Länsiväylä 23.3.16: Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Keskiviikko 23.3.2016 - Mia Laiho/ Tarja Lang

Nurkkaan ajamalla ei saada työkykyisiä osaajia

Suomen koulutusjärjestelmän vahvuus on sen tasa-arvoisuus kaikille kansalaisille. Valtion opintotuki on mahdollistanut opiskelun riippumatta asuinpaikasta, vanhempien koulutuksesta tai kulttuurista. Nyt huonon taloustilanteen varjolla järjestelmää ollaan huonontamassa lisäämällä tuen lainapainotteisuutta.

Maailma on nyt opiskelijalle hyvin erilainen paikka kuin se oli opintotukijärjestelmää Suomeen luotaessa 1970-luvulla. Pelkkä opiskeluaikainen asuminen on kallista.  Opiskelija maksaa – varsinkin suurissa kaupungeissa – vuokraa opiskelijayksiöstään 400-800 euroa/kuukausi. Opintotuki ei kata usein edes vuokraa, vaan opiskelijan on käytävä töissä tai vanhempien rahakukkarolla. Työssäkäynti taas usein venyttää opiskeluaikaa. Lainarahalla opiskelu on edellyttää ehdotonta työllistymistä tulevaisuudessa. Siitä ei monella alalla ole takeita tällä hetkellä. Ei siis ole ihme, jos nuoria huolettaa pelko tulevaisuudesta, työttömyydestä ja velkavankeudesta. Opiskelijoiden totuttaminen velaksi elämiseen on myös huono signaali oman talouden hallinnalle ja voi ajaa nuoren myöhempään velkakierteeseen. Samalla riskit mielenterveyden häiriöihin lisääntyvät. Vuonna 2012 Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) tekemän selvityksen mukaan joka kolmas yliopisto-opiskelija koki runsasta stressiä ja joka neljäs kertoi kärsivänsä psyykkisistä ongelmista. Huoli toimeentulosta aiheuttaa lisää stressiä nuorelle. Opiskeluaikana on kukkaron nyörit pidettävä kireällä, ja tehtävä kesällä töitä, mutta kaikella on rajansa. Voiko olla oikein että opiskelijoiden on rahoitettava pääosa perustoimeentuloansa lainalla kun miltään muulta väestön ryhmältä sitä ei edellytetä?  

Koulutus, sivistys ja osaaminen on pidettävä Suomen menetystekijöinä myös tulevaisuudessa. Tasa-arvoinen koulutus ja riittävä opintotuki varmistavat työkykyisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden valmistumisen työmarkkinoille. Nuorten lainan karttaminen osoittaa vastuullisuutta, ja tervettä suhdetta rahankäyttöön.  

Tarja Lang

Filosofian tohtori, rehtori

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, kaupunginvaltuutettu

Espoo

Työkyvyttömyyden ehkäisy vaatii nopeaa reagointia

Tiistai 13.1.2015 - Mia Laiho

Taloustilanteen kohentamiseksi tarvitaan sekä työtä että työkykyistä työvoimaa. Julkinen keskustelu on pääosin keskittynyt eläkeikään, lähinnä sen nostoon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet työkyvyttömyyseläkkeet, joille Suomessa jäädään jo noin 52-vuotiaana.  Suurimmat työkyvyttömyyden aiheuttajat ovat mielenterveydenhäiriöt sekä tuki-ja liikuntaelinsairaudet. Mielenterveyden vuoksi eläkkeelle jää huolestuttavasti erityisesti nuoria, joilla voisi olla vielä kymmeniä työvuosia edessä.

Työhyvinvointi ehkäisee työkyvyttömyyttä

Työ itsessään antaa paljon, lisää sosiaalista kanssakäymistä ja auttaa arjen rytmityksessä. Nämä voivat merkittävästi edistää toipumista, ja auttaa samalla ihmisen muussa elämänhallinnassa.  Työhyvinvointiin satsaaminen, nopea puuttuminen tilanteisiin, yhteistyö työterveyshuollon kanssa sekä hoitoon ja kuntoutukseen ohjaaminen ovat avainasemassa työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Mahdollisiin jatkotutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon pitäisi päästä myös ilman viiveitä.

Tavoitteena selkeä ja sujuva toimintamalli

Kuntoutuksen ja työn tulisi kulkea joustavasti rinnakkain. Jos työhön paluuta aletaan miettiä vasta kuntoutuksen loppuvaiheessa, ollaan usein myöhässä. Kevennettyjä työmalleja tarvitaan jo aiemmin, ja niiden tulisi olla joustavasti käytettävissä ilman suurta paperinpyöritystä.  Loppuvuonna 2015 voimaan suunniteltu osakuntoutusrahalaki tuo yhdistämiselle paremmat edellytykset. Työn ja kuntoutuksen yhteensovittaminen vaatii kuitenkin selkeää ja sujuvaa toimintamallia, jotta mahdollisimman moni osatyökykyinen työllistyisi. Osatyön vastaanottaminen tulee myös aina olla kannattavampaa kuin pelkkä sosiaaliturva.

Työelämän ulkopuolelle joutuminen lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa väestön terveyseroja yksilöllisten ja taloudellisten menetysten lisäksi.  Työkyvyn heiketessä hälytyskellojen pitäisikin soida ja ryhtyä ripeästi toimenpiteisiin pysyvän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi.