ESSE 26.2.15 kirjoitukseni: Miksi lapsen ääntä ei kuulla?

Torstai 26.2.2015 - Mia Laiho

Pienen Eerika-tytön kohtalo on koskettanut meitä kaikkia. On surullista todeta miten lapsen suojaksi luotu järjestelmä ei käytännössä toimi, ja lapsen hätä ei tullut kuulluksi lukuisista lastensuojeluilmoituksista huolimatta. Äitinä ja myös kuntapäättäjänä minua huolestuttaa miksi lapsen ääni ei pääse järjestelmässämme esiin ja lasta ei kuulla. Kaikki vanhemmat tietävät ettei lapselta saada vastauksia aina suoriin kysymyksiin, vaan tiedon jyvät pitää osata poimia sieltä täältä kokonaiskuvan saamiseksi tapahtumista. Pirstaleisen tiedon keruuseen nykyjärjestelmämme ei vaikuta taipuvan. Tiedot eivät välity vain papereiden perusteella, vaan tarvitaan kuulevaa ihmistä. Lapsi vaatii luottamuksellisen suhteen uskaltaakseen raottaa omaa sisintään ja tärkeintä aluetta, omaa perhettään.

On erittäin huolestuttavaa, jos lastensuojeluilmoitukset eivät aiheuta järjestelmässä aktivoitumista, niihin turrutaan, ja lapsi jää yksin hätänsä kanssa. Toivottavasti Eerikan kohtalo on käynnistänyt kunnissa omien lastensuojeluprosessien uudelleenarvion. Perhetyön ja lastensuojelun on lähdettävä aina lapsen tarpeista.  

Perhetyö ja lastensuojelu tarvitsevat riittävät resurssit työn toteuttamiseksi. Kiire ei kuitenkaan koskaan saa olla syy ohittaa lapsen hätää. Ammattilaisten ja muiden aikuisten velvollisuus on aina puuttua tilanteeseen, jos lapsen avun tarve tulee esille. Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään lasta tai vaarantaa lapsen kasvua puuttumatta sitä vaarantaviin tekijöihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, kuuleminen, huolenpito, huostaanotto