Hallitus jatkaa yrittäjien ja tapahtuma-alan kurittamista

Lauantai 29.5.2021 - Mia Laiho

Eduskunnassa päätettiin eilen tartuntatautilakien väliaikaisten koronaan liittyvien rajoitusmahdollisuuksien jatkamisesta vuoden loppuun saakka. Kokoomus jätti mietintöön vastalauseen, ja useita lausumaehdotuksia liittyen mm. aukioloaikoihin, yritysten tukeen, turvaetäisyyksiin, tilarajoituksiin, koronatodistukseen, ravintolatyyppeihin, voimassaolon pituuteen ja elinkeinotoiminnan sulkemisen välttämiseen. Hallituspuolueet kuitenkin äänestivät kaikki kokoomuksen lausumat kumoon.

Esitimme lakiehdotukseen useita muutoksia, sillä lakiesitys ei ota huomioon muuttunutta tautitilannetta, yrittäjien hyvin toteuttamia oma-valvontatoimenpiteitä, rokotuskattavuutta eikä kansanterveydelle ja taloudelle syntyneitä vahinkoja. Lisäksi esitysten mukaan rajoituksia voisi käyttää jopa vuoden loppuun saakka. Ravintoloilla, liikunta-alan ja tapahtuma-alan yrittäjillä ja työntekijöillä ei ole tähän enää varaa ja tilanne on epidemian suhteen oleellisesti muuttunut, rokotuskattavuus on lisääntynyt ja riskiryhmät on jo saatu pääosin suojattua.Sulkutoimet pitäisi olla erittäin korkean kynnyksen takana ja ne pitäisi päättää aina erikseen, ei antaa suoraan tällaista mahdollisuutta.

Tartuntatautilain pykälien kesken ei huomioida edelleenkään toimialojen erilaisuutta ja rajoitustoimissa ei ole toisiinsa nähden johdonmukaisuutta eri toimialojen kesken. Esityksen voimassaoloaika on aivan liian pitkä huomioiden suotuisa epidemiatilanne ja rokotuskattavuuden nousu.

Toimialoja, joita esitys koskee ovat mm. ruoka- ja juomaravintolat, liikunta- ja urheilutilat, yleiset saunat,liikennevälineet, uimahallit ja sisäleikkipuistot ja tartuntalain säädökset vaikuttavat myös kulttuurialaan ja tapahtumien järjestämiseen mm. turvavälivaatimuksen osalta. Koronaepidemian leviämisen estämiseksi on näiden toimialojen toimintaa rajoitettu eri tavoin käytännössä jo yli vuoden ajan ja alan toimijat ovat kärsineet merkittäviä tappioita.

Tässä tilanteessa, kun olemme saaneet rokotukset hyvin käyntiin ja tautia selkeästi nujerrettua, meillä pitäisi olla jo muita työkaluja käytössä, joilla yhteiskuntaa pystytään lähteä avaamaan. Sulkutoimet pitäisi olla suuren kynnyksen takana.  Hallitus on kuitenkin käyttänyt sulku- ja rajoitustoimia liian pitkään ja liian matalalla kynnyksellä. Tämä tulee verottamaan yritysvaikutusten lisäksi myös ihmisten sosiaalista- ja terveydellistä hyvinvointia.

Olen hyvin pettynyt äänestystulokseen. Ehdotettu laki niputtaa saman lain alle liian monta eri toimialaa, katsomatta niiden toimintaa yksilöllisemmin. Sisätiloihin kohdistuvat rajoitukset ovat liian ankaria ja tulevat kurittamaan niin ravintola- kuin liikunta- ja hyvinvointi ja kulttuuri- ja tapahtuma-alaa kohtuuttomasti.

Monissa yrityksissä on yleisten hygieniaohjeiden lisäksi toteutettu terveysturvallisia toimia tartuntariskien minimoimiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaiden kulkureittien, tilojen ja sisustuksen suunnittelu. Ilmanpuhdistuslaitteistojen, ilmastoinnin, desinfioinnin ja muiden tekijöiden tulisi vaikuttaa rajoituksien ankaruuteen yrityskohtaisesti. Tällaisessa päätöksenteossa tulisi ehdottomasti ottaa huomioon epidemiologisten vaikutusten lisäksi terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

Kun torjutaan virusta, pitäisi muistaa myös, ettei sen torjunnalla saisi aiheuttaa suurempaa vahinkoa ihmisille ja yhteiskunnalle kuin itse virus. Ja jotta rajoituksista ylipäätänsä pääsisi eroon ja uusia ei tarvittaisi, pitää rajojen terveysturvallisuus saada kuntoon ettei sieltä taas vuoda uusia virusmuunnoksia matkustusmäärien lisääntyessä. Hallituksen on kannettava tästä viimein vastuunsa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, ravintola, liikunta, kuntosali, hyvinvointi, mielenterveys

Hallitus ei voi väistää vastuutaan tikittävästä mielenterveyspommista

Keskiviikko 21.4.2021 - Mia Laiho

Ensi viikon kehysriihessä hallituksella on mahdollisuus päättää terapiatakuusta, jos hallitukselle mielenterveydellä on merkitystä.

Mielenterveysongelmissa hoitoonpääsy oli jo ennen koronaa ongelmallista ja koronaepidemia on entisestään kärjistänyt tilannetta. Hallituspuolueet puhuvat kauniisti Terapiatakuusta, mutta ainoa teko on yli vuoden kestänyt jarrutus sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Nykyiset hallituspuolueet lupasivat tukensa kansalaisaloitteelle jo ennen eduskuntavaaleja 2019, mutta ovat itse pysäyttäneet aloitteen käsittelyn valiokuntaan. Kansalaisten laajasti kannattama aloite on haudattu valiokuntaan ja lupaukset jätetty lunastamatta.

Konkurssit, työttömyys ja lomautukset ovat lisänneet ihmisten yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta sekä mielenterveyspalveluiden tarvetta. Mielenterveyden ongelmat ovat suurin kansansairautemme, mutta silti sen hoito on täysin aliresursoitu ja hoitoon on vaikea päästä ikäryhmään katsomatta.

Erityisen huolissani olen lasten ja nuorten tilanteesta. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin hoitoonpääsy on ollut vaikeaa jo ennen koronaa. Etäkoulut ja harrastustoiminnan loppuminen ovat heikentäneet nuorten henkistä hyvinvointia ja lisännyt syrjäytymisen vaaraa entisestään. Noin kolmasosa lasten huostaanotoista on arvioitu johtuvan puutteellisista mielenterveyspalveluista. Nuorilla mielenterveyden häiriöiden kasvu vuodesta 2004 vuoteen 2018 oli yli 110%.

Monet lapset ja nuoret tarvitsevat kipeästi vaikuttavia mielenterveyspalveluita, joita he eivät tällä hetkellä saa. Perustason mielenterveyspalveluihin pääsy tulee turvata terapiatakuulla. Se varmistaisi sen, että ihmiset myös saavat hoidon, joka heille kuuluu.

Hoitoon pääsyllä ja ennaltaehkäisevillä toimilla olisi mahdollista vähentää tuhansien ihmisten vuosittaista syrjäytymistä, työkyvyttömyyseläkkeitä, työpoissaoloja sekä opintojen keskeytymisiä.

Nykyään mielenterveysongelmat ovat työkyvyttömyyseläkkeiden tavallisin syy. Meillä ei ole enää varaa lisätä niiden määrää puhumattakaan yksilötason tragedioista.

Terapiatakuun toteuttamiseen vaadittavat varat kalpenevat sen rinnalla, mihin hallituksella on rahaa riittänyt edellisen ja tämän vuoden budjeteissa. Terapiatakuun toteuttaminen vaatisi arviolta 35 miljoonaa euroa, mutta ihmisten kuntoutumisen työelämään on arvioitu tuovan (Mieli ry) 166 miljoonan säästöt yhteiskunnalle.

Koronakriisi ei ole syy lykätä terapiatakuuta jonnekin hämärään tulevaisuuteen hoitotakuun yhteyteen. Päinvastoin hoitoon pääsyn ongelmiin tulee puuttua välittömästi. Jos mitään ei tehdä, koronan jälkeen edessämme on järkyttävän suuri mielenterveysepidemia. Mielenterveys ei voi odottaa. Muuten sitä ei enää ole.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terapiatakuu, mIelenterveys, etätyö, etäkoulu, koronaepidemia, hoitoonpääsy

Lapsia ja nuoria on autettava juuri nyt

Lauantai 17.4.2021 - Mia Laiho

Nuorten mielenterveysongelmat, huumausaineiden käyttö ja törkeät väkivaltarikokset ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Koskelan raaka ja väkivaltainen nuoren kuolema nosti esiin järkyttävällä tavalla nuorten pahoinvoinnin. Sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset että opettajat viestivät, että osassa perheitä vanhemmuus on hukassa. Perheen mukaan ottaminen osaksi lapsen ja nuoren hoitoa on erityisen tärkeää. Perustasolla lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat kuitenkin puutteelliset.

Koulukuraattoreille ja koulupsykologeille on niukasti aikoja, erikoissairaanhoitoon on pitkät hoitojonot ja nuorten päihdehoitopaikkoja on liian vähän. Pirstaleisen palveluverkon takia nuori hukkuu eri toimijoiden välisiin railoihin. Vaikeasti väkivallalla oireileville nuorille tarvitaan myös lastensuojelun sijoituspaikkoja, joissa nuorille voitaisiin asettaa turvalliset rajat ja varmistaa samalla muiden lasten ja työntekijöiden turvallisuus.

Lasten ja nuorten auttamiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä perheiden, koulun, oppilashuollon, lastensuojelun, poliisin ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Monissa poliisilaitoksissa on perustettu moniammatillinen työryhmä, joka arvioi rikoksilla oirehtivan nuoren tilannetta. Työryhmässä on mukana poliisien lisäksi sosiaalityöntekijä ja usein myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Myös Länsi-Uudenmaan poliisilla on hyviä kokemuksia ennaltaehkäisevästä toiminnasta, jolla pyritään rikoskierteen katkaisemiseen ja ohjaamaan nuori tukipalvelujen piiriin.

Koulukiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumiseksi tarvitaan myös vaikuttavampia toimenpiteitä. Jätimme Kari Tolvasen ja usean muun valtuutetun kanssa syksyllä valtuustoaloitteen, jossa ehdotimme, että Espooseen laaditaan selkeä, eri viranomaisten kanssa yhteisesti sovittu toimintamalli kouluväkivaltatapausten käsittelyyn. Tämä toisi lisää tukea opettajille sekä lisäisi luottamusta tapausten käsittelyyn niin oppilaiden kuin huoltajien suuntaan. Oikea-aikaisella tuella voidaan ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta, vähentää lieveilmiöitä, henkisiä kärsimyksiä sekä kustannuksia. Lapset ja nuoret eivät voi jäädä odottamaan. He tarvitsevat apua juuri nyt

Julkaistu Länsiväylässä 17.4

1 kommentti . Avainsanat: Mielenterveys, lapset, nuoret, koulukuraattorit, koulupsykologit, koulukiusaaminen, väkivaltarikokset

Kuntosalit ja muut liikuntatilat ovat hallitukselle punainen vaate

Perjantai 26.3.2021 - Mia Laiho

Eilen sosiaali-ja terveysvaliokunnassa päätettiin kuntosalien ja liikuntatilojen täyssulkumahdollisuudesta lakiin. Tämä lakihan on juuri hiljattain hyväksytty ja Aluehallintovirasto tulkitsi lakia niin, että alle 10 h ryhmissä liikunta tilassa on mahdollista huomioiden terveysturvallisuus. Tämä ei kuitenkaan käynyt STM:lle, joka olisi halunnut sulkea kategorisesti kaikki tilat.Ministeriöllä ja aluehallintovirastolla oli lain tulkinnasta siis erilainen näkemys, minkä takia esitys tuotiin uudelleen eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta tuki Aluehallintoviraston tulkintaa.

Jätimme asiaan valiokunnan kokoomusedustajien Juhana Vartiaisen ja Anna-Kaisa Ikosen kanssa vastalauseen. Hallituksen esitys runtelee pahoin kuntosali- ja liikuntayrittäjiä ja palveluiden käyttäjiä.

Koronaepidemian tilanne Suomessa on hankala, minkä takia terveysturvallisia toimintakäytänteitä on tehostettava ja myös rajoituksia tarvitaan. Ehdotetulla lailla tulee kuitenkin olemaan merkittäviä vaikutuksia yrittäjien lisäksi ihmisten lakisääteiseen kuntoutukseen, lasten ja nuorten koulu- ja harrastusliikuntaan sekä eläinten huolenpitoon.

Euroopassa liikuntatilojen käyttöä on rajattu tilan koon ja henkilömäärän mukaan. Euroopan standardointijärjestö CEN:n mukaan henkilöiden määrää liikuntatiloissa on rajoitettava siten, että kutakin 10 neliömetriä kohti saa olla enintään yksi osallistuja. Ehdotimme, että kategorisen täyssulun sijaan pitäisi mahdollistaa toiminta, jos tilaa olisi 20 neliömetriä per henkilö. Neliömetrivelvoitteen lisäksi tiloissa olisi noudatettava myös hygieniakäytänteitä. Se mahdollistaisi terveysturvallisen liikunnan myös epidemian aikana.

Monet tarvitsevat liikuntatiloja sairauksien ehkäisyyn ja kuntoutumiseen. Ei voi olla niin, että lakisääteisen Kelan kuntoutuksen ja fysioterapiaa tarvitsevat eivät saa palveluja täyssulun aikana. Jos kaikki liikuntatilat suljetaan, lakisääteinen kuntoutus ja muu fysioterapia ei ole mahdollista näissä tiloissa. Tämä olisi iso takaisku monille kuntoutusta vaativille asiakkaille ja yrittäjille. Monille ylipainoisille, ikäihmisille ja esim. reumaatikoille allasliikunta voi olla jopa melkein ainoita soveltuvia liikuntamuotoja.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että pitkittynyt etätyö, tuki-ja liikuntaelinongelmat rasittavat myös monia perusterveitä suomalaisia, joiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille liikunta on tärkeää.

Esitimme myös valiokunnassa asiakastilojen sulkemisesta aiheutuvien taloudellisten menetysten korvausmallin kiirehtimistä elinkeinoharjoittajille ja korvausten riittävää tasoa. Se onneksi hyväksyttiin samalla koko sosiaali- ja terveysvaliokunnan vaatimukseksi.

Yhteiskunnassa olisi ensin käytettävä kevyemmät keinot ennen kuin täyssulkemisiin mennään. Kun lyödään lekalla, syntyy ikävää jälkeä. Kuntosalien ja liikuntasalien tilojen täyssulun vaikutukset ovat laaja-alaiset. Tietenkin se vaikuttaa itse yrittäjiin, mutta myös työntekijöihin, joiden lomautuksiin ja irtisanomisia tällaiset päätökset vaikuttavat. Se vaikuttaa myös mitä suuremmassa määrin ihmisten terveyteen, sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Liikuntatilat ovat monelle kroonisesti sairaalle tärkeä toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitäjä ja mielenterveyden kannalta myös erittäin tärkeä myös kriisiaikana. Kun nämä tilat menevät täysin kiinni, ei siellä voida järjestää myöskään lakisääteisiä ihmisille kuuluvia palveluja, esim. KELA:n lakisääteistä kuntoutusta. Tämä lakiesitys sulkee myös näissä tiloissa toimivien fysioterapeuttien ja hierojien työn.

Sulkutoimilla heikennetään myös lasten ja nuorten mahdollisuuteen varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja harrastustoiminnassa käyttää näitä tiloja. On hurskastelua puhua siis siitä, että lasten ja nuorten harrastustoiminta voi jatkua, jos seuroilta laitetaan tilat kiinni. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla kuitenkin oikeus liikuntaan opetussuunnitelman mukaisesti.

Nostimme esille myös sen, että ratsastusmaneesien ja koirien koulutustoiminta agilityhalleissa pitäisi voida jatkua terveysturvallisuus huomioiden. Eläinten huolenpitoa, liikuntaa ja koulutusta ei voi keskeyttää epidemian aikana.

On ongelmallista, että hallitus ei ole arvioinut vaihtoehtoisia ratkaisuja esityksen tavoitteeseen pääsemiseksi. Lakimuutoksella tullaan merkittävästi puuttumaan yritystoimintaan, ihmisten hyvinvointiin, kuntoutukseen ja sairauksien ehkäisemiseen. Kuntosalit ja liikuntatoimijat ovat hyvin huolehtineet turvakäytänteistä ja henkilömäärien rajoittamisesta tiloissa. Valitettavasti nykyinen hallitus haluaa lyödä kaikkea vain lekalla eikä lähteä siitä, että toimintoja voidaan ylläpitää, jos se hoidetaan koronaturvallisesti.

Rajoitukset eivät voi olla vain itsetarkoitus vaan oleellista ovat toimet sosiaalisten kontaktien vähentämisessä ja terveysturvallisissa toimintatavoissa. Tämä näyttää hallitukselta unohtuvan niin tässä liikuntasali-asiassa kuin muissakin rajoituksissa. Ihmisiin ja yrittäjiin ei luoteta.

Tämä ei tule olemaan viimeinen epidemia. Meidän pitää pystyä myös pitämään yhteiskuntaa pyörimässä ja huomioida erilaisten rajoitusten vaikutukset myös ihmisten kokonaishyvinvointiin ja terveyteen sekä ihmisten toimeentuloon ja talouden kestävyyteen. Sunnuntaina äänestetään eduskunnassa tästä lakiesityksestä. Toivottavasti järki voittaisi ja Kokoomuksen lausumat rajoitusten ulkopuolelle jätettävien tilojen suhteen saisivat riittävästi kannatusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Harrastukset, liikunta, terveysturvallisuus, ratsastus, kuntoutus

Terveydenhoitajia ei saa viedä neuvoloista ja kouluista muun väestön rokotuksiin

Perjantai 29.1.2021 - Mia Laiho

Lasten ja nuorten tilanne ollut hankala jo koronakeväästä lähtien, kun harrastustoimintaa supistettiin ja koulut olivat etänä. Vaikka Uudenmaan koronakoordinaatioryhmä päättikin helmikuun alusta höllentää lasten ja nuorten harrastustoimintaa koronarajoituksista, on tilanne lasten ja nuorten suhteen edelleen haastava. Maan sisällä rajoitukset myös vaihtelevat. Uudenmaan lasten ja nuorten osalle on kohdistunut rajoituksia eniten ja pisimpään. Harrastustoiminnan lisäksi toinen aste, lukio ja ammatillinen koulutus ovat pääsääntöisesti etäopetuksessa. Huolestuttavaa myös on, että samaa aikaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat, ahdistuneisuus ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet.

Kun koronarokotetta saadaan Suomeen lisää, alkaa kunnissa massarokotukset, jotka ovat viemässä kouluterveydenhuollosta, neuvoloista ja opiskelijaterveydenhuollosta terveydenhoitajia kuntien rokotustoimintaan.  Ei ole kuitenkaan järkevää imeä henkilökuntaa näistä paikoista rokotustoimintaan vaan hoitajat rokotuksiin pitäisi järjestää rokotustoimintaan muulla tavoin. Lasten ja nuorten palveluista vähentäminen on lyhytnäköistä.

Valtioneuvoston asetuksen mukaan koronarokotteen saa antaa lääkäri, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai kätilö. Monilla sairaanhoitajilla ja kätilöillä on täysi rokotusoikeus. Sairaanhoitajat saavat rokottaa, kunhan rokottamiseen vaadittava lisäkoulutus on suoritettu. Myös yksityisellä sektorilla olisi paljon sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia rokotustoimintaan.

Nyt pitää pystyä katsomaan tilannetta laajemmin ja pidemmälle. Lasten ja nuorten palvelut eivät saa olla se kohde, josta tingitään. Olen erityisen huolestunut kasvaneesta hoitovelasta sekä erityisesti lasten ja nuorten lisääntyneistä ongelmista, joita korona-aika on entisestään pahentanut. Myös lapsiasiavaltuutettu on esittänyt vakavan huolensa lasten oikeuksien toteutumisesta korona-aikana.

Tärkeää on myös, että henkilökunta, joka osallistuu rokottamiseen, saa rokotteen. Rokottajat kohtaavat satoja ihmisiä sekä riskiryhmäläisiä ja meidän on huolehdittava, että heidän kauttansa korona ei leviä näihin haavoittuviin ryhmiin.

Kesällä kouluterveydenhoitajia voidaan toki käyttää rokottamiseen, kun koulut ovat kiinni, mutta kun koulut ovat auki terveydenhoitajia tarvitaan siellä missä lapsetkin ovat. Oppilailla on lisääntyvästi masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Kouluterveydenhuolto on se paikka, jossa näihin ongelmiin voidaan tarttua ennen kuin ne pahenevat.

Huolestuttavaa on, että rokotusohjelman mukaiset rokotukset, sekä määräaikaiset että laajat terveystarkastukset laahaavat myös perässä. On myös lapsia ja nuoria, joita kouluterveydenhuolto ei ole välttämättä tavannut puoleentoista vuoteen.

Yksityisen sektorin ja työterveyshuollon osaamista pitää käyttää laajemmin rokotuksiin. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työterveyshuolto kattaa n. 82 % Suomen työllisestä työvoimasta ja 91 % palkansaajista. Työterveyshuollon sopimusten piirissä on noin 1,9 miljoonaa suomalaista.

Tämänhetkinen rokotusvauhti on huolestuttavan hidasta, kun rokotetta ei ole saatu Suomeen sovittuja määriä. Siinä vaiheessa, kun rokotetta saadaan lisää, meillä on oltava selvät suunnitelmat mistä rokottajat saadaan. On kohtuutonta, jos heidät otetaan lasten ja nuorten palveluista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terveydenhoitajat, kouluterveydenhuolto, rokotukset, työterveys, korona

Terapiatakuusta totta ennen joulua

Tiistai 17.11.2020 - Mia Laiho ja Sari Sarkomaa

Julkaistu Iltalehden päivän poiminta palstalla 17.11.2020

Olemme yhtä mieltä Terapiatakuu kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa siitä, että kansalaisaloite ansaitsee sen arvolle sopivan käsittelyn. Vuosi on kulunut aloitteen saapumisesta eduskuntaan, mutta aloite odottaa edelleen käsittelyä. Kansalaisaloite on kokenut saman karun kohtalon kuin monet mielenterveyspalveluja tarvitsevat ihmiset ja heidän läheisensä. Se on sysätty syrjään odottamaan. 

Vetoamme hallituspuolueiden edustajiin. Ottakaa jalka pois jarrulta ja antakaa eduskunnan käsitellä kansalaisaloite. On välttämätöntä, että eduskunta käsittelee Terapiatakuu-kansalaisaloitteen ennen joulua. On suuri vaara, että aloite hautautuu eduskuntaan saapuvan jättimäisen ja mittavia ongelmia sisältävän sote-esityksen alle.

Huoli riittävistä mielenterveyspalveluista on suuri. Siitä kertoo nopeasti yli 50 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite. Aloitteen lähetekeskustelussa (21.11.2019) kaikki eduskuntapuolueet antoivat tukensa aloitteelle. Ministeri Kiuru keskustelussa totesi: ”Kannatan aloitetta. Hallitus kannattaa sitä. Tulemme mahdollisimman nopeasti tuomaan julki sen, mitä aioimme tehdä.” On kaikki syyt odottaa, että aloite käsitellään ja hallitus tuo esityksen Terapiatakuun toteuttamiseksi.

On yhdenvertaisuuden irvikuva, että mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa. Kun jalka murtuu ei ihmistä laiteta jonoon odottamaan. Kun ihmisen mieli särkyy, joutuu moni odottamaan kuukausikaupalla eikä siltikään aina saa apua. Moni joutuu hakemaan palveluja yksityiseltä sektorilta, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuuksia. Avun saanti ei saa olla kiinni lompakon paksuudesta.

Terapiatakuu rakentaisi Suomesta puuttuvan tehokkaan mielenterveyshoidon perustason. Terapiatakuu varmistaa sen, etteivät mielenterveysongelmista kärsivät eikä heidän läheisensä jää yksin ilman apua. Nyt se on monelle arkipäivää. 

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on toistamiseen vedonnut, että hallitus lupauksensa mukaisesti toteuttaisi Terapiatakuualoitteen. Paremmalla hoitoon pääsyllä on mahdollista vähentää tuhansien ihmisten syrjäytymistä, siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle sekä vähentää työpoissaoloja ja opintojen keskeytymisiä.

Mielenterveysongelmat ovat suuri, mutta alihoidettu kansansairautemme. Koronan myötä mielenterveyspalveluihin pääsy on heikentynyt samaan aikaan kun palveluiden tarve on lisääntynyt. Yhdenvertainen ja oikea-aikainen mielenterveyshoitoon pääsy on turvattava. Hoidon varhainen aloittaminen nopeuttaa toipumista ja helpottaa ihmisten vaikeaa tilannetta sekä vähentää yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Kriisin jäljet voivat näkyä yhteiskunnassa vielä pitkään, jos ongelmiin ei puututa ajoissa.

Kokoomus ehdottaa, että terapiatakuusta tehdään totta vielä ennen joulua kaikkien eduskuntapuolueiden yhteistyöllä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terapiatakuu, mielenterveys, mielenterveyspalvelut

Nuorten päihdeongelmien hoito on retuperällä

Lauantai 14.11.2020 - Mia Laiho

Päihdeongelmaisten nuorten hoitoon pääsyssä on merkittäviä ongelmia ja hoitoviiveitä. Poissaolot koulusta ja koulun keskeyttämiset liittyvät moniin erilaisiin ongelmiin, mutta valitettavan usein taustalla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Kouluterveyskyselyn mukaan huumeiden käyttö ja käyttökokeilut ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Tilannetta ei helpota se, että julkisuudessa annetaan välillä jopa ruusuista kuvaa luksuselämää viettävistä päihteiden käyttäjistä. Huumeriippuvaisen arki on jotain aivan muuta. Kehitysvaiheessa olevalle nuorelle päihteiden käyttö voi aiheuttaa yllättäviä reaktioita, ja se voi ilmentyä mm. impulsiivisena käyttäytymisenä ja väkivaltana. Huumeiden hankkiminen ajaa nuoria myös rikollisuuteen ja elämän kurjistumiseen.

Päihdehoitopaikkojen saatavuuden kanssa on Suomessa suuria ongelmia. Päihderiippuvuuksien katkaisupaikkoja on Suomessa vain kourallinen. Monien nuorten kohdalla päädytään jopa heti huostaanottoon, kun nuoret ja perheet tarvitsisivat apua ja tukea päihde- tai mielenterveysongelmiin. Myös lastensuojelu on mahdottoman edessä, jos sielläkään ei ole osaamista ja päihdehuollon tukea laitoksissa asuville, päihdeongelmaisille nuorille.

Perheillä ja lastensuojelulaitoksilla pitäisi olla mahdollisuuksia saada nuori hoitoon ja päihdetyöntekijöiden osaamista käyttöönsä, kun sitä tarvitaan. Perheiden tulee myös saada apua nuoren kanssa ilman, että heidän tarvitsee pelätä huostaanottoa.

Miksi Suomessa ei tilastoida päihderiippuvuuden vaikutusta koulun keskeyttämiseen? Tämä olisi tärkeä tieto ja oleellinen kohta myös tarttua nuoren ongelmiin ja auttaa häntä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihteet ovat yksi merkittävä syy, jos nuorilla on paljon koulupoissaoloja tai koulunkäynnin keskeytyksiä.

Päihteet ja erityisesti huumeet aiheuttavat nuorille elämänhallinnan ongelmia, koulupoissaoloja, syrjäytymistä sekä ajaa heitä myös rikollisuuteen. Valitettavasti päihteiden väärinkäyttöön liittyy myös itsehillinnän puutetta ja väkivaltaista käyttäytymistä kouluissa tai kaduilla. Pelkästään erottaminen koulusta ei ole ratkaisu, jos nuori jää kaiken muun tuen ulkopuolelle. Suomeen tarvittaisiin käytännönläheinen nuorten tarpeet huomioiva päihdeohjelma, jossa luotaisiin selkeät ohjeet ammattilaisten käyttöön hoitoon ohjaukselle ja viranomaisyhteistyölle.

Esimerkiksi työterveyshuollossa on olemassa päihdeohjelma, jossa työnantajalla on velvollisuus ohjata päihdeongelmainen työntekijä päihdehuoltoon.

Koulu ja opiskelu on nuoren työtä. Vastaavalla tavalla koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa ja oppilashuollossa päihdeongelmiin pitäisi tarttua tehokkaammin, hoitoonohjauspolut pitäisi olla sovitut ja selkeät, ja nuoren opintopolku tulisi suunnitella moniammatillisessa yhteistyössä.

Vieroitushoitopaikkojen ja päihdehoidon tulisi olla nimenomaan nuorille räätälöityjä. Ei ole nuoren edun mukaista sijoittaa heitä samoihin yksiköihin päihderiippuvaisten aikuisten kanssa. Myös kouluväkivaltatapauksissa koulun, poliisin ja sosiaaliviranomaisten selkeästi sovittu yhteistyömalli sekä sujuva hoitoonpääsy päihde- ja mielenterveyspalveluihin ovat aivan oleellisessa roolissa. Nyt on korkea aika luoda uusia toimintamalleja ennen kuin päihde- ja väkivaltatilanteet karkaavat käsistä.

Jätin hallitukselle eilen kaksi erillistä kirjallista kysymystä. Ensimmäinen koskee lasten ja nuorten päihdehoidon puutteita ja päihdeohjelman tarvetta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_860+2020.aspx ja toinen kirjallinen kysymys koskee  päihdeongelmaisten nuorten moniammatillista tukea ja opintopolun varmistamista kouluissa ja oppilaitoksissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päihdehoito, hoitoonpääsy, mielenterveys, terapiatakuu, nuoret, koulu, lastensuojelu

Lapsille valtakunnallinen auttava linja (24/7) koronakriisihätään

Keskiviikko 1.4.2020 - Mia Laiho

Koronan aiheuttama kriisi on ajanut suomalaisen yhteiskunnan poikkeustilaan. Ihmisiä on eristetty koteihinsa, koulut ovat siirtyneet pääsääntöisesti etäopetukseen, satoja tuhansia työikäisiä ihmisiä on lomautettu töistä ja monet ei-kiireelliset-sosiaali- ja terveyspalvelut on peruttu. Koulun kontrolli ja sen tarjoama turva puuttuu monien mielenterveys- ja päihdeongelmaperheiden arjesta. Lapset jäävät nyt vaille sitä kanavaa, jossa huolen ja pelon voi sanoa turvallisesti. Koulu on osalle näistä lapsista myös se turvallinen hengähdyspaikka kodin ongelmilta. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Vanhempien mielenterveys ja päihdeongelmat aiheuttavat vakavimmillaan lapsille kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymistä. Perheiden ongelmat heijastuvat suoraan lapsiin. Vanhempien ongelmat voivat näkyä riitelynä, väkivaltana, mielenterveys ja alkoholiongelmina sekä heitteille jättönä. Nämä kaikki aiheuttavat lapsessa pelkoa. Tapaamisten vähennyttyä moni ongelma voi jäädä auttajilta piiloon. Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä.

Tähän on oikeasti varauduttava. Emme voi jäädä vain seuraamaan ja odottamaan kriisin aiheuttamia ongelmia lapsille, joiden korjaaminen voi kestää pitkään tai jättää lapsillemme elinikäisiä traumoja. Jätin eilen toimenpidealoitteen hallitukselle lasten ja nuorten valtakunnallisen palvelulinjan käynnistämisestä. Eduskunnan täysistunnossa eilen nostin asian esille, ja oli ilahduttavaa, että pääministeri Marin kiinnostui asiasta ja lupasi selvittää asiaa.

Aikuisille turvakotien ja auttavien puhelimien etsiminen on varmasti helpompaa kuin lapsille ja nuorille. Etäopetuksen aikana tulisi huomioida lasten riittävät auttavat digipalvelut, jotta lapsi ja nuori voi ottaa yhteyttä silloin, kun hätä on. Nyt etäopetuksen aikana opettajat kantavat myös huolta ja ovat neuvottomia, kun lapsiin ei saa yhteyttä samalla tavalla, jos ollenkaan. Opettajat tekevät parhaansa tässä haastavassa kriisitilanteessa, että kaikkiin lapsiin saataisiin yhteys. Mutta ei se ole aina niin helppoa, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Yhteydenpito voi tapahtua vain vanhempien välityksellä ja sekin voi ontua. Koulukuraattoreiden työnkuva on muuttunut myös haastavammaksi etäkoulun myötä, resurssit ovat hyvin rajalliset ja ne ovat vain virka-aikaan käytössä. Huoli lasten hyvinvoinnista on suurta niin kouluissa, lapsiperhetyössä, lastensuojelussa ja lasten kanssa toimivissa järjestöissä.

Monet palvelupuhelimet toimivat vapaaehtoisten avulla. Kaikki se järjestöjen ja vapaehtoisten toimijoiden apu on kullanarvoista ja edelleen myös tarpeen. Näiden puhelinlinjojen aukioloajat kuitenkin vaihtelevat ja tiedot niistä ovat jokseenkin hajallaan. Olisi tärkeää, että meillä olisi myös valtakunnallinen 24/7 numero, johon lapset ja nuoret voisivat olla yhteydessä tarvittaessa. Perheitä akuuteissa tilanteissa auttava henkilön tulisi olla koulutuksen saanut ammattilainen, joka osaisi tehdä nopean tilanne arvion ja ohjata lapsen tai nuoren oman alueensa avun piiriin. Valtakunnalliselta palvelulinjalta asiakkaan hoito voitaisiin ohjata tarvittaessa myös alueellisiin sosiaali-ja kriisipäivystyksiin, jos vaikuttaa siltä, että lapsi tai nuori on kiireellisessä sosiaalihuollon tuen, esim. lastensuojelun tarpeessa tai ottamaan yhteyttä koulun kuraattoriin tai psykologiin, jos asia senlaatuinen, että hoituisi siellä.

Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä. Lapsilla ja nuorilla on myös piileviä tai jo todettuja mielenterveysongelmia, jotka voivat pahentua kriisin aikana. Tähän on oikeasti varauduttava.  Ei voi olla niin, että nuorten ympäriltä kaikki palvelut katoavat, kun etäopetus on alkanut, kiireetöntä hoitoa on alasajettu ja yhteiskunnassa on rajoitettu myös sosiaalisia kontakteja.

Suomeen tarvitaan pikaisesti valtakunnallinen ja ympärivuorokautinen auttavapuhelin, jossa olisi myös digitaalinen yhteys viranomaisiin, esim. chat -palvelu. Olisi tärkeää, että lapsen hätään ja huoleen vastataan matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveyden huollon ammattiosaamista hyödyntäen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvallisuus, Lapset, auttavapuhelin, sosiaalipalvelut, poikkeustila, nuoret, mielenterveyshätä

Lapsia huostaanotetaan riittämättömien mielenterveyspalveluiden takia

Keskiviikko 26.2.2020 - Mia Laiho

Lapset ja nuoret eivät saa hoitoa mielenterveysongelmiin riittävän ajoissa. Vanhempien on taisteltava saadakseen lapsilleen hoitoa, jos heillä on itsellään voimavaroja. Näin ei pitäisi olla. Riittämättömät matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ja hidas erikoissairaanhoitoon pääsy pahentavat lapsen ja perheen tilannetta. Kuntaliiton 2018 julkistamassa lastensuojelun kyselyssä todettiin, että lastentarvitsemien mielenterveyspalvelujen saatavuus on vakavasti huonontunut. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjäorganisaatioista arvioi sijoittavansa usein lapsia kodin ulkopuoliseen sijoituksiin siksi, että lapsen mielenterveyspalvelut eivät ole järjestyneet. Myös vanhempien tarvitsemien päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt.

Suomessa rikotaan päivittäin YK:n lasten oikeuksiensopimusta mielenterveyspalveluissa, joiden saatavuusongelmat johtavat myös lasten huostaanottoihin. Olisi lapsen edun mukaista asua kotona tutussa ympäristössä, jos vain perhe saisi tukea varhaisessa vaiheessa ja mielenterveysoneglmien hoito olisi riittävää ja ajantasaista. Valitettavasti Suomessa ja myös Espoossa riittämättömät palvelut ajavat perheitä kriiseihin, ja sitä kautta kiireellisiin lasten ja nuorten sijoituksiin ja huostaanottoihin. 

Jokainen sairauden synkistämä päivä estää lapsen kehitystä, vaikeuttaa koulunkäyntiä ja lisää syrjäytymisriskiä ja perheiden pahoinvointia. Tarvitaan ripeitä toimenpiteitä mielenterveyspalvelujen saatavuuden korjaamiseksi. Palveluja pitää viedä sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eli kouluihin ja oppilaitoksiin. Myös vanhempien mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyä on parannettava. Eduskunnassa käsittelyssä olevan kansalaisaloitteen mukainen terapiatakuuparantaisi mielenterveydenperuspalveluita, ja sen käyttöönotto olisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua. Toivottavastikansalaisaloite saa eduskunnassa vahvan tuen puoluetaustasta riippumatta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta tai nuorta. Jokaisella on oltava oikeus saada apua myös silloin, kun mieli on rikki.

Kirjoitus on julkaistu myös Länsiväylässä 26.2.2020

https://www.lansivayla.fi/blogi/844326-mielipide-lapsia-huostaanotetaan-riittamattomien-mielenterveyspalveluiden-takia

1 kommentti . Avainsanat: Mielenterveyspalvelut, huostaanotto, lastensuojelu

Lasten harrastustoimintaan tarvitaan kansalliset säännöt ja sanktiot epäasiallisen kohtelun kitkemiseksi

Keskiviikko 22.1.2020 - Mia Laiho

Epäasiallinen kohtelu lasten ja nuorten harrastustoiminnoissa on herättänyt viime päivinä paljon julkista keskustelua. Asia nousi esille, kun muodostelmaluistelun valmentajan epäasiallinen ja julma kohtelu lapsia ja nuoria kohtaan valmennuksessa nousi päivänvaloon. Mediassa on kerrottu muodostelmaluisteluvalmentajan nöyryyttäneen useita joukkueen nuoria tarkoituksenaan parantaa nuorten suoritusta. Valmentajan toimintatapa vaikuttaa lehtitietojen valossa olleen alistavan nöyryyttävää, nuorta halveksivaa, yhtä henkilöä ”maalittavaa” ja eittämättä vahingollista mielenterveydelle. Tyyli on ainakin osittain verrattavissa armeijassa aiemmin vähän yleiseksikin tavaksi muodostuneeseen simputukseen, jota puolustusvoimat on ansiokkaasti tiukasti asiaan puuttumalla saanut viime vuosien aikana kitkettyä. On sanomattakin selvää, että alistava ja nöyryyttävä ohjaus- ja valmennustapa aiheuttaa lapsille ja nuorille henkistä kuormitusta, alemmuuden arvon tunnetta, itsetunto-ongelmia, syömishäiriöitä ja altistaa mielenterveyshäiriöille.

Kysehän on tällöin vallan väärinkäytöstä ja uhrin alisteisen aseman hyväksikäytöstä. Erityisesti kilpaurheilussa valmentajan rooli voi olla merkittävä nuoren urheilu-uran etenemisen kannalta. Valmentajan valta-asema on siis vahva suhteessa lapseen ja nuoreen. Aikuisen ja valmentajan on tunnettava vastuunsa valmennussuhteen pysymisenä asiallisena, urheiluun keskittyvänä ja toista ihmistä kunnioittavana. Erityisen tärkeää tämä on alaikäisten kohdalla. Lapset ja nuoret ovat herkässä kasvuiässä sekä fyysisesti että henkisesti. Sekä fyysinen että henkinen väkivalta ei kuulu valmennussuhteeseen.

Suomen Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunta asetti kyseisen muodostelmaluisteluvalmentajan vuoden kilpailukieltoon. Pelkkä valmentajan hyllyttäminen ja tämän asian selvittäminen ei kuitenkaan riitä. Nuorisotyön palveluiden ja harrastustoimijoiden on pysähdyttävä miettimään, miten valmennustoimintaa tulee kehittää niin, ettei tällaista pääse jatkossa tapahtumaan. Tämä ei koske yksistään muodostelmaluistelua, vaan kaikkea muutakin harrastustoimintaa.

Lasten ja nuorten vapaa-ajan -tutkimuksen (2018) mukaan, jopa 90%:lla suomalaisista nuorista on jokin harrastus, niin taiteiden, liikunnan kuin kulttuurin parissa. Lähes kolmannes kertoo kokeneensa kiusaamista, häirintää tai epäasiallista käytöstä. Paineet pärjäämiselle kasvaa, kun harrastukseen liittyy kilpailua ja ammattihaaveita. Kaikki harrastukset eivät tietenkään ole ammattiin tähtääviä. Moni nuorista harrastaa ja kokeilee eri lajeja koulun ohella. Molempiin pätee kuitenkin samat säännöt toisen kunnioittamisesta, koskemattomuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.

Aihe on erittäin tärkeä. Hallitusohjelmassa yhtenä tavoitteena on lisätä nuorten harrastus mahdollisuuksia niin koulupäivän aikana kuin sen jälkeenkin. Mikäli nuorten harrastuksiin aiotaan panostaa, tulee panostaa myös nuorten hyvinvointiin ja turvata kaikille turvalliset olosuhteet harrastaa. Nuorten parissa työskentelevien on tiedettävä hyvän ja kasvua ja kehitystä tukevan valmennuksen toimintatavat. Epäasialliselle kohtelulle, syrjinnälle ja kiusaamiselle on oltava urheiluseuroissa ja kaikissa lasten ja nuorten harrastustoiminnoissa nollatoleranssi. Myös nuorten ja vanhempien tietoisuutta epäasiallisesta kohtelusta ja siihen puuttumisesta tulee parantaa. Avoimuus valmennustoiminnassa pitäisi olla selvää ja nykypäivää, mutta valitettavasti nyt esillä ollut tapaus kertoo karusti, ettei asiat ole kuitenkaan kunnossa.

Olympiakomitea on uudistanut vuonna 2019 oppaan seksuaaliseen ja sukupuoleen kohdistuvasta häirinnästä. Tämä on tärkeä huomioitava osa-alue, mutta vain osa siitä. Harrastustoiminnalle on tarpeen laatia kansallinen ohjeistus epäasiallisen kohtelun, kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisemiseksi. Kansallista ohjeistusta voitaisiin käyttää kaikissa seuroissa, liitoissa ja harrastustoiminnassa epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisyyn ja tunnistamiseen. Työpaikoillakin ohjeistukset ovat jo arkipäivää ja ilmiötä on saatu lievennettyä selkeiden toimintamallien ansiosta. Harrastustoiminnasta nämä kuitenkin puuttuvat. Selkeät toimintamallit ja ohjeistus auttaisi varmasti nuoria ja heidän vanhempiaan, mikäli he huomaavat tai kokevat harrastustoiminnassa epäasiallista käytöstä. Tärkeää olisi, ettei tilanteeseen joutunut jää yksin. Apua ja tukea tulee saada pelkäämättä oman tilanteen hankaloitumista tai harrastusuran katkeamista. Kansallisesti on myös oltava selkeät ohjeet ja riittävän tuntuvat sanktiot, jos näitä sääntöjä rikotaan. Jokaista lasta on suojeltava hyväksikäytöltä ja väkivallalta. Henkinen väkivalta jää yhteiskunnassa liian vähälle huomiolle, sen seuraukset ovat usein pitkäkestoiset eivätkä vahingot ole laastaroitavissa. Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava harrastaa turvallisessa ympäristössä. Vain siten myös lasten ja nuorten taidot pääsevät pääsevät puhkeamaan kukkaansa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset ja nuoret, mielenterveys, harrastustoiminta, häirintä, syrjintä, epäasiallinen kohtelu

YK:n lasten oikeuksien sopimusta rikotaan joka päivä Suomessa

Perjantai 22.11.2019

Tällä viikolla vietetään lasten oikeuksien viikkoa. YK:n lastenoikeuksien sopimuksen allekirjoittamisesta tulee samalla kuluneeksi 30 vuotta. Tänä aikana lasten oikeuksien huomioiminen on parantunut, mutta edelleen on kehitettävää, myös Suomessa. YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa sanotaan mm. artikla 24:ssa, että lapsella on oikeus elää terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. On ikävä todeta, että tämä itsestään selvältä vaikuttava lapsen oikeus ei toteudu Suomessa mielenterveyspalvelujen osalta kaikilla lapsilla. Eilen eduskunnassa aloitettiin Terapiatakuu-kansalaisaloitteen käsittely. Kansalaisaloitteen allekirjoitti yli 52000 suomalaista. Se on suuri määrä. Mielenterveyshoitoon pääsyn ongelmat koskettavat laajasti suomalaisia.

Kuntaliiton vuonna 2018 tehdyssä lastensuojelukyselyssä palvelujen saatavuuden vaikeutuminen näkyy kyselyyn vastanneiden mukaan laajasti lasten tarvitsemissa palveluissa, erityisesti lasten mielenterveyspalveluissa. Kyselyssä yhteensä 13 prosenttia vastanneista arvioi myös, että lasten tarvitsemat mielenterveyspalvelut jäävät useimmiten lapsilta kokonaan saamatta ja 49 prosenttia vastanneista arvioi, että tarvittava palvelu on saatavilla, mutta prosessi on vaikea ja aikaa vievä.

Jos mielenterveyspalvelujen saatavuuteen ja hoitoketjujen toimivuuteen panostettaisiin varhaisessa vaiheessa, voitaisiin todennäköisesti monelta lapsen huostaanotolta välttyä. Hoitoon pääsyn vaikeudet kuormittavat koko perhettä, ja voivat ajaa koko perheen tilanteen epätasapainoon.

Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjäorganisaatioista arvioi sijoittavansa usein lapsia kodin ulkopuolisiin sijoituksiin siksi, että lapsen mielenterveyspalvelut eivät jostain syystä ole järjestyneet. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu. Tämä on hälyttävä sanoma, jonka pitäisi herättää kaikki päättäjät ja sosiaali- ja terveystoimen virkamiehet kautta Suomen. Toimitaanko enää lapsen edun mukaisesti, jos hoitoon ei pääse, järjestelmä on liian monimutkainen ja perhe ei saa riittävää tukea? Huostaanotetaanko Suomessa lapsia hoitoonpääsyn ongelmien takia? Tehdäänkö Suomessa itsemurhia hoitojärjestelmän toimimattomuuden takia ja ettei ihmiset saa apua ajoissa tai se ei ole ammattimaista ja osaavaa. Kyllä näin voi todeta. Minusta se on häpeällistä Suomessa, jossa pidämme itseämme korkeatasoisena länsimaisena lääketieteen maana!

Lasten erottamiseen vanhemmistaan pitäisi olla muut syyt kuin oman palvelujärjestelmämme toimimattomuus, joka ajaa ihmiset, lapset, aikuiset ja perheet mahdottomaan tilanteeseen. Seitsemän päivän perusterveydenhuollon hoitotakuu, ministeri Kiuru ei auta mielenterveysongelmista kärsivää, jos myös oikeanlainen hoito ei ala riittävän nopeasti ja pääsy itse hoitoon myös helpotu. Näen jopa vaarana, että kaikki paukut laitetaan 7 päivän hoitotakuun toteuttamiseen ja kontaktin saamiseen terveyskeskukseen, mutta itse hoito ei kuitenkaan käynnisty tai etene.

Ei riitä, että lapsi tai nuori laitetaan jonoon odottamaan hoitoon pääsyä toiseen paikkaan, vaan apua on annettava matalalla kynnyksellä ja lapsen ja nuoren luonnollisessa toimintaympäristössä. Tämä tarkoittaa, että mielenterveyspalveluita on vietävä sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eli kouluihin ja opiskelijaterveydenhuoltoon. Lasten ja nuorten paikka ei ole jonossa, vaan kiinni elämässä.

Mielenterveysongelmat ovat myös suurimpia syrjäytymisen syitä. Nykytilanne on lasten, nuorten ja perheiden kannalta kestämätön.  Puuttumalla mielenterveyden häiriöihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, voidaan vähentää tilanteen pahenemista ja ehkäistä syrjäytymisen kierre.

Mielenterveyden Terapiatakuu -kansalaisaloitteella ehdotetaan lakimuutosta, jolla taataan kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Kansalaisaloitteen ehdottama lakimuutos rakentaisi Suomeen tehokkaan mielenterveyshoidon perustason. Sosiaali- ja terveysministeriön palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) on linjannut, että tutkimusnäyttöön perustuvia vaikuttavia psykoterapian muotoja tarjotaan myös julkisessa terveydenhuollossa. Terapiatakuun rahoituksen lisääminen budjettiin on perusteltua jo tämä sosiaali-ja terveysministeriön alaisen neuvoston linjaus huomioiden. Oikea-aikaisten mielenterveyspalveluiden on oltava yhdenvertaisesti jokaisen niitä tarvitsevan saatavilla.

Kokoomuksen omaan vaihtoehtobudjettiin sisältyy terapiatakuu, yhteensä 35 miljoonaa euroa. Terapiatakuu vahvistaisi nimenomaan mielenterveyshoidon perustasoa, ja hoitoon pääsyn yhdenvertaisuutta koko Suomessa. Perusterveydenhuoltoon sisältyy mielenterveyden häiriöiden soveltuva psykoterapia ja muu psykososiaalinen hoito. Kannatan kansalaisaloitetta terapiatakuusta lämpimästi. Toivottavasti hallitus näkee myös asian tärkeyden ja varmistaa riittävän rahoituksen terapiatakuun toteuttamiseksi. Terapiatakuun käynnistämisen voisi aloittaa esim.Uudellamaalta pilotoinnilla, jolloin saataisiin tietoa sen käytännön toteutuksen malleista ja vaikutuksista. Uudellamaalla olisi valmiudet lähteä nopeallakin aikataululla pilottiin. Näitä kokemuksia voisi hyödyntää sitten sen laajentamisessa koko Suomeen. Aikaa ei ole hukattavana. Jokainen päivä on jonossa olevalle tai vielä sen ulkopuolella olevalle tuskallisen pitkä. Nyt on aika toimia!

Hyvä mielenterveys kuuluu kaikille, ihan jokaiselle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenterveys, lapset, nuoret, terapiatakuu

Opiskelijoiden hyvinvointia ei pidä vähätellä

Keskiviikko 10.7.2019 - Mia Laiho

Viime viikolla Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL aloitti huomiota herättävän, ja monia ärsyttäneenkin keskustelun opiskelijoiden toimeentulosta ja jaksamisesta. Oli asiasta sitten mitä mieltä tahansa, niin tämä oli tärkeä ja ajankohtainen avaus, sillä esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön vuonna 2016 teettämän kyselyn mukaan noin 30 prosenttia opiskelijoista kokee tai on kokenut psyykkisiä oireita kuten uupumusta, ylirasitusta ja stressiä. Tämä on hälyttävän suuri määrä ja tilanne vaatii konkreettisia toimia pikaisella aikataululla ja asiaan on suhtauduttava riittävällä vakavuudella.

Opiskelijoiden uupumukseen vaikuttavat useimmiten eniten rahahuolet, huoli opintojen etenemisestä, huoli työllistymisestä sekä yksinäisyys. Poliittisessa päätöksenteossa voidaan tehdä ratkaisuja, joilla osaltaan voitaisiin helpottaa opiskelijoiden ahdinkoa. Tärkeimpänä itse näen opiskelijoiden tulorajojen merkittävän korottamisen, jotta ahkeria opiskelijoita ei rangaista leikkaamalla heidän opintorahaansa. Työnteon pitäisi aina olla kannattavaa.  Ei pidä tuijottaa suoraan vain opiskelijoiden valmistumisaikoja. Opiskelun ja työn yhdistäminen sopivassa määrin huomioiden kuitenkin jaksaminen tuo hyvää käytännön kokemusta ja uutta motivaatiota opiskeluun ja auttaa opiskelijaa ymmärtämään teorian nivoutumisen käytäntöön. Tulorajojen korottaminen olisi myös valtiontalouden kannalta realistinen vaihtoehto, tuovathan opiskelijatkin verotuloja valtiolle. Opiskelijoiden rankaiseminen työnteosta onkin vanhanaikaista ja jättää huomioimatta opiskelijoiden yksilölliset erot, jotka voivat olla hyvinkin suuria.

On huolehdittava siitä, että opintorahasta, opintotuesta ja asumislisästä muodostuva opintotuki on riittävällä tasolla ja takaa jokaiselle opiskelijalle toimeentulon. Tällä hetkellä yksin asuvalle aikuiselle opintorahaa maksetaan 250,28 €/kk, jonka lisäksi hän voi nostaa lainaa 650 €/kk sekä saada yleistä asumistukea, jonka määrä riippuu asumismenojen suuruudesta ja omista tuloista. Yleisen asumistuen ulottaminen koskemaan myös opiskelijoita oli suotuisa ja järkevä ratkaisu edellisellä hallituskaudella. Se auttoi monen opiskelijan tilannetta, onhan vuokra maksettava kesäkuukausinakin, kun aktiivista opiskelua ei ole. Lainarahalla opintojen rahoittaminen on katsottu olevan investointi omaan tulevaisuuteen, ja opintotuki onkin siihen liittyen ollut perusteltua osaksi lainarahalla, jossa on vieläpä erittäin hyvät ehdot.  Jos kuitenkin työnteko on opiskelujen aikana hyvin vähäistä ja toimeentulo perustuu suurelta osin opintolainaan, on ymmärrettävää, että moni nuori vieroksuu opintolainan nostamista, erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Niin minäkin tekisin. Nostin itse aikoinani opintolainaa, mutta aika vähäisessä määrin. Muuten olin töissä kesä-ja talvilomat, ja niillä rahoilla sain rahoitettua opiskeluja. Opiskelijaa kun ei houkuta tulevaisuudennäkymä, jossa valmistumisen jälkeen alat lyhentämään jopa kymmenien tuhansien opintolainaa, kun samaan aikaan myös esim. perheen perustaminen voi olla käsillä.

Opiskelijan tulee saada kuitenkin riittävästi taloudellista tukea tullakseen toimeen ja pystyäkseen opiskelemaan täyspäiväisesti. Tämä takaa mahdollisuuksien tasa-arvon, eli sen, että ihan jokaisella motivoituneella on Suomessa mahdollisuus suorittaa korkeakoulututkinto halutessaan. Opiskelijalla tulee olla myös oikeus nostaa omaa elintasoaan oman jaksamisensa mukaan työnteolla. Työntekoon tulisi aina kannustaa ja opiskelijoiden ei pitäisi joutua pelkäämään Kelan takaisinperintäkirjeitä, jotka voivat olla korkoinensa monen tuhannen euron suuruisia. Miksi opiskelijaa rangaistaan työnteosta? Keneltä se on poissa, jos opiskelut etenevät ja työ ja opiskelu on yhdisteltävissä järkevällä tavalla? Opintotukijärjestelmä vaatisi uudelleenarvion. Toivottavasti hallitus tarttuu tähän asiaan, jolla osaltaan voisimme kohentaa opiskelijoiden kokemaa stressiä ja ahdistusta toimeentuloon liittyen.

Toimeentulon lisäksi opiskelijoiden mielenterveys on merkittävä opiskelijoita kuormittava asia. Ensisijaisesti Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS huolehtii korkeakouluopiskelijoiden terveyspalveluista. YTHS perustettiin alun alkujaan huolehtimaan vieraalle paikkakunnalle muuttavien opiskelijoiden terveyspalveluista, sillä opiskelijat jäivät usein kirjoille kotipaikkakunnalleen ja näin ollen olivat sen terveydenhoitopiirissä. Nykyään kuitenkin ajat ovat muuttuneet, ja YTHS:n pitäisikin keskittyä vahvemmin juuri niihin palveluihin, joita opiskelijat eniten tarvitsevat, ja mielenterveyspalvelut ovat siinä merkittävässä roolissa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuus Suomessa on ollut paikoin hävyttömän huonoa. Hoitotakuun kiristäminen lasten-ja nuorten mielenterveyspalveluiden osalta olisikin merkittävä parannus lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kun niihin panostetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on yhä useammalla nuorella myös paremmat eväät ja työkalut kohdata myös jatko-opiskelun haasteita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset ja nuoret, Mielenterveys, Opintotuki, Perustoimeentulo, SYL

US: Lääkärin asemaa ei saa käyttää väärän tiedon levittämiseen

Torstai 20.12.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna huomiota herättäneen artikkelin lääkäri Antti Heikkilän kirjasta ”Lääkkeetön elämä”. Artikkelissa tuotiin kattavasti ilmi lukuisia asiavirheitä, joita kirja sisältää. Osa virheistä on niin merkittäviä, että ne voivat vaikuttaa peruuttamattomalla tavalla ihmisten terveyteen ja olla terveydelle vahingollisia.

Kirjassaan Heikkilä muun muassa kyseenalaistaa nykyajan lääketieteen sytostaattihoitojen toimivuuden. Tämä on erityisen vaarallista kuultuna lääkärin suusta. Jos ihmiset uskovat Heikkilän neuvoja ja jättävät esimerkiksi paranemisen kannalta välttämättömät syöpähoidot välistä, tällä voi olla ihmisen kannalta merkittäviä seurauksia.

On erittäin vastuutonta levittää virheellistä terveystietoa lääkärin roolissa. On myös vähintään eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa edesauttaa tällaisen tiedon levittämistä, kuten Heikkilän kirjan kustantaja on tehnyt.

Heikkilän vaihtoehtoiset näkemykset eivät sinällään ole uusi ilmiö. Tieteeseen perustumattomat, kokemusperäiset uskomus- ja vaihtoehtohoidot ovat yleistyneet Suomessa huolestuttavan paljon. Tästä kertoo myös taannoinen rokotekeskustelu, jota käytiin Pohjanmaalla lisääntyneestä rokotevastaisuudesta. Uskomus- ja vaihtoehtohoidoilla voidaan saada aikaan merkittävää haittaa sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. 

Suomeen tarvitaan uskomus- ja vaihtoehtohoitoja säätelevä laki. Edustajakollegani Sari Raassina on tehnyt lakialoitteen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Lakimuutoksella estettäisiin vaarallisten vaihtoehtohoitojen käyttö tiettyjen ryhmien, kuten lasten ja syöpäsairaiden ihmisten, kohdalla. Onkin aika saada tolkkua uskomus- ja vaihtoehtohoitojen käyttöön.

Ihmisten terveys ei ole leikin asia. Menetettyä terveyttä ei saa takaisin, ja seuraukset tahallisesta lääketieteellisesti väärästä hoidosta voivat olla kohtalokkaat. Kun terveystieto verhotaan lääkärin takkiin, on oltava erityisen huolellinen tiedon sisällön suhteen. Lääkärin potilaan hoitoa ja tutkimuksia koskevien ratkaisujen tulee olla eettisesti hyväksyttäviä ja lääketieteellisesti perusteltuja. Vahingollisella toiminnalla ei saisi tehdä bisnestä, kuten Heikkilä ja kustantaja ovat nyt tehneet. Vastuullisuudesta voi kiittää kuitenkin osaa kaupallisia toimijoita S-ryhmää ja Keskoa, jotka tänään ilmoittivat vetävänsä Heikkilän kirjat myynnistä. Tämän ne tekivät huolimatta siitä, että kirjalla olisi todennäköisesti kysyntää joulumarkkinoilla syntyneen julkisuuskohun myötä. Heille hatun noston paikka.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uskomushoito, lääkäri, hoitaja, lapset, vanhukset, syöpä, mielenterveys, puoskarilaki

US: Savuttomuuden edistäminen on tasa-arvoteko

Torstai 1.11.2018 - Mia Laiho

Marraskuu on keuhkosyöpäkuukausi. Keuhkosyöpä on maailman yleisin syöpä. Suomessa keuhkosyöpään sairastuu noin 2500 ihmistä vuodessa. Tupakointi on keuhkosyövän tärkein riskitekijä: se aiheuttaa 90% keuhkosyövistä. Näin ollen tupakka aiheuttaa niiden kautta huomattavan määrän yhteiskunnallisia kustannuksia. Lainsäätäjät eivät voi kääntää tosiasioille selkäänsä. 
 

Huomioiden myös tupakan aiheuttama selvä syy-yhteys keuhkosyöpään, on välttämätöntä edelleen tiukentaa myös tupakkalainsäädäntöämme. Mitä muuta 10-kertaisen syöpäriskin aiheuttavaa tuotetta kuin tupakkaa voisi salli myytävän ihmisille?  Aina välillä viestitään jonkin tuotteen sisältävän syöpää aiheuttavaa ainesosaa ja tuote vedetään nopeasti pois markkinoilta suurin lehti-ilmoituksin. Mutta tupakan suhteen tätä riskiä ei haluta nähdä. Miksi ei? 
 

Meillä on vielä paljon muutettavaa. Nykyisen tupakkalainsäädännön tavoitteena on tupakkatuotteisiin ja muiden riippuvuutta aiheuttavien nikotiinituotteiden käytön loppuminen ja terveyshaittojen vähentäminen. Tupakkalainsäädännön tavoite on myös, ettei kukaan joudu altistumaan tahtomattaan tupakan savulle. Savuton hengitysilma on jokaisen perusoikeus. 
 

Raskaana olevien naisten tupakoinnin vähentäminen on erityisen tärkeää, jotta voimme estää sikiön altistumista haitalliselle valmisteille. Tupakoinnista vieroittuminen palvelee myös raskauden jälkeistä aikaa, jos äiti pääsee irti tupakasta. Neuvoloilla, kouluilla ja myös työpaikoilla on merkittävä rooli siinä, miten tupakointiin suhtaudutaan ja puututaan.  Liian moni lapsi altistuu edelleen kotonaan tai perheen autossa tupakansavulle. 
 

Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme ennaltaehkäisyä ja asenteiden muutosta. Terveydenhuollon ammattilaisten on puututtava tupakointiin asiakaskohtaamisten yhteydestä. Savuttomuus ei tapahdu syyllistämällä, vaan jakamalla tietoa sen vaaroista ja vieroituksen mahdollisuuksista, ja saatavilla olevasta tuesta. Tupakointi on yleisempää henkilöillä, joilla sosioekonominen tilanne on alhaisempi ja tupakointi liittyy myös selvästi koulutuksen tasoon, esim. ammattikouluissa tupakoidaan selvästi enemmän kuin lukioissa.  

Tupakoimattomuuden edistäminen edistää samalla väestömme terveyttä ja tasa-arvoa. Kitkemällä tupakan yhteiskunnastamme teemme merkittävän ihmisten välisen tasa-arvoteon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Savuttomuus, tupakointi, terveys, raskaus, hengitysilma, sisäilma, keuhkosyöpä, tupakkalaki

Energiajuomat eivät kuulu lapsille

Keskiviikko 19.9.2018

Energiajuomia markkinoidaan häikäilemättömästi maalaamalla mielikuvaa kestävyydestä ja voimasta. Todellisuus on mainoskuvaa karumpi. Korkea sydämen syke, levottomuus, ahdistava olo ovat tyypillisiä sivuvaikutuksia energiajuomista. Terveyshaitat näkyvät myös esimerkiksi painonnousuna ja unettomuutena.  Suuri määrä energiajuomaa ja sen sisältämä suuri kofeiinimäärä voi altistaa myös hoitoa vaativille rytmihäiriöille, vaikka kyseessä olisi muuten terve nuori. Pahimmillaan energiajuomien liiallinen käyttö onkin vienyt nuoria sairaalaan.

Nuoret litkivät energiajuomia kuin janojuomaa. Eviran suosituksen mukaan alle täysikäisten kofeiinisaannin pitäisi olla alle 50 milligrammaa päivässä. Muuten riskinä on riippuvuuden syntyminen. Suositus valuu jo yhden energiajuoman myötä alas kurkusta. Puolen litran energiajuomatölkki saattaa sisältää kofeiinia jo toista sataa milligrammaa. Lasten ja nuorien ei pitäisi juoda energiajuomia lainkaan faktojen valossa. Silti nuoriso-ohjaajat kertovat tapaavat lukuisia nuoria, jotka juovat jopa yli kymmenen energiajuomaa päivässä.

Vaadimme budjettiriihen alla useamman lääkäritaustaisen kansanedustajan kanssa, että energiajuomille tulisi asettaa erityisen korkea haittavero. Tällä olisi myönteinen vaikutus sekä lasten ja nuorten terveyteen että valtion verotuloihin. Toiveeseemme on nyt vastattu jopa yli odotusten. Ministerit Leppä ja Saarikko ilmoittivat käynnistävänsä selvityksen energiajuomien kiellosta alle 15-vuotiaille.

Monet lasten vanhemmat ja opettajat näkevät päivittäin energiajuomien haitat lapsilla, ja he toivovat tehokkaita toimenpiteitä energiajuomien saannin rajoittamiseksi. Lisäksi monet kauppiaat ovat ymmällä tilanteesta ja toivovat yhtenäisiä valtakunnallisia päätöksiä asiassa. Näihin tarpeisiin on vastattava. Toivonkin, että ministerien käynnistämä selvitys antaa meille konkreettisia ratkaisuja ja asia etenisi sen jälkeen jouhevasti. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Energiajuomat, terveys, nuoret

Tuettu hoivavapaa avuksi helpottamaan arkea läheisen sairastuessa

Torstai 23.8.2018 - Mia Laiho

Läheisen sairastuminen on odottamaton ja raskas kokemus. Meillä jokaisella voi tulla yllättäen hetkiä, jolloin oman iäkkäämpi vanhempi tarvitsee apua leikkauksen tai jonkin äkillisen sairastumisen myötä. Lähes kolmasosa työikäisistä hoivaa tai auttaa läheisestään oman työssäkäyntinsä ohessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa päädyttiin yhteiseen käsitykseen, että Suomessa pitää ottaa käyttöön tuettu hoivavapaa, joka parantaisi työssäjaksamista ja vähentäisi läheistemme laitoshoidon tarvetta.

 Erilaisia tuetun hoivavapaan malleja on käytössä lähes kaikissa muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa työntekijän on mahdollista jäädä tuetusti hoitamaan sairastunutta läheistään ja hänellä on oikeus hakea määräaikaista korvausta sairausvakuutuksesta.

 Suomessa on ollut vuodesta 2011 mahdollisuus hoivavapaaseen. Maamme järjestelmä on kuitenkin kohtuuttoman raskas ja uuvuttava sillä nykyisellään hoivavapaaseen ei sisälly taloudellista tukea. Surullisimmissa tarinoissa sairastunutta perheenjäsentä hoitamaan jäävä on joutunut turvautumaan itsekin sairauslomaan. Menettely on täysin epäinhimillistä ja kestämättömän kallis.

 Muutoksen kustannusten arvioidaan asettuvan 22-56 miljoonaan euroon vuodessa. Lopulliseen hintalappuun vaikuttavat tarkemmat yksityiskohdat kuten hoivavapaan enimmäiskesto, tuen taso ja hoivavapaan käyttäjien määrä.

Meidän on otettava askel eteenpäin, jotta työssäkäyvät henkilöt voisivat halutessaan jäädä kotiin hoitamaan läheistään.  Ehdotus vähentäisi laitoshoidon tarvetta ja lisäisi inhimillisyyttä, samalla kun väestömme vanhenee. Muutoksen myötä läheisen hoitaminen muuttuneessa elämäntilanteessa voisi olla mahdollista sekä kodin että työelämän kannalta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hoivavapaa, terveys

Valkoposkihanhien ja merimetsojen haittoja luonnolle ja ihmisille on rajoitettava

Keskiviikko 11.7.2018 - Mia Laiho

Valkoposkihanhet ovat rantojen ja puistojen riesa. Merimetsot puolestaan kylvävät tuhoa saaristoissa ja tekevät jättämätöntä tuhoa kalavesissä. Pääkaupunkiseudulla hanhiparvien ulosteet täyttävät viheralueet silmänräpäyksessä. Ulosteet tarrautuvat kenkiin pihaleikkien yhteydessä, pikkulapset voivat saada niitä suuhunsa ja uimarantojen ulosteista voi olla terveyshaittoja. Viihtyisät piknikitkin ovat kohta kaukainen muisto. Korkeasaaressa hanhet käyttäytyvät niin aggressiivisesti, että alueen työntekijät merkitsevät jo liiduilla alueita, joissa kävellessä hanhihyökkäys on väistämätön.

Pääkaupunkiseudulla oli syksyn 2017 laskennan mukaan yli 14 000 valkoposkihanhea. Tästä Espoon Laajalahdella yöpyi 3 900 hanhea. Lukemat ovat epäilemättä kasvaneet vielä vuoden aikana. Kaikkineen hanhien määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merimetsoja puolestaan oli jo pesiviä 26 000 paria vuoden 2016 laskennassa. Lintukantojen kasvulle ei näy loppua, sillä linnuille ei ole luontaista vihollista.

Valkoposkihanhen ja merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. EU:n lintudirektiivi suojelee kyseisiä lajeja, vaikka uhanalaisuus lajien kohdalla on vain etäinen muisto. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisy on mahdollista direktiivin puitteissa. Esteenä on tosin, että viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että toteutuneen vahingon on oltava vakava.

Nurmialueita, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla. Ongelma on, että nykyinen lain tulkinta on tiukin mahdollinen, sillä luvan saamiseksi on pysyttävä osittamaan, että vahinko on päässyt tapahtumaan. Ympäröivää luontoa on vaikea turvata, jos tuho on päässyt jo tapahtumaan.

Kantojen hoito on ainut kestävä tapa luonnon kannalta. Kantoja ei ole pystytty hillitsemään muilla keinoin. Poikkeuslupien hakemista tulee joustavoittaa välittömästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valkoposkihanhet, merimetsot, ulosteet, kalastus, terveyshaitta

Länsiväylä: Ratkaisu Jupperin koulun sisäilmaongelmiin

Lauantai 2.6.2018 - Mia Laiho ja Mika Helenius

Ratkaisu Jupperin koulun sisäilmaongelmiin 

Espoon sisäilmaongelmaisille kouluille ei näy loppua. Uutena ongelmana Jousenkaaren ja Aarnivalkean koulujen jälkeen on noussut esiin Jupperin koulu. ”Sädesieni vei luokat ja pulpetin – Espoossa paljastui jälleen uusi ongelmakoulu” (LV 26.5.8). 

Terveystarkastaja huomautti jo yli vuosi sitten Jupperin koulun maakellarin ja viemärin hajusta ja koulun kuntokartoituksen tarpeesta. Vasta reilu vuosi myöhemmin valmistui tutkimusraportti, jonka sisältö on karua luettavaa. Kahdessa luokkatilassa on löydetty sädesientä, kosteutta on mitattu seinistä ja lattioista ja koko viemäristö vaatii uusimista. Rakenteissa on lisäksi todettu useita terveydelle haitallisia raskasmetalleja ja asbestia. Vanhemmat ovat ymmärrettävästi huolissaan lastensa terveytensä puolesta. Sekä henkilökunta että lapset oireilevat 

Ripeät toimenpiteet jatkosuunnitelmineen ovat tarpeen. Lapset eit voi palata kouluun, jos tiloissa on terveysriskiYmpäristöterveydenhuollon tarkastajalta vanhemmat ovatkin pyytäneet uutta arviota. Huomioiden tähän mennessä tehdyt tutkimuslöydökset, vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä että koulua kannattaisi enää korjata. Ei kannata laittaa rahaa koulun korjauksiin, jos lopputuloksena kuitenkin muutaman vuoden päästä olisi koulun purkaminen, kuten mm. Jousenkaaren koulun kohdalla tapahtui.  

.Jupperin koululle tarvitaan siirtokelpoiset tilat lähelle koulua. Jupperin sisäilmaongelmaisen päiväkodin osalta on alkuvuodesta tehty päätös uuden siirtokelpoisen päiväkodin hankkimiseksi Kuusinevantien tontille.  Tälle samalle tontille olisikin järkevää samanaikaisesti perustaa koululle siirtokelpoiset tilat. Toissijaisesti väistötilat voitaisiin sijoittaa koulun liikuntakentälle. Jupperin uudelle päiväkodille ja koululle on jo aiemmin suunniteltu yhteishanketta. Väistötilojen hankinta, sekä päiväkodin ja koulun uuden rakennuksen suunnittelutyö olisi järkevää toteuttaa nyt nopeutetulla aikataululla yhteisenä hankkeena. Tällöin  voitaisiin saavuttaa myös  taloudellisesti järkevä kokonaisratkaisu sekä väistön että uuden koulun suunnittelun  osalta.  

Mika Helenius 

Kaupunginvaltuutettu 

Mia Laiho, 

Kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja, lääkäri 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisäilmaongelmat, koulu, terveys, laatu, lapset, nuoret, opettajat

Länsiväylä: Kriisipäivystyksen alasajo ei ole vain Espoon asia

Torstai 8.3.2018 - Mia Laiho/Kristiina Mustakallio

Espoossa sosiaali-ja kriisipäivystyksen työntekijät ovat olleet huolissaan Espoon sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmista romuttaa kriisipäivystys (LV 21.2. ja 24.2.18). Huoli on aiheellinen. Sekä sosiaalityöntekijöillä että terveydenhuollon ammattilaisilla on omat tärkeät roolinsa osana toimivaa tiimiä. Akuuttia kriisiapua annetaan äkillisten ihmisiä ja perheitä koskettavien elämän kriisitilanteiden kuten kätkytkuoleman, itsemurhan, välivaltatilanteiden, tulipalon tai onnettomuuksien järkyttäessä elämää. Kiireellisissä lasten huostaanottotilanteissa sosiaalityöntekijä voi keskittyä lapsen tarpeiden turvaamiseen, ja kriisityön terveydenhuollon ammattilainen kohdata vaikeassa tilanteessa järkyttyneet vanhemmat, joilla valitettavan usein on mukana mielenterveys- tai päihdeongelma. Tilanteen ammattimainen hoitaminen antaa sekä lapselle että vanhemmille rakentavamman lähtökohdan huostaanoton jälkeiselle viranomaisten ja perheen yhteistyölle. Sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on keskeinen rooli myös yhteiskunnan erilaisissa häiriö- ja valmiustilanteissa.   

Espoo on nykyisin sopinut sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen järjestämisestä myös Kauniaiselle ja Kirkkonummelle. Ovatko naapurikunnat tietoisia suunnitelluista muutoksista? Miten Länsi-Uudenmaan valmiussuunnittelussa on huomioitu että Espoon kyky vastata akuuttiin psykosomaattiseen tukeen tulee muutoksen myötä merkittävästi laskemaan? Sosiaali-ja terveyslautakunnassa on esitetty vakava huoli muutoksen vaikutuksista kuntalaisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen, mutta siitä huolimatta muutosta viedään vain eteenpäin.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen toiminnan muutokset Uudellamaalla tulee tehdä laajempi toimintaympäristö huomioiden ja hyvässä yhteistyössä Uudenmaan muiden kuntien kesken. Valmistelut Uudellamaalla maakunnan sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen suunnittelemiseksi ovat juuri käynnistymässä. On kyseenalaista lähteä tässä tilanteessa tekemään kriisipäivystyksen toiminnan laatuun ja saatavuuteen vaikuttavia muutoksia.



Mia Laiho

Kaupunginvaltuutettu, lääkäri


Kristiina Mustakallio


Kaupunginvaltuutettu, sosiaali-ja terveyslautakunnan vpj

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivystys, kriisipäivystys, lastensuojelu, sairaanhoitaja, psykiatrinen, mielenterveys, kriisit, tulipalot, kuolema

Länsiväylä: Ei vaaranneta SOTE-uudistuksessa sitä mikä toimii

Keskiviikko 13.12.2017 - Mia Laiho

Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuolto on useimmissa kunnissa yhdistetty saman johdon alle ja palveluita on kehitetty asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakkaiden hoitopolut ovat sujuvoituneet, asiointi on helpottunut, ja ongelmiin on tartuttu yhä varhaisemmissa vaiheissa. Yhteistyötä on tehty yli kuntarajojen. Paljon on toki vielä tehtävääkin palvelujen kehittämisessä.

 

Jos ehdotettu SOTE-järjestämislaki ja siihen liittyvä valinnanvapauslaki menee tällaisenaan läpi, mennään kehityksessä monta askelta taaksepäin. Aiemmasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymisestä saadut hyödyt valuvat hukkaan ja uhkana on, että ihminen putoaa yhä helpommin eri toimijoiden väliin. Palvelujen hajanaisuus koskettaisi erityisesti ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat monen eri ammattilaisen palveluja. Mielenterveys-ja päihdesairauksista kärsivät, lastensuojelun asiakasperheet, monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ja toimintarajoitteiset olisivat väliinputoajia. Samalla kasvavat yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Tarvittaisiin mittava rahaa vaativa palvelunohjauksen tukijärjestelmä. Tämä olisi pois asiakkaiden palveluista. Valinnanmahdollisuuksia tarvitaan kuitenkin lisää, jotta palvelujen käyttäjä saadaan keskiöön. Muutos pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja vaiheittain. Kaiken julkisen rahoituksen on oltava myös läpinäkyvää riippumatta siitä tuottaako palvelun yksityinen yritys tai julkinen organisaatio.

 

SOTE-uudistusta tarvitaan Suomessa, mutta sen kytkeminen yhteen maakuntaratkaisun kanssa on ollut virhe. Esim. Espoon Leppävaarassa on asukkaita n. 68 000, enemmän kuin pienimmässä maakunnassa! Koko Espoossa on asukkaita 275 000, ja Uudellamaalla 1.65 miljoonaa.  Miten voidaan edes ajatella, että sama sosiaali- ja terveyspalvelujen malli sopisi koko Suomeen, kun väestömäärät ja alueelliset erot ovat niin suuret. Ei pidä vaarantaa sitä, mikä toimii. Suuret kaupungit voisivat tuottaa palveluja itse, ja lisäksi palveluita voisi tuottaa yksityinen sektori, kuten Espoossa on onnistuneesti tehty. Metropolialueen palvelujen vaarantamisella olisi merkittävät vaikutukset sekä alueen asukkaiden palveluihin että koko Suomen talouteen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Espoo

1 kommentti . Avainsanat: SOTE, palveluohjaus, maakunta, iäkkäät, lastensuojelu, mielenterveys, kustannukset

Vanhemmat kirjoitukset »