Sote jäi poliittisen koplauksen jalkoihin

Perjantai 24.5.2019

Hallitusneuvotteluja vetävä demareiden Antti Rinne kertoi eilen, että hallitusneuvotteluissa on päädytty 18 maakunnan malliin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Piti hieraista korvia, että kuulinko todella oikein. Mitä uutta siinä on? Tähänkö ilmiöpohjaisessa pöydässä Säätytalolla lopulta päädyttiin toista viikkoa jatkuneiden keskusteluiden jälkeen? Samaan maakuntamalliin, jota aiemmin oppositiossa olleet puolueet Vihreät, Demarit, Vasemmistoliitto ja RKP ovat itse kritisoineet ja vastustaneet neliraajajarrutuksessa. Mukana on myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka kaatoi hallituksen viime vaalikauden loppumetreillä Sote- ja maakuntauudistuksen epäonnistumisen takia.

Hallituksen kaatuminen Suomessa on historiallisesti hyvin poikkeuksellinen tilanne ja Suomessa on hallituksen kaatamisesta lähtien ollut toimitusministeristö. Eduskuntavaaleissa Keskusta kärsi historiallisen vaalitappion menettäen eduskunnasta 18 paikkaa. Liekö sattumaa, mutta paikkoja menetettiin juuri sama määrä kuin mitä maakuntia oli aiemmassa esityksessä ja mitä nyt taas on suunniteltu. Kansa ilmaisi selvästi epäluottamuksensa vaaleissa Keskustaa kohti. Mutta mitä vielä. Suomessa kansan tahdolla ei ole merkitystä, kun hamutaan valtaa ja tehdään poliittisia lehmänkauppoja. Sanoisin, että historiallisen hallituksen kaatumisen ja Keskustan rökälevaalitappion jälkeen tehtiin vielä bonuksena tälle kaikelle historiallinen lehmänkauppa, koplaus Keskustan ja Demareiden välillä.

Jos hallitus muodostetaan nyt Säätytalolla olevista puolueista, Keskusta saa maakuntansa, mutta tämän kääntöpuolena tullaan näkemään valitettavasti tavallisten palkansaajien ja yrittäjien kukkaron keveneminen. Ja Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP kulkevat kiltisti Antti Rinteen talutusnuorassa, kun ministerinsalkut häämöttävät.  Täytyy muuten vielä ihmetellä, että sekä Rinteellä että muilla neuvotteluissa olevilla puolueilla Vihreillä, RKP:llä ja Vasemmistoliitolla oli pokkaa tulla täsmälleen saman maakuntamäärän suhteen ulos kuin aiemmin vastustamassaan sote-ja maakuntamallissa. Useat asiantuntijat ovat kuitenkin esittäneet kritiikkiä maakuntien suurelle määrälle. Ja suurten kaupunkien tarpeet, osaaminen ja jo olemassa olevat laajat hartiat on jätetty käytännössä huomiotta. Vihreät ja demarit kääntävät kaupunkialueiden äänestäjilleen tylysti selkänsä. Sitten ihmetellään, miksi ihmisiä ei kiinnosta politiikka ja miksi ihmiset eivät aktivoidu EU-vaaleihin. Eduskuntavaalien jälkeinen hallitusneuvotteluiden näytös Säätytalolta ei todellakaan ole ollut demokratiaa arvostavaa. Kuudessa suurimmassa kaupungissa asuu yli kolmasosa Suomen väestöstä. Kaupungistumiskehitystä ei voida estää, mutta Säätytalolla nyt olevat puolueet ovat sivuuttaneet kylmästi näiden kaupunkien ja asukkaiden tarpeet kylmästi. Valtion tulee turvata kaikille Suomessa asuville lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Se tulee tehdä parhaalla mahdollisella tavalla yhdenvertaisuuden ja kustannusten hallinnan kannalta. Esitetty 18 maakunnan malli ei ole sitä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tällä vaalikaudella olisi ollut tärkeää lähteä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeiden pohjalta. Nyt jälleen kerran aletaan rakentamaan muuta hallintoa maakuntavaaleineen ja verotusoikeuksineen. SOTE tulee eittämättä jäämään hallinnon muodostamisen jalkoihin. Eikö mitään ole otettu opiksi? Minua harmittaa erityisesti se, että kun jatkamme tätä loputtoman hallinnon valmistelua, siihen menee tuhottomasti rahaa ja ihmisten työaikaa. Nämä kaikki resurssit voitaisiin käyttää ihmisten hoitoon pääsyn parantamiseen, peruspalveluiden vahvistamiseen ja hoitajien ja lääkäreiden ja muun henkilökunnan lisäämiseen. Asiakkaat ja potilaat jäävät valitettavasti taas nuolemaan näppejään. Ja työntekijöiden epävarmuus jatkuu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koplaus, lehmänkauppa, maakunta, sote, toimitusministeristö