Valtuustoaloite: Kouluille yhtenäinen toimintamalli kiusaamisen/väkivallan ehkäisyyn, tilanteiden hoitoon ja viranomaisyhteistyöhön

Maanantai 26.4.2021 - Mia Laiho

Käsittelimme 26.4.21 Espoon valtuustossa minun ja valtuutettu Kari Tolvasen yhteistä valtuustolaloitetta, jonka jätimme syksyllä Espoon valtuustossa.

Valtuustoaloite: Kouluille yhtenäinen toimintamalli kiusaamisen/väkivallan ehkäisyyn, tilanteiden hoitoon ja viranomaisyhteistyöhön

 Koulukiusaaminen on yksi kesto puheenaihe. Hyvä, että siitä puhutaan, mutta pelkkä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös toimia. Kiusaaminen on vakava rikos, joka jättää pysyvät jäljet lapsen ja nuorelle, ja ne seuraavat usein mukana koko elämän. Meidän on taattava kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset olosuhteet turvalliseen koulunkäyntiin ilman jatkuvaa pelkoa kiusatuksi tulemisesta, ja toisinaan myös kiusaamisen vähättelystä. 

Meiltä löytyy paljon erilaisia toimintamalleja, mm. Kiva koulu-malli, mutta yhteiset selkeät toimintalinjat ja käsittelytavat kouluissa kuitenkin vaihtelevat. Kiva koulu-malli ei sovellu myöskään kaikkeen kiusaamiseen. Kiusaamisen ja väkivallan muodot voivat olla myös erilaisia, minkä takia teon vakavuuden pitäisi vaikuttaa myös sen käsittelyyn. Espoo tarinassa yhtenä tärkeänä tavoitteena on, että koulukiusaamiselle on nollatoleranssi ja taataan koulurauha. Keinot ovat jääneet kuitenkin puutteellisiksi tähän tärkeään ja hyvään tavoitteeseen pääsemiseksi. Kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi tarvitaan sekä valtakunnallisia että alueellisella tasolla keinoja. 

Koulukiusaamisen ehkäisyn ja hoidon tulee olla kuntatasolla suunnitelmallista ja toimintamalleiltaan yhtenäistä. Ei voi olla niin, että näköyhteyden päässä toisistaan olevissa kouluissa on täysin erilaiset toimintatavat ja suunnitelmat ja sen takia kouluissa kiusaamiseen liittyvä toiminta on hyvin eritasoista. Kun toimintaa yhtenäistetään ja sovitaan selvät toimintamallit ja vastuutahot, se on paljon tuloksellisempaa.  Liian vähän käytetään myös sitä, että kiusaaja ja kiusattu ja mahdollisuuksien mukaan myös heidän vanhempansa olisivat mukana keskustelemassa ja sovittelemassa tapahtunutta.  Olisi tarpeen olla myös yhteinen toimintamalli siihen, milloin on tarpeen tehdä lastensuojeluilmoitus ja asia on senlaatuinen esim. vakavuudeltaan tai hankaluudeltaan ettei sitä voida ratkaista koulun sisällä, vaan asia on vietävä poliisille. 

Tarvitsemme Espooseen kiusaamisen/väkivallanvastaisen nykyajan toimintaympäristön haasteisiin soveltuvan toimintasuunnitelman ja siihen liittyvät keinot ja tavoitteet. Suunnitelman käyttöä myös seurattaisiin systemaattisesti. Koulutus kiusaamisen/väkivallan ehkäisemiseksi, hoitamiseksi ja eri viranomaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä on tärkeää.   

Tässä valtuustoaloitteessa esitetään, että luodaan yhteinen laajennettu toimintamalli koulukiusaamisen  ja väkivallan ehkäisyyn ja  käsittelyyn kaikissa Espoon kouluissa. Laaditaan siihen liittyen yhteinen toimintamalli, milloin asia on senlaatuinen esim. vakavuudeltaan tai hankaluudeltaan ettei sitä voida ratkaista koulun työyhteisön sisällä, vaan asian käsittelyyn on otettava mukaan sosiaaliviranomaiset/terveydenhuoltoviranomaiset/poliisi. Toimintamallin käyttöä seurataan sekä koulun että Espoon tasolla.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Espoossa otetaan käyttöön yhtenäinen toimintamalli kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyyn, tilanteiden käsittelyyn ja viranomaisyhteistyöhön.

Mia Laiho

Kari Tolvanen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kouluväkivalta, väkivalta, koulu, poliisi, nuoret, lastensuojelu

Kadonneet lapset ovat irtolaisia omassa maassaan

Maanantai 4.1.2021 - Mia Laiho

Suomessa on jatkuvasti pari sataa lasta kadoksissa. Huolestuttavinta on, että kukaan ei tunnu etsivän heitä. Nämä lapset ovat ikään kuin irtolaisia omassa maassaan. Tämä on vahingollista sekä lapsen edun toteutumisen että asiaan liittyvien monien eri lieveilmiöiden kannalta. Nämä haavoittuvassa asemassa olevat lapset tulevat helposti hyväksikäytetyksi, joutuvat rikoksen uhriksi tai ajautuvat itse rikoksen tekijäksi.
Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli 18 928, joista jopa yli 4 000 lasta oli ollut kateissa kuluneen vuoden aikana. Tämä on hurja määrä. Matalan tason palvelut lähellä nuoria kuten koulujen psykologit, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat sekä perustason mielenterveyspalvelut pitäisi olla helposti ja ilman kynnyksiä kaikkien nuorten saavutettavissa. Nyt niin ei ole. Nuoret saavat liian myöhään apua kohdatessaan väkivaltaa sekä mielenterveys- tai päihdeongelmissa. Kun nuoret eivät saa apua ajoissa, ongelmat hankaloituvat, perheiden tilanne kriisiytyy, joudutaan kiireellisiin sijoituksiin, päihteiden lisääntyvään käyttöön ja rikollisiin piireihin. Tähän ongelmaan hallinnollisesta sote-muutoksesta ei ole apua. Lapset ja nuoret tarvitsevat palveluja sekä rajoja ja rakkautta, eivät uusia hallintorakenteita.
Todellisuudessa poliisi tai sosiaalihuolto eivät etsi aktiivisesti näitä alaikäisiä vaan poimivat heidät talteen, jos sattuvat heidät kohtaamaan. Miten tilannetta voitaisiin sitten parantaa? Ensinnäkin perustason mielenterveyspalveluihin pääsy pitäisi turvata terapiatakuun avulla ja koulujen matalan kynnyksen opiskelijahuollon palvelut turvata. Toiseksi meidän tulisi saada valtakunnalliset velvoittavat työmallit yhteistyössä sosiaalipuolen ja poliisin kanssa kadonneiden lasten etsimiseksi ja suojelemiseksi. Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että sosiaaliviranomaisilla lastensuojelulaitoksissa on riittävä osaaminen ja toimivaltuudet asettaa rajoja lapsen edun mukaisesti. Neljänneksi poliisin resurssit ja riittävät toimivaltuudet lasten etsinnässä on varmistettava.
Lapsen etu ei toteudu, jos muutenkin heitteille jätetty lapsi jää ilman hänelle kuuluvaa suojaa ja turvaa. Suomi ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta kaikille. Erityisen hälyttävää on, jos lapsista ei huolehdita. Hallituksen on nyt viimein herättävä alaikäisten palveluiden puutteeseen ja ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Lasten tilanne ei voi enää odottaa. Jätin asiasta kirjalliset kysymykset sekä ministeri Krista Kiurun (sd) että Maria Ohisalon (vihr) vastuualueille.
Julkaistu Iltalehdessä 4.1. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lastensuojelu, oppilashuolto, hatkanuoret

Nuorten päihdeongelmien hoito on retuperällä

Lauantai 14.11.2020 - Mia Laiho

Päihdeongelmaisten nuorten hoitoon pääsyssä on merkittäviä ongelmia ja hoitoviiveitä. Poissaolot koulusta ja koulun keskeyttämiset liittyvät moniin erilaisiin ongelmiin, mutta valitettavan usein taustalla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Kouluterveyskyselyn mukaan huumeiden käyttö ja käyttökokeilut ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Tilannetta ei helpota se, että julkisuudessa annetaan välillä jopa ruusuista kuvaa luksuselämää viettävistä päihteiden käyttäjistä. Huumeriippuvaisen arki on jotain aivan muuta. Kehitysvaiheessa olevalle nuorelle päihteiden käyttö voi aiheuttaa yllättäviä reaktioita, ja se voi ilmentyä mm. impulsiivisena käyttäytymisenä ja väkivaltana. Huumeiden hankkiminen ajaa nuoria myös rikollisuuteen ja elämän kurjistumiseen.

Päihdehoitopaikkojen saatavuuden kanssa on Suomessa suuria ongelmia. Päihderiippuvuuksien katkaisupaikkoja on Suomessa vain kourallinen. Monien nuorten kohdalla päädytään jopa heti huostaanottoon, kun nuoret ja perheet tarvitsisivat apua ja tukea päihde- tai mielenterveysongelmiin. Myös lastensuojelu on mahdottoman edessä, jos sielläkään ei ole osaamista ja päihdehuollon tukea laitoksissa asuville, päihdeongelmaisille nuorille.

Perheillä ja lastensuojelulaitoksilla pitäisi olla mahdollisuuksia saada nuori hoitoon ja päihdetyöntekijöiden osaamista käyttöönsä, kun sitä tarvitaan. Perheiden tulee myös saada apua nuoren kanssa ilman, että heidän tarvitsee pelätä huostaanottoa.

Miksi Suomessa ei tilastoida päihderiippuvuuden vaikutusta koulun keskeyttämiseen? Tämä olisi tärkeä tieto ja oleellinen kohta myös tarttua nuoren ongelmiin ja auttaa häntä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihteet ovat yksi merkittävä syy, jos nuorilla on paljon koulupoissaoloja tai koulunkäynnin keskeytyksiä.

Päihteet ja erityisesti huumeet aiheuttavat nuorille elämänhallinnan ongelmia, koulupoissaoloja, syrjäytymistä sekä ajaa heitä myös rikollisuuteen. Valitettavasti päihteiden väärinkäyttöön liittyy myös itsehillinnän puutetta ja väkivaltaista käyttäytymistä kouluissa tai kaduilla. Pelkästään erottaminen koulusta ei ole ratkaisu, jos nuori jää kaiken muun tuen ulkopuolelle. Suomeen tarvittaisiin käytännönläheinen nuorten tarpeet huomioiva päihdeohjelma, jossa luotaisiin selkeät ohjeet ammattilaisten käyttöön hoitoon ohjaukselle ja viranomaisyhteistyölle.

Esimerkiksi työterveyshuollossa on olemassa päihdeohjelma, jossa työnantajalla on velvollisuus ohjata päihdeongelmainen työntekijä päihdehuoltoon.

Koulu ja opiskelu on nuoren työtä. Vastaavalla tavalla koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa ja oppilashuollossa päihdeongelmiin pitäisi tarttua tehokkaammin, hoitoonohjauspolut pitäisi olla sovitut ja selkeät, ja nuoren opintopolku tulisi suunnitella moniammatillisessa yhteistyössä.

Vieroitushoitopaikkojen ja päihdehoidon tulisi olla nimenomaan nuorille räätälöityjä. Ei ole nuoren edun mukaista sijoittaa heitä samoihin yksiköihin päihderiippuvaisten aikuisten kanssa. Myös kouluväkivaltatapauksissa koulun, poliisin ja sosiaaliviranomaisten selkeästi sovittu yhteistyömalli sekä sujuva hoitoonpääsy päihde- ja mielenterveyspalveluihin ovat aivan oleellisessa roolissa. Nyt on korkea aika luoda uusia toimintamalleja ennen kuin päihde- ja väkivaltatilanteet karkaavat käsistä.

Jätin hallitukselle eilen kaksi erillistä kirjallista kysymystä. Ensimmäinen koskee lasten ja nuorten päihdehoidon puutteita ja päihdeohjelman tarvetta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_860+2020.aspx ja toinen kirjallinen kysymys koskee  päihdeongelmaisten nuorten moniammatillista tukea ja opintopolun varmistamista kouluissa ja oppilaitoksissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päihdehoito, hoitoonpääsy, mielenterveys, terapiatakuu, nuoret, koulu, lastensuojelu

Lapsia huostaanotetaan riittämättömien mielenterveyspalveluiden takia

Keskiviikko 26.2.2020 - Mia Laiho

Lapset ja nuoret eivät saa hoitoa mielenterveysongelmiin riittävän ajoissa. Vanhempien on taisteltava saadakseen lapsilleen hoitoa, jos heillä on itsellään voimavaroja. Näin ei pitäisi olla. Riittämättömät matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ja hidas erikoissairaanhoitoon pääsy pahentavat lapsen ja perheen tilannetta. Kuntaliiton 2018 julkistamassa lastensuojelun kyselyssä todettiin, että lastentarvitsemien mielenterveyspalvelujen saatavuus on vakavasti huonontunut. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjäorganisaatioista arvioi sijoittavansa usein lapsia kodin ulkopuoliseen sijoituksiin siksi, että lapsen mielenterveyspalvelut eivät ole järjestyneet. Myös vanhempien tarvitsemien päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt.

Suomessa rikotaan päivittäin YK:n lasten oikeuksiensopimusta mielenterveyspalveluissa, joiden saatavuusongelmat johtavat myös lasten huostaanottoihin. Olisi lapsen edun mukaista asua kotona tutussa ympäristössä, jos vain perhe saisi tukea varhaisessa vaiheessa ja mielenterveysoneglmien hoito olisi riittävää ja ajantasaista. Valitettavasti Suomessa ja myös Espoossa riittämättömät palvelut ajavat perheitä kriiseihin, ja sitä kautta kiireellisiin lasten ja nuorten sijoituksiin ja huostaanottoihin. 

Jokainen sairauden synkistämä päivä estää lapsen kehitystä, vaikeuttaa koulunkäyntiä ja lisää syrjäytymisriskiä ja perheiden pahoinvointia. Tarvitaan ripeitä toimenpiteitä mielenterveyspalvelujen saatavuuden korjaamiseksi. Palveluja pitää viedä sinne, missä lapset ja nuoret ovat, eli kouluihin ja oppilaitoksiin. Myös vanhempien mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyä on parannettava. Eduskunnassa käsittelyssä olevan kansalaisaloitteen mukainen terapiatakuuparantaisi mielenterveydenperuspalveluita, ja sen käyttöönotto olisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua. Toivottavastikansalaisaloite saa eduskunnassa vahvan tuen puoluetaustasta riippumatta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta tai nuorta. Jokaisella on oltava oikeus saada apua myös silloin, kun mieli on rikki.

Kirjoitus on julkaistu myös Länsiväylässä 26.2.2020

https://www.lansivayla.fi/blogi/844326-mielipide-lapsia-huostaanotetaan-riittamattomien-mielenterveyspalveluiden-takia

1 kommentti . Avainsanat: Mielenterveyspalvelut, huostaanotto, lastensuojelu

Länsiväylä: Kriisipäivystyksen alasajo ei ole vain Espoon asia

Torstai 8.3.2018 - Mia Laiho/Kristiina Mustakallio

Espoossa sosiaali-ja kriisipäivystyksen työntekijät ovat olleet huolissaan Espoon sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmista romuttaa kriisipäivystys (LV 21.2. ja 24.2.18). Huoli on aiheellinen. Sekä sosiaalityöntekijöillä että terveydenhuollon ammattilaisilla on omat tärkeät roolinsa osana toimivaa tiimiä. Akuuttia kriisiapua annetaan äkillisten ihmisiä ja perheitä koskettavien elämän kriisitilanteiden kuten kätkytkuoleman, itsemurhan, välivaltatilanteiden, tulipalon tai onnettomuuksien järkyttäessä elämää. Kiireellisissä lasten huostaanottotilanteissa sosiaalityöntekijä voi keskittyä lapsen tarpeiden turvaamiseen, ja kriisityön terveydenhuollon ammattilainen kohdata vaikeassa tilanteessa järkyttyneet vanhemmat, joilla valitettavan usein on mukana mielenterveys- tai päihdeongelma. Tilanteen ammattimainen hoitaminen antaa sekä lapselle että vanhemmille rakentavamman lähtökohdan huostaanoton jälkeiselle viranomaisten ja perheen yhteistyölle. Sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on keskeinen rooli myös yhteiskunnan erilaisissa häiriö- ja valmiustilanteissa.   

Espoo on nykyisin sopinut sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen järjestämisestä myös Kauniaiselle ja Kirkkonummelle. Ovatko naapurikunnat tietoisia suunnitelluista muutoksista? Miten Länsi-Uudenmaan valmiussuunnittelussa on huomioitu että Espoon kyky vastata akuuttiin psykosomaattiseen tukeen tulee muutoksen myötä merkittävästi laskemaan? Sosiaali-ja terveyslautakunnassa on esitetty vakava huoli muutoksen vaikutuksista kuntalaisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen, mutta siitä huolimatta muutosta viedään vain eteenpäin.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen toiminnan muutokset Uudellamaalla tulee tehdä laajempi toimintaympäristö huomioiden ja hyvässä yhteistyössä Uudenmaan muiden kuntien kesken. Valmistelut Uudellamaalla maakunnan sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen suunnittelemiseksi ovat juuri käynnistymässä. On kyseenalaista lähteä tässä tilanteessa tekemään kriisipäivystyksen toiminnan laatuun ja saatavuuteen vaikuttavia muutoksia.



Mia Laiho

Kaupunginvaltuutettu, lääkäri


Kristiina Mustakallio


Kaupunginvaltuutettu, sosiaali-ja terveyslautakunnan vpj

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivystys, kriisipäivystys, lastensuojelu, sairaanhoitaja, psykiatrinen, mielenterveys, kriisit, tulipalot, kuolema

Länsiväylä: Ei vaaranneta SOTE-uudistuksessa sitä mikä toimii

Keskiviikko 13.12.2017 - Mia Laiho

Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuolto on useimmissa kunnissa yhdistetty saman johdon alle ja palveluita on kehitetty asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakkaiden hoitopolut ovat sujuvoituneet, asiointi on helpottunut, ja ongelmiin on tartuttu yhä varhaisemmissa vaiheissa. Yhteistyötä on tehty yli kuntarajojen. Paljon on toki vielä tehtävääkin palvelujen kehittämisessä.

 

Jos ehdotettu SOTE-järjestämislaki ja siihen liittyvä valinnanvapauslaki menee tällaisenaan läpi, mennään kehityksessä monta askelta taaksepäin. Aiemmasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymisestä saadut hyödyt valuvat hukkaan ja uhkana on, että ihminen putoaa yhä helpommin eri toimijoiden väliin. Palvelujen hajanaisuus koskettaisi erityisesti ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat monen eri ammattilaisen palveluja. Mielenterveys-ja päihdesairauksista kärsivät, lastensuojelun asiakasperheet, monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ja toimintarajoitteiset olisivat väliinputoajia. Samalla kasvavat yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Tarvittaisiin mittava rahaa vaativa palvelunohjauksen tukijärjestelmä. Tämä olisi pois asiakkaiden palveluista. Valinnanmahdollisuuksia tarvitaan kuitenkin lisää, jotta palvelujen käyttäjä saadaan keskiöön. Muutos pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja vaiheittain. Kaiken julkisen rahoituksen on oltava myös läpinäkyvää riippumatta siitä tuottaako palvelun yksityinen yritys tai julkinen organisaatio.

 

SOTE-uudistusta tarvitaan Suomessa, mutta sen kytkeminen yhteen maakuntaratkaisun kanssa on ollut virhe. Esim. Espoon Leppävaarassa on asukkaita n. 68 000, enemmän kuin pienimmässä maakunnassa! Koko Espoossa on asukkaita 275 000, ja Uudellamaalla 1.65 miljoonaa.  Miten voidaan edes ajatella, että sama sosiaali- ja terveyspalvelujen malli sopisi koko Suomeen, kun väestömäärät ja alueelliset erot ovat niin suuret. Ei pidä vaarantaa sitä, mikä toimii. Suuret kaupungit voisivat tuottaa palveluja itse, ja lisäksi palveluita voisi tuottaa yksityinen sektori, kuten Espoossa on onnistuneesti tehty. Metropolialueen palvelujen vaarantamisella olisi merkittävät vaikutukset sekä alueen asukkaiden palveluihin että koko Suomen talouteen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Espoo

1 kommentti . Avainsanat: SOTE, palveluohjaus, maakunta, iäkkäät, lastensuojelu, mielenterveys, kustannukset

ESSE 26.2.15 kirjoitukseni: Miksi lapsen ääntä ei kuulla?

Torstai 26.2.2015 - Mia Laiho

Pienen Eerika-tytön kohtalo on koskettanut meitä kaikkia. On surullista todeta miten lapsen suojaksi luotu järjestelmä ei käytännössä toimi, ja lapsen hätä ei tullut kuulluksi lukuisista lastensuojeluilmoituksista huolimatta. Äitinä ja myös kuntapäättäjänä minua huolestuttaa miksi lapsen ääni ei pääse järjestelmässämme esiin ja lasta ei kuulla. Kaikki vanhemmat tietävät ettei lapselta saada vastauksia aina suoriin kysymyksiin, vaan tiedon jyvät pitää osata poimia sieltä täältä kokonaiskuvan saamiseksi tapahtumista. Pirstaleisen tiedon keruuseen nykyjärjestelmämme ei vaikuta taipuvan. Tiedot eivät välity vain papereiden perusteella, vaan tarvitaan kuulevaa ihmistä. Lapsi vaatii luottamuksellisen suhteen uskaltaakseen raottaa omaa sisintään ja tärkeintä aluetta, omaa perhettään.

On erittäin huolestuttavaa, jos lastensuojeluilmoitukset eivät aiheuta järjestelmässä aktivoitumista, niihin turrutaan, ja lapsi jää yksin hätänsä kanssa. Toivottavasti Eerikan kohtalo on käynnistänyt kunnissa omien lastensuojeluprosessien uudelleenarvion. Perhetyön ja lastensuojelun on lähdettävä aina lapsen tarpeista.  

Perhetyö ja lastensuojelu tarvitsevat riittävät resurssit työn toteuttamiseksi. Kiire ei kuitenkaan koskaan saa olla syy ohittaa lapsen hätää. Ammattilaisten ja muiden aikuisten velvollisuus on aina puuttua tilanteeseen, jos lapsen avun tarve tulee esille. Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään lasta tai vaarantaa lapsen kasvua puuttumatta sitä vaarantaviin tekijöihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, kuuleminen, huolenpito, huostaanotto

HS 29.1.15, mielipidekirjoitukseni: SOTE-laki vaatii kunnon perustan

Torstai 29.1.2015 - Mia Laiho

HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden kiirehti SOTE-lain säätämistä vielä tämän eduskunnan aikana(HS27.1.15). Olen samaa mieltä siitä, että Suomen terveydenhuolto vaatii muutoksia, ja aiemmat terveydenhuollon parannusehdotukset eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Puutteellisen lakiehdotuksen vieminen päätökseen sisältää kuitenkin merkittäviä riskejä.

Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntayhtymiä. Merkittävin lakiesityksen puute on ettei järjestäjää ja tuottajaa ole aidosti erotettu toisistaan. Monopolitilanteessa terve kilpailu puuttuu, jolloin kustannukset eivät pysy kurissa, laatu kärsii, ja loppupeleissä kärsijänä on asiakas. 

Peruspalvelujen rooli on myös jäänyt SOTE-keskustelussa sivuun.  Monissa kunnissa on tehty ansiokasta työtä sosiaali-ja terveydenhuollon yhdistämisessä asiakkaiden palveluketjujen parantamiseksi. Kun isokaan kunta ei voisi jatkossa enää toimia palvelujen tuottajana, niin miten muutokset näkyvät ihmisten arjessa? Miten käy lähipalvelujen? Huononeeko palvelut niissä kunnissa, joissa palvelut on hoidettu hyvin SOTE-alueen yhdenvertaisuuden nimissä? Miten kuullaan perheiden ja vanhusten tarpeita isossa byrokratiassa ? Miten lastensuojelu järjestetään?  Miten toteutuu valinnanvapaus? . Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin niin tulos näkyy raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon  ja lasten huostaanottojen kustannusten kasvuna. SOTE-uudistukseen onkin mentävä perusterveydenhuolto edellä eikä päinvastoin kuten suunta näyttää nyt olevan.

SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Koko Suomea ja meitä jokaista koskevaa taloudellisilta mittasuhteiltaan jättimäistä muutosta ei tule tehdä hätiköiden. Suomen terveydenhuolto ei kaadu siihen että SOTE-laki valmistellaan huolella. Tässäkin pätee samat lainalaisuudet kuin talonrakennuksessa. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, pysyy talokin paremmin pystyssä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE, perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto, vanhustenhuolto, lastensuojelu,

Perheasiain neuvottelukeskus auttaa kaikenlaisia perheitä matalalla kynnyksellä

Lauantai 8.11.2014 - Mia Laiho

Perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen, perheen ja henkilökohtaisen elämän kipukohdissa. Apua on voinut hakea yksin tai perheenä oli sitten kyse yksinhuoltajaperheestä,, ydinperheestä, uusperheestä, sateenkaariperheestä tai lapsettomasta perheestä. Vuonna 2013 perheasiain neuvottelukeskuksen asiakkaaksi pystyttiin ottamaan puolet apua hakeneista.  Kysyntää on siis yli tarjonnan.  Perheasian neuvottelukeskuksen toiminta on pystynyt osaltaan täydentämään Espoon omia perheille suunnattuja palveluja.

Yleisimmät syyt hakeutua perheneuvontaan ovat parisuhteen vuorovaikutusongelmat, eroon liittyvät kysymykset, elämänvaihekriisit, ongelmat sukulaisuus- ja muissa lähisuhteissa sekä uskottomuus. Keskuksessa asiointi ei edellytä kirkon jäsenyyttä ja palvelu on maksutonta.

Viime vuonna suuri osa neuvottelukeskusten asiakkaista oli 30–39-vuotiaita pienten lasten vanhempia. Perheneuvonnassa on myös yhä enemmän perheitä, joiden elämässä on samanaikaisesti muitakin haasteita. Perheneuvonnassa käy myös senioripareja. Kirkon perheneuvonta on käytännössä ainoa paikka, josta ikääntyneemmät ihmiset voivat saada maksutonta parisuhdeneuvontaa.

Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen toimipisteet sijaitsevat Tapiolassa ja Leppävaarassa hyvien kulkuyhteyksien päässä eri puolilta Espoota.

Espoo on avustanut seurakunnan perheasioiden neuvottelukeskusta vuosittain noin 260.000 eurolla. Vuoden 2015 avustukseen on varauduttu enää vain 130.000 euroa. Sopimus on irtisanottu 1.7.2015 alkaen." Vuoden 2015 talousarvioesityksessä tukea on siis merkittävästi esitetty laskettavaksi. Tämä ei voi olla näkymättä tarjotuissa palveluissa.

On huolestuttavaa, että perheitä matalalla kynnyksellä auttavaa toimintamallia ja yhteistyötä seurakunnan kanssa ollaan ajamassa alas näin merkittävästi. Jos perhe saa varhaisessa vaiheessa tukea elämänkriisin keskellä, kantaa se varmasti hedelmää myöhempää varten. Perheitä tukeva toiminta vaikuttaa myös välittömästi perheiden lasten hyvinvointiin. Riittävän ajoissa annetulla tuella voidaan parantaa vanhempien välistä keskusteluyhteyttä lukkiutuneessa perhetilanteessa ja parantaa lasten huomioimista kriisi-ja erotilanteissa sekä parantaa koko perheen elänmänhallintaa kriisin keskellä. Lapset tarvitsevat vanhempiensa. Perhetukikeskustoiminnan avulla voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä ja auttaa vanhempia läpikäymään elämäntilannettaan niin että lasten asema perheessä tulee myös paremmin huomioitua. Toiminnan kautta voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä. Espoolla, ja ennen kaikkea espoolaisilla perheillä ja lapsilla ei ole varaa menettää tätä hyvin toiminutta mallia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perheasiainneuvottelukeskus, avioero, kriisit, mielenterveys, lastensuojelu

Valtuustopuheenvuoro TATU-ohjelmasta (talouden tasapainottamis-ja tuottavuusohjelma)

Tiistai 20.5.2014 klo 6:47 - Mia Laiho

Euroopan ja Suomen epävakaa taloustilanne vaikuttaa väistämättä myös Espooseen. Tarvitaan ennakoivia ja korjaavia toimenpiteitä jotta voimme jatkossakin tarjota laadukkaita julkisia palveluita.

Emme voi jatkaa toimintaamme entiseen malliin, vaan on kehitettävä ja löydettävä uusia toimintatapoja ja malleja tuottaa palveluja. Ohjelman avulla varmistetaan että kuntalaisten lakisääteisistä tehtävistä voidaan huolehtia jatkossakin ja asukkaat saavat tarvitsemansa avun.

Tärkeää on mielestäni pureutua rakenteisiin, hallinnollisia raja-aitoja on kaadettava, byrokratiaa vähennettävä, ja on keskityttävä ydintehtävään eli palveluiden tuottamiseen. Asiakastyön osuutta tulisi lisätä kaikilla kunnan palvelusektoreilla.  Avoin vuorovaikutus kuntalaisten, virkamiesten ja poliittisten päätöksentekijöiden välillä on tärkeää rakentavien muutosten läpiviemiseksi. Huomionarvoiseksi nostaisin myös henkilöstön kuulemisen ja huomioimisen muutosten keskellä. TATU-ohjelman tarkempi sisältö ei vielä tässä vaiheessa ole selvillä, mutta päälinjaukset tiedossamme.

Huolimatta talouden tasapainotustarpeesta, suunnitelmaan sisältyy kuitenkin myös asioita, jotka toteutuessaan voivat tarkoittaa kuntalaisten näkökulmasta jopa parempaa palvelua ja laatua. Joitakin esimerkkejä mainitakseni esim. rakentamisessa kokonaisprosessin nopeuttaminen toivottavasti tulee lyhentämään rakennuslupien käsittelyaikaa.

Lastensuojelussa tavoitellaan sijoitustarpeen vähenemistä. Tämä tarkoittaa ennaltaehkäiseviin palveluihin panostamista ja lasten ja perheen tukemista aiempaa varhemmin jotta sijoitukselta vältyttäisiin. Niiden lasten kohdalla, joilla tukitoimet eivät ole riittävät, on kuitenkin käytettävä tarvittaessa myös sijoitusta. Lasten etu tulee aina kulkea edellä, ja siitä ei saa tinkiä. Jos sijoitukseen päädytään niin perhesijoitukset ovat usein lapselle paras vaihtoehto, ja myös kunnan kannalta edullisempi vaihtoehto. Terveysasemien palvelujen saatavuudessa kuntalaisten tasavertainen kohtelu on tärkeää. Varattavien lääkäriaikojen vapauttaminen Espoon sisällä niin että ajan voisi saada myös muulta kuin oman alueen terveysasemalta olisi nykypäivää ja asukkaiden valinnanvapauden kunnioittamista tukevaa. Toivottavasti tämä huomioidaan kehitettäessä terveysasemien palvelua jatkossa.

Talouden tasapainottamisohjelma tuo mukanaan muutoksia. Kun niiden sisältöä jatkossa arvioidaan ja yksityiskohdista päätetään, on huolehdittava siitä että ratkaisut ovat asukaslähtöisiä ja asukkaan tarpeisiin vastaavia, ja samalla kokonaistaloudellisesti järkeviä sekä kuntalaisten yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta tukevia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakennuslupaprosessi, lastensuojelu, terveyspalvelut