Valtuustopuheenvuoro Espoon monikulttuurisuusohjelmasta

Maanantai 14.4.2014 - Mia Laiho

Espoon monikulttuurisuusohjelma 2014-2017 seurantatietoineen sisältää paljon monipuolista tietoa Espoon maahanmuuttajista. Monikulttuurisuusohjelman nimi on mielestäni onnistunut, sillä se pitää sisällään monenlaisesta eri kulttuurista tulevia henkilöitä. Tässä on myös ohjelman haasteellisuus, sillä tähän kokonaisuuteen sisältyy niin monenlaisia ja eri lähtökohdista, taustoiltaan elämänoloista ja koulutukseltaan erilaisia olevia ihmisiä. Maahanmuuttajia ja eri kulttuureista tulevaa väestöä ei voikaan käsitellä yhdenmukaisena ja tasaisena ryhmänä. Tämä tuo omat haasteensa esim. tiedottamiselle.

Työperäisten maahanmuuttajien tiedon tarpeet ja yrittäjien tarpeet tulee huomioida tiedotuksessa eri tavalla kuin esim. turvapaikanhakijoiden. Tiedotuksessa on huomioitava samoja asioita mitä myös muut kantasuomalaiset aloittelevat yrittäjät tarvitsevat. Usein kuitenkin on lisäksi tiedotettava Suomen järjestelmästä ja käytännöistä, jotka voivat olla vieraita ja varsin byrokraattiselta tuntuvia ja käsittämättömiä muusta ympäristöstä tuleville. Informaatiota tulisi olla jaettavana kotimaisten kielten lisäksi myös riittävästi englanniksi. Espoon englanninkielistensivujen kävijämäärät ovatkin selvästi kasvaneet vuodesta 2011-2012:een n 5500-yli 7000 käyntiin /kk . Sen sijaan Espoon maaahanmuuttajasivujen erilliset kävijät ovat vain n 500 käyntiä/kk. Tämä kertoo mielestäni siitä että maahanmuuttajat tarvitsevat ja hakevat tietoa samoista asioista kuin muutkin asukkaat. 

Maahanmuuttajien suomen/ruotsin osaamisen vahvistamisen koen tärkeänä. Jotta maahanmuuttajalasten mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan, päästä mukaan kaveriporukoihin, harrastuksiin, koulutukseen ja työelämään paranisivat vaatii se usein käytännössä kotimaisen kielen osaamista. Ilman sitä valitettavasti vaihtoehdot jäävät kovin paljon kapeammiksi. Lasten ja heidän vanhempien kannustaminen suomen/ruotsin kielen lisäopetukseen ja heidän informoimisensa  kielen osaamisen tärkeydestä ovat avainasemassa. Sen sijaan en ole vakuuttunut siitä että on mielekästä järjestää äidinkielen opetusta lukuisilla eri kielillä Espoon kouluissa. Monet lapset ovat syntyneet Suomessa tai tulleet Suomeen aivan pieninä, jolloin ympäristö jo puhuu perhettä lukuun ottamatta suomea tai ruotsia.  Olisiko järkevämpää kuitenkin satsata kotimaisen kielen vahvistamiseen sen sijaan että yritetään kaikille tarjota vähän, jolloin käytettyä satsausta ei saada hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla?

Terveydenhuollon puolella on huolestuttavaa että vain noin 10-20% maahanmuuttajataustaisista osallistuu neuvoloiden omiin perhevalmennuksiin. Tämä on kohta, jossa toivoisin löytyvän keinoja näiden perheiden saavutettavuuden parantamiseen. Maahanmuuttajaperheissä nimenomaan tiedon ja tuen tarve lapsen syntymään liittyen olisi ensiarvoisen tärkeää. Voikin kysyä mikseivät he osallistu valmennuksiin, onko tieto saavuttanut heidät, onko kieli ongelmana, valmennuksen ajankohta vai mikä muu ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Perheiden tukemisen näen siinäkin mielessä tärkeänä kehittämiskohteena, sillä yhä huolestuttavampana piirteenä ovat olleet lasten kiireelliset huostaanotot maahanmuuttajaperheissä. Kun lapsi on syntynyt ja kasvanut Suomen kulttuuriin, ja kotona kuitenkin eletään muuta kulttuuria voi tilanne lapselle tai nuorelle olla kovin haastava ja ahdistava. Kulttuurierojen yhteentörmäyksiin ajaudutaankin herkemmin nuoruusiässä., kun ristiriita erilaisine arvoineen ja sääntöineen kodin seinämien sisällä ja niiden ulkopuolella käy liian suureksi ja ymmärtämättömäksi. Vanhempien kanssa käytävä vuoropuhelu olisi aloitettava  jo lapsen syntymästä alkaen jatkuen läpi kouluiän turvallisen ja rakentavan kasvun tukemiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuuttajat, työperäinen maahanmuutto, yrittäjät, lasten huostaanotto