Maakuntasote on isoille kaupungeille ja Uudellemaalle vahingollinen

Torstai 24.6.2021 - Mia Laiho, Pia Kauma ja Sari Sarkomaa

Julkisuudessa on noussut esille epäselvyyttä soten taloudellisista vaikutuksista. Asiantuntijakuulemisissa näkemykset ovat olleet kuitenkin hyvin yksiselitteisiä; hallituksen sote-esitys johtaa laajojen asiantuntijalausuntojen mukaan merkittävään kustannusten kasvuun. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on hillitä julkisen talouden kustannusten kasvua väestön ikääntyessä, mutta siihen haasteeseen hallituksen sote-malli ei vastaa. Käytännössä ainoa rajoitin rahoitusmallissa on väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu otettaisiin rahanjaossa huomioon 80-prosenttisesti vuodesta 2025 eteenpäin.

Tukeudumme valtiovarainministeriön laskelmien lisäksi myös asiantuntijoiden arvioihin. Olemme kuulleet eri valiokunnissa satoja asiantuntijoita, järjestöjä, kuntia, kaupunkeja ja yliopistoja, jotka ovat laajasti esittäneet huolensa sote-esityksen vakavista epäkohdista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan kokonaisarviota lakiesityksen taloudellisista vaikutuksista ei voida tehdä, koska siihen merkittävästi vaikuttavat muut sote-uudistuksen osat ovat vielä keskeneräiset. THL ja VATT ovat jo käynnistäneet työn virheellisen rahoitusmallin korjaamiseksi, josta odotetaan tuloksia jo puolen vuoden päästä.

Palvelujärjestelmän haasteet ovat erilaisia eri puolilla maatamme. Rahoituksen kohdentamiseen hyvinvointialueille käytetään THL:n tarvevakiointimallia, joka on monelta osin vajavainen ja siten asettaa vakavasti kyseenalaisiksi mallin lopputuloksena syntyvät alueellisen tarvevakiointikertoimet. HUS:n tutkimuksen mukaan malli jättää huomioimatta jopa puolet kustannusten perusteina olevista sairauksista. Kasvavien kaupunkien osalta tarvetekijät eivät kuvaa hyvinvointialueiden tosiasiallista palveluntarvetta ja siten rahoitus ei ohjaudu tarpeenmukaisesti. 

THL:n mukaan on ilmeistä, että pelkästään valtion rahoitukseen nojautuminen heikentää hyvinvointialueiden kannusteita toimia taloudellisesti. Tiukassa valtionohjauksessa olevan hyvinvointialueen rahoitus perustuu toteutuneisiin kustannuksiin eli sen kannattaa lähtökohtaisesti kuluttaa mahdollisimman paljon riippumatta hoidon tarpeesta tai laadusta. Aalto-yliopiston professori Teemu Malmin mukaan valtiojohtoisessa rahoituksessa on ilmiselvä kannustinongelma - hyvinvointialueilla on vahva kannustin olla alittamatta sille määrättyä budjettia. Kun esitys sisältää vielä ideologiasa rajoituksia yksityisen palveluntuotannon hyödyntämiseen, viedään hyvinvointialueilta myös työvälineet järjestää palvelut kustannustehokkaalla ja laadukkaalla tavalla.  

Eduskunta ei ole saanut arvioita siitä, mitkä uudistuksen taloudelliset vaikutukset kuntiin ja hyvinvointialueille ovat edes lyhyellä tähtäimellä. Uudistuksessa kunnilta siirtyisi menoja hyvinvointialueille 19,86 mrd. € ja kuntien veroprosentteja leikattaisiin 13,26 % vuonna 2023. Vähennys ei kuitenkaan huomioi riittävästi kuntien nykyisiä kustannusrakenteen eroja, vaan heikentää kuntien tuloja, vaarantaa palvelutuotannon ja vähentää työpaikkoja sekä johtaa suhteellisen velkaantuneisuuden merkittävään kasvuun. Olemme huolissamme siitä, että kuntien oma arvio poikkeaa valtiovarainministeriön arviosta merkittävästi.

Miljoonan asukkaan Uudenmaan alue on koko maan kasvun veturi. Pidämme välttämättömänä, että Uudenmaan kasvukuntien talouden tasapainoon pääseminen ja rahoituksen riittävyys varmistetaan kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi Espoo yksin arvioi kokonaisvaikutusten olevan jopa 70 miljoonaa euroa. Vantaasta uudistuksesta aiheutuva verotulopohjan kapeneminen ei tule mahdollistamaan investointien rahoittamista edes nykyjärjestelmää vastaavalla tasolla. Erityisen suurta huolta kannamme asiantuntijoiden tapaan kuntiin keskeisimmän jäljelle jäävän tehtävän eli sivistystoimen rahoituspohjasta.

Uusi rahoitusmalli ja siihen liittyvä tasausjärjestelmä johtaa merkittävään tulonsiirtoon Uudeltamaalta muualle Suomeen. HUSin mukaan arvio rahoituksen supistumisesta koko Uudenmaan soten osalta on noin 400 M€ vuodessa, mikä HUS-yhtymän osalta tulee tarkoittamaan yhteensä yli 100 milj. euroa vuodessa. Suomen johtavaan ja ainoaan laajasti kansainvälisellä tasolla toimivaan yliopistosairaalaan HUS:iin kohdistuva rahoitusleikkaus vaikuttaisi koko maahan.

Hallitus ennakoi itsekin, että uudistuksella on negatiivinen vaikutus julkiseen talouteen seuraavien 10 vuoden aikana. Jo pelkästään uudistuksen muutoskustannukset ovat hallituksen omien arvioiden mukaan 3,1 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Asiantuntijoiden toimesta on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan todelliset muutoskustannukset tulevat olemaan tätäkin korkeammat, jopa yli neljä miljardia euroa. Hallituksen esityksen hyväksyminen heikentää julkista taloutta varmasti koko tulevan vuosikymmenen ajan.

Lyhyttä aikaväliä olennaisempaa on esityksen aiheuttama pysyvä vahinko kustannuskehitykselle. Talousvaliokunta pyysi lausuntoja nimenomaan esityksen pitkän aikavälin kannustinvaikutuksista ja palaute oli murskaavaa. Esitys vie kannustimet laadukkaiden ja kustannustehokkaiden palveluiden järjestämisestä. Kustannusjarrusta huolimatta alueille myönnetään rahoitus toteutuneiden kustannusten perusteella, joka syö suurelta osin sen kannustinvaikutuksen. Myös arviointimenettelyn uhkaa pidettiin vähäisenä. Esimerkiksi Professori Paul Lillrank Aalto yliopistosta toteaa, että ”Näin olleen arviot alan kokonaiskustannusten kasvukäyrän kääntymisestä kohti laskevaa trendiä kuluvan vuosikymmen loppupuolella ovat sangen toivorikkaita.” Maakuntaverosta ollaankin kiireesti valmistelemassa paikkaajaa maakuntasoten vakaviin rahoitusvajeisiin. Edes parlamentaarinen maakuntaverokomitea ei suositellut veron käyttöönottoa.

Saatujen lausuntojen perusteella on selvää, ettei hallintouudistuksen tekeminen tuo parannuksia ihmisten palveluihin vaan rikkoo enemmän kuin RAKENTAA. Julkisen talouden kestävyyden heikkeneminen heikentää koko julkisen sektorin kykyä tuottaa laadukkaita palveluita kansalaisille. Mielestämme ei ole järkevää toimeenpanna näin mittavaa ja perustavanlaatuista uudistusta, jonka rahoituspohja on epävakaalla ja keskeneräisellä pohjalla.

Kansanedustajat Mia Laiho, sosiaali-ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Pia Kauma, talous-ja sosiaali-ja terveysvaliokunnan jäsen

Sari Sarkomaa, valtiovarainvaliokunnan jäsen

Pitämäni Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro sote-välikysymyskeskusteluun 1.6.

Tiistai 1.6.2021 - Mia Laiho

Arvoisa puhemies,

Suomeen on tehty soteuudistusta kahdesta syystä. Siksi, että rahat riittäisivät harmaantuvan Suomen palveluihin, ja siksi, että hoitoon pääsisi kohtuullisessa ajassa. Tämä uudistus ei vastaa kumpaankaan näistä ongelmista. 

Soteuudistus kasvattaa valtion velkaantumista ainakin 10 vuotta, eikä uudistuksessa ole yhtään keinoa, joka lyhentäisi terveyskeskusjonoja. Päinvastoin ne pitenevät.

Arvoisa puhemies,

on mahdotonta ymmärtää, miksi Vihreät tukevat tätä uudistusta. Yksi uudistuksen keskeisimpiä ongelmia on se, että sen rahoitusmalli on täysin kestämätön suurille kaupungeille. Jatkossa puolta pienemmällä budjetilla pitäisi rakentaa entinen määrä kouluja, teitä, liikuntapaikkoja tai päiväkoteja. Ei tule onnistumaan.

Erityisen hankala rahoitusmalli on Helsingille ja Uudellemaalle. Yksin Helsingin, Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta leikataan 100 euroa asukasta kohden, tarkoittaen yhteensä yli 130 miljoonan euron leikkauksia. Vihreiden eduskuntaryhmän kansanedustajista puolet on valittu Helsingistä ja Espoosta, ja ne alueet ovat koko mallin suurimmat häviäjät. Ei vaikuta siltä, että asia olisi hoidossa.

On myös käsittämätöntä, että Vihreiden ajama uudistus tulee lukuisissa kunnissa johtamaan koulutusleikkauksiin. Tulevaisuudessa kunnan budjetista valtaosa olisi koulutuksen menoja. Osa kunnista menettää rahoitusmallissa enemmän rahaa kuin ne ovat sosiaali- ja terveyspalveluihinsa käyttäneet. Nämä rahat joudutaan ottamaan pois koulutuksesta. Entä mitä tehdään sitten, kun talous seuraavan kerran syöksyy alas ja vyötä joudutaan kiristämään? Valitettavasti säästöt kohdistuvat koulutukseen.

Arvoisa puhemies,

SDP on yrittänyt viime vuosina profiloitua puolueena, joka laittaa vanhusten palvelut kuntoon. Minä haluaisin kysyä teiltä, mitä te vastaatte mikkeliläiselle, kouvolalaiselle tai tuusulalaiselle ikäihmiselle, jonka palvelut tulevat heikkenemään rahojen uusjaon vuoksi? Jo aikaisemmin hyväksytty hoitajamitoitus on jo nyt ajamassa kotihoitoa ahtaalle, mutta kuinka käy, kun asiakaskohtaiset resurssit laskevat entisestään? 

Jos tämän uudistuksen pitäisi parantaa palveluita, miksi hoitotakuu ei ole osana tätä uudistusta, vaan aivan irrallinen palanen, jota ei näy, eikä rahoja sille kuulu. Te olette ajamassa läpi maakuntamallia ilman mitään palveluiden laatua parantavia esityksiä. 

Esityksestä puuttuu myös yliopistosairaaloiden aseman turvaaminen ja niiden vaadittava rahoitus. Miten te voitte ajaa läpi uudistusta, joka esityksessä olisi merkittävällä tavalla heikentämässä korkeatasoista erikoissairaanhoitoa, opetusta ja tutkimusta?

Arvoisa puhemies,

ei käy kateeksi myöskään keskustaa, jota vasemmistoliitto ja Kiuru ovat vieneet kuin litran mittaa. Suomessa on 18 200 sosiaali- ja terveysalan yritystä, joissa työskentelee 80 000 ammattilaista. Jatkossa yritysten ja järjestöjen mahdollisuuksia tuottaa palveluita kavennetaan merkittävästi. Monituottajamallia ajetaan alas. Ostopalveluita, ulkoistuksia ja alihankintoja rajoitetaan ja ihmisten valinnanmahdollisuuksia heikennetään.

Mitä te vastaatte niille potilaille, joiden kuntoutus tutun terapeutin kanssa päättyy, kun jatkossa alihankintakielto tämän estää? Tai niille pienyrittäjille, joilta hyvinvointialue ei enää jatkossa voi hankkia laadukkaita palveluita? Entä niille pienille kunnille, jotka ovat pystyneet pitämään palvelut kunnassa ulkoistuksella, mutta ei ilman sitä?

Arvoisat keskustalaiset, tämäkö todella on sitä politiikkaa, jolla Suomi saadaan nousuun? Koko sote-esityksen yleinen henki on se, että yrittäjä on paha, julkinen hyvä. Sillä asenteella ei pitkälle pötkitä.

Arvoisa puhemies,

tämä soteuudistus ei ole mikään uudistus. Se ei paranna hoitoonpääsyä, eikä auta siinä, että rahat riittäisivät paremmin. Uudistusta, joka ei vie asioita eteen-, vaan taaksepäin, ei kannata tehdä. Siksi Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee XX:n esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Missä mennään SOTE-uudistuksessa?

Keskiviikko 27.1.2016 - Mia Laiho

Kunnilta on pyydetty lausuntoa liittyen hallituksen linjauksiin itsehallintoaluejaon perusteiksi ja SOTE-uudistuksen askelmerkeiksi. SOTE-uudistus on Suomen terveydenhuollon historiassa merkittävin muutos vuosikymmeniin. Ongelmallista on, että kuntien on annettava lausunto tilanteessa, jossa itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden perustavaa laatua olevat periaatteet kuten rahoituksen järjestäminen on vielä suunnittelematta. Espoo kuten muutkin kunnat joutuvat antamaan lausuntonsa siis hyvin vähäisillä perustiedoilla tulevasta rakenteesta.  Espoon lausuntoa valmisteltiin ja muokattiin sekä sosiaali-ja terveyslautakunnassa, Kaupunginhallituksessa ja päätettiin lopullisesti valtuustossa 25.1. Haluan nostaa hallituksen esityksestä esille muutamia kohtia.

Uudenmaan alueen suuri koko. Uudenmaan maakunta on 23-kertaa suurempi väestömäärältään kuin pienin maakunta. Mielestäni  lakiesityksen ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: Ensimmäinen ratkaisumalli olisi, että SOTE-alueiden määrää on tarkasteltava uudelleen, ja selkeästi vähennettävä niitä, jotta lakiesitys voisi jotenkin toimia näillä laajemmilla väestöpohjilla. Uudenmaan väestö on yli 1,6 miljoonaa, kun taas pienimmällä SOTE-alueella 200 000 asukkaan luokkaa. Hienoinen ero siis. Tottakai väestöpohja vaikuttaa myös siihen, miten palvelut järjestetään. Ei voida oikein sekoittaa puuroja ja vellejä sekaisin. No, tämä ensimmäinen vaihtoehto tuskin on realistinen, olihan hallitus vaarassa kaatua sen takia että itsehallintoalueiden ja SOTE-alueiden määrästä oli vaikea löytää yhteisymmärrystä puolueiden kesken. Toinen vaihtoehto on että Uudenmaan alueelle on säädettävä erityislaki, joka ottaa huomioon Uudenmaan suuren koon ja alueen erityispiirteet (kuten hintataso, syrjäytyneet, maahanmuuttajat, monikielisyys). Tämä olisi vähintä mitä SOTE:n eteen Uudenmaan aluetta ajatellen pitäisi tehdä. Erityislaissa voisi tarkastella myös tuotannollisten SOTE-alueiden mahdollistamista, jotta vaikutusmahdollisuudet palveluihin olisivat paremmat ja palvelujen tuotanto olisi lähempänä ihmisiä.

Rahoitus ja SOTE-kustannukset.  Lähtökohtana tulee olla ettei kuntalaisten veroaste saa nousta. Tästä on pidettävä kiinni myös pidemmällä aikavälillä. Suomen heikentyneessä taloustilanteessa kustannusten hallintaan olisi muutoksessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa kuntien sosiaali- ja terveystoimen resurssit eivät voi kasvaa palvelujen kysyntää vastaavasti. Samalla rahalla pitää siis saada aikaan siis enemmän palveluita. Asioita pitää pystyä tekemään järkevämmin, hyödyntämään sähköisiä palveluita ja kohdentamaan kasvotusten asiakaspalvelua niille, jotka sitä tarvitsevat.

Miten määritellään valinnanvapaus? Mitkä palvelut ja millä kriteereillä kuuluvat julkisen rahoituksen piiriin. Mitä palveluja ja minkä verran maksetaan verorahoilla? Tarvitaan yhtenäiset kriteerit valinnanvapauden piiriin kuuluvista palveluista. Olisi keskityttävä niiden palvelujen tuottamiseen, jotka auttavat ihmisiä selviytymään paremmin arjessa ja tuottavat asukkaille terveyshyötyä. 

Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut tulisi järjestää lähellä ihmistä, matalalla kynnyksellä. Byrokratia ei saa viedä niitä liian kauas asukkaista. Nykyisessä esityksessä on vaarana että byrokratia lisääntyy, ja palvelut keskittyvät ja karkaavat yhä kauemmaksi asukkaista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislain tavoitteena oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa, ja järjestää yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset palvelut kustannustehokkaasti. Tämä tulisi hallituksen muistaa SOTE-lain valmistelussa. Olisi erittäin ikävää sekä asiakkaiden, palvelujen saatavuuden ja koko Suomena talouden kannalta, jos SOTE-uudistus epäonnistuu eri puolueiden omien valtapyrkimysten ja keskustan ajaman aluepolitikoinnin takia. SOTE-uudistus ei saa jäädä maakuntauudistuksen jalkoihin. Uudistus vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään. Kansanedustajien tulisi muistaa edustavansa koko Suomea päätöksiä. Tässä on kuitenkin niin suurista asioista kysymys.  

SoTe-uudistukseen järkeä

Keskiviikko 4.3.2015 - Mia Laiho

Sosiaali- ja terveydenhuollon (SoTe)uudistus on seuraavan eduskuntakauden suurin yksittäinen uudistus. Kuntien menoista yli puolet koostuu sosiaali-ja terveydenhuollon kustannuksista. Ei ole yhdentekevää miten SoTe-uudistus toteutetaan. SoTe-uudistuksessa on kyse isoista rahoista ja ihmisten palveluista. SoTe-uudistuksen ratkaisulla on merkittävät vaikutukset talouden tasapainoon, työllisyyteen ja perheiden hyvinvointiin.

Sosiaali-ja terveysvaliokunnan esittämän SoTe-esityksen pohjalla ei ole ollut käytössä kattavaa taloudellisten vaikutusten arviointia. Tähän mennessä saatujen laskelmien perusteella useimpien Uudenmaan kuntien sosiaali-ja terveydenhuollon menot kasvaisivat merkittävästi, mikä tarkoittaisi käytännössä kunnallisveroprosentin nousua. Kustannusten hallinnan kannalta olennaiset ennaltaehkäisevät palvelut ovat jääneet esitetyissä malleissa huomiotta, ja kannustimet niiden toteuttamiseen puuttuvat. Samanaikainen järjestämis-ja tuottamisvastuu asettaa myös haasteita terveelle kustannuksia hillitsevälle kilpailulle.

SoTe-uudistus on tehtävä huolellisen suunnittelun, todellisten lukujen ja taloudellisesti kestävän rahoitusmallin pohjalta. Valmisteluprosessin tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Demokratiaan kuuluisi myös että kuntia kuultaisiin ennen lopullista päätöstä. Hyvään kokonaisratkaisuun ei ole pikatietä. Nyt on mentävä palvelut ja kestävä talous edellä. Tätä massiivia meitä jokaista koskettavaa uudistusta ei pidä pilata liialla kiireellä ja poliittisella pelillä.

Mielipidekirjoitukseni Keski-Uusimaa 20.10.14:Sote-uudistuksessa rahat karkaavat kunnan käsistä

Tiistai 21.10.2014 - Mia Laiho

Tuusula ja Järvenpää olisivat SOTE-uudistuksen häviäjiä (Keski-Uusimaa 15.10.14), mikä johtaisi veroprosentin tarkistukseen. Kuntien sosiaali-ja terveyspalvelujen kustannukset muodostavat nykyään yli puolet kunnan budjetista.

Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset eivät siis ole vähäpätöinen asia. Nykymuodossaan SOTE-järjestämislaki tulisi heikentämään kuntien vaikutusmahdollisuuksia SOTE-kustannusten hallintaan. Pelkään pahoin että kunnista tulisi SOTE-alueen laskuautomaatteja ilman todellista vaikutusmahdollisuutta laskun suuruuteen.  Kunnat ovat joutuneet antamaan oman lausuntonsa SOTE-lakiluonnoksesta, joka on monin paikoin vielä aivan keskeneräinen.

Uudistuksen kuntakohtaisia laskelmia ei ole ollut avoimesti saatavilla lausuntoa annettaessa, ja rahoitustyöryhmän ehdotus on vielä valmistumatta. Lakiluonnoksen perusteella tuottajiksi on suunniteltu suuria kuntia tai kuntayhtymiä. Jos tuotantovastuu keskitetään vain isoille toimijoille on vaarana ettei alueella synny palvelujen kustannuksia kurissa pitävää ja laatua ylläpitävää tervettä kilpailua. Oikeusministeriö ehti myös kritisoida esitystä liittyen yksittäisten kuntien aseman heikkenemiseen uudistuksessa (HS 15.10.14). SOTE-lakiluonnos onkin vasta keskeneräinen raakile, joka vaatii vielä jatkotyöstämistä. Kun uudistuksen rahoituksesta on saatavilla enemmän tietoa ja perustuslailliset ongelmat on selvitetty, tulisi kuntia kuulla uudelleen. Kaiken tämän sekavan hallintokuvion keskellä sivuhuomioon on jäänyt miten uudistus vaikuttaa tavallisen kuntalaisen arjen palveluihin. 

Parantaako uudistus lääkärille pääsyä? Miten käy lähipalveluiden? Miten lastensuojelu järjestetään? Miten asukkaiden alueellinen  tasavertaisuus  huomioidaan? Sosiaali-ja terveyspalveluiden rakenteen uudistus koskettaa meitä jokaista. Uudistus vaatii arvoisensa huolellisen ja kunnollisiin kustannuslaskelmiin pohjautuvan suunnittelun.