriisiin, kouluja on suljettu, ihmisiä on määrätty etätöihin ja joistakin lääkkeistä ja elintarvikkeista on ollut tilapäistä pulaa. Koronapandemia on syystä saanut aikaan huolta myös elintarvikkeiden riittävyydestä ja myös tuotantoketjussa toimivien ihmisten terveydestä.

Kentälle kaivataan nopealla aikataululla ohjeistusta, kuinka koko ruokatuotantoketju ja työvoima turvataan koronakriisin aikana. Pelkät THL:n yleiset ohjeet eivät riitä, vaan Ruokaviraston ja aluevalvontaviraston olisi ohjeistettava kentän toimijoita heille soveltuvilla ohjeilla.

Jätinkin perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten ruokaketjun turvallisuus ja katkeamattomuus on varmistettu koronaepidemiassa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_189+2020.aspx

Elintarvikkeiden kulutuksen hamstraaminen yhdessä koronaviruksen aiheuttamien sairauspoissaolojen ja karanteenien kanssa aiheuttavat huolta elintarviketuotantoketjujen toimivuudessa.

Useat kauppaketjut ja valmistajat ovat vakuutelleet etteivät tuotteet lopu ja uusia saadaan joka päivä. Vaikka tavaravirta olisikin kauppiaiden tilausten puolella kunnossa, koronapandemia voi vaikuttaa myös ruuan alkulähteillä, kuten meijereissä, viljan käsittelyn reiteillä, teurastamoilla tai kuljetuksessa.

Elintarvikeketjun kaikkien työntekijöiden on itse kiinnitettävä nyt erityinen huomio oman tartuntariskin pienentämiseen ja hygieniatasoon. Tuotannon on välttämätöntä pysyä koko pandemia-ajan käynnissä. Toimiva ruokahuolto on kriisistä selviämisen merkittävimpiä ydinkysymyksiä.  Erinomaista on, että päivittäistavaroiden ostaminen onnistuu nykyään verkon välityksellä. Sairastuneelle ja eristyksissä olevalle kotiin kannettu kauppakassi on iso apu arjessa. Tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta ihmisten ja erityisesti riskiryhmien päivittäinen ruokahuolto ei vaarannu. Kauppakassista saatava kotitalousvähennys olisi iso etu monelle. Henkilökunnan riittävyys kuljetuksiin on myös varmistettava niin, että elintarvikkeet saadaan myös kauppoihin tai ruokakasseina ovelle.

Valtion tasolta on tullut runsaasti ohjeistusta ja huomiota terveydenhuollon toimijoille, mutta elintarviketuotanto on unohdettu täysin. Meijerit, viljantuottajat ja lihanjalostamot joutuvat itse tekemään ohjeita henkilökunnalle koronatartuntatapauksien ehkäisemiseksi ja työvuorojen suunnittelemiseksi riittämättömin ohjeistuksin. Myös tuotannon jatkuvuus on toimijoiden huolenaihe. Elintarvikeala huutaa toimintaohjeita. Myös kauppojen hygieniatason nostoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Hallituksen olisi pikaisesti ruvettava toimiin, jotta keskeisille toimijoille saadaan kriisiajan toimintaohjeet, ennen kuin tilanne leviää täysin käsiin.

Jo pelkästään meijereitä on Suomessa yritysrekisterin mukaan 54 ja teurastamoja 118. Nämä toimijat toimivat ruuantuotannon alkulähteillä ja matka kaupanhyllyille vaatii monia toimijoita. Mitä tehdä, jos esimerkiksi teurastamon työntekijä sairastuu ja koko vuoro joutuu karanteeniin? Tästä seuraa valtava prosessi hygienian ja työjärjestelyjen suhteen. Toimijat tarvitsevat selkeitä ohjeita valtion tasolta, jotta tietävät, että toimivat poikkeusoloissa oikein.

Elintarvikeketjujen kriittiset toimijat on turvattava, jotta suomalainen lähiruokatuotanto pysyy voimissaan koronakriisin yli. S-ryhmä on ilmoittanut siirtävänsä suljetuista ravintoloista henkilökuntaa ruokakauppoihin. On erittäin järkevää ennakointia siirtää henkilökuntaa sinne, missä on sille suurin tarve. Ja työntekijöille työn jatkuvuus on tärkeää.

Ruuan alkulähteillä on tärkeä pohtia etukäteen kriittisimmät toimijat eli mistä saadaan lomittajia, sijaisia tai kuinka toimintaa muutetaan niin, että tuotanto pysyy käynnissä.  Suomalaisessa ruokapöydässä ei tarvita kaikkein hienoimpia saframeja, mutta suomalaista perunaa, maitotaloustuotteita, viljaa, lihaa ja kasviksia on oltava saatavilla. Onneksi suomalainen ruoka ja erityisesti lähiruoka on ollut trendinä meidän suomalaisten keskuudessa jo pitkään. Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua, mikä vähentää välikäsien määrää ja sitä kautta myös tartuntariskiä. Lähiruuan valvonta on myös helpommin valvottavissa paikallisten viranomaisten toimesta. Suomalaisten yritysten käyttö myös tukee suomalaisten yritysten selviämistä kriisin yli tässä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Yhteistyötä tarvitaan nyt kaikkien toimesta, jotta Suomi selviää tästä kriisistä niin terveydellisesti kuin taloudellisesti.

Koronatestien puute lisää tartuntoja ja suojavarusteiden tarvetta

Lauantai 14.3.2020 - Mia Laiho

Hoitajia, lääkäreitä ja heidän perheen jäseniään sairastuu koronaan aivan kuin muissakin ammateissa. He kohtaavat koronapotilaita enemmän tai vähemmän riippuen työtehtävistään, joissa toimivat. Henkilökunnan suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää heidän suuren tartuntariskin takia ja että he pysyisivät terveinä ja voisivat hoitaa sairastuneita.

Suomessa on tehty vähän testejä, mistä johtuen meillä ei ole luotettavaa kuvaa tartuntatapausten määrästä täällä. Testauksia on hyvin valikoidusti erikoissairaanhoidossa lukuun ottamatta viime viikolla testaukset aloittanutta Terveystaloa, ja niidenkin näytteiden ottamiseen on pitänyt saada siunaus infektiolääkäriltä. Ensin avoterveydenhuolto siis sivuutettiin kokonaan ja nyt sitten äkisti terveysasemat, työterveyshuolto, ja yksityiset lääkäriasemat laitetaan ottamaan kaikki potilaat vastaan ilman riittävää ohjeistusta miten toiminnassa tähän tulee varautua ja suojautua ja testimahdollisuutta, jolla voisi saada tietoa ja tuntumaa, millaisilla oireilla olevilla potilailla on koronavirustartunta. On kuolleena syntynyt ajatus, että jokaisesta mahdollisesta koronapotilaasta konsultoidaan ensin infektiolääkäriä, ja pohditaan tarvitaanko testiä ja jos niin miten käytännön järjestelyt hoidetaan. Kun flunssapotilaita on jonoksi asti ja avoterveydenhuollossa ei ole testiä käytössä, on koronapotilaiden seulonta tästä joukosta käytännössä mahdotonta ilman riittäviä työkaluja. Käytännössä siis vain ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa tulevat ohjautumaan tutkimuksiin. Saadaanko näin luotettavaa kuvaa koronatilanteesta? Miten pystytään suojaamaan henkilökuntaa, kun käytännön kokemuksia avoterveydenhuollossa ei ole saatu koronapotilaista eikä siihen ole edes mahdollisuutta kuin erikoissairaanhoidossa?

Leviämisen kannalta on oleellista, miten tautia saadaan rajattua ihmisten keskuudessa. Kun kaikki asiakkaat on yhtäkkiä sysätty perusterveydenhuollon vastuulle ilman riittäviä testausmahdollisuuksia, on todella tärkeää, että suojavarusteita on henkilökunnalla myös käytettävissä riittävästi. Avoterveydenhuollossa kaikkia flunssapotilaita on käytännössä pidettävä mahdollisena koronapotilaana. STM:n ja THL:n pitäisi ottaa nyt vastuu koko terveydenhuollon kentästä ja varmistaa, että jokaisella mahdollisia koronapotilaiden hoitoon osallistuvalla hoitajalla ja lääkärillä on käytettävissään riittävät suojavarusteet. Suojavarusteiden saatavuus pitää varmistaa sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja ohjeistaa toimipaikat riittävän yksityiskohtaisilla ohjeilla riippumatta siitä onko kyse julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Poikkeuksellisen laajan epidemian hoitamiseen tarvitaan mukaan kaikkia toimijoita huolehtien samalla riittävästä ohjeistuksesta ja välineistöstä.

Eduskunnassa hallitus on vakuuttanut kyselytunnilla ja vastannut kirjalliseen kysymykseeni että suojavarusteet riittävät. Niiden saatavuus on ensiarvoisen tärkeää henkilökunnan suojaamiseksi tartunnoilta.

On ollut hyvä huomata, että ainakin suurista kaupungeista Espoo ja Helsinki ovat varautuneet ensi viikosta keskittämään infektiopotilaita tietyille terveysasemille. Tällöin suojautuminenkin tarunnoilta on selkeämpää. Samantyyppistä toimintamallia voisi harkita myös yksityinen sektori omassa toiminnassaan, jos siihen vain on edellytyksiä käytännössä.

Kun työmäärä on valtava ja potilaita paljon, on muistettava huolehtia hoitajien ja lääkäreiden jaksamisesta. Työmäärä lisääntyy, lomia perutaan ja työvelvoitteet painavat hoitajien ja koko heidän perheidensä niskaan. Työvuorot eivät voi olla kohtuuttoman pitkiä edes kriisitilanteessa. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös lepoa ja heillä on myös perhettä. Epidemia tullee kestämään useita viikkoja. Jos hoitohenkilökunta ja lääkärit ajetaan jo alkuvaiheessa piippuun, emme voi turvata henkilökunnan riittävyyttä koko epidemian ajaksi. Hyvä johtaminen ja riittävien resurssien turvaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka Ministeri Kiuru totesikin kyselytunnilla, että hoitohenkilökunnan tulee olla terveenä – ei sellaista voi tietenkään vaatia. Jokainen hoitaja haluaa, että heidän läheisensä ja he itse pysyvät itse terveinä. Hoitohenkilökunnan työmoraali on usein korkealla tasolla ja tekevät varmasti parhaansa ja ymmärtävät oman tärkeän osuutensa tässä terveydenhuoltoa ja koko muuta yhteiskuntaa järisyttävässä tilanteessa. Suomessa lääketiede ja henkilökunnan ammattitaito ovat korkealla tasolla, ja tähän osaamiseen voimme luottaa. Tässä poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa on yhdistettävä kaikkien voimavarat ja puhallettava yhteen hiileen, jotta tästä tämän vuosisadan suurimmasta kriisistä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Turvapaikat ensisijaisesti hädässä oleville lapsille ja perheille

Keskiviikko 20.2.2019 klo 14:40

Kokoomuksen tänään julkaisema Turvapaikkapoliittinen ohjelma on hyvä osoitus Kokoomuksen järkiperusteisesta turvapaikkapolitiikasta: jokaisella hätää kärsivällä tulee olla mahdollisuus hakea turvapaikkaa, mutta järjestelmä ei voi olla sellainen, että sitä voi käyttää väärin perustein hyväksi.

Turvapaikkapolitiikka tarvitsee toimia niin EU:n kuin Suomenkin tasolla. Meidän on pyrittävä tilanteeseen, jossa perustetaan yhteisiä ulkorajakeskuksia unionin ulkorajoille sekä niin sanottuja maahantulokeskuksia EU:n rajojen sisälle. Turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin näissä keskuksissa, jolloin Suomeen saavuttaessa voidaan ryhtyä jo suoraan aktiivisiin kotouttamistoimenpiteisiin raskaan ja yhteiskunnalle kalliin systeemin sijaan.

Järjestelmä ehkäisisi turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Tästä mallista hyötyvät eniten todellista hätää kärsivät, mutta se luo paremmat edellytykset oikeudenmukaiselle ihmisten kohtelulle ja kustannusten hillitsemiseksi. EU-tasoiset yhteiset ratkaisut ovat enemmän kuin perustellut ja tarpeen. Henkilöt, joille ei myönnetä turvapaikkaa pitäisi palauttaa lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Tällöin vältyttäisiin myös laittomista maassa olijoista, ja siihen liittyvistä ongelmista, mm. rikollisuudelta.

Vuoden 2015 turvapaikkatulvan yhteydessä usein matkalle lähti pääsääntöisesti vain nuoret miehet, mikä heikentää entisestään naisten ja lasten huonoa asemaa hätää kärsivissä maissa.

Tällä hetkellä turvapaikkahakuprosessin ongelma on, että joukossa on merkittävä osa on heitä, jotka eivät todellisuudessa tarvitse turvapaikkaa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen he voivat jäädä oleskelemaan uusintahakemuksen verukkeella tai jopa laittomasti. Tällainen järjestelmän väärinkäyttö vie suoraan resursseja esimerkiksi hädässä olevien lasten ja perheiden auttamiselta.

Painopiste on siirrettävä omaehtoisesta turvapaikan hakemisesta suoraan pakolaisleireiltä ottamiseen. Näin voisimme kohdentaa avun juuri kipeimmin sitä tarvitseville, erityisesti lapsille ja perheille. Oleellista meidän omassa turvapaikkaprosessissamme on, että käsittelyajat on saatava selvästi lyhyemmiksi, vastaanottokeskusten perehdyttämistoimenpiteisiin on osallistuttava, ja uusintahakemuksen tekeminen pelkästään palauttamisen ehkäisemiseksi ei saa vaikuttaa palautuksen toimeenpanoon. Tärkeää olisi myös, että pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää vain henkilöille, jotka eivät uhkaa yleistä turvallisuutta.

Turvapaikan saavat on tärkeä saada tiiviiseen kotouttamisprosessiin Suomeen integraation helpottamiseksi. Lasten kohdalla edellytykset kotoutumiselle ovat usein parhaimmat, kun ympäristö tukee kotoutumista. Myös koko perheen kielen oppiminen on oleellista integraation onnistumisen kannalta. On tärkeää myös että Suomen kulttuuri ja meidän tavat ja perinteet tulevat myös turvapaikanhakijalle tutuksi, sillä ne ovat olennainen osa kulttuuriamme ja sen ymmärtämistä.

Tapiolan Tuuliniityn kaavasta, valtuustopuheenvuoro

Maanantai 12.10.2015 - Mia Laiho

Tuuliniityn kaava on pääosin onnistunut. Haluan tuoda esille kuitenkin muutaman asiaan liittyvän huolen, joihin toivon kiinnitettävän huomiota jatkosuunnittelussa. 

Ensiksi haluan tuoda esille huoleni kaavassa olevan 12-kerroksisen kerrostalon paloturvallisuutta ja kustannustasoa koskien. Nykyiset voimassa olevat määräykset eivät salli yli 8-kerroksista taloa paloturvallisuusnäkökulmat huomioiden. Miten kaavaan suunnitellaan rakennusta, joka ei nykyasetuksen mukaan ole paloturvallisuusnäkökulma huomioiden mahdollista. Miten voidaan turvata että korkeat puurunkoiset rakennukset ovat yhtä turvallisia kuin betoni- tai teräsrunkoiset. Sprinklaus nostaa rakennus- ja asumiskustannuksia.  Sprinklerin lauetessa puurakennuksen kuivatus on huomattavasti työläämpää kuin betonin. 12-kerroksisesta puukerrostalosta ei ole Suomessa myöskään aiempaa kokemusta.   

Yli 8-kerroksisen puukerrostalon rakentaminen edellyttää kehittämistä erityisesti paloturvallisuussuunnittelussa. Nämä asiat täytyy ottaa huomioon sitten tarkemmassa rakennussuunnitteluvaiheessa. On kuitenkin huomioitava ettei jos kustannukset tämän korkean 12-kerroksisen kerrostalon kohdalla näyttäisivät nousevan kohtuuttoman korkeiksi, tulee voida tyytyä myös matalampaan kerrostasoon, jos halutaan pitää kuitenkin kiinni alueen puurakentamisen periaatteesta. Jos pidetään tiukasti kiinni 12 kerroksesta ja halutaan rakennus puusta, olisi jätettävä mahdollisuus kieltäytyä hyväksymästä urakoitsijoiden tarjouksia, jos kustannukset uhkaavat karkaa käsistä.

Rakentamisen osalta olisi kiinnitettävä myös erityishuomio säänsuojaukseen. Suomen sääolosuhteet huomioiden kosteudenhallinta voi olla haastavaa ja riittävien kuivien materiaalien säilytystilojen saatavuus on huomioitava. Mitä enemmän talon osia pystytään tekemään valmiiksi muualla kuivissa tiloissa ja valmiiksi moduuleiksi, niin sitä parempi. Työmaavalvontaan on kiinnitettävä myös aikaisempaa enemmän huomiota ja resursseja, jotta vältytään piilevän kosteuden aikaansaamilta myöhemmiltä sisäilma-ja kosteusongelmilta. Valitettavasti nykyisinkin rakentamisen aikaisen valvonnassa on puutteita, kun useita uudisrakennuksia on jouduttu peruskorjaamaan jo muutaman vuoden kuluttua rakennuksen käyttöönotosta kosteusongelmien takia. Rakennuskustannuksia arvioitaessa on myös huomioitava rakentamisen jälkeiset puun vaatimat huoltokustannukset. 

Ihmiset keskimäärin kuitenkin kokevat puun viihtyisäksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, onhan suomessa tehty puisia omakotitaloja jo pitkään.  Markkinoille kerrostalojen kohdalla tarvitaan kuitenkin kilpailua vielä puumateriaalien tuotannossa ja elementtirakentamisessa. Parhaimmillaan puurakentaminen voi tuoda kuitenkin lisää kilpailukykyä yrityksille ja uusia työpaikkoja.

Vielä muutama sana pysäköinnistä. Nyt hyväksyttävänä olevassa Tuuliniityn kaavassa pysäköintinormeja on tiukennettu selvästi niin että 12-kerroksisen opiskelija-asunnoiksi suunnitellussa tornissa ei ole varauduttu lainkaan pysäköintitarpeeseen. Tässä kohtaa se on jossain määrin hyväksyttävää kun kyse on tilapäisestä asumisesta lyhyeen elämänvaiheeseen liittyen, ja vieressä kulkee metro, ja keskimäärin opiskelijoilla ylipäätänsä on vähemmän autoja. Sen sijaan rivitaloasuntojen kohdalla ihmetyttää pienet pysäköintinormit. Käytännössä kuitenkin ihmisillä on autoja. Vaikka pääsääntöisesti käytetään julkista liikennettä tai ainakin toiveena alueella on niin ihmisillä on kuitenkin myös tarvetta autolle, esim. sukulais/mökkireissut, huonekaluostokset, lasten päiväkotiin ja harrastuksiin viennit, viikottaiset isommat ostokset ym. Halusimme tai emme niin autoja nyt vain on ja ne täytyy myös saada jonnekin pysäköityä. Kannatinkin Palomäen toivomusesitystä:”Valtuusto toivoo, että kaavan toteuttamisen yhteydessä otetaan huomioon   

Länsiväylä 1.4.15 kirjoitukseni: Vanhusten hoitoon tarvitaan uusia palvelumalleja

Keskiviikko 1.4.2015 - Mia Laiho/ Hyväksytty Espoon Kansallisseuran vuosikokouksessa julkilausumana 19.3.15

Vanhusten hoivassa on viime vuosien aikana siirrytty yhä enemmän kotihoitoon. Kotihoidon lisääminen on myös vuonna 2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain tavoite. Mahdollisimman pitkään kotona asuminen on myös useimman vanhuksen toive. Kun vanhus ei pärjää enää kotona kotiavun turvin, pitäisi tuetun hoitopaikan järjestyä vanhukselle kuitenkin sujuvasti ilman kohtuutonta odottamista. Nykyään kotona asuu useita liian sairaita vanhuksia, joille kotihoito ei ole enää riittävää ja inhimillistä. Laitospaikkoja on Suomessa viime vuosina ajettu alas, mutta muita palveluita ei ole järjestetty riittävästi tilalle.

Tarvitsemme välimuotoisia hoitopaikkoja ikääntyvälle väestöllemme. On luotava muitakin vaihtoehtoja kodin ja laitoksen väliltä. Tarvitsemme kodinomaisia, inhimillisiä ja turvallisia vaihtoehtoja vanhusten hoivaan kotihoidon parantamisen lisäksi. Hoidon suunnittelun on lähdettävä kunkin vanhuksen yksilöllisistä tarpeista. Tarvitaan myös omaisten mukaanottoa mahdollisuuksien mukaan sekä hyvää yhteistyötä järjestöjen ja vapaaehtoistyön kanssa. Raskasta ja arvokasta työtä tekevien omaishoitajien työpanosta tarvitaan yhä enemmän, mutta samalla omaishoitajien tarpeita tulee kuulla ja tukea heitä. Sosiaali-ja terveydenhuollon (SOTE)- uudistuksessa vanhusten hoivapalvelut olisi järjestettävä taloudellisesti kestävällä, mutta inhimillisellä tavalla. Vanhenemisen ei pitäisi aiheuttaa pelkoa. On pystyttävä luottamaan siihen että kun omat voimavarat eivät riitä, ja kunto ei salli enää kotona asumista niin hoitopaikka järjestyy. Siitä on kyse hyvinvointiyhteiskunnassa, ja siitä haluamme pitää kiinni.

Espoon Kansallisseuran puolesta

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Päivähoitomuotoja perheiden tarpeiden mukaan

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Perhepäivähoidon asemasta Espoon päivähoidossa keskusteltiin tänään valtuustossa. Tässä aiheesta pitämäni valtuustopuheenvuoro:

"Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämisestä oli perusteltu ja hyvä. Perhepäivähoito on jäänyt kuntien palvelutarjonnassa päiväkotitoiminnan jalkoihin. Perhepäivähoitajat hoitavat palvelujärjestelmän näkökulmasta yksittäisiä lapsia, ja yhden perhepäivähoitajan merkitys koko päivähoidon järjestämisessä kaupungissa ei välttämättä nouse niin korkealle.

Perhepäivähoidolla on kuitenkin pitkät perinteet, ja vanhemmilla ja lapsilla on siitä pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Perhepäivähoidossa lapsimäärien ollessa pienemmät myös infektiotauteja sairastetaan vähemmän, mikä taas vähentää lasten sairastelua ja sitä kautta myös vanhempien sairauspoissaoloja töistä.

Sisarusten sijoittumisen merkitystä samaan ryhmään ei voi myöskään sivuuttaa. Sillä on lapselle positiivinen ja läheisyyttä ja turvallisuutta tuottava merkitys. Valtuustoaloitteeseen annetussa vastauksessa Espoon virkamiehet kertovat että perhepäivähoidon kysyntä vastaa suurinpiirtein tarjontaa, lukuun ottamatta Tapiolan aluetta jossa kysyntä on yli kolme kertaa tarjontaa suurempaa. Mutta voidaan kysyä kertovatko luvut muillakaan alueilla oikeaa kysyntää ja toivetta, minkä hoitomuodon vanhemmat haluaisivat lapselleen.  

Kun perhepäivähoitajista ei ole saatavilla samalla tavoin tietoja kuin päiväkodeista eikä ole varmuutta paikan saamisesta perhepäivähoidosta niin vanhemmat mieluummin laskevat varman päälle ja valitsevat ensisijaisesti päiväkodin. Perhepäivähoitajien houkuttelevuutta on vähentänyt myös esimerkiksi kunnallinen työaikalainsäädäntö, joka on ajanut perhepäivähoitajia muihin tehtäviin. Vanhempien kiinnostuskin voi luonnollisesti olla vähäisempää jos ei voida taata että varahoitopaikka olisi sama.

Kaupungissa on kuitenkin useita yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka mielellään ottaisivat enemmän hoitolapsia ja toisaalta vanhempia jotka toivoisivat perhepäivähoitoa ensisijaiseksi hoitopaikaksi.  Ongelma on ollut, miten vanhemmat saavat tietoa heidän toiminnastaan, tarjonnastaan, ja miten tarjontaa ja kysyntää voitaisiin myös kaupungin puolesta sovittaa yhteen. Yksityisen perhepäivähoidon kustannukset on myös laskettu selvästi alhaisemmaksi kunnalliseen päivähoitoon verrattuna.

Voisiko tässä kaupunki toimia ehkä jonkinlaisena linkkinä yksityisten palveluntuottajien ja perheiden välillä samalla kun kaupungin vastuulla on valvoa heidän toimintaansa? Oleellista olisi kuulla perheitä ja heidän tarpeitaan. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita heille soveltuvin päivähoitoratkaisu, oli se sitten perhepäivähoito tai päiväkoti, ja erilaisilla hoitoajoilla perheiden eri elämäntilanteiden tarpeen mukaan. Kaupungissa tarvitaan erilaisia päivähoitomuotoja ja niiden tasapuolinen kehittäminen olisikin jatkossa tärkeää."