Vanhuspalvelulakiesityksen puutteet on korjattava ja varmistettava jokaiselle vanhukselle omalääkäri

Sunnuntai 5.12.2021 klo 13:49 - Mia Laiho

Eduskuntaan pitäisi olla tulossa vielä ennen joulutaukoa hallituksen esitys vanhuspalvelulain toisesta vaiheesta, joka koskee mm. kotihoitoa. Lakiluonnos on saanut lausuntokierroksella asiantuntijoilta voimakasta kritiikkiä ja kotihoidon tilannetta se ei parantaisi. On aivan välttämättömänä, että hallitus korjaa lakiesityksensä ongelmat ja tarttuu oikeasti vanhustenhoidon epäkohtiin. Näennäinen puuhastelu ei auta kotihoidon tilannetta yhtään. Tarvitaan realistisia ratkaisuja siihen miten kotihoidon tilannetta parannetaan, miten varmistetaan riittävän ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus ja miten vanhustenhoidon kestävä rahoitus turvataan.

Hoitajamitoituslain myötä pääsy ympärivuorokautiseen hoivaan on odotetusti vaikeutunut, paikkoja on jouduttu sulkemaan ja kotihoidon tilanne on senkin takia entisestään kriisiytymässä. Hoitajamitoituksen rahoitusta hallitus ei ole myöskään varmistanut. Vuoden 2022 alussa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoivassa on nousemassa 0.6:een ja vuonna 2023 0.7:ään. Tämä tulee valitettavasti tarkoittamaan entisestään ympärivuorokautisen hoivan paikkojen vähenemistä ja kotihoidon tilanteen kurjistumista.  

Nyt hallituksen pitäisi viimeistään ottaa tolkku käteen ja arvioida koko vanhuspalveluiden kokonaisuus eli ympärivuorokautisen hoivan lisäksi kotihoito, ikäihmisten perhehoito ja omaishoito. Palveluita on uudistettava niin, että jokainen voi luottaa saavansa tarvittaessa laadukkaan ja inhimillisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen yksilöllisesti. Yhteiskunta ei saa eriarvoistaa omilla päätöksillään ja lainsäädännöillä vanhuksia. Ikäihmisten on päästävä hoitoon ja saatava yhdenvertaisesti hoitoa ja hoivaa riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella omaisia ajamassa hänen oikeuksiaan.

Kokoomus teki vaihtoehtobudjetissaan panostuksia vanhusten palveluiden ja kohtelun laillisuusvalvonnan tehostamiseksi, koti- ja omaishoitoon sekä muistisairaiden palveluihin lisäämällä henkilöstöä ja kehittämällä palveluita. Haluamme turvata laadukkaat ja kustannustehokkaat ikäihmisten palvelut ihan jokaiselle hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle vanhukselle.

Henkilökunta on varmistettava tasapuolisesti myös kotihoitoon ympärivuorokautisen hoivan lisäksi. Henkilöstön määrän ja rakenteen ohella on tarkasteltava työnjakoa, työn johtamista sekä henkilöstön osaamista. Uusia teknologisia ratkaisuja on otettava käyttöön vanhustyön tukena. Hoitoonpääsyä voisi nopeuttaa ottamalla palveluseteli nykyistä laajempaan ja velvoittavaan käyttöön, nostamalla yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausta, mahdollistamalla henkilökohtainen budjetointi ikäihmisille ja vammaisille ja selvittämällä perhelääkärimallin käyttöönottoa.

Vanhusten lääkitysasiat ja lääkäripalvelut ovat usein myös rempallaan. Perhelääkärimallin käyttöönottoa perusterveydenhuollossa olisi perusteltua selvittää asiakaslähtöisyyden ja hoidon varmistamiseksi. Erityisesti ikäihmisille perhelääkäri toisi turvaa ja hoidon jatkuvuutta.

Miten riskiryhmään kuuluva selviää Uudellamaalla koronaepidemian aikana?

Maanantai 30.3.2020 - Mia Laiho

Kuka kuuluu vakavaan koronainfektion riskiryhmään? Yllätys, kyse ei ole vain ikäihmisistä yli 70-vuotiaista, vaikka heidän riskistään onkin paljon puhuttu. THL:n määrittelyn mukaan siihen kuuluu myös henkilöt, joilla on vaikea-asteinen sydänsairaus, huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus, diabetes, johon liittyy elinvaurioita, krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta, leukemia- ja lymfoomapotilaat ja potilaat, joilla on vastustuskykyä heikentävät lääkitys. Kyseisiä sairauksia voi olla lapsilla, nuorilla, aikuisilla, sekä ikäihmisillä.

Uudenmaan rajat suljettiin 28.3.20 valmiuslain 118§ päätöksellä. 1,7 miljoonaa ihmistä, reilu 30% Suomen väestöstä on erotettu muusta Suomesta. Kun tartunnat väistämättä lisääntyvät vielä Uudenmaan sisällä, Uudenmaan ihmisten tartuntariski kasvavat. Uudellamaalla riskiryhmään kuuluvat henkilöt ovat samalla myös suuremmassa riskissä sairastua koronainfektioon. Mitä sitten pitäisi tehdä heidän suojelemiseksi? Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Tässä joitakin nostoja siitä ja vähän muutakin.

Riskiryhmät joutuvat myös asioimaan kaupassa, ellei heillä ole sellaista apua, joka voisi sen heidän puolestaan tehdä tai osaamista ruokakassin tilaamiseen. Meillä on myös paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden vanhemmat, joku perheenjäsen tai riskiryhmään kuuluva itse käy töissä. Jos etätyö ei ole mahdollista niin työnantajan kanssa on järkevä miettiä, voisiko työyksikön sisällä tehdä muutosta työtehtävien osalta vähemmän riskialttiiseen työympäristöön. Ruokakaupoissa hyvään hygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ostoskärryt, ovien kahvat, hedelmä-ja vihannespuntarit ym ja niiden hygieniasta huolehtiminen oleellista. Irtotuotteet on jo monesta kaupasta korjattu pois, hyvä niin.

Riskiryhmiin kuuluvat joutuvat myös käyttämään perusterveitä ihmisiä enemmän sairaaloiden ja terveyskeskusten palveluita. Riski saada tartunta näissä palveluissa kasvaa, jos asiaa ei ole yksiköissä huomioitu riittävällä tavalla. Pelko sairastua on todellinen. Riskiryhmiin kuuluvien potilaiden tartuntariski tulee minimoida. Vaikka suosituksena on pysyä kotona niin monen on liikuttava itse julkisilla paikoilla ja käytävä sairaaloissa perussairauksiensa takia. Hygienia, ohjeistus ja riskien minimointi ovat nyt avainasemassa näiden ihmisten tartunnan saamisen ehkäisemiseksi. Jos esim. syöpähoidossa käyvä ihminen saa koronainfektion, on taudin aiheuttama kuolemanriski moninkertainen.

Riskiryhmään kuuluvia ihmisiä testataan koronan kannalta edelleen samoissa pisteissä muiden potilaiden kanssa. Heitä ei tulisi altistaa testauspisteiden tartuntavaaroille. Julkisessa keskustelussa on noussut esille riskiryhmään kuuluvien ihmisten huoli saada tartunta viimeistään testauspisteillä.  Riskiryhmille riskialttiimpia paikkoja on testauspisteet, mikäli he joutuvat odottamaan testausta samassa tilassa oireellisten potilaiden kanssa. Riskiryhmien testaus tulisi hoitaa ennemminkin esimerkiksi kotikäynnillä tai drive-in-tyyppisissä paikoissa, ettei heidän tarvitse altistua julkisten testauspisteiden odotustiloille. Myös testauspisteiden hygienian on oltava niin hyvällä tasolla ettei testaukseen meneminen itsessään jo pelota riskiryhmään kuuluvia. Testauspisteillä tulisi olla desinfektioainetta saatavilla sekä turvavälistä olisi pystyttävä pitämään huolta. Odotusaika testaukseen olisi pidettävä myös mahdollisimman lyhyenä. Kenenkään ei tulisi pelätä saavansa tartuntaa testauspaikalla.

Viime päivinä lehdistä on saatu lukea myös tapauksesta, jossa lasten syöpäosastolla työskennellyt hoitaja oli sairastunut koronaan. Työntekijät, jotka ovat oireettomia saattavat tartuttaa. Heidät pitäisi testata, jotta voidaan turvallisesti hoitaa potilaita. Hoitajien testaamattomuus on riski potilaille, etenkin kun otetaan huomioon taudin tarttuvuus jo muutama päivä ennen oireiden ilmaantumista. Hoitohenkilökuntaa tulisi testata erittäin matalalla kynnyksellä, jotta henkilökunta ei levitä tautia eteenpäin. Erityisesti syöpä- ja muita immuunipuutospotilaita hoidettaessa pitäisi testata myös oireettomia hoitajia, etteivät he tietämättään levitä virusta näihin haavoittuviin asiakasryhmiin. Heikon tai jopa olemattoman vastustuskyvyn omaavilla potilailla on merkittävä kuolemanriski, jos he saavat koronaviruksen.

Kannan huolta myös 75 000 kotihoidon asiakkaasta. Hoitajat heidän ympärillään voivat vaihtua jopa yli 60 kertaa kuukauden aikana.  Usein vaihtuvat hoitajat ja puutteellinen suojavarusteiden saatavuus ja ohjeistus lisäävät kotihoidon asiakkaiden tartuntariskiä merkittävästi. Ensin määrätään ikäihmiset pysymään kotona, mutta sitten kotona voi rampata saman vuorokauden sisällä jopa monta eri hoitajaa kotihoidosta. Ei vaikuta järkevältä infektion leviämisen ehkäisyn kannalta. Sosiaali-ja terveysministeriön pitäisi valtakunnallisesti ohjeistaa myös tätä asiaa.

Me kaikki voimme ja meidän tulee tehdä kaikki voitavamme sekä itsemme että riskiryhmien suojelemiseksi. Tavoitteena pitää olla viruksen pysäyttäminen. Aikaa ei ole hukattavana!

Vaara vaanii helteessä

Maanantai 23.7.2018 klo 8:00 - Mia Laiho

Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.

Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.

Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.

Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi.  Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus.  

Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti.  Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.

Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla.  Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.

Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa.  Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.

Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät myös niin ihania!

Kirkko ja kaupunki: Kotihoitoon tarvitaan lisää turvaa

Maanantai 14.5.2018 klo 10:18 - Mia Laiho

Kotihoidon huono tilanne on ollut valitettavan usein esillä viimeisen vuoden aikana. Kotihoidon asiakkaiden määrä lisääntyy jatkuvasti, ja yhä sairaampi ikäihminen ja muu tukea tarvitseva asuu kotona. Asuminen omassa kodissa mahdollisimman pitkään on useimman toive, mutta silläkin on rajansa. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista, niin tulisi päästä sujuvasti hoivapaikkaan. 

Kotihoidossa on paljon työntekijöiden vaihtuvuutta ja hoitajat eivät ehdi tulla tutuiksi. Hoidon jatkuvuus ja tutut hoitajat ovat asiakkaalle tärkeitä, ja ne ovat usein sidoksissa hyvään ja laadukkaaseen hoitoon.  Kotihoidon työ on vaativaa kenttätyötä, ja työntekijät ansaitsevat työlleen sille kuuluvan arvostuksen. Sekä asiakkaiden että työntekijöiden ääntä pitää saada kuulumaan enemmän. 

Teknologiaa hyödynnetään yhä enemmän myös kotihoidossa, mutta se ei saa kävellä ihmisten yli. Hoidon määrää ja laatua ei saisi myöskään ohjata se, kuka pitää eniten ääntä, vaan kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti hoidon tarpeen perusteella.  

Kotihoidon toimiviin toimintatapoihin, ja ajantasaisiin hoito-ja lääkäripalveluihin on panostettava. Kotihoidon laadun seurantaan tarvitaan selvästi enemmän huomiota niin kuntatasolla, tulevissa maakunnissa kuin valtakunnallisesti. Riittävien käsiparien lisäksi kotihoitoon tarvitaan välittämistä, huolenpitoa ja aitoa vastuun ottamista heikommassa tilanteessa olevasta ihmisestä. Järjestöillä ja yhdistyksillä on siinä myös oma tärkeä roolinsa.

Mia Laiho

Kansanedustaja ja lääkäri

Valtuustoaloite: Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Maanantai 22.1.2018 - Mia Laiho

Valtuustoaloite:  Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Espoon kotihoidon asiakasarviossa kotihoidon toimivuus on arvioitu 2.95/5.  Kotihoidon selvityksen mukaan asiakkaan kotona kävi 1kk:n aikana jopa 15 eri hoitajaa. Viiden tutuimman hoitajan käyntien osuus 3kk:n aikana oli vain 52%. Asiakkaat toivoisivat kuitenkin tuttuja hoitajia. Tämä olisi perusteltua myös hoidon jatkuvuuden ja asiakkaiden turvallisuuden sekä hoidon laadun kannalta. Mitä paremmin hoitaja tuntee asiakkaansa, sitä pienempi on hoitovirheiden riski.
Helsingin kotihoidossa on saatu hyviä kokemuksia uudenlaisesta työvuorosuunnittelumallista (ns. VOIMA-mallista). Mallin avulla on mahdollistettu että sama hoitaja on voinut käydä saman asiakkaan luona kahdesti päivässä kun työvuoroja on rakennettu uudella tavalla. Hoitohenkilökunnan työn hallinnan kokemus ja työn mielekkyys ovat samalla parantuneet kun hoitajat tuntevat paremmin asiakkaansa, hoito on yksilöllisempää  ja hoitajilla on mahdollisuus enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa. Asiakkaat saavat asiakaslähtöisempää ja laadukkaampaa hoitoa.
Me valtuutetut esitämme, että Espoon kotihoidossa selvitetään VOIMA-mallin käyttöönottoa kotihoidon asiakaskokemuksen, laadun ja henkilökunnan työn hallinnan parantamiseksi.

Mia Laiho (Kok)

Talousbudjetti vuodelle 2017 hyväksyttiin, varhaiskasvatus, opetus,kotihoito huomioitiin

Keskiviikko 7.12.2016 - Mia Laiho

Tänään päätettiin valtuustossa vuoden 2017 talousarviosta. Veroprosentti saatiin pidettyä nykyisellä tasolla. Talouden hallintaan kuuluu menojen järkevä hallinta ja työllisyyden parantaminen. Siinä veroprosentin maltillisena pito ovat avainasemassa. Joidenkin ryhmien, kuten SDP:n, vasemmiston ja vihreiden listalla tuntuu olevan jatkuvasti veroprosentin nostohalut. Ei pidä mennä kuitenkaan siitä mistä aita on matalin, koska se tie ei ole kestävällä pohjalla. Panostetaan työntekoon, ja sen kannattavuuteen. Kun on kannattavaa tehdä työtä, töitä myös otetaan helpommin vastaan ja työn kautta myös verorahoja saadaan palvelujen järjestämiseen.

Vaikka Espoossa on jouduttu laittamaan paljon rahaa mm. metroon, niin kaupunkilaisten palvelut on pystytty tekemään varsin laadukkaasti, mm. päivähoidon ja opetuksen palveluihin ollaan tyytyväisiä asiakasmittausten mukaan. Lapset ja nuoret huomioitiin budjetissa onneksi niin, että leikkauksista opetuksen ja varhaiskasvatuksen osalta luovuttiin. Tämä turvaa mm. riittävän tuntikehyksen kouluissa, avustajat ja mahdollistaa jatkossakin jakotuntien järjestämisen ja ryhmäkokojen pitämisen maltillisina. Resurssin säilyttäminen oli myös siinä mielessä tärkeää, että uusi opetussuunnitelma sisältää enemmän yksilöllisiä tarpeita ja uudenlaisia opetusmalleja sisältävää opetusta. Toki uusia oppilaita v 2017 on tulossa taas 800, joten rahan suhteen on oltava opetustoimessakin tarkkana. Iltapäivähoidon mahdollisuus pystyttiin myös säilyttämään 2-luokkalaisille. He ovat vielä kovin pieniä koululaisia, koulupäivät ovat lyhyitä ja iltapäivä muuten kotona voi tuntua pitkältä ja turvattomalta. Subjektiiviseen päivähoito-oikeus ja Espoo-lisä säilyivät ennallaan.

Sisäilmaongelmat ovat päiväkotien ja koulujen suhteen ovat nykyään haaste. Investointisuunnitelmassa tämä huomioitiin niin että seuraavalle 10 vuodelle on suunniteltu rakennettavan 9 uutta koulua ja 26 päiväkotia. On varauduttu myös 18 koulun ja 13 päiväkodin peruskorjaukseen. Budjettiin saatiin lisäksi 10 miljoonan lisämääräraha mm. Aarnivalkean, Jousenkaaren ja Haukilahden koulujen korjauksiin ja listalla on myös muita peruskorjauksen tarpeessa olevia kouluja. Tilojen suhteen tarvitaan kuitenkin myös hyvää suunnittelua, tilojen hallintaa ja kiinteistöistä huolehtimista. Kokoomuksen valtuustoryhmä on ollut ajamassa ns tyyppikoulu- ja päiväkoti-konseptia. Eli tämä tarkoittaa, että ei suunnitella hienoa, kalliita rakennuksia, vaan perushyviä ja kestäviä rakennuksia, joissa on huomioitu lasten ja työntekijöiden tarpeet varhaiskasvatuksen ja opetuksen osalta. Pääasia että tilat ovat tarkoitukseen sopivat, ja turvalliset, terveet ja kestävät.

Vanhuspalveluiden osalta saatiin lisämäärärahaa palvelujen kehittämiseen. Tätä tarvitaankin erityisesti kotihoidossa, jossa olisi tärkeää löytää sellaisia toiminta- ja organisointitapoja, joiden avulla työssä viihdytään, työ koetaan mielekkääksi ja asiakkaiden tarpeisiin vastataan. Espoon uusi sairaala, joka avaa ovensa keväällä 2017 myös tuo uuden mahdollisuuden kehittää avohoidon palveluja yhteistyössä sairaalan kanssa. Hoitoon pääsyn kynnys ei saa myöskään nousta liian korkealle silloin, kun raskaampien ja pidempikestoisten hoidon tarve on.

Pienenä, mutta asukkaita jo pitkään kiusanneen aluepysäköinnin suhteen Kokoomus sai asiaa nitkautettua eteenpäin niin että määrärahan turvin voimme aloittaa vähitellen asteittaisen aluepysäköinnistä luopumisen. Se aloitetaan ensin yhdeltä alueelta, ja siitä tavoitteena sitten laajentaa muualle kaupunkiin. Toivottavasti sakkolappu ei enää jatkossa pilaa niin usean vierailijan päivää. Useinhan sakkoja ovat saaneet juuri ne ihmiset, jotka vierailijoina eivät tunne aluepysäköintijärjestelmää, eivätkä huomaa sen voimassaoloa.

 Lisäksi budjetissa varattiin kaupunginteatteriin suunnitteluun määräraha. Tarkoitus on suunnitella vaihtoehdot teatterin sijoittumiselle Espoon kulttuurikeskuksen yhteyteen. Suunnitellussa huomioidaan erilaisia vaihtoehtoja teatterin sijoittamiselle Kulttuurikeskuksen läheisyydessä, maanpäällisenä tai maanalaisena ratkaisuna.

Erilaisia pöytäkirjamerkintöjä tehtiin myös paljon, mm. liittyen Träskändan kartanon käyttövaihtoehtoihin jatkossa, Espoon uuden sairaalan käyttöasteen korkeana pitämiseen, sairaalan oikeahintaisiin vuodepaikkoihin, ja Espoonlahteen kirjaston rakentamisvaihtoehtojen suunnitteluun.

Helsingin sanomat: Ei ole yhdentekevää kuka auttaa vanhusta

Sunnuntai 22.5.2016 - Mia Laiho

Posti on laajentamassa toiminta-aluettaan kotipalveluihin. On hyvä, että yritetään löytää uusia toimintatapoja ja hyödyntää jo olemassa olevaa resurssia. Muutoksessa on kuitenkin tärkeää huomioida kaksi asiaa.
On selkeästi määriteltävä ne tehtävät, mitkä kuuluvat Postille ja mitkä taas koulutetulle sairaanhoidollisen tai lääketieteellisen koulutuksen saaneelle henkilöstölle. Postikaan ei voi korvata esim. lähihoitajan tai sairaanhoitajan osaamista ja vanhuksen tilan arviointia. Sen sijaan esim ruohonleikkuu, roskien vienti tai siivoustehtävät hoitunevat hyvin Postin toimesta, ja käynti voi piristää myös vanhuksen pitkää päivää. Hyvää perehdytystä ja palveluhenkistä asennetta tarvitaan toki niissäkin tehtävissä.
Toinen asia on että muutos vaatii erityistä huomiota henkilön soveltuvuuteen palvelutehtäviin ja henkilön nuhteetonta taustaa, esim. rikosten suhteen. Ketä tahansa ei voida päästää ihmisen yksityisimmälle alueelle, omaan kotiin. Apua tarvitsevat vanhukset ja muut kotihoidon palveluja tarvitsevat ovat haavoittuvassa asemassa, ja on minimoitava riskit heidän tilanteen hyväksikäytöstä kun uusia palvelumalleja otetaan käyttöön.

Mia Laiho
Lääketieteen tohtori, erikoislääkäri

Länsiväylä 1.4.15 kirjoitukseni: Vanhusten hoitoon tarvitaan uusia palvelumalleja

Keskiviikko 1.4.2015 - Mia Laiho/ Hyväksytty Espoon Kansallisseuran vuosikokouksessa julkilausumana 19.3.15

Vanhusten hoivassa on viime vuosien aikana siirrytty yhä enemmän kotihoitoon. Kotihoidon lisääminen on myös vuonna 2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain tavoite. Mahdollisimman pitkään kotona asuminen on myös useimman vanhuksen toive. Kun vanhus ei pärjää enää kotona kotiavun turvin, pitäisi tuetun hoitopaikan järjestyä vanhukselle kuitenkin sujuvasti ilman kohtuutonta odottamista. Nykyään kotona asuu useita liian sairaita vanhuksia, joille kotihoito ei ole enää riittävää ja inhimillistä. Laitospaikkoja on Suomessa viime vuosina ajettu alas, mutta muita palveluita ei ole järjestetty riittävästi tilalle.

Tarvitsemme välimuotoisia hoitopaikkoja ikääntyvälle väestöllemme. On luotava muitakin vaihtoehtoja kodin ja laitoksen väliltä. Tarvitsemme kodinomaisia, inhimillisiä ja turvallisia vaihtoehtoja vanhusten hoivaan kotihoidon parantamisen lisäksi. Hoidon suunnittelun on lähdettävä kunkin vanhuksen yksilöllisistä tarpeista. Tarvitaan myös omaisten mukaanottoa mahdollisuuksien mukaan sekä hyvää yhteistyötä järjestöjen ja vapaaehtoistyön kanssa. Raskasta ja arvokasta työtä tekevien omaishoitajien työpanosta tarvitaan yhä enemmän, mutta samalla omaishoitajien tarpeita tulee kuulla ja tukea heitä. Sosiaali-ja terveydenhuollon (SOTE)- uudistuksessa vanhusten hoivapalvelut olisi järjestettävä taloudellisesti kestävällä, mutta inhimillisellä tavalla. Vanhenemisen ei pitäisi aiheuttaa pelkoa. On pystyttävä luottamaan siihen että kun omat voimavarat eivät riitä, ja kunto ei salli enää kotona asumista niin hoitopaikka järjestyy. Siitä on kyse hyvinvointiyhteiskunnassa, ja siitä haluamme pitää kiinni.

Espoon Kansallisseuran puolesta

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Vanhusten palvelut asiakaslähtöisiksi vanhusten ja omaisten tarpeita kuullen

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Kun arvioidaan vanhustenhoidon palvelujen riittävyyttä ja tasoa, on huomioitava koko vanhuksen hoidon palveluketju. Tavoitteena on toteuttaa palvelut niin, että ne tukevat iäkkään henkilön toimintakykyä ja osallisuutta itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Palveluiden tulisi olla kuten vanhuspalvelulaissa sanotaan; oikea-aikaisia, omatoimisuutta tukevia ja riittäviä.

Vanhuksille tarvitaan yksilöllinen palvelumalli

Vanhukset eivät ole samanlainen joukko ihmisiä, joille voitaisiin suunnata palvelut tietyllä samalla mallilla. On lähdettävä yksilökohtaisesta palvelujen tarpeen arviosta, johon vaikuttavat muun muassa vanhuksen elämäntilanne, erilaisten sairauksien aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset rajoitteet sekä elinympäristö. Vanhusten itsenäistä selviytymistä ja osallistumista tukee myös se, miten muu yhteiskunta huomioi vanhusten tarpeet palvelujen suunnittelussa.

Kunnan eri toimialojen olisikin toimittava enemmän yhteistyössä, jotta ikääntyvän väestön tarpeet tulevat huomioiduiksi.  Iäkkäiden ihmisten omaa itsenäisyydentunnetta ja luottamusta omaan pärjäämiseensä nakertaa varmasti jo yksistään se, ettei pysty hoitamaan itsenäisesti pankki-tai kauppa-asioita. Palvelut karkaavat kauas tai ne on tehty liian monimutkaisiksi käyttää. Vanhuspalvelulain periaatteita voisikin hyvin laajentaa koskemaan myös muita sosiaali-ja terveydenhuollon ulkopuolisia julkisia palveluja. Espoossa tätä siltaa muihin toimialoihin on alettu rakentaa osaltaan  ”Elinvoimaa ikääntyville” -ohjelmaryhmän kautta.

Kotiin tuotu palvelu kunnioittaa vanhusta

Asuminen kotona niin pitkään kuin mahdollista, on useimmiten vanhuksen toive. Tuomalla palveluja kotiin arvostamme vanhuksen toivetta omaan rauhaan ja itsenäisyyteen. Työskentely vanhuksen kotona vaatii henkilöstöltä kunnioitusta ja vanhuksen elinympäristön huomioimista aivan erityisellä tavalla. Nykyään kotona hoidetaan kuitenkin yhä sairaampia ja suuremman avun tarpeessa olevia vanhuksia. Ei riitä, että vanhuksen asunnossa vain piipahdetaan, vaan vanhukselle olisi annettava myös aikaa kohtaamiseen, tarpeiden hoitamiseen ja vuorovaikutukseen.

Kotihoidossa oleellisena laatumittarina näkisinkin välittömän työajan lisäämisen vanhuksen luona. Jotta tämä olisi mahdollista, vaaditaan uudenlaista tapaa tehdä työtä lähempänä asiakasta vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Tällöin voidaan havaita myös paremmin ne yksikölliset tarpeet, joita kullakin vanhuksella on. Omaisten mukaanottoa asiakkaan hoidon suunnitteluun tarvitaan myös enemmän, kuin myös omaishoitajien työn kuormituksen vähentämistä.

Ympärivuorokautiseen hoitoon ajoissa

Jos vanhus ei enää runsaankaan kotiavun turvin pärjää kotona, ei siirtymistä ympärivuorokautiseen hoitoon tulisi pitkittää liiaksi. On inhimillistä sekä vanhusta että omaisia kohtaan, että kun on todettu tarve ympärivuorokautiseen hoitoon, niin hoito saadaan järjestymään kohtuuajassa. Virkamiehet antoivat henkilöstömitoitukseen liittyvässä valtuustokysymyksen vastauksessa selvityksen siitä, että Espoossa minimihenkilöstömitoitukset tulevat hyvin täytetyiksi.

Laatumittarit ja valinnanvapaus käyttöön

Henkilöstömitoituksen ohella tärkeä merkitys yksilön kannalta on kuitenkin myös yksikön toimivuus, arvot, ja palvelukulttuurin erot yksiköiden välillä.  Voi olla sattumanvaraista mihin yksikköön vanhus päätyy paikan vapautuessa, ja mitkä ovat vanhuksen mahdollisuudet vaikuttaa vastaanotettavaan hoitopaikkaan.  Pitäisi saada jonkinlaisia objektiivisia ja avoimia laatumittareita eri yksiköiden palvelun sisällöstä ja asiakaskokemuksista, jolloin vanhus ja omaiset voisivat itse tehdä päätöksen muun muassa näihin tietoihin nojaten. Olisi myös vähintään kohtuullista, että ympärivuorokautisen hoivan palvelusetelitoiminta vakiinnutettaisiin, jolloin vanhus voisi määräaikaisen hoitopaikan sijaan luottaa siihen, että hoito voi jatkua myös samassa hoitopaikassa, eikä tarvitse pelätä hoitopaikan vaihtoa.