Hidas ja kankea järjestelmä ei saa viivästyttää syöpähoitoja

Maanantai 16.8.2021 - Mia Laiho ja Anna-Kaisa Ikonen

Syöpätutkimuksessa on otettu suuria edistysaskelia, joista yksi on potilaan oman puolustusjärjestelmän aktivointiin perustuva hoito. Suomessa immunologisten lääkehoitojen saamista potilaiden käyttöön hidastaa kuitenkin merkittävästi lääkkeiden korvausjärjestelmän byrokraattinen kankeus. Nykytilanne on syöpää sairastavien ja heidän läheistensä kannalta sietämätön ja jätämme asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

Yksilötasolla syöpä ei odota, vaan syöpää sairastavalle jokainen viivytys voi olla liikaa. Immunologisten hoitojen avulla voidaan parhaassa tapauksessa parantaa levinnytkin syöpä sen sijaan, että saataisiin potilaalle hoitojen avulla vain jonkin verran lisää elinaikaa. Nyt kaksikanavarahoituksen byrokratia estää näiden hoitojen antamista, kun se ei esimerkiksi munuaissyöpäpotilaiden kohdalla taivu yhdistelmähoitojen rahoitukseen. Tilanne on korjattava. 

Suomessa hoitojen saatavuus raahaa muita Pohjoismaita jäljessä. Potilasjärjestöt Suomessa ovat olleet aktiivisia ja vaatineet valtionhallintoa purkamaan vanhentuneita rahoitusjärjestelmiä, toistaiseksi tuloksetta. Byrokraattiset esteet kuormittavat potilaiden lisäksi terveydenhuollon henkilöstöä ja aiheuttavat merkittävää lisätyötä. Pitkälle koulutetut ammattilaiset joutuvat laittamaan työaikaansa aikaa vievää paperinpyöritykseen Suomen jälkeenjääneen ja kankean lääkekorvausjärjestelmän takia. Tilannetta hankaloittaa myös se, että uusilla syöpälääkkeillä B-lausunto ja Kelan määräaikainen päätös on lääkevalmistekohtainen eikä lääkeryhmäkohtainen kuten yleensä. Mikäli Kela tekee hylkäävän päätöksen tai kun lääkettä vaihdetaan, tarvitaan uusi B-lausunto Kelaan tälle uudelle saman ryhmän lääkkeelle. Tällaisen uuden lausunnon kirjoittaminenkin vie erikoislääkäriltä aikaa yhden potilasvastaanoton verran.

Tämä kaikki byrokratia syö henkilöstön voimavaroja, viivästyttää potilaan hoidon aloitusta ja on vaikuttamassa potilaan ennusteeseen.Vallitsevan tilanteen takia potilaille ei voida aina taata nopeaa hoitoon pääsemistä, vaikka oikea hoito saattaisi olla olemassa. Lääkkeiden ja hoitojen saatavuudessa on myös alueellisia eroja, joiden pelätään kasvavan entisestään hallituksen sote-uudistuksen myötä. Hallitus on hallitusohjelmassa sitoutunut uudistamaan lääkehuollon kokonaisuutta. Toistaiseksi vielä mitään ei ole tehty. Vaadimme hallitusta korjaamaan lääkekorvausjärjestelmän epäkohdat pikaisella aikataululla, jotta suomalaisilla on mahdollisuus saada syöpään parasta mahdollista hoitoa yhdenvertaisesti ja ilman turhia viivytyksiä.

Anna-Kaisa Ikonen, kansanedustaja (kok)

Mia Laiho, kansanedustaja (kok) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Uusimaa -lehden mielipidepalstalla 16.8.2021 sivulla 6. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syöpätutkimus, lääkehoito, kela, byrokratia

Hallituksen exit-strategiasta unohtui rajojen terveysturvallinen avaaminen

Tiistai 13.4.2021 - Mia Laiho

Hallituksen exit-strategia oli pettymys rajojen terveysturvallisuuden ja matkustamisen osalta. Jätimme usean kokoomusedustajan kanssa sen takia hallitukselle kirjallisen kysymyksen https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_220+2021.aspx.

Hallituksen exit-strategian suhteen jää täysin epäselväksi missä aikataulussa matkailuliikennettä tullaan avaamaan ja miten varmistetaan, ettei virusta pääse uudelleen valumaan rajojen yli. Sen mukaan sisärajoilla maahantulorajoitukset korvataan asteittain rajoilla toteutettavilla terveysturvallisuustoimilla, mutta siinä ei kerrota, mitä nämä terveysturvallisuustoimet käytännössä pitävät sisällään ja missä vaiheessa matkustusrajoituksia aletaan purkamaan ja millä edellytyksillä.

Tarvitsemme terveysturvalliset ja toimivat prosessit, joiden avulla matkailu voidaan turvallisesti vähitellen avata osana Suomen exit-suunnitelmaa. Tällä hetkellä sisärajatarkastusten ollessa käytössä matkustajamäärät ovat vähäiset, lentokentillä ja satamissa vain n 5-10 % normaalista matkustajamääristä. Tällainen tilanne ei voi kuitenkaan enää pitkään jatkua, vaan Suomella pitää olla keinot ja työkalut käytössä avata vähitellen rajaliikennettä terveysturvallisesti.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2021 tartuntatautilain 16§ ja 22§ muutokset. Sen yhteydessä hyväksyttiin lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömiin toimiin luodakseen maahantuloon menettelyn, joka estää yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ja samalla huomioi jatkossa kasvavat liikennemäärät rajaliikenteessä. Tällaisen ennakkotodistuksiin perustuvan mallin käyttöönoton jälkeen pakolliset terveystarkastukset voitaisiin selkeästi kohdentaa henkilöihin, joilla ei ole osoittaa riittäviä todistuksia negatiivisesta covid-19-testituloksesta, annetusta rokotuksesta tai covid-19-taudin sairastamisesta”. Mihin tämän ennakkotodistuksiin liittyvän mallin kehittäminen on jäänyt? Maallikkokin ymmärtää, että kun matkustajamäärät kasvavat, on mahdotonta testata kaikkia maahantulijoita. Ei ole myöskään järkevää kustantaa ulkomaalaisille näin laajalti testejä, jotka voisi tehdä jo lähtömaassa ja samalla ehkäistä maahan tulevaa virusta. Ennakkotodistusmalli on useimmissa muissa Euroopan maissa käytössä.

Ennakkotodistukseen perustuvan mallin käyttöönoton jälkeen pakolliset terveystarkastukset voitaisiin selkeästi kohdentaa henkilöihin, joilla ei ole osoittaa riittäviä todistuksia negatiivisesta covid-19-testituloksesta, annetusta rokotuksesta tai covid-19-taudin sairastamisesta.

EU valmistelee parhaillaan digitaalista koronarokotustodistusta, jonka tarkoitus on mahdollistaa kansalaisille turvallinen ja vapaa liikkuvuus EU-maiden välillä. Suomi ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan sen valmistumista, vaan Suomen on luotava omat terveysturvalliset rajakäytännöt muiden maiden tapaan. Suomen talous, matkailu, lentoliikenne ja muu liikenne ei voi jämähtää paikoilleen odottamaan EU:n ratkaisuja. Suomella pitää olla itsellä rajoille ennakkotodistukseen perustuva malli täydennettynä tarvittavine lisätestauksineen ja karanteenikäytänteineen. On hyvä, jos suomalaiset saisivat jatkossa omakannasta rokotustodistuksen, mutta se ei ratkaise kuitenkaan rajojen terveysturvallisuusongelmaa. Ennakollista todistusta tarvitaan myös ulkomaalaisilta.

Rajoilla on oltava yhtenäiset käytänteet, jotta on selvää, mitä dokumentteja Suomeen tultaessa vaaditaan, todistusten tarkastaminen on sujuvaa ja nopeaa ja mahdollinen oireiden kartoitus ja koronatestaus on myös käytännössä mahdollista. Matkustajaliikenteen avautuessa matkustajamäärät moninkertaistuvat ja silloin sujuvien ja terveysturvallisten prosessien on oltava kunnossa.  Ja vaikka koronaepidemia rauhoittuisi lähikuukausina, niin uusien virusmuunnoksien ja uusien yleisvaarallisten tartuntatautien uhkaan on varauduttava. Toimintamallit on oltava kunnossa, ettei maahan pääse rajavuodon takia jatkossa uudelleen valumaan virusta, joka pääsee leviämään sitten maan sisällä ja johtaa Suomen kansalaisten voimakkaisiin rajoitustoimiin.

Pikatestienkäyttö koronatestauksessa on Suomessa aivan alikäytetty mahdollisuus. Suomen osalta pikatestit ovat vain vähän käytössä, vaikka niiden käytöstä rajoilla olisi hyötyä niiden nopeuden ja edullisuuden takia. EU on hyväksynyt jo kymmeniä pikatestejä ja jakanut jäsenmaille 20 miljoonaa pikatestiä. Myös THL suosittelee pikatestien käyttöä rajoilla. Pikatestit olisivat nimenomaan rajoilla käteviä, tuloksen valmistuessa odottaessa. Myös puhallustestejä voisi käyttää nopeaan diagnostiikkaan ja Euroopassa on otettu käyttöön syljestä tehtäviä testejä. Koronakoiriakin voisi hyödyntää muiden toimien lisäapuna raja-alueilla, joilla liikkuu suuria matkustajamääriä.

Rokotepassit, ennakkotodistusmalli ja pikatestien käyttö rajoilla ovat niitä työvälineitä, joilla matkustusta voidaan asteittain avata. Turvallisia askelmerkkejä tarvitaan niin vapaa-ajan matkailun kuin työmatkailun avaamiseksi. Lentoyhtiöt, laivavarustamot ja matkustajat tarvitsevat selkeyttä, ennakoitavuutta ja yhteneväisiä käytäntöjä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkustajaliikenne, virusmuunnokset, pikatestit, rokotepassi, maahantulorajoitukset

HS: Perheitä ei saa jättää yksin vaikean sairauden kanssa

Sunnuntai 11.3.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat (6.3.) kirjoitti, että moni vanhempi saa kuulla lapsen vakavasta sairaudesta tai vammasta väärällä tavalla. Jutussa tuli hyvin esiin, miten tärkeää on se, miten vakavasta sairaudesta kerrotaan. Ammatillisen ja inhimillisen kohtaamisen lisäksi perheet tarvitsevat tietoa ja tukea myös vastaanottokäynnin jälkeen.

Perinnöllisiä sairauksia tutkitaan ja löydetään yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Kun sairauksia seulotaan, pitäisi olla myös valmiudet antaa tietoa sairaudesta ja sen hoitomahdollisuuksista. Yksiköissä, joissa sikiöseulontoja ja harvinaisia sairauksia tutkitaan, pitää olla selvät, moniammatilliset toimintamallit perheiden tukemiseksi, kun poikkeavaa löytyy.

Suomessa harvinaisten sairauksien tutkimukset ja hoito ovat valitettavan hajallaan. Tästä kärsivät sairauden koskettamat perheet, jotka jäävät uudessa tilanteessa liian yksin.

Harvinaisten sairauksien hoidon arviointia olisikin järkevää keskittää, jolloin pystyttäisiin paremmin arvioimaan potilaan sairauden vakavuusastetta, lääke- ja muun hoidon tarvetta ja vastetta hoidolle. Tällä voitaisiin varmistaa potilaiden hoidon laatu ja tasapuolinen kohtelu koko Suomessa.

Uusien kalliiden lääkkeiden käyttöönotto olisi tällöin myös kustannusten osalta hallittua, ja hoitoa voitaisiin tarjota niille, jotka siitä lääketieteellisten tutkimustulosten perusteella hyötyisivät.

Mia Laiho

kansanedustaja (kok), lääketieteen tohtori, Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, lääke, harvinaiset sairaudet, sote, lapset, kustannukset

HS: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto Palko on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nusinerseeni, lapset, lääkehoito, kallis, lääkeyhtiö, näyttö, toimintakyky, perhe, elämänlaatu, tukitoimet, lääketiede, SOTE

Helsingin Sanomat: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, lääkehoito, uudet lääkkeet, korkeatasoinen, lääketiede, toimintakyky, näyttö, tukitoimet, elamanlaatu, inhimillisyys, etiikka, sote