Pitkiin hoitojonoihin on puututtava

Maanantai 10.8.2020 - Mia Laiho

Keväällä kiireetöntä hoitoa ajettiin alas, kun varauduttiin koronaviruspotilaiden hoitoon. Alkuun se oli tarpeen. Koronavirustilanne rauhoittui, mutta hallitus piti voimassa valmiuslakiin liittyvän hoitotakuun poikkeamisen sallivan asetuksen jopa kesäkuun loppuun asti. Sitten alkoi kesälomakausi. Jäljelle jäivät hoitojonot ja merkittävä hoitovelka.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kiireettömän hoidon jonot ovat jopa kuusinkertaiset verrattuna edellisvuoteen. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, koska kaikki hoitoa tarvitsevat eivät ole hakeutuneet tai päässeet perusterveydenhuoltoon ja saaneet lääkärin lähetettä jatkotutkimuksiin ja hoitoon.

Muiden sairauksien tutkimuksia ja hoitoa ei voi enää siirtää koronaviruksen varjolla.

Julkisen terveydenhuollon henkilöstö on ollut koko kevään suuren kuormituksen alla, ja koronaviruksen toinen aalto kolkuttelee ovella. On kohtuutonta vaatia henkilökunnalta venymistä lisätyöhön purkamaan hoitojonoja, vaan siihen pitää löytyä muita keinoja.

Monia toimenpiteitä ja tutkimuksia voidaan hankkia myös yksityiseltä puolelta muun muassa palvelusetelin avulla. Se keventäisi julkisen terveydenhuollon taakkaa ja nopeuttaisi ihmisten pääsyä hoitoon. Terveydenhuoltolaissa on selvästi sanottu, että jos hoitoa ei pystytä järjestämään hoitotakuun sisällä, se on hankittava muualta.

Budjettiriihessä kunnille ja sairaanhoitopiireille on välttämätöntä osoittaa lisää rahaa hoitojonojen purkamiseen. Uudellamaalla jonotilanne on hankalin, ja pääkaupunkiseutu joutuu myös ottamaan toisen koronavirusaallon ensimmäisenä vastaan lentokentän ja sataman sijainnin sekä suuren väestömäärän vuoksi.

Sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, syövät ja mielenterveysongelmat, eivät ole hävinneet mihinkään. Niiden aiheuttama lasku tulee olemaan sekä inhimillisesti että taloudellisesti valtava, jos sairauksiin ei puututa ajoissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitovelka, terveydenhuolto, korona, toinen aalto, perusterveydenhuolto, lisätyö

Työperäisen koronatartunnan torjunnassa suojavarusteiden riittämättömyys voi käydä kalliiksi

Sunnuntai 3.5.2020 - Mia Laiho

Koronavirusinfektioon on sairastunut Suomessa jo yli 4500 ihmistä. Terveydenhuollon työntekijöihin kohdistuu työn luonteen vuoksi kohonnut riski koronavirukselle ja siihen altistumiselle. Moni työntekijä onkin todellisessa etulinjassa koronapotilaiden kohtaamisessa. Suojavarusteiden puuttuminen, riittämättömät ohjeistukset ja koulutus sekä ylipitkät työvuorot voivat nostaa sosiaali-ja terveydenhuollon työntekijöiden tartuntamääriä, lisätä sairastavuutta, taudin leviämistä ja lisätä yhteiskunnan kustannuksia.

Työperäinen tartunta huolestuttaa terveydenhuollossa työskentelevien lisäksi myös monia muita ammattilaisia kuten palvelualan ja turvallisuusalan ihmisiä. Myyjillä, poliiseilla, opettajilla ja julkisen liikenteen työntekijöillä on työnsä puolesta paljon kontakteja ihmisiin. Suojavarusteiden käyttö näissä ryhmissä on satunnaista eikä siihen ole useinkaan riittävää ohjeistusta tai suojavarusteita ei ole riittävästi heilläkään lähikontakteissa käytössä.

Koronavirusinfektio täyttää jo monessa maassa ammattitaudin merkit ja on korvattavissa ammattitaudin mukaisesti. Tutkimusten ja hoidon maksujen oikealla ohjautuvuudella on suuri vaikutus yrityksiin. Terveydenhuollon kulut ovat erityisesti koronan aiheuttamassa talouskriisissä suuri merkitys talousvaikeuksista kärsiville yrityksille, kun työterveyshuollon kulut pääosan maksaa yksityiset yritykset. Mikäli koronavirus on saatu työperäisenä altistuksena, olisi tärkeää heti hoidon alkuvaiheessa todeta se, jolloin myös siitä aiheutuvat kustannukset ohjautuisivat työtapaturmavakuutukselle.

Mikäli työntekijä saa koronaviruksen työpaikalta on kyseessä silloin työtapaturmaan verrattava ammattitauti. Jotta koronavirusinfektio korvattaisiin biologisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, tartuntalähde ja tartuntaolosuhde on pystyttävä selvittämään. Altistumisen on pitänyt tapahtua työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisessa olosuhteessa, kuten työnteon yhteydessä, työtehtävästä johtuvan matkustamisen yhteydessä tai työntekopaikan alueella. Ammattitautikorvaus edellyttää aina diagnosoitua sairautta.

Työntekijät, jotka ovat saaneet koronatartunnan johtuen välittömästä altistumisestaan sairaudelle työn luonteen takia, voivat hakea korvausta. Tämä on työntekijöiden kannalta merkittävä asia, koska emme voi tietää mitä pitkäaikaisia ja pysyviä haittoja koronaviruksesta jää sairastuneille. Onkin oleellista, että lääkärit kirjoittavat heti työperäisen tartunnan toteamisen yhteydessä potilaalle E-lausunnon.

Työperäisen tartunnan toteaminen jo alkuvaiheessa on tärkeää myös sen takia, että maksut ohjautuvat oikeaan paikkaan. Maksujen oikein ohjautuvuudella on myös suuri vaikutus talousvaikeuksissa kamppailevien yritysten kannalta. Ammattitautien hoidon maksut nimittäin ohjautuisivat työtapaturmavakuutukselle, ei työnantajalle. Koronavirusinfektio täyttääkin jo monessa maassa ammattitaudin merkit ja on korvattavissa ammattitaudin mukaisesti.

Pohjoismaiset sairaalalääkäriyhdistykset ovat olleet kannanotossaan huolissaan mm. suojavarusteiden riittävyydestä terveydenhuollon henkilökunnalle, terveydenhuollon henkilökunnan riittävästä levosta, ja työssä saadun COVID-19-tartunnan laskemisesta työtapaturmaksi. Myös Suomen Lääkärijärjestöt ja Tehy ovat olleet huolissaan työntekijöiden työturvallisuudesta, työn kuormittavuudesta ja suojainten puutteesta.

Työturvallisuudesta huolehtiminen on yksi tärkeimmistä asioista työntekijöiden suojelemiseksi tartunnoilta. Suojavarusteiden riittävyys ja asianmukainen koulutus ja ohjeistus ovat siinä avainasemassa. Jos kuitenkin työntekijä saa työperäisen tartunnan, on tärkeää sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta saada konkreettista tietoa korvattavuusmenettelyistä.

Ohessa tekemäni kirjalliset kysymykset hallitukselle liittyen työperäiseen tartuntaan ja suojavarusteiden riittävyyteen ja turvallisuuteen.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_345+2020.aspx

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_277+2020.aspx

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koronavirus, ammattitauti, suojavarusteet, terveydenhuolto,

Ulkomailta palaavat saatava todelliseen karanteeniin

Keskiviikko 25.3.2020 - Mia Laiho

THL:n arvion mukaan koronaepidemian riskialueilta saapuu takaisin Suomeen lähes 200 000 henkilöä ja osalla heistä on todennäköisesti matkassaan virustartunta. Matkustajien mukanaan tuomat koronavirustartunnat ovat todellinen riski ja niistä pitää olla oikeasti huolissaan.

Hallitus ohjeisti 16.3 ulkomailta palaavia sopimaan työhön paluunsa ajankohdasta ja kahden viikon poissaolosta yhdessä työnantajansa kanssa. Päivä tämän jälkeen liikenneministeri sanoi julkisesti, että ”nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla”. Maailmalla pahentunut tilanne on selkeästi saanut ulkomailla asuvat Suomalaiset tekemään päätöksen paluusta. Useimmat Suomeen saapuvat eivät ole saaneet virallista tietoa karanteenista. Moni kriittisen alan työntekijä on mennyt jopa seuraavana päivänä töihin.

Kun suomalaisilla on ollut suuri huoli päästä takaisin kotimaahansa järjestettyjen lentojen myötä, oireita on voitu jopa piilotella, ettei kotiinpaluu peruuntuisi. Näin herkästi leviävän taudin kohdalla oireiden piilottelu on äärimäisen vaarallista kanssamatkustajia kohtaan. Vasta viime viikon lopulla lentokentälle saatiin ohjeita maahan takaisin palaaville, vaikka tartuntariskit oli tiedossa jo aiemmin. Edelleenkin lentokentältä voi kukin lähteä minne päin Suomea tahansa busseilla, junilla tai minkä kulkuvälineen itse kukin on valinnut.

Eihän se nyt voi näin mennä. Pitäisi olla selvä viranomaistaholta tuleva määräys, että ulkomailta tulevia koskee kahden viikon ehdoton karanteeni, ja matkustajilla pitää olla selvä suunnitelma, miten he siirtyvät lentokentältä kotiinsa ja etteivät he voi asioida esim. kaupassa tai huoltoasemalla. Suomi ja koko maailma on korona viruksen takia erittäin poikkeuksellisessa tilassa. Suomen lisäksi monet maat ovat laittaneet rajat kiinni ja nyt myös Suomen sisällä suunnitellaan liikkumista rajoittavien rajojen käyttöönottoa.

Etenkin nyt kun Uudenmaan rajoja on suunniteltu suljettavan, pitää olla selvät suunnitelmat, miten ulkomailta tulevat suomalaiset siirtyvät lentokentältä ja koteihinsa. Tulee myös miettiä voivatko he ylipäätänsä ylittää Uudenmaan rajan maan sisällä, jos heidän kotinsa on Uudenmaan ulkopuolella? Ja miten toimitaan satamista tulevien matkustajien suhteen? Viranomaisten tulee antaa ulkomailta palaaville selkeät määräykset ja ohjeet, jotta virus ei pääse laajenemaan edelleen maassamme. Nyt on viimeinen hetki vielä yrittää hillitä ulkomailta Suomeen palaavien mukana tuomaa koronakuormaa.

Lentokentältä palaaville ihmisille tulee tehdä selväksi, että määrätty karanteeni ei saa vuotaa. Tiukka ohjeistus ja eristäminen on tarpeen, jotta epidemian leviäminen maanlaajuiseksi saadaan pysäytettyä.

Olen myös huolissani lentohenkilökunnasta heidän altistuessaan virustartunnoille lennon aikana. Olisiko perusteltua, että myös lentohenkilökunta noudattaisi työnsä ulkopuolella myös karanteenia?

Hallituksen pitää nyt nopeasti tehdä päätöksiä Suomeen palaavien matkustajien todellisen karanteenin osalta. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kansainvälinen ja sinne palaavat matkustajat ovat kotoisin ympäri Suomen. Ulkomailta palaavat ihmiset on eristettävä muista heti, jotta tämä äärimmäisen herkästi tarttuva tauti ei pääse leviämään lisää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, ennaltaehkäisy, turvallisuus, karanteeni, infektiosairaudet, terveydenhuolto

Terveydenhuollon suojavarusteita on valmistettava myös Suomessa

Tiistai 24.3.2020 - Mia Laiho

Koronaepidemian takia suojavarusteiden kuten hanskojen, suojatakkien ja suu-nenäsuojusten kysyntä ja käyttötarve on lisääntynyt räjähdysmäisesti Suomessa. Hoitohenkilökunnan suojaaminen on yksi tärkeimmistä asioista koronaviruspandemiataistelussa ja tähän tarvittavia suojavarusteita kuluu potilaiden hoidossa paljon. Suojavarusteita tarvitaan, jotta infektiopotilaita hoitava hoitohenkilökunta ei itse sairastu tai levitä tautia sekä riskiryhmien suojaamiseksi, esim. kotihoidon, pitkäaikaista perussairautta sairastavien, tai syöpähoidoissa olevien asiakkaiden hoidossa.

Jätin eilen hallitukselle toimenpidealoitteen suojavarusteiden omatuotannon käynnistämiseksi ja niiden saatavuuden turvaamiseksi.

Tilanne on huolestuttava. Suomessa varmuusvarastot on jouduttu jo avaamaan, vaikka epidemia-aalto on vasta edessä. Huoli niiden riittävyydestä onkin suuri. Suuren kysynnän takia suojavarusteissa joudutaan tekemään jo nyt tiukempia ohjeistuksia niiden käytön suhteen. Ylisuojausta ei pidä olla, mutta sen pitää olla kuitenkin riittävä. Meille ei saa tulla sellaista tilannetta, että henkilökunta joutuu työskentelemään ilman asianmukaista suojausta.

Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että muutkin maat kilpailevat samoista tuotteista, koska kyseessä on maailmanlaajuinen pandemia ja kysyntä tarvikkeille on valtava. Jos jäämme ulkomailta tuotavien suojavarusteiden varaan, olemme todella pulassa.

Hallituksen on luotava ripeästi yrityksille mahdollisuudet aloittaa ilman turhaa byrokratiaa suojavarusteiden valmistaminen, jotta toimituspula ei aiheuta täällä samanlaisia hoitohenkilökuntaan vaikuttavia työturvallisuusriskejä kuin maailmalla.

Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on maan huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Huoltovarmuuden turvaamiseksi Suomen olisi välttämätöntä alkaa valmistaa suojatarvikkeita myös itse. Suojatarvikkeiden kysyntä vain kasvaa ja huoltovarmuusvarastot hupenevat vauhdilla. Maskien ja suojatakkien valmistus ei pitäisi olla ylivoimaista. Kyse on kuitenkin varsin yksinkertaisista malliltaan olevista tuotteista, joiden tarkoitus on suojata. Suojaustarkoitukseen käytettävät tarvikkeet ovat ns. puhtaita tuotteita, mutta niiden ei tarvitse olla steriilejä, eli leikkaussaliolosuhteisiin sopivia. Steriilit tuotteet ovat sitten asia erikseen, ne vaativat lisäkäsittelyä.

Suomessa on edelleen paperiteollisuutta, joten osaamista, laitteita ja materiaalia kyllä löytyy. Saamani tiedon mukaan myös kangasta olisi varastoissa.

Huoltovarmuuden varmistamisessa elinkeinoelämän ja julkishallinnon välinen yhteistyö on ratkaisevassa asemassa. Työ-ja elinkeinoministeriön tulisi toimia promoottorina, saattaa toimijoita yhteen ja luoda yrityksille sellaiset olosuhteet, että ne voivat muuttaa toimintaansa ja alkaa helposti tuottaa markkinoille suojavälineitä. Yhteistyö ja koordinaatio sosiaali-ja terveysministeriön kanssa on tietenkin tärkeätä tarpeiden ja tuotannon kohtaamisen sovittamiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on välttämätöntä olla käytössä tarpeellinen suojaus heidän hoitaessaan tarttuvia tauteja sairastavia potilaita. Jotta suojavarusteiden käyttö on turvallista, niitä on oltava riittävästi ja niitä on pystyttävä vaihtamaan riittävän usein.

Sosiaali-ja terveydenhuollon suojatarpeiden lisäksi meillä on Suomessa muillakin ammattiryhmillä tällaisissa tilanteissa ainakin väliaikaista suojaustarvetta, kuten poliiseilla, varusmiehillä, rajavartiomiehillä. Kysyntää on siis myös yli sosiaali-ja terveydenhuollon tarpeen puhumattakaan väestön omaehtoisesta suojautumisesta.

Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi meillä on oltava myös omaa tuotantoa, jota voidaan tarpeen mukaan lisätä epidemia- ja kriisitilanteissa. Emme saa jäädä Kiinasta riippuvaiseksi näin tärkeässä asiassa. Emme tiedä vielä tämän epidemian kestoa ja uusia epidemioita aina tulee, joten jos haluamme hoitaa tämän ja seuraavat epidemiat Suomessa laadukkaasti ja väestön terveydenhuoltopalvelut turvaten, varautuminen pitää olla kunnossa. Toivottavasti hallitus tarttuu asiaan pikaisesti. Katkokset suojavarusteiden saannissa voivat olla väestölle kohtalokkaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, ennaltaehkäisy, suojavarusteet, huoltovarmuus, pisaratartunta, terveydenhuolto

Koronatestien puute lisää tartuntoja ja suojavarusteiden tarvetta

Lauantai 14.3.2020 - Mia Laiho

Hoitajia, lääkäreitä ja heidän perheen jäseniään sairastuu koronaan aivan kuin muissakin ammateissa. He kohtaavat koronapotilaita enemmän tai vähemmän riippuen työtehtävistään, joissa toimivat. Henkilökunnan suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää heidän suuren tartuntariskin takia ja että he pysyisivät terveinä ja voisivat hoitaa sairastuneita.

Suomessa on tehty vähän testejä, mistä johtuen meillä ei ole luotettavaa kuvaa tartuntatapausten määrästä täällä. Testauksia on hyvin valikoidusti erikoissairaanhoidossa lukuun ottamatta viime viikolla testaukset aloittanutta Terveystaloa, ja niidenkin näytteiden ottamiseen on pitänyt saada siunaus infektiolääkäriltä. Ensin avoterveydenhuolto siis sivuutettiin kokonaan ja nyt sitten äkisti terveysasemat, työterveyshuolto, ja yksityiset lääkäriasemat laitetaan ottamaan kaikki potilaat vastaan ilman riittävää ohjeistusta miten toiminnassa tähän tulee varautua ja suojautua ja testimahdollisuutta, jolla voisi saada tietoa ja tuntumaa, millaisilla oireilla olevilla potilailla on koronavirustartunta. On kuolleena syntynyt ajatus, että jokaisesta mahdollisesta koronapotilaasta konsultoidaan ensin infektiolääkäriä, ja pohditaan tarvitaanko testiä ja jos niin miten käytännön järjestelyt hoidetaan. Kun flunssapotilaita on jonoksi asti ja avoterveydenhuollossa ei ole testiä käytössä, on koronapotilaiden seulonta tästä joukosta käytännössä mahdotonta ilman riittäviä työkaluja. Käytännössä siis vain ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa tulevat ohjautumaan tutkimuksiin. Saadaanko näin luotettavaa kuvaa koronatilanteesta? Miten pystytään suojaamaan henkilökuntaa, kun käytännön kokemuksia avoterveydenhuollossa ei ole saatu koronapotilaista eikä siihen ole edes mahdollisuutta kuin erikoissairaanhoidossa?

Leviämisen kannalta on oleellista, miten tautia saadaan rajattua ihmisten keskuudessa. Kun kaikki asiakkaat on yhtäkkiä sysätty perusterveydenhuollon vastuulle ilman riittäviä testausmahdollisuuksia, on todella tärkeää, että suojavarusteita on henkilökunnalla myös käytettävissä riittävästi. Avoterveydenhuollossa kaikkia flunssapotilaita on käytännössä pidettävä mahdollisena koronapotilaana. STM:n ja THL:n pitäisi ottaa nyt vastuu koko terveydenhuollon kentästä ja varmistaa, että jokaisella mahdollisia koronapotilaiden hoitoon osallistuvalla hoitajalla ja lääkärillä on käytettävissään riittävät suojavarusteet. Suojavarusteiden saatavuus pitää varmistaa sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja ohjeistaa toimipaikat riittävän yksityiskohtaisilla ohjeilla riippumatta siitä onko kyse julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Poikkeuksellisen laajan epidemian hoitamiseen tarvitaan mukaan kaikkia toimijoita huolehtien samalla riittävästä ohjeistuksesta ja välineistöstä.

Eduskunnassa hallitus on vakuuttanut kyselytunnilla ja vastannut kirjalliseen kysymykseeni että suojavarusteet riittävät. Niiden saatavuus on ensiarvoisen tärkeää henkilökunnan suojaamiseksi tartunnoilta.

On ollut hyvä huomata, että ainakin suurista kaupungeista Espoo ja Helsinki ovat varautuneet ensi viikosta keskittämään infektiopotilaita tietyille terveysasemille. Tällöin suojautuminenkin tarunnoilta on selkeämpää. Samantyyppistä toimintamallia voisi harkita myös yksityinen sektori omassa toiminnassaan, jos siihen vain on edellytyksiä käytännössä.

Kun työmäärä on valtava ja potilaita paljon, on muistettava huolehtia hoitajien ja lääkäreiden jaksamisesta. Työmäärä lisääntyy, lomia perutaan ja työvelvoitteet painavat hoitajien ja koko heidän perheidensä niskaan. Työvuorot eivät voi olla kohtuuttoman pitkiä edes kriisitilanteessa. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös lepoa ja heillä on myös perhettä. Epidemia tullee kestämään useita viikkoja. Jos hoitohenkilökunta ja lääkärit ajetaan jo alkuvaiheessa piippuun, emme voi turvata henkilökunnan riittävyyttä koko epidemian ajaksi. Hyvä johtaminen ja riittävien resurssien turvaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka Ministeri Kiuru totesikin kyselytunnilla, että hoitohenkilökunnan tulee olla terveenä – ei sellaista voi tietenkään vaatia. Jokainen hoitaja haluaa, että heidän läheisensä ja he itse pysyvät itse terveinä. Hoitohenkilökunnan työmoraali on usein korkealla tasolla ja tekevät varmasti parhaansa ja ymmärtävät oman tärkeän osuutensa tässä terveydenhuoltoa ja koko muuta yhteiskuntaa järisyttävässä tilanteessa. Suomessa lääketiede ja henkilökunnan ammattitaito ovat korkealla tasolla, ja tähän osaamiseen voimme luottaa. Tässä poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa on yhdistettävä kaikkien voimavarat ja puhallettava yhteen hiileen, jotta tästä tämän vuosisadan suurimmasta kriisistä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, infektiosairaus, turvallisuus, ennaltaehkäisy, näytteenotto, pisaratartunta, terveydenhuolto

Koronataisteluun tarvitaan mukaan yksityinen sektori ja lisää näytteenottopaikkoja

Maanantai 2.3.2020 - Mia Laiho

Suomeen on rantautunut koronavirus. Uusi koronavirustyyppi COVID-19 on lisätty helmikuussa 2020 yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset, jotka ovat jo yleisvaarallisten tartuntatautien luettelossa. Tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä, kuten karanteenilla tai eristyksellä. Suomessa on jouduttu jo karanteeritoimenpiteisiin. Karanteenissa on kyse järeästä toimenpiteestä taudin leviämisen ehkäisemiseksi, ja sillä on sekä sosiaalisia että kustannusvaikutuksia.

Luotan viranomaistoimintaan ja heidän arviointikykyynsä karanteenin tarpeellisuudesta. Valmiussuunnitelmat ja tartuntatautilaki antaa viranomaisille hyvät lähtökohdat toimia.

Samaan aikaan olen kuitenkin ihmetellyt sitä, miten ennaltaehkäisyssä ei ole hyödynnetty ja otettu mukaan avoterveydenhuoltoa, työterveyshuoltoa ja yksityisiä toimijoita. Oli hyvin jo ennalta tiedossa, että ensimmäisenä sairastuvat ovat todennäköisesti työ-tai lomamatkailijoita. Kun tauti leviää maan sisällä, aiempaa matkaa infektioalueelle ei voi myöskään enää jatkossa käyttää erottelevana tekijänä muihin liikkeellä oleviin infektiotauteihin. Olisikin todella tärkeää saada kaikki toimijat mukaan. Kasvukunnissa työterveyshuolto vastaa suurimman osan työväestön perusterveydenhuollon palveluista. Palveluiden sisällössä on toki eroa, mutta monilla työterveysasiakkailla työterveyspalveluihin sisältyy myös sairaanhoito. Olisikin järkevää hyödyntää toimivaa työterveyshuoltoa. Monissa yksityisen terveydenhuollon pisteissä on myös laboratorionäytteiden ottoa. Mutta koronavirusnäytteitä ei oteta siellä. On sanottu, että näytteenotto pitää tehdä ilmavarotoimin sairaalassa. Kun normaaleja kausi-influenssanäytteitä otetaan kuitenkin avoterveydenhuollossa, niin käsittääkseni sen yhteydessä tartuntariski on kuitenkin olemassa yhtä lailla. Jos kausi-influenssanäyte siis osoittautuu negatiiviseksi niin voihan asiakkaalla olla oireiden taustalla koronavirus. Kun näytteenotto on tällä hetkellä hyvin keskittynyttä, nostaa se myös kynnystä koronavirustutkimuksiin, ja diagnosoimattomia tapauksia voi jäädä levittämään tautia.

Sairastunut levittää tautia pisaratartuntana pärskiessään ympäristöönsä ja lähellä olevat ihmiset ovat tartunnan vaarassa. Koronaviruksen oireet ovat samantyyppisiä kuin tavallisessa influenssassa tai muissa flunssassa, joten voi olla vaikea erottaa, mikä on juuri koronan oiretta. Eikä sitä pystytäkään käytännössä ilman testausta. Olisikin todella tärkeää saada näytteenottopaikkoja lisää. Viime viikolla oli käytössä vasta Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloissa näytteenottomahdollisuus. Tavoite oli ministeriöllä saada laajennettua verkkoa kaikkiin yliopistosairaaloihin. Toivottavasti näin on jo tapahtunut ja tarve olisi tietenkin kaikissa päivystyksissä. Täytyy myöntää, etten tiedä miten näytteenotto on järjestetty pohjoisemmassa Suomessa. Pääkaupunkiseudulla ihmiset siirtyvät erikseen paikkaan, jossa näyte otetaan. Maalaisjärjelläkin ajateltuna on selvää, että jatkotartuntojen riskit sitä myöten kasvavat. Ihmiset pärskiessään levittävät tautia pisaratartuntana lähellä oleviin. Ja millä kyydillä nämä sairastuneet siirtyvät näytteenottopaikkaan? Taksilla, metrolla, bussissa? Oma auto olisi tietenkin paras, mutta sitä ei ole kaikilla, sairaana ajaminen ei ole suositeltavaa ja parkkipaikan löytäminen ainakin pääkaupungissa on vaikeaa.

Lisäksi työturvallisuudesta on huolehdittava myös muiden ammattiryhmien osalta. Ymmärränkin hyvin taksinkuljettajien huolen työturvallisuuden suhteen, jos he kyyditsevät asiakasta, jolla epäillään koronavirustartuntaa. Asianmukaisesta suojauksesta, ohjauksesta ja informoinnista on huolehdittava.

Toivoisinkin, että nopealla aikataululla THL ja sairaanhoitopiirit arvioisivat, miten näytteenottopisteitä saadaan laajennettua vähintäänkin kaikkiin päivystäviin sairaaloihin. Lisäksi miten näytteenotto voitaisiin mahdollisimman turvallisesti ottaa myös niissä avoterveydenhuollon pisteissä, joihin asiakas on hakeutunut. Jos asiakas on ollut puhelimitse yhteydessä neuvontanumeroon niin silloin ohjaus suoraan näytteenottoon on helpompi toteuttaa. Mutta tosielämässä tiedämme, ettei asiat näin toimi. Ihmisiä hakeutuu terveysasemalle, työterveyshuoltoon ja yksityisille lääkäriasemille suoraan moninaisine oirekuvineen. Mitä vähemmän tartunnan saanut kohtaa muita ihmisiä, sen parempi ja tartuntaketju saataisiin katkaistua. Eikö voisi sopia turvallisen näytteenoton lisäksi, että vain näyte kuljetettaisiin analysoitavaksi, jolloin potilas voisi mennä kotiin odottamaan tuloksia ja jatkotartuntariskit vähenisivät.

Julkinen terveydenhuoltomme ei tule yksin selviämään koronahaasteesta, jos ja kun tauti leviää. Olisi järkevää sekä ihmisten että yhteiskunnan kustannusten kannalta hyödyntää toimivaa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Julkinen terveydenhuolto on haasteellisessa tilanteessa jo ilman koronavirustakin. Kaikkia toimijoita tarvitaan mukaan, jotta tästä kevään eri infektioiden lisääntyneestä määrästä selvitään ja ihmiset saadaan kunnialla ja hyvin hoidettua. Tämä vaatii maan hallitukselta myös riittävää taloudellista resurssointia infektiotautien ja muiden ammattilaisten palkkaamiseen, tutkimuskustannuksiin, suojavarusteisiin, kuljetuskustannuksiin sekä karanteenin aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, ennaltaehkäisy, näytteenotto, pisaratartunta, terveydenhuolto

Missä mennään SOTE-uudistuksessa?

Keskiviikko 27.1.2016 - Mia Laiho

Kunnilta on pyydetty lausuntoa liittyen hallituksen linjauksiin itsehallintoaluejaon perusteiksi ja SOTE-uudistuksen askelmerkeiksi. SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Ongelmallista on, että kuntien on annettava lausunto tilanteessa, jossa itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden perustavaa laatua olevat periaatteet kuten rahoituksen järjestäminen on vielä suunnittelematta. Espoo kuten muutkin kunnat joutuvat antamaan lausuntonsa siis hyvin vähäisillä perustiedoilla tulevasta rakenteesta.  Espoon lausuntoa valmisteltiin ja muokattiin sekä sosiaali-ja terveyslautakunnassa, Kaupunginhallituksessa ja päätettiin lopullisesti valtuustossa 25.1. Haluan nostaa hallituksen esityksestä esille muutamia kohtia.

Uudenmaan alueen suuri koko. Uudenmaan maakunta on 23-kertaa suurempi väestömäärältään kuin pienin maakunta. Mielestäni  lakiesityksen ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: Ensimmäinen ratkaisumalli olisi, että SOTE-alueiden määrää on tarkasteltava uudelleen, ja selkeästi vähennettävä niitä, jotta lakiesitys voisi jotenkin toimia näillä laajemmilla väestöpohjilla. Uudenmaan väestö on yli 1,6 miljoonaa, kun taas pienimmällä SOTE-alueella 200 000 asukkaan luokkaa. Hienoinen ero siis. Tottakai väestöpohja vaikuttaa myös siihen, miten palvelut järjestetään. Ei voida oikein sekoittaa puuroja ja vellejä sekaisin. No, tämä ensimmäinen vaihtoehto tuskin on realistinen, olihan hallitus vaarassa kaatua sen takia että itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden määrästä oli vaikea löytää yhteisymmärrystä puolueiden kesken. Toinen vaihtoehto on että Uudenmaan alueelle on säädettävä erityislaki, joka ottaa huomioon Uudenmaan suuren koon ja alueen erityispiirteet (kuten hintataso, syrjäytyneet, maahanmuuttajat, monikielisyys). Tämä olisi vähintä mitä SOTE:n eteen Uudenmaan aluetta ajatellen pitäisi tehdä. Erityislaissa voisi tarkastella myös tuotannollisten SOTE-alueiden mahdollistamista, jotta vaikutusmahdollisuudet palveluihin olisivat paremmat ja palvelujen tuotanto olisi lähempänä ihmisiä.

Rahoitus ja SOTE-kustannukset.  Lähtökohtana tulee olla ettei kuntalaisten veroaste saa nousta. Tästä on pidettävä kiinni myös pidemmällä aikavälillä. Suomen heikentyneessä taloustilanteessa kustannusten hallintaan olisi muutoksessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa kuntien sosiaali- ja terveystoimen resurssit eivät voi kasvaa palvelujen kysyntää vastaavasti. Samalla rahalla pitää siis saada aikaan siis enemmän palveluita. Asioita pitää pystyä tekemään järkevämmin, hyödyntämään sähköisiä palveluita ja kohdentamaan kasvotusten asiakaspalvelua niille, jotka sitä tarvitsevat.

Miten määritellään valinnanvapaus? Mitkä palvelut ja millä kriteereillä kuuluvat julkisen rahoituksen piiriin. Mitä palveluja ja minkä verran maksetaan verorahoilla? Tarvitaan yhtenäiset kriteerit valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista. Olisi keskityttävä niiden palvelujen tuottamiseen, jotka auttavat ihmisiä selviytymään paremmin arjessa ja tuottavat asukkaille terveyshyötyä. 

Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut tulisi järjestää lähellä ihmistä, matalalla kynnyksellä. Byrokratia ei saa viedä niitä liian kauas asukkaista. Nykyisessä esityksessä on vaarana että byrokratia lisääntyy, ja palvelut keskittyvät ja karkaavat yhä kauemmaksi asukkaista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa, ja järjestää yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset palvelut kustannustehokkaasti. Tämä tulisi hallituksen muistaa SOTE-lain valmistelussa. Olisi erittäin ikävää sekä asiakkaiden, palvelujen saatavuuden ja koko Suomena talouden kannalta, jos SOTE-uudistus epäonnistuu eri puolueiden omien valtapyrkimysten ja keskustan ajaman aluepolitikoinnin takia. SOTE-uudistus ei saa jäädä maakuntauudistuksen jalkoihin. Uudistus vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään. Kansanedustajien tulisi muistaa edustavansa koko Suomea päätöksiä. Tässä on kuitenkin niin suurista asioista kysymys.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-uudistus, palvelut, sosiaali-ja terveydenhuolto, rahoitus, veroaste

Mitä tilaaja-tuottajamallin tilalle?

Torstai 21.5.2015 - Mia Laiho

Vuosien 2013 valtuustosopimuksessa eri puolueiden kesken on sovittu että selvitetään nykyisen tilaaja-tuottajamallin toimivuus ja nykyisten palvelujen hintataso suhteessa markkinoihin. 18.5 valtuustossa oli siihen liittyen käsiteltävänä kiinteistöpalvelujen ja kaupunkitekniikan organisointivaihtoehdot.
Talouden tasapainotus ja tuottavuusohjelman mukaisesti nykyistä toimintamallia on arvioitava ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on löydettävä tapoja tuottaa palvelut laadukkaasti ja tehokkaasti.


Kun tarkastellaan palveluiden järjestämistä ja kuka ne tuottaa niin mielestäni johtoajatuksena tulee olla palvelujen toimivuus, asiakkaan saaman palvelun laatu ja tasapuolisuus kuntalaisiin nähden. Samalla on huolehdittava siitä että palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Kaupunginhallituksen esityksessä lähdetään kehittämään toimintaa peruskaupunkimallin pohjalta. Ostopalvelua kasvatetaan kuitenkin silloin, kun se parantaa laatua, pienentää kustannuksia ja on tarkoituksenmukaista. Hyvä lisäys oli että kilpailutukset tulisi määritellä siten että myös pk- yritysten osallistuminen on mahdollista. Tällä voidaan mahdollistaa kotimaisten pienten yritysten mukanaolo palvelujen tuottamisessa, ja hyödyntää niiden työllistävä vaikutus ja mahdollisimman monen veromarkan jääminen Suomeen. On kuitenkin huomioitava että talouden säästöpaineet ovat edelleen olemassa ja talouden tasapainotustoimenpiteitä tarvitaan miten palvelut sitten tuotetaankin. Kiinteistöpalveluilla ja kaupunkitekniikalla on edelleen talouden tuottavuusohjelman vaatimukset kuten muillakin sektoreilla on omansa.


Palvelujen tuottamisen organisoinnissa on huomioitava taloudellisuuden lisäksi myös toiminnan luonne ja merkitys suhteessa muihin palveluihin. Jatkossa kun mietitään tuottamistapoja niin laskelmissa on huomioitava ne epäsuorat vaikutukset ja kytkökset, jotka liittyvät toiminnan organisointiin. Erityisesti haluan nostaa esille opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnot. Esimerkiksi kouluissa vahtimestareiden tehtäväkuva ei ole vain lista niistä töistä mitä hänelle kuuluu vaan heidän työpanos on parhaimmillaan osa sitä yhteisöllisyyttä ja yhteistä vastuunkantoa, mitä koulu oppilailleen tarjoaa. Myös sosiaali-ja terveystoimessa on sellaisia tehtäviä, joissa yhteistyö ydintoiminnan kanssa ja pitkäjännitteinen työn kehittäminen ja kaikkien osapuolten kokonaisvastuu ovat merkittävässä asemassa toiminnan sujuvuuden kannalta. On pyrittävä välttämään osa-optimointia oli kyse sitten omasta sisäisestä palvelujen tuottamisesta omana toimintana tai ostopalveluna.

Onkin siis tarkoin mietittävä ne toiminnat, joissa ostopalvelua on järkevää käyttää ja toisaalta nähdä ne toiminnat, joissa työ on järkevää tehdä omana työnä laatu, kustannustehokkuus  ja muut kokonaispalveluun vaikuttavat tekijät huomioiden. Hyvä yhteistyö henkilöstön kanssa on ensiarvoisen tärkeää jatkotyöstämisessä. Henkilöstön tietotaitoa ja osaamista nykyisistä palveluiden sisällöstä myös tarvitaan jotta on käytössä mahdollisimman realistinen tieto siitä mitä työt nykyisellään pitävät sisällään ja millaisesta palvelukokonaisuudesta on todellisessa elämässä kysymys.

1 kommentti . Avainsanat: kiinteistöpalvelut, kaupunkitekniikka, ydinpalvelut, palvelut, järjestäminen, vahtimestarit, opetustoimi, sosiaali-ja terveydenhuolto

Keski-Uusimaa 06.03.2015:SoTe-uudistus liian arvokas pilattavaksi kiireellä

Perjantai 6.3.2015

SoTe-uudistus liian arvokas pilattavaksi kiireellä

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon (SoTe)uudistus on seuraavan eduskuntakauden suurin yksittäinen uudistus. Kuntien menoista yli puolet koostuu sosiaali-ja terveydenhuollon kustannuksista. Ei ole yhdentekevää miten SoTe-uudistus toteutetaan. SoTe-uudistuksessa on kyse isoista rahoista ja ihmisten palveluista. SoTe-uudistuksen ratkaisulla on merkittävät vaikutukset talouden tasapainoon, työllisyyteen ja perheiden hyvinvointiin.

Sosiaali-ja terveysvaliokunnan esittämän SoTe-esityksen pohjalla ei ole ollut käytössä kattavaa taloudellisten vaikutusten arviointia. Tähän mennessä saatujen laskelmien perusteella useimpien Uudenmaan kuntien sosiaali-ja terveydenhuollon menot kasvaisivat merkittävästi, mikä tarkoittaisi käytännössä kunnallisveroprosentin selvää nousua useissa kunnissa. Kustannusten hallinnan kannalta olennaiset ennaltaehkäisevät palvelut, ovat jääneet esitetyissä malleissa huomiotta, ja kannustimet niiden toteuttamiseen puuttuvat. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin, raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat ja joudutaan useammin inhimillisesti raskaisiin ja kalliisiin lasten huostaanottoihin . Esitetyn SoTe-mallin myös samanaikainen järjestämis-ja tuottamisvastuu asettaa myös haasteita terveelle kustannuksia hillitsevälle kilpailulle.

SoTe-uudistus on tehtävä huolellisen suunnittelun, todellisten lukujen ja taloudellisesti kestävän rahoitusmallin pohjalta. Valmisteluprosessin tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Demokratiaan kuuluisi myös että kuntia kuultaisiin ennen lopullista päätöstä. Hyvään kokonaisratkaisuun ei ole pikaista oikotietä. Nyt on mentävä asiakkaat, palvelut ja kestävä talous edellä. Ei ole järkevää sitoa seuraavan eduskunnan käsiä hätäisesti tehdyillä ratkaisuilla. Tätä massiivia merkittävää meitä jokaista koskettavaa uudistusta ei saa pilata liialla kiireellä ja poliittisella pelillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, asiakkaat, valinnanvapaus, kilpailu

HS 29.1.15, mielipidekirjoitukseni: SOTE-laki vaatii kunnon perustan

Torstai 29.1.2015 - Mia Laiho

HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden kiirehti SOTE-lain säätämistä vielä tämän eduskunnan aikana(HS27.1.15). Olen samaa mieltä siitä, että Suomen terveydenhuolto vaatii muutoksia, ja aiemmat terveydenhuollon parannusehdotukset eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Puutteellisen lakiehdotuksen vieminen päätökseen sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä.

Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntayhtymiä. Merkittävin lakiesityksen puute on ettei järjestäjää ja tuottajaa ole aidosti erotettu toisistaan. Monopolitilanteessa terve kilpailu puuttuu, jolloin kustannukset eivät pysy kurissa, laatu kärsii, ja loppupeleissä kärsijänä on asiakas. 

Peruspalvelujen rooli on myös jäänyt SOTE-keskustelussa sivuun.  Monissa kunnissa on tehty ansiokasta työtä sosiaali-ja terveydenhuollon yhdistämisessä asiakkaiden palveluketjujen parantamiseksi. Kun isokaan kunta ei voisi jatkossa enää toimia palvelujen tuottajana, niin miten muutokset näkyvät ihmisten arjessa? Miten käy lähipalvelujen? Huononeeko palvelut niissä kunnissa, joissa palvelut on hoidettu hyvin SOTE-alueen yhdenvertaisuuden nimissä? Miten kuullaan perheiden ja vanhusten tarpeita isossa byrokratiassa ? Miten lastensuojelu järjestetään?  Miten toteutuu valinnanvapaus? . Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin niin tulos näkyy raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon  ja lasten huostaanottojen kustannusten kasvuna. SOTE-uudistukseen onkin mentävä perusterveydenhuolto edellä eikä päinvastoin kuten suunta näyttää nyt olevan.

SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Koko Suomea ja meitä jokaista koskevaa taloudellisilta mittasuhteiltaan jättimäistä muutosta ei tule tehdä hätiköiden. Suomen terveydenhuolto ei kaadu siihen että SOTE-laki valmistellaan huolella. Tässäkin pätee samat lainalaisuudet kuin talonrakennuksessa. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, pysyy talokin paremmin pystyssä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto, vanhustenhuolto, lastensuojelu,

Uusimaa 16.12.2014, mielipidekirjoitus: Mihin jäivät SOTE:n leveiden hartioiden tuomat säästöt?

Keskiviikko 17.12.2014 - Mia Laiho

Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa  tarvitaan uudenlaisia tapoja tuottaa palveluja, jotta koulutettu henkilöstö ja kuntien rahat riittävät. Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa, ja järjestää yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset palvelut kustannustehokkaasti. Missä nyt ollaan?

Asiakasnäkökulmaa ei ole huomioitu, perusterveydenhuolto on vaarassa jäädä erikoissairaanhoidon jalkoihin, hallinto lisääntyy, ja rahat uhkaavat karata kuntien käsistä ilman todellista vaikutusmahdollisuutta palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Itäisellä Uudellamaalla SOTE-järjestämislaki nostaisi huomattavasti kustannuksia Sipoossa, Porvoossa, Loviisassa, Askolassa, Pukkilassa, Myrskylässä, Pornaisissa ja Lapinjärvellä.

SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Kaikkia kuntalaisia ja taloudellisiltakin mittasuhteiltaan jättimäistä muutosta ei tule tehdä riittämättömin tiedoin ilman kattavaa tietoa sen aiheuttamista vaikutuksista. Olisiko tarpeen nostaa jalka pois kaasulta ja ottaa aikalisä kunnes uudistuksen kokonaisvaikutukset palveluihin ja kustannuksiin on perusteellisesti arvioitu?

 uusimaa_161214mm.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, kustannukset, valinnanvapaus, asiakaslähtöisyys

Mielipidekirjoitukseni Keski-Uusimaa 20.10.14:Sote-uudistuksessa rahat karkaavat kunnan käsistä

Tiistai 21.10.2014 - Mia Laiho

Tuusula ja Järvenpää olisivat SOTE-uudistuksen häviäjiä (Keski-Uusimaa 15.10.14), mikä johtaisi veroprosentin tarkistukseen. Kuntien sosiaali-ja terveyspalvelujen kustannukset muodostavat nykyään yli puolet kunnan budjetista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset eivät siis ole vähäpätöinen asia. Nykymuodossaan SOTE-järjestämislaki tulisi heikentämään kuntien vaikutusmahdollisuuksia SOTE-kustannusten hallintaan. Pelkään pahoin että kunnista tulisi SOTE-alueen laskuautomaatteja ilman todellista vaikutusmahdollisuutta laskun suuruuteen.  Kunnat ovat joutuneet antamaan oman lausuntonsa SOTE-lakiluonnoksesta, joka on monin paikoin vielä aivan keskeneräinen.

Uudistuksen kuntakohtaisia laskelmia ei ole ollut avoimesti saatavilla lausuntoa annettaessa, ja rahoitustyöryhmän ehdotus on vielä valmistumatta. Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntia tai kuntayhtymiä. Jos tuotantovastuu keskitetään vain isoille toimijoille on vaarana ettei alueella synny palvelujen kustannuksia kurissa pitävää ja laatua ylläpitävää tervettä kilpailua. Oikeusministeriö ehti myös kritisoida esitystä liittyen yksittäisten kuntien aseman heikkenemiseen uudistuksessa (HS 15.10.14). SOTE-lakiluonnos onkin vasta keskeneräinen raakile, joka vaatii vielä jatkotyöstämistä. Kun uudistuksen rahoituksesta on saatavilla enemmän tietoa ja perustuslailliset ongelmat on selvitetty, tulisi kuntia kuulla uudelleen. Kaiken tämän sekavan hallintokuvion keskellä sivuhuomioon on jäänyt miten uudistus vaikuttaa tavallisen kuntalaisen arjen palveluihin. 

Parantaako uudistus lääkärille pääsyä? Miten käy lähipalveluiden? Miten lastensuojelu järjestetään? Miten asukkaiden alueellinen  tasavertaisuus  huomioidaan? Sosiaali-ja terveyspalveluiden rakenteen uudistus koskettaa meitä jokaista. Uudistus vaatii arvoisensa huolellisen ja kunnollisiin kustannuslaskelmiin pohjautuvan suunnittelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-uudistus, terveydenhuolto, rahoitus, lähipalvelut

Sosiaali-ja terveyslautakunnan kuulumisia

Perjantai 26.9.2014 klo 2:03 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveyslautakunnassa 24.9 oli käsiteltävänä Espoon kaupungin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista SOTE-laki ja lausunto herätti paljon keskustelua. Lautakunta teki lausuntoon seuraavat lisäykset:

  • Espoo on tyytyväinen, että korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen ei esitetä muutoksia.
  • Lain tulee antaa mahdollisuus yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin vahvuudet.

Lautakunnassa oli käsiteltävänä myös Sosiaali- ja terveystoimen talousarvio 2015 ja taloussuunnitelma 2015–2017, jotka lautakunta esittää jatkossa kaupunginhallitukselle.
Lautakunta pitää tärkeänä seuraavia asioita, joita kehyksessä ei ole otettu huomioon:

  • neuvoloiden, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon terveydenhoitajien riittävää määrää vastaamaan asiakasmäärän kasvua
  • vanhuspalveluiden riittävää varmistamista ja omaishoidontuen myöntämisen turvaamista
  • ennaltaehkäisevän perhetyön riittävää turvaamista.

Kilon päiväkodissa olevien erityisen tuen piirissä olevien lasten kuntoutus järjestetään 1.8.2015 alkaen siten, että puhe-, fysio- ja toimintaterapian tuottaa se taho (Kela, HUS, perusterveydenhuolto), joka pystyy järjestämisvastuunsa ja kriteeristönsä puitteissa toteuttamaan lapsen kuntoutussuunnitelman (maksimaalinen terapiakäyntien määrä ja terapian kesto).  Muutos toteutetaan ehdolla, että järjestämisvastuussa olevat tahot ovat saaneet kuntoutuksen järjestettyä ja uusi toimintamalli on valmis käyttöönotettavaksi.

Espoon seurakuntayhtymän perheasioiden neuvottelukeskuksensopimusta koskien lautakunta edellyttää  ennen kuin nykyinen sopimus menee umpeen, lautakunnalle tuodaan selvitys ja arvio toimenpiteiden vaikutuksista kuntalaisille (IVA), tarjottavien palveluiden laadusta ja saatavuudesta, säästöpäätösten aiheuttamista riskeistä ja uhista palvelujen tuottamiselle ja asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle sekä säästöjen aiheuttamista mahdollisista kustannuslisäyksistä toisaalla kaupungin organisaatiossa.

Käsiteltävänä oli myös Tilakeskus -liikelaitoksen esittämä investointiohjelma vuosille 2015–2019. Investointiohjelmaan sisältyvät Espoon sairaala, Jorvin sairaalan geriatrinen akuuttiosasto, Leppävaaran ja Matinkylän elä ja asu seniorikeskukset, Matinkylän palvelutori, Auroran ja Suviniityn neuvolat, Postipuuntien vastaanottokoti sekä Matinkylän terveysaseman ja Riilahden toimintakeskuksen peruskorjaukset. Vammaisten ja ikääntyneiden asumispalveluja varten on suunnitteilla 12 yksityisen tahon toteuttamaa hanketta. Lautakunnalla ei ollut investointiohjelmaan huomautettavaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-lausunto, neuvolat, opiskelijaterveydenhuolto, terveydenhoitajat, ennaltaehkäisevä työ