Miten riskiryhmään kuuluva selviää Uudellamaalla koronaepidemian aikana?

Maanantai 30.3.2020 - Mia Laiho

Kuka kuuluu vakavaan koronainfektion riskiryhmään? Yllätys, kyse ei ole vain ikäihmisistä yli 70-vuotiaista, vaikka heidän riskistään onkin paljon puhuttu. THL:n määrittelyn mukaan siihen kuuluu myös henkilöt, joilla on vaikea-asteinen sydänsairaus, huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus, diabetes, johon liittyy elinvaurioita, krooninen munuaisten tai maksan vajaatoiminta, leukemia- ja lymfoomapotilaat ja potilaat, joilla on vastustuskykyä heikentävät lääkitys. Kyseisiä sairauksia voi olla lapsilla, nuorilla, aikuisilla, sekä ikäihmisillä.

Uudenmaan rajat suljettiin 28.3.20 valmiuslain 118§ päätöksellä. 1,7 miljoonaa ihmistä, reilu 30% Suomen väestöstä on erotettu muusta Suomesta. Kun tartunnat väistämättä lisääntyvät vielä Uudenmaan sisällä, Uudenmaan ihmisten tartuntariski kasvavat. Uudellamaalla riskiryhmään kuuluvat henkilöt ovat samalla myös suuremmassa riskissä sairastua koronainfektioon. Mitä sitten pitäisi tehdä heidän suojelemiseksi? Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Tässä joitakin nostoja siitä ja vähän muutakin.

Riskiryhmät joutuvat myös asioimaan kaupassa, ellei heillä ole sellaista apua, joka voisi sen heidän puolestaan tehdä tai osaamista ruokakassin tilaamiseen. Meillä on myös paljon riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden vanhemmat, joku perheenjäsen tai riskiryhmään kuuluva itse käy töissä. Jos etätyö ei ole mahdollista niin työnantajan kanssa on järkevä miettiä, voisiko työyksikön sisällä tehdä muutosta työtehtävien osalta vähemmän riskialttiiseen työympäristöön. Ruokakaupoissa hyvään hygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ostoskärryt, ovien kahvat, hedelmä-ja vihannespuntarit ym ja niiden hygieniasta huolehtiminen oleellista. Irtotuotteet on jo monesta kaupasta korjattu pois, hyvä niin.

Riskiryhmiin kuuluvat joutuvat myös käyttämään perusterveitä ihmisiä enemmän sairaaloiden ja terveyskeskusten palveluita. Riski saada tartunta näissä palveluissa kasvaa, jos asiaa ei ole yksiköissä huomioitu riittävällä tavalla. Pelko sairastua on todellinen. Riskiryhmiin kuuluvien potilaiden tartuntariski tulee minimoida. Vaikka suosituksena on pysyä kotona niin monen on liikuttava itse julkisilla paikoilla ja käytävä sairaaloissa perussairauksiensa takia. Hygienia, ohjeistus ja riskien minimointi ovat nyt avainasemassa näiden ihmisten tartunnan saamisen ehkäisemiseksi. Jos esim. syöpähoidossa käyvä ihminen saa koronainfektion, on taudin aiheuttama kuolemanriski moninkertainen.

Riskiryhmään kuuluvia ihmisiä testataan koronan kannalta edelleen samoissa pisteissä muiden potilaiden kanssa. Heitä ei tulisi altistaa testauspisteiden tartuntavaaroille. Julkisessa keskustelussa on noussut esille riskiryhmään kuuluvien ihmisten huoli saada tartunta viimeistään testauspisteillä.  Riskiryhmille riskialttiimpia paikkoja on testauspisteet, mikäli he joutuvat odottamaan testausta samassa tilassa oireellisten potilaiden kanssa. Riskiryhmien testaus tulisi hoitaa ennemminkin esimerkiksi kotikäynnillä tai drive-in-tyyppisissä paikoissa, ettei heidän tarvitse altistua julkisten testauspisteiden odotustiloille. Myös testauspisteiden hygienian on oltava niin hyvällä tasolla ettei testaukseen meneminen itsessään jo pelota riskiryhmään kuuluvia. Testauspisteillä tulisi olla desinfektioainetta saatavilla sekä turvavälistä olisi pystyttävä pitämään huolta. Odotusaika testaukseen olisi pidettävä myös mahdollisimman lyhyenä. Kenenkään ei tulisi pelätä saavansa tartuntaa testauspaikalla.

Viime päivinä lehdistä on saatu lukea myös tapauksesta, jossa lasten syöpäosastolla työskennellyt hoitaja oli sairastunut koronaan. Työntekijät, jotka ovat oireettomia saattavat tartuttaa. Heidät pitäisi testata, jotta voidaan turvallisesti hoitaa potilaita. Hoitajien testaamattomuus on riski potilaille, etenkin kun otetaan huomioon taudin tarttuvuus jo muutama päivä ennen oireiden ilmaantumista. Hoitohenkilökuntaa tulisi testata erittäin matalalla kynnyksellä, jotta henkilökunta ei levitä tautia eteenpäin. Erityisesti syöpä- ja muita immuunipuutospotilaita hoidettaessa pitäisi testata myös oireettomia hoitajia, etteivät he tietämättään levitä virusta näihin haavoittuviin asiakasryhmiin. Heikon tai jopa olemattoman vastustuskyvyn omaavilla potilailla on merkittävä kuolemanriski, jos he saavat koronaviruksen.

Kannan huolta myös 75 000 kotihoidon asiakkaasta. Hoitajat heidän ympärillään voivat vaihtua jopa yli 60 kertaa kuukauden aikana.  Usein vaihtuvat hoitajat ja puutteellinen suojavarusteiden saatavuus ja ohjeistus lisäävät kotihoidon asiakkaiden tartuntariskiä merkittävästi. Ensin määrätään ikäihmiset pysymään kotona, mutta sitten kotona voi rampata saman vuorokauden sisällä jopa monta eri hoitajaa kotihoidosta. Ei vaikuta järkevältä infektion leviämisen ehkäisyn kannalta. Sosiaali-ja terveysministeriön pitäisi valtakunnallisesti ohjeistaa myös tätä asiaa.

Me kaikki voimme ja meidän tulee tehdä kaikki voitavamme sekä itsemme että riskiryhmien suojelemiseksi. Tavoitteena pitää olla viruksen pysäyttäminen. Aikaa ei ole hukattavana!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, infektiosairaudet, testaus, kotihoito, kauppa, sote

Ulkomailta palaavat saatava todelliseen karanteeniin

Keskiviikko 25.3.2020 - Mia Laiho

THL:n arvion mukaan koronaepidemian riskialueilta saapuu takaisin Suomeen lähes 200 000 henkilöä ja osalla heistä on todennäköisesti matkassaan virustartunta. Matkustajien mukanaan tuomat koronavirustartunnat ovat todellinen riski ja niistä pitää olla oikeasti huolissaan.

Hallitus ohjeisti 16.3 ulkomailta palaavia sopimaan työhön paluunsa ajankohdasta ja kahden viikon poissaolosta yhdessä työnantajansa kanssa. Päivä tämän jälkeen liikenneministeri sanoi julkisesti, että ”nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla”. Maailmalla pahentunut tilanne on selkeästi saanut ulkomailla asuvat Suomalaiset tekemään päätöksen paluusta. Useimmat Suomeen saapuvat eivät ole saaneet virallista tietoa karanteenista. Moni kriittisen alan työntekijä on mennyt jopa seuraavana päivänä töihin.

Kun suomalaisilla on ollut suuri huoli päästä takaisin kotimaahansa järjestettyjen lentojen myötä, oireita on voitu jopa piilotella, ettei kotiinpaluu peruuntuisi. Näin herkästi leviävän taudin kohdalla oireiden piilottelu on äärimäisen vaarallista kanssamatkustajia kohtaan. Vasta viime viikon lopulla lentokentälle saatiin ohjeita maahan takaisin palaaville, vaikka tartuntariskit oli tiedossa jo aiemmin. Edelleenkin lentokentältä voi kukin lähteä minne päin Suomea tahansa busseilla, junilla tai minkä kulkuvälineen itse kukin on valinnut.

Eihän se nyt voi näin mennä. Pitäisi olla selvä viranomaistaholta tuleva määräys, että ulkomailta tulevia koskee kahden viikon ehdoton karanteeni, ja matkustajilla pitää olla selvä suunnitelma, miten he siirtyvät lentokentältä kotiinsa ja etteivät he voi asioida esim. kaupassa tai huoltoasemalla. Suomi ja koko maailma on korona viruksen takia erittäin poikkeuksellisessa tilassa. Suomen lisäksi monet maat ovat laittaneet rajat kiinni ja nyt myös Suomen sisällä suunnitellaan liikkumista rajoittavien rajojen käyttöönottoa.

Etenkin nyt kun Uudenmaan rajoja on suunniteltu suljettavan, pitää olla selvät suunnitelmat, miten ulkomailta tulevat suomalaiset siirtyvät lentokentältä ja koteihinsa. Tulee myös miettiä voivatko he ylipäätänsä ylittää Uudenmaan rajan maan sisällä, jos heidän kotinsa on Uudenmaan ulkopuolella? Ja miten toimitaan satamista tulevien matkustajien suhteen? Viranomaisten tulee antaa ulkomailta palaaville selkeät määräykset ja ohjeet, jotta virus ei pääse laajenemaan edelleen maassamme. Nyt on viimeinen hetki vielä yrittää hillitä ulkomailta Suomeen palaavien mukana tuomaa koronakuormaa.

Lentokentältä palaaville ihmisille tulee tehdä selväksi, että määrätty karanteeni ei saa vuotaa. Tiukka ohjeistus ja eristäminen on tarpeen, jotta epidemian leviäminen maanlaajuiseksi saadaan pysäytettyä.

Olen myös huolissani lentohenkilökunnasta heidän altistuessaan virustartunnoille lennon aikana. Olisiko perusteltua, että myös lentohenkilökunta noudattaisi työnsä ulkopuolella myös karanteenia?

Hallituksen pitää nyt nopeasti tehdä päätöksiä Suomeen palaavien matkustajien todellisen karanteenin osalta. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kansainvälinen ja sinne palaavat matkustajat ovat kotoisin ympäri Suomen. Ulkomailta palaavat ihmiset on eristettävä muista heti, jotta tämä äärimmäisen herkästi tarttuva tauti ei pääse leviämään lisää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, ennaltaehkäisy, turvallisuus, karanteeni, infektiosairaudet, terveydenhuolto

Terveydenhuollon suojavarusteita on valmistettava myös Suomessa

Tiistai 24.3.2020 - Mia Laiho

Koronaepidemian takia suojavarusteiden kuten hanskojen, suojatakkien ja suu-nenäsuojusten kysyntä ja käyttötarve on lisääntynyt räjähdysmäisesti Suomessa. Hoitohenkilökunnan suojaaminen on yksi tärkeimmistä asioista koronaviruspandemiataistelussa ja tähän tarvittavia suojavarusteita kuluu potilaiden hoidossa paljon. Suojavarusteita tarvitaan, jotta infektiopotilaita hoitava hoitohenkilökunta ei itse sairastu tai levitä tautia sekä riskiryhmien suojaamiseksi, esim. kotihoidon, pitkäaikaista perussairautta sairastavien, tai syöpähoidoissa olevien asiakkaiden hoidossa.

Jätin eilen hallitukselle toimenpidealoitteen suojavarusteiden omatuotannon käynnistämiseksi ja niiden saatavuuden turvaamiseksi.

Tilanne on huolestuttava. Suomessa varmuusvarastot on jouduttu jo avaamaan, vaikka epidemia-aalto on vasta edessä. Huoli niiden riittävyydestä onkin suuri. Suuren kysynnän takia suojavarusteissa joudutaan tekemään jo nyt tiukempia ohjeistuksia niiden käytön suhteen. Ylisuojausta ei pidä olla, mutta sen pitää olla kuitenkin riittävä. Meille ei saa tulla sellaista tilannetta, että henkilökunta joutuu työskentelemään ilman asianmukaista suojausta.

Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että muutkin maat kilpailevat samoista tuotteista, koska kyseessä on maailmanlaajuinen pandemia ja kysyntä tarvikkeille on valtava. Jos jäämme ulkomailta tuotavien suojavarusteiden varaan, olemme todella pulassa.

Hallituksen on luotava ripeästi yrityksille mahdollisuudet aloittaa ilman turhaa byrokratiaa suojavarusteiden valmistaminen, jotta toimituspula ei aiheuta täällä samanlaisia hoitohenkilökuntaan vaikuttavia työturvallisuusriskejä kuin maailmalla.

Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on maan huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Huoltovarmuuden turvaamiseksi Suomen olisi välttämätöntä alkaa valmistaa suojatarvikkeita myös itse. Suojatarvikkeiden kysyntä vain kasvaa ja huoltovarmuusvarastot hupenevat vauhdilla. Maskien ja suojatakkien valmistus ei pitäisi olla ylivoimaista. Kyse on kuitenkin varsin yksinkertaisista malliltaan olevista tuotteista, joiden tarkoitus on suojata. Suojaustarkoitukseen käytettävät tarvikkeet ovat ns. puhtaita tuotteita, mutta niiden ei tarvitse olla steriilejä, eli leikkaussaliolosuhteisiin sopivia. Steriilit tuotteet ovat sitten asia erikseen, ne vaativat lisäkäsittelyä.

Suomessa on edelleen paperiteollisuutta, joten osaamista, laitteita ja materiaalia kyllä löytyy. Saamani tiedon mukaan myös kangasta olisi varastoissa.

Huoltovarmuuden varmistamisessa elinkeinoelämän ja julkishallinnon välinen yhteistyö on ratkaisevassa asemassa. Työ-ja elinkeinoministeriön tulisi toimia promoottorina, saattaa toimijoita yhteen ja luoda yrityksille sellaiset olosuhteet, että ne voivat muuttaa toimintaansa ja alkaa helposti tuottaa markkinoille suojavälineitä. Yhteistyö ja koordinaatio sosiaali-ja terveysministeriön kanssa on tietenkin tärkeätä tarpeiden ja tuotannon kohtaamisen sovittamiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on välttämätöntä olla käytössä tarpeellinen suojaus heidän hoitaessaan tarttuvia tauteja sairastavia potilaita. Jotta suojavarusteiden käyttö on turvallista, niitä on oltava riittävästi ja niitä on pystyttävä vaihtamaan riittävän usein.

Sosiaali-ja terveydenhuollon suojatarpeiden lisäksi meillä on Suomessa muillakin ammattiryhmillä tällaisissa tilanteissa ainakin väliaikaista suojaustarvetta, kuten poliiseilla, varusmiehillä, rajavartiomiehillä. Kysyntää on siis myös yli sosiaali-ja terveydenhuollon tarpeen puhumattakaan väestön omaehtoisesta suojautumisesta.

Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi meillä on oltava myös omaa tuotantoa, jota voidaan tarpeen mukaan lisätä epidemia- ja kriisitilanteissa. Emme saa jäädä Kiinasta riippuvaiseksi näin tärkeässä asiassa. Emme tiedä vielä tämän epidemian kestoa ja uusia epidemioita aina tulee, joten jos haluamme hoitaa tämän ja seuraavat epidemiat Suomessa laadukkaasti ja väestön terveydenhuoltopalvelut turvaten, varautuminen pitää olla kunnossa. Toivottavasti hallitus tarttuu asiaan pikaisesti. Katkokset suojavarusteiden saannissa voivat olla väestölle kohtalokkaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, ennaltaehkäisy, suojavarusteet, huoltovarmuus, pisaratartunta, terveydenhuolto

Koronakriisi haastaa ruokaketjun turvallisuuden ja toimivuuden

Sunnuntai 22.3.2020 - Mia Laiho

Suomessa vallitsee nyt poikkeustila. Koronan aiheuttamat vaikutukset Suomeen ja maailmalle ovat tuntuvia. Sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet, talous on suistunut kriisiin, kouluja on suljettu, ihmisiä on määrätty etätöihin ja joistakin lääkkeistä ja elintarvikkeista on ollut tilapäistä pulaa. Koronapandemia on syystä saanut aikaan huolta myös elintarvikkeiden riittävyydestä ja myös tuotantoketjussa toimivien ihmisten terveydestä.

Kentälle kaivataan nopealla aikataululla ohjeistusta, kuinka koko ruokatuotantoketju ja työvoima turvataan koronakriisin aikana. Pelkät THL:n yleiset ohjeet eivät riitä, vaan Ruokaviraston ja aluevalvontaviraston olisi ohjeistettava kentän toimijoita heille soveltuvilla ohjeilla.

Jätinkin perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten ruokaketjun turvallisuus ja katkeamattomuus on varmistettu koronaepidemiassa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_189+2020.aspx

Elintarvikkeiden kulutuksen hamstraaminen yhdessä koronaviruksen aiheuttamien sairauspoissaolojen ja karanteenien kanssa aiheuttavat huolta elintarviketuotantoketjujen toimivuudessa.

Useat kauppaketjut ja valmistajat ovat vakuutelleet etteivät tuotteet lopu ja uusia saadaan joka päivä. Vaikka tavaravirta olisikin kauppiaiden tilausten puolella kunnossa, koronapandemia voi vaikuttaa myös ruuan alkulähteillä, kuten meijereissä, viljan käsittelyn reiteillä, teurastamoilla tai kuljetuksessa.

Elintarvikeketjun kaikkien työntekijöiden on itse kiinnitettävä nyt erityinen huomio oman tartuntariskin pienentämiseen ja hygieniatasoon. Tuotannon on välttämätöntä pysyä koko pandemia-ajan käynnissä. Toimiva ruokahuolto on kriisistä selviämisen merkittävimpiä ydinkysymyksiä.  Erinomaista on, että päivittäistavaroiden ostaminen onnistuu nykyään verkon välityksellä. Sairastuneelle ja eristyksissä olevalle kotiin kannettu kauppakassi on iso apu arjessa. Tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta ihmisten ja erityisesti riskiryhmien päivittäinen ruokahuolto ei vaarannu. Kauppakassista saatava kotitalousvähennys olisi iso etu monelle. Henkilökunnan riittävyys kuljetuksiin on myös varmistettava niin, että elintarvikkeet saadaan myös kauppoihin tai ruokakasseina ovelle.

Valtion tasolta on tullut runsaasti ohjeistusta ja huomiota terveydenhuollon toimijoille, mutta elintarviketuotanto on unohdettu täysin. Meijerit, viljantuottajat ja lihanjalostamot joutuvat itse tekemään ohjeita henkilökunnalle koronatartuntatapauksien ehkäisemiseksi ja työvuorojen suunnittelemiseksi riittämättömin ohjeistuksin. Myös tuotannon jatkuvuus on toimijoiden huolenaihe. Elintarvikeala huutaa toimintaohjeita. Myös kauppojen hygieniatason nostoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Hallituksen olisi pikaisesti ruvettava toimiin, jotta keskeisille toimijoille saadaan kriisiajan toimintaohjeet, ennen kuin tilanne leviää täysin käsiin.

Jo pelkästään meijereitä on Suomessa yritysrekisterin mukaan 54 ja teurastamoja 118. Nämä toimijat toimivat ruuantuotannon alkulähteillä ja matka kaupanhyllyille vaatii monia toimijoita. Mitä tehdä, jos esimerkiksi teurastamon työntekijä sairastuu ja koko vuoro joutuu karanteeniin? Tästä seuraa valtava prosessi hygienian ja työjärjestelyjen suhteen. Toimijat tarvitsevat selkeitä ohjeita valtion tasolta, jotta tietävät, että toimivat poikkeusoloissa oikein.

Elintarvikeketjujen kriittiset toimijat on turvattava, jotta suomalainen lähiruokatuotanto pysyy voimissaan koronakriisin yli. S-ryhmä on ilmoittanut siirtävänsä suljetuista ravintoloista henkilökuntaa ruokakauppoihin. On erittäin järkevää ennakointia siirtää henkilökuntaa sinne, missä on sille suurin tarve. Ja työntekijöille työn jatkuvuus on tärkeää.

Ruuan alkulähteillä on tärkeä pohtia etukäteen kriittisimmät toimijat eli mistä saadaan lomittajia, sijaisia tai kuinka toimintaa muutetaan niin, että tuotanto pysyy käynnissä.  Suomalaisessa ruokapöydässä ei tarvita kaikkein hienoimpia saframeja, mutta suomalaista perunaa, maitotaloustuotteita, viljaa, lihaa ja kasviksia on oltava saatavilla. Onneksi suomalainen ruoka ja erityisesti lähiruoka on ollut trendinä meidän suomalaisten keskuudessa jo pitkään. Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua, mikä vähentää välikäsien määrää ja sitä kautta myös tartuntariskiä. Lähiruuan valvonta on myös helpommin valvottavissa paikallisten viranomaisten toimesta. Suomalaisten yritysten käyttö myös tukee suomalaisten yritysten selviämistä kriisin yli tässä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Yhteistyötä tarvitaan nyt kaikkien toimesta, jotta Suomi selviää tästä kriisistä niin terveydellisesti kuin taloudellisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, elintarvikeketju, poikkeusolot, työvoima, torjunta, lähiruoka, turvallisuus

Koronatestien puute lisää tartuntoja ja suojavarusteiden tarvetta

Lauantai 14.3.2020 - Mia Laiho

Hoitajia, lääkäreitä ja heidän perheen jäseniään sairastuu koronaan aivan kuin muissakin ammateissa. He kohtaavat koronapotilaita enemmän tai vähemmän riippuen työtehtävistään, joissa toimivat. Henkilökunnan suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää heidän suuren tartuntariskin takia ja että he pysyisivät terveinä ja voisivat hoitaa sairastuneita.

Suomessa on tehty vähän testejä, mistä johtuen meillä ei ole luotettavaa kuvaa tartuntatapausten määrästä täällä. Testauksia on hyvin valikoidusti erikoissairaanhoidossa lukuun ottamatta viime viikolla testaukset aloittanutta Terveystaloa, ja niidenkin näytteiden ottamiseen on pitänyt saada siunaus infektiolääkäriltä. Ensin avoterveydenhuolto siis sivuutettiin kokonaan ja nyt sitten äkisti terveysasemat, työterveyshuolto, ja yksityiset lääkäriasemat laitetaan ottamaan kaikki potilaat vastaan ilman riittävää ohjeistusta miten toiminnassa tähän tulee varautua ja suojautua ja testimahdollisuutta, jolla voisi saada tietoa ja tuntumaa, millaisilla oireilla olevilla potilailla on koronavirustartunta. On kuolleena syntynyt ajatus, että jokaisesta mahdollisesta koronapotilaasta konsultoidaan ensin infektiolääkäriä, ja pohditaan tarvitaanko testiä ja jos niin miten käytännön järjestelyt hoidetaan. Kun flunssapotilaita on jonoksi asti ja avoterveydenhuollossa ei ole testiä käytössä, on koronapotilaiden seulonta tästä joukosta käytännössä mahdotonta ilman riittäviä työkaluja. Käytännössä siis vain ne potilaat, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa tulevat ohjautumaan tutkimuksiin. Saadaanko näin luotettavaa kuvaa koronatilanteesta? Miten pystytään suojaamaan henkilökuntaa, kun käytännön kokemuksia avoterveydenhuollossa ei ole saatu koronapotilaista eikä siihen ole edes mahdollisuutta kuin erikoissairaanhoidossa?

Leviämisen kannalta on oleellista, miten tautia saadaan rajattua ihmisten keskuudessa. Kun kaikki asiakkaat on yhtäkkiä sysätty perusterveydenhuollon vastuulle ilman riittäviä testausmahdollisuuksia, on todella tärkeää, että suojavarusteita on henkilökunnalla myös käytettävissä riittävästi. Avoterveydenhuollossa kaikkia flunssapotilaita on käytännössä pidettävä mahdollisena koronapotilaana. STM:n ja THL:n pitäisi ottaa nyt vastuu koko terveydenhuollon kentästä ja varmistaa, että jokaisella mahdollisia koronapotilaiden hoitoon osallistuvalla hoitajalla ja lääkärillä on käytettävissään riittävät suojavarusteet. Suojavarusteiden saatavuus pitää varmistaa sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja ohjeistaa toimipaikat riittävän yksityiskohtaisilla ohjeilla riippumatta siitä onko kyse julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Poikkeuksellisen laajan epidemian hoitamiseen tarvitaan mukaan kaikkia toimijoita huolehtien samalla riittävästä ohjeistuksesta ja välineistöstä.

Eduskunnassa hallitus on vakuuttanut kyselytunnilla ja vastannut kirjalliseen kysymykseeni että suojavarusteet riittävät. Niiden saatavuus on ensiarvoisen tärkeää henkilökunnan suojaamiseksi tartunnoilta.

On ollut hyvä huomata, että ainakin suurista kaupungeista Espoo ja Helsinki ovat varautuneet ensi viikosta keskittämään infektiopotilaita tietyille terveysasemille. Tällöin suojautuminenkin tarunnoilta on selkeämpää. Samantyyppistä toimintamallia voisi harkita myös yksityinen sektori omassa toiminnassaan, jos siihen vain on edellytyksiä käytännössä.

Kun työmäärä on valtava ja potilaita paljon, on muistettava huolehtia hoitajien ja lääkäreiden jaksamisesta. Työmäärä lisääntyy, lomia perutaan ja työvelvoitteet painavat hoitajien ja koko heidän perheidensä niskaan. Työvuorot eivät voi olla kohtuuttoman pitkiä edes kriisitilanteessa. Hoitohenkilökunta tarvitsee myös lepoa ja heillä on myös perhettä. Epidemia tullee kestämään useita viikkoja. Jos hoitohenkilökunta ja lääkärit ajetaan jo alkuvaiheessa piippuun, emme voi turvata henkilökunnan riittävyyttä koko epidemian ajaksi. Hyvä johtaminen ja riittävien resurssien turvaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka Ministeri Kiuru totesikin kyselytunnilla, että hoitohenkilökunnan tulee olla terveenä – ei sellaista voi tietenkään vaatia. Jokainen hoitaja haluaa, että heidän läheisensä ja he itse pysyvät itse terveinä. Hoitohenkilökunnan työmoraali on usein korkealla tasolla ja tekevät varmasti parhaansa ja ymmärtävät oman tärkeän osuutensa tässä terveydenhuoltoa ja koko muuta yhteiskuntaa järisyttävässä tilanteessa. Suomessa lääketiede ja henkilökunnan ammattitaito ovat korkealla tasolla, ja tähän osaamiseen voimme luottaa. Tässä poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa on yhdistettävä kaikkien voimavarat ja puhallettava yhteen hiileen, jotta tästä tämän vuosisadan suurimmasta kriisistä selvitään. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, infektiosairaus, turvallisuus, ennaltaehkäisy, näytteenotto, pisaratartunta, terveydenhuolto

Koronataisteluun tarvitaan mukaan yksityinen sektori ja lisää näytteenottopaikkoja

Maanantai 2.3.2020 - Mia Laiho

Suomeen on rantautunut koronavirus. Uusi koronavirustyyppi COVID-19 on lisätty helmikuussa 2020 yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset, jotka ovat jo yleisvaarallisten tartuntatautien luettelossa. Tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä, kuten karanteenilla tai eristyksellä. Suomessa on jouduttu jo karanteeritoimenpiteisiin. Karanteenissa on kyse järeästä toimenpiteestä taudin leviämisen ehkäisemiseksi, ja sillä on sekä sosiaalisia että kustannusvaikutuksia.

Luotan viranomaistoimintaan ja heidän arviointikykyynsä karanteenin tarpeellisuudesta. Valmiussuunnitelmat ja tartuntatautilaki antaa viranomaisille hyvät lähtökohdat toimia.

Samaan aikaan olen kuitenkin ihmetellyt sitä, miten ennaltaehkäisyssä ei ole hyödynnetty ja otettu mukaan avoterveydenhuoltoa, työterveyshuoltoa ja yksityisiä toimijoita. Oli hyvin jo ennalta tiedossa, että ensimmäisenä sairastuvat ovat todennäköisesti työ-tai lomamatkailijoita. Kun tauti leviää maan sisällä, aiempaa matkaa infektioalueelle ei voi myöskään enää jatkossa käyttää erottelevana tekijänä muihin liikkeellä oleviin infektiotauteihin. Olisikin todella tärkeää saada kaikki toimijat mukaan. Kasvukunnissa työterveyshuolto vastaa suurimman osan työväestön perusterveydenhuollon palveluista. Palveluiden sisällössä on toki eroa, mutta monilla työterveysasiakkailla työterveyspalveluihin sisältyy myös sairaanhoito. Olisikin järkevää hyödyntää toimivaa työterveyshuoltoa. Monissa yksityisen terveydenhuollon pisteissä on myös laboratorionäytteiden ottoa. Mutta koronavirusnäytteitä ei oteta siellä. On sanottu, että näytteenotto pitää tehdä ilmavarotoimin sairaalassa. Kun normaaleja kausi-influenssanäytteitä otetaan kuitenkin avoterveydenhuollossa, niin käsittääkseni sen yhteydessä tartuntariski on kuitenkin olemassa yhtä lailla. Jos kausi-influenssanäyte siis osoittautuu negatiiviseksi niin voihan asiakkaalla olla oireiden taustalla koronavirus. Kun näytteenotto on tällä hetkellä hyvin keskittynyttä, nostaa se myös kynnystä koronavirustutkimuksiin, ja diagnosoimattomia tapauksia voi jäädä levittämään tautia.

Sairastunut levittää tautia pisaratartuntana pärskiessään ympäristöönsä ja lähellä olevat ihmiset ovat tartunnan vaarassa. Koronaviruksen oireet ovat samantyyppisiä kuin tavallisessa influenssassa tai muissa flunssassa, joten voi olla vaikea erottaa, mikä on juuri koronan oiretta. Eikä sitä pystytäkään käytännössä ilman testausta. Olisikin todella tärkeää saada näytteenottopaikkoja lisää. Viime viikolla oli käytössä vasta Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloissa näytteenottomahdollisuus. Tavoite oli ministeriöllä saada laajennettua verkkoa kaikkiin yliopistosairaaloihin. Toivottavasti näin on jo tapahtunut ja tarve olisi tietenkin kaikissa päivystyksissä. Täytyy myöntää, etten tiedä miten näytteenotto on järjestetty pohjoisemmassa Suomessa. Pääkaupunkiseudulla ihmiset siirtyvät erikseen paikkaan, jossa näyte otetaan. Maalaisjärjelläkin ajateltuna on selvää, että jatkotartuntojen riskit sitä myöten kasvavat. Ihmiset pärskiessään levittävät tautia pisaratartuntana lähellä oleviin. Ja millä kyydillä nämä sairastuneet siirtyvät näytteenottopaikkaan? Taksilla, metrolla, bussissa? Oma auto olisi tietenkin paras, mutta sitä ei ole kaikilla, sairaana ajaminen ei ole suositeltavaa ja parkkipaikan löytäminen ainakin pääkaupungissa on vaikeaa.

Lisäksi työturvallisuudesta on huolehdittava myös muiden ammattiryhmien osalta. Ymmärränkin hyvin taksinkuljettajien huolen työturvallisuuden suhteen, jos he kyyditsevät asiakasta, jolla epäillään koronavirustartuntaa. Asianmukaisesta suojauksesta, ohjauksesta ja informoinnista on huolehdittava.

Toivoisinkin, että nopealla aikataululla THL ja sairaanhoitopiirit arvioisivat, miten näytteenottopisteitä saadaan laajennettua vähintäänkin kaikkiin päivystäviin sairaaloihin. Lisäksi miten näytteenotto voitaisiin mahdollisimman turvallisesti ottaa myös niissä avoterveydenhuollon pisteissä, joihin asiakas on hakeutunut. Jos asiakas on ollut puhelimitse yhteydessä neuvontanumeroon niin silloin ohjaus suoraan näytteenottoon on helpompi toteuttaa. Mutta tosielämässä tiedämme, ettei asiat näin toimi. Ihmisiä hakeutuu terveysasemalle, työterveyshuoltoon ja yksityisille lääkäriasemille suoraan moninaisine oirekuvineen. Mitä vähemmän tartunnan saanut kohtaa muita ihmisiä, sen parempi ja tartuntaketju saataisiin katkaistua. Eikö voisi sopia turvallisen näytteenoton lisäksi, että vain näyte kuljetettaisiin analysoitavaksi, jolloin potilas voisi mennä kotiin odottamaan tuloksia ja jatkotartuntariskit vähenisivät.

Julkinen terveydenhuoltomme ei tule yksin selviämään koronahaasteesta, jos ja kun tauti leviää. Olisi järkevää sekä ihmisten että yhteiskunnan kustannusten kannalta hyödyntää toimivaa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Julkinen terveydenhuolto on haasteellisessa tilanteessa jo ilman koronavirustakin. Kaikkia toimijoita tarvitaan mukaan, jotta tästä kevään eri infektioiden lisääntyneestä määrästä selvitään ja ihmiset saadaan kunnialla ja hyvin hoidettua. Tämä vaatii maan hallitukselta myös riittävää taloudellista resurssointia infektiotautien ja muiden ammattilaisten palkkaamiseen, tutkimuskustannuksiin, suojavarusteisiin, kuljetuskustannuksiin sekä karanteenin aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, ennaltaehkäisy, näytteenotto, pisaratartunta, terveydenhuolto

Koronavirus etenee - onko Suomi valmis?

Lauantai 22.2.2020 - Mia Laiho

Koronavirustartuntoja on tähän päivään mennessä todettu 76 700  ympäri maailmaa ja kuolleita on yli 2 000. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset. Jos tauti leviää yhtä voimakkaasti usealle mantereelle, on vaarana sen eteneminen epidemiaksi myös meillä Suomessa. Runsaan matkailun vuoksi tautien siirtyminen toiselle puolelle maapalloa voi tapahtua nopeasti. Mitä tapahtuu, jos kansastamme on tuhansia ihmisiä samaa aikaa sairaalahoidossa, karanteenissa tai tartuttajina? Onko Suomi valmis?

Viruksen saaneista noin 81 %:lla tauti on ollut lievä, ja he toipuvat normaalisti, mutta 14 %:lla on todettu keuhkokuume ja noin 2 % on kuollut tautiin. Kuolleisuus keskittyy erityisesti vanhempiin ikäluokkiin. Jos virustartunta osuu heikkoihin vanhuksiin, riski joutua sairaalahoitoon on suuri. Esimerkiksi pelkässä säännöllisen kotihoidon piirissä on tällä hetkellä Suomessa vajaat 60 000 vanhusta. Suurin piirtein saman verran vanhuksia on ympärivuorokautisessa hoivassa.  Suomen sairaaloissa on hyvä valmius tutkia ja hoitaa koronavirusinfektioita eristysolosuhteissa. Mutta onko järjestelmässä varauduttu lisääntyneisiin sairaalahoitopaikkoihin sekä siihen, miten iäkkäitä vanhuksia hoidetaan epidemiatilanteessa, jos he sairastuvat? Kotihoidossa olevien vanhusten toimintakyky on jo äärirajoilla, ja jos he saavat infektion, he vaativat käytännössä sairaalahoitoa. Ja heidän lisäksi on toki kaikki muut sairaalahoitoa vaativat potilaat.

Terveydenhuollon henkilöstö on keskeisessä asemassa tartuntojen torjunnan kannalta. Hoitajilta on kuulunut huolta epäselvistä ohjeistuksista ja konkreettisia käytännön ohjeita kaivattaisiin. Muun muassa siitä miten suojata muita ihmisiä tartunnoilta, jos henkilöllä on vahvistamaton tautiepäily. Sosiaali-ja terveydenhuollon toimipisteiden kirjo on laaja ja on tärkeää, että kaikilla toimijoilla olisi riittävät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet. Jos  tartuntaepäily herää perusterveydenhuollossa terveyskeskuksessa tai lääkäriasemalla, on suunniteltava missä näyte otetaan ja miten kuljetus  järjestetään, julkisella liikenteellä, taksilla, ambulanssilla? Miten järjestetään ulkopuolisten suojaus? Vai luotetaanko vain siihen, ettei tautia ole ja ryhdytään jäljitystoimiin, jos tauti sitten todetaan? Saadaanko kaikki mahdolliset altistuneet enää siinä vaiheessa kiinni? Mahdollisten tautitapausten nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta tehokkailla torjuntatoimilla voidaan vähentää jatkotartuntojen riskiä.

THL ja puolustusvoimat ovat tehneet ohjeistuksia epäiltäessä koronavirus COVID-19 sekä epidemian varalle.  Kansallisissa ohjeistuksissa tulisi kiinnittää huomiota myös muihin rakenteisiin, joissa ihmisiä liikkuu. Toistaiseksi Suomessa on ollut vasta yksi todettu tartunta ja ei ole aihetta pelolle. Kansalaisten ja eri toimijoiden ajantasainen ja riittävä informointi eri tiedotusvälineitä hyödyntäen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Myös palvelualojen, kauppojen, päiväkotien ja koulujen henkilökunta tulisi huomioida paremmin tiedottamisessa. Työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä päivän aikana. Jos tilanteeseen ei ole ennakolta varauduttu, yksi sairastunut päiväkotilapsi voi esim. ehtiä sairastuttaa jo monta ihmistä ennen kuin tilanteeseen havahdutaan. Talvilomasesongin ollessa kuumimmillaan ihmiset matkustavat myös mantereiden välillä, mikä lisää tartuntariskiä.

Koronavirus voi lisätä entisestään lääkkeiden saatavuusongelmia. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat merkittävästi lisääntyneet parin viime vuoden aikana. Fimean mukaan häiriöiden taustalla on valmistuksen hajauttaminen. Lääkkeiden raaka-aine saatetaan valmistaa Kiinassa, tabletti Intiassa ja pakkaus Irlannissa. Jos joku tökkii pitkässä tuotantoketjussa, se voi vaikuttaa lääkevalmisteiden saatavuuteen maailmanlaajuisesti. Myös se, että tehtaiden sairastuneet työntekijät ovat karanteenissa vaikuttaa lääketehtaiden toimivuuteen. Suomessa on käytössä lääkkeiden velvoitevarastointi kriisitilanteita varten. Se ei kuitenkaan riitä epidemiatilanteessa turvaamaan ihmisten kaikkia nykyisiä lääkityksiä. Kun Suomessa jo nykytilanteessa on useissa lääkkeissä saatavuusongelmia, niin miten järjestelmä on varautunut ennakolta koronaviruksen mahdollisesti aiheuttamiin kuljetushäiriöihin tai lääkkeiden tuotannollisiin ongelmiin? Asiaa ei voi jättää vain seurannan varaan, vaan asiaan on varauduttava etukäteen. Jos hoito- ja suojavarusteita ei ole etukäteen osattu tilata riittävästi, Suomi voi jäädä nuolemaan näppejään, kun niitä ei ole saatavilla tai niiden hinta nousee pilviin.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koronavirusepidemiaan varautumisesta sekä epidemiaan liittyvistä lääkkeiden, hoitotarvikkeiden ja sairaalapaikkojen riittävyydestä. Olen mukana myös Elina Lepomäen jättämässä kirjallisessa kysymyksessä liittyen koronaviruksen taloudellisiin vaikutuksiin. Hyvä ennakointi ja varautuminen ovat merkittävässä roolissa, jos tilanne infektion leviämisen suhteen etenee. Maan hallitus ei voi sivuuttaa asian tärkeyttä Suomelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronavirus, infektiosairaudet, kansantalous, sote, ennaltaehkäisy