Vauhtia Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen

Tiistai 17.10.2017 - Mia Laiho

Eilen valtuuston kokouksessa teimme yhdessä valtuutettu Mika Heleniuksen kanssa valtuustoaloitteen liittyen Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen. Laaksolahden jäähalli on ollut jo muutaman vuoden käyttökiellossa, ja halli seisoo toimettomana edelleen ja suunnitelmat jatkon suhteen puuttuvat.  Jääurheilulle ja monille muille liikuntaharrastuksille tarvitaan asianmukaiset, käyttäjien tarpeet huomioivat tilat ja alueet. Liikunnan tulee olla kaikkien asukkaiden helposti saatavilla ja osana arkipäivää.Toivottavasti saamme vauhtia asiaan eilen jätetyn valtuustoaloitteen avulla. Ohessa valtuustolaoitteen sisältö luettavissa kokonaisuudessaan:

VALTUUSTOALOITE LAAKSOLAHDEN URHEILUPUISTOALUEEN KEHITTÄMISEKSI TULEVAISUUDEN LIIKUNTA, HARRASTUS JA HYVINVOINTI KESKUKSEKSI

Me valtuutetut esitämme, että Laaksolahden urheilupuistosta laaditaan Espoo Tarinaa tukevaa laaja-alainen asukkaiden ja eri harraste- ja käyttäjäryhmien tarpeet huomioiva suunnitelma. Suunnitelmassa tulee huomioida laaja-alaisesti tulevaisuuden tarpeet kokonaisvaltaisen visiotyön avulla. Laaksolahden urheilupuisto on Espoon jääurheilun kehittymiselle yksi keskeinen toimintapaikka. Laaksolahden urheilupuisto on Pohjois-Espoon ainoa ympärivuotinen tekojääurheilukeskus.  Jääurheilu on alueelle erittäin tunnusomainen harrasteympäristö, joka on tuottanut lukuisia kansainvälisiä huippu-urheilijoita ja luonut hyvinvointia ja nuorten tervettä kasvua harrastamisen kautta. Esitämme, että Laaksolahdesta kehitetään uusi asukaslähtöinen matalankynnyksen liikunnan ja hyvinvoinnin keskus. Tulevaisuuden hyvinvointi ja liikkumisen keskuksen tulee mahdollistaa sekä huippu- ja harrasteurheilu että heidän vanhempien liikunta. Laaksolahden urheilupuistoa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti terveyttä edistävänä toimintaympäristönä, jossa huomioidaan alueen liikunnallinen ominaispiirre, järven tarjoamat mahdollisuudet ja nykyisiä harrastepaikkoja täydentävät mahdollisuudet ympärivuotisesti.   

Esitämme, että Espoon kaupunki perustaa erillisen visio- ja suunnittelutyöryhmän, joka valmistelee esityksen kevään 2018 aikana valtuustolle. Laaksolahden urheilupuiston läheisyyteen voisi olla mahdollista perustaa myös pysyvä Espoon kestävän kehityksen väistökoulutila luonnon, liikunta ja eri harrastepaikkojen välittömään läheisyyteen erittäin kokonaistaloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Suunnittelussa tulee huomioida vähintään seuraavat käyttäjäryhmä ja näkökulmat: 

- jääurheilu ja harrastustoiminta

- jalkapallo ja yleisurheilu

- mailapelit

- saunaseura

- kuntosali

- vesiliikuntalajit 

- sisäliikunta

- eläkeläiset 

- koululaiset 

- jne.

Espoossa 16.10.2017

Mika Helenius (kok) ja Mia Laiho (kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laaksolahti, urheilupuisto, jäähalli, jääkiekki, taitoluistelijat, harrastelijat, tennis, jalkapallo, kenttä, sulkapallo, uimaranta, eläkeläiset, koululaiset, perheet, hyvinvointi, terveys, uinti, väistötila, yleisurheilu

Voiko hyvinvointiyhteiskuntaan luottaa?

Maanantai 13.4.2015 - Mia Laiho, julkaistu Kokoomusnaisten blogisivustolla

Tapahtui Porvoon torilla muutama viikko sitten. Olin mukana Kokoomuksen itä-Uudenmaan kiertueella. Torilla vanhus käveli rollaattorin kanssa vastaan , ja ojensin hänelle esitteen. Hän suhtautui eduskuntavaaleihin epäröiden. Hän kertoi äänestäneensä aina, mutta nyt on ajatellut jättää väliin. Kysyessäni syytä hän kertoi meille kaikille vanhan tutun lauseen että hän ei usko että mikään muuttuu. Kysyessäni vanhuksen huolenaiheita hän kertoi pelkäävänsä tulevaa. Hän pelkää vanhentua, sillä hän ei halua olla muiden vaivoiksi eikä jäädä sänkyyn tai kotiin käänneltäväksi. Hän oli todennut lähipiirissään tilanteita, joissa vanhus ei ollut tullut hoidetuksi hyvin. Tämä 88-vuotias vanhus kertoi pelkäävänsä tulevaisuutta. Kohtaaminen torilla kosketti. Silmäni kostuivat, ja oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Miten yhteiskunnassamme on tultu tilanteeseen että melkein 90-vuotias elämää kokenut ja Suomea rakentanut vanhus pelkää elää vanhaksi. Suomi on tunnettu korkean elintason maana. Elintasoa ei mitata vain bruttokansantuotteesta. Elintasoa mitataan ainakin epäsuorasti sillä miten yhteiskunta huolehtii heikommistaan, ja että voimme kaikki luottaa siihen että jos emme pärjää yksin, niin meistä huolehditaan.

Yritin parhaani mukaan ja lääkärin ammattitaidolla luoda toivoa tämän vanhuksen ajatuksiin ja uskoa palvelujärjestelmäämme. Havahduin siihen kun huomasin että puoluekollegoitani ei näkynyt enää torilla. Bussin perävalot vain näkyivät. En ollut huomannut ajan kulua, ja jäin bussista. Siinä sitten seisoin Porvoon torilla ja mietin mitä tehdä. Onnekseni huomasin torilla paikallisen kokoomuslaisen, joka ystävällisesti tarjosi minulle kyydin seuraavaan pysähtymispaikkaamme Monninkylään. Kiertue päättyi lopulta iltapäivällä. Vanhuksen kohtaaminen painui kuitenkin mieleeni. Hyvinvointiyhteiskunta on jotain sellaista, jota emme voi käsin kosketella tai konkreettisesti osoittaa numeroin. Se syntyy teoista, ilmapiiristä, asenteista, kulttuurista ja luottamuksesta. Meidän on pidettävä kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta, ja tehdä sen eteen paljon töitä.

Mia Laiho LT, erikoislääkäri, kaupunginvaltuutettu www.mialaiho.fi

Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhuus, vanhustenhoito, arvokkuus, huolehtiminen, välittäminen, hyvinvointiyhteiskunta