Malmin lentokentän korvaavat toimenpiteet jääneet puolitiehen

Sunnuntai 19.9.2021 - Mia Laiho

Vuonna 2018 eduskunta edellytti hylätessään kansalaisaloitteen Malmin lentokentän säilyttämisestä ilmailukäytössä, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi, jotta Malmin lentokentän ilmailutoiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä ennen Malmin toimintojen päättymistä.  Nyt Malmin toiminta on sitten ajettu alas, mutta toimenpiteet korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi ovat jääneet puolitiehen.

On käsittämätöntä, että Malmin lentokentälle ei ole osoitettu korvaavia tiloja ja toimintaympäristöä valtionhallinnon toimesta, vaikka eduskunta tätä edellytti erillisellä lausumalla. Lentokoneiden ja helikoptereiden omistajat ovat joutuneet etsimään uudet paikat koneilleen itse. Samaan aikaan ei ole ollut tarjolla riittävää määrää hallitilaa säilytykseen ja huoltamiseen. Riskinä on, että merkittäviä alan toimijoita joutuu lopettamaan toimintansa ja ilmailuharrastus ja koulutus kuihtuvat.

Lähikenttien infrastruktuuri ei ole lainkaan Malmin lentokenttää vastaavalla tasolla. Parannuskohteiden lista on pitkä; lennonvalmistelutilat ja kiitotievalot puuttuvat, saniteettitiloja ei ole tai ne ovat hyvin puutteelliset ja polttoaineen jakelu on riittämätöntä. Kaikkiaan lähikenttien resurssit ottaa vastaan ja ylläpitää saapuvat lentokoneet ja helikopterit ovat heikot ilman tukitoimia.

Kuntien ja yhdistysten varat eivät ilman valtion tukea riitä korjaamaan kenttien merkittäviä puutteita ja päivittämään toimintaa 2020-luvun tarpeisiin. Tämän hetken Liikenne- ja viestintäviraston rahallinen tuki on pääasiassa kohdentunut käyttöikänsä lopussa olleiden kiitoteiden peruskunnostukseen ja muutamaan halliin. Rahallisen tuen omarahoitusosuuden hankinta on muuttanut lähes kaikki kentät maksullisiksi. Maksuja ei voida nostaa, eikä niillä voida rahoittaa ylläpitoa.

Korpikenttien ylläpito perustuu monesti vapaaehtoistyöhön ja ilmailun harrastajien omaan aktiivisuuteen. Monien kenttien toimintaa pitäisi kehittää vastaamaan ilmailun lisääntyneisiin tarpeisiin. Kuljetusten lisääntyessä lentoturvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin, kuten koneiden turvalliseen säilytykseen, lentokenttien valoihin sekä kiitotiealueen valvontaan että kunnossapitoon on panostettava. Esimerkiksi Nummelan lentokenttää on yritetty kehittää lentomäärien merkittävän lisääntymisen takia. Lentokentän ylläpito on nojannut kuitenkin vapaaehtoistyöhön ja ilmailun harrastajien omaan aktiivisuuteen. Kentälle on ostettu testikäyttöön digitaalinen kiitotienkulunvalvontajärjestelmä, mutta sillä voidaan kustannussyiden vuoksi valvoa vain kriittistä osaa pääkiitotiestä, eli vain alle puolta lentokentästä. Jotta Nummelan lentokentän toimintaa voidaan kehittää ja vastata ilmailun merkittävästi lisääntyneisiin tarpeisiin, tulisi kulunvalvontajärjestelmää laajentaa kattamaan koko kenttä ja kehittää edelleen olemassa olevien kehityssuunnitelmien mukaisesti. Valtion on kannettava oma vastuunsa Malmin korvaavien tilojen löytämiseksi ja ilmailuharrastuksen, koulutuksen ja toiminnan jatkumisen varmistamiseksi. Myös varautumisen ja valmiuden näkökulmasta Uudellamaalla on perusteltua ylläpitää kansallisen lentokentän lisäksi myös muuta lentokenttätoimintaa, mikä vaatii ajantasaiset ja lentoturvalliset puitteet.

Suomi on monelta osin Euroopan kärkimaita uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönotossa, mutta yleisilmailun ja korpikenttien turvallisuuden osalla kiinniotettavaa on melkoisesti. Emme saa jäädä jälkeen muista maista teknologian kehityksessä tai ilmailun harrastamisessa ja koulutuksessa. Suomesta vielä puuttuva ilmailustrategia olisi tässä avainasemassa ja työn käynnistämiseen olisi tartuttava välittömästi. Jätin hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen. Toivon, että saan liikenne-ja viestintäministeri Harakalta konkreettisia toimenpidesuunnitelmia. Sitä jo eduskunnan lausumakin edellyttää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: malmi, lentokenttä, ilmailu, turvallisuus, nummela

Poliisin hätähuutoon on vastattava

Tiistai 24.8.2021 - Mia Laiho ja Kari Tolvanen

Hallituksen talouskehyksen sisältämä poliisin noin 40 miljoonan euron vaje uhkaa viivyttää ratkaisevasti ihmisten avun saantia ja heikentää Suomen sisäistä turvallisuutta. Rahoitusvaje johtaisi säästöihin kaikissa poliisin toiminnoissa ja jopa 450 henkilötyövuoden vähentämiseen mm. määräaikaisia työtekijöitä irtisanomalla. Rahoitus ei riittäisi edes nykytasoiseen toimintaan. Näin rajuja toimia ei ole koskaan aikaisemmin jouduttu tekemään.
Ennen edellisiä eduskuntavaaleja kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat antoivat turvallisuuslupauksen, jossa poliisien määrä luvattiin Suomessa nostaa 7 850 poliisiin. Jo hallitusohjelmassa turvallisuuslupaus kuitenkin petettiin hallituksen laskiessa tavoitteeksi 7 500 poliisia vuoteen 2022 mennessä. Jos hallitus ei muuta budjettiesitystä, ei edes tuohon tavoitteeseen tulla pääsemään, vaan määrä tulee laskemaan noin 7000 poliisiin. Hallitus näyttääkin ohjaavan poliisiammattikorkeakoulusta valmistuvia poliiseja suoraan työttömyyskortistoon.
Yhteiskunnan turvallisuus on monien eri toimijoiden vastuulla, mutta poliisin rooli turvallisuuden kivijalkana on kuitenkin merkittävä. Poliisin resurssien pienentäminen on tuhoisaa koko yhteiskunnan vakaudelle. Suomessa on jo nykyisin vähemmän poliiseja verrattuna muihin Pohjoismaihin. Suomen turvallisuus ei ole itsestään selvää. Toimintaympäristö on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan radikaalisti. Uudet uhat voivat nopeastikin muuttaa Suomen turvallisuustilannetta. Esimerkiksi järjestäytynyt rikolli-suus on lisääntynyt ja raaistunut, nuorten katujengejä on syntymässä, verkkorikollisuus on kasvanut ja sen tutkinta vaikeutunut ja seksuaalirikokset lisääntyneet. Viranomaisyhteistyön lisäämiseen lastensuojelun ja koulujen kanssa olisi myös suuri tarve, mutta siihen ei pystytä ilman lisäresursseja vastaamaan. Päivittäisrikoksia, kuten polkupyörävarkauksia ja omaisuusrikoksia ei enää kyetä juuri tutkimaan ja vaarassa on jo lisääntyneiden hälytys-tehtävien hoitaminen.
Suomessa kansalaisten luottamus poliisiin on korkealla tasolla. Poliisin resurssien väheneminen väistämättä vaikuttaa myös kansalaisten turvattomuuden lisääntymiseen avun saamisen viivästyessä ja luottamuksen vähenemiseen viranomaisia kohtaan. Hallituksen budjetin poliisiin kohdistetut säästötoimet ovat kestämättömiä turvallisuudelle. Sisäministerin ja muun hallituksen on syytä herätä poliisin kriittiseen tilanteeseen ja varmistaa budjettiriihessä sen riittävä rahoitus.
Kari Tolvanen (KOK)
Mia Laiho (KOK)
Kirjoitus on julkaistu Iltalehdessä 24.8.2021 s.4. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvallisuus, poliisi, budjettiriihi

Esteettisten täyteainehoitojen villi länsi on saatava kuriin

Sunnuntai 18.7.2021 - Mia Laiho

Esteettisiin hoitoihin ja veitsettömään kirurgiaan turvaudutaan nykyään entistä useammin ja se näkyy myös komplikaatioiden määrässä. Täyteaineilla tehtävä kasvojen kohotus, pistoksina annettava juonteiden silotus ja huulten täyttöjen suosio ovat huomattavasti lisääntyneet. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen esteettisistä ei-lääkkeellistä injektioiden antamiseen vaadittavasta ammattitaidosta sekä hoitoihin liittyvistä riskeistä. Täyteainehoitojen ongelmat piilevät siinä, että ala ei ole käytännössä mitenkään säädeltyä eikä valvottua toimenpiteiden tekijöiden ammattitaidon ja potilasturvallisuuden osalta.

Täyteaineita kuten hyaluronihappogeeliä saa ostettua netistä vapaasti ja pistäjiltä ei vaadita lainkaan virallista pistoskoulutusta tai anatomian tuntemusta. Suomessa kuka tahansa saa kutsua itseään esteettisten täyteainehoitojen antajaksi ja alan asiantuntijaksi. Täyteaineoperaatiot eivät ole riskittömiä ja siksi niiden tulisi kuulua vain lääkärien tai asianmukaisen pistoskoulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattilaisen vastuulle. Pistoksen antajan pitäisi osata tunnistaa komplikaatioiden oireet ja sekä osata hoitaa niistä mahdollisesti seuraavat allergiset reaktiot ja muut komplikaatiot. On käsittämätöntä, miten lepsusti Suomessa suhtaudutaan pistettäviin aineisiin. 

Väärään paikkaan tai väärin annosteltuna hyaluronihappogeelit saattavat aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja, joista pahimpina sokeutuminen, verisuonen tukkeutumiset sekä kasvojen alueen kuoliot. Näiden lisäksi mahdollisia komplikaatioita ovat allergiset reaktiot, tulehdukset, arpeutumiset ja muut ulkonäköön vaikuttavat haitat. Näistä voi pahimmillaan aiheutua elinikäisiä ongelmia ja työkyvyttömyyttä.Tämänhetkinen lainsäädäntö ei estä tilaamasta ulkomailta täyteaineita, joiden turvallisuudesta ja laadusta ei ole mitään takeita.

Tietääkö ihmiset, että tämä on oikeasti täysin valvomaton kenttä? Harva oikeasti tietää pistäjän ammattitaidon, aineiden alkuperän, turvallisuuden sekä oman oikeusturvan heikkouden ongelmatilanteissa. Ihmiset todennäköisesti olettavat ja luottavat, että Suomessa asiat on hoidettu niin, että kenellä tahansa voi käydä pistet-tävänä turvallisesti. Mutta näin ei siis käytännössä ole. Asia on toinen, jos kyseessä on terveydenhuollon yksikkö ja terveydenhuollon ammattihenkilö, sillä silloin potilasturvallisuudesta on huolehdittava ja toimintaa valvotaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja yksityisiä terveydenhuollon palveluita valvotaan omalla lainsäädännöllä, mutta muualla annettavat pistoshoidot jäävät potilasturvallisuuslain ja Valviran valvonnan ulkopuolelle. Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa injektiohoitojen antaminen on sallittu vain lääkäreille, ja osassa maita tietyille muille terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Kosmetologeilla ja muilla hyvinvointialan yrittäjillä ei ole potilasturvallisuusvakuutusta, koska he eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia ja eivät ole Valviran alaisia toimijoita. Tällaisen turvan puuttuminen voi johtaa myös siihen, että mahdollisia haittatapahtumia peitellään korvausvaatimusten ja mainehaitan pelossa. Asiakas on myös tietämättään eri asemessa oikeusturvan osalta. Tämä villi kenttä vaatii tarkempaa säätelyä, kun on kyse kuitenkin ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta.

Mia Laiho, kansanedustaja (kok), lääkäri

Kirjoitus on julkaistu Uusimaa -lehdessä 18.7.2021. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Täyteainehoidot, potilasturvallisuus, esteettisethoidot, kirurgia, komplikaatiot

Kuntosalit ja muut liikuntatilat ovat hallitukselle punainen vaate

Perjantai 26.3.2021 - Mia Laiho

Eilen sosiaali-ja terveysvaliokunnassa päätettiin kuntosalien ja liikuntatilojen täyssulkumahdollisuudesta lakiin. Tämä lakihan on juuri hiljattain hyväksytty ja Aluehallintovirasto tulkitsi lakia niin, että alle 10 h ryhmissä liikunta tilassa on mahdollista huomioiden terveysturvallisuus. Tämä ei kuitenkaan käynyt STM:lle, joka olisi halunnut sulkea kategorisesti kaikki tilat.Ministeriöllä ja aluehallintovirastolla oli lain tulkinnasta siis erilainen näkemys, minkä takia esitys tuotiin uudelleen eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta tuki Aluehallintoviraston tulkintaa.

Jätimme asiaan valiokunnan kokoomusedustajien Juhana Vartiaisen ja Anna-Kaisa Ikosen kanssa vastalauseen. Hallituksen esitys runtelee pahoin kuntosali- ja liikuntayrittäjiä ja palveluiden käyttäjiä.

Koronaepidemian tilanne Suomessa on hankala, minkä takia terveysturvallisia toimintakäytänteitä on tehostettava ja myös rajoituksia tarvitaan. Ehdotetulla lailla tulee kuitenkin olemaan merkittäviä vaikutuksia yrittäjien lisäksi ihmisten lakisääteiseen kuntoutukseen, lasten ja nuorten koulu- ja harrastusliikuntaan sekä eläinten huolenpitoon.

Euroopassa liikuntatilojen käyttöä on rajattu tilan koon ja henkilömäärän mukaan. Euroopan standardointijärjestö CEN:n mukaan henkilöiden määrää liikuntatiloissa on rajoitettava siten, että kutakin 10 neliömetriä kohti saa olla enintään yksi osallistuja. Ehdotimme, että kategorisen täyssulun sijaan pitäisi mahdollistaa toiminta, jos tilaa olisi 20 neliömetriä per henkilö. Neliömetrivelvoitteen lisäksi tiloissa olisi noudatettava myös hygieniakäytänteitä. Se mahdollistaisi terveysturvallisen liikunnan myös epidemian aikana.

Monet tarvitsevat liikuntatiloja sairauksien ehkäisyyn ja kuntoutumiseen. Ei voi olla niin, että lakisääteisen Kelan kuntoutuksen ja fysioterapiaa tarvitsevat eivät saa palveluja täyssulun aikana. Jos kaikki liikuntatilat suljetaan, lakisääteinen kuntoutus ja muu fysioterapia ei ole mahdollista näissä tiloissa. Tämä olisi iso takaisku monille kuntoutusta vaativille asiakkaille ja yrittäjille. Monille ylipainoisille, ikäihmisille ja esim. reumaatikoille allasliikunta voi olla jopa melkein ainoita soveltuvia liikuntamuotoja.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että pitkittynyt etätyö, tuki-ja liikuntaelinongelmat rasittavat myös monia perusterveitä suomalaisia, joiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille liikunta on tärkeää.

Esitimme myös valiokunnassa asiakastilojen sulkemisesta aiheutuvien taloudellisten menetysten korvausmallin kiirehtimistä elinkeinoharjoittajille ja korvausten riittävää tasoa. Se onneksi hyväksyttiin samalla koko sosiaali- ja terveysvaliokunnan vaatimukseksi.

Yhteiskunnassa olisi ensin käytettävä kevyemmät keinot ennen kuin täyssulkemisiin mennään. Kun lyödään lekalla, syntyy ikävää jälkeä. Kuntosalien ja liikuntasalien tilojen täyssulun vaikutukset ovat laaja-alaiset. Tietenkin se vaikuttaa itse yrittäjiin, mutta myös työntekijöihin, joiden lomautuksiin ja irtisanomisia tällaiset päätökset vaikuttavat. Se vaikuttaa myös mitä suuremmassa määrin ihmisten terveyteen, sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Liikuntatilat ovat monelle kroonisesti sairaalle tärkeä toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitäjä ja mielenterveyden kannalta myös erittäin tärkeä myös kriisiaikana. Kun nämä tilat menevät täysin kiinni, ei siellä voida järjestää myöskään lakisääteisiä ihmisille kuuluvia palveluja, esim. KELA:n lakisääteistä kuntoutusta. Tämä lakiesitys sulkee myös näissä tiloissa toimivien fysioterapeuttien ja hierojien työn.

Sulkutoimilla heikennetään myös lasten ja nuorten mahdollisuuteen varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja harrastustoiminnassa käyttää näitä tiloja. On hurskastelua puhua siis siitä, että lasten ja nuorten harrastustoiminta voi jatkua, jos seuroilta laitetaan tilat kiinni. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla kuitenkin oikeus liikuntaan opetussuunnitelman mukaisesti.

Nostimme esille myös sen, että ratsastusmaneesien ja koirien koulutustoiminta agilityhalleissa pitäisi voida jatkua terveysturvallisuus huomioiden. Eläinten huolenpitoa, liikuntaa ja koulutusta ei voi keskeyttää epidemian aikana.

On ongelmallista, että hallitus ei ole arvioinut vaihtoehtoisia ratkaisuja esityksen tavoitteeseen pääsemiseksi. Lakimuutoksella tullaan merkittävästi puuttumaan yritystoimintaan, ihmisten hyvinvointiin, kuntoutukseen ja sairauksien ehkäisemiseen. Kuntosalit ja liikuntatoimijat ovat hyvin huolehtineet turvakäytänteistä ja henkilömäärien rajoittamisesta tiloissa. Valitettavasti nykyinen hallitus haluaa lyödä kaikkea vain lekalla eikä lähteä siitä, että toimintoja voidaan ylläpitää, jos se hoidetaan koronaturvallisesti.

Rajoitukset eivät voi olla vain itsetarkoitus vaan oleellista ovat toimet sosiaalisten kontaktien vähentämisessä ja terveysturvallisissa toimintatavoissa. Tämä näyttää hallitukselta unohtuvan niin tässä liikuntasali-asiassa kuin muissakin rajoituksissa. Ihmisiin ja yrittäjiin ei luoteta.

Tämä ei tule olemaan viimeinen epidemia. Meidän pitää pystyä myös pitämään yhteiskuntaa pyörimässä ja huomioida erilaisten rajoitusten vaikutukset myös ihmisten kokonaishyvinvointiin ja terveyteen sekä ihmisten toimeentuloon ja talouden kestävyyteen. Sunnuntaina äänestetään eduskunnassa tästä lakiesityksestä. Toivottavasti järki voittaisi ja Kokoomuksen lausumat rajoitusten ulkopuolelle jätettävien tilojen suhteen saisivat riittävästi kannatusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Harrastukset, liikunta, terveysturvallisuus, ratsastus, kuntoutus

Kasvomaskien käyttövelvoitteella lisää turvallisuutta. Strategiana suojaa-testaa-jäljitä-hoida-eristä.

Lauantai 9.5.2020 - Mia Laiho

Jätin eilen ison joukon Kokoomuksen kansanedustajia kanssa toimenpidealoitteen hallitukselle kasvomaskien käytön velvoittamiseksi kaupoissa, joukkoliikennevälineissä sekä julkisissa tiloissa, joissa turvavälistä ei voida huolehtia. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Sivut/TPA_62+2020.aspx

Suomen turvalliseen avaamiseen ja tartuntojen minimointiin tarvitaan merkittävän testausten lisäämisen, jäljittämisen ja eristämisen lisäksi kasvomaskien käyttöä. Korona on yleisvaarallinen tartuntatauti, joten jokainen uusi tartunta pitäisi pystyä ehkäisemään.

STM ja hallitus eivät ole kuitenkaan suosittaneet kasvomaskin käyttöä julkisissa tiloissa. He ovat perustelleet kantaansa sillä, että kasvomaskeista voi olla jopa haittaa, koska maskia kosketellaan herkästi ja ne saattavat loppua kesken, jos niitä aletaan käyttämään julkisilla paikoilla. On ollut esillä myös pelko niiden riittävyydestä sosiaali-ja terveydenhuollon henkilöstön käyttöön. Ministeriö on luvannut tehdä kuitenkin selvityksen kasvomaskeista.

Itse en pidä realistisena pelkoa, että kasvomaskin käytön velvoittavuus vaarantaisi ammattilaisten käyttämien kirurgisten suunenäsuojusten saatavuutta. Kansalaisten käytössä voitaisiin käyttää hyvin kangassuojaimia, joita moni yritys valmistaa myös kotimaassa ja niitä voi itsekin tehdä. Jos niitä pitäisi käyttää laajemmin, niin on selvää, että yritykset myös lähtisivät laajemminkin niitä valmistamaan ja tarjonta lisääntyisi. Kansalaisia tulee luonnollisesti opastaa kasvomaskin oikeaan käyttöön. Lasten osalta olisi arvioitava kasvomaskin käyttöön soveltuva ikäraja.

Kasvomaskin käytön velvoittaminen olisi tärkeä työväline kohti normaalimpaa arkea. Kasvosuojaimen velvoittava käyttö muistuttaisi meitä kaikkia poikkeustilasta sekä turvavälien ja käsihygienian tärkeydestä tartuntojen ehkäisyssä.  Vaikka rajoituksia puretaan, tauti ei ole vielä täältä kadonnut. Kasvomaski lisäisi myös riskiryhmiin kuuluvien ihmisten mahdollisuuksia asioida turvallisesti kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Jos niitä käytettäisiin laajalti, vähentäisimme sekä riskiryhmien että myös kaikkien muiden riskiä saada tartunta.Kasvomaski ehkäisee koronatartuntoja

Kasvomaskit ovat pakollisia jo yli 50:ssä maassa ja monet maat, järjestöt ja tutkijat ovat tehneet selvityksiä kasvomaskien käytön kannattavuudesta. Esimerkiksi tiedemaailmassa arvovaltaiset Yhdysvaltain kansanterveysvirasto (CDC) ja Saksan tiedeakatemia kannattavat maskin käyttöä. Saksan tiedeakatemia julkaisi huhtikuussa lausunnon, jonka mukaan kasvomaskien käyttö on avain asemassa, kun julkisia palveluita ja maata lähdetään avaamaan. Raportin mukaan hengityssuojien käytöstä pitäisi tulla pakollista julkisessa liikenteessä, kaupoissa ja kaikkialla missä on paljon ihmisiä. Myös maailman johtavat lääketieteelliset lehdet Lancet, Jama, BMA ovat ottaneet kantaa maskien puolesta.

Suomessa on noin 1,2 miljoonaa riskiryhmään kuuluvaa ihmistä eikä ole inhimillistä pitää heitä eristettynä, kun muita rajoitteita puretaan. Myös heillä pitää olla mahdollisuus tavata läheisiään ja laajentaa elintilaansa.

Kasvomaskin käytön lisäksi on tietenkin edelleen tärkeä muistaa myös muut torjuntatoimet, kuten fyysinen etäisyys, käsienpesu, käsien desinfiointi ja yskimishygienia.

Jotta Suomi voi turvallisesti avata rajoitteita, tarvitaan työvälineitä, joilla saadaan tartunnat pidettyä matalina. Kansalaisten kasvomaskien laajalla käytöllä voitaisiin purkaa riskiryhmiin kohdistuvia tiukkoja ja epäinhimillisiä rajoitteita ja ehkäistä taudin leviämistä. Kasvomaski on myös osatyökalu koronakriisin aiheuttamien pelkojen hälventämisessä ja yhteiskunnan rattaiden käynnistämisessä. Suojain on myös merkki siitä, että kunnioittaa muiden terveyttä. Olisiko jatkossa siis strategia SUOJAA- testaa-jäljitä-hoida-eristä?

1 kommentti . Avainsanat: kasvomaski, korona, strategia, turvallisuus, riskiryhmä, varautuminen

Lapsille valtakunnallinen auttava linja (24/7) koronakriisihätään

Keskiviikko 1.4.2020 - Mia Laiho

Koronan aiheuttama kriisi on ajanut suomalaisen yhteiskunnan poikkeustilaan. Ihmisiä on eristetty koteihinsa, koulut ovat siirtyneet pääsääntöisesti etäopetukseen, satoja tuhansia työikäisiä ihmisiä on lomautettu töistä ja monet ei-kiireelliset-sosiaali- ja terveyspalvelut on peruttu. Koulun kontrolli ja sen tarjoama turva puuttuu monien mielenterveys- ja päihdeongelmaperheiden arjesta. Lapset jäävät nyt vaille sitä kanavaa, jossa huolen ja pelon voi sanoa turvallisesti. Koulu on osalle näistä lapsista myös se turvallinen hengähdyspaikka kodin ongelmilta. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Vanhempien mielenterveys ja päihdeongelmat aiheuttavat vakavimmillaan lapsille kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymistä. Perheiden ongelmat heijastuvat suoraan lapsiin. Vanhempien ongelmat voivat näkyä riitelynä, väkivaltana, mielenterveys ja alkoholiongelmina sekä heitteille jättönä. Nämä kaikki aiheuttavat lapsessa pelkoa. Tapaamisten vähennyttyä moni ongelma voi jäädä auttajilta piiloon. Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä.

Tähän on oikeasti varauduttava. Emme voi jäädä vain seuraamaan ja odottamaan kriisin aiheuttamia ongelmia lapsille, joiden korjaaminen voi kestää pitkään tai jättää lapsillemme elinikäisiä traumoja. Jätin eilen toimenpidealoitteen hallitukselle lasten ja nuorten valtakunnallisen palvelulinjan käynnistämisestä. Eduskunnan täysistunnossa eilen nostin asian esille, ja oli ilahduttavaa, että pääministeri Marin kiinnostui asiasta ja lupasi selvittää asiaa.

Aikuisille turvakotien ja auttavien puhelimien etsiminen on varmasti helpompaa kuin lapsille ja nuorille. Etäopetuksen aikana tulisi huomioida lasten riittävät auttavat digipalvelut, jotta lapsi ja nuori voi ottaa yhteyttä silloin, kun hätä on. Nyt etäopetuksen aikana opettajat kantavat myös huolta ja ovat neuvottomia, kun lapsiin ei saa yhteyttä samalla tavalla, jos ollenkaan. Opettajat tekevät parhaansa tässä haastavassa kriisitilanteessa, että kaikkiin lapsiin saataisiin yhteys. Mutta ei se ole aina niin helppoa, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Yhteydenpito voi tapahtua vain vanhempien välityksellä ja sekin voi ontua. Koulukuraattoreiden työnkuva on muuttunut myös haastavammaksi etäkoulun myötä, resurssit ovat hyvin rajalliset ja ne ovat vain virka-aikaan käytössä. Huoli lasten hyvinvoinnista on suurta niin kouluissa, lapsiperhetyössä, lastensuojelussa ja lasten kanssa toimivissa järjestöissä.

Monet palvelupuhelimet toimivat vapaaehtoisten avulla. Kaikki se järjestöjen ja vapaehtoisten toimijoiden apu on kullanarvoista ja edelleen myös tarpeen. Näiden puhelinlinjojen aukioloajat kuitenkin vaihtelevat ja tiedot niistä ovat jokseenkin hajallaan. Olisi tärkeää, että meillä olisi myös valtakunnallinen 24/7 numero, johon lapset ja nuoret voisivat olla yhteydessä tarvittaessa. Perheitä akuuteissa tilanteissa auttava henkilön tulisi olla koulutuksen saanut ammattilainen, joka osaisi tehdä nopean tilanne arvion ja ohjata lapsen tai nuoren oman alueensa avun piiriin. Valtakunnalliselta palvelulinjalta asiakkaan hoito voitaisiin ohjata tarvittaessa myös alueellisiin sosiaali-ja kriisipäivystyksiin, jos vaikuttaa siltä, että lapsi tai nuori on kiireellisessä sosiaalihuollon tuen, esim. lastensuojelun tarpeessa tai ottamaan yhteyttä koulun kuraattoriin tai psykologiin, jos asia senlaatuinen, että hoituisi siellä.

Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä. Lapsilla ja nuorilla on myös piileviä tai jo todettuja mielenterveysongelmia, jotka voivat pahentua kriisin aikana. Tähän on oikeasti varauduttava.  Ei voi olla niin, että nuorten ympäriltä kaikki palvelut katoavat, kun etäopetus on alkanut, kiireetöntä hoitoa on alasajettu ja yhteiskunnassa on rajoitettu myös sosiaalisia kontakteja.

Suomeen tarvitaan pikaisesti valtakunnallinen ja ympärivuorokautinen auttavapuhelin, jossa olisi myös digitaalinen yhteys viranomaisiin, esim. chat -palvelu. Olisi tärkeää, että lapsen hätään ja huoleen vastataan matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveyden huollon ammattiosaamista hyödyntäen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvallisuus, Lapset, auttavapuhelin, sosiaalipalvelut, poikkeustila, nuoret, mielenterveyshätä

Ulkomailta palaavat saatava todelliseen karanteeniin

Keskiviikko 25.3.2020 - Mia Laiho

THL:n arvion mukaan koronaepidemian riskialueilta saapuu takaisin Suomeen lähes 200 000 henkilöä ja osalla heistä on todennäköisesti matkassaan virustartunta. Matkustajien mukanaan tuomat koronavirustartunnat ovat todellinen riski ja niistä pitää olla oikeasti huolissaan.

Hallitus ohjeisti 16.3 ulkomailta palaavia sopimaan työhön paluunsa ajankohdasta ja kahden viikon poissaolosta yhdessä työnantajansa kanssa. Päivä tämän jälkeen liikenneministeri sanoi julkisesti, että ”nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla”. Maailmalla pahentunut tilanne on selkeästi saanut ulkomailla asuvat Suomalaiset tekemään päätöksen paluusta. Useimmat Suomeen saapuvat eivät ole saaneet virallista tietoa karanteenista. Moni kriittisen alan työntekijä on mennyt jopa seuraavana päivänä töihin.

Kun suomalaisilla on ollut suuri huoli päästä takaisin kotimaahansa järjestettyjen lentojen myötä, oireita on voitu jopa piilotella, ettei kotiinpaluu peruuntuisi. Näin herkästi leviävän taudin kohdalla oireiden piilottelu on äärimäisen vaarallista kanssamatkustajia kohtaan. Vasta viime viikon lopulla lentokentälle saatiin ohjeita maahan takaisin palaaville, vaikka tartuntariskit oli tiedossa jo aiemmin. Edelleenkin lentokentältä voi kukin lähteä minne päin Suomea tahansa busseilla, junilla tai minkä kulkuvälineen itse kukin on valinnut.

Eihän se nyt voi näin mennä. Pitäisi olla selvä viranomaistaholta tuleva määräys, että ulkomailta tulevia koskee kahden viikon ehdoton karanteeni, ja matkustajilla pitää olla selvä suunnitelma, miten he siirtyvät lentokentältä kotiinsa ja etteivät he voi asioida esim. kaupassa tai huoltoasemalla. Suomi ja koko maailma on korona viruksen takia erittäin poikkeuksellisessa tilassa. Suomen lisäksi monet maat ovat laittaneet rajat kiinni ja nyt myös Suomen sisällä suunnitellaan liikkumista rajoittavien rajojen käyttöönottoa.

Etenkin nyt kun Uudenmaan rajoja on suunniteltu suljettavan, pitää olla selvät suunnitelmat, miten ulkomailta tulevat suomalaiset siirtyvät lentokentältä ja koteihinsa. Tulee myös miettiä voivatko he ylipäätänsä ylittää Uudenmaan rajan maan sisällä, jos heidän kotinsa on Uudenmaan ulkopuolella? Ja miten toimitaan satamista tulevien matkustajien suhteen? Viranomaisten tulee antaa ulkomailta palaaville selkeät määräykset ja ohjeet, jotta virus ei pääse laajenemaan edelleen maassamme. Nyt on viimeinen hetki vielä yrittää hillitä ulkomailta Suomeen palaavien mukana tuomaa koronakuormaa.

Lentokentältä palaaville ihmisille tulee tehdä selväksi, että määrätty karanteeni ei saa vuotaa. Tiukka ohjeistus ja eristäminen on tarpeen, jotta epidemian leviäminen maanlaajuiseksi saadaan pysäytettyä.

Olen myös huolissani lentohenkilökunnasta heidän altistuessaan virustartunnoille lennon aikana. Olisiko perusteltua, että myös lentohenkilökunta noudattaisi työnsä ulkopuolella myös karanteenia?

Hallituksen pitää nyt nopeasti tehdä päätöksiä Suomeen palaavien matkustajien todellisen karanteenin osalta. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kansainvälinen ja sinne palaavat matkustajat ovat kotoisin ympäri Suomen. Ulkomailta palaavat ihmiset on eristettävä muista heti, jotta tämä äärimmäisen herkästi tarttuva tauti ei pääse leviämään lisää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, ennaltaehkäisy, turvallisuus, karanteeni, infektiosairaudet, terveydenhuolto

Koronakriisi haastaa ruokaketjun turvallisuuden ja toimivuuden

Sunnuntai 22.3.2020 - Mia Laiho

Suomessa vallitsee nyt poikkeustila. Koronan aiheuttamat vaikutukset Suomeen ja maailmalle ovat tuntuvia. Sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet, talous on suistunut kriisiin, kouluja on suljettu, ihmisiä on määrätty etätöihin ja joistakin lääkkeistä ja elintarvikkeista on ollut tilapäistä pulaa. Koronapandemia on syystä saanut aikaan huolta myös elintarvikkeiden riittävyydestä ja myös tuotantoketjussa toimivien ihmisten terveydestä.

Kentälle kaivataan nopealla aikataululla ohjeistusta, kuinka koko ruokatuotantoketju ja työvoima turvataan koronakriisin aikana. Pelkät THL:n yleiset ohjeet eivät riitä, vaan Ruokaviraston ja aluevalvontaviraston olisi ohjeistettava kentän toimijoita heille soveltuvilla ohjeilla.

Jätinkin perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten ruokaketjun turvallisuus ja katkeamattomuus on varmistettu koronaepidemiassa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_189+2020.aspx

Elintarvikkeiden kulutuksen hamstraaminen yhdessä koronaviruksen aiheuttamien sairauspoissaolojen ja karanteenien kanssa aiheuttavat huolta elintarviketuotantoketjujen toimivuudessa.

Useat kauppaketjut ja valmistajat ovat vakuutelleet etteivät tuotteet lopu ja uusia saadaan joka päivä. Vaikka tavaravirta olisikin kauppiaiden tilausten puolella kunnossa, koronapandemia voi vaikuttaa myös ruuan alkulähteillä, kuten meijereissä, viljan käsittelyn reiteillä, teurastamoilla tai kuljetuksessa.

Elintarvikeketjun kaikkien työntekijöiden on itse kiinnitettävä nyt erityinen huomio oman tartuntariskin pienentämiseen ja hygieniatasoon. Tuotannon on välttämätöntä pysyä koko pandemia-ajan käynnissä. Toimiva ruokahuolto on kriisistä selviämisen merkittävimpiä ydinkysymyksiä.  Erinomaista on, että päivittäistavaroiden ostaminen onnistuu nykyään verkon välityksellä. Sairastuneelle ja eristyksissä olevalle kotiin kannettu kauppakassi on iso apu arjessa. Tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta ihmisten ja erityisesti riskiryhmien päivittäinen ruokahuolto ei vaarannu. Kauppakassista saatava kotitalousvähennys olisi iso etu monelle. Henkilökunnan riittävyys kuljetuksiin on myös varmistettava niin, että elintarvikkeet saadaan myös kauppoihin tai ruokakasseina ovelle.

Valtion tasolta on tullut runsaasti ohjeistusta ja huomiota terveydenhuollon toimijoille, mutta elintarviketuotanto on unohdettu täysin. Meijerit, viljantuottajat ja lihanjalostamot joutuvat itse tekemään ohjeita henkilökunnalle koronatartuntatapauksien ehkäisemiseksi ja työvuorojen suunnittelemiseksi riittämättömin ohjeistuksin. Myös tuotannon jatkuvuus on toimijoiden huolenaihe. Elintarvikeala huutaa toimintaohjeita. Myös kauppojen hygieniatason nostoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Hallituksen olisi pikaisesti ruvettava toimiin, jotta keskeisille toimijoille saadaan kriisiajan toimintaohjeet, ennen kuin tilanne leviää täysin käsiin.

Jo pelkästään meijereitä on Suomessa yritysrekisterin mukaan 54 ja teurastamoja 118. Nämä toimijat toimivat ruuantuotannon alkulähteillä ja matka kaupanhyllyille vaatii monia toimijoita. Mitä tehdä, jos esimerkiksi teurastamon työntekijä sairastuu ja koko vuoro joutuu karanteeniin? Tästä seuraa valtava prosessi hygienian ja työjärjestelyjen suhteen. Toimijat tarvitsevat selkeitä ohjeita valtion tasolta, jotta tietävät, että toimivat poikkeusoloissa oikein.

Elintarvikeketjujen kriittiset toimijat on turvattava, jotta suomalainen lähiruokatuotanto pysyy voimissaan koronakriisin yli. S-ryhmä on ilmoittanut siirtävänsä suljetuista ravintoloista henkilökuntaa ruokakauppoihin. On erittäin järkevää ennakointia siirtää henkilökuntaa sinne, missä on sille suurin tarve. Ja työntekijöille työn jatkuvuus on tärkeää.

Ruuan alkulähteillä on tärkeä pohtia etukäteen kriittisimmät toimijat eli mistä saadaan lomittajia, sijaisia tai kuinka toimintaa muutetaan niin, että tuotanto pysyy käynnissä.  Suomalaisessa ruokapöydässä ei tarvita kaikkein hienoimpia saframeja, mutta suomalaista perunaa, maitotaloustuotteita, viljaa, lihaa ja kasviksia on oltava saatavilla. Onneksi suomalainen ruoka ja erityisesti lähiruoka on ollut trendinä meidän suomalaisten keskuudessa jo pitkään. Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua, mikä vähentää välikäsien määrää ja sitä kautta myös tartuntariskiä. Lähiruuan valvonta on myös helpommin valvottavissa paikallisten viranomaisten toimesta. Suomalaisten yritysten käyttö myös tukee suomalaisten yritysten selviämistä kriisin yli tässä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Yhteistyötä tarvitaan nyt kaikkien toimesta, jotta Suomi selviää tästä kriisistä niin terveydellisesti kuin taloudellisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, elintarvikeketju, poikkeusolot, työvoima, torjunta, lähiruoka, turvallisuus

Koronatestien puute lisää tartuntoja ja suojavarusteiden tarvetta

Lauantai 14.3.2020 - Mia Laiho

Hoitajia, lääkäreitä ja heidän perheen jäseniään sairastuu koronaan aivan kuin muissakin ammateissa. He kohtaavat koronapotilaita enemmän tai vähemmän riippuen työtehtävistään, joissa toimivat. Henkilökunnan suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää heidän suuren tartuntariskin takia ja että he pysyisivät terveinä ja voisivat hoitaa sairastuneita.

Suomessa on tehty vähän testejä, mistä johtuen meillä ei ole luotettavaa kuvaa tartuntatapausten määrästä täällä. Testauksia on hyvin valikoidusti erikoissairaanhoidossa lukuun ottamatta viime viikolla testaukset aloittanutta Terveystaloa, ja niidenkin näytteiden ottamiseen on pitänyt saada siunaus infektiolääkäriltä. Ensin avoterveydenhuolto siis sivuutettiin kokonaan ja nyt sitten äkisti terveysasemat, työterveyshuolto, ja yksityiset lääkäriasemat laitetaan ottamaan kaikki potilaat vastaan ilman riittävää ohjeistusta miten toiminnassa tähän tulee varautua ja suojautua ja testimahdollisuutta, jolla voisi saada tietoa ja tuntumaa, millaisilla oireilla olevilla potilailla on koronavirustartunta. On kuolleena syntynyt ajatus, että jokaisesta mahdollisesta koronapotilaasta konsultoidaan ensin infektiolääkäriä, ja pohditaan tarvitaanko testiä ja jos niin miten käytännön järjestelyt hoidetaan. Kun flunssapotilaita on jonoksi asti ja avoterveydenhuollossa ei ole testiä käytössä, on koronapotilaiden seulonta tästä joukosta käytännössä mahdotonta ilman riittäviä työkaluja. Käytännössä siis vain ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa tulevat ohjautumaan tutkimuksiin. Saadaanko näin luotettavaa kuvaa koronatilanteesta? Miten pystytään suojaamaan henkilökuntaa, kun käytännön kokemuksia avoterveydenhuollossa ei ole saatu koronapotilaista eikä siihen ole edes mahdollisuutta kuin erikoissairaanhoidossa?

Leviämisen kannalta on oleellista, miten tautia saadaan rajattua ihmisten keskuudessa. Kun kaikki asiakkaat on yhtäkkiä sysätty perusterveydenhuollon vastuulle ilman riittäviä testausmahdollisuuksia, on todella tärkeää, että suojavarusteita on henkilökunnalla myös käytettävissä riittävästi. Avoterveydenhuollossa kaikkia flunssapotilaita on käytännössä pidettävä mahdollisena koronapotilaana. STM:n ja THL:n pitäisi ottaa nyt vastuu koko terveydenhuollon kentästä ja varmistaa, että jokaisella mahdollisia koronapotilaiden hoitoon osallistuvalla hoitajalla ja lääkärillä on käytettävissään riittävät suojavarusteet. Suojavarusteiden saatavuus pitää varmistaa sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja ohjeistaa toimipaikat riittävän yksityiskohtaisilla ohjeilla riippumatta siitä onko kyse julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Poikkeuksellisen laajan epidemian hoitamiseen tarvitaan mukaan kaikkia toimijoita huolehtien samalla riittävästä ohjeistuksesta ja välineistöstä.

Eduskunnassa hallitus on vakuuttanut kyselytunnilla ja vastannut kirjalliseen kysymykseeni että suojavarusteet riittävät. Niiden saatavuus on ensiarvoisen tärkeää henkilökunnan suojaamiseksi tartunnoilta.

On ollut hyvä huomata, että ainakin suurista kaupungeista Espoo ja Helsinki ovat varautuneet ensi viikosta keskittämään infektiopotilaita tietyille terveysasemille. Tällöin suojautuminenkin tarunnoilta on selkeämpää. Samantyyppistä toimintamallia voisi harkita myös yksityinen sektori omassa toiminnassaan, jos siihen vain on edellytyksiä käytännössä.

Kun työmäärä on valtava ja potilaita paljon, on muistettava huolehtia hoitajien ja lääkäreiden jaksamisesta. Työmäärä lisääntyy, lomia perutaan ja työvelvoitteet painavat hoitajien ja koko heidän perheidensä niskaan. Työvuorot eivät voi olla kohtuuttoman pitkiä edes kriisitilanteessa. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös lepoa ja heillä on myös perhettä. Epidemia tullee kestämään useita viikkoja. Jos hoitohenkilökunta ja lääkärit ajetaan jo alkuvaiheessa piippuun, emme voi turvata henkilökunnan riittävyyttä koko epidemian ajaksi. Hyvä johtaminen ja riittävien resurssien turvaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka Ministeri Kiuru totesikin kyselytunnilla, että hoitohenkilökunnan tulee olla terveenä – ei sellaista voi tietenkään vaatia. Jokainen hoitaja haluaa, että heidän läheisensä ja he itse pysyvät itse terveinä. Hoitohenkilökunnan työmoraali on usein korkealla tasolla ja tekevät varmasti parhaansa ja ymmärtävät oman tärkeän osuutensa tässä terveydenhuoltoa ja koko muuta yhteiskuntaa järisyttävässä tilanteessa. Suomessa lääketiede ja henkilökunnan ammattitaito ovat korkealla tasolla, ja tähän osaamiseen voimme luottaa. Tässä poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa on yhdistettävä kaikkien voimavarat ja puhallettava yhteen hiileen, jotta tästä tämän vuosisadan suurimmasta kriisistä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, infektiosairaus, turvallisuus, ennaltaehkäisy, näytteenotto, pisaratartunta, terveydenhuolto

Tapiolan Tuuliniityn kaavasta, valtuustopuheenvuoro

Maanantai 12.10.2015 - Mia Laiho

Tuuliniityn kaava on pääosin onnistunut. Haluan tuoda esille kuitenkin muutaman asiaan liittyvän huolen, joihin toivon kiinnitettävän huomiota jatkosuunnittelussa. 

Ensiksi haluan tuoda esille huoleni kaavassa olevan 12-kerroksisen kerrostalon paloturvallisuutta ja kustannustasoa koskien. Nykyiset voimassa olevat määräykset eivät salli yli 8-kerroksista taloa paloturvallisuusnäkökulmat huomioiden. Miten kaavaan suunnitellaan rakennusta, joka ei nykyasetuksen mukaan ole paloturvallisuusnäkökulma huomioiden mahdollista. Miten voidaan turvata että korkeat puurunkoiset rakennukset ovat yhtä turvallisia kuin betoni- tai teräsrunkoiset. Sprinklaus nostaa rakennus- ja asumiskustannuksia.  Sprinklerin lauetessa puurakennuksen kuivatus on huomattavasti työläämpää kuin betonin. 12-kerroksisesta puukerrostalosta ei ole Suomessa myöskään aiempaa kokemusta.   

Yli 8-kerroksisen puukerrostalon rakentaminen edellyttää kehittämistä erityisesti paloturvallisuussuunnittelussa. Nämä asiat täytyy ottaa huomioon sitten tarkemmassa rakennussuunnitteluvaiheessa. On kuitenkin huomioitava ettei jos kustannukset tämän korkean 12-kerroksisen kerrostalon kohdalla näyttäisivät nousevan kohtuuttoman korkeiksi, tulee voida tyytyä myös matalampaan kerrostasoon, jos halutaan pitää kuitenkin kiinni alueen puurakentamisen periaatteesta. Jos pidetään tiukasti kiinni 12 kerroksesta ja halutaan rakennus puusta, olisi jätettävä mahdollisuus kieltäytyä hyväksymästä urakoitsijoiden tarjouksia, jos kustannukset uhkaavat karkaa käsistä.

Rakentamisen osalta olisi kiinnitettävä myös erityishuomio säänsuojaukseen. Suomen sääolosuhteet huomioiden kosteudenhallinta voi olla haastavaa ja riittävien kuivien materiaalien säilytystilojen saatavuus on huomioitava. Mitä enemmän talon osia pystytään tekemään valmiiksi muualla kuivissa tiloissa ja valmiiksi moduuleiksi, niin sitä parempi. Työmaavalvontaan on kiinnitettävä myös aikaisempaa enemmän huomiota ja resursseja, jotta vältytään piilevän kosteuden aikaansaamilta myöhemmiltä sisäilma-ja kosteusongelmilta. Valitettavasti nykyisinkin rakentamisen aikaisen valvonnassa on puutteita, kun useita uudisrakennuksia on jouduttu peruskorjaamaan jo muutaman vuoden kuluttua rakennuksen käyttöönotosta kosteusongelmien takia. Rakennuskustannuksia arvioitaessa on myös huomioitava rakentamisen jälkeiset puun vaatimat huoltokustannukset. 

Ihmiset keskimäärin kuitenkin kokevat puun viihtyisäksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, onhan suomessa tehty puisia omakotitaloja jo pitkään.  Markkinoille kerrostalojen kohdalla tarvitaan kuitenkin kilpailua vielä puumateriaalien tuotannossa ja elementtirakentamisessa. Parhaimmillaan puurakentaminen voi tuoda kuitenkin lisää kilpailukykyä yrityksille ja uusia työpaikkoja.

Vielä muutama sana pysäköinnistä. Nyt hyväksyttävänä olevassa Tuuliniityn kaavassa pysäköintinormeja on tiukennettu selvästi niin että 12-kerroksisen opiskelija-asunnoiksi suunnitellussa tornissa ei ole varauduttu lainkaan pysäköintitarpeeseen. Tässä kohtaa se on jossain määrin hyväksyttävää kun kyse on tilapäisestä asumisesta lyhyeen elämänvaiheeseen liittyen, ja vieressä kulkee metro, ja keskimäärin opiskelijoilla ylipäätänsä on vähemmän autoja. Sen sijaan rivitaloasuntojen kohdalla ihmetyttää pienet pysäköintinormit. Käytännössä kuitenkin ihmisillä on autoja. Vaikka pääsääntöisesti käytetään julkista liikennettä tai ainakin toiveena alueella on niin ihmisillä on kuitenkin myös tarvetta autolle, esim. sukulais/mökkireissut, huonekaluostokset, lasten päiväkotiin ja harrastuksiin viennit, viikottaiset isommat ostokset ym. Halusimme tai emme niin autoja nyt vain on ja ne täytyy myös saada jonnekin pysäköityä. Kannatinkin Palomäen toivomusesitystä:”Valtuusto toivoo, että kaavan toteuttamisen yhteydessä otetaan huomioon   

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuuliniitty, puurakentaminen, paloturvallisuus, pysäköinti

Päivähoitomuotoja perheiden tarpeiden mukaan

Maanantai 8.12.2014 - Mia Laiho

Perhepäivähoidon asemasta Espoon päivähoidossa keskusteltiin tänään valtuustossa. Tässä aiheesta pitämäni valtuustopuheenvuoro:

"Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämisestä oli perusteltu ja hyvä. Perhepäivähoito on jäänyt kuntien palvelutarjonnassa päiväkotitoiminnan jalkoihin. Perhepäivähoitajat hoitavat palvelujärjestelmän näkökulmasta yksittäisiä lapsia, ja yhden perhepäivähoitajan merkitys koko päivähoidon järjestämisessä kaupungissa ei välttämättä nouse niin korkealle.

Perhepäivähoidolla on kuitenkin pitkät perinteet, ja vanhemmilla ja lapsilla on siitä pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Perhepäivähoidossa lapsimäärien ollessa pienemmät myös infektiotauteja sairastetaan vähemmän, mikä taas vähentää lasten sairastelua ja sitä kautta myös vanhempien sairauspoissaoloja töistä.

Sisarusten sijoittumisen merkitystä samaan ryhmään ei voi myöskään sivuuttaa. Sillä on lapselle positiivinen ja läheisyyttä ja turvallisuutta tuottava merkitys. Valtuustoaloitteeseen annetussa vastauksessa Espoon virkamiehet kertovat että perhepäivähoidon kysyntä vastaa suurinpiirtein tarjontaa, lukuun ottamatta Tapiolan aluetta jossa kysyntä on yli kolme kertaa tarjontaa suurempaa. Mutta voidaan kysyä kertovatko luvut muillakaan alueilla oikeaa kysyntää ja toivetta, minkä hoitomuodon vanhemmat haluaisivat lapselleen.  

Kun perhepäivähoitajista ei ole saatavilla samalla tavoin tietoja kuin päiväkodeista eikä ole varmuutta paikan saamisesta perhepäivähoidosta niin vanhemmat mieluummin laskevat varman päälle ja valitsevat ensisijaisesti päiväkodin. Perhepäivähoitajien houkuttelevuutta on vähentänyt myös esimerkiksi kunnallinen työaikalainsäädäntö, joka on ajanut perhepäivähoitajia muihin tehtäviin. Vanhempien kiinnostuskin voi luonnollisesti olla vähäisempää jos ei voida taata että varahoitopaikka olisi sama.

Kaupungissa on kuitenkin useita yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka mielellään ottaisivat enemmän hoitolapsia ja toisaalta vanhempia jotka toivoisivat perhepäivähoitoa ensisijaiseksi hoitopaikaksi.  Ongelma on ollut, miten vanhemmat saavat tietoa heidän toiminnastaan, tarjonnastaan, ja miten tarjontaa ja kysyntää voitaisiin myös kaupungin puolesta sovittaa yhteen. Yksityisen perhepäivähoidon kustannukset on myös laskettu selvästi alhaisemmaksi kunnalliseen päivähoitoon verrattuna.

Voisiko tässä kaupunki toimia ehkä jonkinlaisena linkkinä yksityisten palveluntuottajien ja perheiden välillä samalla kun kaupungin vastuulla on valvoa heidän toimintaansa? Oleellista olisi kuulla perheitä ja heidän tarpeitaan. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita heille soveltuvin päivähoitoratkaisu, oli se sitten perhepäivähoito tai päiväkoti, ja erilaisilla hoitoajoilla perheiden eri elämäntilanteiden tarpeen mukaan. Kaupungissa tarvitaan erilaisia päivähoitomuotoja ja niiden tasapuolinen kehittäminen olisikin jatkossa tärkeää."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, perhepäivähoito, päiväkodit, turvallisuus, läheisyys, sisarukset