Hallitus jatkaa yrittäjien ja tapahtuma-alan kurittamista

Lauantai 29.5.2021 - Mia Laiho

Eduskunnassa päätettiin eilen tartuntatautilakien väliaikaisten koronaan liittyvien rajoitusmahdollisuuksien jatkamisesta vuoden loppuun saakka. Kokoomus jätti mietintöön vastalauseen, ja useita lausumaehdotuksia liittyen mm. aukioloaikoihin, yritysten tukeen, turvaetäisyyksiin, tilarajoituksiin, koronatodistukseen, ravintolatyyppeihin, voimassaolon pituuteen ja elinkeinotoiminnan sulkemisen välttämiseen. Hallituspuolueet kuitenkin äänestivät kaikki kokoomuksen lausumat kumoon.

Esitimme lakiehdotukseen useita muutoksia, sillä lakiesitys ei ota huomioon muuttunutta tautitilannetta, yrittäjien hyvin toteuttamia oma-valvontatoimenpiteitä, rokotuskattavuutta eikä kansanterveydelle ja taloudelle syntyneitä vahinkoja. Lisäksi esitysten mukaan rajoituksia voisi käyttää jopa vuoden loppuun saakka. Ravintoloilla, liikunta-alan ja tapahtuma-alan yrittäjillä ja työntekijöillä ei ole tähän enää varaa ja tilanne on epidemian suhteen oleellisesti muuttunut, rokotuskattavuus on lisääntynyt ja riskiryhmät on jo saatu pääosin suojattua.Sulkutoimet pitäisi olla erittäin korkean kynnyksen takana ja ne pitäisi päättää aina erikseen, ei antaa suoraan tällaista mahdollisuutta.

Tartuntatautilain pykälien kesken ei huomioida edelleenkään toimialojen erilaisuutta ja rajoitustoimissa ei ole toisiinsa nähden johdonmukaisuutta eri toimialojen kesken. Esityksen voimassaoloaika on aivan liian pitkä huomioiden suotuisa epidemiatilanne ja rokotuskattavuuden nousu.

Toimialoja, joita esitys koskee ovat mm. ruoka- ja juomaravintolat, liikunta- ja urheilutilat, yleiset saunat,liikennevälineet, uimahallit ja sisäleikkipuistot ja tartuntalain säädökset vaikuttavat myös kulttuurialaan ja tapahtumien järjestämiseen mm. turvavälivaatimuksen osalta. Koronaepidemian leviämisen estämiseksi on näiden toimialojen toimintaa rajoitettu eri tavoin käytännössä jo yli vuoden ajan ja alan toimijat ovat kärsineet merkittäviä tappioita.

Tässä tilanteessa, kun olemme saaneet rokotukset hyvin käyntiin ja tautia selkeästi nujerrettua, meillä pitäisi olla jo muita työkaluja käytössä, joilla yhteiskuntaa pystytään lähteä avaamaan. Sulkutoimet pitäisi olla suuren kynnyksen takana.  Hallitus on kuitenkin käyttänyt sulku- ja rajoitustoimia liian pitkään ja liian matalalla kynnyksellä. Tämä tulee verottamaan yritysvaikutusten lisäksi myös ihmisten sosiaalista- ja terveydellistä hyvinvointia.

Olen hyvin pettynyt äänestystulokseen. Ehdotettu laki niputtaa saman lain alle liian monta eri toimialaa, katsomatta niiden toimintaa yksilöllisemmin. Sisätiloihin kohdistuvat rajoitukset ovat liian ankaria ja tulevat kurittamaan niin ravintola- kuin liikunta- ja hyvinvointi ja kulttuuri- ja tapahtuma-alaa kohtuuttomasti.

Monissa yrityksissä on yleisten hygieniaohjeiden lisäksi toteutettu terveysturvallisia toimia tartuntariskien minimoimiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaiden kulkureittien, tilojen ja sisustuksen suunnittelu. Ilmanpuhdistuslaitteistojen, ilmastoinnin, desinfioinnin ja muiden tekijöiden tulisi vaikuttaa rajoituksien ankaruuteen yrityskohtaisesti. Tällaisessa päätöksenteossa tulisi ehdottomasti ottaa huomioon epidemiologisten vaikutusten lisäksi terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

Kun torjutaan virusta, pitäisi muistaa myös, ettei sen torjunnalla saisi aiheuttaa suurempaa vahinkoa ihmisille ja yhteiskunnalle kuin itse virus. Ja jotta rajoituksista ylipäätänsä pääsisi eroon ja uusia ei tarvittaisi, pitää rajojen terveysturvallisuus saada kuntoon ettei sieltä taas vuoda uusia virusmuunnoksia matkustusmäärien lisääntyessä. Hallituksen on kannettava tästä viimein vastuunsa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, ravintola, liikunta, kuntosali, hyvinvointi, mielenterveys

Vauhtia Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen

Tiistai 17.10.2017 - Mia Laiho

Eilen valtuuston kokouksessa teimme yhdessä valtuutettu Mika Heleniuksen kanssa valtuustoaloitteen liittyen Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen. Laaksolahden jäähalli on ollut jo muutaman vuoden käyttökiellossa, ja halli seisoo toimettomana edelleen ja suunnitelmat jatkon suhteen puuttuvat.  Jääurheilulle ja monille muille liikuntaharrastuksille tarvitaan asianmukaiset, käyttäjien tarpeet huomioivat tilat ja alueet. Liikunnan tulee olla kaikkien asukkaiden helposti saatavilla ja osana arkipäivää.Toivottavasti saamme vauhtia asiaan eilen jätetyn valtuustoaloitteen avulla. Ohessa valtuustolaoitteen sisältö luettavissa kokonaisuudessaan:

VALTUUSTOALOITE LAAKSOLAHDEN URHEILUPUISTOALUEEN KEHITTÄMISEKSI TULEVAISUUDEN LIIKUNTA, HARRASTUS JA HYVINVOINTI KESKUKSEKSI

Me valtuutetut esitämme, että Laaksolahden urheilupuistosta laaditaan Espoo Tarinaa tukevaa laaja-alainen asukkaiden ja eri harraste- ja käyttäjäryhmien tarpeet huomioiva suunnitelma. Suunnitelmassa tulee huomioida laaja-alaisesti tulevaisuuden tarpeet kokonaisvaltaisen visiotyön avulla. Laaksolahden urheilupuisto on Espoon jääurheilun kehittymiselle yksi keskeinen toimintapaikka. Laaksolahden urheilupuisto on Pohjois-Espoon ainoa ympärivuotinen tekojääurheilukeskus.  Jääurheilu on alueelle erittäin tunnusomainen harrasteympäristö, joka on tuottanut lukuisia kansainvälisiä huippu-urheilijoita ja luonut hyvinvointia ja nuorten tervettä kasvua harrastamisen kautta. Esitämme, että Laaksolahdesta kehitetään uusi asukaslähtöinen matalankynnyksen liikunnan ja hyvinvoinnin keskus. Tulevaisuuden hyvinvointi ja liikkumisen keskuksen tulee mahdollistaa sekä huippu- ja harrasteurheilu että heidän vanhempien liikunta. Laaksolahden urheilupuistoa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti terveyttä edistävänä toimintaympäristönä, jossa huomioidaan alueen liikunnallinen ominaispiirre, järven tarjoamat mahdollisuudet ja nykyisiä harrastepaikkoja täydentävät mahdollisuudet ympärivuotisesti.   

Esitämme, että Espoon kaupunki perustaa erillisen visio- ja suunnittelutyöryhmän, joka valmistelee esityksen kevään 2018 aikana valtuustolle. Laaksolahden urheilupuiston läheisyyteen voisi olla mahdollista perustaa myös pysyvä Espoon kestävän kehityksen väistökoulutila luonnon, liikunta ja eri harrastepaikkojen välittömään läheisyyteen erittäin kokonaistaloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Suunnittelussa tulee huomioida vähintään seuraavat käyttäjäryhmä ja näkökulmat: 

- jääurheilu ja harrastustoiminta

- jalkapallo ja yleisurheilu

- mailapelit

- saunaseura

- kuntosali

- vesiliikuntalajit 

- sisäliikunta

- eläkeläiset 

- koululaiset 

- jne.

Espoossa 16.10.2017

Mika Helenius (kok) ja Mia Laiho (kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laaksolahti, urheilupuisto, jäähalli, jääkiekki, taitoluistelijat, harrastelijat, tennis, jalkapallo, kenttä, sulkapallo, uimaranta, eläkeläiset, koululaiset, perheet, hyvinvointi, terveys, uinti, väistötila, yleisurheilu

Voiko hyvinvointiyhteiskuntaan luottaa?

Maanantai 13.4.2015 - Mia Laiho, julkaistu Kokoomusnaisten blogisivustolla

Tapahtui Porvoon torilla muutama viikko sitten. Olin mukana Kokoomuksen itä-Uudenmaan kiertueella. Torilla vanhus käveli rollaattorin kanssa vastaan , ja ojensin hänelle esitteen. Hän suhtautui eduskuntavaaleihin epäröiden. Hän kertoi äänestäneensä aina, mutta nyt on ajatellut jättää väliin. Kysyessäni syytä hän kertoi meille kaikille vanhan tutun lauseen että hän ei usko että mikään muuttuu. Kysyessäni vanhuksen huolenaiheita hän kertoi pelkäävänsä tulevaa. Hän pelkää vanhentua, sillä hän ei halua olla muiden vaivoiksi eikä jäädä sänkyyn tai kotiin käänneltäväksi. Hän oli todennut lähipiirissään tilanteita, joissa vanhus ei ollut tullut hoidetuksi hyvin. Tämä 88-vuotias vanhus kertoi pelkäävänsä tulevaisuutta. Kohtaaminen torilla kosketti. Silmäni kostuivat, ja oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Miten yhteiskunnassamme on tultu tilanteeseen että melkein 90-vuotias elämää kokenut ja Suomea rakentanut vanhus pelkää elää vanhaksi. Suomi on tunnettu korkean elintason maana. Elintasoa ei mitata vain bruttokansantuotteesta. Elintasoa mitataan ainakin epäsuorasti sillä miten yhteiskunta huolehtii heikommistaan, ja että voimme kaikki luottaa siihen että jos emme pärjää yksin, niin meistä huolehditaan.

Yritin parhaani mukaan ja lääkärin ammattitaidolla luoda toivoa tämän vanhuksen ajatuksiin ja uskoa palvelujärjestelmäämme. Havahduin siihen kun huomasin että puoluekollegoitani ei näkynyt enää torilla. Bussin perävalot vain näkyivät. En ollut huomannut ajan kulua, ja jäin bussista. Siinä sitten seisoin Porvoon torilla ja mietin mitä tehdä. Onnekseni huomasin torilla paikallisen kokoomuslaisen, joka ystävällisesti tarjosi minulle kyydin seuraavaan pysähtymispaikkaamme Monninkylään. Kiertue päättyi lopulta iltapäivällä. Vanhuksen kohtaaminen painui kuitenkin mieleeni. Hyvinvointiyhteiskunta on jotain sellaista, jota emme voi käsin kosketella tai konkreettisesti osoittaa numeroin. Se syntyy teoista, ilmapiiristä, asenteista, kulttuurista ja luottamuksesta. Meidän on pidettävä kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta, ja tehdä sen eteen paljon töitä.

Mia Laiho LT, erikoislääkäri, kaupunginvaltuutettu www.mialaiho.fi

Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhuus, vanhustenhoito, arvokkuus, huolehtiminen, välittäminen, hyvinvointiyhteiskunta