Ruotsin kirjoittamisen pakollisuus estää lukiopolun osalle nuorista

Maanantai 3.6.2019

Antti Rinteen hallitus julkisti tänään hallitusohjelmansa, jossa muun muassa linjattiin toisen kotimaisen kielen muuttamisesta pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa. Toinen kotimainen on ollut vapaaehtoinen vuodesta 2005 lähtien. Tällä hetkellä vain äidinkieli on pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa, ja sen lisäksi täytyy valita kolme seuraavista: toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka ja reaaliaine. Suurimmalle osalle äidinkieli tarkoittaa suomea, ja toinen kotimainen ruotsia, sillä lukio-opiskelijoista pieni osa puhuu äidinkielenään ruotsia.

Suomessa on 290 000 ruotsinkielistä, eli noin 5,3 % koko väestöstä. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, ja meidän täytyy turvata kaikille julkiset palvelut omalla äidinkielellään. Tämä ei kuitenkaan onnistu pakottamalla jo valmiiksi stressaantuneet lukiolaiset kirjoittamaan pakollinen ruotsi ylioppilaskirjoituksissa. Jos kielen opiskeluun täysin epämotivoitunut nuori pakotetaan kirjoittamaan ruotsi, voidaan olla varmoja, ettei tämä tule käyttämään ruotsia työelämässä. Ruotsi on ollut valinnainen aine melkein 15 vuotta, joten sen kirjoittamista ei kuitenkaan voisi asettaa kynnysehdoksi esimerkiksi korkeakouluihin, sillä se asettaisi opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan.

Osa ihmisistä on luonnostaan matemaattisia, osalle taas uusien kielten opiskelu on helppoa. Uudistuksen jälkeen monen, joille kielten opiskelu on vaikeaa, koko lukioaika vaikeutuu huomattavasti. Jo tällä hetkellä toista kotimaista kieltä täytyy opiskella viisi kurssia. Kaikkien kannalta olisi parempi, että opiskelija itse voisi valita ylioppilaskirjoitusten kirjoitettavat aineet omien jatkosuunnitelmien ja motivaation perusteella. Lukion pakolliset kurssit kuitenkin takaavat perusosaamisen niissä aineissa, joita yleissivistävässä lukiossa opiskelijan odotetaan oppivan, eli myös ruotsissa.

Jokaisella motivoituneella tulisi olla mahdollisuus ylioppilastutkintoon. Jos toinen kotimainen muutetaan pakolliseksi aineeksi, tämä mahdollisuus on vaarassa poistua. Esimerkiksi maahanmuuttajille englannin lisäksi kahden vieraan kielen opiskelu vaatii valtavasti voimavaroja. Jos opiskelija on valmiiksi parempi muissa aineissa, kuin kielissä, voi lukio-opiskelusta tulla käytännössä mahdotonta. Tilanne on hyvin huono myös heille, joilla on vaikeita oppimishäiriöitä.

Asiassa on kuunneltava myös lukiolaisia, joita muutos koskettaa. Esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liitto on jo ilmaissut huolensa yhä kuormittuneempien ja väsyneempien opiskelijoiden jaksamisesta. Tällä hetkellä toisen kotimaisen kielen kirjoittavat he, joita kieli oikeasti kiinnostaa. Mikäli kieli muutetaan pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, suurelle osalle siitä tulee pakkopullaa. Tätä myötä myös kasvaa pelko siitä, että reputtaa kokeen kokonaan ja sitä myöden heikentää omia mahdollisuuksiaan päästä korkeakouluun.

Lukiolaiset ovat yhä väsyneempiä ja stressaantuneempia. Heillä on valtavat paineet selviytyä lukiosta kunnialla, sillä pääsykoeuudistuksen myötä ylioppilaskirjoitusten arvosanat määrittävät pitkälti oman tulevaisuuden. Onko oikein kuormittaa nuoria opiskelijoita enää yhtään enempää?

Positiivinen asenne opiskeluun tuottaa aina parhaita tuloksia. Jos haluamme saada Suomeen lisää ruotsintaitoisia ihmisiä, meidän tulee panostaa opiskelun mielekkyyteen ja motivoida opiskelijoita. Halu oppia lähtee aina ihmisestä itsestään, eikä sitä voida pakottaa ulkopuolelta. Ruotsin kielen pakollisuutta ei voida myöskään perustella jonkun ammattiryhmän omien työvoimapoliittisten pyrkimysten perusteella. Kyse on kuitenkin nuortemme tulevaisuudesta, ja yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien tarjoamisesta ja mahdollisuuksista myös saavuttaa virallisia tutkintoja taustasta riippumatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitusohjelma, lukio, motivaatio, nuoret, pakkoruotsi

Velkanapin painaminen on vastuunpakoilua

Perjantai 10.5.2019 klo 8:39

Nyt on yö nukuttu eilisen politiikan aktiivipäivän jälkeen. Hallitustunnustelija Rinne SDP:stä ei halunnut Kokoomusta mukaan hallitusneuvotteluihin. Hänen ratkaisuun on nyt tyytyminen. Tottakai siihen liittyi harmistusta, mutta se on kuitenkin ohimenevää. Päällimmäisenä itselläni on huoli Suomen tulevaisuudesta ja mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä mahdollisen muodostuvan uuden sosialistihallituksen toimesta. Erityisesti talouden vakaus, puolustuspolitiikka, maakuntahallinto, turvapaikkapolitiikan höllentäminen ja lapsillemme sysättävän velkataakan näkymät aiheuttavat huolta.

Demareiden kanssa meillä oli hallitustunnustelukysymysten osalta monia asioita, joista olisimme todennäköisesti löytäneet yhteisiä linjauksia, mm, sosiaali-ja terveydenhuollon, koulutuksen, ja kaupunkipolitiikan saralla.  Kokoomus olisi ollut valmis neuvottelemaan asioista, mutta lähdimme siitä, että talous-ja työllisyyspolitiikan pitää olla vastuullista. Siihen se sitten heti tyssäsi. Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että Kokoomuksella olisi ollut samalla tarjota ratkaisumalli palveluiden rahoittamiseen.  Kysehän ei ole vastakkainasettelusta, vaan nimenomaan siitä, että haluamme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Kyse on meidän yhteisten verorahojen hoidosta, ja Suomen tulevaisuudesta.  Suomen velkaantumista ei voi lisätä, vaan edellisellä hallituskaudella saatu talouden korjausliikkeen suunta pitäisi nyt saada pysymään oikealla uralla. Jos nyt taas uudelleen lisätään velkaa, Suomen talouden kehityssuunta ottaa melkoisen askeleen taaksepäin. Ylivelkaantuminen ajaa ihmisen ahdinkoon kotitalouksissa, ja sama uhka on myös valtion taloudessa, kun eletään yli varojen. Jos ihminen on velkaantunut, niin emmehän neuvo häntä ottamaan lisää velkaa, vaan pitää yrittää järjestää tilannetta niin, että velkaa saadaan lyhennettyä tai vähintäänkin ettei sitä oteta lisää. Suomikaan ei voi ajautua pahenevaan pikavippien kierteeseen. Sen takia meidän tulee tehdä vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa talous-ja työllisyyspolitiikkaa. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata ihmisten palvelut, oli sitten kyse sosiaali-ja terveydenhuollosta, opetuksesta, koulutuksesta, turvallisuudesta tai muista yhteiskunnan palveluista. Olisi epäreilua syödä leipää lastemme suusta ja siirtää heidän harteille ongelmia, jotka pitäisi ratkaista jo nyt.

Joku kommentoi minulle twitterissä että rahaahan saa lisää vain nappia painamalla. Valitettavasti hän vaikutti olevan tosissaan. Kommentti kertoo huolestuttavalla tavalla siitä, miten vieraantuneita osa yhteiskunnassa on yrittämisestä, työnteosta ja omasta vastuusta oman talouden hoidossa. Toivottavasti tuleva hallitus on kuitenkin valmis katsomaan totuutta silmiin, eikä paina vain velkanappia, ja käännä katsetta tosiasioista muualle. Kestävä taloudenhoito ja Suomen asioiden hoito ei voi perustu velalle, vaan ratkaisujen hakemiselle, joissa avainasemassa ovat ensijaisena työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ja työntekoon kannustava veropolitiikka.

Kun tuleva hallitus jatkossa lupaa sinulle jotain, niin kysäisepä samalla mistä rahat otetaan. Eikä sitten kannata tyytyä epämääräiseen tulevaisuusinvestointivastaukseen, joka käytännössä tarkoittaa lisää velanottoa. Vaadi perustellumpia vastauksia. Velan lisääminen ei ole ratkaisu, vaan se tarkoittaa käytännössä vastuun pakoilua. Kaupastakaan ei osteta enempää kuin on itsellä on rahaa. Näin ainakin olen omille lapsilleni opettanut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitusneuvottelut, talous, valtiontalous

Hallitukselta lisää rahaa koulutukseen

Keskiviikko 24.10.2018 - Mia Laiho

Talouskasvumme pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä osaavan työvoiman saatavuus. Työpaikkoja olisi mutta ei ole osaavia tekijöitä. Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan jo lähes 70 prosentilla yrityksistä on vaikeuksia saada työvoimaa. Ongelmana on ollut erityisesti osaavan, koulutetun työvoiman pula. Sähköisten järjestelmien merkitys ja osuus palveluissa ja eri järjestelmissä on jatkuvasti kasvanut, mikä asettaa myös vaatimuksia sen alan työntekijöiden osaajille. Esimerkiksi koodareista on ollut huutava pula.  Olikin ilo todeta, että hallitus esittää lisätalousarviossa kokonaisuudessaan 40 miljoonaa euroa koulutukseen ja mm. koodarien kouluttamiseen.

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Budjettilisäykset mahdollistavat myös täydennyskoulutusta huomioiden jatkuvat koulutustarpeet ammattitaidon ylläpitämiseksi. Koska työttömyysmenoihin on mennyt tänä vuonna arvioitua vähemmän rahaa johtuen parantuneesta työllisyystilanteesta, hallitus pystyy siirtämään rahaa esimerkiksi koulutuksen puolelle. Tämä on ilahduttava suuntaus. 

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Lisäksi Korkeakoulut saavat ohjelmistoalan helpottamiseksi yhteensä 10 miljoonaa euroa, jolla voidaan tarjota koulutusta jopa 2400 henkilölle. 

Tarvitsemme lisää osaamista myös rakennusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla. Toinen 10 miljoonaa kohdistetaan näiden alojen osaajien lisäkouluttautumiseen. On lähes sanomattakin selvää, että ammattitaitoisia sosiaali-ja terveysalan osaajia tarvitaan väestön ikääntyessä.

On tärkeää, että maahanmuuttajataustaisia henkilöitä saadaan myös työmarkkinoille. Tätä helpotetaan tarjoamalla kielikoulutus- ja tukipalveluita. Näin nopeutamme maahanmuuttajien pääsyä koulutukseen ja työhön, millä on merkitystä työllisyyteen ja se myös parantaa maahanmuuttajien sopeutumista Suomeen ja meidän kulttuuriin.

Tehdyt lisäykset muodostavat yhdessä uuden askeleen työllisyyskehityksen vauhdittamiseksi. Ihmettelemiseen ei ole aikaa, vaan suotuisasta talouden kehityksestä on otettava kaikki irti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, lisäbudjetti, työ, työllisyys, hoitajat, koodarit, sosiaalityöntekijät, maahanmuuttajat, hallitus, täydennyskoulutus, kielikoulutus

Homekoulujen kunnostamista kiirehdittävä ja suunnittelua parannettava

Lauantai 14.9.2013 klo 15:03 - Mia Laiho

 
 
 
Olen ollut kaksipäiväisessä Kokoomuksen valtuustoryhmän syysseminaarissa. Siellä päällimmäisenä asiana keskusteltiin Espoon koulujen kunnosta, ja useihin kouluihin liittyvistä sisätilaongelmista. Huonosta organisoinnista ja suunnittelemattomuuden puutteesta kertoo mm että Viherlaakson koulussa joudutaan kiireelliseen väistöön heti syyskauden alussa. Kaupunginhallituksen Kokoomuksen puheenjohtaja nostaa asian homekouluasian kiireellisenä asiana Kaupunginhallituksen kokoukseen jo ylihuomenna. Kaupunginhallituksen jäsenenä tulen olemaan paikalla ylihuomenna Kaupunginhallituksen kokouksessa. Ohessa Espoon Kokoomuksen tuore lehdistötiedote asiasta:
 
KOKOOMUSRYHMÄ VAATII NOPEITA TOIMIA HOMEKOULUJEN KUNNOSTAMISEKSI
 
Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmä on tyytymätön kaupungin toimintaan sisäilmaongelmaisten koulujen korjaamisessa. Valtuustoryhmä keskusteli kaksipäiväisessä suunnitteluseminaarissaan pitkään Viherlaakson koulun korjauksesta, jota käytettiin esimerkkinä viestinnän ja suunnitteluprosessien toimimattomuudesta sekä informaation kulun ongelmista kaupungin eri toimialojen välillä.   Espoon Kokoomus vaatii vastuunjaon selkiyttämistä ja vastuun ottamista sekä korjaus- että rakennusprosesseista, väistötilojen järjestämisestä ja kriisiviestinnän hoitamisesta.   Korjausta vaativien koulujen sisäilmaolosuhteista on tehtävä tarkempi selvitys korjaushankkeiden etenemisen sujuvoittamiseksi ja riskikohteiden tämänhetkisen tilan selvittämiseksi. Nykyisellään sisäilmaongelmaisten koulujen korjauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen kuluu vähintään viisi vuotta. Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä tilanne on sietämätön.   Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ari Konttas nostaa valtuustoryhmän yhteisellä päätöksellä asian kiireellisenä esille maanantaisessa kaupunginhallituksen kokouksessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: homekoulut, tilahallinto, Kaupunginhallitus, lapset