Vuoden 2016 talousarviosta valtuustossa; mm. ryhmäkoot, omaishoito, saattohoito

Keskiviikko 2.12.2015 - Mia Laiho

Valtuuston neuvottelutoimikunnan sopuratkaisuun talousarvion muutoksista voidaan olla kohtuullisen tyytyväisiä, joskin huolettavaa on alkuperäisen budjettiesityksen paisuminen noin 6 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa kaupungin lainamäärän kasvua. Ensisijaisesti eri toimialoilla säästöjä pitäisikin etsiä rakenteista, hallinnon päällekkäisyyksistä, ja toimintatapojen muutoksesta. On ikävää että virkamiehet esittävät ensimmäiseksi säästöjä peruspalveluihin, ja säästöjä, jotka vaikuttaisivat välittömään asiakastyöhön heikentävästi. Niitä on sen takia vaikea hyväksyä sellaisenaan.

Ohessa joitain asioita, joita haluan nostaa esille talousarviokehyksestä.

Päiväkotien ryhmäkoot:

Päiväkotien ryhmäkokoihin ei tehdä tiukennuksia, mikä on erittäin tärkeä ja hyvä linjaus. Päiväkotien ryhmäkoot ovat jo nykyisellään suuria, ja ei ole lasten edun mukaista kasvattaa ryhmäkokoja. Ryhmäkokojen kasvattaminen todennäköisesti lisäisi lapsiryhmien levottomuutta, ja huonontaisi lasten ja henkilökunnan hyvinvointia ja jaksamista.

Peruskoulun ryhmäkoot:

Suomenkielisen opetustoimen arviointiraportin 2015 mukaan opetusryhmien keskikoko on laskenut alakoulussa, ja yläkoulussa vähän noussut. Huolestuttavaa on että viime lukuvuoden aineiston perusteella alakoulun 1-6 luokan oppilaista 15,7 % saa opetusta yli 25 oppilaan ryhmässä, ja kuluvana vuonna määrä on noussut jopa yli 20%. Näiden joukossa ovat lisääntyneet myös ne ryhmät, joissa on yli 28 oppilasta. Kun opettajan tulisi tuntea luokkansa lapset, kunkin heikkoudet ja vahvuudet ja tukea lasta opetuksessa, on opettajan tehtävä haasteellinen. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä se, että yhä enemmän luokissa on erityistukea tarvitsevia lapsia, on luokan työrauhan ja kaikkien luokan lasten oppimisen tukeminen riittävällä tavalla melkoinen urakka sekä lapsille että opettajille.    

Kun hyväksyttävänä olevassa talousarvioesityksessä on lisätty rahaa 500 000 euroa ryhmäkokojen pienentämiseen, ehdotan että lautakunta seuraa ryhmäkokojen toteutumista myös syvemmälle menevillä tarkasteluilla ja mittareilla kuin ryhmän keskimääräisellä koolla, jonka sisään mahtuu huimia eroja. Ryhmäkoon haitari voi nimittäin olla todella suuri. Suuren ryhmäkoon kouluja tulisi tarkastella erikseen, ja kohdentaa määrärahaa erityisesti niihin. Jos lapsi sattuu asumaan alueella, jonka koulussa on syystä tai toisesta 28 oppilaan luokkia, niin ei paljon lohduta että keskimääräinen luokkakoko muualla Espoossa on selvästi pienempi.

Omaishoidosta

Sitten muutama sana vielä omaishoidosta. Lisäbudjetissa on lisätty määrärahaa vajaa 2 miljoonaa kotona ja kodinomaisissa oloissa asumisen turvaamiseen. Tämä onkin tarpeen, onhan maamme hallituskin nostanut omaishoidon yhdeksi kärkihankkeeksi.  Ikäihmisten laatusuosituksen mukaan omaishoidon tukea saaneiden yli 75-vuotiaiden hoidettavien osuus vastaavan ikäisestä väestöstä tulisi olla 6-7%. Espoossa se on nyt selvästi matalampi 2.8%. Omaishoitajien jaksamista on tuettava oli sitten kyse ikäihmisen hoitamisesta tai esim. vammaisen lapsen hoitamisesta. Omaishoitajilla on yksilöllisiä tarpeita ja on löydettävä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat omaisen jaksamista. Satsaus omaishoitajiin kannattaa. Kunnat säästävät rahaa, kun raskaampi palvelutarve, esim. kun vältytään runsaalta kotihoidolta tai vältytään laitokseen sijoitukselta. On tärkeää myös että omaishoidon tuen kriteereiden tulkinta ei ole muiden pääkaupunkiseudun kunnista poikkeava.

On hyvä myös että Espooseen saadaan vihdoin oma saattohoito-osasto. Se aloittaa toimintansa v 2016 Puolarmetsän sairaalassa ja muuttaa jatkossa Espoon sairaalaan sen valmistuttua. Saattohoito-osaston käynnistämiseen ja kehittämiseen on panostettava riittävästi laadukkaan saattohoidon mahdollistamiseksi. Samalla on kuitenkin muistettava että myös monissa muissa terveydenhuollon yksiköissä on kehitetty ja parannettu saattohoitoa, ja toiminnan kehittäminen muilla osastoilla ja kotisairaalan on myös ensiarvoisen tärkeää.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ryhmäkoot, koulut, päiväkodit, omaishoito, saattohoito, velka

Päivähoitomuotoja perheiden tarpeiden mukaan

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Perhepäivähoidon asemasta Espoon päivähoidossa keskusteltiin tänään valtuustossa. Tässä aiheesta pitämäni valtuustopuheenvuoro:

"Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämisestä oli perusteltu ja hyvä. Perhepäivähoito on jäänyt kuntien palvelutarjonnassa päiväkotitoiminnan jalkoihin. Perhepäivähoitajat hoitavat palvelujärjestelmän näkökulmasta yksittäisiä lapsia, ja yhden perhepäivähoitajan merkitys koko päivähoidon järjestämisessä kaupungissa ei välttämättä nouse niin korkealle.

Perhepäivähoidolla on kuitenkin pitkät perinteet, ja vanhemmilla ja lapsilla on siitä pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Perhepäivähoidossa lapsimäärien ollessa pienemmät myös infektiotauteja sairastetaan vähemmän, mikä taas vähentää lasten sairastelua ja sitä kautta myös vanhempien sairauspoissaoloja töistä.

Sisarusten sijoittumisen merkitystä samaan ryhmään ei voi myöskään sivuuttaa. Sillä on lapselle positiivinen ja läheisyyttä ja turvallisuutta tuottava merkitys. Valtuustoaloitteeseen annetussa vastauksessa Espoon virkamiehet kertovat että perhepäivähoidon kysyntä vastaa suurinpiirtein tarjontaa, lukuun ottamatta Tapiolan aluetta jossa kysyntä on yli kolme kertaa tarjontaa suurempaa. Mutta voidaan kysyä kertovatko luvut muillakaan alueilla oikeaa kysyntää ja toivetta, minkä hoitomuodon vanhemmat haluaisivat lapselleen.  

Kun perhepäivähoitajista ei ole saatavilla samalla tavoin tietoja kuin päiväkodeista eikä ole varmuutta paikan saamisesta perhepäivähoidosta niin vanhemmat mieluummin laskevat varman päälle ja valitsevat ensisijaisesti päiväkodin. Perhepäivähoitajien houkuttelevuutta on vähentänyt myös esimerkiksi kunnallinen työaikalainsäädäntö, joka on ajanut perhepäivähoitajia muihin tehtäviin. Vanhempien kiinnostuskin voi luonnollisesti olla vähäisempää jos ei voida taata että varahoitopaikka olisi sama.

Kaupungissa on kuitenkin useita yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka mielellään ottaisivat enemmän hoitolapsia ja toisaalta vanhempia jotka toivoisivat perhepäivähoitoa ensisijaiseksi hoitopaikaksi.  Ongelma on ollut, miten vanhemmat saavat tietoa heidän toiminnastaan, tarjonnastaan, ja miten tarjontaa ja kysyntää voitaisiin myös kaupungin puolesta sovittaa yhteen. Yksityisen perhepäivähoidon kustannukset on myös laskettu selvästi alhaisemmaksi kunnalliseen päivähoitoon verrattuna.

Voisiko tässä kaupunki toimia ehkä jonkinlaisena linkkinä yksityisten palveluntuottajien ja perheiden välillä samalla kun kaupungin vastuulla on valvoa heidän toimintaansa? Oleellista olisi kuulla perheitä ja heidän tarpeitaan. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita heille soveltuvin päivähoitoratkaisu, oli se sitten perhepäivähoito tai päiväkoti, ja erilaisilla hoitoajoilla perheiden eri elämäntilanteiden tarpeen mukaan. Kaupungissa tarvitaan erilaisia päivähoitomuotoja ja niiden tasapuolinen kehittäminen olisikin jatkossa tärkeää."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, perhepäivähoito, päiväkodit, turvallisuus, läheisyys, sisarukset