Sote-muutos kurittaa Uuttamaata - rahoitus on korjattava

Perjantai 10.3.2023 klo 15:10 - Mia Laiho

Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoon on tehty kuluneella Marinin hallituskaudella valtavia hallinnollisia muutoksia kriiseistä välittämättä. Samanaikaisesti tuhansia hoivapaikkoja on suljettu  hallituksen ajaman henkilöstömitoituksen myötä ja hoitojonot ovat ennätyksellisen suuret. Henkilökunta on ollut kovilla eikä henkilöstöpulaan ole esitetty ratkaisuja.  

Vuoden 2023 alusta kaikki rahoitus sote-ja pelastuspalveluihin tulee suoraan valtion kukkarosta. Riittämättömän hyvinvointialueiden rahoituksen ja samanaikaisten kela-korvausten alasajon myötä hallitus on omilla toimillaan pahentanut terveydenhuollon kriisiä.

Uudenmaan asukkaat ovat sote-muutoksen suurimpia häviäjiä. Uudenmaan hyvinvointialueet ja HUS joutuivat aloittamaan toimintansa vuoden alussa valmiiksi velkaisena. Kasvavien kaupunkien tarpeet ovat jääneet rahoitusmallissa huomiotta. Lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, sosiaaliset ongelmat, päihteet, syrjäytyminen, ja maahanmuutto lisäävät palvelutarpeita. Sote:n rahoitusperusteita on muutettava seuraavalla vaalikaudella. Uudenmaan sote-rahoitus on riittämätön edes nykyisen palvelutason säilyttämiseksi.  

Täytyykin ihmetellä, miksi Uudenmaan hallituspuolueiden (eli SDP, Vihreät, Keskusta, RKP, Vasemmistoliitto) kansanedustajat eivät ole puolustaneet maan hallituksessa Uudenmaan etua. Uudenmaan asukkailla tulee myös olla oikeus yhdenvertaisiin sosiaali-, terveys-, ja pelastuspalveluihin. Nyt niin ei ole. On tärkeää, että hoitoon pääsy, ja hoiva turvataan sekä omaishoitajien arvokasta työtä tuetaan. 

Hoitojonot ovat Suomessa ennätyksellisen suuret. Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa hoitoonpääsy takkuaa ja hoitotakuurajat paukkuvat. Tarvitsemme sekä julkisen, yksityisen että järjestöjen tuottamia sosiaali-ja terveyspalveluja vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Henkilöstön saatavuusongelmiin tarvitsemme useita eri keinoja alkaen riittävistä koulutuspaikoista hyvään johtamiseen, oman työn hallintaan ja työperäiseen maahanmuuttoon.

Asiakkaalle oleellista on palvelujen nopea ja laadukas saanti sekä hoidon jatkuvuus. Olen johtanut eduskunnassa Kokoomuksen eduskuntaryhmässä omatiimimalli-työryhmää. Omatiimimallilla voi parantaa hoitoonpääsyä ja hoidon jatkuvuutta perusterveydenhuollossa. Potilaan on siinä sujuvaa asioida tuttujen ammattilaisten kanssa. Terveyskeskustyöstä saadaan myös houkuttelevaa, kun työn kuormittavuutta voidaan vähentää, omaan työnkuvaan voi vaikuttaa ja johtaminen on kohdallaan. Tavoitteena on saada omatiimimallia laajennettua valtakunnallisesti.   

Uudenmaan rahoitustilanteen korjaamiseksi tarvitsemme eduskunnassa vahvaa vaikuttamista, jotta Uudenmaan tarpeet huomioidaan paremmin. Olemme kokoomuksessa valmistelleet Sote:n valuvikojen korjaussarjaa. Olemme valmiin sote:n korjaushommiin heti seuraavan eduskuntakauden käynnistyttyä! Ensin on kuitenkin voitettava vaalit.

Kela-korvausten leikkaaminen on vastuutonta

Tiistai 8.11.2022 - Mia Laiho

On edesvastuutonta, että hallitus omilla lainsäädäntötoimillaan syventää entisestään terveydenhuollon kriisiä. Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen lakiesitys, joka käytännössä romuttaa yksityisen puolen Kela-korvaukset muun muassa lääkärikäynneistä, fysioterapiasta, tutkimuksista ja hoidoista.

Kelan mukaan valtio rahoitti vuonna 2020 Kela-korvauksia noin 90 miljoonalla eurolla. Tällä summalla Kelan sairaanhoitokorvauksiin valtio saa potilaiden itse maksamana yli kymmenkertaisen rahoituksen terveydenhuoltoon. Kela-rahoituksen avulla on tuotettu siis yksityisellä sektorilla kymmenen yleislääkärin vastaanottoa yhden julkisessa terveydenhuollossa tuotetun käynnin kustannuksella.

Kela-korvauksien alasajossa ei ole järjen häivää varsinkaan tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto on kriisiytymässä hoitajapulan, sote-muutoksen ja pitkien hoitojonojen takia. Jos hoitojonoja pahennetaan romuttamalla perusterveydenhuollon Kela-korvaukset, yhä useampi apua tarvitseva jää hoitamatta.

Myös Kelasta on esitetty epäilyjä, että varautuminen Kela-korvausleikkauksen aiheuttamaan julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuvaan lisäpaineeseen voi olla riittämätöntä. Monia palveluita, kuten silmälääkärin tai gynekologin, ei ole edes saatavilla terveyskeskuksista. Kela-korvaukset ovat myös hallinnollisesti suoraviivainen ja asiakasystävällinen tapa vaikuttaa jonoihin ja turvata osaltaan väestön palvelujen saatavuutta.

On erikoista, että samaan aikaan eduskunnassa on käsittelyssä laki, joka mahdollistaa sen, että ulkomailta voi hakea yksityisen puolen hoitoa Suomen valtion piikkiin. Eli jatkossa hallitus haluaa, että esimerkiksi Virosta tai Ruotsista voi hakea yksityiseltä puolelta hoitoa, kun taas Suomessa yksityislääkärikäynnistä ei saa edes pientä korvausta.

Kela-korvausten leikkaamisen vaikutuksia julkiseen terveydenhuoltoon tai hyvinvointialueen rahoitukseen ei ole edes huomioitu esityksessä. On edesvastuutonta, että hallitus omilla lainsäädäntötoimillaan syventää entisestään terveydenhuollon kriisiä ja lisää hoitohenkilöstön ja lääkäreiden pakoa julkisesta terveydenhuollosta. Sote-henkilöstöä ei voida asettaa mahdottoman eteen. Poliittisten päättäjien pitäisi kantaa vastuunsa.

Omatiimimallilla vetovoimaa terveyskeskuksiin

Lauantai 8.10.2022 - Mia Laiho

Koronakriisin jättämä hoitovelka, hoitajapula sekä lakiin kirjatut uudet mitoitusvaatimukset ovat ajaneet sosiaali- ja terveydenhuollon suuriin vaikeuksiin. Samaan aikaan Suomessa tehdään massiivista sote-hallintomuutosta, joka sisältää valtavia riskejä ja murentaa Helsingin ja Uuden-maan sairaanhoitopiirin (Hus) ja Uudenmaan sote-rahoitusta. Hallituksen aidosti palveluja parantavat toimet loistavat poissaolollaan. Ihmisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen on koetuksella. On välttämätöntä vahvistaa jonojen kanssa sinnittelevää perusterveydenhuoltoa ja turvata erikoissairaanhoidon laatu Uudellamaalla.

Asiakkaan näkökulmasta oleellista on palvelujen nopea ja laadukas saanti ja hoidon jatkuvuus. Tässä terveyskeskuksen moniammatillinen tiimimalli on hyvä ratkaisu. Useissa kunnissa, myös Espoossa joillakin terveysasemilla käyttöönotettu tiimimalli on nopeuttanut hoitoon pääsyä, ja myös henkilöstö on ottanut sen myönteisesti vastaan. Tiimissä on hoitajia, lääkäreitä sekä muita sote-ammattilaisia tarpeen mukaan. Asiakkaan ongelman ratkaisu aloitetaan heti ensimmäisen yhteydenoton aikana.

Tiimimallissa työtehtävät voidaan jakaa osaamisperusteisesti riippuen ihmisen palveluntarpeesta ja hyödyntää osaaminen potilaan parhaaksi. Myös aloittavat hoitajat ja lääkärit saavat vahvemmin tukea tiimistä ja osaaminen karttuu. Tiimimallissa henkilökunnalle tärkeät koulutukset, mahdollinen tutkimustyö ja poissaolot voidaan joustavammin järjestää niin, etteivät ne heijastu palvelujen saatavuuteen. Avustavaa henkilökuntaa on oltava riittävästi, jotta sote-ammattilaiset voivat keskittyä koulutusta vastaavaan työhön.

Kroonisesti sairaille tai paljon palveluja tarvitseville on tärkeää nimetä oma vastuuhoitaja ja lääkäri. Tämä luo hoidolle jatkuvuutta, parantaa hoidon laatua, vahvistaa terveysasemien palveluita ja hillitsee kustannuksia. Potilaan on puolestaan helppo asioida tuttujen ammattilaisten kanssa.Terveyskeskustyö on houkuttelevaa, jos työn kuormittavuutta voidaan vähentää, omaan työnkuvaan voi vaikuttaa ja johtaminen on kohdallaan. Moniammatillinen tiimimalli tarjoaa siihen hyvän pohjan. Tiimimallin ja yhdenvertaisten palvelujen edistämiseksi tarvitaan toimenpiteitä niin hyvinvointialueilla kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylä -lehdessä lauantaina 8.10.2022. 

Opiskelijoiden terveydenhuoltoa järjestävä YTHS on kriisissä

Perjantai 29.4.2022 - Mia Laiho

Tällä hetkellä Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS pahoin ruuhkautunut ja aikoja on liki mahdoton saada ainakaan lähipäivinä tai viikkoina. Jonotusajat ovat jopa kolme kuukautta ja osa opiskelijoista on saanut aikoja vasta syksylle. Etävastaanottojen oletettiin parantavan ruuhkia, mutta lyhyissä Chat-palveluissa nuorten asioita ei paranneta. Myös hammaslääkäriaikaa pitää odottaa kuukausia.

On kohtuutonta, että opiskelijat eivät pääse palveluun, joka heille lain mukaan kuuluu ja josta he myös joutuvat itse maksamaan. Jätin tänään YTHS:n ongelmista hallitukselle kirjallisen kysymyksen KK 228/2022 vp (eduskunta.fi).

YTHS:n kuukausien jonotusajat evät paranna kenenkään ongelmia – päinvastoin. Opiskelijoiden terveydenhuolto pitäisi olla opiskelijoita lähellä ja matalan kynnyksen päässä. Koronarajoitukset ovat myös kohdelleet nuoria ja opiskelijoita kovalla kädellä ja seuraukset ovat sen mukaiset, mm. nuorten mielenterveys- ja syömishäiriöt ovat merkittävästi kasvaneet.

Alkuvuodesta 2021 ammattikorkeakoulujen terveydenhuolto siirtyi YTHS:n palveluiden piiriin. YTHS varautui tilanteeseen lisäämällä henkilöstöä ja etäpalveluita. Muutoksessa siirtyi kuitenkin huomattava määrä opiskelijoita YTHS:n vastuulle, mikä herätti huolta jo lain valmistelun yhteydessä. Laihon mukaan tilanne YTHS:ssä on räjähtänyt käsiin ja opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelut ovat kriisissä, johon hallituksen on reagoitava.

Korkeakouluopiskelijan terveydenhoitomaksu on 35,80 euroa lukukaudessa. Maksu täytyy opiskelijan muistaa itse maksaa. Maksu pitää maksaa, vaikka asuisi ulkomailla tai olisi oikeutettu esimerkiksi työterveyshuoltoon eikä tarvitsisi opiskelijaterveydenhuoltoa. Jos maksua ei omatoimisesti maksa, se pidätetään opintotuesta. Jos opiskelija ei nosta opintotukea, maksu voidaan periä perinnän kautta.

Vähävaraiset opiskelijat joutuvat maksamaan siis palvelusta, jota eivät voi käyttää. On myös opiskelijoita, jotka käyvät opintojen ohelle töissä ja voivat kuulua työterveyshuollon piiriin. Tällöin he eivät välttämättä käytä lainkaan YTHS:n palveluita, mutta joutuvat siitä maksamaan. Hallituksen olisi nyt pikaisesti herättävä opiskelijoiden terveyspalvelujen kriisiin. Opiskelijoiden terveysongelmiin on ehdottomasti vastattava, jos haluamme saada opiskelijoista jatkossa hyvinvoivia työkykyisiä veronmaksajia.

Kela-korvausten alasajo on hölmöläisten hommaa

Maanantai 11.4.2022 - Mia Laiho

Hallituksen kaavailema Kela-korvausten leikkaus on varsinaista hölmöläisten hommaa. Julkinen terveydenhuolto on vaikeuksissa, hoitoonpääsy on takkuillut jo ennen koronaa ja tilanne on räjähtänyt käsiin koronan myötä. Ukrainan pakolaisvyöry lisää painetta sosiaali- ja terveydenhuollolle. Sote-palvelujen siirto hyvinvointialueiden vastuulle ensi vuoden alusta lisää riskikerrointa palvelujen turvaamiselle entisestään. 

Tässä tilanteessa on järjetöntä vähentää Kela-korvauksia. Kela-korvaukset ovat toimiva ja tehokas tapa tuottaa palveluja ja vähentää julkisen terveydenhuollon painetta. Siksi korvauksia pitäisi pikemminkin korottaa kuin leikata.

Vaikka Kela-korvaus on nykyisin pieni, sillä on kuitenkin merkitystä. Esimerkiksi silmälääkärin tai gynekologin palveluja on käytännössä jokseenkin mahdoton saada julkisesta perusterveydenhuollosta. Myös lapsiperheille Kela-korvaukset ovat tärkeitä. Sairaan lapsen kanssa ei haluta mennä jonottamaan julkiseen terveydenhuoltoon, vaan hankitaan apu yksityiseltä siitä riippumatta, onko perheellä vakuutusta vai ei.

Omassa työssäni lääkärinä olen todennut, että Kela-korvauksen tuella vastaanotolla käyvät eivät ole vaurasta väestöä vaan ihan tavallisia suomalaisia: opettajia, hoitajia, bussinkuljettajia jne. Myös työterveyshuollon piirissä olevia hakeutuu Kela-korvattaviin palveluihin, jos työterveyshuollon sopimus kattaa vain lakisääteisen minimitason kuten usein on erityisesti kunnallisilla työnantajilla.

Pidän sekä lääkärinä että poliitikkona hallituksen toimintaa Kela-korvausten kohdalla hyvin arveluttavana.

Terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän lausunto oli yksimielinen: On syytä odottaa, että hyvinvointialueet saavat ensin toimintansa kunnolla käyntiin ennen kuin muita suuria muutoksia lähdetään edes pilotoimaan.

Parlamentaaristen työryhmien lausuntojen ei tarvitse olla yksimielisiä. Käytäntö on, että jos jokin puolue on eri mieltä, se liittää lausuntoon eriävän mielipiteensä. Hallituspuolueet eivät esittäneet eriävää mielipidettä. Silti ne ovat nyt ilmoittaneet leikkaavansa Kela-korvauksia. Eli rahoitukseen kajottiin kuitenkin, vaikka yksimielisesti sovittiin, että ei kajota. Mikä merkitys on parlamentaarisella työskentelyllä, jos edes yksimielistä kantaa ei oteta huomioon?

Mielestäni hallituksen menettely väheksyy eduskunnan työtä ja eduskunnan roolia laajamittaisten, yli vaalikausien ulottuvien uudistusten linjojen määrittelyssä. Onko niin, että hallitus ottaa huomioon parlamentaarisen valmistelun linjaukset silloin, kun ne miellyttävät sitä, mutta ei silloin, kun ne eivät miellytä?

Sitäkin on pakko pohtia, mitä tämä kaikki vaikuttaa tulevien parlamentaaristen työryhmien työskentelyyn.

Onko hallitus ajamassa alas yliopistosairaalat?

Lauantai 8.1.2022 - Mia Laiho

Yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole huomioitu millään tavalla sote-muutoslainsäädännön yhteydessä. Tämä puute on nostettu esiin sekä lausuntovaiheessa että eduskuntakäsittelyn aikana, mutta hallitus on sivuuttanut asian kylmästi. Ja edelleenkään ministeri Kiuru tai muu hallitus eivät ole kertoneet miten asia aiotaan korjata, jos korjataan ja millä aikataululla. Sen takia jätin eilen kirjallisen kysymyksen hallitukselle KK 740/2021 vp (eduskunta.fi). Yliopistosairaaloiden asema on välttämätöntä täsmentää lainsäädännöllisesti ja niiden rahoitus turvattava sote-muutoksessa.

 Yliopistosairaaloiden sivuuttamisella sote-muutoksessa tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia kliiniseen tutkimukseen, lääketieteelliseen koulutukseen kuin erikoissairaanhoitoonkin, jos asiaa ei kiireellisesti korjata.

Meillä on vaalit 23.1 ja uudet aluevaltuustot ovat aloittamassa maaliskuun alusta, mutta hallitus ei ole edelleenkään tehnyt mitään yliopistosairaaloiden aseman ja rahoituksen selkeyttämiseksi. Jos asialle ei tehdä mitään, hallitus ajaa tekemättömyydellään yliopistosairaalat alas. 

Miten yliopistosairaalat voivat ylläpitää sen hoitamia vaativia ja korkeaa ammattitaitoa ja osaamista vaativia tehtäviä, kuten vaativia lasten sydänleikkauksia, lääketieteellisiä tutkimuksia, valmiutta yhteiskunnan kriisitilanteiden hoitoon ja uusien ammattilaisten koulutusta, jos sille ei ole osoitettu siihen erillistä rahoitusta? Yliopistosairaaloilla on vastuullaan vaativia tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä.

 Yliopistosairaalan kolme tärkeintä tehtävää ovat vaativa erikoissairaanhoito, lääketieteellinen koulutus ja kliininen tutkimus. Nimenomaan näiden tehtävien vaarantumisesta on kyse, kun asiaa ei ole hoidettu lainsäädännöllisesti asianmukaisesti. Yliopistollisen sairaalan rooli ja tehtävät on määriteltävä lainsäädännössä.

Sotelakien käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti lausumalla (EV 111/2021), että ”sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa”.

Yliopistosairaaloiden jatkuviin tehtäviin kuuluu lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon osaajien kouluttaminen eri erikoisaloille. Tämä tarkoittaa, että eri erikoisalojen hoitajat ja lääkärit kouluttautuvat työhönsä työn ohessa saaden uusinta mahdollista tutkittua tietoa ja näyttöä. Selvää on, että ilman rahoitusta laatu kärsii. Kysynkin kirjallisessa kysymyksessäni, että miten hallitus aikoo varmistaa, että yliopistosairaaloilla on mahdollista edelleen jatkossa tehdä tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta.

Aiemmin kunnat ovat itse tukeneet puutteellisen yliopistorahoituksen takia yliopistosairaaloita taloudellisesti. Ongelmallista on, että nyt sote-muutoksen myötä, koko sote-rahoitus tulee valtiolta ja yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole näissä laissa erikseen säädelty. Yliopistosairaaloiden rahoitus tulee olemaan suurissa ongelmissa sote-muutoksen jälkeen jos asiaa ei kiireellisesti korjata.

Kyse on nyt suomalaisen erikoissairaanhoidon, tutkimuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta. Kansainvälisestikin arvioituna hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ja sen keskeistä osaa, yliopistosairaaloiden toimintaa, ei pitäisi vaarantaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa on osoitettava täysimääräinen rahoitus sekä tutkimukseen että koulutukseen. Yliopistollisen sairaalan tehtävät on huomioitava sote-rahoituksessa täysimääräisesti joko tarvekriteereissä tai erillisrahoituksessa. Jos sitä ei tehdä, suomalainen , korkeatasoinen lääketieteellinen huippuosaaminen ja tutkimus vaarantuu merkittävällä tavalla, ja se tulee näkymään myös vaativan erikoissairaanhoidon tason laskuna potilaiden hoidossa. 

SOTE:n toimeenpanoon tarvitaan aikalisä

Sunnuntai 12.12.2021 - Mia Laiho

Kunnissa tehdään paraikaa hikihatussa töitä yrittäen valmistautua tulevaan sote-muutokseen. Kaikkien suomalaisten sosiaali-ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy uusille hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Ei muuten ole mikään ihan pikkujuttu. Kyseessä on vuosisadan suurin hallinnollinen organisaatiomuutos, jonka toimeenpanon onnistumisesta riippuu se, voidaanko lakisääteiset sosiaali-ja terveyspalvelut turvata asukkaille myös 1.1.2023.

Sote-muutoksen toimeenpanon aikataulu on erittäin kireä, joillakin alueille suorastaan mahdoton. Muutosprosessi valmisteluineen ja henkilöstön yt-neuvotteluineen aiheuttaa huomattavaa työkuormaa henkilöstölle, jonka riittävyydestä keskellä pahenevaa koronatilannetta pitäisi jokaisen poliitikon, virkamiehen ja kansalaisen olla huolissaan.  Emme voi kulkea laput silmillä kuulematta kentän hätähuutoja. Vaarana on koko sote-järjestelmän ajautuminen kaaokseen.

Sote-henkilöstöä ei riitä tälläkään hetkellä kentälle vaan koko sote-sektori kärsii merkittävästä työvoimapulasta. Työpanosta tarvitaan kaikkien muiden sairauksien hoidon ja hoivan lisäksi koronan jäljitykseen, testaukseen ja hoitoon. On epäeettistä asettaa hallinnollisten muutosten valmistelu ihmisten hoidon edelle.

Soten toimeenpanon valmisteluun tarvitaan hyvinvointialueilla ehdottomasti lisää aikaa, jos palveluiden siirto aiotaan tehdä hallitusti ja ilman ihmishenkien menetyksiä. Ei ole järkevää tehdä massiivisia muutoksia sote-kentälle juuri nyt, kun terveydenhuolto on vahvasti kuormittunut koronapandemian seurauksena ja ihmisten lakisääteisten palvelujen turvaaminen on vaarassa. Tässä tilanteessa on aivan älytöntä syytää rahaa ja sote- henkilöstön työpanosta hallinnollisen valmisteluun, kun paukut pitäisi laittaa ihmisten hoitoon pääsyn turvaamiseen.

Sote-muutoksen pakossa hyvinvointialueet joutuvat nopealla aikataululla vaihtamaan noin 200 000 työntekijän työnantajat, yhteensovittamaan eri kuntien ICT-järjestelmät ja käymään läpi satoja eri sopimuksia. Samanaikaisesti palveluiden pitää jatkua keskeytyksettä ja ilman potilasturvallisuuden tai ihmisten sosiaalipalvelujen vaarantumista. Sote vaatii merkittävän määrän ihmisiä muutoksen valmisteluun, yksittäisellä hyvinvointialueella jopa useita satoja ihmisiä.  Hyvinvointialueiden työryhmät vaativat myös eri alojen substanssiosaajia ja nämä työntekijät ovat poissa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakastyötä. Myös esimiestasolla työn kuormitus on valtava huomioiden myös samanaikaisen koronaepidemian hoito. Toimeenpanon siirtäminen on välttämätöntä, kun huomioidaan huono henkilöstötilanne, merkittävä hoitovelka ja edelleen paheneva koronatilanne.

Julkisuudessa ( IS 9.12.21) olleen tiedon mukaan hallituksessa ei pidetä valmiuslain käyttöönottoakaan poissuljettuna työvoiman riittävyyden takia.  En voi olla ihmettelemättä hallituksen välinpitämättömyyttä sote-alan työntekijöitä kohtaan. Ennen kuin näin rajua toimea kuten henkilökunnan työvelvoitetta edes ajateltaisiin otettavan käyttöön, on tehtävä kaikki muut mahdolliset toimet ja erilaiset työvoimaa syövät hallinnolliset muutokset ja hankkeet on laitettava jäihin. Kun eletään keskellä kriisiä, on vain siirrettävä isoja kuormittavia muutoksia ja muita hankkeita eteenpäin. Tämä priorisointi kuuluu poliitikoille.

Koronaepidemia ei osoita rauhoittumisen merkkejä, henkilöstöpula on huutava ja hoitojonot ovat kasvaneet sekä somaattisella että psykiatrisella puolella. Liikutaan jo todella vaarallisilla vesillä ihmisten lakisääteisten palveluiden turvaamisen osalta. Tämä ei ole oikea aika isoille järjestelmämuutoksille. Päätöksiä sote-muutoksen toimeenpanon siirtämisestä tarvitaan pikaisesti ja ratkaisuja vaikeaan hoitovelkatilanteeseen. Ihmisten palvelujen turvaaminen ja terveyden suojeleminen on pystyttävä priorisoimaan hallinnollisten muutosten edelle.

Maakuntasote on isoille kaupungeille ja Uudellemaalle vahingollinen

Torstai 24.6.2021 - Mia Laiho, Pia Kauma ja Sari Sarkomaa

Julkisuudessa on noussut esille epäselvyyttä soten taloudellisista vaikutuksista. Asiantuntijakuulemisissa näkemykset ovat olleet kuitenkin hyvin yksiselitteisiä; hallituksen sote-esitys johtaa laajojen asiantuntijalausuntojen mukaan merkittävään kustannusten kasvuun. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on hillitä julkisen talouden kustannusten kasvua väestön ikääntyessä, mutta siihen haasteeseen hallituksen sote-malli ei vastaa. Käytännössä ainoa rajoitin rahoitusmallissa on väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu otettaisiin rahanjaossa huomioon 80-prosenttisesti vuodesta 2025 eteenpäin.

Tukeudumme valtiovarainministeriön laskelmien lisäksi myös asiantuntijoiden arvioihin. Olemme kuulleet eri valiokunnissa satoja asiantuntijoita, järjestöjä, kuntia, kaupunkeja ja yliopistoja, jotka ovat laajasti esittäneet huolensa sote-esityksen vakavista epäkohdista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan kokonaisarviota lakiesityksen taloudellisista vaikutuksista ei voida tehdä, koska siihen merkittävästi vaikuttavat muut sote-uudistuksen osat ovat vielä keskeneräiset. THL ja VATT ovat jo käynnistäneet työn virheellisen rahoitusmallin korjaamiseksi, josta odotetaan tuloksia jo puolen vuoden päästä.

Palvelujärjestelmän haasteet ovat erilaisia eri puolilla maatamme. Rahoituksen kohdentamiseen hyvinvointialueille käytetään THL:n tarvevakiointimallia, joka on monelta osin vajavainen ja siten asettaa vakavasti kyseenalaisiksi mallin lopputuloksena syntyvät alueellisen tarvevakiointikertoimet. HUS:n tutkimuksen mukaan malli jättää huomioimatta jopa puolet kustannusten perusteina olevista sairauksista. Kasvavien kaupunkien osalta tarvetekijät eivät kuvaa hyvinvointialueiden tosiasiallista palveluntarvetta ja siten rahoitus ei ohjaudu tarpeenmukaisesti. 

THL:n mukaan on ilmeistä, että pelkästään valtion rahoitukseen nojautuminen heikentää hyvinvointialueiden kannusteita toimia taloudellisesti. Tiukassa valtionohjauksessa olevan hyvinvointialueen rahoitus perustuu toteutuneisiin kustannuksiin eli sen kannattaa lähtökohtaisesti kuluttaa mahdollisimman paljon riippumatta hoidon tarpeesta tai laadusta. Aalto-yliopiston professori Teemu Malmin mukaan valtiojohtoisessa rahoituksessa on ilmiselvä kannustinongelma - hyvinvointialueilla on vahva kannustin olla alittamatta sille määrättyä budjettia. Kun esitys sisältää vielä ideologiasa rajoituksia yksityisen palveluntuotannon hyödyntämiseen, viedään hyvinvointialueilta myös työvälineet järjestää palvelut kustannustehokkaalla ja laadukkaalla tavalla.  

Eduskunta ei ole saanut arvioita siitä, mitkä uudistuksen taloudelliset vaikutukset kuntiin ja hyvinvointialueille ovat edes lyhyellä tähtäimellä. Uudistuksessa kunnilta siirtyisi menoja hyvinvointialueille 19,86 mrd. € ja kuntien veroprosentteja leikattaisiin 13,26 % vuonna 2023. Vähennys ei kuitenkaan huomioi riittävästi kuntien nykyisiä kustannusrakenteen eroja, vaan heikentää kuntien tuloja, vaarantaa palvelutuotannon ja vähentää työpaikkoja sekä johtaa suhteellisen velkaantuneisuuden merkittävään kasvuun. Olemme huolissamme siitä, että kuntien oma arvio poikkeaa valtiovarainministeriön arviosta merkittävästi.

Miljoonan asukkaan Uudenmaan alue on koko maan kasvun veturi. Pidämme välttämättömänä, että Uudenmaan kasvukuntien talouden tasapainoon pääseminen ja rahoituksen riittävyys varmistetaan kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi Espoo yksin arvioi kokonaisvaikutusten olevan jopa 70 miljoonaa euroa. Vantaasta uudistuksesta aiheutuva verotulopohjan kapeneminen ei tule mahdollistamaan investointien rahoittamista edes nykyjärjestelmää vastaavalla tasolla. Erityisen suurta huolta kannamme asiantuntijoiden tapaan kuntiin keskeisimmän jäljelle jäävän tehtävän eli sivistystoimen rahoituspohjasta.

Uusi rahoitusmalli ja siihen liittyvä tasausjärjestelmä johtaa merkittävään tulonsiirtoon Uudeltamaalta muualle Suomeen. HUSin mukaan arvio rahoituksen supistumisesta koko Uudenmaan soten osalta on noin 400 M€ vuodessa, mikä HUS-yhtymän osalta tulee tarkoittamaan yhteensä yli 100 milj. euroa vuodessa. Suomen johtavaan ja ainoaan laajasti kansainvälisellä tasolla toimivaan yliopistosairaalaan HUS:iin kohdistuva rahoitusleikkaus vaikuttaisi koko maahan.

Hallitus ennakoi itsekin, että uudistuksella on negatiivinen vaikutus julkiseen talouteen seuraavien 10 vuoden aikana. Jo pelkästään uudistuksen muutoskustannukset ovat hallituksen omien arvioiden mukaan 3,1 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Asiantuntijoiden toimesta on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan todelliset muutoskustannukset tulevat olemaan tätäkin korkeammat, jopa yli neljä miljardia euroa. Hallituksen esityksen hyväksyminen heikentää julkista taloutta varmasti koko tulevan vuosikymmenen ajan.

Lyhyttä aikaväliä olennaisempaa on esityksen aiheuttama pysyvä vahinko kustannuskehitykselle. Talousvaliokunta pyysi lausuntoja nimenomaan esityksen pitkän aikavälin kannustinvaikutuksista ja palaute oli murskaavaa. Esitys vie kannustimet laadukkaiden ja kustannustehokkaiden palveluiden järjestämisestä. Kustannusjarrusta huolimatta alueille myönnetään rahoitus toteutuneiden kustannusten perusteella, joka syö suurelta osin sen kannustinvaikutuksen. Myös arviointimenettelyn uhkaa pidettiin vähäisenä. Esimerkiksi Professori Paul Lillrank Aalto yliopistosta toteaa, että ”Näin olleen arviot alan kokonaiskustannusten kasvukäyrän kääntymisestä kohti laskevaa trendiä kuluvan vuosikymmen loppupuolella ovat sangen toivorikkaita.” Maakuntaverosta ollaankin kiireesti valmistelemassa paikkaajaa maakuntasoten vakaviin rahoitusvajeisiin. Edes parlamentaarinen maakuntaverokomitea ei suositellut veron käyttöönottoa.

Saatujen lausuntojen perusteella on selvää, ettei hallintouudistuksen tekeminen tuo parannuksia ihmisten palveluihin vaan rikkoo enemmän kuin RAKENTAA. Julkisen talouden kestävyyden heikkeneminen heikentää koko julkisen sektorin kykyä tuottaa laadukkaita palveluita kansalaisille. Mielestämme ei ole järkevää toimeenpanna näin mittavaa ja perustavanlaatuista uudistusta, jonka rahoituspohja on epävakaalla ja keskeneräisellä pohjalla.

Kansanedustajat Mia Laiho, sosiaali-ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Pia Kauma, talous-ja sosiaali-ja terveysvaliokunnan jäsen

Sari Sarkomaa, valtiovarainvaliokunnan jäsen

Vammaisten tarpeet sivuutetaan SOTE-uudistuksessa

Lauantai 12.6.2021 - Mia Laiho

Vaativaa kehitysvammaisten erityishuoltoa tarvitsevien asiakkaiden palvelut uhkaavat heikentyä olennaisesti, kun nykyiset erityishuoltopiirit lakkautetaan sote-muutoksessa. Erityishuollon piirit, kuten Eteva, Kårkulla ja Vaalijala ovat erikoistuneet antamaan yksilöllisiä ja elinikäisiä palveluita vammaisille ihmisille heidän yksilöllisten tarpeet huomioiden. 

Jos erityishuoltopiirit hävitetään, kaikilla alueilla ei riitä vammaishoidon  ammattilaisia ja vammaisten erityistarpeiden osaaminen heikkenee. Eri tavoin vammaisten ihmisten hyvä hoito ja kuntoutus on turvattava jatkossakin erityishuoltopiirien erityisosaamisen tuella. Esimerkiksi Reumasairaalan lakkautus jätti reumapotilaat ilman perehtynyttä hoitoa vuosiksi eri puolella Suomea. Samaa ei pidä toistaa vammaisten kohdalla.

Myös perustuslakivaliokunta huomautti lausunnossaan sote-uudistuksen liian nopeasta siirtymäajasta. Kun palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, vaarana on, että osa vammaisista tippuu palveluiden kyydistä. Lisäksi osalle voi jäädä pahoja aukkoja palveluihin. Tämä on näiden ihmisten ja heidän perheidensä kannalta erityisen kuormittavaa ja epäinhimillistä. Tuttujen ja turvallisten palvelujen muutokset ja epävarmuus tulevat koskettamaan heitä perustavanlaatuisella tavalla.

Erityishuoltopiirien lakkauttaminen hajauttaa vammaistenhoidon työnjakoa entisestään, kun hoitovastuu asiakkaasta siirtyy hyvinvointialueille. Vaarana on, että vastuu vammaisten monimuotoisten palveluiden yhteensovittamisesta jää asiakkaalle itselleen.  Vammaiset tarvitsevat läpi elämän toimivia erityispalveluita kuten kuntoutusta, pitkäaikaisia asumispalveluita, tutkimuksia, kriisipalveluita ja osallistumista edistävää toimintaa. Hyvinvointialueiden takia ei kannata romuttaa olemassa olevia moniammatillisia työryhmiä ja erityisosaamista.

Erityishuoltopiirien hallinnollinen sulauttaminen osaksi hyvinvointialueita ei parantaisi asiakkaan saamaa palvelua millään tavoin. Ei pidä rikkoa sitä, mikä ei ole rikki.

Vammaiset ihmiset ovat usein pitkäaikaisesti ja elämänmittaisesti riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Tämän vuoksi he ovat keskimääräistä kansalaista riippuvaisempia palvelujärjestelmän toimivuudesta. Palveluketjujen katkeamattomuus tulee varmistaa ja vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet on otettava huomioon.

Pitämäni Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro sote-välikysymyskeskusteluun 1.6.

Tiistai 1.6.2021 - Mia Laiho

Arvoisa puhemies,

Suomeen on tehty soteuudistusta kahdesta syystä. Siksi, että rahat riittäisivät harmaantuvan Suomen palveluihin, ja siksi, että hoitoon pääsisi kohtuullisessa ajassa. Tämä uudistus ei vastaa kumpaankaan näistä ongelmista. 

Soteuudistus kasvattaa valtion velkaantumista ainakin 10 vuotta, eikä uudistuksessa ole yhtään keinoa, joka lyhentäisi terveyskeskusjonoja. Päinvastoin ne pitenevät.

Arvoisa puhemies,

on mahdotonta ymmärtää, miksi Vihreät tukevat tätä uudistusta. Yksi uudistuksen keskeisimpiä ongelmia on se, että sen rahoitusmalli on täysin kestämätön suurille kaupungeille. Jatkossa puolta pienemmällä budjetilla pitäisi rakentaa entinen määrä kouluja, teitä, liikuntapaikkoja tai päiväkoteja. Ei tule onnistumaan.

Erityisen hankala rahoitusmalli on Helsingille ja Uudellemaalle. Yksin Helsingin, Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta leikataan 100 euroa asukasta kohden, tarkoittaen yhteensä yli 130 miljoonan euron leikkauksia. Vihreiden eduskuntaryhmän kansanedustajista puolet on valittu Helsingistä ja Espoosta, ja ne alueet ovat koko mallin suurimmat häviäjät. Ei vaikuta siltä, että asia olisi hoidossa.

On myös käsittämätöntä, että Vihreiden ajama uudistus tulee lukuisissa kunnissa johtamaan koulutusleikkauksiin. Tulevaisuudessa kunnan budjetista valtaosa olisi koulutuksen menoja. Osa kunnista menettää rahoitusmallissa enemmän rahaa kuin ne ovat sosiaali- ja terveyspalveluihinsa käyttäneet. Nämä rahat joudutaan ottamaan pois koulutuksesta. Entä mitä tehdään sitten, kun talous seuraavan kerran syöksyy alas ja vyötä joudutaan kiristämään? Valitettavasti säästöt kohdistuvat koulutukseen.

Arvoisa puhemies,

SDP on yrittänyt viime vuosina profiloitua puolueena, joka laittaa vanhusten palvelut kuntoon. Minä haluaisin kysyä teiltä, mitä te vastaatte mikkeliläiselle, kouvolalaiselle tai tuusulalaiselle ikäihmiselle, jonka palvelut tulevat heikkenemään rahojen uusjaon vuoksi? Jo aikaisemmin hyväksytty hoitajamitoitus on jo nyt ajamassa kotihoitoa ahtaalle, mutta kuinka käy, kun asiakaskohtaiset resurssit laskevat entisestään? 

Jos tämän uudistuksen pitäisi parantaa palveluita, miksi hoitotakuu ei ole osana tätä uudistusta, vaan aivan irrallinen palanen, jota ei näy, eikä rahoja sille kuulu. Te olette ajamassa läpi maakuntamallia ilman mitään palveluiden laatua parantavia esityksiä. 

Esityksestä puuttuu myös yliopistosairaaloiden aseman turvaaminen ja niiden vaadittava rahoitus. Miten te voitte ajaa läpi uudistusta, joka esityksessä olisi merkittävällä tavalla heikentämässä korkeatasoista erikoissairaanhoitoa, opetusta ja tutkimusta?

Arvoisa puhemies,

ei käy kateeksi myöskään keskustaa, jota vasemmistoliitto ja Kiuru ovat vieneet kuin litran mittaa. Suomessa on 18 200 sosiaali- ja terveysalan yritystä, joissa työskentelee 80 000 ammattilaista. Jatkossa yritysten ja järjestöjen mahdollisuuksia tuottaa palveluita kavennetaan merkittävästi. Monituottajamallia ajetaan alas. Ostopalveluita, ulkoistuksia ja alihankintoja rajoitetaan ja ihmisten valinnanmahdollisuuksia heikennetään.

Mitä te vastaatte niille potilaille, joiden kuntoutus tutun terapeutin kanssa päättyy, kun jatkossa alihankintakielto tämän estää? Tai niille pienyrittäjille, joilta hyvinvointialue ei enää jatkossa voi hankkia laadukkaita palveluita? Entä niille pienille kunnille, jotka ovat pystyneet pitämään palvelut kunnassa ulkoistuksella, mutta ei ilman sitä?

Arvoisat keskustalaiset, tämäkö todella on sitä politiikkaa, jolla Suomi saadaan nousuun? Koko sote-esityksen yleinen henki on se, että yrittäjä on paha, julkinen hyvä. Sillä asenteella ei pitkälle pötkitä.

Arvoisa puhemies,

tämä soteuudistus ei ole mikään uudistus. Se ei paranna hoitoonpääsyä, eikä auta siinä, että rahat riittäisivät paremmin. Uudistusta, joka ei vie asioita eteen-, vaan taaksepäin, ei kannata tehdä. Siksi Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee XX:n esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

SOTE-uudistuksen rahoitusleikkuri osuu pahasti Uudenmaan nuoriin ja horjuttaa myös turvallisuutta

Lauantai 8.5.2021 - Mia Laiho

Viime aikoina alaikäisen tekemät henkirikokset ja väkivalta ovat herättäneet laajaa keskustelua nuorisorikollisuudesta ja nuorten mielenterveysongelmista sekä syrjäytymisestä. Tilanteessa, jossa nuorten syrjäytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väkivaltainen käyttäytyminen ovat kasvussa, sote-uudistuksen rahoitusmallin raju Uusimaahan kohdistuva rahoitusleikkuri on otettava vakavasti. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen sote-uudistuksen rahoitusleikkausten vaikutuksista nuorten syrjäytymiseen, mielenterveyteen ja väkivaltaisuuksiin.

Sote-uudistuksessa ollaan rankalla kädellä leikkaamassa monien isojen kaupunkien, ja erityisen Uudenmaan rahoitusta. Monet sosiaaliset ongelmat keskittyvät juuri isoihin kaupunkeihin. Pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet erityisesti sosiaalisten palvelutarpeiden osalta ovat aivan eri tasolla ja eri luokkaa kuin muualla maassa.

Rahoitusmallissa sosiaalisten tarpeiden huomiointi on ollut täysin riittämätöntä. Rahoituksessa ei huomioida moninaista tehtäväkenttää sosiaali- ja terveyspuolella, vaan se perustuu pääosin sairauksiin ja niiden diagnooseihin, jotka nekin riippuvat kirjauksista. Näissä diagnooseissa ei näy syrjäytyminen, maahanmuuttajatausta, väkivalta eikä monet mielenterveys- ja päihdeongelmat. Sosiaalinen puoli jää hyvin varjoon ja rahoituslaskelmat perustuvat väärälle pohjalle.

Erityisesti kaupunkialueilla ja pääkaupunkiseudulla sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy ja niihin tarttuminen ovat merkittävässä roolissa nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja yhteiskunnan turvallisuuden varmistamisessa. Uudenmaan rahoitusleikkuri osuu pahasti juuri nuoriin ja lisää eriarvoisuutta.

On myös käsittämätöntä, että Uudenmaan sote-rahoituksessa ei ole huomioitu yksityisen terveydenhuollon KELA-rahoituksen osuutta. Pääkaupunkiseudulla ihmiset usein ovat pakotettuja käyttämään yksityisiä palveluita, kun julkiselle puolelle on vaikea päästä. Kela-korvatut käynnit ovat sairauden tutkimukseen ja hoitoon liittyviä, ja täyttävät julkisen rahoituksen kriteerit siltä osin. Tämä julkisen rahoituksen osuus pitäisi ilman muuta olla mukana, kun määritellään alueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitustarvetta. Ei ihmiset turhaan käy lääkärissä, vaan kyllä siihen on aina joku syy. Nyt rahoitustarpeen määräytymisestä uupuu merkittävä palanen.

On hallitukselta vastuutonta viedä Uudeltamaalta enemmän kuin mitä nykyisin näihin palveluihin käytetään, kun vielä on tiedossa nuorten kasvanut pahoinvointi, syrjäytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat ja väkivaltaisuus. Sosiaalisten tarpeiden, pääkaupunkiseudun erityistarpeiden sekä KELA-korvausten sivuuttaminen rahoituksessa ovat niin merkittäviä epäkohtia, ettei tällaista rahoitusmallia voi mitenkään poliittisesti eikä eettisesti hyväksyä. Jos sosiaalisiin ongelmiin ei ole voimavaroja puuttua, edessämme on yhä kasvavat ihmisten huonovointisuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden ongelmat.

Miten riskiryhmään kuuluva selviää Uudellamaalla koronaepidemian aikana?

Maanantai 30.3.2020 - Mia Laiho

Kuka kuuluu vakavaan koronainfektion riskiryhmään? Yllätys, kyse ei ole vain ikäihmisistä yli 70-vuotiaista, vaikka heidän riskistään onkin paljon puhuttu. THL:n määrittelyn mukaan siihen kuuluu myös henkilöt, joilla on vaikea-asteinen sydänsairaus, huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus, diabetes, johon liittyy elinvaurioita, krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta, leukemia- ja lymfoomapotilaat ja potilaat, joilla on vastustuskykyä heikentävät lääkitys. Kyseisiä sairauksia voi olla lapsilla, nuorilla, aikuisilla, sekä ikäihmisillä.

Uudenmaan rajat suljettiin 28.3.20 valmiuslain 118§ päätöksellä. 1,7 miljoonaa ihmistä, reilu 30% Suomen väestöstä on erotettu muusta Suomesta. Kun tartunnat väistämättä lisääntyvät vielä Uudenmaan sisällä, Uudenmaan ihmisten tartuntariski kasvavat. Uudellamaalla riskiryhmään kuuluvat henkilöt ovat samalla myös suuremmassa riskissä sairastua koronainfektioon. Mitä sitten pitäisi tehdä heidän suojelemiseksi? Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Tässä joitakin nostoja siitä ja vähän muutakin.

Riskiryhmät joutuvat myös asioimaan kaupassa, ellei heillä ole sellaista apua, joka voisi sen heidän puolestaan tehdä tai osaamista ruokakassin tilaamiseen. Meillä on myös paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden vanhemmat, joku perheenjäsen tai riskiryhmään kuuluva itse käy töissä. Jos etätyö ei ole mahdollista niin työnantajan kanssa on järkevä miettiä, voisiko työyksikön sisällä tehdä muutosta työtehtävien osalta vähemmän riskialttiiseen työympäristöön. Ruokakaupoissa hyvään hygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ostoskärryt, ovien kahvat, hedelmä-ja vihannespuntarit ym ja niiden hygieniasta huolehtiminen oleellista. Irtotuotteet on jo monesta kaupasta korjattu pois, hyvä niin.

Riskiryhmiin kuuluvat joutuvat myös käyttämään perusterveitä ihmisiä enemmän sairaaloiden ja terveyskeskusten palveluita. Riski saada tartunta näissä palveluissa kasvaa, jos asiaa ei ole yksiköissä huomioitu riittävällä tavalla. Pelko sairastua on todellinen. Riskiryhmiin kuuluvien potilaiden tartuntariski tulee minimoida. Vaikka suosituksena on pysyä kotona niin monen on liikuttava itse julkisilla paikoilla ja käytävä sairaaloissa perussairauksiensa takia. Hygienia, ohjeistus ja riskien minimointi ovat nyt avainasemassa näiden ihmisten tartunnan saamisen ehkäisemiseksi. Jos esim. syöpähoidossa käyvä ihminen saa koronainfektion, on taudin aiheuttama kuolemanriski moninkertainen.

Riskiryhmään kuuluvia ihmisiä testataan koronan kannalta edelleen samoissa pisteissä muiden potilaiden kanssa. Heitä ei tulisi altistaa testauspisteiden tartuntavaaroille. Julkisessa keskustelussa on noussut esille riskiryhmään kuuluvien ihmisten huoli saada tartunta viimeistään testauspisteillä.  Riskiryhmille riskialttiimpia paikkoja on testauspisteet, mikäli he joutuvat odottamaan testausta samassa tilassa oireellisten potilaiden kanssa. Riskiryhmien testaus tulisi hoitaa ennemminkin esimerkiksi kotikäynnillä tai drive-in-tyyppisissä paikoissa, ettei heidän tarvitse altistua julkisten testauspisteiden odotustiloille. Myös testauspisteiden hygienian on oltava niin hyvällä tasolla ettei testaukseen meneminen itsessään jo pelota riskiryhmään kuuluvia. Testauspisteillä tulisi olla desinfektioainetta saatavilla sekä turvavälistä olisi pystyttävä pitämään huolta. Odotusaika testaukseen olisi pidettävä myös mahdollisimman lyhyenä. Kenenkään ei tulisi pelätä saavansa tartuntaa testauspaikalla.

Viime päivinä lehdistä on saatu lukea myös tapauksesta, jossa lasten syöpäosastolla työskennellyt hoitaja oli sairastunut koronaan. Työntekijät, jotka ovat oireettomia saattavat tartuttaa. Heidät pitäisi testata, jotta voidaan turvallisesti hoitaa potilaita. Hoitajien testaamattomuus on riski potilaille, etenkin kun otetaan huomioon taudin tarttuvuus jo muutama päivä ennen oireiden ilmaantumista. Hoitohenkilökuntaa tulisi testata erittäin matalalla kynnyksellä, jotta henkilökunta ei levitä tautia eteenpäin. Erityisesti syöpä- ja muita immuunipuutospotilaita hoidettaessa pitäisi testata myös oireettomia hoitajia, etteivät he tietämättään levitä virusta näihin haavoittuviin asiakasryhmiin. Heikon tai jopa olemattoman vastustuskyvyn omaavilla potilailla on merkittävä kuolemanriski, jos he saavat koronaviruksen.

Kannan huolta myös 75 000 kotihoidon asiakkaasta. Hoitajat heidän ympärillään voivat vaihtua jopa yli 60 kertaa kuukauden aikana.  Usein vaihtuvat hoitajat ja puutteellinen suojavarusteiden saatavuus ja ohjeistus lisäävät kotihoidon asiakkaiden tartuntariskiä merkittävästi. Ensin määrätään ikäihmiset pysymään kotona, mutta sitten kotona voi rampata saman vuorokauden sisällä jopa monta eri hoitajaa kotihoidosta. Ei vaikuta järkevältä infektion leviämisen ehkäisyn kannalta. Sosiaali-ja terveysministeriön pitäisi valtakunnallisesti ohjeistaa myös tätä asiaa.

Me kaikki voimme ja meidän tulee tehdä kaikki voitavamme sekä itsemme että riskiryhmien suojelemiseksi. Tavoitteena pitää olla viruksen pysäyttäminen. Aikaa ei ole hukattavana!

Koronavirus etenee - onko Suomi valmis?

Lauantai 22.2.2020 - Mia Laiho

Koronavirustartuntoja on tähän päivään mennessä todettu 76 700  ympäri maailmaa ja kuolleita on yli 2 000. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset. Jos tauti leviää yhtä voimakkaasti usealle mantereelle, on vaarana sen eteneminen epidemiaksi myös meillä Suomessa. Runsaan matkailun vuoksi tautien siirtyminen toiselle puolelle maapalloa voi tapahtua nopeasti. Mitä tapahtuu, jos kansastamme on tuhansia ihmisiä samaa aikaa sairaalahoidossa, karanteenissa tai tartuttajina? Onko Suomi valmis?

Viruksen saaneista noin 81 %:lla tauti on ollut lievä, ja he toipuvat normaalisti, mutta 14 %:lla on todettu keuhkokuume ja noin 2 % on kuollut tautiin. Kuolleisuus keskittyy erityisesti vanhempiin ikäluokkiin. Jos virustartunta osuu heikkoihin vanhuksiin, riski joutua sairaalahoitoon on suuri. Esimerkiksi pelkässä säännöllisen kotihoidon piirissä on tällä hetkellä Suomessa vajaat 60 000 vanhusta. Suurin piirtein saman verran vanhuksia on ympärivuorokautisessa hoivassa.  Suomen sairaaloissa on hyvä valmius tutkia ja hoitaa koronavirusinfektioita eristysolosuhteissa. Mutta onko järjestelmässä varauduttu lisääntyneisiin sairaalahoitopaikkoihin sekä siihen, miten iäkkäitä vanhuksia hoidetaan epidemiatilanteessa, jos he sairastuvat? Kotihoidossa olevien vanhusten toimintakyky on jo äärirajoilla, ja jos he saavat infektion, he vaativat käytännössä sairaalahoitoa. Ja heidän lisäksi on toki kaikki muut sairaalahoitoa vaativat potilaat.

Terveydenhuollon henkilöstö on keskeisessä asemassa tartuntojen torjunnan kannalta. Hoitajilta on kuulunut huolta epäselvistä ohjeistuksista ja konkreettisia käytännön ohjeita kaivattaisiin. Muun muassa siitä miten suojata muita ihmisiä tartunnoilta, jos henkilöllä on vahvistamaton tautiepäily. Sosiaali-ja terveydenhuollon toimipisteiden kirjo on laaja ja on tärkeää, että kaikilla toimijoilla olisi riittävät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet. Jos  tartuntaepäily herää perusterveydenhuollossa terveyskeskuksessa tai lääkäriasemalla, on suunniteltava missä näyte otetaan ja miten kuljetus  järjestetään, julkisella liikenteellä, taksilla, ambulanssilla? Miten järjestetään ulkopuolisten suojaus? Vai luotetaanko vain siihen, ettei tautia ole ja ryhdytään jäljitystoimiin, jos tauti sitten todetaan? Saadaanko kaikki mahdolliset altistuneet enää siinä vaiheessa kiinni? Mahdollisten tautitapausten nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta tehokkailla torjuntatoimilla voidaan vähentää jatkotartuntojen riskiä.

THL ja puolustusvoimat ovat tehneet ohjeistuksia epäiltäessä koronavirus COVID-19 sekä epidemian varalle.  Kansallisissa ohjeistuksissa tulisi kiinnittää huomiota myös muihin rakenteisiin, joissa ihmisiä liikkuu. Toistaiseksi Suomessa on ollut vasta yksi todettu tartunta ja ei ole aihetta pelolle. Kansalaisten ja eri toimijoiden ajantasainen ja riittävä informointi eri tiedotusvälineitä hyödyntäen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Myös palvelualojen, kauppojen, päiväkotien ja koulujen henkilökunta tulisi huomioida paremmin tiedottamisessa. Työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä päivän aikana. Jos tilanteeseen ei ole ennakolta varauduttu, yksi sairastunut päiväkotilapsi voi esim. ehtiä sairastuttaa jo monta ihmistä ennen kuin tilanteeseen havahdutaan. Talvilomasesongin ollessa kuumimmillaan ihmiset matkustavat myös mantereiden välillä, mikä lisää tartuntariskiä.

Koronavirus voi lisätä entisestään lääkkeiden saatavuusongelmia. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat merkittävästi lisääntyneet parin viime vuoden aikana. Fimean mukaan häiriöiden taustalla on valmistuksen hajauttaminen. Lääkkeiden raaka-aine saatetaan valmistaa Kiinassa, tabletti Intiassa ja pakkaus Irlannissa. Jos joku tökkii pitkässä tuotantoketjussa, se voi vaikuttaa lääkevalmisteiden saatavuuteen maailmanlaajuisesti. Myös se, että tehtaiden sairastuneet työntekijät ovat karanteenissa vaikuttaa lääketehtaiden toimivuuteen. Suomessa on käytössä lääkkeiden velvoitevarastointi kriisitilanteita varten. Se ei kuitenkaan riitä epidemiatilanteessa turvaamaan ihmisten kaikkia nykyisiä lääkityksiä. Kun Suomessa jo nykytilanteessa on useissa lääkkeissä saatavuusongelmia, niin miten järjestelmä on varautunut ennakolta koronaviruksen mahdollisesti aiheuttamiin kuljetushäiriöihin tai lääkkeiden tuotannollisiin ongelmiin? Asiaa ei voi jättää vain seurannan varaan, vaan asiaan on varauduttava etukäteen. Jos hoito- ja suojavarusteita ei ole etukäteen osattu tilata riittävästi, Suomi voi jäädä nuolemaan näppejään, kun niitä ei ole saatavilla tai niiden hinta nousee pilviin.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koronavirusepidemiaan varautumisesta sekä epidemiaan liittyvistä lääkkeiden, hoitotarvikkeiden ja sairaalapaikkojen riittävyydestä. Olen mukana myös Elina Lepomäen jättämässä kirjallisessa kysymyksessä liittyen koronaviruksen taloudellisiin vaikutuksiin. Hyvä ennakointi ja varautuminen ovat merkittävässä roolissa, jos tilanne infektion leviämisen suhteen etenee. Maan hallitus ei voi sivuuttaa asian tärkeyttä Suomelle.

Sote jäi poliittisen koplauksen jalkoihin

Perjantai 24.5.2019

Hallitusneuvotteluja vetävä demareiden Antti Rinne kertoi eilen, että hallitusneuvotteluissa on päädytty 18 maakunnan malliin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Piti hieraista korvia, että kuulinko todella oikein. Mitä uutta siinä on? Tähänkö ilmiöpohjaisessa pöydässä Säätytalolla lopulta päädyttiin toista viikkoa jatkuneiden keskusteluiden jälkeen? Samaan maakuntamalliin, jota aiemmin oppositiossa olleet puolueet Vihreät, Demarit, Vasemmistoliitto ja RKP ovat itse kritisoineet ja vastustaneet neliraajajarrutuksessa. Mukana on myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka kaatoi hallituksen viime vaalikauden loppumetreillä Sote- ja maakuntauudistuksen epäonnistumisen takia.

Hallituksen kaatuminen Suomessa on historiallisesti hyvin poikkeuksellinen tilanne ja Suomessa on hallituksen kaatamisesta lähtien ollut toimitusministeristö. Eduskuntavaaleissa Keskusta kärsi historiallisen vaalitappion menettäen eduskunnasta 18 paikkaa. Liekö sattumaa, mutta paikkoja menetettiin juuri sama määrä kuin mitä maakuntia oli aiemmassa esityksessä ja mitä nyt taas on suunniteltu. Kansa ilmaisi selvästi epäluottamuksensa vaaleissa Keskustaa kohti. Mutta mitä vielä. Suomessa kansan tahdolla ei ole merkitystä, kun hamutaan valtaa ja tehdään poliittisia lehmänkauppoja. Sanoisin, että historiallisen hallituksen kaatumisen ja Keskustan rökälevaalitappion jälkeen tehtiin vielä bonuksena tälle kaikelle historiallinen lehmänkauppa, koplaus Keskustan ja Demareiden välillä.

Jos hallitus muodostetaan nyt Säätytalolla olevista puolueista, Keskusta saa maakuntansa, mutta tämän kääntöpuolena tullaan näkemään valitettavasti tavallisten palkansaajien ja yrittäjien kukkaron keveneminen. Ja Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP kulkevat kiltisti Antti Rinteen talutusnuorassa, kun ministerinsalkut häämöttävät.  Täytyy muuten vielä ihmetellä, että sekä Rinteellä että muilla neuvotteluissa olevilla puolueilla Vihreillä, RKP:llä ja Vasemmistoliitolla oli pokkaa tulla täsmälleen saman maakuntamäärän suhteen ulos kuin aiemmin vastustamassaan sote-ja maakuntamallissa. Useat asiantuntijat ovat kuitenkin esittäneet kritiikkiä maakuntien suurelle määrälle. Ja suurten kaupunkien tarpeet, osaaminen ja jo olemassa olevat laajat hartiat on jätetty käytännössä huomiotta. Vihreät ja demarit kääntävät kaupunkialueiden äänestäjilleen tylysti selkänsä. Sitten ihmetellään, miksi ihmisiä ei kiinnosta politiikka ja miksi ihmiset eivät aktivoidu EU-vaaleihin. Eduskuntavaalien jälkeinen hallitusneuvotteluiden näytös Säätytalolta ei todellakaan ole ollut demokratiaa arvostavaa. Kuudessa suurimmassa kaupungissa asuu yli kolmasosa Suomen väestöstä. Kaupungistumiskehitystä ei voida estää, mutta Säätytalolla nyt olevat puolueet ovat sivuuttaneet kylmästi näiden kaupunkien ja asukkaiden tarpeet kylmästi. Valtion tulee turvata kaikille Suomessa asuville lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Se tulee tehdä parhaalla mahdollisella tavalla yhdenvertaisuuden ja kustannusten hallinnan kannalta. Esitetty 18 maakunnan malli ei ole sitä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tällä vaalikaudella olisi ollut tärkeää lähteä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeiden pohjalta. Nyt jälleen kerran aletaan rakentamaan muuta hallintoa maakuntavaaleineen ja verotusoikeuksineen. SOTE tulee eittämättä jäämään hallinnon muodostamisen jalkoihin. Eikö mitään ole otettu opiksi? Minua harmittaa erityisesti se, että kun jatkamme tätä loputtoman hallinnon valmistelua, siihen menee tuhottomasti rahaa ja ihmisten työaikaa. Nämä kaikki resurssit voitaisiin käyttää ihmisten hoitoon pääsyn parantamiseen, peruspalveluiden vahvistamiseen ja hoitajien ja lääkäreiden ja muun henkilökunnan lisäämiseen. Asiakkaat ja potilaat jäävät valitettavasti taas nuolemaan näppejään. Ja työntekijöiden epävarmuus jatkuu.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe vanhusten hoidon tilasta

Keskiviikko 6.2.2019 - Mia Laiho

Välikysymys vanhusten hoidon tilasta 6.2.2019

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe

Arvoisa puhemies,

Ikäihmisiin kohdistuneet laiminlyönnit vanhustenhoidossa ovat järkyttäneet meitä kaikkia. Muiden ihmisten avun ja hoivan varassa olevien ihmisten perustarpeiden laiminlyöminen on epäinhimillistä ja tuomittavaa.

Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa. Siksi palvelurakenteemme ja hoitokulttuurimme on oltava sellainen, ettei epäinhimilliselle kohtelulle anneta sijaa. Kokoomus vaatii, että vanhusten palvelujen rakenteet, toimintatavat, valvonta ja henkilöstön määrä laitetaan kuntoon. Meille ei riitä pelkkä henkilöstömitoituksen tarkistaminen. Nyt tarvitaan suurempi remontti!

Suomeen tarvitaan Kokoomuksen esittämä hoivatakuu, joka tarkoittaa sitä, että jokaiselle vanhukselle turvataan yksilöllisistä tarpeista lähtevät riittävät ja laadukkaat palvelut oikea-aikaisesti. Vanhuksen tarvitsemat palvelut on varmistettava nykyistä lyhyemmän määräajan puitteissa.

Vanhuspalvelulain velvoittavuutta on siis lisättävä. Siksi kokoomus vaatii, että hallituksen käynnistämä valmistelutyö arvioi vanhuspalvelulain kokonaisuuden, ei vain mitoitusta.

Ongelmia on sekä julkisissa että yksityisissä vanhuspalveluissa. Kaikkiin epäkohtiin on suhtauduttava vakavasti. Samalla on muistettava, että valtaosassa vanhustenhoidon yksiköistä tehdään hyvää ja arvokasta hoitotyötä sitoutuneesti ja suurella sydämellä.

moni kunta ei nykyisellään selviä velvoitteistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä ja tilanne on johtanut osaamattomiin kilpailutuksiin. Vanhustenhoidossa tapahtuneet laiminlyönnit ovat siitä valitettava osoitus. Hintoja on kilpailutuksissa poljettu laadun kustannuksella. Häviäjiä tässä ovat sekä ikäihmiset että liian tiukoille joutunut hoitohenkilökunta.

Nykyinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on tullut tiensä päähän ja tarvitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja nykyisiä kuntia laajemmat alueet järjestämään palvelut. Vanhuksilla ja omaisilla pitää olla mahdollisuus valita, missä hoivapaikassa haluaa asua elämän loppuvuodet. Tämä pakottaa palveluntuottajat paremman laadun tavoitteluun.  

Kokoomus vaatii, että vanhuspalvelulaki arvioidaan uudelleen, sen sisältöä tarkennetaan, sen sitovuutta lisätään ja valvontaa tiukennetaan.

Emme saa unohtaa sitä vanhusväestöä, joka asuu kotona ja on kotiin tuotavien palveluiden tai omaishoitajan tuen varassa. Kokoomus haluaa, että vanhukset saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa hoivan riippumatta siitä asuvatko he kotona vai ympärivuorokautisten palveluiden piirissä.  Ja heitä kaikkia varten tarvitsemme lisää hoitajia.

Kokoomus haluaa, että lakiin kirjoitetaan perusteet hoidettavien avun tarpeen huomioivalle hoitajamitoitukselle. Esitämmekin valtakunnallisen hoitoisuusmittarin käyttöönottoa ja velvoittavuutta lakiin.

Valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla huomioidaan vanhusten yksilöllisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa joustavasti hoidettavien hoidon tarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan.

Vanhuksillamme on myös oikeus luottaa siihen, että hoitaja on ammattitaitoinen ja alalle soveltuva. Henkilökunnalla on oltava oikeus osaamisensa ylläpitoon ja kehittämiseen, sekä hyvään johtamiseen ja työhyvinvointiin. 

Kokoomus haluaa, että ikäihmisten toimintakyvyn säilyttäminen huomioidaan ennaltaehkäisevissä ja muissa yhteiskunnan palveluissa, varmistetaan kuntouttavat palvelut kaikissa palveluissa yhteistyössä omaisten ja järjestöjen kanssa.  

lisäksi hyvä lainsäädäntö tarvitsee tuekseen vahvan valvonnan. Puhemies Risikon aloitteesta kokoomus lisäsi tämän vuoden budjetissa eduskunnan oikeusasiamiehen voimavaroja. Oikeusasiamies toimivaltuuksineen valvoo ja edistää jatkossa kattavammin ikäihmisten oikeuksia ja etua vanhustenhuollossa ja muualla yhteiskunnassa. Niin ikään kuntien valvontaa, sekä aluehallintavirastojen ja Valviran suorittamaa valvontaa on tarpeen tehostaa. Sekä oikeusasiamies että valvontaviranomaiset tarvitsevat toimintansa vahvistamiseen asianmukaiset resurssit. 

Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa ja hoitoa. Tämä onnistuu vain päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyöllä. Parhaat ratkaisut syntyvät huolellisella valmistelulla ja tutkittuun tietoon perustuen, sekä hoitohenkilökuntaa, ikäihmisiä ja heidän omaisiaan kuullen. Ikäihmiset ansaitsevat vain parasta.

Vanhustenhoidossa nykytilanne on kestämätön

Tiistai 29.1.2019 - Mia Laiho

Viime päivinä otsikoihin on noussut laajasti vanhustenhoidon ongelmat ja toimintatavat yksityisessä hoivayrityksessä. Toiminta ei ole mitenkään hyväksyttävää. Aiemmin syksyllä esillä olivat lastensuojelun laitoksiin sijoitettujen lasten huolenpidon ongelmat. Myös vammaispalveluissa on kilpailutusten myötä ollut monia ongelmia. Kun ongelmia nousee esille, syytöksiä alkaa lennellä ilmaan, ja tilanne usein kärjistyy vastakkainasetteluksi julkisen ja yksityisen toiminnan välille. Vastakkainasettelu ei kuitenkaan johda mihinkään, sillä kaikki tiedämme että on sekä hyvin että huonosti palveluja tuottavia sekä julkisia että yksityisiä toimijoita.

Nykyisin sosiaali-ja terveyspalveluita järjestää vajaa 300 kuntaa ja kuntayhtymää. Monet kunnat ovat ostaneet hoivapalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Palveluiden hankkiminen ostopalveluna ei kuitenkaan tarkoita kunnan valvontavastuun poistumista. Kunta on vastuussa asukkaiden lakisääteisten palveluiden asianmukaisesta ja laadukkaasta hoidosta.  Kunnan lisäksi myös aluehallintovirastot ja Valvira valvovat niiden toimintaa. Kokoomus on esittänyt että jatkossa myös oikeusasiamies saataisiin valvomaan vanhusten oikeuksien toteutumista, ja sitä varten onkin jo vuodelle 2019 osoitettu resursseja.

Nykytilanteen ongelmat ovat monisyisiä. Merkittävä asia on puutteellinen palveluiden hankinta-ja kilpailutusosaaminen kunnissa. Monissa, erityisesti pienemmissä kunnissa, ei ole osaamista ja taitoa tehdä laadukkaita ja sopimusteknisesti ja sisällöllisesti laadukkaita kilpailutuksia ja hankintoja. Kun ongelmia ilmenee, huomataan sopimuksen puutteet, ja ei ole osaamista tai uskallusta puuttua tarpeeksi tiukasti sopimusrikkomuksiin. Nykymalli muistuttaakin villiä länttä, joka on otollinen maaperä suurille hoivayrityksille hyödyntää sekavaa tilannetta, joka ei tunnu olevan kenenkään vastuulla. Mitä pidempään nykyiset sekavat ja monin paikoin osaamattomat hankinnat jatkuvat ihmisten elämän tärkeillä palveluilla, tilanteeseen ei saada muutosta. Mitä pidempään Suomessa poliittisesti ei saada tehtyä päätöksiä sosiaali-ja terveyspalveluiden järjestämisestä, yksityiset terveys-ja hoivajätit jatkavat kasvuaan. Tämä kaikki sen takia ettei saada poliittisesti ratkaistua yli 10 vuoden vatuloinnin jälkeen miten Suomessa järjestetään sosiaali-ja terveydenhuolto. Samanaikaisesti henkilöstö yrittää tehdä työtänsä arvojen ja todellisuuden välisessä ristiriidassa. Ei ihme, että henkilökunta uupuu ja äänestää jaloillaan. 

Hoidon laatuun vaikuttavat oleellisella tavalla henkilöstön sitoutuminen, työhyvinvointi, täydennyskoulutus, asianmukaiset asiakkaiden tarpeiden mukaiset resurssit ja hyvä johtaminen. Henkilöstöstä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä hoivapalvelumme nojaavat henkilöstön työpanokseen. Pääsääntöisesti mitä paremmin huolehdimme henkilöstöstämme, ja johtaminen on kunnossa, sitä laadukkaampaa hoitoa vanhukset saavat. Hyvinvointivaltiossa hoivan tarpeessa olevien asukkaiden on voitava luottaa siihen, että heistä pidetään huolta, olivat he sitten lapsia, vanhuksia, vammaisia tai muuten hoivan tarpeessa olevia. 

Sosiaali-ja terveyspalvelujen uudistaminen on välttämätöntä sillä tarvitsemme vahvempia palveluiden järjestäjiä ja laadukkaita ja turvallisia palveluita yhä ikääntyvälle väestöllemme.  SOTE-uudistuksen sisältämä henkilökohtainen budjetti mahdollistaa asiakkaan tuomisen palvelujen keskiöön. Kun vanhuksella on mahdollisuus valita eri hoivapaikkojen välillä, parhaat hoivapaikat selviytyvät ja laatuun on panostettava. Valvonnan keskittämisellä valvonnan määrään ja suunnitteluun on samalla paremmat lähtökohdat.Tarvitsemme myös ihmisten ulottuville avointa ja julkista tietoa palvelujen laadusta ja sisällöstä sekä vertailukelpoisia laatumittareita. Niissä palveluissa, joissa käytetään verorahaa, on päätöksenteon ja laadunhallinnan oltava avointa ja läpinäkyvää.

Meidän päättäjien on pystyttävä tekemään päätöksiä sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisen osalta. Julkisesti rahoitettujen lakisääteisten palveluiden järjestäminen on saatava laajemmille ja osaavammille hartioille. Nykytilanne ei vain voi jatkua, jos tunnemme vastuumme asukkaiden asianmukaisesta ja inhimillisestä palveluiden järjestämisestä. Epävarmuus tulevasta on poissa sekä henkilöstön että palvelujen tarvitsevien hyvinvoinnista ja palveluista.

Keski-Uusimaa: Myös Uusimaa hyötyy SOTE-ja maakuntauudistuksesta

Lauantai 26.5.2018

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta.  Aiemmat mallit ovat pysähtyneet mm. perustuslakiin. Nykytilanne ei voi kuitenkaan jatkua. Sote-kustannusten kasvu on kestämätön, ja palveluihin pääseminen ongelmallista. Uudellamaallakin odotusaika terveysasemalle vaihtelee merkittävästi, vaikka kansalaisten tulisi olla tasavertaisessa asemassa.

Nykyään jos rahat ovat kunnassa loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Muun Suomen sosiaali-ja terveydenhuollon toimimattomuus on kaatunut siis viime kädessä uusmaalaisten veronmaksajien niskaan.

Uudessa sotemallissa valtiolla on tehokkaammat suitset. Järjestämisvastuussa on maakunta, jolla on leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseen. Jos taas maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu selvitystilaan ja tarvittaessa liitetään toiseen maakuntaan. Piikki ei siis olisi enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille.  

Uudessa mallissa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelua tarvitseva voi kääntyä samalla asiakasmaksulla joko julkisen tai yksityisen sote-keskuksen puoleen. Edellytyksenä on, että sote-keskus täyttää maakunnan päättämät kriteerit. Hoitoa tarvitsevan ei siis enää tarvitse tyytyä odottamaan pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi hakeutua toiseen paikkaan. Ihminen voi myös jäädä käyttämään sen sotekeskuksen palveluja, joihin hän on jo tyytyväinen. Ja erillistä valintaa ei ole myöskään välttämätöntä tehdä, jos ei halua.

Monisairaat, vammaiset ja muut paljon palveluja käyttävät voivat saada käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin. Se lisää ihmisen itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän tärkeisiin palveluihin, kuten valita missä palvelutalossa haluaa asua. Erikoissairaanhoidossa taas tulee tarjota asiakasseteliä, jos omaan sairaalaan ei pääse hoitotakuun määrittelemässä 6 kuukaudessa.  Kun ihminen pääsee ajoissa lääkäriin tai tarvittaessa esim. keinonivel- tai kaihileikkaukseen, kustannukset vähenevät kun sairaus hoidetaan ajoissa ja myös työkyky palautuu nopeammin.

Muutoksissa syntyy usein alussa lisäkustannuksia. Uudellamaalla isoimpana maakuntana nämä muutoskustannukset ovat suurimmat. Uudellamaalla on myös metropolialueen muita haasteita, kuten syrjäytyminen, suuri maahanmuuttajien määrä ja vieraskielisyys. Niihin edellytämme lisää rahaa valtiolta. Julkisuudessa esitetystä kritiikistä huolimatta esitetty sote-malli luo riittävän hyvän raamin palveluille ja voimme mennä luottavaisesti sillä eteenpäin.

Pia Kauma
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Mia Laiho
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)
Espoo

Uudellemaalle merkittävästi rahaa valinnanvapauspilotteihin

Torstai 17.5.2018

Tällä viikolla otettiin askel kohti asiakaslähtöisempää ja yhdenvertaisempaa terveydenhuoltoa, kun sosiaali- ja terveysministeriö päätti valinnanvapauspilottien määrärahoista. Valinnanvapauspilottien tarkoituksena on tukea sosiaali-ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa jo ennen varsinaisen lain voimaantuloa.

Uudellemaalle myönnettiin kokonaisuudessaan 50 miljoonaa euroa valinnanvapauden pilotointiin. Rahoitus takaa sen, että valinnanvapauden eri palasia kuten sote-keskuksia, henkilökohtaista budjettia ja asiakasseteliä voidaan kokeilla jo ennen varsinaisen uudistuksen alkua.

Kokeiluista saatava tieto ja kokemus on tärkeää, jotta käytännössä nähtäisiin, miten uusi asiakaskeskeisempi toimintamalli toimii. Kaikkiaan pilotteihin oli hakijoita kaikista maakunnista, mikä kertoo kuntien halusta päästä kokeilemaan valinnanvapauden toimintamalleja.

Pilotit ovat tärkeitä paitsi järjestelmän toimeenpanon näkökulmasta myös ihmisten kannalta. Valinnanvapauden myötä asiakkaan tarpeet ja itsemääräämisoikeus lisääntyvät merkittävällä tavalla. Jatkossa jokaisella on oikeus valita, minne haluaa mennä lääkäriin tai missä palvelutalossa haluaa asua lompakon paksuudesta riippumatta. Ihmiset pääsevät totuttelemaan uuteen järjestelmään ja tutustumaan erilaisiin valintatilanteisiin. Piloteista saadaan tärkeää tietoa myös siitä, millaista tukea ja neuvontaa ihmiset voivat tarvita.

Monet uudistukseen kriittisestikin suhtautuvat asiantuntijat voivat myöntää sen, että uudistuksen tavoitteet kuten palvelujen laadun paraneminen sekä kustannusten hillintä, ovat viime kädessä kiinni uudistuksen toimeenpanosta. Klikkiosikoiden teatraalisuus kätkee taakseen sen tosiasian, että asiantuntijat ja eduskunnan eri valiokunnat ovat painottaneet kokeilujen kehittävän palveluja jo ennen lain voimaantuloa.

Historia ei tunne yhtään hallinnollista uudistusta, johon ei olisi sisältynyt epävarmuutta tai kysymyksiä. Epävarmuus on tutkimusten mukaan yksi muutosvastarinnan suurimmista ajureista. Näin on varmasti myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta. Valinnanvapauspilottien on määrä tuoda vastauksia ja tehdä tietä varsinaisen uudistuksen toimeenpanolle.

HS: Perheitä ei saa jättää yksin vaikean sairauden kanssa

Sunnuntai 11.3.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat (6.3.) kirjoitti, että moni vanhempi saa kuulla lapsen vakavasta sairaudesta tai vammasta väärällä tavalla. Jutussa tuli hyvin esiin, miten tärkeää on se, miten vakavasta sairaudesta kerrotaan. Ammatillisen ja inhimillisen kohtaamisen lisäksi perheet tarvitsevat tietoa ja tukea myös vastaanottokäynnin jälkeen.

Perinnöllisiä sairauksia tutkitaan ja löydetään yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Kun sairauksia seulotaan, pitäisi olla myös valmiudet antaa tietoa sairaudesta ja sen hoitomahdollisuuksista. Yksiköissä, joissa sikiöseulontoja ja harvinaisia sairauksia tutkitaan, pitää olla selvät, moniammatilliset toimintamallit perheiden tukemiseksi, kun poikkeavaa löytyy.

Suomessa harvinaisten sairauksien tutkimukset ja hoito ovat valitettavan hajallaan. Tästä kärsivät sairauden koskettamat perheet, jotka jäävät uudessa tilanteessa liian yksin.

Harvinaisten sairauksien hoidon arviointia olisikin järkevää keskittää, jolloin pystyttäisiin paremmin arvioimaan potilaan sairauden vakavuusastetta, lääke- ja muun hoidon tarvetta ja vastetta hoidolle. Tällä voitaisiin varmistaa potilaiden hoidon laatu ja tasapuolinen kohtelu koko Suomessa.

Uusien kalliiden lääkkeiden käyttöönotto olisi tällöin myös kustannusten osalta hallittua, ja hoitoa voitaisiin tarjota niille, jotka siitä lääketieteellisten tutkimustulosten perusteella hyötyisivät.

Mia Laiho

kansanedustaja (kok), lääketieteen tohtori, Espoo

HS: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto Palko on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo