Hatkalasten turvallisuudesta ja ihmisoikeuksista ei ole huolehdittu Suomessa

Tiistai 9.5.2023 - Mia Laiho

Suomessa on jatkuvasti pari sataa lasta kadoksissa. Tämä koskettaa vuosittain merkittävää määrää lastensuojelun sijaishuollossa asuvia nuoria. Huolestuttavinta on, että kukaan ei tunnu etsivän näitä lapsia. Nämä lapset ovat ikään kuin irtolaisia omassa maassaan. Tämä on vahingollista sekä lapsen edun toteutumisen että asiaan liittyvien monien eri lieveilmiöiden kannalta.

Nämä haavoittuvassa asemassa olevat lapset tulevat helposti hyväksikäytetyksi, joutuvat rikoksen uhriksi tai ajautuvat itse rikoksen tekijäksi. Myös päihteiden käyttö hatkaamisen aikana on yleistä. Pahimmillaan hatkaaminen voi johtaa jopa kuolemaan. Valitettavana esimerkkinä tästä oli Koskelassa tapahtunut erittäin raaka murha, jossa kolme alaikäistä poikaa pahoinpiteli kuoliaaksi samanikäisen lastensuojelun sijaishuollossa asuneen pojan. Kadonnutta poikaa ei oltu aktiivisesti etsitty, joten hänet löydettiin vasta kolme päivää surmateon jälkeen. Julkisuudessa on kerrottu myös katujengin johtohahmon Milan Jaffin syyllistyneen lapsenraiskaukseen, jossa käytettiin hyväksi uhrin alisteista ja avutonta tilaa. Uhri oli ollut hatkassa ja yöpynyt tekijän luona.

Matalan tason palvelut lähellä nuoria kuten koulujen psykologit, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat sekä perustason mielenterveyspalvelut pitäisi olla helposti ja ilman kynnyksiä kaikkien nuorten saavutettavissa. Nyt niin ei ole. Nuoret saavat liian myöhään apua mielenterveys- tai päihdeongelmissa sekä kohdatessaan väkivaltaa. Kun nuoret eivät saa apua ajoissa, ongelmat hankaloituvat, perheiden tilanne helposti kriisiytyy, joudutaan päihteiden lisääntyvään käyttöön, rikollisiin piireihin ja kiireellisiin sijoituksiin. Tähän ongelmaan hallinnollisesta sote-muutoksesta ei ole apua. Lapset ja nuoret tarvitsevat palveluja sekä rajoja ja rakkautta, hallintorakenteet eivät siinä auta.

Todellisuudessa poliisi tai sosiaalihuolto eivät etsi aktiivisesti näitä alaikäisiä vaan poimivat heidät talteen, jos sattuvat heidät kohtaamaan. Miten tilannetta voitaisiin sitten parantaa? Ensiksi perustason mielenterveyspalveluihin pääsy pitäisi turvata ja varmistaa kouluissa matalan kynnyksen opiskelijahuollon palvelut.  Päihdehuollon palveluihin pääsy pitäisi olla myös sujuvaa ja oikea-aikaista. Yhteistyön parantamiseksi tarvitsemme parempaa viranomaisyhteistyötä ja vanhemmuuden tukemista. On myös huolehdittava siitä, että sosiaaliviranomaisilla lastensuojelulaitoksissa on riittävä osaaminen ja toimivaltuudet asettaa rajoja lapsen edun mukaisesti. Lainsäädännön tulee turvata myös lapsen oikeuden ja edun toteutuminen. Poliisin resurssit ja riittävät toimivaltuudet lasten etsinnässä on niin ikään varmistettava.

Lapsen etu ei toteudu, jos muutenkin heitteille jätetty lapsi jää ilman hänelle kuuluvaa suojaa ja turvaa. Lapsen hätä pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi. Lasten edun pitää toteutua myös Suomessa, joka on sitoutunut YK:n lasten oikeuksien sopimukseen. Suomen pitää olla turvallinen hyvinvointiyhteiskunta jokaiselle, ja meillä on erityinen vastuu huolehtia heikommassa asemassa olevista lapsista.

HS 29.1.15, mielipidekirjoitukseni: SOTE-laki vaatii kunnon perustan

Torstai 29.1.2015 - Mia Laiho

HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden kiirehti SOTE-lain säätämistä vielä tämän eduskunnan aikana(HS27.1.15). Olen samaa mieltä siitä, että Suomen terveydenhuolto vaatii muutoksia, ja aiemmat terveydenhuollon parannusehdotukset eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Puutteellisen lakiehdotuksen vieminen päätökseen sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä.

Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntayhtymiä. Merkittävin lakiesityksen puute on ettei järjestäjää ja tuottajaa ole aidosti erotettu toisistaan. Monopolitilanteessa terve kilpailu puuttuu, jolloin kustannukset eivät pysy kurissa, laatu kärsii, ja loppupeleissä kärsijänä on asiakas. 

Peruspalvelujen rooli on myös jäänyt SOTE-keskustelussa sivuun.  Monissa kunnissa on tehty ansiokasta työtä sosiaali-ja terveydenhuollon yhdistämisessä asiakkaiden palveluketjujen parantamiseksi. Kun isokaan kunta ei voisi jatkossa enää toimia palvelujen tuottajana, niin miten muutokset näkyvät ihmisten arjessa? Miten käy lähipalvelujen? Huononeeko palvelut niissä kunnissa, joissa palvelut on hoidettu hyvin SOTE-alueen yhdenvertaisuuden nimissä? Miten kuullaan perheiden ja vanhusten tarpeita isossa byrokratiassa ? Miten lastensuojelu järjestetään?  Miten toteutuu valinnanvapaus? . Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin niin tulos näkyy raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon  ja lasten huostaanottojen kustannusten kasvuna. SOTE-uudistukseen onkin mentävä perusterveydenhuolto edellä eikä päinvastoin kuten suunta näyttää nyt olevan.

SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Koko Suomea ja meitä jokaista koskevaa taloudellisilta mittasuhteiltaan jättimäistä muutosta ei tule tehdä hätiköiden. Suomen terveydenhuolto ei kaadu siihen että SOTE-laki valmistellaan huolella. Tässäkin pätee samat lainalaisuudet kuin talonrakennuksessa. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, pysyy talokin paremmin pystyssä.