Puistojen ja saariston pilaajat saatava kuriin

Perjantai 24.7.2020 - Mia Laiho

Muuttolintujen paluuseen ei koronakevät vaikuttanut. Valkoposkihanhet ja merimetsot saapuivat kuten ennenkin. Suomessa pesii noin 34 000 valkoposkihanhea ja merimetson pesiä on laskettu olevan reilu 26 000.

Valkoposkihanhien suuret laumat pilaavat meille tärkeät rannat, puistot ja nurmikot. Saaristossa asuville ja siellä kesiään viettäville merimetsojen osalta tämä on myös tuttu ongelma. Vaarana on myös, että lapset syövät kakkaa, ja ulostetta kulkeutuu jalkojen mukana ympäriinsä ja huuhtoutuu vesistöihin. Espoossa jouduttiin viime viikolla sulkemaan kaksi suosittua järven uimarantaa ulosteperäisten bakteerien takia. Syitä selvitetään, mutta valkoposkihanhien uloste on yksi mahdollinen syy. Valkoposkihanhista aiheutuu jo ihmisille terveyshaittaa sekä huomattavia kustannuksia niin kaupungeille kuin maanomistajille. Valkoposkihanhien aiheuttamat tuhot pelkästään maataloudelle ovat tältä keväältä jo yli kaksi miljoonaa euroa.  

Monille kalastajille merimetsojen tuomat elinkeinohaitat ovat olleet viimeinen naula arkkuun. Merimetsojen parvet ovat harventaneet kalakantoja huomattavasti, mikä on hankaloittanut kalastajien elannon saamista. Kalaparvien harvennettua kalasaalis on jäänyt 100:n kilon sijasta 20:n kiloon. Yksi merimetso syö kalaa puolikiloa päivässä ja niiden parveen saattaa kuulua jopa tuhat lintua. Se tekee jo 500 kiloa kalaa päivässä. Määrä on valtava, sillä merimetsot oleskelevat rannikolla parista kuukaudesta jopa viiteen kuukauteen.  

Saaristoissa luonto myös kärsii lintujen valtavasta uloste määrästä. Jokainen saaristossa veneillyt tai risteilyllä ollut on varmasti nähnyt ne vaaleanharmaat pystyyn kuolleet pienet saaret ja luodot, jotka merimetsot ovat tuhonneet. Tämä ei ole enää normaalia luontoa.

Valkoposkihanhien ja merimetsojen määrää on perusteltua rajoittaa. Kansalaisaloite valkoposkihanhien metsästyksen sallimiseksi on saavuttanut jo yli 50 000 allekirjoitusta. Vaikka molemmat näistä linnuista ovat EU:n lintudirektiivillä suojeltuja lajeja, haittojen takia Suomi pystyy kyllä niitä rajoittamaan. EU:n taakse ei voi piiloutua tässä asiassa. Valkoposkihanhen kannan kehitys kestäisi jo rajoitetun metsästyksen. Virossa ja Ruotsissa valkoposkihanhien metsästys on sallittu pelloilta satovahinkojen ehkäisemiseksi. Heillä on sallittua myös luvanvarainen rajoitettu metsästys esimerkiksi golf-kentillä ja puistoissa. Samoin voitaisiin toimia myös Suomessa. Jokaisella maalla on oikeus tehdä poikkeuslupia ja alueellisesti myös myöntää enemmän häätölupia.

Peltojen satoa, puistoja, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla, jos tuho on jo käynyt. Valkoposkihanhia koskeva kansalaisaloite toivottavasti saa eduskunnan enemmistön tuen. Saaristomatkailun saatua tänä kesänä suuren suosion, voisi merimetsojen rajoittaminen saada myös kansalaiskannatusta. Pidetään saaristo siistinä myös näistä jätöksistä ja rauhoitetaan pellot sadonkorjuulle.

 

Valkoposkihanhien ja merimetsojen haittoja luonnolle ja ihmisille on rajoitettava

Keskiviikko 11.7.2018 - Mia Laiho

Valkoposkihanhet ovat rantojen ja puistojen riesa. Merimetsot puolestaan kylvävät tuhoa saaristoissa ja tekevät jättämätöntä tuhoa kalavesissä. Pääkaupunkiseudulla hanhiparvien ulosteet täyttävät viheralueet silmänräpäyksessä. Ulosteet tarrautuvat kenkiin pihaleikkien yhteydessä, pikkulapset voivat saada niitä suuhunsa ja uimarantojen ulosteista voi olla terveyshaittoja. Viihtyisät piknikitkin ovat kohta kaukainen muisto. Korkeasaaressa hanhet käyttäytyvät niin aggressiivisesti, että alueen työntekijät merkitsevät jo liiduilla alueita, joissa kävellessä hanhihyökkäys on väistämätön.

Pääkaupunkiseudulla oli syksyn 2017 laskennan mukaan yli 14 000 valkoposkihanhea. Tästä Espoon Laajalahdella yöpyi 3 900 hanhea. Lukemat ovat epäilemättä kasvaneet vielä vuoden aikana. Kaikkineen hanhien määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merimetsoja puolestaan oli jo pesiviä 26 000 paria vuoden 2016 laskennassa. Lintukantojen kasvulle ei näy loppua, sillä linnuille ei ole luontaista vihollista.

Valkoposkihanhen ja merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. EU:n lintudirektiivi suojelee kyseisiä lajeja, vaikka uhanalaisuus lajien kohdalla on vain etäinen muisto. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisy on mahdollista direktiivin puitteissa. Esteenä on tosin, että viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että toteutuneen vahingon on oltava vakava.

Nurmialueita, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla. Ongelma on, että nykyinen lain tulkinta on tiukin mahdollinen, sillä luvan saamiseksi on pysyttävä osittamaan, että vahinko on päässyt tapahtumaan. Ympäröivää luontoa on vaikea turvata, jos tuho on päässyt jo tapahtumaan.

Kantojen hoito on ainut kestävä tapa luonnon kannalta. Kantoja ei ole pystytty hillitsemään muilla keinoin. Poikkeuslupien hakemista tulee joustavoittaa välittömästi.