Puhelinmyyntiin saadaan vihdoin rajat

Maanantai 25.7.2022 - Mia Laiho

Kuluttajille ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, kuten muistisairaille, vammaisille ja ikäihmisille, puhelinmyyntitilanne on usein ongelmallinen. Olen ollut asiasta huolissani jo pidempään, ja kaikilla on varmasti myös lähipiirissä ollut puhelinmyynnistä karvaita kokemuksia, myös itselläni omien vanhempieni osalta. Tänään viimeksi saimme lukea Helsingin sanomien mielipidekirjoituksen, jossa ikäihmiselle oli myyty useita puhelin-ja nettiliittymiä. Tämä on häikäilemätöntä markkinointia, jota ei voi hyväksyä. Tein eduskunnassa asiasta toimenpidealoitteen alkutalvesta ja oli hienoa, että eduskunnassa kuluttajasuojalain uudistamisen yhteydessä aloitteeni huomioitiin ja puhelinmyyntiin saatiin vihdoin vaatimus kirjallisesta vahvistamisesta.

Ihmisen heikentynyttä kognitiivista kykyä ei pidä voida käyttää myyntitilanteessa hyväksi, ja kuluttajalla pitää olla riittävästi aikaa perehtyä äkillisesti tulleeseen yhteydenottoon ja ilman painostusta. En halua leimata tietenkään kaikkea puhelinmyyntiä sopimattomaksi, mutta liian paljon siinä on ollut epäreilua toimintaa. Ja on kaikkien etu, niin palvelun tai tuotteen myyjän kuin asiakkaan kannalta, että pelisäännöt ovat selvät.

Kuluttajille kaupataan puhelimitse erilaisia tavaroita, vitamiineja, remontteja ja lehtiä. Sen lisäksi, että puhelinmyynti voi olla harhaanjohtavaa myyntiä, saattaa ihminen tietämättään tehdä kestotilauksen asiaan, jota ei edes tarvitse. Puhelinmyynnin toinen riski piilee siinä, että myyjän on hankala tehdä todellista kartoitusta ostajan kognitiivisesta tilanteesta. Pahimmassa tapauksessa vanhukselle on voitu myydä useita saman lehden tilauksia, jos lehtimyyjät eivät seuraa myyntejä tai saa selville asiakkaan todellista tilannetta.

Minulle on useasti kommentoitu, että aina voi tehdä markkinointikiellon, jos ei halua mainontaa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Kieltoprosessi on aika monimutkainen eikä se ole tavallisen ikäihmisen helposti hoidettavissa. Ja tätä osaamattomuutta ja tietämättömyyttä onkin käytetty hyväksi.

Yli 75-vuotiaita on väestössämme jo runsaat puoli miljoonaa henkilöä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan heidän määränsä nousee jo lähes 800 000 henkilöön vuoteen 2030 mennessä. Tässä joukossa on runsaasti muistisairaiden ohella myös muista aivojen toiminnan häiriöistä kärsiviä henkilöitä, joten koti- ja puhelinmyynnin ongelmat näyttäytyvät yhä laajemmalle joukolle lähivuosina. Iäkkäät ihmiset, kuten myös monet muut yhteiskunnan heikoimmassa asemessa olevat, ovat usein myös taloudellisesti heikommassa tilanteessa. Heitä on suojeltava turhilta ostopäätöksiltä ja turhalta ostamiselta, joka voi johtaa myös taloudellisiin toimeentulovaikeuksiin ja jopa ulosottoon. Myös nuoremmissa ikäryhmissä on haavoittuvassa asemassa olevia, esim. mielenterveys- ja päihdeongelmista tai velkaongelmista kärsiviä ihmisiä. On oikeus ja kohtuus, että ihmisillä on oikeus harkita ostopäätöstään rauhassa!  

Häiritsevään puhelinmarkkinointiin on puututtava

Maanantai 7.2.2022 - Mia Laiho

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että puhelin- ja kotimyyntiä rajoitetaan ja säädellään tiukemmin kuluttajan suojaksi. Tähän kirjaukseen liittyen lakiesitys olisi määrä antaa eduskunnalle lähiaikoina. Olen huolissani siitä, ettei lakiesityksessä huomioida riittävästi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilannetta. Kaikkeen puhelinmarkkinointiin on tarpeen saada kirjallinen vahvistaminen ennen ostopäätöstä. Tämä parantaisi erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeusturvaa. Jätin asiasta hallitukselle Toimenpidealoitteen.

Kuluttajille ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, kuten muistisairaille, vammaisille, ikäihmisille puhelinmyyntitilanne on usein ongelmallinen. Puhelut tulevat aina yllättäen ja voivat olla myös harhaanjohtavia. Ihminen joutuu tekemään päätöksen puutteellisin tiedoin, voi kokea olevansa painostetussa tilanteessa ja tilanteesta ulospääsemiseksi tekee ostopäätöksen.

Puhelinmyyntiin liittyvää lainsäädäntöä tulisi vähintäänkin muuttaa niin, että myyjän tulee saada asiakkaalta erikseen kirjallinen vahvistus puhelimessa sovitun ostopäätöksen jälkeen. Kuluttajan asema parantuisi, jos hän saisi mahdollisuuden harkita täysin yllättäen tullutta ja puhelinkeskustelun aikana syntyneiden mielikuvien perusteella hänelle markkinoitua ostosta rauhassa. Puhelimessa asioinnin tulee täyttää saman kuluttajansuojan taso kuin verkon ulkopuolella tehdyissä sopimuksissa. Se antaisi kuluttajalle tietoa, kenen kanssa tämä on tekemässä sopimuksen, ja mihin on sitoutumassa.

Kuluttajalla täytyisi olla päätöksenteon kannalta olennaiset tiedot kirjallisesti. Näitä ovat esim. hinta, sopimuksen kesto, ja tieto siitä, mihin sitoutuu tilaussopimuksessa. On hyvä huomioida, että markkinointikiellon mahdollisuus ei poista säätelyn tarvetta, sillä markkinointikiellon tekeminen on käytännössä esim. ikäihmisille hyvin hankalaa eikä se edes poista kaikkia puhelinmyynnin yhteydenottoja. Ikäihmisten puutteellisia tietoja omasta oikeusturvastaan käytetään valitettavasti myös hyväksi.

Monet muistisairaat ja kognitiiviselta toimintakyvyltään alentuneet henkilöt ostavat puhelinmyyjiltä tavaroita, lehtiä ja palveluita, joita he eivät tarvitse. Tuotteet ovat usein ylihinnoiteltuja ja välttämättä heillä ei ole niihin edes varaa. Monet omaiset ja joskus myös kotipalveluhenkilöstö joutuvat käyttämään resurssejaan tilausten ja sopimusten purkamiseen. Lailla on voitava turvata, ettei ainakaan ihmisen heikentynyttä harkintakykyä voida käyttää hyväksi.

Yli 75-vuotiaita on väestössämme jo runsaat puoli miljoonaa henkilöä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan heidän määränsä nousee jo lähes 800 000 henkilöön vuoteen 2030 mennessä. Tässä joukossa on runsaasti muistisairaiden ohella myös muista aivojen toiminnan häiriöistä kärsiviä henkilöitä, joten koti- ja puhelinmyynnin ongelmat näyttäytyvät yhä laajemmalle joukolle lähivuosina. Myös nuoremmissa ikäryhmissä on haavoittuvassa asemassa olevia, esim. mielenterveys- ja päihdeongelmista tai velkaongelmista kärsiviä ihmisiä.

Lainsäädäntöä on muutettava niin, ettei hyvätahtoisuutta ja alentunutta harkitsemiskykyä voida käyttää hyväksi. Muutenkin puhelinkauppa on kuluttajien kannalta ongelmallista, kun ostopäätös tehdään vain kuuleman perusteella. Yhteiskunnan pitää pystyä suitsimaan epätervettä markkinointia. Olisi oikeus ja kohtuus, että kuluttajilla on mahdollisuus harkita ostopäätöstään rauhassa ilman ulkopuolista painetta.

Ikäihmisiä ja riskiryhmiin kuuluvia ei voida eristää neljän seinän sisälle

Keskiviikko 13.5.2020 - Mia Laiho

Koronapandemiaan liittyvät sosiaalisen eristämisentoimet ovat jatkuneet Suomessa kohta kaksi kuukautta. Hallitus on päättänyt 14. toukokuuta tapahtuvan koulujen avaamisen lisäksi sallia kesäkuun alusta suurempia kokoontumisia, avata ravintolat ja huvipuistot. Ikäihmisten asemaan ei kuitenkaan puututtu vaan tiukat koronavarotoimet heidän kohdallaan jatkuvat edelleen. Epidemian on ennustettu kestävän useita kuukausia ja riskiryhmien suojaamista tarvitaan vielä pitkään. 

Riskiryhmiin kuuluvia on arvioitu olevan Suomessa 1,2miljoonaa. Heistä ikäihmisiä on 880 000. Ei voi olla niin, että ainoa tapa suojella ikääntyneitä ja muita riskiryhmiin kuuluvia on eristää heidät koteihinsa. He ovat valtava osa väestöä. Kotihoidon turvin asuvien iäkkäiden ihmisten tukiverkosto on kaventunut merkittävästi koronan aiheuttamien varotoimien takia. Myös moni hoivakotien asukas kärsii siitä, ettei omaisia voi tavata.

Yli 70-vuotiaiden pitäminen sisätiloissa pitkään ilman sosiaalisia kontakteja ei ole inhimillistä. Taudin leviämistä heihintäytyy estää muilla keinoinja meidän on voitava varmis-taa, että he voivat käydä asioilla turvallisesti. Ketään ei voida eristää yhteiskunnasta ja omaisista pitkäksi aikaa. Eristystoimien jatkuessa yksinäisyys ja muut ongelmat lisääntyvät väistämättä. Hyviä käsihygieniaohjeita noudattamalla ja suusuojainta käyttämällä vierailut ikäihmisen luona voitaisiin sallia. Omaisia ja läheisiä voi tavata myös ulkoilmassa huolehtien turvavälistä. Yhteiskunnasta pitää löytyä tahtoa ja keinoja ikäihmisten vierailujen järjestämiseksi turvallisesti.Miksi lähdetään siitä ajatuksesta, että ihmiset suljetaan pois yhteiskunnasta,kun meidän pitäisi suojata heitä meidän omilla toimillamme. Hyvä käsihygienia ja suu-nenäsuojaimen käyttö olisivat siinä avainasemassa. Vaikka digitaaliset ratkaisut yhteydenpitoon ja ohjaukseen ovat tuoneet joillekin helpotusta, osa yli 70-vuotiaista tai vammaisista ei osaa käyttää tietokonetta, tablettia tai kännykkää tai heillä ei ole sellaista, eikä se korvaa ihmiskontakteja. Ikäihmisten yksinäisyyden vähentämisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä läheisten vierailut ja kuntouttavien palvelujen mahdollistaminen ovat merkittävässä asemassa ikäihmisten selviämisessä kriisin yli. Ratkaisut ovat löydettävissä, jos tahtoa löytyy.

Mia Laiho, lääketieteen tohtori, kansanedustaja (kok.), kaupunginvaltuutettu, Espoo

Kirkko ja kaupunki: Sähköiset palvelut syrjäyttävät ikäihmisiä

Tiistai 28.2.2017 - Mia Laiho

Yhteiskunnan ja yritysten palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän nettiin. Tämä helpottaa ja nopeuttaa niiden ihmisten asiointia, joille netin käyttö on tuttua ja helppoa. Kaikkien kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Monet eivät omista edes tietokonetta, ja yhteistietokoneen käyttö esimerkiksi kirjastossa tuntuu vieraalta.

Erityisesti julkisten ja pankkien palvelujen tulisi olla kaikille tasavertaisesti saatavilla. Ei saa olla niin, että puhelinpalvelussa joutuu odottamaan pitkiä aikoja tai pankissa joutuu maksamaan jopa kymmenen euroa laskun maksamisesta. Tämä ei ole hyvää palvelua. Se tulee kalliiksi eikä ole tasavertaista ihmisten kohtelua.

Ihmisiä ei saa syyllistää tai sakottaa siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta tai taitoa käyttää sähköisiä palveluita. On eri asia syntyä tähän digimaailmaan kuin opetella sen käyttäjäksi iäkkäämpänä.

Yhteiskunnassa tarvitaan ymmärrystä nähdä ihmisten rajoitukset sähköisten palvelujen käytössä. Voimme mieluummin olla tyytyväisiä siitä, että kasvokkain tai puhelimen kautta tapahtuvaa asiakaspalvelua edelleen tarvitaan ja ihmisille riittää asiakaspalvelussa vielä työpaikkoja. Ja onhan asioilla käyminen edelleen hyvä tapa saada liikuntaa ja tavata muita ihmisiä.

Mia Laiho

lääketieteen tohtori

kaupunginvaltuutettu (kok.)

Espoo

Lasten, nuorten ja ikäihmisten tarpeet huomioitiin länsimetron liityntäsuunnitelmassa Kaupunginhallituksen konsernijaoksessa

Maanantai 22.9.2014 - Mia Laiho

Tänään Kaupunginhallituksen konsernijaoksen kokouksessa oli käsiteltävänä lausunnon antaminen Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymälle Länsimetron liityntälinjastosuunnitelmasta. 

Länsimetron linjastosuunnitelmassa bussiliikenne on suunniteltu tilanteeseen, jossa metro päättyy Matinkylään. Suora bussiliikenne Etelä-Espoosta Helsingin keskustaan lakkaa ja yhä useampi Espoon sisäinen sekä Espoon ja Helsingin välinen matka tehdään raiteilla. Tavoitteena on liikennöinnin aloittaminen Matinkylän metron aikataulussa syksyllä 2016. Kivenlahteen päättyvän metron edellyttämät liityntälinjastomuutokset suunnitellaan sitten myöhemmin erikseen.Bussilinjastonmuutokset koskevat  Etelä-Espoossa seutulinjojen lisäksi kuitenkin myös Espoon sisäisiä yhteyksiä ja heijastuvat myös rantaradan vaikutuspiirin bussilinjoihin. Bussilinjojen vuoroväliä on tihennetty niin, että useat Etelä-Espoon bussilinjat liikennöivät jatkossa vastaavilla vuoroväleillä kuin bussilinjat nyt pääsääntöisesti liikennöivät Helsingissä. Tihentämisen vastapainoksi bussilinjoja on nykyistä vähemmän, kuitenkin niin, että kävelymatkat pysäkeille säilyvät kohtuullisina.

Viime keväänä kun HSL esitteli suunnitelmiaan nousi yllättäen esiin,että linjan 15 liikennöinti Jupperista Otaniemeen lakkaisi.  HSL sai asiasta asiakaspalautetta ja Kaupunginhallituksessa HSL:n käydessä asiaa esittelemässä, toin esille miten merkittävä linja 15 on erityisesti koululaisten kannalta. Linjastosuunnitelmasta olikin laskettu vaihtoehtoinen toteutustapa, jossa linjaa 548 Tapiola – Lähderanta liikennöitäisiin linjastosuunnitelman perusratkaisusta poiketen Jupperiin asti. Vaihtoehtoiselle ratkaisulle oli laskettu kustannusarvio 0,6 milj. euroa suunnitelmassa esitettyä ratkaisua kalliimpi.  Kaupunginhallituksen konsernijaostolle esitettiin kuitenkin päätettäväksi linjan 15 lakkauttaminen.

En voinut hyväksyä linjan 15 lakkautusta ilman korvaavaa linjaa. Linja 15 on tärkeä lasten ja nuorten käyttämä linja, joka tarjoaa yhteydet Viherlaaksoon, Kauniaisiin ja Tapiolaan. Suurin osa alueen nuorten käyttämistä yläkouluista ja lukioista sijaitsee juuri sillä suunnalla. Linja 15 mahdollistaa myös asukkaiden moniin harrastuksiin pääsyn samalla suunnalla. Ikäihmisille ja niille talouksille, joissa ei ole autoa niin on välttämätöntä päästä sujuvasti lähipalveluihin mm terveysasemalle, ja apteekkiin Viherlaaksoon, sekä muihin palveluihin Tapiolaan. Jos oikeasti haluamme lisätä Espoossa Tapiolan omien palvelujen ja kulttuuripalvelujen käyttöä, on meidän tarjottava kaupungin sisällä sujuvat yhteydet niiden saavuttamiseksi. Olen myös sitä mieltä, ettei niiden Espoon alueiden asukkaiden, jotka eivät hyödy suoraan metroyhteyksistä ja asu metron vaikutusalueella, tule joutua kärsimään omien liikenneyhteyksien huononemisesta.

Konsernijaostossa käytiin asiasta paljon keskustelua.  Olinkin valmis lämpimästi kannattamaan Tony Hagerlundin muutosesitystä ”Espoo esittää että perustettavan linjan 548 päätepysäkki on Lähderannan sijaan Jupperi. Tämä tarjoaa asukkaille vaihdottomat yhteydet Viherlaakson kouluihin ja terveysasemalle. Linjojen 247 ja 248 päätepysäkki voi olla Lähderanta, Jupperiin ajavia A-vuoroja tarvitaan vain niinä aikoina kun 548 ei liikennöi.” Kannatettu muutosesitys hyväksyttiin lopulta yksimielisesti, mikä on selvä viesti myös HSL:n hallitukselle ilmaisemaan Espoon näkemyksestä ja tahtotilasta tähän asiaan. 

Kannatin myös Jaana Jalosen tekemää lisäysesitystä että linja 145 jatkosuunnittelussa otetaan huomioon linja vuorovälit etenkin ruuhka-aikoina. Suvisaaristossa bussien vuoroväli on ruuhka-aikoina puoli tuntia ja ruuhka-aikoina tunti, mikä aiheuttaa lapsille kohtuuttoman pitkiä odotusaikoja ja aikatauluhaasteita koulu-ja harrastusmatkojen osalta.

Nöykkiön ja Latokasken alueiden osalta liityntäbussien kiertely on aiheuttanut palautetta asukkailta. Kannatin hänen lisäysesitystään ”Konsernijaosto kehottaa selvittämään vielä miten Nöykkiön ja Latokasken (linjat 160 ja 161) syöttöliikenne Matinkylään olisi mahdollista järjestää mahdollisimman nopeaksi. Kierto Merituulentien ja Tiistilän kautta voi hidastaa matkaa etenkin ruuhka-aikaan."

Kiitokset kaikille vanhemmille viesteistänne ja aktiivisuudestanne!

Mielipidekirjoitukseni Essessä 31.7.14; Ikäihmiset ja nuoret toistensa tukena

Torstai 31.7.2014 - Mia Laiho

Oli ilahduttavaa lukea  Essen no 27-28 artikkeli Kauniita tuokioita hoivakodeissa. Rippikoululaisten ja ikäihmisten kohtaamisen mahdollistaminen osana rippikoulua on erinomainen tapa lähentää eri ikäluokkia toisiinsa. On paljon lapsia ja perheitä, etenkin pääkaupunkiseudulla, joilla isovanhemmat asuvat kauempana muualla Suomessa tai isovanhempia ei enää ole. Ikäihmiset voivat välittää sukupolvelta toiselle kokemuksia, tarinoita, vaihtaa ajatuksia nuoren kanssa ja tukea häntä kasvussaan.  Ikäihmisillä on samalla mahdollisuus päästä kurkistamaan nuoruuteen, oppia uutta ja nauttia nuorten seurasta. Nuoret voisivat auttaa ikäihmisiä myös tietokoneen käytössä ja auttaa heitä löytämään sen kautta avautuva maailma. Parin viime vuoden aikana on ollut keskustelua myös vanhusten ulkoilun vähäisyydestä.  Vanhuksen ulkoiluun liittyvää turvattomuutta voisi vähentää kun on joku jonka kanssa voi ulkoilla. Ja tokihan on niin että me kaikki välillä tarvitsemme vähän innostamista ja kannustamista, jotta lähdemme ulkoilemaan ihan pelkän ulkoilun ja liikunnan takia. Ystävän kanssa liikkuminen on aina mukavampaa. Yhteinen tekeminen voi parhaimmillaan vähentää sekä vanhusten että nuorten yksinäisyyden tunnetta sekä rakentaa luottamusta ja uskoa tulevaan sekä ikäihmisellä että nuorella. Tilanteita, ja tapahtumia, joissa eri ikäpolvet voivat luontevasti kohdata tulisikin jatkossa lisätä.

Mia Laiho

Erikoislääkäri

Valtuustopuheenvuoroni 9.6.2014 asunto-ohjelmasta

Keskiviikko 11.6.2014 - Mia Laiho

Tontit ja lapsiperheet

Asuntojen hinnat Espoossa ovat kasvaneet.  Jotta lapsiperheitä, ja työikäistä väestöä saadaan Espooseen, tulisi löytää mahdollisuuksia tarjota houkuttelevia, viihtyisiä alueita perheiden tarpeisiin.  

 Espoossa on ollut perinteisesti pientalorakentamista ja pientaloja lapsiperheet usein toivovatkin;     Kohtuuhintaiset pientalot, ns uudentyyppiset rintamamiestalot voisivat olla edullisempia pientalojen rakentamistapoja. Uudenlaisena toimintatapana asunto-ohjelmassa on otettukin esiin ryhmärakentaminen on, ja kaupunkipientalot mikä on ilahduttavaa. Kokonaisuutena Espooseen rakennetaan noin 700-800 pientaloa vuodessa, joista kaupungin luovuttamien tonttien osuus on ollut noin 100.  Kaupungin luovuttamat tontit ovat olleet erittäin kysyttyjä.  Kaupungin omaa tonttitarjontaa  pitäisikin pystyä asteittain kasvattamaan lähivuosina jotta Espooseen saadaan uusia asukkaita ja verotuloja. Niinikään rakennuslupaprosessi vaatii selkiyttämistä ja nopeampaa käsittelyä Espoossa. Rakennuslupaprosessista ei saa tehdä liian raskasta ja pitkällistä. Se on varma tapa karkottaa pientalorakentajia muihin kuntiin.  

Kannatankin lämpimästi  neuvottelutoimikunnan muutosesityksiä 9 ja 10  pientalorakentajille luovutettavien tonttien lisäämisestä.

Lähiöiden kehittäminen Espoossa on myös useita vanhoja lähiöitä, jotka ovat tulossa peruskorjausikään. Kun lähiöitä peruskorjataan, olisi samalla suunniteltava lähiöiden parantamista asukkaiden nykytarpeita vastaaviksi. Täydennysrakentamista väljästi rakennettuihin lähiöihin kannattaa myös suunnitella , ovathan lähiöt usein hyvien kulkuyhteyksien päässä ja pihat ja ulkoilualueet valmiina. Riittävä ja kasvava asukasmäärä ovat myös paras lääke palveluiden pysymiselle lähiöissä.  

Opiskelijat Espoossa suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee Otaniemessä, mutta jonkin verran myös muualla. Ylioppilaskunnan, HOAS:n ja Espoon kaupungin yhteistyö riittävien ja tarpeenmukaisten opiskelija-asuntojen tuottamiseen on keskeinen. Jotta saadaan riittävästi ja kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja, niin rakennuskustannukset on oltava maltilliset. Parkkipaikkakriteerien suhteen olisi löydyttävä väljentämistä opiskelija-asuntojen kohdalla. Opiskelijoilla ei ole niin paljon autoja kuin muulla väestöllä, joten parkkipaikkojen rakentamisessa olisi noudatettava eri kriteereitä kuin muilla asuinalueilla ja asuintaloissa, ja käyttää resursseja enemmän itse asuntojen rakentamiseen.  Metron valmistuttua kulkuyhteydet Otaniemeen entisestään paranevat ja tuovat uutta houkuttelevuutta Otaniemeen. Raide-Jokerin kautta on mahdollistettava Otaniemen saavutettavuus myös muualta Espoosta, joka ei ole Länsimetron ulottuvissa.

Kannatan lisäysesitystä opiskelija-asuntojen saatavuuden parantamiseksi enemmän tarpeita vastaavaksi. Sitä varten valmistellaan suunnitelma opiskelija-asuntojen tuotanto-ohjelmasta.

Ikäihmiset Yli 65-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina, vuosittain noin 2000 henkilöllä, mikä tuo omat haasteensa ikääntyneiden asumistarpeisiin.  Espoossa on kehitetty Elä-ja asu-seniorikeskusmallia, josta on tähän mennessä saatu Kauklahdesta hyviä kokemuksia. On tärkeää myös muilla asumisalueilla huomioida ikäihmisten tarpeet niin että he pärjäävät pidempään omissa kodeissaan, ja tukea heidän asumistaan siellä. Tämä vaatii riittäviä ikäihmisten tarpeisiin suunniteltuja palveluja ja riittäviä lähipalveluja. Kannatan lämpimästi lisäysesitystä edistää uusia tapoja toteuttaa asuntoja, kuten sukupolvien asunnot, kaupunkipientalot, puurakentaminen.

Käsiteltävänä olevan asunto-ohjelman sisältö toimenpiteineen on mielestäni varsin monipuolinen ja onnistunut. Kannatan myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan muutosesitystä Espoon asuntojen asuntotuotannon suhteen.