Onko nykyisessä koronatilanteessa vielä välttämätöntä puuttua sote-henkilöstön työaikoihin?

Torstai 11.6.2020 - Mia Laiho

Valmiuslakiin liittyvä työvelvoiteasetus on pikaisesti purettava, jos sen käytölle ei ole enää välttämätöntä perustetta. Asetuksen toimintavaltuuksien käyttö sisältää väärinkäytön riskejä käytettyjen toimivaltuuksien suhteen niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta.

Hoitajia ja lääkäreitä koskeva työvelvoite astui keväällä voimaan valmiuslakien myötä. Tällä asetuksella määritellään henkilökunnan vuosilomia, työaikaa ja irtisanomisoikeuden rajoittamisesta. Lain tarpeellisuutta on perusteltu terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttämisen turvaamisella pandemian aikana.

Koronavirusepidemian alkuvaiheessa asetuksen sääntelyä voitiin pitää välttämättömänä ja oikeasuhtaisena. Nyt tilanne on aivan toisenlainen kun epidemian huippu on selätetty, tehohoitokapasiteettia on saatu nostettua ja tartuntamäärät ovat hyvin laskeneet.

Perustuslain 23 §:ssä perusoikeuksien poikkeuksille asetetaan aina välttämättömyysedellytys. Tämä tarkoittaa sitä, että lain toimivaltuuksia voidaan käyttää vain sellaisin tavoin, jotka ovat välttämättömiä lain tarkoituksen saavuttamiseksi. Perustusvaliokunta on korostanut ajantasaisen tiedon merkitystä. Valmiuslain ja siinä säädettyjen toimivaltuuksien käytön soveltamisedellytysten täyttymisen arviointi korostuu poikkeusolojen jatkuessa. Perustuslakivaliokunta on valmiuslakiin liittyvässä arvioinnissa korostanut normaaliolojen lainsäädännön ja perusoikeuksiin mahdollisimman vähän puuttuvien toimivaltuuksien ensisijaisuutta.

Tietooni on tullut valitettavia valmiuslain toimintavaltuuksien väärinkäyttöä sekä hoitajien että lääkärien osalta.  Valmiuslain käytön tarkoitus ei voi olla hoitojonojen purkaminen, koronan muiden lieveilmiöiden hoitaminen tai virkaehtosopimuksen löyhempi tulkinta. Lain välttämättömyyden perusteita onkin syytä tarkastella pikaisesti. Koronatilanne on nyt rauhoittunut, joten onko Suomessa vielä todellakin sellainen tilanne, että henkilökunnan työvelvoitetta voidaan pitää edelleen yllä?

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan soveltamisasetusta koskevassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että valmiuslain mahdollistamia poikkeuksia on käytetty myös terveydenhoidon yksiköissä, jotka eivät liity koronaepidemian hoitoon. Palvelussuhteen ehtoja on myös sivuutettu laajemmin kuin mitä asetus sallii ja irtisanomisaikoja on pidennetty ilman selkeää liitäntää koronaepidemiaan ja pidennyksen välttämättömyyttä osoittamatta. Myös vuosilomia on siirretty ja peruttu vastoin asetuksen välttämättömyysedellytystä. Tämä on erittäin huolestuttavaa.

Hoitohenkilökunnan työaikoja ja lomia koskeva asetus on voimassa 30.6 asti. Valmiuslakiin liittyvän asetuksen valtioneuvosto voisi kuitenkin kumota päätöksellään vaikka samantien. Aivan kuten Uudenmaan rajojen avaamisen yhteydessä tehtiin. Ei tämä sen kummempi asia ole.

Selkeästi hallituksen ohjeistuksessa asetuksen käytöstä on myös puutteita, kun lakia on tulkittu kentällä liian laveasti ja myös sen valvonta on ontunut.

Hoitohenkilökunnan ja heidän perheidensä kesän ja loppuvuoden suunnitelmiin vaikutetaan tällä hetkellä koronan varjolla, kun henkilökunnan kesälomia, muita vapaita ja työvuoroja rajoitetaan valmiusasetukseen vedoten. Kun yhteiskunnassamme muuten rajoituksia on alettu purkamaan, ei vaikuta oikeudenmukaiselta pitää hoitajia ja lääkäreitä löyhässä hirressä vain varmuuden vuoksi.

Tämä on merkittävä asia kaikille koronan eturintamassa työskenteleville ammattilaisille, joilla on ollut muutenkin erittäin raskas kevät takana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työvelvoite, valmiuslaki, hoitohenkilökunta, hoitajat, lääkärit, korona, eturintama

Lapsilla ja henkilökunnalla oikeus terveellisiin päiväkoteihin ja kouluihin

Tiistai 26.4.2016 - Mia Laiho

Espoossa päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat ovat viime vuosina räjähdysmäisesti lisääntyneet. Minua huolestuttaa miten lasten ja henkilökunnan oireista saadaan tietoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja saadaan tietoa koulujen tai päiväkotien sisäilma-asiasta. Päiväkodeissahan lapsilla on muutenkin usein ylähengitystietulehduksia, niin miten ja missä vaiheessa vanhemmat epäilevät sisäilmaongelmaa, jos ei ole tietoa muiden lasten tai henkilökunnan sairastelusta. Keskitettyä tietoa voi olla vaikea saada. Henkilöstö käyttää työterveyshuoltoa siinä vaiheessa kun huoli on herännyt, mutta lapset voivat käydä kouluterveydenhuollossa, terveysasemalla tai yksityisellä ja tieto hajoaa. Olisikin tärkeää saada mahdollisimman varhain tieto mahdollisesta sisäilmaongelmasta, ja käynnistää nopeasti selvitysprosessi. Ja jos epäilyttävää tutkimuksissa löytyy niin niistä tulisi avoimesti tiedottaa henkilökunnalle ja vanhemmille tuloksista. Nopealla aikataululla on tehtävä päätöksiä mihin toimenpiteisiin tällöin ryhdytään. Jos poikkeavaa ei löydy, niin sekin tärkeä tieto, jotta voidaan miettiä muita mahdollisia sairastelun syitä.
Nykyisellään selvitysprosessi kestää aivan liian pitkään, ja kärsijöinä ovat lapset ja henkilökunta. On myös pidettävä potentiaalisena vaihtoehtona jo heti alkuun uuden koulun rakentamista. Jos liian kauan selvitetään vanhan koulun rakenteita, ja yritetään peruskorjata korkealla hinnalla niin kokonaiskustannukset voivat nousta samalle tasolle tai jopa korkeammalle uuden rakennuksen kustannusten kanssa.
Kolmas tärkeä asia on, että uusien koulujen rakentamiselle asetetaan hintakatto, jolloin kustannukset eivät saa nousta jatkuvasti rakentamisen aikana ja tarvita lisäbudjetteja. Espoolla ei ole varaa eikä ole tarvetta hienoihin ja erikoisenmallisiin, ja kustannuksiltaan kalliisiin rakennuksiin. Sen sijaan tarvitaan terveellisiä, tarkoituksenmukaisia kouluja ja päiväkoteja lasten ja henkilökunnan tarpeita varten. Miksei kouluja ja päiväkoteja tehdä ”rintamamiestalotyyppisesti” eli niin että olisi muutama ns. tyyppikoulu, joita voitaisiin rakentaa samalla kaavalla. Tällöin saataisiin suunnittelukustannuksia ja erikoisten rakentamisratkaisujen aiheuttamaa lisähintaa radikaalisti vähennettyä. Saisimme samalla rahalla rakennettua enemmän kouluja ja päiväkoteja. Monikäyttöiset uudet tilat mahdollistavat myös tulevaisuuden käytön. Kalliita arkkitehtonisia luomuksia emme tarvitse, vaan laadukkaita ja hyviä kouluja.

Rakennusten kunnossapitoon on kiinnitettävä huomiota vanhojen rakennusten osalta ja toisaalta huolehdittava riittävästä rakentamisen aikaisesta valvonnasta uusien koulujen ja päiväkotien osalta.

Sisäilmaongelmien suhteen tarvitaankin niiden varhaista tunnistamista, ripeää selvitystä ja päätöksiä. Tässä tarvitaan kaikkien panosta. Kannustan vanhempia herkästi olemaan yhteydessä koulun rehtoriin ja/tai kouluterveydenhuoltoon, jos nousee huoli sisäilmaongelmasta lapsen oireilun takana. Kaupungilla omat toimintaprosessit on saatava suoraviivaisiksi, ja nopeutettava asioiden käsittelyä. Ja meidän poliittisten päättäjien on seurattava ja vaadittava säännöllistä tilanteen raportointia, prosessien etenemistä ja päätöksenteossa riittävien resurssien kohdentamista sisäilmaongelmien vähentämiseksi. Jokaisella lapsella Espoossa tulee olla oikeus työskennellä turvallisessa ja terveellisessä kouluympäristössä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäilma, peruskorjaus, rakentaminen, lapset, henkilökunta