Onko hallitus ajamassa alas yliopistosairaalat?

Lauantai 8.1.2022 - Mia Laiho

Yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole huomioitu millään tavalla sote-muutoslainsäädännön yhteydessä. Tämä puute on nostettu esiin sekä lausuntovaiheessa että eduskuntakäsittelyn aikana, mutta hallitus on sivuuttanut asian kylmästi. Ja edelleenkään ministeri Kiuru tai muu hallitus eivät ole kertoneet miten asia aiotaan korjata, jos korjataan ja millä aikataululla. Sen takia jätin eilen kirjallisen kysymyksen hallitukselle KK 740/2021 vp (eduskunta.fi). Yliopistosairaaloiden asema on välttämätöntä täsmentää lainsäädännöllisesti ja niiden rahoitus turvattava sote-muutoksessa.

 Yliopistosairaaloiden sivuuttamisella sote-muutoksessa tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia kliiniseen tutkimukseen, lääketieteelliseen koulutukseen kuin erikoissairaanhoitoonkin, jos asiaa ei kiireellisesti korjata.

Meillä on vaalit 23.1 ja uudet aluevaltuustot ovat aloittamassa maaliskuun alusta, mutta hallitus ei ole edelleenkään tehnyt mitään yliopistosairaaloiden aseman ja rahoituksen selkeyttämiseksi. Jos asialle ei tehdä mitään, hallitus ajaa tekemättömyydellään yliopistosairaalat alas. 

Miten yliopistosairaalat voivat ylläpitää sen hoitamia vaativia ja korkeaa ammattitaitoa ja osaamista vaativia tehtäviä, kuten vaativia lasten sydänleikkauksia, lääketieteellisiä tutkimuksia, valmiutta yhteiskunnan kriisitilanteiden hoitoon ja uusien ammattilaisten koulutusta, jos sille ei ole osoitettu siihen erillistä rahoitusta? Yliopistosairaaloilla on vastuullaan vaativia tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä.

 Yliopistosairaalan kolme tärkeintä tehtävää ovat vaativa erikoissairaanhoito, lääketieteellinen koulutus ja kliininen tutkimus. Nimenomaan näiden tehtävien vaarantumisesta on kyse, kun asiaa ei ole hoidettu lainsäädännöllisesti asianmukaisesti. Yliopistollisen sairaalan rooli ja tehtävät on määriteltävä lainsäädännössä.

Sotelakien käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti lausumalla (EV 111/2021), että ”sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa”.

Yliopistosairaaloiden jatkuviin tehtäviin kuuluu lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon osaajien kouluttaminen eri erikoisaloille. Tämä tarkoittaa, että eri erikoisalojen hoitajat ja lääkärit kouluttautuvat työhönsä työn ohessa saaden uusinta mahdollista tutkittua tietoa ja näyttöä. Selvää on, että ilman rahoitusta laatu kärsii. Kysynkin kirjallisessa kysymyksessäni, että miten hallitus aikoo varmistaa, että yliopistosairaaloilla on mahdollista edelleen jatkossa tehdä tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta.

Aiemmin kunnat ovat itse tukeneet puutteellisen yliopistorahoituksen takia yliopistosairaaloita taloudellisesti. Ongelmallista on, että nyt sote-muutoksen myötä, koko sote-rahoitus tulee valtiolta ja yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole näissä laissa erikseen säädelty. Yliopistosairaaloiden rahoitus tulee olemaan suurissa ongelmissa sote-muutoksen jälkeen jos asiaa ei kiireellisesti korjata.

Kyse on nyt suomalaisen erikoissairaanhoidon, tutkimuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta. Kansainvälisestikin arvioituna hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ja sen keskeistä osaa, yliopistosairaaloiden toimintaa, ei pitäisi vaarantaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa on osoitettava täysimääräinen rahoitus sekä tutkimukseen että koulutukseen. Yliopistollisen sairaalan tehtävät on huomioitava sote-rahoituksessa täysimääräisesti joko tarvekriteereissä tai erillisrahoituksessa. Jos sitä ei tehdä, suomalainen , korkeatasoinen lääketieteellinen huippuosaaminen ja tutkimus vaarantuu merkittävällä tavalla, ja se tulee näkymään myös vaativan erikoissairaanhoidon tason laskuna potilaiden hoidossa. 

Tieteen ja tutkimuksen rahoitus ei kestä enää punakynää

Maanantai 15.11.2021 - Mia Laiho

Laadukasta ja hyvää hoitoa ei saavuteta ja ylläpidetä ilman tutkimusta. Päivittäin saamme lukea lehdistä ja kuulla poliitikkojen suusta miten tärkeää on panostaa tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Siihen se sitten jääkin.

Jos Suomessa ei panosteta lääketieteelliseen tutkimukseen, jäämme auttamattomasti jälkeen tieteen aallonharjasta ja emme voi tarjota potilaille parasta mahdollista hoitoa ja tutkijoille houkuttelevaa työkenttää. Itseaiheutetussa aivovuodossa ei ole mitään järkeä vaan meidän pitäisi pystyä pitämään kiinni jokaisesta osaajastamme.  

Yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen määräraha on pienentynyt viimeisen 20 vuoden aikana.  Suomen tavoite on ollut saavuttaa 4% TKI-osuus bruttokansantuotteesta, mutta suunnanmuutosta ei ole tapahtunut. Ensi vuoden budjetissa ei esitetä muutosta valtion tutkimusrahoitukseen (VTR) yliopistotasoisia terveydenhuollon yksiköitä ja sosiaalityötä koskien. Tämä on pettymys ja linjaus on myös eduskunnan tahdon vastainen. Jo vuoden 2020 talousarviokäsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman: ”Eduskunta edellyttää, että valtion tutkimusrahoitusta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen vahvistetaan ja saatetaan takaisin kasvu-uralle väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävän, korkeatasoisen ja vaikuttavan tutkimuksen varmistamiseksi. Lisäksi eduskunta edellyttää, että tutkimusrahoituksen riittävyys varmistetaan myös uudessa sote-rakenteessa”.  

Suomessa on viime vuosina haluttu panostaa myös perustamalla kansallisia osaamiskeskuksia kuten genomi-, syöpä-, neuro- ja lääkekehityskeskus. Osaamiskeskusten rahoitusta ollaan kuitenkin leikkaamassa budjettiesityksessä tämän vuoden 6,5 miljoonasta eurosta 1,5 miljoonaan euroon eli lähes 80 %! Huolestuttavaa on myös se, että puutteellisen rahoituksen lisäksi sote-uudistuksessa yliopistosairaaloiden asemaa ei ole varmistettu eikä niille ole varattu erillistä rahoitusta. Tieteen ja tutkimuksen rahoitus ei kestä enää yhtään punakynää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti myös huolensa vuoden 2022 talousarviolausunnossaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja koulutuskorvauksiin varattujen määrärahojen niukkuudesta.

Suomen korkealaatuinen tutkimus ja hoito eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tutkimuksen perusrahoitus on saatettava pitkäjänteiselle kasvu-uralle ja varmistettava yliopistosairaaloiden rahoitus. Tulevaa ei ole varaa vaarantaa. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Tämä on tärkeää myös jokaisen päättäjän muistaa.

Kirjoitus on julkaistu MediUutisissa 15.11.2021

Maakuntasote on isoille kaupungeille ja Uudellemaalle vahingollinen

Torstai 24.6.2021 - Mia Laiho, Pia Kauma ja Sari Sarkomaa

Julkisuudessa on noussut esille epäselvyyttä soten taloudellisista vaikutuksista. Asiantuntijakuulemisissa näkemykset ovat olleet kuitenkin hyvin yksiselitteisiä; hallituksen sote-esitys johtaa laajojen asiantuntijalausuntojen mukaan merkittävään kustannusten kasvuun. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on hillitä julkisen talouden kustannusten kasvua väestön ikääntyessä, mutta siihen haasteeseen hallituksen sote-malli ei vastaa. Käytännössä ainoa rajoitin rahoitusmallissa on väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu otettaisiin rahanjaossa huomioon 80-prosenttisesti vuodesta 2025 eteenpäin.

Tukeudumme valtiovarainministeriön laskelmien lisäksi myös asiantuntijoiden arvioihin. Olemme kuulleet eri valiokunnissa satoja asiantuntijoita, järjestöjä, kuntia, kaupunkeja ja yliopistoja, jotka ovat laajasti esittäneet huolensa sote-esityksen vakavista epäkohdista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan kokonaisarviota lakiesityksen taloudellisista vaikutuksista ei voida tehdä, koska siihen merkittävästi vaikuttavat muut sote-uudistuksen osat ovat vielä keskeneräiset. THL ja VATT ovat jo käynnistäneet työn virheellisen rahoitusmallin korjaamiseksi, josta odotetaan tuloksia jo puolen vuoden päästä.

Palvelujärjestelmän haasteet ovat erilaisia eri puolilla maatamme. Rahoituksen kohdentamiseen hyvinvointialueille käytetään THL:n tarvevakiointimallia, joka on monelta osin vajavainen ja siten asettaa vakavasti kyseenalaisiksi mallin lopputuloksena syntyvät alueellisen tarvevakiointikertoimet. HUS:n tutkimuksen mukaan malli jättää huomioimatta jopa puolet kustannusten perusteina olevista sairauksista. Kasvavien kaupunkien osalta tarvetekijät eivät kuvaa hyvinvointialueiden tosiasiallista palveluntarvetta ja siten rahoitus ei ohjaudu tarpeenmukaisesti. 

THL:n mukaan on ilmeistä, että pelkästään valtion rahoitukseen nojautuminen heikentää hyvinvointialueiden kannusteita toimia taloudellisesti. Tiukassa valtionohjauksessa olevan hyvinvointialueen rahoitus perustuu toteutuneisiin kustannuksiin eli sen kannattaa lähtökohtaisesti kuluttaa mahdollisimman paljon riippumatta hoidon tarpeesta tai laadusta. Aalto-yliopiston professori Teemu Malmin mukaan valtiojohtoisessa rahoituksessa on ilmiselvä kannustinongelma - hyvinvointialueilla on vahva kannustin olla alittamatta sille määrättyä budjettia. Kun esitys sisältää vielä ideologiasa rajoituksia yksityisen palveluntuotannon hyödyntämiseen, viedään hyvinvointialueilta myös työvälineet järjestää palvelut kustannustehokkaalla ja laadukkaalla tavalla.  

Eduskunta ei ole saanut arvioita siitä, mitkä uudistuksen taloudelliset vaikutukset kuntiin ja hyvinvointialueille ovat edes lyhyellä tähtäimellä. Uudistuksessa kunnilta siirtyisi menoja hyvinvointialueille 19,86 mrd. € ja kuntien veroprosentteja leikattaisiin 13,26 % vuonna 2023. Vähennys ei kuitenkaan huomioi riittävästi kuntien nykyisiä kustannusrakenteen eroja, vaan heikentää kuntien tuloja, vaarantaa palvelutuotannon ja vähentää työpaikkoja sekä johtaa suhteellisen velkaantuneisuuden merkittävään kasvuun. Olemme huolissamme siitä, että kuntien oma arvio poikkeaa valtiovarainministeriön arviosta merkittävästi.

Miljoonan asukkaan Uudenmaan alue on koko maan kasvun veturi. Pidämme välttämättömänä, että Uudenmaan kasvukuntien talouden tasapainoon pääseminen ja rahoituksen riittävyys varmistetaan kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi Espoo yksin arvioi kokonaisvaikutusten olevan jopa 70 miljoonaa euroa. Vantaasta uudistuksesta aiheutuva verotulopohjan kapeneminen ei tule mahdollistamaan investointien rahoittamista edes nykyjärjestelmää vastaavalla tasolla. Erityisen suurta huolta kannamme asiantuntijoiden tapaan kuntiin keskeisimmän jäljelle jäävän tehtävän eli sivistystoimen rahoituspohjasta.

Uusi rahoitusmalli ja siihen liittyvä tasausjärjestelmä johtaa merkittävään tulonsiirtoon Uudeltamaalta muualle Suomeen. HUSin mukaan arvio rahoituksen supistumisesta koko Uudenmaan soten osalta on noin 400 M€ vuodessa, mikä HUS-yhtymän osalta tulee tarkoittamaan yhteensä yli 100 milj. euroa vuodessa. Suomen johtavaan ja ainoaan laajasti kansainvälisellä tasolla toimivaan yliopistosairaalaan HUS:iin kohdistuva rahoitusleikkaus vaikuttaisi koko maahan.

Hallitus ennakoi itsekin, että uudistuksella on negatiivinen vaikutus julkiseen talouteen seuraavien 10 vuoden aikana. Jo pelkästään uudistuksen muutoskustannukset ovat hallituksen omien arvioiden mukaan 3,1 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Asiantuntijoiden toimesta on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan todelliset muutoskustannukset tulevat olemaan tätäkin korkeammat, jopa yli neljä miljardia euroa. Hallituksen esityksen hyväksyminen heikentää julkista taloutta varmasti koko tulevan vuosikymmenen ajan.

Lyhyttä aikaväliä olennaisempaa on esityksen aiheuttama pysyvä vahinko kustannuskehitykselle. Talousvaliokunta pyysi lausuntoja nimenomaan esityksen pitkän aikavälin kannustinvaikutuksista ja palaute oli murskaavaa. Esitys vie kannustimet laadukkaiden ja kustannustehokkaiden palveluiden järjestämisestä. Kustannusjarrusta huolimatta alueille myönnetään rahoitus toteutuneiden kustannusten perusteella, joka syö suurelta osin sen kannustinvaikutuksen. Myös arviointimenettelyn uhkaa pidettiin vähäisenä. Esimerkiksi Professori Paul Lillrank Aalto yliopistosta toteaa, että ”Näin olleen arviot alan kokonaiskustannusten kasvukäyrän kääntymisestä kohti laskevaa trendiä kuluvan vuosikymmen loppupuolella ovat sangen toivorikkaita.” Maakuntaverosta ollaankin kiireesti valmistelemassa paikkaajaa maakuntasoten vakaviin rahoitusvajeisiin. Edes parlamentaarinen maakuntaverokomitea ei suositellut veron käyttöönottoa.

Saatujen lausuntojen perusteella on selvää, ettei hallintouudistuksen tekeminen tuo parannuksia ihmisten palveluihin vaan rikkoo enemmän kuin RAKENTAA. Julkisen talouden kestävyyden heikkeneminen heikentää koko julkisen sektorin kykyä tuottaa laadukkaita palveluita kansalaisille. Mielestämme ei ole järkevää toimeenpanna näin mittavaa ja perustavanlaatuista uudistusta, jonka rahoituspohja on epävakaalla ja keskeneräisellä pohjalla.

Kansanedustajat Mia Laiho, sosiaali-ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Pia Kauma, talous-ja sosiaali-ja terveysvaliokunnan jäsen

Sari Sarkomaa, valtiovarainvaliokunnan jäsen

SOTE-uudistuksen rahoitusleikkuri osuu pahasti Uudenmaan nuoriin ja horjuttaa myös turvallisuutta

Lauantai 8.5.2021 - Mia Laiho

Viime aikoina alaikäisen tekemät henkirikokset ja väkivalta ovat herättäneet laajaa keskustelua nuorisorikollisuudesta ja nuorten mielenterveysongelmista sekä syrjäytymisestä. Tilanteessa, jossa nuorten syrjäytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väkivaltainen käyttäytyminen ovat kasvussa, sote-uudistuksen rahoitusmallin raju Uusimaahan kohdistuva rahoitusleikkuri on otettava vakavasti. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen sote-uudistuksen rahoitusleikkausten vaikutuksista nuorten syrjäytymiseen, mielenterveyteen ja väkivaltaisuuksiin.

Sote-uudistuksessa ollaan rankalla kädellä leikkaamassa monien isojen kaupunkien, ja erityisen Uudenmaan rahoitusta. Monet sosiaaliset ongelmat keskittyvät juuri isoihin kaupunkeihin. Pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet erityisesti sosiaalisten palvelutarpeiden osalta ovat aivan eri tasolla ja eri luokkaa kuin muualla maassa.

Rahoitusmallissa sosiaalisten tarpeiden huomiointi on ollut täysin riittämätöntä. Rahoituksessa ei huomioida moninaista tehtäväkenttää sosiaali- ja terveyspuolella, vaan se perustuu pääosin sairauksiin ja niiden diagnooseihin, jotka nekin riippuvat kirjauksista. Näissä diagnooseissa ei näy syrjäytyminen, maahanmuuttajatausta, väkivalta eikä monet mielenterveys- ja päihdeongelmat. Sosiaalinen puoli jää hyvin varjoon ja rahoituslaskelmat perustuvat väärälle pohjalle.

Erityisesti kaupunkialueilla ja pääkaupunkiseudulla sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy ja niihin tarttuminen ovat merkittävässä roolissa nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja yhteiskunnan turvallisuuden varmistamisessa. Uudenmaan rahoitusleikkuri osuu pahasti juuri nuoriin ja lisää eriarvoisuutta.

On myös käsittämätöntä, että Uudenmaan sote-rahoituksessa ei ole huomioitu yksityisen terveydenhuollon KELA-rahoituksen osuutta. Pääkaupunkiseudulla ihmiset usein ovat pakotettuja käyttämään yksityisiä palveluita, kun julkiselle puolelle on vaikea päästä. Kela-korvatut käynnit ovat sairauden tutkimukseen ja hoitoon liittyviä, ja täyttävät julkisen rahoituksen kriteerit siltä osin. Tämä julkisen rahoituksen osuus pitäisi ilman muuta olla mukana, kun määritellään alueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitustarvetta. Ei ihmiset turhaan käy lääkärissä, vaan kyllä siihen on aina joku syy. Nyt rahoitustarpeen määräytymisestä uupuu merkittävä palanen.

On hallitukselta vastuutonta viedä Uudeltamaalta enemmän kuin mitä nykyisin näihin palveluihin käytetään, kun vielä on tiedossa nuorten kasvanut pahoinvointi, syrjäytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat ja väkivaltaisuus. Sosiaalisten tarpeiden, pääkaupunkiseudun erityistarpeiden sekä KELA-korvausten sivuuttaminen rahoituksessa ovat niin merkittäviä epäkohtia, ettei tällaista rahoitusmallia voi mitenkään poliittisesti eikä eettisesti hyväksyä. Jos sosiaalisiin ongelmiin ei ole voimavaroja puuttua, edessämme on yhä kasvavat ihmisten huonovointisuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden ongelmat.

Ammattilaisia ja huippuosaamista ei synny ilman rahaa

Maanantai 16.9.2019 klo 15:12

Suomi pärjää maailmalla osaamisellaan. Tutkimus, kehittäminen ja uuden luominen on Suomen kaltaisen pienen maan tapa pärjätä maailmalla. Kilpailemme laadulla, emme volyymilla.

Meillä on huippuosaamista korkealaatuisesta koulutuksesta sekä tieteen ja teknologian saavutuksista. Meillä on tähän edelleen hyvät lähtökohdat, jos vain yliopistojen ja korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta huolehditaan. Suomessa ongelmana on, että rahoitus elää neljän vuoden sykleissä vaalikausien mukaisesti. Korkeakoulut ja yliopistot tarvitsevat kuitenkin pitkäjänteisen suunnitelman rahoituksen turvaamiselle.

Tutkimukseen tehdyt investoinnit maksavat kyllä itsensä takaisin innovaatioiden luodessa talouskasvua ja työpaikkoja. Panostamalla tutkimukseen pidämme myös suomalaiset huippuosaajat Suomessa ja ehkäisemme aivovuotoa ulkomaille. Myös suomalaisilla tutkijoilla tulisi olla mahdollisuus tehdä omaa työtään kotimaassaan. Suomenhan pitäisi päinvastoin houkutella tutkijoita tänne, mikä vaatii niin ikään rahaa. Tiedettä ja tutkimusta ei synny tyhjästä. Sitä tehdään työllä, ja työstä pitää maksaa. Tutkijankin pitää elää.

Korkeakoulujen tärkeä tehtävä tutkimuksen ohella on kouluttaa eri alojen ammattilaisia. Suomessa on monta alaa, joilla on valtava työvoimapula. Usein nämä alat ovat myös hyvin kriittisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Esimerkiksi sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja sekä varhaiskasvatuksen opettajia tarvitaan merkittävästi lisää jo nyt, ja tarvitaan jatkossakin, jotta lakisääteiset palvelut pystytään turvaamaan.

Yliopistoille ja korkeakouluille on varmistettava riittävät resurssit laadukkaan koulutuksen järjestämiseksi. Opetusryhmiä ei voida kasvattaa enää ilman, että laatu kärsisi. Myös hallituksen tavoitteisiin pääsy vaatii koulutusresurssien nostoa. On aivan itsestään selvää, ettei esimerkiksi hoitajamitoituksen nosto käytännössä onnistu, jos koulutukseen ei suunnata riittävästi rahaa.

Ennen vaaleja nykyisistä hallituspuolueista muun muassa vihreät puhui koulutusmiljardista. Sittemmin hallitusohjelmaan kirjattiin yhteensä 60 miljoonaa euroa lisää korkeakoulujen perusrahoitukseen. Nyt keskustellaan sitten siitä, milloin jaetaan tämä 60 miljoonaa, joka on vain murto-osa siitä, mitä ennen vaaleja luvattiin. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa korkeakoulutukseen oli korvamerkitty vain 15 miljoonaa euroa, joista 10 miljoonaa yliopistoille ja 5 miljoonaa ammattikorkeakouluille. Tämä on vain neljäsosa hallitusohjelmassa luvatuista summista! Erityisesti jatkuvan oppimisen ja osaamisen päivittämisen mahdollisuuksia olisi lisättävä aloilla, joissa paine rakennemuutokselle on kova ja aloilla, joissa koulutustaso on matala. Jatkuvaan oppimiseen on hallitusohjelmassa varattu huolestuttavan vähän määrärahaa. Kyseessä on odotettu ja laajasti peräänkuulutettu reformi, jonka toteuttaminen uhkaa jäädä torsoksi.

Hallituksen on annettava korkeakouluille lupaamansa perusrahoituksen tasokorotus täysimääräisenä käyttöön heti ensi vuoden alusta ja korkeakouluille on annettava myös rahaa hallitusohjelmassa luvattuihin korkeakoulujen aloituspaikkojen määrän lisäämiseen. Tutkimus, kehitys- ja innovaatiorahoitus olisi tärkeää saada nostettua 4%:iin bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaisi 300 miljoonan euron lisäpanostuksia tällä vaalikaudella. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille on varmistettava työrauha ja mahdollisuus pitkäjänteiseen toiminnan suunnitteluun. Budjettiriihessä nähdään toteutuuko ennen vaaleja luvattu koulutusmiljardi tai kuinka paljon hallitus on valmis satsaamaan koulutukseen.

Sote -uudistus haastaa Espoon sosiaali- ja terveyspalvelut

Lauantai 8.4.2017 klo 7:25 - Mia Laiho

Espoo tuottaa nykyisin omat sosiaali- ja terveyspalvelunsa edullisemmin kuin monet muut Suomen suuret kaupungit. SOTE -uudistuksessa vuonna 2019 rahat ja palvelujen järjestämisvastuu siirtyvät Uudenmaan maakunnalle.  Rahat kerätään kunnista, mutta rahojen käytöstä päätetään muualla. Espoo ja Uusimaa menettää osan tuloistaan, kun SOTE -varoja siirretään valtion tasausjärjestelmän kautta maakuntiin. Tämä asettaa uusia haasteita myös kunnan muiden palvelujen rahoitukselle. Vuosisadan merkittävimmän muutoksen valmistelu on valitettavasti  tehty maakuntauudistus edellä. Asiakkaan etu on jäänyt muutoksessa rakennettavan byrokratian ja eri valtapyrkimysten jalkoihin.

Muutoksessa päättäjien on huolehdittava ettei Espoon palvelutasosta tingitä.  Muutokset palveluissa on perustuttava aina asiakkaiden tarpeisiin. Valinnanvapauslaissa asiakasta on huomioitu niin että hän voisi jatkossa valita itselleen sopivimman palveluntuottajan.  Tämä lisännee kilpailua ja vahvistaa asiakkaan asemaa. Tämä voisi muistuttaa asiakkaan näkökulmasta Espoossa jo hyväksi todettua julkisen ja yksityisen terveysaseman rinnakkain toisiaan kirittävää palvelumallia Ison Omenan ja Espoontorin terveysaseman tapaan.

Hallituksen esityksessä valinnanvapauslaiksi on kuitenkin vielä paljon korjattavaa ennen sen käyttöönottoa. Tärkeintä on turvata asiakkaan katkeamaton ja sujuva hoitoketju. On myös määriteltävä tarkasti mitä palveluja kuuluu valinnanvapauden piiriin. Verovaroilla tuotetun hoidon pitää olla aina oikea-aikaista, tarpeenmukaista ja vaikuttavaa riippumatta siitä tuottaako sen julkinen tai yksityinen taho. Rahat eivät muuten riitä ja potilaita jää hoidotta.  Hoitotietojen on myös siirryttävä sujuvasti eri hoitopaikkojen välillä ettei hoito pirstaloidu ja potilasturvallisuus vaarannu. Uudellemaalle tarvitaan siirtymäaikaa ennen lain voimaan astumista. On tärkeää, että Espoo suurena kaupunkina on aktiivisessa roolissa SOTE-muutoksen eri vaiheissa.

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu

Missä mennään SOTE-uudistuksessa?

Keskiviikko 27.1.2016 - Mia Laiho

Kunnilta on pyydetty lausuntoa liittyen hallituksen linjauksiin itsehallintoaluejaon perusteiksi ja SOTE-uudistuksen askelmerkeiksi. SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Ongelmallista on, että kuntien on annettava lausunto tilanteessa, jossa itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden perustavaa laatua olevat periaatteet kuten rahoituksen järjestäminen on vielä suunnittelematta. Espoo kuten muutkin kunnat joutuvat antamaan lausuntonsa siis hyvin vähäisillä perustiedoilla tulevasta rakenteesta.  Espoon lausuntoa valmisteltiin ja muokattiin sekä sosiaali-ja terveyslautakunnassa, Kaupunginhallituksessa ja päätettiin lopullisesti valtuustossa 25.1. Haluan nostaa hallituksen esityksestä esille muutamia kohtia.

Uudenmaan alueen suuri koko. Uudenmaan maakunta on 23-kertaa suurempi väestömäärältään kuin pienin maakunta. Mielestäni  lakiesityksen ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: Ensimmäinen ratkaisumalli olisi, että SOTE-alueiden määrää on tarkasteltava uudelleen, ja selkeästi vähennettävä niitä, jotta lakiesitys voisi jotenkin toimia näillä laajemmilla väestöpohjilla. Uudenmaan väestö on yli 1,6 miljoonaa, kun taas pienimmällä SOTE-alueella 200 000 asukkaan luokkaa. Hienoinen ero siis. Tottakai väestöpohja vaikuttaa myös siihen, miten palvelut järjestetään. Ei voida oikein sekoittaa puuroja ja vellejä sekaisin. No, tämä ensimmäinen vaihtoehto tuskin on realistinen, olihan hallitus vaarassa kaatua sen takia että itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden määrästä oli vaikea löytää yhteisymmärrystä puolueiden kesken. Toinen vaihtoehto on että Uudenmaan alueelle on säädettävä erityislaki, joka ottaa huomioon Uudenmaan suuren koon ja alueen erityispiirteet (kuten hintataso, syrjäytyneet, maahanmuuttajat, monikielisyys). Tämä olisi vähintä mitä SOTE:n eteen Uudenmaan aluetta ajatellen pitäisi tehdä. Erityislaissa voisi tarkastella myös tuotannollisten SOTE-alueiden mahdollistamista, jotta vaikutusmahdollisuudet palveluihin olisivat paremmat ja palvelujen tuotanto olisi lähempänä ihmisiä.

Rahoitus ja SOTE-kustannukset.  Lähtökohtana tulee olla ettei kuntalaisten veroaste saa nousta. Tästä on pidettävä kiinni myös pidemmällä aikavälillä. Suomen heikentyneessä taloustilanteessa kustannusten hallintaan olisi muutoksessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa kuntien sosiaali- ja terveystoimen resurssit eivät voi kasvaa palvelujen kysyntää vastaavasti. Samalla rahalla pitää siis saada aikaan siis enemmän palveluita. Asioita pitää pystyä tekemään järkevämmin, hyödyntämään sähköisiä palveluita ja kohdentamaan kasvotusten asiakaspalvelua niille, jotka sitä tarvitsevat.

Miten määritellään valinnanvapaus? Mitkä palvelut ja millä kriteereillä kuuluvat julkisen rahoituksen piiriin. Mitä palveluja ja minkä verran maksetaan verorahoilla? Tarvitaan yhtenäiset kriteerit valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista. Olisi keskityttävä niiden palvelujen tuottamiseen, jotka auttavat ihmisiä selviytymään paremmin arjessa ja tuottavat asukkaille terveyshyötyä. 

Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut tulisi järjestää lähellä ihmistä, matalalla kynnyksellä. Byrokratia ei saa viedä niitä liian kauas asukkaista. Nykyisessä esityksessä on vaarana että byrokratia lisääntyy, ja palvelut keskittyvät ja karkaavat yhä kauemmaksi asukkaista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa, ja järjestää yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset palvelut kustannustehokkaasti. Tämä tulisi hallituksen muistaa SOTE-lain valmistelussa. Olisi erittäin ikävää sekä asiakkaiden, palvelujen saatavuuden ja koko Suomena talouden kannalta, jos SOTE-uudistus epäonnistuu eri puolueiden omien valtapyrkimysten ja keskustan ajaman aluepolitikoinnin takia. SOTE-uudistus ei saa jäädä maakuntauudistuksen jalkoihin. Uudistus vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään. Kansanedustajien tulisi muistaa edustavansa koko Suomea päätöksiä. Tässä on kuitenkin niin suurista asioista kysymys.  

Mielipidekirjoitukseni Keski-Uusimaa 20.10.14:Sote-uudistuksessa rahat karkaavat kunnan käsistä

Tiistai 21.10.2014 - Mia Laiho

Tuusula ja Järvenpää olisivat SOTE-uudistuksen häviäjiä (Keski-Uusimaa 15.10.14), mikä johtaisi veroprosentin tarkistukseen. Kuntien sosiaali-ja terveyspalvelujen kustannukset muodostavat nykyään yli puolet kunnan budjetista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset eivät siis ole vähäpätöinen asia. Nykymuodossaan SOTE-järjestämislaki tulisi heikentämään kuntien vaikutusmahdollisuuksia SOTE-kustannusten hallintaan. Pelkään pahoin että kunnista tulisi SOTE-alueen laskuautomaatteja ilman todellista vaikutusmahdollisuutta laskun suuruuteen.  Kunnat ovat joutuneet antamaan oman lausuntonsa SOTE-lakiluonnoksesta, joka on monin paikoin vielä aivan keskeneräinen.

Uudistuksen kuntakohtaisia laskelmia ei ole ollut avoimesti saatavilla lausuntoa annettaessa, ja rahoitustyöryhmän ehdotus on vielä valmistumatta. Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntia tai kuntayhtymiä. Jos tuotantovastuu keskitetään vain isoille toimijoille on vaarana ettei alueella synny palvelujen kustannuksia kurissa pitävää ja laatua ylläpitävää tervettä kilpailua. Oikeusministeriö ehti myös kritisoida esitystä liittyen yksittäisten kuntien aseman heikkenemiseen uudistuksessa (HS 15.10.14). SOTE-lakiluonnos onkin vasta keskeneräinen raakile, joka vaatii vielä jatkotyöstämistä. Kun uudistuksen rahoituksesta on saatavilla enemmän tietoa ja perustuslailliset ongelmat on selvitetty, tulisi kuntia kuulla uudelleen. Kaiken tämän sekavan hallintokuvion keskellä sivuhuomioon on jäänyt miten uudistus vaikuttaa tavallisen kuntalaisen arjen palveluihin. 

Parantaako uudistus lääkärille pääsyä? Miten käy lähipalveluiden? Miten lastensuojelu järjestetään? Miten asukkaiden alueellinen  tasavertaisuus  huomioidaan? Sosiaali-ja terveyspalveluiden rakenteen uudistus koskettaa meitä jokaista. Uudistus vaatii arvoisensa huolellisen ja kunnollisiin kustannuslaskelmiin pohjautuvan suunnittelun.

SOTE-uudistuksesta uhkaa tulla jähmeä ja kallis malli

Lauantai 18.10.2014 - Mia Laiho

SOTE-uudistuksesta uhkaa tulla jähmeä ja kallis malli

SOTE-laki on menossa eduskunnan käsittelyyn lokakuussa. Kunnat antoivat viime viikolla omat lausuntonsa. Suomen taloudellisen tilanteen heikkenemisen takia kustannusten hallintaan olisi kiinnitettävä erityinen huomio.Esitetyssä mallissa kuitenkin jo etukäteen hirvittää miten nousupaineessa olevia sosiaali- ja terveysmenoja saataisiin esitetyllä mallilla hillittyä. Tuotanto nojaa mallissa nykyisiin rakenteisiin. Nykyisten rakenteiden päälle tulee lisäksi kuntayhtymien päätöksentekoelimet, ja SOTE-alueen hallinto. Kunnilla sosiaali- ja terveystoimeen käytettävissä olevat resurssit eivät tule lähivuosina kasvamaan mikä tarkoittaa että sama raha pitää saada riittämään suuremmalle joukolle palveluita. SOTE-lain myötä kuntien vaikutusmahdollisuudet kustannusten hallintaan tulevat heikentymään entisestään. Pahoin pelkään että kunnista tulee SOTE:n laskuautomaatteja ilman vaikutusmahdollisuutta laskun suuruuteen. Rahaa olisi käytettävä välittömän asiakastyön lisäämiseen, ei byrokratiaan. Miksei SOTE-alue voisi esim. Suoraan itse valita joitakin palveluntuottajia kuntien ulkopuolelta ja sitä kautta vapauttaa kunnissa tehtävää työtä itse asiakastyöhön? Näin voisi saavuttaa säästöä, ja varmistua siitä että asukkaat koko SOTE-alueella saavat laadullisesti samantasoista palvelua. Mitä järkeä on että SOTE-alueella kunnat tai kuntayhtymät erikseen näpertelevät omien kilpailutustensa kanssa saavuttaen erilaisia palvelukokonaisuuksia. SOTE-alueella voitaisiin valita huolellisesti ne palvelut, jotka soveltuisivat muidenkin kuin kuntien tuottamiksi, esim. Kaihileikkaukset, tekonivelleikkauksey joihin kuntien oma jono on pitkä ja kilpailuttaa suoraan osa perus-ja erikoissairaanhoidon tuottajista kuntien rinnalle. Myös pienten yritysten mahdollisuus osallistua tulisi huomioida. Tämä loisi aitoa kilpailua palveluntuottajien välille, lisäisi palvelujen kehittämispainetta, mahdollistaisi kuntia keskittymään itse asiakastyöhön ja antaisi valinnanmahdollisuuksia asukkaille. Asukkaille on merkityksellistä sillä että saa tarvitsemansa palvelun laadukkaasti kohtuuajassa, ei sillä kuka palvelut tuottaa.

Erikoista SOTE-kuviossa on ettei kunnilla lausuntoa antaessaan ole ollut käytössä tietoa siitä, mitä uudistus tarkoittaa kunnan taloudelle. Nyt on esitetty että rahoitus perustuu niin sanottuun kapitaatiomalliin, eli siihen vaikuttaa sairastavuus, väkiluku, ikäjakauma jne. Kuulostaa monimutkaiselta, ja sitä se onkin. Todellisia kustannuslaskemia kunnilla ei ole ollut käytössä lausuntoa annettaessa. Olisikin välttämätöntä että SOTE-uudistuksessa kuultaisiin kuntia vielä uudelleen kun nämä luvut ovat käytössä ja rahoitutyöryhmä on saanut valmiiksi oman työnsä. Oikeusministeriö puuttui myös kuluneella viikolla SOTE-lakiin. Se vie kuntien päätäntävallasta merkittävän osan pois, ja sitä kautta se saattaa olla perustuslain vastainen.
SOTE-uudistus on merkittävin uudistus vuosikymmeniin. Sitä ei saa tehdä hätiköiden, vaan huolellisella suunnittelulla ja oikeisiin faktoihin perustuen. Uudistuksen keskiössä pitäisi olla asiakas, potilas, joka palveluja tarvitsee ja käyttää. Varsin vähän asiakasnäkökulma, valinnanvapaus, tasa-arvoiset palvelut ja laatu ovat saaneet keskustelussa huomiota. paraneeko lääkäriin pääsy? Miten käy lähipalvelujen? Miten järjestetään ehkäisevä työ ja miten lastensuojelu? Onko asiakkaalla todellista mahdollisuutta vaikuttaa saamiinsa palveluihin?

Resursseja tulisi suunnata itse asiakastyöhön, ei uusiin hallinnollisiin portaisiin. Viime kädessä kaikki ylimääräiset välikädet tarkoittavat että itse asiakkaan palveluihin jää vähemmän rahaa käytettäväksi.