Espoon talous kestää inhimilliset ryhmäkoot ja turvallisen kouluympäristön

Lauantai 26.11.2016 - Mia Laiho

Espoon vuoden 2017 talousarvioesityksessä perusopetuksen ja lukion tuntiresurssista esitetään leikkausta samanaikaisesti kun Espoon oppilasmäärä kasvaa noin 800 oppilaalla. Tokaluokkalaiset eivät voisi enää mennä iltapäivätoimintaan ja iltapäivähoidon maksut korotettaisiin melkein päivähoitomaksujen tasolle. Säästöt tarkoittaisivat käytännössä ryhmäkokojen kasvua, jakotuntien vähenemistä ja lapsen yksilöllisen huomioimisen mahdollisuuden vähenemistä. Lukion osalta säästö tarkoittaisi noin 32 kurssin vähennystä / lukio, ja kaikissa Espoon suomenkielisissä lukioissa yhteensä noin 350 kurssia. Tämä tarkoittaisi merkittävää valinnaisaineiden vähenemistä ja ryhmäkokojen kasvua.  Monissa kouluissa ei ole edes tarpeeksi isoja luokkia, joihin suuret ryhmät kohtuudella mahtuisivat. Huomioiden vielä valitettavan yleiset sisäilmaongelmat, täyteen ahdetut luokat eivät paranna lasten ja henkilökunnan tilannetta. Ja vaikka sisäilmaongelmia ei olisi todettu, riski oireiluun kasvaa ilmavaihdon huonontuessa.

Nyt suunnitellut säästöt olisivat noin 2 miljoonaa. Samanaikaisesti kuitenkin miljardiluokan kustannukset aiheuttavan metrohankkeelle ollaan hakemassa lisälainan takausta kaupungilta 100 miljoonaa euroa, ja Espoon sairaalankin kustannukset ovat nousseet jo yli 170 miljoonaan euroon.

Viivästyneet rakennushankkeet kerryttävät taukoamatta suuria laskuja espoolaisille. Niissä laskuissa miljoona sinne tai tänne on pikkusumma. Lasten kohdalla sen sijaan jokainen euro on investointi tulevaisuuteen, ja maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin lasten ja perheiden hyvinvointina, parempina oppimistuloksina ja tulevina Espoon veronmaksajina.

Espoon vuoden 2017 budjetti päätetään valtuustossa 7.12.16. Sisäilmaongelmaisten päiväkotien ja koulujen korjaukseen/uusiin rakennuksiin on löydyttävä riittävästi rahaa turvallisen työympäristön takaamiseksi lapsille ja työntekijöille. Päiväkotien ja opetuksen maltilliset ja inhimilliset ryhmäkoot ovat lasten ja nuorten oikeus, ja siitä on pidettävä myös kiinni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opetus, metro, ryhmäkoko, sisäilmaongelma, iltapäivähoito

Länsiväylä 7.2.15: Laadukas esiopetus ei ole päiväkodin seinistä kiinni

Sunnuntai 8.2.2015 - Mia Laiho/Jukka Niemelä

Perusopetuslakia muutettiin vuoden alusta niin että esiopetus on velvoittavaa 1.8.2015 lähtien. Kunnat määrittelevät itse minimiryhmäkoon, jolla yksityiset tai ostopalvelupäiväkodit saavat järjestää esiopetusta kunnallisten esiopetuspaikkojen lisäksi. Yksityisen hoidon tukijärjestelmä on tarjonnut perheelle mahdollisuuden valita yksityisen päiväkodin, perhepäivähoitajan tai työsuhteisen hoitajan välillä ja saada näin perheen tarpeisiin parhaiten soveltuvan vaihtoehdon. Yksityiset päiväkodit ovat usein pieniä toimintayksiköitä, ja ne ovat voineet tarjota erilaisia esim. vieraiden kielten tai kasvatuspainotuksia. Espoossa on Suomessa eniten yksityisiä päiväkoteja. Tutkimusten mukaan yksityisen hoidon tukea käyttävät äidit ovat pääsääntöisesti työssä, mikä voi ainakin osin selittyä työn ja hoidon yhteensovittamisen joustavuudesta näissä hoitomuodoissa.

Espoossa on linjattu että vain ne yksityiset päiväkodit, joissa on vähintään 8 esikouluikäistä lasta saavat järjestää kunnan vahvistamaa maksutonta esiopetusta. Tämä linjaus on ollut ongelmallinen monille päiväkotiyrittäjille, sillä lapset joutuvat siirtymään kunnalliseen päivähoitoon tai kouluun esiopetukseen viimeiseksi päiväkotivuodeksi ennen koulun alkua, jos minimiryhmäkoko ei täyty omassa päiväkodissa.  Moni yksityinen päiväkoti on kuitenkin tarjonnut esiopetuksen tavoitteet täyttävää toimintaa pienemmällä ryhmällä kuin mitä kunta vaatii. Kun esikouluopetus tuli tämän vuoden alusta velvoittavaksi, tulisi näiden pienempienkin yksiköiden sallia järjestää hyväksyttyä esiopetusta, jos opetuksen laatutavoitteet muuten täyttyvät. Espoon tulisikin löyhentää kriteereitä esikouluopetuksen ryhmäkoosta, ja keskittyä sen sijaan opetuksen laatuun. Jos ryhmäkoon kriteeri laitetaan liian korkeaksi, pienten päiväkotiyrittäjien toimintaedellytykset vaarantuvat.  Tämä ei ole kaupungin eikä perheiden edun mukaista.

Tuttu päiväkotiympäristö turvallisine tuttuine aikuisineen koulun aloitukseen saakka olisi useimmiten lapsen ja perheen kannalta paras vaihtoehto. Päiväkodin pieni koko tai tuottamistapa ei saisi olla esteenä järjestää esiopetusta.  Toimivan lapsiryhmän kriteeri ei voi olla jokin tietty minimimäärä lapsia, vaan päivähoitoyksikön muu toimintaympäristö ja edellytykset järjestää laadukasta esiopetusta. Yksityisissä ja ostopalvelupäiväkodeissa esikoulua käyvät lapset ovat pääsääntöisesti myös päivähoidossa kyseisessä yksikössä, jolloin turvataan lapsen oikeus myös päivähoitoon perusopetuslain vaatimusten mukaisesti.

Kunnan talouden näkökulmasta tarkasteltuna yhden kunnallisen päiväkotipaikan perustamiskustannukset ovat vajaa 40.000 euroa. Yksityisen päiväkotipaikan osalta kustannus on Espoolle muutama tuhat euroa. Yksityiset ja ostopalvelupäiväkodit vapauttavat kuntien resursseja pitämään parempaa huolta kunnan omista tiloista sekä vastaamaan joustavasti päivähoidon kysyntään. Julkisten rakennusten osalta Espoolla on jo pitkä lista sisäilmaongelmista kärsiviä kouluja. Espoolla ei ole varaa lisätä painetta uusien päiväkotien lisärakentamiselle kunnan omilla epätarkoituksenmukaisilla normeilla, ja hankaloittaa lasten turvallista hoitopolkua päiväkodista kouluun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, esiopetus, ryhmäkoko, normit

Päivähoitomuotoja perheiden tarpeiden mukaan

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Perhepäivähoidon asemasta Espoon päivähoidossa keskusteltiin tänään valtuustossa. Tässä aiheesta pitämäni valtuustopuheenvuoro:

"Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämisestä oli perusteltu ja hyvä. Perhepäivähoito on jäänyt kuntien palvelutarjonnassa päiväkotitoiminnan jalkoihin. Perhepäivähoitajat hoitavat palvelujärjestelmän näkökulmasta yksittäisiä lapsia, ja yhden perhepäivähoitajan merkitys koko päivähoidon järjestämisessä kaupungissa ei välttämättä nouse niin korkealle.

Perhepäivähoidolla on kuitenkin pitkät perinteet, ja vanhemmilla ja lapsilla on siitä pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Perhepäivähoidossa lapsimäärien ollessa pienemmät myös infektiotauteja sairastetaan vähemmän, mikä taas vähentää lasten sairastelua ja sitä kautta myös vanhempien sairauspoissaoloja töistä.

Sisarusten sijoittumisen merkitystä samaan ryhmään ei voi myöskään sivuuttaa. Sillä on lapselle positiivinen ja läheisyyttä ja turvallisuutta tuottava merkitys. Valtuustoaloitteeseen annetussa vastauksessa Espoon virkamiehet kertovat että perhepäivähoidon kysyntä vastaa suurinpiirtein tarjontaa, lukuun ottamatta Tapiolan aluetta jossa kysyntä on yli kolme kertaa tarjontaa suurempaa. Mutta voidaan kysyä kertovatko luvut muillakaan alueilla oikeaa kysyntää ja toivetta, minkä hoitomuodon vanhemmat haluaisivat lapselleen.  

Kun perhepäivähoitajista ei ole saatavilla samalla tavoin tietoja kuin päiväkodeista eikä ole varmuutta paikan saamisesta perhepäivähoidosta niin vanhemmat mieluummin laskevat varman päälle ja valitsevat ensisijaisesti päiväkodin. Perhepäivähoitajien houkuttelevuutta on vähentänyt myös esimerkiksi kunnallinen työaikalainsäädäntö, joka on ajanut perhepäivähoitajia muihin tehtäviin. Vanhempien kiinnostuskin voi luonnollisesti olla vähäisempää jos ei voida taata että varahoitopaikka olisi sama.

Kaupungissa on kuitenkin useita yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka mielellään ottaisivat enemmän hoitolapsia ja toisaalta vanhempia jotka toivoisivat perhepäivähoitoa ensisijaiseksi hoitopaikaksi.  Ongelma on ollut, miten vanhemmat saavat tietoa heidän toiminnastaan, tarjonnastaan, ja miten tarjontaa ja kysyntää voitaisiin myös kaupungin puolesta sovittaa yhteen. Yksityisen perhepäivähoidon kustannukset on myös laskettu selvästi alhaisemmaksi kunnalliseen päivähoitoon verrattuna.

Voisiko tässä kaupunki toimia ehkä jonkinlaisena linkkinä yksityisten palveluntuottajien ja perheiden välillä samalla kun kaupungin vastuulla on valvoa heidän toimintaansa? Oleellista olisi kuulla perheitä ja heidän tarpeitaan. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita heille soveltuvin päivähoitoratkaisu, oli se sitten perhepäivähoito tai päiväkoti, ja erilaisilla hoitoajoilla perheiden eri elämäntilanteiden tarpeen mukaan. Kaupungissa tarvitaan erilaisia päivähoitomuotoja ja niiden tasapuolinen kehittäminen olisikin jatkossa tärkeää."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, perhepäivähoito, päiväkodit, turvallisuus, läheisyys, sisarukset