Helsingin Sanomat: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, lääkehoito, uudet lääkkeet, korkeatasoinen, lääketiede, toimintakyky, näyttö, tukitoimet, elamanlaatu, inhimillisyys, etiikka, sote

Valtuustopuheenvuoroni 9.6.2014 asunto-ohjelmasta

Keskiviikko 11.6.2014 - Mia Laiho

Tontit ja lapsiperheet

Asuntojen hinnat Espoossa ovat kasvaneet.  Jotta lapsiperheitä, ja työikäistä väestöä saadaan Espooseen, tulisi löytää mahdollisuuksia tarjota houkuttelevia, viihtyisiä alueita perheiden tarpeisiin.  

 Espoossa on ollut perinteisesti pientalorakentamista ja pientaloja lapsiperheet usein toivovatkin;     Kohtuuhintaiset pientalot, ns uudentyyppiset rintamamiestalot voisivat olla edullisempia pientalojen rakentamistapoja. Uudenlaisena toimintatapana asunto-ohjelmassa on otettukin esiin ryhmärakentaminen on, ja kaupunkipientalot mikä on ilahduttavaa. Kokonaisuutena Espooseen rakennetaan noin 700-800 pientaloa vuodessa, joista kaupungin luovuttamien tonttien osuus on ollut noin 100.  Kaupungin luovuttamat tontit ovat olleet erittäin kysyttyjä.  Kaupungin omaa tonttitarjontaa  pitäisikin pystyä asteittain kasvattamaan lähivuosina jotta Espooseen saadaan uusia asukkaita ja verotuloja. Niinikään rakennuslupaprosessi vaatii selkiyttämistä ja nopeampaa käsittelyä Espoossa. Rakennuslupaprosessista ei saa tehdä liian raskasta ja pitkällistä. Se on varma tapa karkottaa pientalorakentajia muihin kuntiin.  

Kannatankin lämpimästi  neuvottelutoimikunnan muutosesityksiä 9 ja 10  pientalorakentajille luovutettavien tonttien lisäämisestä.

Lähiöiden kehittäminen Espoossa on myös useita vanhoja lähiöitä, jotka ovat tulossa peruskorjausikään. Kun lähiöitä peruskorjataan, olisi samalla suunniteltava lähiöiden parantamista asukkaiden nykytarpeita vastaaviksi. Täydennysrakentamista väljästi rakennettuihin lähiöihin kannattaa myös suunnitella , ovathan lähiöt usein hyvien kulkuyhteyksien päässä ja pihat ja ulkoilualueet valmiina. Riittävä ja kasvava asukasmäärä ovat myös paras lääke palveluiden pysymiselle lähiöissä.  

Opiskelijat Espoossa suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee Otaniemessä, mutta jonkin verran myös muualla. Ylioppilaskunnan, HOAS:n ja Espoon kaupungin yhteistyö riittävien ja tarpeenmukaisten opiskelija-asuntojen tuottamiseen on keskeinen. Jotta saadaan riittävästi ja kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja, niin rakennuskustannukset on oltava maltilliset. Parkkipaikkakriteerien suhteen olisi löydyttävä väljentämistä opiskelija-asuntojen kohdalla. Opiskelijoilla ei ole niin paljon autoja kuin muulla väestöllä, joten parkkipaikkojen rakentamisessa olisi noudatettava eri kriteereitä kuin muilla asuinalueilla ja asuintaloissa, ja käyttää resursseja enemmän itse asuntojen rakentamiseen.  Metron valmistuttua kulkuyhteydet Otaniemeen entisestään paranevat ja tuovat uutta houkuttelevuutta Otaniemeen. Raide-Jokerin kautta on mahdollistettava Otaniemen saavutettavuus myös muualta Espoosta, joka ei ole Länsimetron ulottuvissa.

Kannatan lisäysesitystä opiskelija-asuntojen saatavuuden parantamiseksi enemmän tarpeita vastaavaksi. Sitä varten valmistellaan suunnitelma opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelmasta.

Ikäihmiset Yli 65-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina, vuosittain noin 2000 henkilöllä, mikä tuo omat haasteensa ikääntyneiden asumistarpeisiin.  Espoossa on kehitetty Elä-ja asu-seniorikeskusmallia, josta on tähän mennessä saatu Kauklahdesta hyviä kokemuksia. On tärkeää myös muilla asumisalueilla huomioida ikäihmisten tarpeet niin että he pärjäävät pidempään omissa kodeissaan, ja tukea heidän asumistaan siellä. Tämä vaatii riittäviä ikäihmisten tarpeisiin suunniteltuja palveluja ja riittäviä lähipalveluja. Kannatan lämpimästi lisäysesitystä edistää uusia tapoja toteuttaa asuntoja, kuten sukupolvien asunnot, kaupunkipientalot, puurakentaminen.

Käsiteltävänä olevan asunto-ohjelman sisältö toimenpiteineen on mielestäni varsin monipuolinen ja onnistunut. Kannatan myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan muutosesitystä Espoon asuntojen asuntotuotannon suhteen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsiperheet, tontit, ikäihmiset, lähiöiden kehittäminen