Hallituksen on turvattava Lastensairaalan toiminta

Torstai 2.2.2023 - Mia Laiho

HUS:n uuden lastensairaalan tilanne on kriisiytynyt henkilöstöpulan takia. Lastensairaalassa hoidetaan vaativinta tehohoitoa tarvitsevat lapset ja sinne on keskitetty mm. lasten sydänkirurgia ja elinsiirrot koko Suomesta. Sairaat lapset ovat riippuvaisia tästä erikoisosaamisen yksiköstä. Lastensairaalaan oli kuukausi sitten jonossa 110 sydänlasta, joista 50 oli jonottanut leikkaushoitoa yli lakisääteisen hoitotakuun mukaiset 180 vuorokautta. 

Vaikeassa tilanteessa on selvitetty lasten sydänleikkausten ostamista muista pohjoismaisista yliopistosairaaloista. Riskisynnyttäjien osalta kansallinen työryhmä on ehdottanut riskisynnyttäjien ohjaamista muihin yliopistosairaaloihin. En pidä järkevänä ja inhimillisenä ratkaisuna lennättää lapsia ulkomaille leikkauksiin tai ohjata synnyttäjiä muualle Suomeen siksi, ettei Lastensairaala ole saanut riittäviä toimintaedellytyksiä.

Leikkauksiin odottaminen aiheuttaa suurta epävarmuutta ja huolta perheille. Samaan aikaan vanhemmilla on suuri huoli lapsen tilanteesta. Vaikea tilanne kuormittaa myös henkilöstöä. Tehohoidon henkilökunta on pitkälle koulutettua. Työn vaativuus, vastuu ja palkkataso eivät kohtaa. Erityisosaamisesta tulee maksaa korkeampaa palkkaa. Pääkaupunkiseudulla erityisenä haasteena henkilöstön saatavuudessa ovat korkeat asuin- ja elinkustannukset, mikä tulisi huomioida palkassa. Vuorotyössä liikenneyhteyksien on oltava sujuvat ja parkkipaikkoja tarvitaan riittävästi henkilökunnalle. Johtamiseen ja työhyvinvointiin on panostettava.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastuksen rahoitus tulee suoraan valtiolta. Uudenmaan, Helsingin ja HUS:n sote-rahoitus on täysin riittämätön edes nykyisen palvelutason säilyttämiseksi. Hallitus on vastuussa siitä, miten valtion raha jaetaan. Kyse on arvovalinnoista. SOTE-muutoksen maksajina eivät saa olla vaativaa erikoissairaanhoitoa tarvitsevat lapset.

Kirjoitus on julkaistu Kirkkonummen sanomissa 2.2.2023

Kela-korvausten leikkaaminen on vastuutonta

Tiistai 8.11.2022 - Mia Laiho

On edesvastuutonta, että hallitus omilla lainsäädäntötoimillaan syventää entisestään terveydenhuollon kriisiä. Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen lakiesitys, joka käytännössä romuttaa yksityisen puolen Kela-korvaukset muun muassa lääkärikäynneistä, fysioterapiasta, tutkimuksista ja hoidoista.

Kelan mukaan valtio rahoitti vuonna 2020 Kela-korvauksia noin 90 miljoonalla eurolla. Tällä summalla Kelan sairaanhoitokorvauksiin valtio saa potilaiden itse maksamana yli kymmenkertaisen rahoituksen terveydenhuoltoon. Kela-rahoituksen avulla on tuotettu siis yksityisellä sektorilla kymmenen yleislääkärin vastaanottoa yhden julkisessa terveydenhuollossa tuotetun käynnin kustannuksella.

Kela-korvauksien alasajossa ei ole järjen häivää varsinkaan tilanteessa, jossa julkinen terveydenhuolto on kriisiytymässä hoitajapulan, sote-muutoksen ja pitkien hoitojonojen takia. Jos hoitojonoja pahennetaan romuttamalla perusterveydenhuollon Kela-korvaukset, yhä useampi apua tarvitseva jää hoitamatta.

Myös Kelasta on esitetty epäilyjä, että varautuminen Kela-korvausleikkauksen aiheuttamaan julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuvaan lisäpaineeseen voi olla riittämätöntä. Monia palveluita, kuten silmälääkärin tai gynekologin, ei ole edes saatavilla terveyskeskuksista. Kela-korvaukset ovat myös hallinnollisesti suoraviivainen ja asiakasystävällinen tapa vaikuttaa jonoihin ja turvata osaltaan väestön palvelujen saatavuutta.

On erikoista, että samaan aikaan eduskunnassa on käsittelyssä laki, joka mahdollistaa sen, että ulkomailta voi hakea yksityisen puolen hoitoa Suomen valtion piikkiin. Eli jatkossa hallitus haluaa, että esimerkiksi Virosta tai Ruotsista voi hakea yksityiseltä puolelta hoitoa, kun taas Suomessa yksityislääkärikäynnistä ei saa edes pientä korvausta.

Kela-korvausten leikkaamisen vaikutuksia julkiseen terveydenhuoltoon tai hyvinvointialueen rahoitukseen ei ole edes huomioitu esityksessä. On edesvastuutonta, että hallitus omilla lainsäädäntötoimillaan syventää entisestään terveydenhuollon kriisiä ja lisää hoitohenkilöstön ja lääkäreiden pakoa julkisesta terveydenhuollosta. Sote-henkilöstöä ei voida asettaa mahdottoman eteen. Poliittisten päättäjien pitäisi kantaa vastuunsa.

Hallituksen on vastattava YTHS:n kriisiin

Sunnuntai 15.5.2022 - Mia Laiho ja Saara-Sofia Siren

YTHS:n painetta kevennettävä

Tiistai 10.5.2022 - Mia Laiho ja Janne Heikkinen

Opiskelijoiden mielenterveyshoidon tilanne Oulussa ja laajemmin koko maassa on hälyttävässä tilassa. Aika hoidontarpeen tunnistamisen ja hoidon aloittamisen välillä on yksinkertaisesti liian pitkä.

Tilanne on erityisen vakava YTHS:n puutteellisen resursoinnin vuoksi. Tämä näkyy kasvaneissa jonotusajoissa. Hoidontarpeen arviointia selvittävää puhelua joutuu odottamaan 1–4 päivän ajan, ja tämän jälkeen varsinaista hoidon aloittavaa tapaamista jopa kolmen kuukauden ajan. Paikoittain on päädytty jopa tilanteisiin, joissa opiskelija ohjataan julkisen terveydenhuollon piiriin, josta hänet vastavuoroisesti passitetaan takaisin YTHS:n hoitojonoon. Avuntarpeeseen ei saa vastausta.

Valtakunnallisesti mielenterveyshuollon ongelmat ovat pahentuneet etenkin viime syksystä lähtien. Tilannetta vakavoittaa entisestään se, että jo ennen korona-aikaa nuorten mielenterveyshoidon tarve oli kova. Toistuvat yhteiskunnalliset sulkutilat ovat kasvattaneet uupumusta ja masennusta nuorison ja opiskelijoiden piirissä vuodesta 2020 alkaen, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa tuodaan ilmi.

Epäonnistuminen opiskelijoiden mielenterveyshoidon ongelmien ehkäisemisessä luo vuosien ja pahimmillaan vuosikymmenten mittaista inhimillistä kärsimystä. Yhteiskunta kantaa oman osansa taakasta: Jyväskylän yliopiston tutkimus vuodelta 2017 osoittaa, että kansantaudeista mielenterveysongelmien kustannukset ovat korkeimpia. Suomen Eläketurvakeskuksen tietojen mukaan vuonna 2021 mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt muodostavat syyn 33 %:lle uusista työkyvyttömyyseläkkeistä. Käytännössä masennus vie joka päivä 10 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

YTHS:n painetta on kevennettävä. Tässä hetkessä kyse ei ole niinkään tarpeesta löytää ratkaisu, sillä se on tiedossa ja siitä on hallitusta muistutettu toistuvasti. Terapiatakuulla eli kaikkiaan 35 miljoonan euron rahoituksen avulla vahvistettaisiin mielenterveyshoidon peruspalveluiden saatavuutta. Jonoissa roikkumisen sijaan opiskelijat on saatava oikea-aikaisen eli mahdollisimman pikaisen hoidon pariin.

Ongelmaa ei ratkaista selvittelyllä tai julistuksilla. Hallituksen on tartuttava toimeen ja toteutettava terapiatakuu. Varmistamalla riittävät perustason mielenterveyspalvelut ja tarvittaessa jokaisen pääsy lyhytterapiaan, kitketään ongelma ennen kuin siitä versoaa kriisi.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 10.5.2022

Janne Heikkinen
kansanedustaja (kok.)

Mia Laiho
kansanedustaja (kok.)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Muut sairaudet eivät ole kadonneet koronan tieltä

Tiistai 28.4.2020 - Mia Laiho

Koronaepidemian myötä sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon toimintaa on ajettu alas koronakriisin tieltä. Tämä tarkoittaa samalla hoitoon pääsyn viivästymistä ja jonojen lisääntymistä entisestään. Jonoissa ei kukaan parane, päinvastoin, siellä vaivat pahenevat ja myös kuollaan.

Suomessa määrällisesti isot kansansairaudet kuten sydän ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja mielenterveys ongelmat eivät ole kadonneet minnekään koronaviruksen tieltä. Hoitamattomana muut sairaudet pahenevat ja voivat aiheuttaa jopa hengenvaaran. Esimerkiksi uusia sepelvaltimotautipotilaita diagnosoidaan vuodessa noin 15 000. Sepelvaltimotauti aiheuttaa joka viidennen kuoleman Suomessa. Jos sepelvaltimotauti todetaan ajoissa, ja ihminen saa asianmukaisen ohjauksen ja lääkehoidon tai tarvittaessa tehdään esim. suonensisäisiä toimenpiteitä pallolaajennuksen muodossa, moni pystyy elämään normaalia elämää ja monen elämä pelastuu. Monella ikäihmisellä todennäköisyys tilanteen huonontumiselle voi olla suurempi perussairauksien huonontuneen hoidon osalta kuin sairastua koronainfektioon. Perussairauksien hyvä hoito, hoitoon hakeutuminen tarvittaessa myös muiden oireiden takia ja toimintakyvyn ylläpito ovat tärkeitä kulmakiviä, myös korona-aikana.

Koronakriisin aikana monet syöpäseulonnat ovat myös pysäytetty. Suomen Syöpärekisterin mukaan ainakin 76 kunnassa kohdunkaulan syövän seulontaan kutsuminen on keskeytetty ja rintasyöpä- ja suolistosyöpäseulonnat toimivat osassa kunnista harvennetuin aikatauluin. Seulontojen pysähtyminen on huolestuttavaa, sillä se tarkoittaa samalla sekä syövän toteamisen että hoidon viivästymistä. Monet syöpäepäilyt löytyvät kiireettömäksi arvioidun hoitokäynnin aikana, mutta näitä käyntejä on taas reippaalla kädellä alas ajettu.

Terveydenhuollon toimintojen supistamisen vaarana on myös syöpätapausten hukkuminen jonoihin, ja syövän hoidon aloituksen viivästyminen. Odotusaikana pienikin syöpämuutos voi kasvaa sen kokoiseksi, että ennen kirurgista hoitoa tarvitaan sytostaatteja kasvaimen pienentämiseksi. Se lisää hoitojen kustannuksia, huonontaa ennustetta ja lisää ihmisten kärsimyksiä.  STM:n ja THL:n aiemmissa selvityksissä syöpähoitojen hoitoon pääsy on normaaliaikanakin liian pitkä.  Koronatilanne ja kiireettömien aikojen alasajo eivät ainakaan helpota asiaa. Jätin viime viikolla syövän valtakunnallisesta hoitoonpääsystä ja koronan aiheuttamista hoitoviiveistä kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Toimintayksikköjen supistaminen aiheuttaa harmia myös mielenterveys- kuin lapsi- ja perhepalveluita tarvitseville. Esimerkiksi neuvolatoimintaa on supistettu ja henkilökuntaa siirretty koronan takia muihin tehtäviin. Kriisitilanteen ratkaisut tullaan varmasti näkemään edessäpäin. Neuvolatoiminta on ratkaisevassa asemassa hyvän vauva-ajan hoidon ja lapsen turvallisen kasvun kannalta. Äidin masennus ja kyvyttömyys hoitaa lasta voi tulla ilmi kiireettömällä vastaanottokäynnillä. Jos aikaa ei voida tarjota, saattaa ongelman tunnistaminen viivästyä kohtuuttomasti. Kun sekä neuvolatoimintaa on vähennetty ja koulut ovat kiinni, perheiden kriisit ja lasten hätä voi jäädä piiloon.

Myös monille mielenterveyskuntoutujille koronan aiheuttamat sulut ovat kova paikka kun monia terapiaryhmiä on vain etänä, aikoja on peruttu ja kuntouttava päivätoiminta on tauolla. Monelle päivittäinen sosiaalinen kontakti muihin ihmisiin on ollut se lanka, joka pitää heidät kiinni arjessa ja elämässä. Taloudellinen tilanne monessa perheessä voi muuttua, kun yhteiskunnan sulkeuduttua on menetetty työpaikkoja ja monella yrityksellä menee huonosti. Taloudelliset huolet lisäävät kriisin aiheuttamaa taakkaa. Mielenterveyspalvelujen tarve kasvaa kriisin aikana, ja sen tarvetta on myös paljon kriisin jälkeen.

Elämä kuitenkin jatkuu. Kriisi ei kestä ikuisesti. Potilaat eivät saa jäädä jonoihin, oli sitten normaali tilanne tai koronaepidemia. Jokainen ylimääräinen odotuspäivä tuo lisä ahdistusta ja antaa sairauksille aikaa pahentua. Kukaan ei parane jonossa, vaan hoitoihin on päästävä ajoissa. Yhteiskunta ei voi sulkea silmiä muilta sairauksilta ja tiukkojen rajoitusten varjopuolilta. Hoitamattomina ne voivat johtaa meidät ojasta allikkoon ja pitkäkestoisiin terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.