Kela-korvausten leikkaaminen on vastuutonta

Tiistai 8.11.2022 - Mia Laiho

On edesvastuutonta, että hallitus omilla lainsäädäntötoimillaan syventää entisestään terveydenhuollon kriisiä. Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen lakiesitys, joka käytännössä romuttaa yksityisen puolen Kela-korvaukset muun muassa lääkärikäynneistä, fysioterapiasta, tutkimuksista ja hoidoista.

Kelan mukaan valtio rahoitti vuonna 2020 Kela-korvauksia noin 90 miljoonalla eurolla. Tällä summalla Kelan sairaanhoitokorvauksiin valtio saa potilaiden itse maksamana yli kymmenkertaisen rahoituksen terveydenhuoltoon. Kela-rahoituksen avulla on tuotettu siis yksityisellä sektorilla kymmenen yleislääkärin vastaanottoa yhden julkisessa terveydenhuollossa tuotetun käynnin kustannuksella.

Kela-korvauksien alasajossa ei ole järjen häivää varsinkaan tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto on kriisiytymässä hoitajapulan, sote-muutoksen ja pitkien hoitojonojen takia. Jos hoitojonoja pahennetaan romuttamalla perusterveydenhuollon Kela-korvaukset, yhä useampi apua tarvitseva jää hoitamatta.

Myös Kelasta on esitetty epäilyjä, että varautuminen Kela-korvausleikkauksen aiheuttamaan julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuvaan lisäpaineeseen voi olla riittämätöntä. Monia palveluita, kuten silmälääkärin tai gynekologin, ei ole edes saatavilla terveyskeskuksista. Kela-korvaukset ovat myös hallinnollisesti suoraviivainen ja asiakasystävällinen tapa vaikuttaa jonoihin ja turvata osaltaan väestön palvelujen saatavuutta.

On erikoista, että samaan aikaan eduskunnassa on käsittelyssä laki, joka mahdollistaa sen, että ulkomailta voi hakea yksityisen puolen hoitoa Suomen valtion piikkiin. Eli jatkossa hallitus haluaa, että esimerkiksi Virosta tai Ruotsista voi hakea yksityiseltä puolelta hoitoa, kun taas Suomessa yksityislääkärikäynnistä ei saa edes pientä korvausta.

Kela-korvausten leikkaamisen vaikutuksia julkiseen terveydenhuoltoon tai hyvinvointialueen rahoitukseen ei ole edes huomioitu esityksessä. On edesvastuutonta, että hallitus omilla lainsäädäntötoimillaan syventää entisestään terveydenhuollon kriisiä ja lisää hoitohenkilöstön ja lääkäreiden pakoa julkisesta terveydenhuollosta. Sote-henkilöstöä ei voida asettaa mahdottoman eteen. Poliittisten päättäjien pitäisi kantaa vastuunsa.

Kela-korvausten alasajo on hölmöläisten hommaa

Maanantai 11.4.2022 - Mia Laiho

Hallituksen kaavailema Kela-korvausten leikkaus on varsinaista hölmöläisten hommaa. Julkinen terveydenhuolto on vaikeuksissa, hoitoonpääsy on takkuillut jo ennen koronaa ja tilanne on räjähtänyt käsiin koronan myötä. Ukrainan pakolaisvyöry lisää painetta sosiaali- ja terveydenhuollolle. Sote-palvelujen siirto hyvinvointialueiden vastuulle ensi vuoden alusta lisää riskikerrointa palvelujen turvaamiselle entisestään. 

Tässä tilanteessa on järjetöntä vähentää Kela-korvauksia. Kela-korvaukset ovat toimiva ja tehokas tapa tuottaa palveluja ja vähentää julkisen terveydenhuollon painetta. Siksi korvauksia pitäisi pikemminkin korottaa kuin leikata.

Vaikka Kela-korvaus on nykyisin pieni, sillä on kuitenkin merkitystä. Esimerkiksi silmälääkärin tai gynekologin palveluja on käytännössä jokseenkin mahdoton saada julkisesta perusterveydenhuollosta. Myös lapsiperheille Kela-korvaukset ovat tärkeitä. Sairaan lapsen kanssa ei haluta mennä jonottamaan julkiseen terveydenhuoltoon, vaan hankitaan apu yksityiseltä siitä riippumatta, onko perheellä vakuutusta vai ei.

Omassa työssäni lääkärinä olen todennut, että Kela-korvauksen tuella vastaanotolla käyvät eivät ole vaurasta väestöä vaan ihan tavallisia suomalaisia: opettajia, hoitajia, bussinkuljettajia jne. Myös työterveyshuollon piirissä olevia hakeutuu Kela-korvattaviin palveluihin, jos työterveyshuollon sopimus kattaa vain lakisääteisen minimitason kuten usein on erityisesti kunnallisilla työnantajilla.

Pidän sekä lääkärinä että poliitikkona hallituksen toimintaa Kela-korvausten kohdalla hyvin arveluttavana.

Terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän lausunto oli yksimielinen: On syytä odottaa, että hyvinvointialueet saavat ensin toimintansa kunnolla käyntiin ennen kuin muita suuria muutoksia lähdetään edes pilotoimaan.

Parlamentaaristen työryhmien lausuntojen ei tarvitse olla yksimielisiä. Käytäntö on, että jos jokin puolue on eri mieltä, se liittää lausuntoon eriävän mielipiteensä. Hallituspuolueet eivät esittäneet eriävää mielipidettä. Silti ne ovat nyt ilmoittaneet leikkaavansa Kela-korvauksia. Eli rahoitukseen kajottiin kuitenkin, vaikka yksimielisesti sovittiin, että ei kajota. Mikä merkitys on parlamentaarisella työskentelyllä, jos edes yksimielistä kantaa ei oteta huomioon?

Mielestäni hallituksen menettely väheksyy eduskunnan työtä ja eduskunnan roolia laajamittaisten, yli vaalikausien ulottuvien uudistusten linjojen määrittelyssä. Onko niin, että hallitus ottaa huomioon parlamentaarisen valmistelun linjaukset silloin, kun ne miellyttävät sitä, mutta ei silloin, kun ne eivät miellytä?

Sitäkin on pakko pohtia, mitä tämä kaikki vaikuttaa tulevien parlamentaaristen työryhmien työskentelyyn.