Länsiväylä: Kriisipäivystyksen alasajo ei ole vain Espoon asia

Torstai 8.3.2018 - Mia Laiho/Kristiina Mustakallio

Espoossa sosiaali-ja kriisipäivystyksen työntekijät ovat olleet huolissaan Espoon sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmista romuttaa kriisipäivystys (LV 21.2. ja 24.2.18). Huoli on aiheellinen. Sekä sosiaalityöntekijöillä että terveydenhuollon ammattilaisilla on omat tärkeät roolinsa osana toimivaa tiimiä. Akuuttia kriisiapua annetaan äkillisten ihmisiä ja perheitä koskettavien elämän kriisitilanteiden kuten kätkytkuoleman, itsemurhan, välivaltatilanteiden, tulipalon tai onnettomuuksien järkyttäessä elämää. Kiireellisissä lasten huostaanottotilanteissa sosiaalityöntekijä voi keskittyä lapsen tarpeiden turvaamiseen, ja kriisityön terveydenhuollon ammattilainen kohdata vaikeassa tilanteessa järkyttyneet vanhemmat, joilla valitettavan usein on mukana mielenterveys- tai päihdeongelma. Tilanteen ammattimainen hoitaminen antaa sekä lapselle että vanhemmille rakentavamman lähtökohdan huostaanoton jälkeiselle viranomaisten ja perheen yhteistyölle. Sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on keskeinen rooli myös yhteiskunnan erilaisissa häiriö- ja valmiustilanteissa.   

Espoo on nykyisin sopinut sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen järjestämisestä myös Kauniaiselle ja Kirkkonummelle. Ovatko naapurikunnat tietoisia suunnitelluista muutoksista? Miten Länsi-Uudenmaan valmiussuunnittelussa on huomioitu että Espoon kyky vastata akuuttiin psykosomaattiseen tukeen tulee muutoksen myötä merkittävästi laskemaan? Sosiaali-ja terveyslautakunnassa on esitetty vakava huoli muutoksen vaikutuksista kuntalaisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen, mutta siitä huolimatta muutosta viedään vain eteenpäin.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen toiminnan muutokset Uudellamaalla tulee tehdä laajempi toimintaympäristö huomioiden ja hyvässä yhteistyössä Uudenmaan muiden kuntien kesken. Valmistelut Uudellamaalla maakunnan sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen suunnittelemiseksi ovat juuri käynnistymässä. On kyseenalaista lähteä tässä tilanteessa tekemään kriisipäivystyksen toiminnan laatuun ja saatavuuteen vaikuttavia muutoksia.



Mia Laiho

Kaupunginvaltuutettu, lääkäri


Kristiina Mustakallio


Kaupunginvaltuutettu, sosiaali-ja terveyslautakunnan vpj

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivystys, kriisipäivystys, lastensuojelu, sairaanhoitaja, psykiatrinen, mielenterveys, kriisit, tulipalot, kuolema

Länsiväylä: Ei vaaranneta SOTE-uudistuksessa sitä mikä toimii

Keskiviikko 13.12.2017 - Mia Laiho

Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuolto on useimmissa kunnissa yhdistetty saman johdon alle ja palveluita on kehitetty asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakkaiden hoitopolut ovat sujuvoituneet, asiointi on helpottunut, ja ongelmiin on tartuttu yhä varhaisemmissa vaiheissa. Yhteistyötä on tehty yli kuntarajojen. Paljon on toki vielä tehtävääkin palvelujen kehittämisessä.

 

Jos ehdotettu SOTE-järjestämislaki ja siihen liittyvä valinnanvapauslaki menee tällaisenaan läpi, mennään kehityksessä monta askelta taaksepäin. Aiemmasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymisestä saadut hyödyt valuvat hukkaan ja uhkana on, että ihminen putoaa yhä helpommin eri toimijoiden väliin. Palvelujen hajanaisuus koskettaisi erityisesti ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat monen eri ammattilaisen palveluja. Mielenterveys-ja päihdesairauksista kärsivät, lastensuojelun asiakasperheet, monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ja toimintarajoitteiset olisivat väliinputoajia. Samalla kasvavat yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Tarvittaisiin mittava rahaa vaativa palvelunohjauksen tukijärjestelmä. Tämä olisi pois asiakkaiden palveluista. Valinnanmahdollisuuksia tarvitaan kuitenkin lisää, jotta palvelujen käyttäjä saadaan keskiöön. Muutos pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja vaiheittain. Kaiken julkisen rahoituksen on oltava myös läpinäkyvää riippumatta siitä tuottaako palvelun yksityinen yritys tai julkinen organisaatio.

 

SOTE-uudistusta tarvitaan Suomessa, mutta sen kytkeminen yhteen maakuntaratkaisun kanssa on ollut virhe. Esim. Espoon Leppävaarassa on asukkaita n. 68 000, enemmän kuin pienimmässä maakunnassa! Koko Espoossa on asukkaita 275 000, ja Uudellamaalla 1.65 miljoonaa.  Miten voidaan edes ajatella, että sama sosiaali- ja terveyspalvelujen malli sopisi koko Suomeen, kun väestömäärät ja alueelliset erot ovat niin suuret. Ei pidä vaarantaa sitä, mikä toimii. Suuret kaupungit voisivat tuottaa palveluja itse, ja lisäksi palveluita voisi tuottaa yksityinen sektori, kuten Espoossa on onnistuneesti tehty. Metropolialueen palvelujen vaarantamisella olisi merkittävät vaikutukset sekä alueen asukkaiden palveluihin että koko Suomen talouteen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Espoo

1 kommentti . Avainsanat: SOTE, palveluohjaus, maakunta, iäkkäät, lastensuojelu, mielenterveys, kustannukset

Länsiväylä 23.3.16: Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Keskiviikko 23.3.2016 - Mia Laiho/ Tarja Lang

Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Suomen koulutusjärjestelmän vahvuus on sen tasa-arvoisuus kaikille kansalaisille. Valtion opintotuki on mahdollistanut opiskelun riippumatta asuinpaikasta, vanhempien koulutuksesta tai kulttuurista. Nyt huonon taloustilanteen varjolla järjestelmää ollaan huonontamassa lisäämällä tuen lainapainotteisuutta.

Maailma on nyt opiskelijalle hyvin erilainen paikka kuin se oli opintotukijärjestelmää Suomeen luotaessa 1970-luvulla. Pelkkä opiskeluaikainen asuminen on kallista.  Opiskelija maksaa – varsinkin suurissa kaupungeissa – vuokraa opiskelijayksiöstään 400-800 euroa/kuukausi. Opintotuki ei kata usein edes vuokraa, vaan opiskelijan on käytävä töissä tai vanhempien rahakukkarolla. Työssäkäynti taas usein venyttää opiskeluaikaa. Lainarahalla opiskelu on edellyttää ehdotonta työllistymistä tulevaisuudessa. Siitä ei monella alalla ole takeita tällä hetkellä. Ei siis ole ihme, jos nuoria huolettaa pelko tulevaisuudesta, työttömyydestä ja velkavankeudesta. Opiskelijoiden totuttaminen velaksi elämiseen on myös huono signaali oman talouden hallinnalle ja voi ajaa nuoren myöhempään velkakierteeseen. Samalla riskit mielenterveyden häiriöihin lisääntyvät. Vuonna 2012 Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) tekemän selvityksen mukaan joka kolmas yliopisto-opiskelija koki runsasta stressiä ja joka neljäs kertoi kärsivänsä psyykkisistä ongelmista. Huoli toimeentulosta aiheuttaa lisää stressiä nuorelle. Opiskeluaikana on kukkaron nyörit pidettävä kireällä, ja tehtävä kesällä töitä, mutta kaikella on rajansa. Voiko olla oikein että opiskelijoiden on rahoitettava pääosa perustoimeentuloansa lainalla kun miltään muulta väestön ryhmältä sitä ei edellytetä?  

Koulutus, sivistys ja osaaminen on pidettävä Suomen menetystekijöinä myös tulevaisuudessa. Tasa-arvoinen koulutus ja riittävä opintotuki varmistavat työkykyisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden valmistumisen työmarkkinoille. Nuorten lainan karttaminen osoittaa vastuullisuutta, ja tervettä suhdetta rahankäyttöön.  

 

Tarja Lang

Filosofian tohtori, rehtori

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, kaupunginvaltuutettu

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opiskelu, opintotuki, mielenterveys, työkyky, tasa-arvo, yhdenvertaisuus

Perheasiain neuvottelukeskus auttaa kaikenlaisia perheitä matalalla kynnyksellä

Lauantai 8.11.2014 - Mia Laiho

Perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen, perheen ja henkilökohtaisen elämän kipukohdissa. Apua on voinut hakea yksin tai perheenä oli sitten kyse yksinhuoltajaperheestä,, ydinperheestä, uusperheestä, sateenkaariperheestä tai lapsettomasta perheestä. Vuonna 2013 perheasiain neuvottelukeskuksen asiakkaaksi pystyttiin ottamaan puolet apua hakeneista.  Kysyntää on siis yli tarjonnan.  Perheasian neuvottelukeskuksen toiminta on pystynyt osaltaan täydentämään Espoon omia perheille suunnattuja palveluja.

Yleisimmät syyt hakeutua perheneuvontaan ovat parisuhteen vuorovaikutusongelmat, eroon liittyvät kysymykset, elämänvaihekriisit, ongelmat sukulaisuus- ja muissa lähisuhteissa sekä uskottomuus. Keskuksessa asiointi ei edellytä kirkon jäsenyyttä ja palvelu on maksutonta.

Viime vuonna suuri osa neuvottelukeskusten asiakkaista oli 30–39-vuotiaita pienten lasten vanhempia. Perheneuvonnassa on myös yhä enemmän perheitä, joiden elämässä on samanaikaisesti muitakin haasteita. Perheneuvonnassa käy myös senioripareja. Kirkon perheneuvonta on käytännössä ainoa paikka, josta ikääntyneemmät ihmiset voivat saada maksutonta parisuhdeneuvontaa.

Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen toimipisteet sijaitsevat Tapiolassa ja Leppävaarassa hyvien kulkuyhteyksien päässä eri puolilta Espoota.

Espoo on avustanut seurakunnan perheasioiden neuvottelukeskusta vuosittain noin 260.000 eurolla. Vuoden 2015 avustukseen on varauduttu enää vain 130.000 euroa. Sopimus on irtisanottu 1.7.2015 alkaen." Vuoden 2015 talousarvioesityksessä tukea on siis merkittävästi esitetty laskettavaksi. Tämä ei voi olla näkymättä tarjotuissa palveluissa.

On huolestuttavaa, että perheitä matalalla kynnyksellä auttavaa toimintamallia ja yhteistyötä seurakunnan kanssa ollaan ajamassa alas näin merkittävästi. Jos perhe saa varhaisessa vaiheessa tukea elämänkriisin keskellä, kantaa se varmasti hedelmää myöhempää varten. Perheitä tukeva toiminta vaikuttaa myös välittömästi perheiden lasten hyvinvointiin. Riittävän ajoissa annetulla tuella voidaan parantaa vanhempien välistä keskusteluyhteyttä lukkiutuneessa perhetilanteessa ja parantaa lasten huomioimista kriisi-ja erotilanteissa sekä parantaa koko perheen elänmänhallintaa kriisin keskellä. Lapset tarvitsevat vanhempiensa. Perhetukikeskustoiminnan avulla voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä ja auttaa vanhempia läpikäymään elämäntilannettaan niin että lasten asema perheessä tulee myös paremmin huomioitua. Toiminnan kautta voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä. Espoolla, ja ennen kaikkea espoolaisilla perheillä ja lapsilla ei ole varaa menettää tätä hyvin toiminutta mallia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perheasiainneuvottelukeskus, avioero, kriisit, mielenterveys, lastensuojelu