Turvapaikat ensisijaisesti hädässä oleville lapsille ja perheille

Keskiviikko 20.2.2019 klo 14:40

Kokoomuksen tänään julkaisema Turvapaikkapoliittinen ohjelma on hyvä osoitus Kokoomuksen järkiperusteisesta turvapaikkapolitiikasta: jokaisella hätää kärsivällä tulee olla mahdollisuus hakea turvapaikkaa, mutta järjestelmä ei voi olla sellainen, että sitä voi käyttää väärin perustein hyväksi.

Turvapaikkapolitiikka tarvitsee toimia niin EU:n kuin Suomenkin tasolla. Meidän on pyrittävä tilanteeseen, jossa perustetaan yhteisiä ulkorajakeskuksia unionin ulkorajoille sekä niin sanottuja maahantulokeskuksia EU:n rajojen sisälle. Turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin näissä keskuksissa, jolloin Suomeen saavuttaessa voidaan ryhtyä jo suoraan aktiivisiin kotouttamistoimenpiteisiin raskaan ja yhteiskunnalle kalliin systeemin sijaan.

Järjestelmä ehkäisisi turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Tästä mallista hyötyvät eniten todellista hätää kärsivät, mutta se luo paremmat edellytykset oikeudenmukaiselle ihmisten kohtelulle ja kustannusten hillitsemiseksi. EU-tasoiset yhteiset ratkaisut ovat enemmän kuin perustellut ja tarpeen. Henkilöt, joille ei myönnetä turvapaikkaa pitäisi palauttaa lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Tällöin vältyttäisiin myös laittomista maassa olijoista, ja siihen liittyvistä ongelmista, mm. rikollisuudelta.

Vuoden 2015 turvapaikkatulvan yhteydessä usein matkalle lähti pääsääntöisesti vain nuoret miehet, mikä heikentää entisestään naisten ja lasten huonoa asemaa hätää kärsivissä maissa.

Tällä hetkellä turvapaikkahakuprosessin ongelma on, että joukossa on merkittävä osa on heitä, jotka eivät todellisuudessa tarvitse turvapaikkaa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen he voivat jäädä oleskelemaan uusintahakemuksen verukkeella tai jopa laittomasti. Tällainen järjestelmän väärinkäyttö vie suoraan resursseja esimerkiksi hädässä olevien lasten ja perheiden auttamiselta.

Painopiste on siirrettävä omaehtoisesta turvapaikan hakemisesta suoraan pakolaisleireiltä ottamiseen. Näin voisimme kohdentaa avun juuri kipeimmin sitä tarvitseville, erityisesti lapsille ja perheille. Oleellista meidän omassa turvapaikkaprosessissamme on, että käsittelyajat on saatava selvästi lyhyemmiksi, vastaanottokeskusten perehdyttämistoimenpiteisiin on osallistuttava, ja uusintahakemuksen tekeminen pelkästään palauttamisen ehkäisemiseksi ei saa vaikuttaa palautuksen toimeenpanoon. Tärkeää olisi myös, että pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää vain henkilöille, jotka eivät uhkaa yleistä turvallisuutta.

Turvapaikan saavat on tärkeä saada tiiviiseen kotouttamisprosessiin Suomeen integraation helpottamiseksi. Lasten kohdalla edellytykset kotoutumiselle ovat usein parhaimmat, kun ympäristö tukee kotoutumista. Myös koko perheen kielen oppiminen on oleellista integraation onnistumisen kannalta. On tärkeää myös että Suomen kulttuuri ja meidän tavat ja perinteet tulevat myös turvapaikanhakijalle tutuksi, sillä ne ovat olennainen osa kulttuuriamme ja sen ymmärtämistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvapaikanhakijat, turvapaikkapolitiikka, maahanmuuttajat, lapset, perheet

Tapiolan Tuuliniityn kaavasta, valtuustopuheenvuoro

Maanantai 12.10.2015 - Mia Laiho

Tuuliniityn kaava on pääosin onnistunut. Haluan tuoda esille kuitenkin muutaman asiaan liittyvän huolen, joihin toivon kiinnitettävän huomiota jatkosuunnittelussa. 

Ensiksi haluan tuoda esille huoleni kaavassa olevan 12-kerroksisen kerrostalon paloturvallisuutta ja kustannustasoa koskien. Nykyiset voimassa olevat määräykset eivät salli yli 8-kerroksista taloa paloturvallisuusnäkökulmat huomioiden. Miten kaavaan suunnitellaan rakennusta, joka ei nykyasetuksen mukaan ole paloturvallisuusnäkökulma huomioiden mahdollista. Miten voidaan turvata että korkeat puurunkoiset rakennukset ovat yhtä turvallisia kuin betoni- tai teräsrunkoiset. Sprinklaus nostaa rakennus- ja asumiskustannuksia.  Sprinklerin lauetessa puurakennuksen kuivatus on huomattavasti työläämpää kuin betonin. 12-kerroksisesta puukerrostalosta ei ole Suomessa myöskään aiempaa kokemusta.   

Yli 8-kerroksisen puukerrostalon rakentaminen edellyttää kehittämistä erityisesti paloturvallisuussuunnittelussa. Nämä asiat täytyy ottaa huomioon sitten tarkemmassa rakennussuunnitteluvaiheessa. On kuitenkin huomioitava ettei jos kustannukset tämän korkean 12-kerroksisen kerrostalon kohdalla näyttäisivät nousevan kohtuuttoman korkeiksi, tulee voida tyytyä myös matalampaan kerrostasoon, jos halutaan pitää kuitenkin kiinni alueen puurakentamisen periaatteesta. Jos pidetään tiukasti kiinni 12 kerroksesta ja halutaan rakennus puusta, olisi jätettävä mahdollisuus kieltäytyä hyväksymästä urakoitsijoiden tarjouksia, jos kustannukset uhkaavat karkaa käsistä.

Rakentamisen osalta olisi kiinnitettävä myös erityishuomio säänsuojaukseen. Suomen sääolosuhteet huomioiden kosteudenhallinta voi olla haastavaa ja riittävien kuivien materiaalien säilytystilojen saatavuus on huomioitava. Mitä enemmän talon osia pystytään tekemään valmiiksi muualla kuivissa tiloissa ja valmiiksi moduuleiksi, niin sitä parempi. Työmaavalvontaan on kiinnitettävä myös aikaisempaa enemmän huomiota ja resursseja, jotta vältytään piilevän kosteuden aikaansaamilta myöhemmiltä sisäilma-ja kosteusongelmilta. Valitettavasti nykyisinkin rakentamisen aikaisen valvonnassa on puutteita, kun useita uudisrakennuksia on jouduttu peruskorjaamaan jo muutaman vuoden kuluttua rakennuksen käyttöönotosta kosteusongelmien takia. Rakennuskustannuksia arvioitaessa on myös huomioitava rakentamisen jälkeiset puun vaatimat huoltokustannukset. 

Ihmiset keskimäärin kuitenkin kokevat puun viihtyisäksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, onhan suomessa tehty puisia omakotitaloja jo pitkään.  Markkinoille kerrostalojen kohdalla tarvitaan kuitenkin kilpailua vielä puumateriaalien tuotannossa ja elementtirakentamisessa. Parhaimmillaan puurakentaminen voi tuoda kuitenkin lisää kilpailukykyä yrityksille ja uusia työpaikkoja.

Vielä muutama sana pysäköinnistä. Nyt hyväksyttävänä olevassa Tuuliniityn kaavassa pysäköintinormeja on tiukennettu selvästi niin että 12-kerroksisen opiskelija-asunnoiksi suunnitellussa tornissa ei ole varauduttu lainkaan pysäköintitarpeeseen. Tässä kohtaa se on jossain määrin hyväksyttävää kun kyse on tilapäisestä asumisesta lyhyeen elämänvaiheeseen liittyen, ja vieressä kulkee metro, ja keskimäärin opiskelijoilla ylipäätänsä on vähemmän autoja. Sen sijaan rivitaloasuntojen kohdalla ihmetyttää pienet pysäköintinormit. Käytännössä kuitenkin ihmisillä on autoja. Vaikka pääsääntöisesti käytetään julkista liikennettä tai ainakin toiveena alueella on niin ihmisillä on kuitenkin myös tarvetta autolle, esim. sukulais/mökkireissut, huonekaluostokset, lasten päiväkotiin ja harrastuksiin viennit, viikottaiset isommat ostokset ym. Halusimme tai emme niin autoja nyt vain on ja ne täytyy myös saada jonnekin pysäköityä. Kannatinkin Palomäen toivomusesitystä:”Valtuusto toivoo, että kaavan toteuttamisen yhteydessä otetaan huomioon   

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuuliniitty, puurakentaminen, paloturvallisuus, pysäköinti

Länsiväylä 1.4.15 kirjoitukseni: Vanhusten hoitoon tarvitaan uusia palvelumalleja

Keskiviikko 1.4.2015 - Mia Laiho/ Hyväksytty Espoon Kansallisseuran vuosikokouksessa julkilausumana 19.3.15

Vanhusten hoivassa on viime vuosien aikana siirrytty yhä enemmän kotihoitoon. Kotihoidon lisääminen on myös vuonna 2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain tavoite. Mahdollisimman pitkään kotona asuminen on myös useimman vanhuksen toive. Kun vanhus ei pärjää enää kotona kotiavun turvin, pitäisi tuetun hoitopaikan järjestyä vanhukselle kuitenkin sujuvasti ilman kohtuutonta odottamista. Nykyään kotona asuu useita liian sairaita vanhuksia, joille kotihoito ei ole enää riittävää ja inhimillistä. Laitospaikkoja on Suomessa viime vuosina ajettu alas, mutta muita palveluita ei ole järjestetty riittävästi tilalle.

Tarvitsemme välimuotoisia hoitopaikkoja ikääntyvälle väestöllemme. On luotava muitakin vaihtoehtoja kodin ja laitoksen väliltä. Tarvitsemme kodinomaisia, inhimillisiä ja turvallisia vaihtoehtoja vanhusten hoivaan kotihoidon parantamisen lisäksi. Hoidon suunnittelun on lähdettävä kunkin vanhuksen yksilöllisistä tarpeista. Tarvitaan myös omaisten mukaanottoa mahdollisuuksien mukaan sekä hyvää yhteistyötä järjestöjen ja vapaaehtoistyön kanssa. Raskasta ja arvokasta työtä tekevien omaishoitajien työpanosta tarvitaan yhä enemmän, mutta samalla omaishoitajien tarpeita tulee kuulla ja tukea heitä. Sosiaali-ja terveydenhuollon (SOTE)- uudistuksessa vanhusten hoivapalvelut olisi järjestettävä taloudellisesti kestävällä, mutta inhimillisellä tavalla. Vanhenemisen ei pitäisi aiheuttaa pelkoa. On pystyttävä luottamaan siihen että kun omat voimavarat eivät riitä, ja kunto ei salli enää kotona asumista niin hoitopaikka järjestyy. Siitä on kyse hyvinvointiyhteiskunnassa, ja siitä haluamme pitää kiinni.

Espoon Kansallisseuran puolesta

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

1 kommentti . Avainsanat: vanhustenhoito, kotihoito, turva, palvelumallit

Päivähoitomuotoja perheiden tarpeiden mukaan

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Perhepäivähoidon asemasta Espoon päivähoidossa keskusteltiin tänään valtuustossa. Tässä aiheesta pitämäni valtuustopuheenvuoro:

"Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämisestä oli perusteltu ja hyvä. Perhepäivähoito on jäänyt kuntien palvelutarjonnassa päiväkotitoiminnan jalkoihin. Perhepäivähoitajat hoitavat palvelujärjestelmän näkökulmasta yksittäisiä lapsia, ja yhden perhepäivähoitajan merkitys koko päivähoidon järjestämisessä kaupungissa ei välttämättä nouse niin korkealle.

Perhepäivähoidolla on kuitenkin pitkät perinteet, ja vanhemmilla ja lapsilla on siitä pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Perhepäivähoidossa lapsimäärien ollessa pienemmät myös infektiotauteja sairastetaan vähemmän, mikä taas vähentää lasten sairastelua ja sitä kautta myös vanhempien sairauspoissaoloja töistä.

Sisarusten sijoittumisen merkitystä samaan ryhmään ei voi myöskään sivuuttaa. Sillä on lapselle positiivinen ja läheisyyttä ja turvallisuutta tuottava merkitys. Valtuustoaloitteeseen annetussa vastauksessa Espoon virkamiehet kertovat että perhepäivähoidon kysyntä vastaa suurinpiirtein tarjontaa, lukuun ottamatta Tapiolan aluetta jossa kysyntä on yli kolme kertaa tarjontaa suurempaa. Mutta voidaan kysyä kertovatko luvut muillakaan alueilla oikeaa kysyntää ja toivetta, minkä hoitomuodon vanhemmat haluaisivat lapselleen.  

Kun perhepäivähoitajista ei ole saatavilla samalla tavoin tietoja kuin päiväkodeista eikä ole varmuutta paikan saamisesta perhepäivähoidosta niin vanhemmat mieluummin laskevat varman päälle ja valitsevat ensisijaisesti päiväkodin. Perhepäivähoitajien houkuttelevuutta on vähentänyt myös esimerkiksi kunnallinen työaikalainsäädäntö, joka on ajanut perhepäivähoitajia muihin tehtäviin. Vanhempien kiinnostuskin voi luonnollisesti olla vähäisempää jos ei voida taata että varahoitopaikka olisi sama.

Kaupungissa on kuitenkin useita yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka mielellään ottaisivat enemmän hoitolapsia ja toisaalta vanhempia jotka toivoisivat perhepäivähoitoa ensisijaiseksi hoitopaikaksi.  Ongelma on ollut, miten vanhemmat saavat tietoa heidän toiminnastaan, tarjonnastaan, ja miten tarjontaa ja kysyntää voitaisiin myös kaupungin puolesta sovittaa yhteen. Yksityisen perhepäivähoidon kustannukset on myös laskettu selvästi alhaisemmaksi kunnalliseen päivähoitoon verrattuna.

Voisiko tässä kaupunki toimia ehkä jonkinlaisena linkkinä yksityisten palveluntuottajien ja perheiden välillä samalla kun kaupungin vastuulla on valvoa heidän toimintaansa? Oleellista olisi kuulla perheitä ja heidän tarpeitaan. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita heille soveltuvin päivähoitoratkaisu, oli se sitten perhepäivähoito tai päiväkoti, ja erilaisilla hoitoajoilla perheiden eri elämäntilanteiden tarpeen mukaan. Kaupungissa tarvitaan erilaisia päivähoitomuotoja ja niiden tasapuolinen kehittäminen olisikin jatkossa tärkeää."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, perhepäivähoito, päiväkodit, turvallisuus, läheisyys, sisarukset