Vammaisten tarpeet sivuutetaan SOTE-uudistuksessa

Lauantai 12.6.2021 - Mia Laiho

Vaativaa kehitysvammaisten erityishuoltoa tarvitsevien asiakkaiden palvelut uhkaavat heikentyä olennaisesti, kun nykyiset erityishuoltopiirit lakkautetaan sote-muutoksessa. Erityishuollon piirit, kuten Eteva, Kårkulla ja Vaalijala ovat erikoistuneet antamaan yksilöllisiä ja elinikäisiä palveluita vammaisille ihmisille heidän yksilöllisten tarpeet huomioiden. 

Jos erityishuoltopiirit hävitetään, kaikilla alueilla ei riitä vammaishoidon  ammattilaisia ja vammaisten erityistarpeiden osaaminen heikkenee. Eri tavoin vammaisten ihmisten hyvä hoito ja kuntoutus on turvattava jatkossakin erityishuoltopiirien erityisosaamisen tuella. Esimerkiksi Reumasairaalan lakkautus jätti reumapotilaat ilman perehtynyttä hoitoa vuosiksi eri puolella Suomea. Samaa ei pidä toistaa vammaisten kohdalla.

Myös perustuslakivaliokunta huomautti lausunnossaan sote-uudistuksen liian nopeasta siirtymäajasta. Kun palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, vaarana on, että osa vammaisista tippuu palveluiden kyydistä. Lisäksi osalle voi jäädä pahoja aukkoja palveluihin. Tämä on näiden ihmisten ja heidän perheidensä kannalta erityisen kuormittavaa ja epäinhimillistä. Tuttujen ja turvallisten palvelujen muutokset ja epävarmuus tulevat koskettamaan heitä perustavanlaatuisella tavalla.

Erityishuoltopiirien lakkauttaminen hajauttaa vammaistenhoidon työnjakoa entisestään, kun hoitovastuu asiakkaasta siirtyy hyvinvointialueille. Vaarana on, että vastuu vammaisten monimuotoisten palveluiden yhteensovittamisesta jää asiakkaalle itselleen.  Vammaiset tarvitsevat läpi elämän toimivia erityispalveluita kuten kuntoutusta, pitkäaikaisia asumispalveluita, tutkimuksia, kriisipalveluita ja osallistumista edistävää toimintaa. Hyvinvointialueiden takia ei kannata romuttaa olemassa olevia moniammatillisia työryhmiä ja erityisosaamista.

Erityishuoltopiirien hallinnollinen sulauttaminen osaksi hyvinvointialueita ei parantaisi asiakkaan saamaa palvelua millään tavoin. Ei pidä rikkoa sitä, mikä ei ole rikki.

Vammaiset ihmiset ovat usein pitkäaikaisesti ja elämänmittaisesti riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Tämän vuoksi he ovat keskimääräistä kansalaista riippuvaisempia palvelujärjestelmän toimivuudesta. Palveluketjujen katkeamattomuus tulee varmistaa ja vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet on otettava huomioon.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammainen, sote, erityishuoltopiiri, eteva, kårkulla, ruotsi, vaalijala

Ruotsin kirjoittamisen pakollisuus estää lukiopolun osalle nuorista

Maanantai 3.6.2019

Antti Rinteen hallitus julkisti tänään hallitusohjelmansa, jossa muun muassa linjattiin toisen kotimaisen kielen muuttamisesta pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa. Toinen kotimainen on ollut vapaaehtoinen vuodesta 2005 lähtien. Tällä hetkellä vain äidinkieli on pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa, ja sen lisäksi täytyy valita kolme seuraavista: toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka ja reaaliaine. Suurimmalle osalle äidinkieli tarkoittaa suomea, ja toinen kotimainen ruotsia, sillä lukio-opiskelijoista pieni osa puhuu äidinkielenään ruotsia.

Suomessa on 290 000 ruotsinkielistä, eli noin 5,3 % koko väestöstä. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, ja meidän täytyy turvata kaikille julkiset palvelut omalla äidinkielellään. Tämä ei kuitenkaan onnistu pakottamalla jo valmiiksi stressaantuneet lukiolaiset kirjoittamaan pakollinen ruotsi ylioppilaskirjoituksissa. Jos kielen opiskeluun täysin epämotivoitunut nuori pakotetaan kirjoittamaan ruotsi, voidaan olla varmoja, ettei tämä tule käyttämään ruotsia työelämässä. Ruotsi on ollut valinnainen aine melkein 15 vuotta, joten sen kirjoittamista ei kuitenkaan voisi asettaa kynnysehdoksi esimerkiksi korkeakouluihin, sillä se asettaisi opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan.

Osa ihmisistä on luonnostaan matemaattisia, osalle taas uusien kielten opiskelu on helppoa. Uudistuksen jälkeen monen, joille kielten opiskelu on vaikeaa, koko lukioaika vaikeutuu huomattavasti. Jo tällä hetkellä toista kotimaista kieltä täytyy opiskella viisi kurssia. Kaikkien kannalta olisi parempi, että opiskelija itse voisi valita ylioppilaskirjoitusten kirjoitettavat aineet omien jatkosuunnitelmien ja motivaation perusteella. Lukion pakolliset kurssit kuitenkin takaavat perusosaamisen niissä aineissa, joita yleissivistävässä lukiossa opiskelijan odotetaan oppivan, eli myös ruotsissa.

Jokaisella motivoituneella tulisi olla mahdollisuus ylioppilastutkintoon. Jos toinen kotimainen muutetaan pakolliseksi aineeksi, tämä mahdollisuus on vaarassa poistua. Esimerkiksi maahanmuuttajille englannin lisäksi kahden vieraan kielen opiskelu vaatii valtavasti voimavaroja. Jos opiskelija on valmiiksi parempi muissa aineissa, kuin kielissä, voi lukio-opiskelusta tulla käytännössä mahdotonta. Tilanne on hyvin huono myös heille, joilla on vaikeita oppimishäiriöitä.

Asiassa on kuunneltava myös lukiolaisia, joita muutos koskettaa. Esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liitto on jo ilmaissut huolensa yhä kuormittuneempien ja väsyneempien opiskelijoiden jaksamisesta. Tällä hetkellä toisen kotimaisen kielen kirjoittavat he, joita kieli oikeasti kiinnostaa. Mikäli kieli muutetaan pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, suurelle osalle siitä tulee pakkopullaa. Tätä myötä myös kasvaa pelko siitä, että reputtaa kokeen kokonaan ja sitä myöden heikentää omia mahdollisuuksiaan päästä korkeakouluun.

Lukiolaiset ovat yhä väsyneempiä ja stressaantuneempia. Heillä on valtavat paineet selviytyä lukiosta kunnialla, sillä pääsykoeuudistuksen myötä ylioppilaskirjoitusten arvosanat määrittävät pitkälti oman tulevaisuuden. Onko oikein kuormittaa nuoria opiskelijoita enää yhtään enempää?

Positiivinen asenne opiskeluun tuottaa aina parhaita tuloksia. Jos haluamme saada Suomeen lisää ruotsintaitoisia ihmisiä, meidän tulee panostaa opiskelun mielekkyyteen ja motivoida opiskelijoita. Halu oppia lähtee aina ihmisestä itsestään, eikä sitä voida pakottaa ulkopuolelta. Ruotsin kielen pakollisuutta ei voida myöskään perustella jonkun ammattiryhmän omien työvoimapoliittisten pyrkimysten perusteella. Kyse on kuitenkin nuortemme tulevaisuudesta, ja yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien tarjoamisesta ja mahdollisuuksista myös saavuttaa virallisia tutkintoja taustasta riippumatta.

1 kommentti . Avainsanat: hallitusohjelma, lukio, motivaatio, nuoret, pakkoruotsi