HS: Perheitä ei saa jättää yksin vaikean sairauden kanssa

Sunnuntai 11.3.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat (6.3.) kirjoitti, että moni vanhempi saa kuulla lapsen vakavasta sairaudesta tai vammasta väärällä tavalla. Jutussa tuli hyvin esiin, miten tärkeää on se, miten vakavasta sairaudesta kerrotaan. Ammatillisen ja inhimillisen kohtaamisen lisäksi perheet tarvitsevat tietoa ja tukea myös vastaanottokäynnin jälkeen.

Perinnöllisiä sairauksia tutkitaan ja löydetään yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Kun sairauksia seulotaan, pitäisi olla myös valmiudet antaa tietoa sairaudesta ja sen hoitomahdollisuuksista. Yksiköissä, joissa sikiöseulontoja ja harvinaisia sairauksia tutkitaan, pitää olla selvät, moniammatilliset toimintamallit perheiden tukemiseksi, kun poikkeavaa löytyy.

Suomessa harvinaisten sairauksien tutkimukset ja hoito ovat valitettavan hajallaan. Tästä kärsivät sairauden koskettamat perheet, jotka jäävät uudessa tilanteessa liian yksin.

Harvinaisten sairauksien hoidon arviointia olisikin järkevää keskittää, jolloin pystyttäisiin paremmin arvioimaan potilaan sairauden vakavuusastetta, lääke- ja muun hoidon tarvetta ja vastetta hoidolle. Tällä voitaisiin varmistaa potilaiden hoidon laatu ja tasapuolinen kohtelu koko Suomessa.

Uusien kalliiden lääkkeiden käyttöönotto olisi tällöin myös kustannusten osalta hallittua, ja hoitoa voitaisiin tarjota niille, jotka siitä lääketieteellisten tutkimustulosten perusteella hyötyisivät.

Mia Laiho

kansanedustaja (kok), lääketieteen tohtori, Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, lääke, harvinaiset sairaudet, sote, lapset, kustannukset

HS: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto Palko on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nusinerseeni, lapset, lääkehoito, kallis, lääkeyhtiö, näyttö, toimintakyky, perhe, elämänlaatu, tukitoimet, lääketiede, SOTE

Helsingin Sanomat: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, lääkehoito, uudet lääkkeet, korkeatasoinen, lääketiede, toimintakyky, näyttö, tukitoimet, elamanlaatu, inhimillisyys, etiikka, sote

Vauhtia Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen

Tiistai 17.10.2017 - Mia Laiho

Eilen valtuuston kokouksessa teimme yhdessä valtuutettu Mika Heleniuksen kanssa valtuustoaloitteen liittyen Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen. Laaksolahden jäähalli on ollut jo muutaman vuoden käyttökiellossa, ja halli seisoo toimettomana edelleen ja suunnitelmat jatkon suhteen puuttuvat.  Jääurheilulle ja monille muille liikuntaharrastuksille tarvitaan asianmukaiset, käyttäjien tarpeet huomioivat tilat ja alueet. Liikunnan tulee olla kaikkien asukkaiden helposti saatavilla ja osana arkipäivää.Toivottavasti saamme vauhtia asiaan eilen jätetyn valtuustoaloitteen avulla. Ohessa valtuustolaoitteen sisältö luettavissa kokonaisuudessaan:

VALTUUSTOALOITE LAAKSOLAHDEN URHEILUPUISTOALUEEN KEHITTÄMISEKSI TULEVAISUUDEN LIIKUNTA, HARRASTUS JA HYVINVOINTI KESKUKSEKSI

Me valtuutetut esitämme, että Laaksolahden urheilupuistosta laaditaan Espoo Tarinaa tukevaa laaja-alainen asukkaiden ja eri harraste- ja käyttäjäryhmien tarpeet huomioiva suunnitelma. Suunnitelmassa tulee huomioida laaja-alaisesti tulevaisuuden tarpeet kokonaisvaltaisen visiotyön avulla. Laaksolahden urheilupuisto on Espoon jääurheilun kehittymiselle yksi keskeinen toimintapaikka. Laaksolahden urheilupuisto on Pohjois-Espoon ainoa ympärivuotinen tekojääurheilukeskus.  Jääurheilu on alueelle erittäin tunnusomainen harrasteympäristö, joka on tuottanut lukuisia kansainvälisiä huippu-urheilijoita ja luonut hyvinvointia ja nuorten tervettä kasvua harrastamisen kautta. Esitämme, että Laaksolahdesta kehitetään uusi asukaslähtöinen matalankynnyksen liikunnan ja hyvinvoinnin keskus. Tulevaisuuden hyvinvointi ja liikkumisen keskuksen tulee mahdollistaa sekä huippu- ja harrasteurheilu että heidän vanhempien liikunta. Laaksolahden urheilupuistoa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti terveyttä edistävänä toimintaympäristönä, jossa huomioidaan alueen liikunnallinen ominaispiirre, järven tarjoamat mahdollisuudet ja nykyisiä harrastepaikkoja täydentävät mahdollisuudet ympärivuotisesti.   

Esitämme, että Espoon kaupunki perustaa erillisen visio- ja suunnittelutyöryhmän, joka valmistelee esityksen kevään 2018 aikana valtuustolle. Laaksolahden urheilupuiston läheisyyteen voisi olla mahdollista perustaa myös pysyvä Espoon kestävän kehityksen väistökoulutila luonnon, liikunta ja eri harrastepaikkojen välittömään läheisyyteen erittäin kokonaistaloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Suunnittelussa tulee huomioida vähintään seuraavat käyttäjäryhmä ja näkökulmat: 

- jääurheilu ja harrastustoiminta

- jalkapallo ja yleisurheilu

- mailapelit

- saunaseura

- kuntosali

- vesiliikuntalajit 

- sisäliikunta

- eläkeläiset 

- koululaiset 

- jne.

Espoossa 16.10.2017

Mika Helenius (kok) ja Mia Laiho (kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laaksolahti, urheilupuisto, jäähalli, jääkiekki, taitoluistelijat, harrastelijat, tennis, jalkapallo, kenttä, sulkapallo, uimaranta, eläkeläiset, koululaiset, perheet, hyvinvointi, terveys, uinti, väistötila, yleisurheilu

Päivähoitomuotoja perheiden tarpeiden mukaan

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Perhepäivähoidon asemasta Espoon päivähoidossa keskusteltiin tänään valtuustossa. Tässä aiheesta pitämäni valtuustopuheenvuoro:

"Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämisestä oli perusteltu ja hyvä. Perhepäivähoito on jäänyt kuntien palvelutarjonnassa päiväkotitoiminnan jalkoihin. Perhepäivähoitajat hoitavat palvelujärjestelmän näkökulmasta yksittäisiä lapsia, ja yhden perhepäivähoitajan merkitys koko päivähoidon järjestämisessä kaupungissa ei välttämättä nouse niin korkealle.

Perhepäivähoidolla on kuitenkin pitkät perinteet, ja vanhemmilla ja lapsilla on siitä pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Perhepäivähoidossa lapsimäärien ollessa pienemmät myös infektiotauteja sairastetaan vähemmän, mikä taas vähentää lasten sairastelua ja sitä kautta myös vanhempien sairauspoissaoloja töistä.

Sisarusten sijoittumisen merkitystä samaan ryhmään ei voi myöskään sivuuttaa. Sillä on lapselle positiivinen ja läheisyyttä ja turvallisuutta tuottava merkitys. Valtuustoaloitteeseen annetussa vastauksessa Espoon virkamiehet kertovat että perhepäivähoidon kysyntä vastaa suurinpiirtein tarjontaa, lukuun ottamatta Tapiolan aluetta jossa kysyntä on yli kolme kertaa tarjontaa suurempaa. Mutta voidaan kysyä kertovatko luvut muillakaan alueilla oikeaa kysyntää ja toivetta, minkä hoitomuodon vanhemmat haluaisivat lapselleen.  

Kun perhepäivähoitajista ei ole saatavilla samalla tavoin tietoja kuin päiväkodeista eikä ole varmuutta paikan saamisesta perhepäivähoidosta niin vanhemmat mieluummin laskevat varman päälle ja valitsevat ensisijaisesti päiväkodin. Perhepäivähoitajien houkuttelevuutta on vähentänyt myös esimerkiksi kunnallinen työaikalainsäädäntö, joka on ajanut perhepäivähoitajia muihin tehtäviin. Vanhempien kiinnostuskin voi luonnollisesti olla vähäisempää jos ei voida taata että varahoitopaikka olisi sama.

Kaupungissa on kuitenkin useita yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka mielellään ottaisivat enemmän hoitolapsia ja toisaalta vanhempia jotka toivoisivat perhepäivähoitoa ensisijaiseksi hoitopaikaksi.  Ongelma on ollut, miten vanhemmat saavat tietoa heidän toiminnastaan, tarjonnastaan, ja miten tarjontaa ja kysyntää voitaisiin myös kaupungin puolesta sovittaa yhteen. Yksityisen perhepäivähoidon kustannukset on myös laskettu selvästi alhaisemmaksi kunnalliseen päivähoitoon verrattuna.

Voisiko tässä kaupunki toimia ehkä jonkinlaisena linkkinä yksityisten palveluntuottajien ja perheiden välillä samalla kun kaupungin vastuulla on valvoa heidän toimintaansa? Oleellista olisi kuulla perheitä ja heidän tarpeitaan. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita heille soveltuvin päivähoitoratkaisu, oli se sitten perhepäivähoito tai päiväkoti, ja erilaisilla hoitoajoilla perheiden eri elämäntilanteiden tarpeen mukaan. Kaupungissa tarvitaan erilaisia päivähoitomuotoja ja niiden tasapuolinen kehittäminen olisikin jatkossa tärkeää."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, perhepäivähoito, päiväkodit, turvallisuus, läheisyys, sisarukset

Perheasiain neuvottelukeskus auttaa kaikenlaisia perheitä matalalla kynnyksellä

Lauantai 8.11.2014 - Mia Laiho

Perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen, perheen ja henkilökohtaisen elämän kipukohdissa. Apua on voinut hakea yksin tai perheenä oli sitten kyse yksinhuoltajaperheestä,, ydinperheestä, uusperheestä, sateenkaariperheestä tai lapsettomasta perheestä. Vuonna 2013 perheasiain neuvottelukeskuksen asiakkaaksi pystyttiin ottamaan puolet apua hakeneista.  Kysyntää on siis yli tarjonnan.  Perheasian neuvottelukeskuksen toiminta on pystynyt osaltaan täydentämään Espoon omia perheille suunnattuja palveluja.

Yleisimmät syyt hakeutua perheneuvontaan ovat parisuhteen vuorovaikutusongelmat, eroon liittyvät kysymykset, elämänvaihekriisit, ongelmat sukulaisuus- ja muissa lähisuhteissa sekä uskottomuus. Keskuksessa asiointi ei edellytä kirkon jäsenyyttä ja palvelu on maksutonta.

Viime vuonna suuri osa neuvottelukeskusten asiakkaista oli 30–39-vuotiaita pienten lasten vanhempia. Perheneuvonnassa on myös yhä enemmän perheitä, joiden elämässä on samanaikaisesti muitakin haasteita. Perheneuvonnassa käy myös senioripareja. Kirkon perheneuvonta on käytännössä ainoa paikka, josta ikääntyneemmät ihmiset voivat saada maksutonta parisuhdeneuvontaa.

Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen toimipisteet sijaitsevat Tapiolassa ja Leppävaarassa hyvien kulkuyhteyksien päässä eri puolilta Espoota.

Espoo on avustanut seurakunnan perheasioiden neuvottelukeskusta vuosittain noin 260.000 eurolla. Vuoden 2015 avustukseen on varauduttu enää vain 130.000 euroa. Sopimus on irtisanottu 1.7.2015 alkaen." Vuoden 2015 talousarvioesityksessä tukea on siis merkittävästi esitetty laskettavaksi. Tämä ei voi olla näkymättä tarjotuissa palveluissa.

On huolestuttavaa, että perheitä matalalla kynnyksellä auttavaa toimintamallia ja yhteistyötä seurakunnan kanssa ollaan ajamassa alas näin merkittävästi. Jos perhe saa varhaisessa vaiheessa tukea elämänkriisin keskellä, kantaa se varmasti hedelmää myöhempää varten. Perheitä tukeva toiminta vaikuttaa myös välittömästi perheiden lasten hyvinvointiin. Riittävän ajoissa annetulla tuella voidaan parantaa vanhempien välistä keskusteluyhteyttä lukkiutuneessa perhetilanteessa ja parantaa lasten huomioimista kriisi-ja erotilanteissa sekä parantaa koko perheen elänmänhallintaa kriisin keskellä. Lapset tarvitsevat vanhempiensa. Perhetukikeskustoiminnan avulla voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä ja auttaa vanhempia läpikäymään elämäntilannettaan niin että lasten asema perheessä tulee myös paremmin huomioitua. Toiminnan kautta voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä. Espoolla, ja ennen kaikkea espoolaisilla perheillä ja lapsilla ei ole varaa menettää tätä hyvin toiminutta mallia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perheasiainneuvottelukeskus, avioero, kriisit, mielenterveys, lastensuojelu

Valtuustopuheenvuoroni 9.6.2014 asunto-ohjelmasta

Keskiviikko 11.6.2014 - Mia Laiho

Tontit ja lapsiperheet

Asuntojen hinnat Espoossa ovat kasvaneet.  Jotta lapsiperheitä, ja työikäistä väestöä saadaan Espooseen, tulisi löytää mahdollisuuksia tarjota houkuttelevia, viihtyisiä alueita perheiden tarpeisiin.  

 Espoossa on ollut perinteisesti pientalorakentamista ja pientaloja lapsiperheet usein toivovatkin;     Kohtuuhintaiset pientalot, ns uudentyyppiset rintamamiestalot voisivat olla edullisempia pientalojen rakentamistapoja. Uudenlaisena toimintatapana asunto-ohjelmassa on otettukin esiin ryhmärakentaminen on, ja kaupunkipientalot mikä on ilahduttavaa. Kokonaisuutena Espooseen rakennetaan noin 700-800 pientaloa vuodessa, joista kaupungin luovuttamien tonttien osuus on ollut noin 100.  Kaupungin luovuttamat tontit ovat olleet erittäin kysyttyjä.  Kaupungin omaa tonttitarjontaa  pitäisikin pystyä asteittain kasvattamaan lähivuosina jotta Espooseen saadaan uusia asukkaita ja verotuloja. Niinikään rakennuslupaprosessi vaatii selkiyttämistä ja nopeampaa käsittelyä Espoossa. Rakennuslupaprosessista ei saa tehdä liian raskasta ja pitkällistä. Se on varma tapa karkottaa pientalorakentajia muihin kuntiin.  

Kannatankin lämpimästi  neuvottelutoimikunnan muutosesityksiä 9 ja 10  pientalorakentajille luovutettavien tonttien lisäämisestä.

Lähiöiden kehittäminen Espoossa on myös useita vanhoja lähiöitä, jotka ovat tulossa peruskorjausikään. Kun lähiöitä peruskorjataan, olisi samalla suunniteltava lähiöiden parantamista asukkaiden nykytarpeita vastaaviksi. Täydennysrakentamista väljästi rakennettuihin lähiöihin kannattaa myös suunnitella , ovathan lähiöt usein hyvien kulkuyhteyksien päässä ja pihat ja ulkoilualueet valmiina. Riittävä ja kasvava asukasmäärä ovat myös paras lääke palveluiden pysymiselle lähiöissä.  

Opiskelijat Espoossa suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee Otaniemessä, mutta jonkin verran myös muualla. Ylioppilaskunnan, HOAS:n ja Espoon kaupungin yhteistyö riittävien ja tarpeenmukaisten opiskelija-asuntojen tuottamiseen on keskeinen. Jotta saadaan riittävästi ja kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja, niin rakennuskustannukset on oltava maltilliset. Parkkipaikkakriteerien suhteen olisi löydyttävä väljentämistä opiskelija-asuntojen kohdalla. Opiskelijoilla ei ole niin paljon autoja kuin muulla väestöllä, joten parkkipaikkojen rakentamisessa olisi noudatettava eri kriteereitä kuin muilla asuinalueilla ja asuintaloissa, ja käyttää resursseja enemmän itse asuntojen rakentamiseen.  Metron valmistuttua kulkuyhteydet Otaniemeen entisestään paranevat ja tuovat uutta houkuttelevuutta Otaniemeen. Raide-Jokerin kautta on mahdollistettava Otaniemen saavutettavuus myös muualta Espoosta, joka ei ole Länsimetron ulottuvissa.

Kannatan lisäysesitystä opiskelija-asuntojen saatavuuden parantamiseksi enemmän tarpeita vastaavaksi. Sitä varten valmistellaan suunnitelma opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelmasta.

Ikäihmiset Yli 65-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina, vuosittain noin 2000 henkilöllä, mikä tuo omat haasteensa ikääntyneiden asumistarpeisiin.  Espoossa on kehitetty Elä-ja asu-seniorikeskusmallia, josta on tähän mennessä saatu Kauklahdesta hyviä kokemuksia. On tärkeää myös muilla asumisalueilla huomioida ikäihmisten tarpeet niin että he pärjäävät pidempään omissa kodeissaan, ja tukea heidän asumistaan siellä. Tämä vaatii riittäviä ikäihmisten tarpeisiin suunniteltuja palveluja ja riittäviä lähipalveluja. Kannatan lämpimästi lisäysesitystä edistää uusia tapoja toteuttaa asuntoja, kuten sukupolvien asunnot, kaupunkipientalot, puurakentaminen.

Käsiteltävänä olevan asunto-ohjelman sisältö toimenpiteineen on mielestäni varsin monipuolinen ja onnistunut. Kannatan myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan muutosesitystä Espoon asuntojen asuntotuotannon suhteen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsiperheet, tontit, ikäihmiset, lähiöiden kehittäminen