Keski-Uusimaa: Myös Uusimaa hyötyy SOTE-ja maakuntauudistuksesta

Lauantai 26.5.2018

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta.  Aiemmat mallit ovat pysähtyneet mm. perustuslakiin. Nykytilanne ei voi kuitenkaan jatkua. Sote-kustannusten kasvu on kestämätön, ja palveluihin pääseminen ongelmallista. Uudellamaallakin odotusaika terveysasemalle vaihtelee merkittävästi, vaikka kansalaisten tulisi olla tasavertaisessa asemassa.

Nykyään jos rahat ovat kunnassa loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Muun Suomen sosiaali-ja terveydenhuollon toimimattomuus on kaatunut siis viime kädessä uusmaalaisten veronmaksajien niskaan.

Uudessa sotemallissa valtiolla on tehokkaammat suitset. Järjestämisvastuussa on maakunta, jolla on leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseen. Jos taas maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu selvitystilaan ja tarvittaessa liitetään toiseen maakuntaan. Piikki ei siis olisi enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille.  

Uudessa mallissa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelua tarvitseva voi kääntyä samalla asiakasmaksulla joko julkisen tai yksityisen sote-keskuksen puoleen. Edellytyksenä on, että sote-keskus täyttää maakunnan päättämät kriteerit. Hoitoa tarvitsevan ei siis enää tarvitse tyytyä odottamaan pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi hakeutua toiseen paikkaan. Ihminen voi myös jäädä käyttämään sen sotekeskuksen palveluja, joihin hän on jo tyytyväinen. Ja erillistä valintaa ei ole myöskään välttämätöntä tehdä, jos ei halua.

Monisairaat, vammaiset ja muut paljon palveluja käyttävät voivat saada käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin. Se lisää ihmisen itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän tärkeisiin palveluihin, kuten valita missä palvelutalossa haluaa asua. Erikoissairaanhoidossa taas tulee tarjota asiakasseteliä, jos omaan sairaalaan ei pääse hoitotakuun määrittelemässä 6 kuukaudessa.  Kun ihminen pääsee ajoissa lääkäriin tai tarvittaessa esim. keinonivel- tai kaihileikkaukseen, kustannukset vähenevät kun sairaus hoidetaan ajoissa ja myös työkyky palautuu nopeammin.

Muutoksissa syntyy usein alussa lisäkustannuksia. Uudellamaalla isoimpana maakuntana nämä muutoskustannukset ovat suurimmat. Uudellamaalla on myös metropolialueen muita haasteita, kuten syrjäytyminen, suuri maahanmuuttajien määrä ja vieraskielisyys. Niihin edellytämme lisää rahaa valtiolta. Julkisuudessa esitetystä kritiikistä huolimatta esitetty sote-malli luo riittävän hyvän raamin palveluille ja voimme mennä luottavaisesti sillä eteenpäin.

Pia Kauma
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Mia Laiho
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)
Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, valinnanvapaus, uusimaa

Uudellemaalle merkittävästi rahaa valinnanvapauspilotteihin

Torstai 17.5.2018

Tällä viikolla otettiin askel kohti asiakaslähtöisempää ja yhdenvertaisempaa terveydenhuoltoa, kun sosiaali- ja terveysministeriö päätti valinnanvapauspilottien määrärahoista. Valinnanvapauspilottien tarkoituksena on tukea sosiaali-ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa jo ennen varsinaisen lain voimaantuloa.

Uudellemaalle myönnettiin kokonaisuudessaan 50 miljoonaa euroa valinnanvapauden pilotointiin. Rahoitus takaa sen, että valinnanvapauden eri palasia kuten sote-keskuksia, henkilökohtaista budjettia ja asiakasseteliä voidaan kokeilla jo ennen varsinaisen uudistuksen alkua.

Kokeiluista saatava tieto ja kokemus on tärkeää, jotta käytännössä nähtäisiin, miten uusi asiakaskeskeisempi toimintamalli toimii. Kaikkiaan pilotteihin oli hakijoita kaikista maakunnista, mikä kertoo kuntien halusta päästä kokeilemaan valinnanvapauden toimintamalleja.

Pilotit ovat tärkeitä paitsi järjestelmän toimeenpanon näkökulmasta myös ihmisten kannalta. Valinnanvapauden myötä asiakkaan tarpeet ja itsemääräämisoikeus lisääntyvät merkittävällä tavalla. Jatkossa jokaisella on oikeus valita, minne haluaa mennä lääkäriin tai missä palvelutalossa haluaa asua lompakon paksuudesta riippumatta. Ihmiset pääsevät totuttelemaan uuteen järjestelmään ja tutustumaan erilaisiin valintatilanteisiin. Piloteista saadaan tärkeää tietoa myös siitä, millaista tukea ja neuvontaa ihmiset voivat tarvita.

Monet uudistukseen kriittisestikin suhtautuvat asiantuntijat voivat myöntää sen, että uudistuksen tavoitteet kuten palvelujen laadun paraneminen sekä kustannusten hillintä, ovat viime kädessä kiinni uudistuksen toimeenpanosta. Klikkiosikoiden teatraalisuus kätkee taakseen sen tosiasian, että asiantuntijat ja eduskunnan eri valiokunnat ovat painottaneet kokeilujen kehittävän palveluja jo ennen lain voimaantuloa.

Historia ei tunne yhtään hallinnollista uudistusta, johon ei olisi sisältynyt epävarmuutta tai kysymyksiä. Epävarmuus on tutkimusten mukaan yksi muutosvastarinnan suurimmista ajureista. Näin on varmasti myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta. Valinnanvapauspilottien on määrä tuoda vastauksia ja tehdä tietä varsinaisen uudistuksen toimeenpanolle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, valinnanvapaus, uusimaa

HS: Perheitä ei saa jättää yksin vaikean sairauden kanssa

Sunnuntai 11.3.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat (6.3.) kirjoitti, että moni vanhempi saa kuulla lapsen vakavasta sairaudesta tai vammasta väärällä tavalla. Jutussa tuli hyvin esiin, miten tärkeää on se, miten vakavasta sairaudesta kerrotaan. Ammatillisen ja inhimillisen kohtaamisen lisäksi perheet tarvitsevat tietoa ja tukea myös vastaanottokäynnin jälkeen.

Perinnöllisiä sairauksia tutkitaan ja löydetään yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Kun sairauksia seulotaan, pitäisi olla myös valmiudet antaa tietoa sairaudesta ja sen hoitomahdollisuuksista. Yksiköissä, joissa sikiöseulontoja ja harvinaisia sairauksia tutkitaan, pitää olla selvät, moniammatilliset toimintamallit perheiden tukemiseksi, kun poikkeavaa löytyy.

Suomessa harvinaisten sairauksien tutkimukset ja hoito ovat valitettavan hajallaan. Tästä kärsivät sairauden koskettamat perheet, jotka jäävät uudessa tilanteessa liian yksin.

Harvinaisten sairauksien hoidon arviointia olisikin järkevää keskittää, jolloin pystyttäisiin paremmin arvioimaan potilaan sairauden vakavuusastetta, lääke- ja muun hoidon tarvetta ja vastetta hoidolle. Tällä voitaisiin varmistaa potilaiden hoidon laatu ja tasapuolinen kohtelu koko Suomessa.

Uusien kalliiden lääkkeiden käyttöönotto olisi tällöin myös kustannusten osalta hallittua, ja hoitoa voitaisiin tarjota niille, jotka siitä lääketieteellisten tutkimustulosten perusteella hyötyisivät.

Mia Laiho

kansanedustaja (kok), lääketieteen tohtori, Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, lääke, harvinaiset sairaudet, sote, lapset, kustannukset

HS: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto Palko on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nusinerseeni, lapset, lääkehoito, kallis, lääkeyhtiö, näyttö, toimintakyky, perhe, elämänlaatu, tukitoimet, lääketiede, SOTE

Helsingin Sanomat: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, lääkehoito, uudet lääkkeet, korkeatasoinen, lääketiede, toimintakyky, näyttö, tukitoimet, elamanlaatu, inhimillisyys, etiikka, sote

Länsiväylä: Ei vaaranneta SOTE-uudistuksessa sitä mikä toimii

Keskiviikko 13.12.2017 - Mia Laiho

Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuolto on useimmissa kunnissa yhdistetty saman johdon alle ja palveluita on kehitetty asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakkaiden hoitopolut ovat sujuvoituneet, asiointi on helpottunut, ja ongelmiin on tartuttu yhä varhaisemmissa vaiheissa. Yhteistyötä on tehty yli kuntarajojen. Paljon on toki vielä tehtävääkin palvelujen kehittämisessä.

 

Jos ehdotettu SOTE-järjestämislaki ja siihen liittyvä valinnanvapauslaki menee tällaisenaan läpi, mennään kehityksessä monta askelta taaksepäin. Aiemmasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymisestä saadut hyödyt valuvat hukkaan ja uhkana on, että ihminen putoaa yhä helpommin eri toimijoiden väliin. Palvelujen hajanaisuus koskettaisi erityisesti ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat monen eri ammattilaisen palveluja. Mielenterveys-ja päihdesairauksista kärsivät, lastensuojelun asiakasperheet, monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ja toimintarajoitteiset olisivat väliinputoajia. Samalla kasvavat yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Tarvittaisiin mittava rahaa vaativa palvelunohjauksen tukijärjestelmä. Tämä olisi pois asiakkaiden palveluista. Valinnanmahdollisuuksia tarvitaan kuitenkin lisää, jotta palvelujen käyttäjä saadaan keskiöön. Muutos pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja vaiheittain. Kaiken julkisen rahoituksen on oltava myös läpinäkyvää riippumatta siitä tuottaako palvelun yksityinen yritys tai julkinen organisaatio.

 

SOTE-uudistusta tarvitaan Suomessa, mutta sen kytkeminen yhteen maakuntaratkaisun kanssa on ollut virhe. Esim. Espoon Leppävaarassa on asukkaita n. 68 000, enemmän kuin pienimmässä maakunnassa! Koko Espoossa on asukkaita 275 000, ja Uudellamaalla 1.65 miljoonaa.  Miten voidaan edes ajatella, että sama sosiaali- ja terveyspalvelujen malli sopisi koko Suomeen, kun väestömäärät ja alueelliset erot ovat niin suuret. Ei pidä vaarantaa sitä, mikä toimii. Suuret kaupungit voisivat tuottaa palveluja itse, ja lisäksi palveluita voisi tuottaa yksityinen sektori, kuten Espoossa on onnistuneesti tehty. Metropolialueen palvelujen vaarantamisella olisi merkittävät vaikutukset sekä alueen asukkaiden palveluihin että koko Suomen talouteen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Espoo

1 kommentti . Avainsanat: SOTE, palveluohjaus, maakunta, iäkkäät, lastensuojelu, mielenterveys, kustannukset

Sote -uudistus haastaa Espoon sosiaali- ja terveyspalvelut

Lauantai 8.4.2017 klo 7:25 - Mia Laiho

Espoo tuottaa nykyisin omat sosiaali- ja terveyspalvelunsa edullisemmin kuin monet muut Suomen suuret kaupungit. SOTE -uudistuksessa vuonna 2019 rahat ja palvelujen järjestämisvastuu siirtyvät Uudenmaan maakunnalle.  Rahat kerätään kunnista, mutta rahojen käytöstä päätetään muualla. Espoo ja Uusimaa menettää osan tuloistaan, kun SOTE -varoja siirretään valtion tasausjärjestelmän kautta maakuntiin. Tämä asettaa uusia haasteita myös kunnan muiden palvelujen rahoitukselle. Vuosisadan merkittävimmän muutoksen valmistelu on valitettavasti  tehty maakuntauudistus edellä. Asiakkaan etu on jäänyt muutoksessa rakennettavan byrokratian ja eri valtapyrkimysten jalkoihin.

Muutoksessa päättäjien on huolehdittava ettei Espoon palvelutasosta tingitä.  Muutokset palveluissa on perustuttava aina asiakkaiden tarpeisiin. Valinnanvapauslaissa asiakasta on huomioitu niin että hän voisi jatkossa valita itselleen sopivimman palveluntuottajan.  Tämä lisännee kilpailua ja vahvistaa asiakkaan asemaa. Tämä voisi muistuttaa asiakkaan näkökulmasta Espoossa jo hyväksi todettua julkisen ja yksityisen terveysaseman rinnakkain toisiaan kirittävää palvelumallia Ison Omenan ja Espoontorin terveysaseman tapaan.

Hallituksen esityksessä valinnanvapauslaiksi on kuitenkin vielä paljon korjattavaa ennen sen käyttöönottoa. Tärkeintä on turvata asiakkaan katkeamaton ja sujuva hoitoketju. On myös määriteltävä tarkasti mitä palveluja kuuluu valinnanvapauden piiriin. Verovaroilla tuotetun hoidon pitää olla aina oikea-aikaista, tarpeenmukaista ja vaikuttavaa riippumatta siitä tuottaako sen julkinen tai yksityinen taho. Rahat eivät muuten riitä ja potilaita jää hoidotta.  Hoitotietojen on myös siirryttävä sujuvasti eri hoitopaikkojen välillä ettei hoito pirstaloidu ja potilasturvallisuus vaarannu. Uudellemaalle tarvitaan siirtymäaikaa ennen lain voimaan astumista. On tärkeää, että Espoo suurena kaupunkina on aktiivisessa roolissa SOTE-muutoksen eri vaiheissa.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu

 

2 kommenttia . Avainsanat: SOTE, valinnanvapaus, hoitoketjut, tiedonsiirto, rahoitus

Missä mennään SOTE-uudistuksessa?

Keskiviikko 27.1.2016 - Mia Laiho

Kunnilta on pyydetty lausuntoa liittyen hallituksen linjauksiin itsehallintoaluejaon perusteiksi ja SOTE-uudistuksen askelmerkeiksi. SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Ongelmallista on, että kuntien on annettava lausunto tilanteessa, jossa itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden perustavaa laatua olevat periaatteet kuten rahoituksen järjestäminen on vielä suunnittelematta. Espoo kuten muutkin kunnat joutuvat antamaan lausuntonsa siis hyvin vähäisillä perustiedoilla tulevasta rakenteesta.  Espoon lausuntoa valmisteltiin ja muokattiin sekä sosiaali-ja terveyslautakunnassa, Kaupunginhallituksessa ja päätettiin lopullisesti valtuustossa 25.1. Haluan nostaa hallituksen esityksestä esille muutamia kohtia.

Uudenmaan alueen suuri koko. Uudenmaan maakunta on 23-kertaa suurempi väestömäärältään kuin pienin maakunta. Mielestäni  lakiesityksen ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: Ensimmäinen ratkaisumalli olisi, että SOTE-alueiden määrää on tarkasteltava uudelleen, ja selkeästi vähennettävä niitä, jotta lakiesitys voisi jotenkin toimia näillä laajemmilla väestöpohjilla. Uudenmaan väestö on yli 1,6 miljoonaa, kun taas pienimmällä SOTE-alueella 200 000 asukkaan luokkaa. Hienoinen ero siis. Tottakai väestöpohja vaikuttaa myös siihen, miten palvelut järjestetään. Ei voida oikein sekoittaa puuroja ja vellejä sekaisin. No, tämä ensimmäinen vaihtoehto tuskin on realistinen, olihan hallitus vaarassa kaatua sen takia että itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden määrästä oli vaikea löytää yhteisymmärrystä puolueiden kesken. Toinen vaihtoehto on että Uudenmaan alueelle on säädettävä erityislaki, joka ottaa huomioon Uudenmaan suuren koon ja alueen erityispiirteet (kuten hintataso, syrjäytyneet, maahanmuuttajat, monikielisyys). Tämä olisi vähintä mitä SOTE:n eteen Uudenmaan aluetta ajatellen pitäisi tehdä. Erityislaissa voisi tarkastella myös tuotannollisten SOTE-alueiden mahdollistamista, jotta vaikutusmahdollisuudet palveluihin olisivat paremmat ja palvelujen tuotanto olisi lähempänä ihmisiä.

Rahoitus ja SOTE-kustannukset.  Lähtökohtana tulee olla ettei kuntalaisten veroaste saa nousta. Tästä on pidettävä kiinni myös pidemmällä aikavälillä. Suomen heikentyneessä taloustilanteessa kustannusten hallintaan olisi muutoksessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa kuntien sosiaali- ja terveystoimen resurssit eivät voi kasvaa palvelujen kysyntää vastaavasti. Samalla rahalla pitää siis saada aikaan siis enemmän palveluita. Asioita pitää pystyä tekemään järkevämmin, hyödyntämään sähköisiä palveluita ja kohdentamaan kasvotusten asiakaspalvelua niille, jotka sitä tarvitsevat.

Miten määritellään valinnanvapaus? Mitkä palvelut ja millä kriteereillä kuuluvat julkisen rahoituksen piiriin. Mitä palveluja ja minkä verran maksetaan verorahoilla? Tarvitaan yhtenäiset kriteerit valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista. Olisi keskityttävä niiden palvelujen tuottamiseen, jotka auttavat ihmisiä selviytymään paremmin arjessa ja tuottavat asukkaille terveyshyötyä. 

Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut tulisi järjestää lähellä ihmistä, matalalla kynnyksellä. Byrokratia ei saa viedä niitä liian kauas asukkaista. Nykyisessä esityksessä on vaarana että byrokratia lisääntyy, ja palvelut keskittyvät ja karkaavat yhä kauemmaksi asukkaista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa, ja järjestää yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset palvelut kustannustehokkaasti. Tämä tulisi hallituksen muistaa SOTE-lain valmistelussa. Olisi erittäin ikävää sekä asiakkaiden, palvelujen saatavuuden ja koko Suomena talouden kannalta, jos SOTE-uudistus epäonnistuu eri puolueiden omien valtapyrkimysten ja keskustan ajaman aluepolitikoinnin takia. SOTE-uudistus ei saa jäädä maakuntauudistuksen jalkoihin. Uudistus vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään. Kansanedustajien tulisi muistaa edustavansa koko Suomea päätöksiä. Tässä on kuitenkin niin suurista asioista kysymys.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-uudistus, palvelut, sosiaali-ja terveydenhuolto, rahoitus, veroaste

Keski-Uusimaa 06.03.2015:SoTe-uudistus liian arvokas pilattavaksi kiireellä

Perjantai 6.3.2015

SoTe-uudistus liian arvokas pilattavaksi kiireellä

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon (SoTe)uudistus on seuraavan eduskuntakauden suurin yksittäinen uudistus. Kuntien menoista yli puolet koostuu sosiaali-ja terveydenhuollon kustannuksista. Ei ole yhdentekevää miten SoTe-uudistus toteutetaan. SoTe-uudistuksessa on kyse isoista rahoista ja ihmisten palveluista. SoTe-uudistuksen ratkaisulla on merkittävät vaikutukset talouden tasapainoon, työllisyyteen ja perheiden hyvinvointiin.

Sosiaali-ja terveysvaliokunnan esittämän SoTe-esityksen pohjalla ei ole ollut käytössä kattavaa taloudellisten vaikutusten arviointia. Tähän mennessä saatujen laskelmien perusteella useimpien Uudenmaan kuntien sosiaali-ja terveydenhuollon menot kasvaisivat merkittävästi, mikä tarkoittaisi käytännössä kunnallisveroprosentin selvää nousua useissa kunnissa. Kustannusten hallinnan kannalta olennaiset ennaltaehkäisevät palvelut, ovat jääneet esitetyissä malleissa huomiotta, ja kannustimet niiden toteuttamiseen puuttuvat. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin, raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat ja joudutaan useammin inhimillisesti raskaisiin ja kalliisiin lasten huostaanottoihin . Esitetyn SoTe-mallin myös samanaikainen järjestämis-ja tuottamisvastuu asettaa myös haasteita terveelle kustannuksia hillitsevälle kilpailulle.

SoTe-uudistus on tehtävä huolellisen suunnittelun, todellisten lukujen ja taloudellisesti kestävän rahoitusmallin pohjalta. Valmisteluprosessin tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Demokratiaan kuuluisi myös että kuntia kuultaisiin ennen lopullista päätöstä. Hyvään kokonaisratkaisuun ei ole pikaista oikotietä. Nyt on mentävä asiakkaat, palvelut ja kestävä talous edellä. Ei ole järkevää sitoa seuraavan eduskunnan käsiä hätäisesti tehdyillä ratkaisuilla. Tätä massiivia merkittävää meitä jokaista koskettavaa uudistusta ei saa pilata liialla kiireellä ja poliittisella pelillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, asiakkaat, valinnanvapaus, kilpailu

SoTe-uudistukseen järkeä

Keskiviikko 4.3.2015 - Mia Laiho

Sosiaali- ja terveydenhuollon (SoTe)uudistus on seuraavan eduskuntakauden suurin yksittäinen uudistus. Kuntien menoista yli puolet koostuu sosiaali-ja terveydenhuollon kustannuksista. Ei ole yhdentekevää miten SoTe-uudistus toteutetaan. SoTe-uudistuksessa on kyse isoista rahoista ja ihmisten palveluista. SoTe-uudistuksen ratkaisulla on merkittävät vaikutukset talouden tasapainoon, työllisyyteen ja perheiden hyvinvointiin.

Sosiaali-ja terveysvaliokunnan esittämän SoTe-esityksen pohjalla ei ole ollut käytössä kattavaa taloudellisten vaikutusten arviointia. Tähän mennessä saatujen laskelmien perusteella useimpien Uudenmaan kuntien sosiaali-ja terveydenhuollon menot kasvaisivat merkittävästi, mikä tarkoittaisi käytännössä kunnallisveroprosentin nousua. Kustannusten hallinnan kannalta olennaiset ennaltaehkäisevät palvelut ovat jääneet esitetyissä malleissa huomiotta, ja kannustimet niiden toteuttamiseen puuttuvat. Samanaikainen järjestämis-ja tuottamisvastuu asettaa myös haasteita terveelle kustannuksia hillitsevälle kilpailulle.

SoTe-uudistus on tehtävä huolellisen suunnittelun, todellisten lukujen ja taloudellisesti kestävän rahoitusmallin pohjalta. Valmisteluprosessin tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Demokratiaan kuuluisi myös että kuntia kuultaisiin ennen lopullista päätöstä. Hyvään kokonaisratkaisuun ei ole pikatietä. Nyt on mentävä palvelut ja kestävä talous edellä. Tätä massiivia meitä jokaista koskettavaa uudistusta ei pidä pilata liialla kiireellä ja poliittisella pelillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SoTe-uudistus, peruspalvelut, asiakas, kunnallisveroprosentti

HS 29.1.15, mielipidekirjoitukseni: SOTE-laki vaatii kunnon perustan

Torstai 29.1.2015 - Mia Laiho

HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden kiirehti SOTE-lain säätämistä vielä tämän eduskunnan aikana(HS27.1.15). Olen samaa mieltä siitä, että Suomen terveydenhuolto vaatii muutoksia, ja aiemmat terveydenhuollon parannusehdotukset eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Puutteellisen lakiehdotuksen vieminen päätökseen sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä.

Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntayhtymiä. Merkittävin lakiesityksen puute on ettei järjestäjää ja tuottajaa ole aidosti erotettu toisistaan. Monopolitilanteessa terve kilpailu puuttuu, jolloin kustannukset eivät pysy kurissa, laatu kärsii, ja loppupeleissä kärsijänä on asiakas. 

Peruspalvelujen rooli on myös jäänyt SOTE-keskustelussa sivuun.  Monissa kunnissa on tehty ansiokasta työtä sosiaali-ja terveydenhuollon yhdistämisessä asiakkaiden palveluketjujen parantamiseksi. Kun isokaan kunta ei voisi jatkossa enää toimia palvelujen tuottajana, niin miten muutokset näkyvät ihmisten arjessa? Miten käy lähipalvelujen? Huononeeko palvelut niissä kunnissa, joissa palvelut on hoidettu hyvin SOTE-alueen yhdenvertaisuuden nimissä? Miten kuullaan perheiden ja vanhusten tarpeita isossa byrokratiassa ? Miten lastensuojelu järjestetään?  Miten toteutuu valinnanvapaus? . Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin niin tulos näkyy raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon  ja lasten huostaanottojen kustannusten kasvuna. SOTE-uudistukseen onkin mentävä perusterveydenhuolto edellä eikä päinvastoin kuten suunta näyttää nyt olevan.

SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Koko Suomea ja meitä jokaista koskevaa taloudellisilta mittasuhteiltaan jättimäistä muutosta ei tule tehdä hätiköiden. Suomen terveydenhuolto ei kaadu siihen että SOTE-laki valmistellaan huolella. Tässäkin pätee samat lainalaisuudet kuin talonrakennuksessa. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, pysyy talokin paremmin pystyssä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto, vanhustenhuolto, lastensuojelu,

Uusimaa 16.12.2014, mielipidekirjoitus: Mihin jäivät SOTE:n leveiden hartioiden tuomat säästöt?

Keskiviikko 17.12.2014 - Mia Laiho

Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa  tarvitaan uudenlaisia tapoja tuottaa palveluja, jotta koulutettu henkilöstö ja kuntien rahat riittävät. Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa, ja järjestää yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset palvelut kustannustehokkaasti. Missä nyt ollaan?

Asiakasnäkökulmaa ei ole huomioitu, perusterveydenhuolto on vaarassa jäädä erikoissairaanhoidon jalkoihin, hallinto lisääntyy, ja rahat uhkaavat karata kuntien käsistä ilman todellista vaikutusmahdollisuutta palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Itäisellä Uudellamaalla SOTE-järjestämislaki nostaisi huomattavasti kustannuksia Sipoossa, Porvoossa, Loviisassa, Askolassa, Pukkilassa, Myrskylässä, Pornaisissa ja Lapinjärvellä.

SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Kaikkia kuntalaisia ja taloudellisiltakin mittasuhteiltaan jättimäistä muutosta ei tule tehdä riittämättömin tiedoin ilman kattavaa tietoa sen aiheuttamista vaikutuksista. Olisiko tarpeen nostaa jalka pois kaasulta ja ottaa aikalisä kunnes uudistuksen kokonaisvaikutukset palveluihin ja kustannuksiin on perusteellisesti arvioitu?

 uusimaa_161214mm.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, kustannukset, valinnanvapaus, asiakaslähtöisyys

Mielipidekirjoitukseni Keski-Uusimaa 20.10.14:Sote-uudistuksessa rahat karkaavat kunnan käsistä

Tiistai 21.10.2014 - Mia Laiho

Tuusula ja Järvenpää olisivat SOTE-uudistuksen häviäjiä (Keski-Uusimaa 15.10.14), mikä johtaisi veroprosentin tarkistukseen. Kuntien sosiaali-ja terveyspalvelujen kustannukset muodostavat nykyään yli puolet kunnan budjetista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset eivät siis ole vähäpätöinen asia. Nykymuodossaan SOTE-järjestämislaki tulisi heikentämään kuntien vaikutusmahdollisuuksia SOTE-kustannusten hallintaan. Pelkään pahoin että kunnista tulisi SOTE-alueen laskuautomaatteja ilman todellista vaikutusmahdollisuutta laskun suuruuteen.  Kunnat ovat joutuneet antamaan oman lausuntonsa SOTE-lakiluonnoksesta, joka on monin paikoin vielä aivan keskeneräinen.

Uudistuksen kuntakohtaisia laskelmia ei ole ollut avoimesti saatavilla lausuntoa annettaessa, ja rahoitustyöryhmän ehdotus on vielä valmistumatta. Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntia tai kuntayhtymiä. Jos tuotantovastuu keskitetään vain isoille toimijoille on vaarana ettei alueella synny palvelujen kustannuksia kurissa pitävää ja laatua ylläpitävää tervettä kilpailua. Oikeusministeriö ehti myös kritisoida esitystä liittyen yksittäisten kuntien aseman heikkenemiseen uudistuksessa (HS 15.10.14). SOTE-lakiluonnos onkin vasta keskeneräinen raakile, joka vaatii vielä jatkotyöstämistä. Kun uudistuksen rahoituksesta on saatavilla enemmän tietoa ja perustuslailliset ongelmat on selvitetty, tulisi kuntia kuulla uudelleen. Kaiken tämän sekavan hallintokuvion keskellä sivuhuomioon on jäänyt miten uudistus vaikuttaa tavallisen kuntalaisen arjen palveluihin. 

Parantaako uudistus lääkärille pääsyä? Miten käy lähipalveluiden? Miten lastensuojelu järjestetään? Miten asukkaiden alueellinen  tasavertaisuus  huomioidaan? Sosiaali-ja terveyspalveluiden rakenteen uudistus koskettaa meitä jokaista. Uudistus vaatii arvoisensa huolellisen ja kunnollisiin kustannuslaskelmiin pohjautuvan suunnittelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-uudistus, terveydenhuolto, rahoitus, lähipalvelut

SOTE-uudistuksesta uhkaa tulla jähmeä ja kallis malli

Lauantai 18.10.2014 - Mia Laiho

SOTE-uudistuksesta uhkaa tulla jähmeä ja kallis malli

SOTE-laki on menossa eduskunnan käsittelyyn lokakuussa. Kunnat antoivat viime viikolla omat lausuntonsa. Suomen taloudellisen tilanteen heikkenemisen takia kustannusten hallintaan olisi kiinnitettävä erityinen huomio.Esitetyssä mallissa kuitenkin jo etukäteen hirvittää miten nousupaineessa olevia sosiaali- ja terveysmenoja saataisiin esitetyllä mallilla hillittyä. Tuotanto nojaa mallissa nykyisiin rakenteisiin. Nykyisten rakenteiden päälle tulee lisäksi kuntayhtymien päätöksentekoelimet, ja SOTE-alueen hallinto. Kunnilla sosiaali- ja terveystoimeen käytettävissä olevat resurssit eivät tule lähivuosina kasvamaan mikä tarkoittaa että sama raha pitää saada riittämään suuremmalle joukolle palveluita. SOTE-lain myötä kuntien vaikutusmahdollisuudet kustannusten hallintaan tulevat heikentymään entisestään. Pahoin pelkään että kunnista tulee SOTE:n laskuautomaatteja ilman vaikutusmahdollisuutta laskun suuruuteen. Rahaa olisi käytettävä välittömän asiakastyön lisäämiseen, ei byrokratiaan. Miksei SOTE-alue voisi esim. Suoraan itse valita joitakin palveluntuottajia kuntien ulkopuolelta ja sitä kautta vapauttaa kunnissa tehtävää työtä itse asiakastyöhön? Näin voisi saavuttaa säästöä, ja varmistua siitä että asukkaat koko SOTE-alueella saavat laadullisesti samantasoista palvelua. Mitä järkeä on että SOTE-alueella kunnat tai kuntayhtymät erikseen näpertelevät omien kilpailutustensa kanssa saavuttaen erilaisia palvelukokonaisuuksia. SOTE-alueella voitaisiin valita huolellisesti ne palvelut, jotka soveltuisivat muidenkin kuin kuntien tuottamiksi, esim. Kaihileikkaukset, tekonivelleikkauksey joihin kuntien oma jono on pitkä ja kilpailuttaa suoraan osa perus-ja erikoissairaanhoidon tuottajista kuntien rinnalle. Myös pienten yritysten mahdollisuus osallistua tulisi huomioida. Tämä loisi aitoa kilpailua palveluntuottajien välille, lisäisi palvelujen kehittämispainetta, mahdollistaisi kuntia keskittymään itse asiakastyöhön ja antaisi valinnanmahdollisuuksia asukkaille. Asukkaille on merkityksellistä sillä että saa tarvitsemansa palvelun laadukkaasti kohtuuajassa, ei sillä kuka palvelut tuottaa.

Erikoista SOTE-kuviossa on ettei kunnilla lausuntoa antaessaan ole ollut käytössä tietoa siitä, mitä uudistus tarkoittaa kunnan taloudelle. Nyt on esitetty että rahoitus perustuu niin sanottuun kapitaatiomalliin, eli siihen vaikuttaa sairastavuus, väkiluku, ikäjakauma jne. Kuulostaa monimutkaiselta, ja sitä se onkin. Todellisia kustannuslaskemia kunnilla ei ole ollut käytössä lausuntoa annettaessa. Olisikin välttämätöntä että SOTE-uudistuksessa kuultaisiin kuntia vielä uudelleen kun nämä luvut ovat käytössä ja rahoitutyöryhmä on saanut valmiiksi oman työnsä. Oikeusministeriö puuttui myös kuluneella viikolla SOTE-lakiin. Se vie kuntien päätäntävallasta merkittävän osan pois, ja sitä kautta se saattaa olla perustuslain vastainen.
SOTE-uudistus on merkittävin uudistus vuosikymmeniin. Sitä ei saa tehdä hätiköiden, vaan huolellisella suunnittelulla ja oikeisiin faktoihin perustuen. Uudistuksen keskiössä pitäisi olla asiakas, potilas, joka palveluja tarvitsee ja käyttää. Varsin vähän asiakasnäkökulma, valinnanvapaus, tasa-arvoiset palvelut ja laatu ovat saaneet keskustelussa huomiota. paraneeko lääkäriin pääsy? Miten käy lähipalvelujen? Miten järjestetään ehkäisevä työ ja miten lastensuojelu? Onko asiakkaalla todellista mahdollisuutta vaikuttaa saamiinsa palveluihin?

Resursseja tulisi suunnata itse asiakastyöhön, ei uusiin hallinnollisiin portaisiin. Viime kädessä kaikki ylimääräiset välikädet tarkoittavat että itse asiakkaan palveluihin jää vähemmän rahaa käytettäväksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, asiakaslähtöisyys, rahoitus, valinnanvapaus

Sosiaali-ja terveyslautakunnan kuulumisia

Perjantai 26.9.2014 klo 2:03 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveyslautakunnassa 24.9 oli käsiteltävänä Espoon kaupungin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista SOTE-laki ja lausunto herätti paljon keskustelua. Lautakunta teki lausuntoon seuraavat lisäykset:

  • Espoo on tyytyväinen, että korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen ei esitetä muutoksia.
  • Lain tulee antaa mahdollisuus yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin vahvuudet.

Lautakunnassa oli käsiteltävänä myös Sosiaali- ja terveystoimen talousarvio 2015 ja taloussuunnitelma 2015–2017, jotka lautakunta esittää jatkossa kaupunginhallitukselle.
Lautakunta pitää tärkeänä seuraavia asioita, joita kehyksessä ei ole otettu huomioon:

  • neuvoloiden, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon terveydenhoitajien riittävää määrää vastaamaan asiakasmäärän kasvua
  • vanhuspalveluiden riittävää varmistamista ja omaishoidontuen myöntämisen turvaamista
  • ennaltaehkäisevän perhetyön riittävää turvaamista.

Kilon päiväkodissa olevien erityisen tuen piirissä olevien lasten kuntoutus järjestetään 1.8.2015 alkaen siten, että puhe-, fysio- ja toimintaterapian tuottaa se taho (Kela, HUS, perusterveydenhuolto), joka pystyy järjestämisvastuunsa ja kriteeristönsä puitteissa toteuttamaan lapsen kuntoutussuunnitelman (maksimaalinen terapiakäyntien määrä ja terapian kesto).  Muutos toteutetaan ehdolla, että järjestämisvastuussa olevat tahot ovat saaneet kuntoutuksen järjestettyä ja uusi toimintamalli on valmis käyttöönotettavaksi.

Espoon seurakuntayhtymän perheasioiden neuvottelukeskuksensopimusta koskien lautakunta edellyttää  ennen kuin nykyinen sopimus menee umpeen, lautakunnalle tuodaan selvitys ja arvio toimenpiteiden vaikutuksista kuntalaisille (IVA), tarjottavien palveluiden laadusta ja saatavuudesta, säästöpäätösten aiheuttamista riskeistä ja uhista palvelujen tuottamiselle ja asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle sekä säästöjen aiheuttamista mahdollisista kustannuslisäyksistä toisaalla kaupungin organisaatiossa.

Käsiteltävänä oli myös Tilakeskus -liikelaitoksen esittämä investointiohjelma vuosille 2015–2019. Investointiohjelmaan sisältyvät Espoon sairaala, Jorvin sairaalan geriatrinen akuuttiosasto, Leppävaaran ja Matinkylän elä ja asu seniorikeskukset, Matinkylän palvelutori, Auroran ja Suviniityn neuvolat, Postipuuntien vastaanottokoti sekä Matinkylän terveysaseman ja Riilahden toimintakeskuksen peruskorjaukset. Vammaisten ja ikääntyneiden asumispalveluja varten on suunnitteilla 12 yksityisen tahon toteuttamaa hanketta. Lautakunnalla ei ollut investointiohjelmaan huomautettavaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-lausunto, neuvolat, opiskelijaterveydenhuolto, terveydenhoitajat, ennaltaehkäisevä työ

Mielipidekirjoitus Länsiväylä 20.8.14: SOTE-uudistukseen mentävä peruspalvelut ja valinnanvapaus edellä

Perjantai 22.8.2014 - Mia Laiho

SOTE-uudistukseen mentävä peruspalvelut ja valinnanvapaus edellä

 

Pitkään odotettu SOTE (sosiaali-ja terveysdenhuollon)-järjestämislakiluonnos  on tulossa kuntiin lausunnoille lähiviikkoina. Eduskunnan käsiteltäväksi se on menossa vielä syksyn aikana.    

Lakiluonnoksessa esitetty viiden SOTE-alueen malli on lähtökohtaisesti askel parempaan. Muutoksessa painopistealuetta olisi suunnattava merkittävästi peruspalvelujen parantamiseen.  On huolehdittava siitä että  suunnittelussa hyödynnetään monipuolisesti  kuntien perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiantuntemusta. Jos uudistusta lähdetään suunnittelemaan sairaanhoitopiirivetoisesti,  vaarana on että perusterveydenhuolto jää pahasti erikoissairaanhoidon jalkoihin ja kustannukset karkaavat käsistä. Vain perusterveydenhuoltoa vahvistamalla ja tukemalla perheitä varhaisessa vaiheessa asukkaat voivat saada tarkoituksenmukaiset ja tasavertaiset palvelut.  

SOTE-keskustelussa olen ihmetellyt miten vähäiselle huomiolle ovat jääneet sosiaalipuolen asiat. Kysehän ei ole vain terveydenhuollon uudistuksesta vaan myös tehtäväkentältään laaja-alaisesta sosiaalitoimesta alkaen perustoimeentulosta kiireellisiin lasten huostaanottoihin.

Esitetyssä lakiluonnoksessa tuottamisvastuu olisi kunnilla ja kuntayhtymillä ja toiminta nojaisi pitkälti nykyisiin rakenteisiin, mikä on linjauksena hämmentävä. Merkittäviä muutoksiahan nykyisellä palvelurakenteella ei ole saatu aikaan.  Uuden SOTE-alueen olisikin otettava vahva rooli palvelujen tuottajien ohjaamiseksi haluttujen muutosten aikaansaamiseksi.  Jos palvelut tuotetaan aiempaan tapaan ja entisillä rakenteilla, jatkavat terveyden-ja sosiaalihuollon kustannukset vain kasvuaan.  Huomioiden väestön ikääntyminen, ja kasvava palvelutarve tarvitaan uudenlaisia tapoja tuottaa palveluja. Rahat eivät yksinkertaisesti muuten riitä.    SOTE-alueella tulee olla rohkeutta ottaa käyttöön uusia asiakaslähtöisiä ja kustannustehokkaita palvelujen tuottamismalleja yli nykyisten kuntarajojen . Olisi  keskityttävä niiden palvelujen tuottamiseen, jotka auttavat ihmisiä selviytymään paremmin arjessa ja tuottavat terveyshyötyä .  Jotta aito valinnanvapaus voisi käytännössä toteutua, asukkaalla olisi oltava myös vaihtoehtoja mistä valita. Valinnan mahdollisuus synnyttää samalla tervettä kilpailua palvelujen välille, mikä parhaimmillaan näkyy asukkaalle palvelujen saatavuuden ja laadun paranemisena.    

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-järjestämislaki, valinnanvapaus, peruspalvelut