EU:n perustuksia ei saa horjuttaa huonoilla ratkaisuilla

Tiistai 11.5.2021 - Mia Laiho

Olin jo viime kesänä pettynyt siihen, että EU lähti laajentamaan perussopimusta yhteisen lainan ja velkatakuiden osalta, pääministeri Marin mukaanlukien. Tuolloin jo olisi pitänyt ymmärtää tämän ns. elvytyspaketin kyseenalaisuus ja pitkäaikaisvaikutukset sekä koko EU:lle että Suomelle. Aikana, jolloin Eurooppa ja muu maailma oli koronan kourissa, ei pitäisi lähteä tekemään näin perustavanlaatuisia muutoksia EU:n perusjalkaan. Maat ovat luonnollisesti tarvinneet lainaa koronasta selviytymiseen, mutta kukin maa olisi itse voinut ottaa omat lainansa, jolloin takaisinmaksukin olisi selvä ja kukin maksaisi takaisin myös omat velkansa.

 

Kun tulen huomenna äänestämään tätä EU:n elpymispakettia vastaan, en äänestä EU:ta vastaan vaan äänestän siitä, mihin suuntaan EU on menossa ja tämän elpymispaketin ristiriitaisuudesta perussopimusta vastaan sekä sen huonosta sisällöstä Suomelle. Suomi tulee olemaan nettomaksaja ja maksaa tästä paketista huimasti enemmän kuin itse saa. Suomi maksaa tästä lainasta siis noin 6 miljardia, mutta saa siitä itselleen vain noin 2 miljardia. Sen sijaan monet sellaiset maat, jotka ovat huikanneet kintaalle hyvälle taloudenhoidolle, saavat tässä ”ilmaista” rahaa. Tämä velkapaketti tulee olemaan todennäköisesti ensimmäinen askel kohti yhteisiä velkajärjestelyjä myös jatkossa. En siis usko tämän järjestelyn kertaluonteisuuteen, vaikka sitä nyt kovasti yritetään vakuutella. Tämän paketin velkoja lapsemme maksavat vielä 2050-luvulla. Tämä vie pohjaa myös vastuulliselta taloudenhoidolta, kun velkoja voi laittaa muiden maiden maksettavaksi etelä-Euroopan ja itä- Euroopan maiden mm. Italian tapaan. Ja myönnettävä myös on, että tämä paketti tulee jälkijunassa. Talous on jo lähtenyt nousemaan koronarokotteiden myötä.

Kyseessä on peruuttamaton ja pysyvä ratkaisu, joita lapsemme ja vielä lapsenlapsemmekin maksavat pitkälle tulevaisuuteen. 

Suhtaudun EU:hun myönteisesti, olemme osa Eurooppaa ja tarvitsemme EU:ta pienenä maana. Yhtenäinen Eurooppa on tärkeä niin talous kuin turvallisuuspoliittisestikin. Tämä paketti on kuitenkin huonosti neuvoteltu ja vie EU:ta kohti yhteisiä velkajärjestelyjä. Vaikka olemme pieni maa, niin meidän ei pidä olla sinisilmäisiä. Ja samalla on hyvä todeta, ettei kriittisyys paketin sisältöä ja sen perustavanlaatuisia ongelmia kohtaan tarkoita kriittisyyttä EU:ta kohtaan, vaan kertoo siitä, että pidämme kiinni EU:n perussopimuksesta.

On ollut myös ikävä huomata, miten hallituspuolueet ovat jättäneet täysin oppositiopuolueet ulkopuolelle elvytyspaketin valmistelusta ja varojen suuntaamisesta päättäessä. Hallitus on ajanut Suomen tilanteeseen, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Paketissa on pahoja valuvikoja. Viime kesänä sovitut EU:n yhteiset elvytystoimet olisi pitänyt hoitaa tavalla, joka ei riko tai venytä perussopimusta eikä luo ennakkotapausta EU:n yhteisestä velanotosta.

En voi olla hyväksymässä tällaista uutta taloudellista instrumenttia, joka rikkoo EU:n yhteisiä sopimuksia, on ensimmäinen askel tiellä kohti yhteisiä velkoja ja taloutta ja vaikuttaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Vieroksun myös asian ympärillä käytyä pelottelua siitä, mitä Suomesta ajateltaisiin Euroopassa tai mitä sitten tapahtuisi, jos tämä paketti ei menisi Suomessa läpi. Sittenhän asia pitäisi ottaa uuteen tarkasteluun ja neuvotteluun muiden EU-maiden kanssa. Emme ole äänestämässä huomenna EU:sta vaan tästä sisällöltään huonosta paketista. Haluan pystyä katsomaan historiaa myös taaksepäin ja perustelemaan päätökseni niin itselleni kuin lapsilleni. Sen takia tulen huomenna äänestämään tätä pakettia vastaan.

   

2 kommenttia . Avainsanat: elpymispaketti, EU, talous, kertaluonteisuus, velka

Rokottamaton hoitohenkilökunta on turvallisuusriski sekä työntekijöille että asiakkaille

Sunnuntai 28.2.2021 - Mia Laiho

Pääministeri on sanonut, että Suomeen julistetaan huomenna poikkeusolot. Valmiuslakia, joka mahdollistaa terveydenhuollon työntekijöiden työvelvoitteen, ei ole vielä suunniteltu otettavaksi käyttöön. Hoitajia ja lääkäreitä koskeva työvelvoite astui viime keväänä voimaan valmiuslakien myötä ja sillä pystyttiin määrittelemään henkilökunnan vuosilomia, työaikaa ja irtisanomisoikeuden rajoittamisesta.Valmiuslain käyttöönottoa on kuitenkin pitkin matkaa hallitus väläytellyt, jopa uhkaamissävyisesti. Aiemmin viikolla THL linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluvien rokottamiset keskeytetään, sillä rokottaminen kohdistetaan riskiryhmiin. Vaikuttaa erikoiselta ja kohtuuttomalta ettei sosiaali-ja terveydenhuollon rokotussuojasta huolehdita koronan osalta.

Olen erittäin huolissani sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työturvallisuudesta ja myös riskiryhmiin tai sairastuneista potilaista, joille henkilökunta voi viedä tartunnan. Potilastyössä 2 metrin turvavälin noudattaminen on usein sula mahdottomuus. Olisi tärkeää, että kaikki välittömässä asiakastyössä toimivat sote-alan työntekijät saisivat rokotteen mahdollisimman pian.  Rokotuksista huolehtiminen on yksi tärkeimmistä asioista työntekijöiden suojelemiseksi tartunnoilta. Työntekijöiden ja hoidettavien potilaiden terveyden kannalta olisi tärkeää, että kaikki sote-alan työntekijät saisivat rokotteen. Asiakkaat tulevat monin eri oirein vastaanotolle, jopa hengitystieoirein ohjeista huolimatta. Koskaan ei voi tietää kenellä on koronainfektio. Kaikkien asiakkaiden kohdalla ei voida suojautua vain varmuuden vuoksi raskain suojavarustein. 

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Työhön liittyvien vaarojen vuoksi annettavat kansallisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotukset kuuluvat työnantajan järjestämään työterveyshuoltoon.

Työntekijän koronatartunta aiheuttaa poissaoloja sekä oman sairastumisen ja työyhteisön altistuksen kautta. Koronasta voi aiheutua myös pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa jopa pidempää työkyvyttömyyttä. Rokottamattomien työntekijöiden kautta koronatartunta voi levitä myös potilaisiin. Pidän koko sotealan asiakastyötä tekevien työntekijöiden rokottamista sekä työturvallisuusasiana että infektion leviämisen kannalta merkittävänä asiana.

Ihmetystä herättää myös, miksi suun terveydenhuollon henkilökuntaa ei ole huomioitu rokotus järjestyksessä, vaikka viime keväänä kaikki kiireetön suun terveydenhoito ajettiin alas koronan takia. On tärkeää, että syntynyttä hoitovelkaa päästään purkamaan ja suun terveydenhuoltoa ei jouduta alasajamaan toistamiseen. Hoitamaton suu altistaa monille vakavillekin infektioille ja pahentaa muita sairauksia.

Jätin viime viikolla hallitukselle kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden koronarokotuksista ja työturvallisuudesta. Kysyin siinä nimenomaan hoitajien työvelvoitteesta ilman rokotuksen antamaa suojaa.  Jos valmiuslaki jouduttaisiin ottamaan taas käyttöön, velvoitetaanko rokottamattomia työntekijöitä osallistumaan koronapotilaiden tutkimuksiin ja hoitoon?  Jos Suomessa joudutaan taas valmiuslain käyttöönottoon, niin voidaanko siinä tilanteessa velvoittaa myös rokottamattomat töihin suuririskisiin koronapisteisiin?  Onhan se absurdi tilanne, että hoitajia ja lääkäreitä velvoitettaisiin siirtymään koronayksiköihin töihin, ilman että heitä on rokotettu koronaa vastaan. Olemme kuitenkin toisenlaisessa tilanteessa vuodentakaiseen verrattuna, jolloin ainoa suojautumiskeino oli suojavarusteet.

On tärkeää suojata koko välitöntä asiakastyötä tekevä sosiaali- ja terveydenhuollonhenkilöstö, huolehtia heidän työturvallisuudesta ja varmistaa terveydenhuollon toimintakyky epidemian mahdollisesti edelleen pahentuessa. Sote-henkilöstön riittävyys on siinä

3 kommenttia . Avainsanat: Koronavirus, johtaminen, poikkeusolot

Koronan varjolla ei saa polkea ihmisten perusoikeuksia

Lauantai 6.6.2020 - Mia Laiho

Koronan riskiryhmiin kuuluvien määrä on Suomessa suuri. Heitä on yhteensä 1,2 miljoonaa ja heistä yli 70-vuotiaita on yli 800 000. On kohtuutonta, että yli miljoona ihmistä suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Kyse on myös ikäihmisten ihmisarvosta. Kategorinen yhteen ikärajaan liittyvä suositus eristäytyä lähes karanteenin omaisiin olosuhteisiin tai vierailukiellot hoivakoteihin horjuttavat oikeusvaltiomme ihmisoikeuspohjaa. Oikeusministeriön tulisi arvioida vanhuksiin kohdistuvia vaikutuksia myös oikeudellisesta näkökulmasta. Riskiryhmiin kuuluvien sosiaalisia kontakteja, palveluita ja liikkumista on rajoitettu maaliskuusta lähtien koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Vierailut vanhustenhoidon yksiköissä, sairaaloissa ja ympärivuorokautisissa hoitolaitoksissa ovat olleet pääsääntöisin kiellettyjä STM:n antamien vierailurajoitusten takia. On tehnyt pahaa katsoa niitä televisiopätkiä uutisista, joissa pariskunnat tapasivat toisiaan lasin takaa. Tämäkö on arvokasta vanhustenhoitoa? Missä ovat perusteet ikäihmisten ja riskiryhmien eristämiselle?

Pahiten rajoitukset ovat koskettaneet sairaalahoidossa olevia ja ympärivuorokautisessa hoidossa asuvia. Heidän kohdallaan omaisten vierailuja ei ole sallittu lainkaan, poikkeustilanteita lukuun ottamatta.

Vaikka koronatilanne on ollut Suomessa rauhallinen ja koronasta johtuvia rajoituksia on päästy purkamaan, yli 70-vuotiaiden ja riskiryhmiin kuuluvien rajoituksiin ei tullut suuria muutoksia eteenkään hoitolaitoksissa asuvien osalta. Jo ennen uusien ohjeistusten tuloa THL:N terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen arvioi HS:n haastattelussa 16.5, että hyväkuntoisten, itsekseen asuvien vanhusten ohjeistaminen pysymään karanteenissa on kyseenalaista.

Uusien ohjeistuksien 18.5 päälinjana on, että yli 70-vuotiaat voivat tavata muita ihmisiä, kuten lapsenlapsiaan, kunhan tapaamiset hoidetaan pääsääntöisesti ulkona ja huolehditaan hyvästä hygieniasta ja kahden metrin etäisyydestä. Miksi hoivakotien ja sairaaloiden vierailuihin ei puututtu lainkaan? Nämä ihmiset ovat edelleen yksin huoneissaan.

Tapauskohtaisesti sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on sallittu oireettomien läheisten vierailu kriittisesti sairaiden, lasten ja saattohoidossa olevien luona. On epäinhimillistä, että elämän viimeisinä hetkinä ihmiset eivät ole saaneet hyvästellä läheisiään niin kauan kuin haluavat. Monissa paikoissa vierailijat ovat sallittu vain kuolevan potilaan luokse ja silloinkin vain yksi tai kaksi henkilöä. En usko, että yksikään hoitolaitos purkaa omavaltaisesti rajoituksiaan, jos STM ei asiaa selvästi linjaa.

Kuinka perusterveet voisivat auttaa käytöksellään suojaamaan riskiryhmiin kuuluvia niin, että he voisivat elää mahdollisimman normaalia elämää? Maskien käytön lisäämisellä ja hyvästä käsihygieniasta huolehtimisella mitään ihmisryhmää ei olisi tarvinnut jättää rajoitteiden purun ulkopuolelle.

Maskeista STM teki selvityksen, minkä perusteella he päätyivät siihen ratkaisuun ettei niitä tarvita kansan käytössä. Voisiko STM tehdä myös selvityksen siitä, mikä on vanhusten sairastuvuus ja kuolleisuus koronakriisin aikana muihin syihin kuin koronaan?

Toteutuuko koronarajoitusten osalta ihmisten perusoikeudet ja mikä on tosiasiallinen mahdollisuus omaisille olla mukana hoidossa? Monet omaiset ovat huolissaan miten läheisen toimintakyvystä pidetään huolta, miten hän jaksaa ja miten häntä voisi tukea ja auttaa.

Ei riitä, että omaiset pääsevät vasta saattohoidossa tapaamaan läheistään. Ympärivuorokautisen hoivan piirissä asuvat ihmiset elävät viimeisiä vuosiaan. Heiltä ei voida viedä palveluita ja omaisia sillä verukkeella, ettei uskalleta tehdä päätöksiä heidän hyvinvointinsa eteen.

Erityisesti nyt kun varustetilanteen on kerrottu olevan hyvä ja koronaviruksen tarttuvuusluku on pieni, on välttämätöntä helpottaa myös riskiryhmiin kuuluvien elämää. Hallituksen vastuulla on hakea ratkaisut ja tehdä suositukset, jotta riskiryhmään kuuluvat voivat tavata läheisiään turvallisesti sekä liikkua myös kodin ulkopuolella. Kansanmaskit ja hyvä käsihygienia ovat tärkeitä keinoja, joilla voimme suojata riskiryhmiä. Suositus maskien käyttöön joukkoliikenteessä, kaupoissa, ja lähikontakteissa olisi inhimillisempi tapa suojata riskiryhmiä kuin eristää ihmiset kokonaan yksin neljän seinän sisälle. Turvallisuuden tunteen palauttaminen on keskeisimpiä tekijöitä siinä, että kodista ei tule vankila kenellekään.

Ikäihmisille ja muille riskiryhmille asetettuja rajoituksia on välttämätöntä tarkastella niiden oikeudellisesta perusteiden näkökulmasta. Kyse ei ole vain tartuntataudista ja sen hoitamisesta. Kyse on mitä suuremmassa määrin ihmisten perusoikeuksista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Poikkeusolot, riskiryhmät, ihmisoikeudet, vanhukset, vaikutusarviointi, ihmisoikeusvaikutus

Tartuntatautilakiin ei kuulu alkoholipolitiikka

Keskiviikko 27.5.2020 - Mia Laiho

Ravintoloiden ja kahviloiden sulkeminen asiakkailta on ollut merkittävä puuttuminen yrittäjien elinkeinonvapauteen kahden kuukauden ajan. Poikkeusolojen takia ravintola-ala on kärsinyt huomattavasti, kun kahvilat ja ravintolat ovat joutuneet sulkemaan ovensa ja työntekijöitä on lomautettu. On hienoa, että ravintolat saadaan nyt viimein auki 1.6 alkaen. Hallituksen tartuntatautilakiin liitetyillä rajoituksilla toiminta ei voi kuitenkaan jatkua vielä entisellään, jos laki hyväksytään eduskunnassa ylihuomenna. On muuten tosi ikävää, että eduskunnassa on jouduttu tämä laki käsittelemään järjettömässä aikataulussa ja vielä harmillisempaa se on kaikkien niiden ravintolayrittäjien kannalta, jotka eivät vieläkään tiedä millä ehdoin he voivat 1.6 avata ravintolansa. Samoin moni lomautettu työntekijä odottaa tietoa alkavatko työt.

Hallitus on esittänyt, että ravintolat saisivat avata ovensa kello 6 aamulla ja ne tulisi sulkea viimeistään kello 23. Alkoholin anniskelu tulisi kuitenkin lopettaa jo tuntia aiemmin klo 22. Näiden lisäksi ravintoloiden asiakasmäärää rajoitettaisiin niin, että ravintolassa saisi asioida vain puolet normaalista luvallisesta asiakasmäärästä. Olemme Kokoomuksessa huolissamme ravintola- ja kahvilayrittäjien tilanteesta. Olemmekin ehdottaneet että ravintolat saisivat olla auki aamu viidestä puoleen yöhön asti. Lisäksi olemme ehdottaneet, että sallittu asiakasmäärä nostettaisiin 75%. Näillä pienillä, mutta ravintoloiden kannalta merkittävillä muutoksilla olisi ravintoloille suuri merkitys. Nyt hallituksen kaavailemat ravintoloiden avaamisen rajoitukset saattavat jopa hankaloittaa joidenkin pienyrittäjien liiketoimintaa niin pahasti, että he joutuvat puntaroimaan, onko avaamisessa edes järkeä. Erityisesti pienet ravintolat ja kahvilat joutuvat punnitsemaan avaamisen kannattavuutta. Asia on siinäkin mielessä nurinkurinen, että pienessä ravintolassahan on vain pieni määrä ihmisiä samaan aikaan tilassa, kun taas esim. kaupoissa voi olla satoja ihmisiä ilman rajoituksia.

Päätöksenteossa olisi tärkeä ottaa huomioon tautitilanteen alueellisuus, hygienia- ja turvaväliohjeet sekä ravintoloitsijoiden ja ihmisten omavalvonta ja vastuu.

Rajoituksien purkamisessa tulisi ottaa vahvasti huomioon säännöllisesti ja laajasti kerätty tieto taudin kulusta ja esiintyvyydestä. Kerätyn tiedon avulla rajoituksia voitaisiin purkaa tai tarvittaessa uudelleen kiristää rajoituksia joillain alueilla.  Ja on tärkeää, että kaikki tieto, joiden perusteella rajoitusten väljentämistä ja kiristämistä tehdään perustuu taudin epidemiologiseen tilanteeseen ja tietoja kriteerit ovat kaikkien saatavilla.

Vieroksun ajatusta, että tartuntatautilain varjolla lähdetään tekemään alkoholipolitiikkaa. Jos ravintola on auki ja siellä huolehditaan varotoimista ja hygieniaohjeista niin ei sillä ole väliä juodaanko vai syödäänkö siellä. Oleellista on, että huolehditaan turvatoimista ja toimitaan tartuntoja ehkäisevillä toimintatavoilla. Suomessa on olemassa erikseen alkoholilaki, jonka kautta alkoholin rajoitukset tulee tehdä, jos alkoholiin tarjontaan halutaan puuttua. Yökerhoja ei ole järkevää tässä vaiheessa vielä avata, ymmärrämme hyvin siihen liittyvät riskit.

Peräänkuulutan tässä meidän kaikkien yhteistä vastuuta tartuntojen hillitsemiseksi. Ravintoloilla on oma vastuunsa huolehtia turvallisuudesta. Sama pätee jokaiseen ihmiseen. Tartuntojen hillitseminen on meidän jokaisen harteilla. Vain yhteisillä toimillamme voimme lisätä luottamusta palvelujen turvallisuuteen. Paras olisi tietenkin paluu normaaliin, mutta sinne on askellettava pikkuhiljaa.

Aukioloaikojen laajentaminen klo 24 asti olisi tärkeää niin yrittäjien kuin asiakkaiden kannalta. Monet ruokaravintolat ehtisivät pitää illan aikana kaksi kattausta, kun aikaa olisi enemmän. Ihmiset ehtisivät myös nauttimaan kesäillasta tunnin pidempään turvallisissa puitteissa. Jos ravintolat voisivat aueta jo klo 5 niin maantiellä liikkuvat kuljetusalan ammattilaisetkin voisivat pitää levähdystaukoja huoltoasemilla, päästä aamukahville ja wc:hen. Pitkänmatkan liikenteessä ja kuljetuksessa reissussa saatetaan olla pitkäänkin. Jos huoltoasemat eivät ole auki niin moni jää vaille heille tärkeitä palveluita.

Hallituksen tulisi antaa selkeät kriteerit milloin rajoituksia voi kiristää tai löyhentää. Maakuntien hyvin erilaiset infektiotilanteet tulisi huomioida ravitsemusliikkeitä koskevissa rajoituksissa heti 1.6. alkaen ja rajoituksia tulisi purkaa viipymättä, kun rajoitukset eivät jollain alueella tai säädetyssä laajuudessa ole enää välttämättömiä. Perustuslakivaliokuntakin edellytti vain välttämättömiä rajoituksia. Olemme Kokoomuksen lausumassa valiokunnassa vaatineet välttämättömyyden arviointia jo heti lain voimaanastuessa.

Nyt ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2020 ja olemaan voimassa 31.10.2020 saakka, eli yhteensä viiden kuukauden ajan.  Koska määräaikainen laki on esitetty olemaan voimassa suhteellisen pitkään, on välttämätöntä arvioida epidemiologista tilannetta säännöllisin ja tihein väliajoin, sekä tuoda tiedot avoimesti kaikkien saataville. Vain siten voidaan varmistaa yrittäjien tasapuolinen kohtelu ja säilyttää kansalaisten luottamus järjestelmään.

Kesäiset ravintolaillat eivät ole ainoastaan tärkeitä yrittäjille, ne ovat tärkeitä meille kaikille, jotka haluamme viettää kesäiltaa ystävien ja perheen kanssa. Ja jos istumme iltaa ravintolassa hyvän ruuan ja mahdollisesti viinin ääressä niin voimme tehdä sen rauhassa ja tottakai huomioiden koronaohjeet ja muut ruokailijat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tartuntatutilaki, alkoholipolitiikka, aukioloajat, ravintolat, poikkeusolot, korona

Lapsille valtakunnallinen auttava linja (24/7) koronakriisihätään

Keskiviikko 1.4.2020 - Mia Laiho

Koronan aiheuttama kriisi on ajanut suomalaisen yhteiskunnan poikkeustilaan. Ihmisiä on eristetty koteihinsa, koulut ovat siirtyneet pääsääntöisesti etäopetukseen, satoja tuhansia työikäisiä ihmisiä on lomautettu töistä ja monet ei-kiireelliset-sosiaali- ja terveyspalvelut on peruttu. Koulun kontrolli ja sen tarjoama turva puuttuu monien mielenterveys- ja päihdeongelmaperheiden arjesta. Lapset jäävät nyt vaille sitä kanavaa, jossa huolen ja pelon voi sanoa turvallisesti. Koulu on osalle näistä lapsista myös se turvallinen hengähdyspaikka kodin ongelmilta. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Vanhempien mielenterveys ja päihdeongelmat aiheuttavat vakavimmillaan lapsille kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymistä. Perheiden ongelmat heijastuvat suoraan lapsiin. Vanhempien ongelmat voivat näkyä riitelynä, väkivaltana, mielenterveys ja alkoholiongelmina sekä heitteille jättönä. Nämä kaikki aiheuttavat lapsessa pelkoa. Tapaamisten vähennyttyä moni ongelma voi jäädä auttajilta piiloon. Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä.

Tähän on oikeasti varauduttava. Emme voi jäädä vain seuraamaan ja odottamaan kriisin aiheuttamia ongelmia lapsille, joiden korjaaminen voi kestää pitkään tai jättää lapsillemme elinikäisiä traumoja. Jätin eilen toimenpidealoitteen hallitukselle lasten ja nuorten valtakunnallisen palvelulinjan käynnistämisestä. Eduskunnan täysistunnossa eilen nostin asian esille, ja oli ilahduttavaa, että pääministeri Marin kiinnostui asiasta ja lupasi selvittää asiaa.

Aikuisille turvakotien ja auttavien puhelimien etsiminen on varmasti helpompaa kuin lapsille ja nuorille. Etäopetuksen aikana tulisi huomioida lasten riittävät auttavat digipalvelut, jotta lapsi ja nuori voi ottaa yhteyttä silloin, kun hätä on. Nyt etäopetuksen aikana opettajat kantavat myös huolta ja ovat neuvottomia, kun lapsiin ei saa yhteyttä samalla tavalla, jos ollenkaan. Opettajat tekevät parhaansa tässä haastavassa kriisitilanteessa, että kaikkiin lapsiin saataisiin yhteys. Mutta ei se ole aina niin helppoa, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Yhteydenpito voi tapahtua vain vanhempien välityksellä ja sekin voi ontua. Koulukuraattoreiden työnkuva on muuttunut myös haastavammaksi etäkoulun myötä, resurssit ovat hyvin rajalliset ja ne ovat vain virka-aikaan käytössä. Huoli lasten hyvinvoinnista on suurta niin kouluissa, lapsiperhetyössä, lastensuojelussa ja lasten kanssa toimivissa järjestöissä.

Monet palvelupuhelimet toimivat vapaaehtoisten avulla. Kaikki se järjestöjen ja vapaehtoisten toimijoiden apu on kullanarvoista ja edelleen myös tarpeen. Näiden puhelinlinjojen aukioloajat kuitenkin vaihtelevat ja tiedot niistä ovat jokseenkin hajallaan. Olisi tärkeää, että meillä olisi myös valtakunnallinen 24/7 numero, johon lapset ja nuoret voisivat olla yhteydessä tarvittaessa. Perheitä akuuteissa tilanteissa auttava henkilön tulisi olla koulutuksen saanut ammattilainen, joka osaisi tehdä nopean tilanne arvion ja ohjata lapsen tai nuoren oman alueensa avun piiriin. Valtakunnalliselta palvelulinjalta asiakkaan hoito voitaisiin ohjata tarvittaessa myös alueellisiin sosiaali-ja kriisipäivystyksiin, jos vaikuttaa siltä, että lapsi tai nuori on kiireellisessä sosiaalihuollon tuen, esim. lastensuojelun tarpeessa tai ottamaan yhteyttä koulun kuraattoriin tai psykologiin, jos asia senlaatuinen, että hoituisi siellä.

Lisääntyneet talousvaikeudet ja alkoholin käyttö tulee näkymään perheissä. Lapsilla ja nuorilla on myös piileviä tai jo todettuja mielenterveysongelmia, jotka voivat pahentua kriisin aikana. Tähän on oikeasti varauduttava.  Ei voi olla niin, että nuorten ympäriltä kaikki palvelut katoavat, kun etäopetus on alkanut, kiireetöntä hoitoa on alasajettu ja yhteiskunnassa on rajoitettu myös sosiaalisia kontakteja.

Suomeen tarvitaan pikaisesti valtakunnallinen ja ympärivuorokautinen auttavapuhelin, jossa olisi myös digitaalinen yhteys viranomaisiin, esim. chat -palvelu. Olisi tärkeää, että lapsen hätään ja huoleen vastataan matalalla kynnyksellä sosiaali- ja terveyden huollon ammattiosaamista hyödyntäen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvallisuus, Lapset, auttavapuhelin, sosiaalipalvelut, poikkeustila, nuoret, mielenterveyshätä

Koronakriisi haastaa ruokaketjun turvallisuuden ja toimivuuden

Sunnuntai 22.3.2020 - Mia Laiho

Suomessa vallitsee nyt poikkeustila. Koronan aiheuttamat vaikutukset Suomeen ja maailmalle ovat tuntuvia. Sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet, talous on suistunut kriisiin, kouluja on suljettu, ihmisiä on määrätty etätöihin ja joistakin lääkkeistä ja elintarvikkeista on ollut tilapäistä pulaa. Koronapandemia on syystä saanut aikaan huolta myös elintarvikkeiden riittävyydestä ja myös tuotantoketjussa toimivien ihmisten terveydestä.

Kentälle kaivataan nopealla aikataululla ohjeistusta, kuinka koko ruokatuotantoketju ja työvoima turvataan koronakriisin aikana. Pelkät THL:n yleiset ohjeet eivät riitä, vaan Ruokaviraston ja aluevalvontaviraston olisi ohjeistettava kentän toimijoita heille soveltuvilla ohjeilla.

Jätinkin perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten ruokaketjun turvallisuus ja katkeamattomuus on varmistettu koronaepidemiassa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_189+2020.aspx

Elintarvikkeiden kulutuksen hamstraaminen yhdessä koronaviruksen aiheuttamien sairauspoissaolojen ja karanteenien kanssa aiheuttavat huolta elintarviketuotantoketjujen toimivuudessa.

Useat kauppaketjut ja valmistajat ovat vakuutelleet etteivät tuotteet lopu ja uusia saadaan joka päivä. Vaikka tavaravirta olisikin kauppiaiden tilausten puolella kunnossa, koronapandemia voi vaikuttaa myös ruuan alkulähteillä, kuten meijereissä, viljan käsittelyn reiteillä, teurastamoilla tai kuljetuksessa.

Elintarvikeketjun kaikkien työntekijöiden on itse kiinnitettävä nyt erityinen huomio oman tartuntariskin pienentämiseen ja hygieniatasoon. Tuotannon on välttämätöntä pysyä koko pandemia-ajan käynnissä. Toimiva ruokahuolto on kriisistä selviämisen merkittävimpiä ydinkysymyksiä.  Erinomaista on, että päivittäistavaroiden ostaminen onnistuu nykyään verkon välityksellä. Sairastuneelle ja eristyksissä olevalle kotiin kannettu kauppakassi on iso apu arjessa. Tarvitaan luovia ratkaisuja, jotta ihmisten ja erityisesti riskiryhmien päivittäinen ruokahuolto ei vaarannu. Kauppakassista saatava kotitalousvähennys olisi iso etu monelle. Henkilökunnan riittävyys kuljetuksiin on myös varmistettava niin, että elintarvikkeet saadaan myös kauppoihin tai ruokakasseina ovelle.

Valtion tasolta on tullut runsaasti ohjeistusta ja huomiota terveydenhuollon toimijoille, mutta elintarviketuotanto on unohdettu täysin. Meijerit, viljantuottajat ja lihanjalostamot joutuvat itse tekemään ohjeita henkilökunnalle koronatartuntatapauksien ehkäisemiseksi ja työvuorojen suunnittelemiseksi riittämättömin ohjeistuksin. Myös tuotannon jatkuvuus on toimijoiden huolenaihe. Elintarvikeala huutaa toimintaohjeita. Myös kauppojen hygieniatason nostoon olisi kiinnitettävä huomiota.

Hallituksen olisi pikaisesti ruvettava toimiin, jotta keskeisille toimijoille saadaan kriisiajan toimintaohjeet, ennen kuin tilanne leviää täysin käsiin.

Jo pelkästään meijereitä on Suomessa yritysrekisterin mukaan 54 ja teurastamoja 118. Nämä toimijat toimivat ruuantuotannon alkulähteillä ja matka kaupanhyllyille vaatii monia toimijoita. Mitä tehdä, jos esimerkiksi teurastamon työntekijä sairastuu ja koko vuoro joutuu karanteeniin? Tästä seuraa valtava prosessi hygienian ja työjärjestelyjen suhteen. Toimijat tarvitsevat selkeitä ohjeita valtion tasolta, jotta tietävät, että toimivat poikkeusoloissa oikein.

Elintarvikeketjujen kriittiset toimijat on turvattava, jotta suomalainen lähiruokatuotanto pysyy voimissaan koronakriisin yli. S-ryhmä on ilmoittanut siirtävänsä suljetuista ravintoloista henkilökuntaa ruokakauppoihin. On erittäin järkevää ennakointia siirtää henkilökuntaa sinne, missä on sille suurin tarve. Ja työntekijöille työn jatkuvuus on tärkeää.

Ruuan alkulähteillä on tärkeä pohtia etukäteen kriittisimmät toimijat eli mistä saadaan lomittajia, sijaisia tai kuinka toimintaa muutetaan niin, että tuotanto pysyy käynnissä.  Suomalaisessa ruokapöydässä ei tarvita kaikkein hienoimpia saframeja, mutta suomalaista perunaa, maitotaloustuotteita, viljaa, lihaa ja kasviksia on oltava saatavilla. Onneksi suomalainen ruoka ja erityisesti lähiruoka on ollut trendinä meidän suomalaisten keskuudessa jo pitkään. Lähiruoka lyhentää elintarvikeketjua, mikä vähentää välikäsien määrää ja sitä kautta myös tartuntariskiä. Lähiruuan valvonta on myös helpommin valvottavissa paikallisten viranomaisten toimesta. Suomalaisten yritysten käyttö myös tukee suomalaisten yritysten selviämistä kriisin yli tässä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Yhteistyötä tarvitaan nyt kaikkien toimesta, jotta Suomi selviää tästä kriisistä niin terveydellisesti kuin taloudellisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, elintarvikeketju, poikkeusolot, työvoima, torjunta, lähiruoka, turvallisuus

Hallituksen hoitajamitoitusesityksessä useita puutteita

Keskiviikko 8.1.2020 - Mia Laiho

Uudenvuodenaattona lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausuntonsa vanhuspalvelulain hoitajamitoitusta koskevasta hallituksen esityksestä. Lainsäädännön arviointineuvosto on itsenäinen ja riippumaton taho. Arviointineuvoston tavoitteena on lisätä lainvalmistelun laatua antamalla lausuntoja hallituksen esityksistä.

Vanhuspalvelulain hoitajamitoitusta koskeva lakiesitys saa arviointineuvoston lausunnossa kehuja siitä, että siinä kuvataan hyvin nykytilaa ja kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi itse uudistuksesta. Mutta sitten alkaakin taitavasti virkamieskieleen verhottu moniosainen kritiikki.

Normaalisti lakivalmistelun yhteydessä tehdään myös kansainvälisiä vertailuja, joissa kuvataan, miten asia on hoidettu muissa maissa. Arviointineuvoston mukaan kansainvälinen vertailu jää hallituksen esityksessä kuitenkin varsin ohueksi, ja esityksessä olisi vähintään syytä kertoa, mitä muiden maiden järjestelmistä tulisi päätellä Suomen näkökulmasta.

Arviointineuvoston mukaan hallituksen pitäisi tehdä myös vertailu, miten erilaisten vaihtoehtojen avulla saadaan toteutettua uudistuksen tavoitteen mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja minkälaiset vaikutukset eri vaihtoehdoilla on.  Tässä yhteydessähän on säädetty vain hoitajamitoituksesta ja vanhuspalvelulain muut muutokset tehdään myöhemmin. Tästä johtuen arviointineuvoston mukaan vanhuspalveluiden uudistamisen kokonaisuutta on vaikea hahmottaa tai uudistusten kokonaisvaikutuksia ei voida arvioida. Tämä on todella merkittävä huomio. Siis käytännössä pitäisi olla paremmin selvillä, miten ehdotetut muutokset vaikuttavat vanhusten saamaan hoivaan itse hoivayksiköissä, mutta myös ympärivuorokautisen hoivan ulkopuolella, eli esim. kotihoidossa.

Kotihoidon tilanne on jo nykyään tukala. Kotihoitoon on vaikea saada työntekijöitä, vaihtuvuus on suurta, työ on raskasta ja vastuullista. Monin paikoin voi jopa sanoa, että vanhukset ovat lähellä heitteillejättöä. Jos kotihoitoa ja kotihoidon ammattitaitoisen ja osaavan henkilöstön saatavuutta ei varmisteta hoitajamitoituksen säätämisen yhteydessä, kotihoito ajautuu kaaokseen.

Ammattitaitoisia hoitajia tarvitaan myös muissa ympärivuorokautista huolenpitoa tarjoavissa yksiköissä, kuten vammaispalvelujen ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä. Käykö niin, että niistä tulee toisen luokan hoivayksiköitä, joihin ei enää terveydenhuollon ammattilaisia riitä? On vaarana, että ehdotetun uudistuksen myötä mennään ojasta allikkoon irrottamalla vanhusten palveluista vain yksi palanen. Hallituksella olisikin nyt viimeinen hetki avata silmät laajemmalle tarkastelulle.

Arviointineuvosto on nostanut esille myös sen, ettei esityksessä ole huomioitu taloudellisia vaikutuksia erikokoisille yrityksille. Arviointineuvosto pitää tärkeänä, että esityksessä kuvattaisiin näitä vaikutuksia, tai ainakin niiden suuruusluokkaa. Tämä on merkittävä huomio sekä palvelujen saatavuuden että yritysten toimintaedellytysten suhteen.

Moni kunta on ulkoistanut vanhustenhoitoa yksityisille yrityksille. Miten käy yritysten erityisesti syrjäseuduilla, kun vaatimuksiin asetetaan mekaaninen mitoitus, jos työntekijöitä ei saada rekrytoitua tehtäviin ja valvova viranomainen hengittää niskaan? Mitä tekee kunta, jos yritys laittaa pillit pussiin ja toteaa, etteivät kykene enää tuottamaan vaadittuja palveluja? Kuka sitten hoitaa vanhukset, kun omiakaan työntekijöitä ei ole? Miten kunta selviytyy, kun yritykset nostavat hintojaan vastatakseen henkilöstökuluihin?

Aivan välttämätöntä onkin, että jos henkilöstömitoitus kirjataan sitovasti lakiin, niin hallitus osoittaa kunnille myös rahat sen toteuttamiseen. Jos kunnille ei korvata lakimuutoksen aiheuttamia kustannuksia, tulemme lähivuosina näkemään kiihtyvällä tahdilla kriisikuntia hallituksen toimien myötävaikuttamana.

Arviointineuvoston mukaan myös viranomaisvaikutuksia on selostettu melko yleisellä tasolla. Tämä liittyy koko muuhun sote-kenttään. Viranomaisten hallinnollisen työn kasvu, kustannusten kasvu, hoidon jatkuvuusongelmat ja kotihoidon valvonnan haasteet on nostettu esille.

Arviointineuvosto suosittelee, että hallituksen esitystä täydennetään neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista. Jäämmekin odottamaan ministeri Kiurulta esitystä, jossa näihin arviointineuvoston esittämiin vähintäänkin keskeisiin huoliin saadaan riittävät tarkennukset ja täydennykset . Vanhukset ja muut hoivan tarpeessa olevat ansaitsevat parempaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanhuspalvelulaki, lainvalmistelu, hoitajamitoitus, arviointineuvosto

Velkanapin painaminen on vastuunpakoilua

Perjantai 10.5.2019 klo 8:39

Nyt on yö nukuttu eilisen politiikan aktiivipäivän jälkeen. Hallitustunnustelija Rinne SDP:stä ei halunnut Kokoomusta mukaan hallitusneuvotteluihin. Hänen ratkaisuun on nyt tyytyminen. Tottakai siihen liittyi harmistusta, mutta se on kuitenkin ohimenevää. Päällimmäisenä itselläni on huoli Suomen tulevaisuudesta ja mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä mahdollisen muodostuvan uuden sosialistihallituksen toimesta. Erityisesti talouden vakaus, puolustuspolitiikka, maakuntahallinto, turvapaikkapolitiikan höllentäminen ja lapsillemme sysättävän velkataakan näkymät aiheuttavat huolta.

Demareiden kanssa meillä oli hallitustunnustelukysymysten osalta monia asioita, joista olisimme todennäköisesti löytäneet yhteisiä linjauksia, mm, sosiaali-ja terveydenhuollon, koulutuksen, ja kaupunkipolitiikan saralla.  Kokoomus olisi ollut valmis neuvottelemaan asioista, mutta lähdimme siitä, että talous-ja työllisyyspolitiikan pitää olla vastuullista. Siihen se sitten heti tyssäsi. Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että Kokoomuksella olisi ollut samalla tarjota ratkaisumalli palveluiden rahoittamiseen.  Kysehän ei ole vastakkainasettelusta, vaan nimenomaan siitä, että haluamme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Kyse on meidän yhteisten verorahojen hoidosta, ja Suomen tulevaisuudesta.  Suomen velkaantumista ei voi lisätä, vaan edellisellä hallituskaudella saatu talouden korjausliikkeen suunta pitäisi nyt saada pysymään oikealla uralla. Jos nyt taas uudelleen lisätään velkaa, Suomen talouden kehityssuunta ottaa melkoisen askeleen taaksepäin. Ylivelkaantuminen ajaa ihmisen ahdinkoon kotitalouksissa, ja sama uhka on myös valtion taloudessa, kun eletään yli varojen. Jos ihminen on velkaantunut, niin emmehän neuvo häntä ottamaan lisää velkaa, vaan pitää yrittää järjestää tilannetta niin, että velkaa saadaan lyhennettyä tai vähintäänkin ettei sitä oteta lisää. Suomikaan ei voi ajautua pahenevaan pikavippien kierteeseen. Sen takia meidän tulee tehdä vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa talous-ja työllisyyspolitiikkaa. Vain siten voimme kestävällä tavalla turvata ihmisten palvelut, oli sitten kyse sosiaali-ja terveydenhuollosta, opetuksesta, koulutuksesta, turvallisuudesta tai muista yhteiskunnan palveluista. Olisi epäreilua syödä leipää lastemme suusta ja siirtää heidän harteille ongelmia, jotka pitäisi ratkaista jo nyt.

Joku kommentoi minulle twitterissä että rahaahan saa lisää vain nappia painamalla. Valitettavasti hän vaikutti olevan tosissaan. Kommentti kertoo huolestuttavalla tavalla siitä, miten vieraantuneita osa yhteiskunnassa on yrittämisestä, työnteosta ja omasta vastuusta oman talouden hoidossa. Toivottavasti tuleva hallitus on kuitenkin valmis katsomaan totuutta silmiin, eikä paina vain velkanappia, ja käännä katsetta tosiasioista muualle. Kestävä taloudenhoito ja Suomen asioiden hoito ei voi perustu velalle, vaan ratkaisujen hakemiselle, joissa avainasemassa ovat ensijaisena työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ja työntekoon kannustava veropolitiikka.

Kun tuleva hallitus jatkossa lupaa sinulle jotain, niin kysäisepä samalla mistä rahat otetaan. Eikä sitten kannata tyytyä epämääräiseen tulevaisuusinvestointivastaukseen, joka käytännössä tarkoittaa lisää velanottoa. Vaadi perustellumpia vastauksia. Velan lisääminen ei ole ratkaisu, vaan se tarkoittaa käytännössä vastuun pakoilua. Kaupastakaan ei osteta enempää kuin on itsellä on rahaa. Näin ainakin olen omille lapsilleni opettanut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitusneuvottelut, talous, valtiontalous

Tartuntavaarallisten tautien rokotukset ovat osa kansalaisten turvallisuutta

Sunnuntai 2.12.2018 klo 22:20 - Mia Laiho

Pohjanmaalla on meneillään tuhkarokkoepidemia, joka liittyy alueen matalaan rokotuskattavuuteen. Siellä rokotuskattavuus on ollut maan alhaisimpia, ja Luodon kunnassa jopa reilun 70 prosentin tasolle. Asiaan ei ole saatu jo usean vuoden jatkuneesta valistuksesta huolimatta parannuksia. Asiantuntijat ovat sanoneet, että oli vain ajan kysymys, kun epidemia syntyisi. Voikin syystä kysyä, miksi asialle ei ole jo aiemmin tehty jotain? Eihän voida vain vuodesta toiseen seurata matalia rokotuslukuja ja toivoa parasta.  Ja nyt epidemian aikaan rauhoitellaan, että epidemia jää paikalliseksi. Niin todennäköisesti jääkin ja hysteriaan ei ole aihetta. Mutta asiaa ei voi jättää uinumaan odottamaan taas seuraavaa epidemiaa. Se on kuin ongelman lakaisemista maton alle.

Kun rokotuskattavuus ei ole riittävä, vaaraan joutuvat erityisesti ne pienet vauvat, joita ei ole voitu vielä rokottaa tai ne ihmiset, joilla on jokin vakava allergia tai perussairaus, mikä estää heitä saamasta rokotusta. Rokotuskattavuuttahan ei koskaan saada 100%:iin johtuen siitä, että ihan kaikille rokotusta ei voida antaa johtuen lääketieteellisistä syistä. Laumasuoja riittäisi kuitenkin heidän suojaksi, mutta suoja pettää, kun joukkoon tulee ns ”vapaamatkustajia”, jotka eivät vain syystä tai toisesta halua rokotuttaa lastansa.  Heidän takiaan rokotuskattavuus laskee. Kun ohjauksella, valistamisella ja neuvonnalla ei ole saatu riittäviä tuloksia aikaan, on harkittava muita, tehokkaampia keinoja. Vanhempien omat aatteelliset syyt eivät saisi olla syy lapsen rokotuksen kieltämiseen vaan siihen pitäisi olla aina lääketieteellisesti perusteltu syy.

Kaikki Suomen rokotusohjelman rokotukset ovat tarkoin tutkittuja, turvallisia ja perheille myös ilmaisia. Pienten lasten kohdalla meillä on erinomainen neuvolajärjestelmä, jossa rokotukset saadaan hyvin teknisesti ja turvallisesti toteutettua. Lapsen rokotussuojaa voidaan tarvittaessa edelleen täydentää koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa.

Suomessa rokotukset ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen ja suurin osa vanhemmista ymmärtää rokotusten tärkeyden. On kuitenkin nurinkurista, jos lapsen vanhemman rokotekielteisyys voi vaarantaa oman lapsensa ja muiden ihmisten terveyden. Erityisen merkittäväksi tämä nousee yleisvaarallisten ja herkästi tarttuvien tartuntatautien kuten esim. tuhkarokon kohdalla. On lapsen edun mukaista, että hän saa tarpeelliset rokotukset ja saa elää ympäristössä, jossa riski yleisvaarallisiin tartuntatauteihin on minimoitu hyvällä väestön rokotussuojalla.

Kaikkien lasten vanhempien tulee voida luottaa siihen, että päiväkodin ja koulujen turvallisuudesta on huolehdittu, myös tartuntatautien osalta.

Hyvinvointivaltiossa on paljon yksilön oikeuksia. Mutta kaikki tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimiakseen myös sääntöjä. Onhan meillä esim. monia eri sääntöjä liikenneturvallisuuteen, paloturvallisuuteen ym. liittyen. Tartuntavapaa ympäristö on myös osa ihmisten turvallisuutta. Suomi on sitoutunut YK:n lastenoikeuksien sopimukseen. Siinä sitoudutaan siihen, että lapsi saa elää turvallisessa ympäristössä. Yleisvaarallisten tartuntatautien osalta on sekä lapsen että päiväkoti-ja koulukavereiden että ihmisten edun mukaista, että lapsi saa tarvittavat rokotukset. Voiko vanhemman rokotekielteisyys todella kävellä lapsen edun ja yleisen turvallisuuden edun yli?

Tartuntalain mukaan ihminen voidaan eristää tarvittaessa pakkotoimin, kun hän on sairastunut tai altistunut yleisvaaralliselle tartuntataudille. Tämä koskee myös siis niitä ihmisiä, jotka ovat ikään kuin sivullisia, mutta sattuneet olemaan esim. samassa lentokoneessa, päiväkodissa tai koulussa kuin sairastunut henkilö. Siinä vaiheessa itsemääräämisoikeutta ei enää kyseenalaisteta yleisen turvallisuuden takia. Mutta silloin kun on kyse turvallisuuden ennaltaehkäisystä, itsemääräämisoikeus nousee keskusteluissa vastaan. Onkin perusteltua keskustella missä menee itsemääräämisoikeuden rajat herkästi tarttuvien tartuntatautien osalta. ja erityisesti silloin, kun on kyseessä lapsi, jonka puolesta vanhempi tekee päätöksen. Onko se lapsen edun mukaista? Onko se yleisen turvallisuuden ja muiden lasten edun mukaista? Yleisen tartuntavapaan ympäristön turvaamiseksi on oltava myös sääntöjä. Ja jos sääntöjä ei noudata niin sen tulee johtaa toimenpiteisiin. Rokotusten pakollisuus vähintään yleisvaarallisten tarttuvien tautien osalta pitää selvittää. Yhtenä mahdollisuutena voisi harkita myös esim. lapsilisän maksun sitomista rokotuksiin sitoutumiseen. Uskoisin että silläkin tavalla rokotuskattavuutta saisi nostettua. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rokotukset, rokottaminen, tuhkarokko, tartuntataudit, lapsenoikeus, lapsilisä

US: Savuttomuuden edistäminen on tasa-arvoteko

Torstai 1.11.2018 - Mia Laiho

Marraskuu on keuhkosyöpäkuukausi. Keuhkosyöpä on maailman yleisin syöpä. Suomessa keuhkosyöpään sairastuu noin 2500 ihmistä vuodessa. Tupakointi on keuhkosyövän tärkein riskitekijä: se aiheuttaa 90% keuhkosyövistä. Näin ollen tupakka aiheuttaa niiden kautta huomattavan määrän yhteiskunnallisia kustannuksia. Lainsäätäjät eivät voi kääntää tosiasioille selkäänsä. 
 

Huomioiden myös tupakan aiheuttama selvä syy-yhteys keuhkosyöpään, on välttämätöntä edelleen tiukentaa myös tupakkalainsäädäntöämme. Mitä muuta 10-kertaisen syöpäriskin aiheuttavaa tuotetta kuin tupakkaa voisi salli myytävän ihmisille?  Aina välillä viestitään jonkin tuotteen sisältävän syöpää aiheuttavaa ainesosaa ja tuote vedetään nopeasti pois markkinoilta suurin lehti-ilmoituksin. Mutta tupakan suhteen tätä riskiä ei haluta nähdä. Miksi ei? 
 

Meillä on vielä paljon muutettavaa. Nykyisen tupakkalainsäädännön tavoitteena on tupakkatuotteisiin ja muiden riippuvuutta aiheuttavien nikotiinituotteiden käytön loppuminen ja terveyshaittojen vähentäminen. Tupakkalainsäädännön tavoite on myös, ettei kukaan joudu altistumaan tahtomattaan tupakan savulle. Savuton hengitysilma on jokaisen perusoikeus. 
 

Raskaana olevien naisten tupakoinnin vähentäminen on erityisen tärkeää, jotta voimme estää sikiön altistumista haitalliselle valmisteille. Tupakoinnista vieroittuminen palvelee myös raskauden jälkeistä aikaa, jos äiti pääsee irti tupakasta. Neuvoloilla, kouluilla ja myös työpaikoilla on merkittävä rooli siinä, miten tupakointiin suhtaudutaan ja puututaan.  Liian moni lapsi altistuu edelleen kotonaan tai perheen autossa tupakansavulle. 
 

Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme ennaltaehkäisyä ja asenteiden muutosta. Terveydenhuollon ammattilaisten on puututtava tupakointiin asiakaskohtaamisten yhteydestä. Savuttomuus ei tapahdu syyllistämällä, vaan jakamalla tietoa sen vaaroista ja vieroituksen mahdollisuuksista, ja saatavilla olevasta tuesta. Tupakointi on yleisempää henkilöillä, joilla sosioekonominen tilanne on alhaisempi ja tupakointi liittyy myös selvästi koulutuksen tasoon, esim. ammattikouluissa tupakoidaan selvästi enemmän kuin lukioissa.  

Tupakoimattomuuden edistäminen edistää samalla väestömme terveyttä ja tasa-arvoa. Kitkemällä tupakan yhteiskunnastamme teemme merkittävän ihmisten välisen tasa-arvoteon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Savuttomuus, tupakointi, terveys, raskaus, hengitysilma, sisäilma, keuhkosyöpä, tupakkalaki

Avioliittoon vasta täysikäisenä

Maanantai 2.7.2018 - Mia Laiho

Suomessa lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin avioliiton solmimisen alaikäisen kanssa poikkeusluvalla. Lapsen edun pitäisi olla aina lainsäädännön keskiössä. Sen takia tätä historiallista käytäntöä onkin tarpeen uudelleen arvioida. Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun hän voi solmia avioliiton vasta täysi-ikäisenä omasta tahdostaan. Edes kulttuurilliset tai uskonnolliset syyt eivät ole tarpeeksi päteviä syitä sallia poikkeuslupamenettelyä. Yhteiskunta on myös vuosien saatossa muuttunut ja esim. alaikäisen raskaus ei tarkoita enää sitä että toimeentulon turvaamiseksi tulisi nuoren avioitua tai ettei olisi hyväksyttävää saada lasta ilman avioliittoa.

Oikeusministeriö julkaisi eilen muistion, jossa arvioitiin alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettelyä. Muistiosta käy ilmi, että nykysääntelyn soveltamisesta ei ole tullut tietoa käytännön ongelmista. Alaikäisten avioliitoista käydään kuitenkin kansainvälisesti paljon kriittistä keskustelua. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa muun muassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Myös oikeusministeri Häkkänen ilmoitti haluavansa luopua poikkeuslupakäytännöstä.

Poikkeuslupakäytännöstä luopuminen selkiyttäisi lainsäädäntöämme, kun kaikkia alaikäisiä kohdeltaisiin samalla tavalla. Nykyään lupa alaikäisen avioitumiseen haetaan oikeusministeriöstä. Oikeusministeri tekee lopullisen päätöksen virkamiehen valmisteleman päätösehdotuksen perusteella. Hakemuksia tulee ministeriölle vuosittain 10–30. Suuri osa hakemuksista tulee noin 17-vuotiailta tytöiltä. Poikkeuslupaa on usein perusteltu juuri uskonnollisella vakaumuksella tai nuorempien lasten kohdalla raskaudella.

Käytäntö on riidassa suhteessa YK:n suosituksiin. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Luopumisella olisi selvä signaali kansainväliselle kentälle, joka vahvistaisi asemaamme mainettamme ulkomailla tyttöjen ja lasten oikeuksien puolustajana.

Kaikkiaan kansainvälisten suositusten ja viranomaismuistion viesti on selkeä: alaikäisten avioliittoja ei tule sallia enää jatkossa. Toivonkin, että ministeri Häkkänen käynnistää lainsäädännön muutoksen mahdollisimman pian. Avioliiton solmiminen on merkittävä asia, niin juridisesti kuin henkisesti. Alaikäiset ovat vielä nuoria, joilla elämä on vasta alussa, ja tunteet voivat vaihdella. Aikuisten ja yhteiskunnan tulee kaikessa päätöksenteossa ajatella lapsen etua. Annetaankin lasten olla lapsia, ja jätetään avioliitto vain aikuisten välinen sopimukseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Avioliitto, lapset, oikeus

Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien ratkaisun avaimet

Lauantai 1.4.2017 klo 0:17 - Mia Laiho

Espoossa päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat ovat mittavat. Tilannetta pahentaa Espoon paikoin täyteen ahdetut koulut. Puutteellinen ilmanvaihto, liian korkea sisälämpötila ja huono sisäilma aiheuttavat päänsärkyä, hengitystieoireita ja herkistävät allergioille. Rakennusten kosteusvauriot lisäävät astmaan sairastumisen riskiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen v. 2016 tekemässä tutkimuksessa koulujen huonon sisäilman todettiin heikentävän myös oppimistuloksia. Huono sisäilma voi aiheuttaa lapsillemme ja opettajille terveydellisiä ongelmia eliniäksi. Henkilökunnan sairastumisesta aiheutuu myös kustannuksia sairauspoissaoloina ja pitkittyneinä terveydellisinä haittoina.

Syitä huonoon sisäilmaan on useita: rakennusvaiheessa tehdyt virheet, väärin toteutetut korjaukset ja rakennusten puutteellinen kunnossapito.

Mitä voimme tehdä? Hienojen monumenttien sijaan tulee rakentaa edullisempia, opetuskäyttöön soveltuvia kiinteistöjä. On panostettava riittävän kokoisiin, turvallisiin ja terveisiin tiloihin. Rakentamisen ja korjaamisen suunnittelu, erityisesti valvonta, vaativat osaamista ja lisäpanostusta. Kiinteistöille on laadittava selkeät huoltosuunnitelmat ja nimettävä vastuuhenkilöt valvomaan suunnitelmien toteutumista. Entisaikojen talonmies -toimintamalli voisi toimia myös tänä päivänä.

Remonttienaikaiset väistötilat tulisi aina etsiä korjattavien koulutilojen läheisyydestä, jotta lasten ei tarvitsisi matkata opiskelemaan toiselle puolelle Espoota. 

Perus-, ja kouluterveydenhuollon sekä vanhempien ja koulun yhteistyötä tarvitaan, jotta koulujen sisäilmatilanteesta saataisiin mahdollisimman varhain oikea kokonaiskuva lasten ja työntekijöiden terveydentilan osalta. Ongelmiin tulee puuttua viivyttelemättä. Näin voidaan vähentää pysyviä terveyshaittoja. Aikaisen puuttumisen avulla voitaisiin välttää myös kalliit hätäratkaisut ja jäisi enemmän rahaa käytettäväksi koulujen kunnostamiseen ja uusien tilojen rakentamiseen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulu, sisäilmaongelmat, terveys, päiväkoti, oikeus, allergia, herkistyminen

Päihderiippuvaisten äitien hoitoon tarvitaan pysyvä rahoitus ja pakkohoitomahdollisuus

Perjantai 5.12.2014 klo 0:38 - Mia Laiho

Odottavien äitien päihderiippuvuus on vakava asia. Jopa noin kuudella prosentilla odottavista äideistä on alkoholiongelma. Alkoholin käyttöö vaurioittaa sikiötä, ja sen käytöstä voi aiheutua kehityshäiriöitä, kehitysviivästymiä ja vaikeaa kehitysvammaisuutta. Päihderiippuvaiset äidit olisi löydettävä jo varhaisessa vaiheessa. Paras tilanne tietenkin olisi, jos päihderiippuvuus voitaisiin todeta jo siinä vaiheessa kun raskaus on mahdollisesti vasta suunnitteilla. Tällöin voisi yrittää hoitaa ensin päihdeongelmaa, ja ohjata asiakas vieroitushoitoon. Viimeistään kuitenkin neuvolassa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa raskauden toteamisen jälkeen ongelmaan tulisi puuttua, jos merkkejä ja viitteitä päihteiden käytöstä nousee esille. Jos tällaista todetaan niin tilanteeseen tulisi aktiivisesti puuttua ja tarjota äidille päihdevieroitushoitoa ja muita tukitoimenpiteitä.  Suurin osa tulevista äideistä toivoo lapsensa parasta, ja sinällänsä ymmärtävät että päihteet voivat vaurioittaa lasta, kun se heille selostetaan, ja he ovat valmiita vastaanottamaan päihderiippuvuuteensa hoitoa. On kuitenkin valitettavasti myös niitä äitejä, jotka eivät myönnä ongelmaansa ja eivät halua siihen hoitoa. Tällöin raskaudenaikainen pakkohoito päihdehoidon suhteen tulisi mielestäni mahdollistaa. Päihdeäitien pakkohoitoasian ministeri Huovinen kuitenkin veti viime keväänä pois terveydenhuollon itsemääräämishoitolain sisällöstä. Tämä oli suuri takaisku ennen kaikkea niille kaikille syntymättömille lapsille, joita alkoholi vaurioittaa jatkuvasti. Meillä tulisi olla mahdollisuutta suojella sikiötä raskaudenaikana, kun tiedämme että runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä. Hoidettu tai hoidossa oleva päihdeongelma olisi myös parempi aloitusalusta äidin ja tulevan lapsen yhteiseen elämänalkuun. Jos päihteiden käyttöön ei ole puututtu raskauden aikana, niin päihteiden käyttö todennäköisimmin jatkuu myös myöhemmin. Tämä tarkoittaa syntyvälle lapselle jo heti ensi hetkistä alkaen kosteaa kotiympäristöä, ja haasteellista perhe-elämää, ja mahdollisia lastensuojelullisia toimepiteitä.

Syntymättömät lapset eivät pidä itsestään ääntä, ja vammautuneille lapsille alkoholin aiheuttamat vauriot ovat jo tapahtuneet. Olen vahvasti sitä mieltä, että päihdeäitien pakkohoito tulee tehdä mahdolliseksi jatkossa. Vapaaehtoinen hoito tulee tietenkin aina olla ensisijaista, mutta jos nähdään ettei siihen riitä äidillä sitoutumista, ja omia resursseja, niin yhteiskunnan tulisi näissä tilanteissa tulla äidin tueksi ja auttaa syntymätöntä lasta tarvittaessa myös vastentahtoisesti.

3.12.14 eduskunnassa sovittiin 1.5 milj  lisämaaräraha päihdeäitien hoitoon. On tietenkin hyvä että lisämääräraha tähän tarkoitukseen myönnettiin, mutta toisaalta surullista todeta että näinkin tärkeän asian hoitamiseksi joudutaan vuosittain hakemaan erikseen lisämäärärahaa, kun rahaa ei ole budjetoitu itse budjettiin. Tiedämme kuitenkin hyvin että päihderiippuvaisia äitejä on jatkuvasti, ja valitettavasti heidän määrä ei ole laskeva.

1 kommentti . Avainsanat: Päihdeäidit, neuvolat, pakkohoito, päihderiippuvuus, sikiövauriot

Talousarvioneuvotteluissa kunnallisvero ei nouse, Espoo-lisä säilyy, tukea omaishoitoon ja kouluavustajiin

Lauantai 15.11.2014 - Mia Laiho

Valtuustoryhmän sisällä eri puolueiden välillä on eilen saavutettu neuvottelutulos vuoden 2015 kaupunginjohtajan talousarvioesityksestä. Sosiaali- ja terveystoimi saa lisärahaa 2,4 miljoonaa euroa, sivistystoimi 2,7 miljoonaa euroa sekä tekninen ja ympäristötoimi  0,4 miljoonaa euroa.Näillä näkymin kunnallisvero tulee pysymään 18.0%:ssa. Tuloveroprosentin säilyminen ennallaan on tärkeää ostovoiman säilymisen ja talouden pitämiseksi vireänä. Esityksessä ollut kotihoidon tuen Espoo-lisä tulee säilymään myös v2015. Olisikin ollut perheitä kohtaan kohtutonta muuttaa perusteita näin nopealla aikataululla, kun perheet ovat suunnitelleet hoitojärjestelyt jo sillä oletuksella että se säilyy.  Lisävaroja tulee erityisopetukseen ja kouluavustajiin, koululaisten iltapäivähoitoon ja asukaspuistoihin ja  perhe- ja sosiaalipalveluihin. Kouluavustajia tulee olla riittävästi, jotta oppilaat saavat riittävän tuen opetuksen mukana pysymisessä ja kouluavustajilla on merkitystä myösluokan työrauhalle, ja kaikkien luokan oppilaiden hyvinvoinnille. Minusta merkittävää on myös että erityisesti omaishoitoon ja kotihoitoon saadaan lisätukea. Espoossa omaishoidon kriteerit eivät saa olla muita kuntia tiukemmat. Omaishoitajat tekevät tärkeää ja arvokasta työtä. Ilman heidän panostaan, kotihoito ei monesti onnistuisi, mikä tarkoittaisi raskaampaa ja kalliimpaa hoitomuotoa laitoksessa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.  Espoossa kaavoitus on ollut hidasta, ja prosessi on ollut hidasta ja paikoin tehotontakin. Siihen on luvassa nopeuttamista. Talousarvioehdotuksesta valtuuston päätöksentekoon tulee ensimmäiseksi tuloveroprosentti 17.11.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talousarvioneuvotteluissa Espoo-lisä säilyy, kunnallisvero ei nouse, omaishoitoon ja kouluavustajille lisätukea

Lämmin kiitos luottamuksesta kirkkovaltuustovaalissa

Tiistai 11.11.2014 - Mia Laiho

Sain kunnian tulla valituksi Espoon seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon seurakuntavaaleissa, joiden viimeinen äänestyspäivä oli viime sunnuntaina 9.11. Lämmin ja nöyrä kiitos teille kaikille saamastani luottamuksesta. Suhtaudun nöyrästi ja kunnioituksella tulevaa luottamustehtävää kohtaan. Kirkkovaltuusto on seurakunnan ylin päättäävä elin, jossa tehdään päätökset mm. talousarviosta, hyväksytään seurakuntayhtymän suuntalinjat, tehdään päätöksiä seurakunnan kiinteistöistä ja päätetään kirkollisverosta.

Olettaisin että suhteeni kirkkoon on aika samanlainen kuin nähdäkseni suurimmalla osalla meistä. Olen kasvanut tavallisessa suomalaisessa perheessä, jossa meitä oli vanhempien lisäksi kolme lasta. Kodissamme uskonto on näkynyt kirkollisten toimitusten, kuten ristiäiset, rippijuhlat, häät ja valitettavasti myös välillä suvun hautajaisten muodossa. Joulukirkko kuuluu perinteisiin. Pidän tärkeänä lähimmäisistä välittämistä, lähimmäistemme hyvää kohtelua, ja heikommista huolehtimista. Mielestäni olisi tärkeää että seurakunta voisi olla meitä jokaista varten, ja samalla tuki ja turva eri elämänvaiheissa silloin kun koemme sitä tarvitsevan. Jokaisella seurakuntalaisella tulee olla mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan enemmän tai vähemmän, kukin omien tarpeidensa ja toiveensa mukaan. Koen tärkeänä erityisesti lasten ja nuorten parissa tehtävän työn, ja heidän kasvun tukemisen yhdessä perheiden kanssa. Nuoret käyttävät myös paljon sosiaalista mediaa. Tavoittaaksemme nuoret, seurakunnan on oltava uudessa kehityksessä mukana.  Ikäihmisille seurakunnan toiminnan kautta on mahdollisuus tarjota tukea uskossa, luottamusta elämään, sosiaalista kanssakäymistä ja ehkäistä yksinäisyyttä.

Elämme taloudellisesti haasteellisia aikoja, minkä takia järkevä ja huolellinen taloudenhoito on myös kirkossa tärkeää huomioida. Kirkon sisällä on kyettävä löytämään uudenlaisia taloudellisesti järkeviä toimintamalleja ilman kirkollisveron nostoa. Samalla on huolehdittava siitä että voimme ylläpitää laadukkaina ne palvelut, jotka ovat meille tärkeitä. Tartun avoimin mielin ja innostuneena tähän uuteen luottamustehtävään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seurakuntavaalit, kirkkovaltuusto, talous, toiminta, arvot

Perheasiain neuvottelukeskus auttaa kaikenlaisia perheitä matalalla kynnyksellä

Lauantai 8.11.2014 - Mia Laiho

Perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen, perheen ja henkilökohtaisen elämän kipukohdissa. Apua on voinut hakea yksin tai perheenä oli sitten kyse yksinhuoltajaperheestä,, ydinperheestä, uusperheestä, sateenkaariperheestä tai lapsettomasta perheestä. Vuonna 2013 perheasiain neuvottelukeskuksen asiakkaaksi pystyttiin ottamaan puolet apua hakeneista.  Kysyntää on siis yli tarjonnan.  Perheasian neuvottelukeskuksen toiminta on pystynyt osaltaan täydentämään Espoon omia perheille suunnattuja palveluja.

Yleisimmät syyt hakeutua perheneuvontaan ovat parisuhteen vuorovaikutusongelmat, eroon liittyvät kysymykset, elämänvaihekriisit, ongelmat sukulaisuus- ja muissa lähisuhteissa sekä uskottomuus. Keskuksessa asiointi ei edellytä kirkon jäsenyyttä ja palvelu on maksutonta.

Viime vuonna suuri osa neuvottelukeskusten asiakkaista oli 30–39-vuotiaita pienten lasten vanhempia. Perheneuvonnassa on myös yhä enemmän perheitä, joiden elämässä on samanaikaisesti muitakin haasteita. Perheneuvonnassa käy myös senioripareja. Kirkon perheneuvonta on käytännössä ainoa paikka, josta ikääntyneemmät ihmiset voivat saada maksutonta parisuhdeneuvontaa.

Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen toimipisteet sijaitsevat Tapiolassa ja Leppävaarassa hyvien kulkuyhteyksien päässä eri puolilta Espoota.

Espoo on avustanut seurakunnan perheasioiden neuvottelukeskusta vuosittain noin 260.000 eurolla. Vuoden 2015 avustukseen on varauduttu enää vain 130.000 euroa. Sopimus on irtisanottu 1.7.2015 alkaen." Vuoden 2015 talousarvioesityksessä tukea on siis merkittävästi esitetty laskettavaksi. Tämä ei voi olla näkymättä tarjotuissa palveluissa.

On huolestuttavaa, että perheitä matalalla kynnyksellä auttavaa toimintamallia ja yhteistyötä seurakunnan kanssa ollaan ajamassa alas näin merkittävästi. Jos perhe saa varhaisessa vaiheessa tukea elämänkriisin keskellä, kantaa se varmasti hedelmää myöhempää varten. Perheitä tukeva toiminta vaikuttaa myös välittömästi perheiden lasten hyvinvointiin. Riittävän ajoissa annetulla tuella voidaan parantaa vanhempien välistä keskusteluyhteyttä lukkiutuneessa perhetilanteessa ja parantaa lasten huomioimista kriisi-ja erotilanteissa sekä parantaa koko perheen elänmänhallintaa kriisin keskellä. Lapset tarvitsevat vanhempiensa. Perhetukikeskustoiminnan avulla voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä ja auttaa vanhempia läpikäymään elämäntilannettaan niin että lasten asema perheessä tulee myös paremmin huomioitua. Toiminnan kautta voidaan ehkäistä suurempien ongelmien syntyä. Espoolla, ja ennen kaikkea espoolaisilla perheillä ja lapsilla ei ole varaa menettää tätä hyvin toiminutta mallia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perheasiainneuvottelukeskus, avioero, kriisit, mielenterveys, lastensuojelu

Sosiaali-ja terveyslautakunnan kuulumisia

Perjantai 26.9.2014 klo 2:03 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveyslautakunnassa 24.9 oli käsiteltävänä Espoon kaupungin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista SOTE-laki ja lausunto herätti paljon keskustelua. Lautakunta teki lausuntoon seuraavat lisäykset:

  • Espoo on tyytyväinen, että korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen ei esitetä muutoksia.
  • Lain tulee antaa mahdollisuus yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin vahvuudet.

Lautakunnassa oli käsiteltävänä myös Sosiaali- ja terveystoimen talousarvio 2015 ja taloussuunnitelma 2015–2017, jotka lautakunta esittää jatkossa kaupunginhallitukselle.
Lautakunta pitää tärkeänä seuraavia asioita, joita kehyksessä ei ole otettu huomioon:

  • neuvoloiden, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon terveydenhoitajien riittävää määrää vastaamaan asiakasmäärän kasvua
  • vanhuspalveluiden riittävää varmistamista ja omaishoidontuen myöntämisen turvaamista
  • ennaltaehkäisevän perhetyön riittävää turvaamista.

Kilon päiväkodissa olevien erityisen tuen piirissä olevien lasten kuntoutus järjestetään 1.8.2015 alkaen siten, että puhe-, fysio- ja toimintaterapian tuottaa se taho (Kela, HUS, perusterveydenhuolto), joka pystyy järjestämisvastuunsa ja kriteeristönsä puitteissa toteuttamaan lapsen kuntoutussuunnitelman (maksimaalinen terapiakäyntien määrä ja terapian kesto).  Muutos toteutetaan ehdolla, että järjestämisvastuussa olevat tahot ovat saaneet kuntoutuksen järjestettyä ja uusi toimintamalli on valmis käyttöönotettavaksi.

Espoon seurakuntayhtymän perheasioiden neuvottelukeskuksensopimusta koskien lautakunta edellyttää  ennen kuin nykyinen sopimus menee umpeen, lautakunnalle tuodaan selvitys ja arvio toimenpiteiden vaikutuksista kuntalaisille (IVA), tarjottavien palveluiden laadusta ja saatavuudesta, säästöpäätösten aiheuttamista riskeistä ja uhista palvelujen tuottamiselle ja asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle sekä säästöjen aiheuttamista mahdollisista kustannuslisäyksistä toisaalla kaupungin organisaatiossa.

Käsiteltävänä oli myös Tilakeskus -liikelaitoksen esittämä investointiohjelma vuosille 2015–2019. Investointiohjelmaan sisältyvät Espoon sairaala, Jorvin sairaalan geriatrinen akuuttiosasto, Leppävaaran ja Matinkylän elä ja asu seniorikeskukset, Matinkylän palvelutori, Auroran ja Suviniityn neuvolat, Postipuuntien vastaanottokoti sekä Matinkylän terveysaseman ja Riilahden toimintakeskuksen peruskorjaukset. Vammaisten ja ikääntyneiden asumispalveluja varten on suunnitteilla 12 yksityisen tahon toteuttamaa hanketta. Lautakunnalla ei ollut investointiohjelmaan huomautettavaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-lausunto, neuvolat, opiskelijaterveydenhuolto, terveydenhoitajat, ennaltaehkäisevä työ

Keuhkoveritulpan seurantaan uusi menetelmä, väitös

Tiistai 11.2.2014 klo 0:04 - Mia Laiho

Väittelin 7.2.14 aiheesta Venous thromboembolism: acute diagnostic assessment and follow-up.

 Tiivistelmä tutkimuksestani:

Syvä laskimoveritulppa ja keuhkoveritulppa ovat saman taudin eri ilmenemismuotoja. Ne voivat aiheuttaa kroonista laskimoiden vajaatoimintaa ja sydämen oikean puolen kuormitusta, ja sairastuneelle jokapäiväisiä elämää haittaavia oireita. 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä olisi yksinkertaisin tapa päivystyksessä diagnosoida sydämen oikean puolen kuormitus ja selvittää miten löytää potilaat, jotka hyötyvät jatkoseurannasta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin syvän laskimoveritulpan ja keuhkoveritulpan aiheuttamia pitkäaikaismuutoksia. Tavoitteena oli myös kehittää tukosepäilyissä käytettävää D-dimeeri-tutkimuksen pikadiagnostiikkaa.

Tutkimus koostuu neljästä eri osatutkimuksesta. D-dimeerin pikadiagnostiikan kehittämistä varten kerättiin verinäytteitä sekä sairastuneilta että terveiltä potilailta. Toinen tutkimus koostui 63:sta Meilahden päivystysalueella todetusta ei-korkean riskin keuhkoveritulppapotilaasta, joilta arvioitiin sydämen oikean puolen kuormitusta tietokonekuvauksen, sydämen ultraäänen, sydänfilmin, sydämen merkkiaineiden (NT-pro-BNP ja cardiac T-troponin), verikaasujen ja kliinisen arvion perusteella. Potilaat pyydettiin kontrolliin edeltävine tutkimuksineen 7 kk:n kuluttua. Kolmannessa työssä 47 ei-korkean riskin keuhkoveritulppapotilailta tutkittiin keuhkojen toimintatutkimuksia ja ne uusittiin 7 kk:n kuluttua. Neljännessä tutkimuksessa 37 syvään laskimoveritulppaan liuotuksen saanutta potilasta tutkittiin 2-3 vuotta tapahtumasta käyttäen hyväksi CEAP-luokitusta, lääkärin tekemää ultraääntä ja kyselylomaketta.

Tulosten mukaan päivystyksessä keuhkoveritulpan todentamiseen käytettyä tietokonekuvausta voidaan samalla hyödyntää myös sydämen oikean puolen kuormituksen selvittämisessä. Kaikilla potilailla, joilla 7 kk:n kuluttua todettiin sydämen oikean puolen kuormitus, NT-proBNP-pitoisuus oli koholla (≥350 ng/l) sekä akuutti- että kontrollivaiheessa. Kaikki potilaat, joilla 7kk kontrollissa kuormitus oli koholla, oli kuormitus todettu myös akuuttivaiheessa. Tutkimustulosten perusteella ehdotetaan uutta hoitokäytäntöä, jonka mukaan potilailta, joilla akuuttivaiheessa todetaan sydämen oikean puolen kuormitus, tarkistetaan NT-proBNP-pitoisuus kontrollikäynnillä. Jos se on koholla, potilas ohjataan jatkotutkimuksiin.

Muissa tuloksissa D-dimeerin analysointiin käytetty nopea testi todettiin käyttökelpoiseksi syvän laskimoveritulpan/keuhkoveritulpan poissulkemiseksi päivystystilanteessa. Keuhkoveritulpan havaittiin vaikuttavan myös keuhkojen toimintaan. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että katetriliuotushoidon syvään laskimotukokseen saaneilla oli vähemmän laskimoiden takaisinvirtausta, mikä vähentänee myös  kroonista laskimoiden vajaatoimintaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keuhkoveritulppa, laskimoveritulppa, oikean puolen kuormitus

Espoon talouden seurantaraportti, valtuustopuheenvuoro 9.9.13

Tiistai 10.9.2013 klo 0:38 - Mia Laiho

 Euroopan talouden epävakaus näkyy myös Espoon taloudessa. Väestö ikääntyy, ja työikäisen väestön määrä vähenee, mikä tarkoittaa sitä että yhtä työssäkävijää kohti nousee huollettavien määrä. Palvelutarpeiden määrä on kasvanut ja tuotettu työ, raha ei riitä palveluiden rahoittamiseen. Haasteena on, että väestörakenteen vuoksi kuntien menot kasvavat tuloja enemmän. Myös Espoossa verotulot ovat vähentyneet, ja työttömyysluvut ovat kasvaneet viime vuodesta. Erityisen huolestuttavaa on parhaassa työiässä olevien  nuorten työttömien kasvu, mikä suuntaus olisi saatava ehdottomasti pikaisesti taittumaan.

Espoon talouden seurantaraportin luvut kertovat karua kieltään. Useilla toimialoilla on ylitysuhka budjetin osalta. Alijäämää tulisi pystyä kuromaan umpeen mahdollisimman paljon sisäisillä toiminnan sopeuttamisratkaisuilla. On muutettava toimintatapoja vaikuttavimmiksi, ja keskityttyvä oleelliseen. Toimialojen välillä olisi myös pyrittävä ratkaisuihin ja päätöksiin, jotka vähentävät epätarkoituksenmukaista byrokratiaa ja päällekkäisyyttä. Henkilöstösuunnitelmissa olisi huomioitava henkilöstötarve yli toimialojen ja mahdollistettava joustava henkilöstön käyttö. Näin voitaisiin suosia mahdollisimman pysyviä palvelusuhteita ja mahdollistaa monipuolinen ja henkilöstön ammattitaitoa ylläpitävä työnkuva.

Palvelujen ostojen reilut ylitykset on saatava hallintaan, ja suunniteltava jatkossa tarkemmin ja suunnitelmallisemmin niiden tarve jotta vältytään merkittäviltä budjetin ylityksiltä.

Maan hallitus julkisti elokuun viimeisellä viikolla rakennepoliittisen ohjelman, jolla on tarkoitus keventää kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardin euron edestä. Tehtävien ja velvoitteiden keventämisen toimintaohjelma toteutetaan vuosina 2014-2017. Ohjelma on parhaillaan Kuntien tehtävien arviointi -työryhmän valmistelussa, ja päätökset sen sisällöstä tehdään marraskuun loppuun mennessä. Mielenkiinnolla voimme odottaa mitä velvoitteita työryhmä tulee ehdottamaan kunnan velvoitteiden vähentämiseksi. Toivoa saattaa kuitenkin että velvoitteiden vähentämisehdotukset eivät liity niihin palveluihin, jotka suoraan koskettavat heikommassa asemassa olevia kuten lapsia tai vanhuksia. On myös huolehdittava että ennaltaehkäiseviä palveluita tarjotaan niin ettei ongelmat pääse kasaantumaan ja aiheuttamaan suurempia ongelmia. Mitä suuremmiksi ongelmat muodostuvat sitä suurempi on siitä aiheutuva lisälasku puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä pidemmällä aikavälillä.

Valtion kunnille asettamien erilaisten velvoitteiden lisäksi valtion kuntien toimintaa ohjaa valtionosuusjärjestelmä. Valtionosuudet ovat edelleenkin samalla tasolla kuin vuonna 1990. Vuoden 1990 jälkeen kuntien tehtävien lukumäärä on kaksinkertaistunut. Suuret kaupungit ovat myös vanhassa järjestelmässä reippaasti maksajien puolella, vaikka suurissa kaupungeissa kuten Espoossa on tapahtunut suuria muutoksia väestörakenteessa mm. maahanmuuton lisääntymisen myötä. Valtionosuuskriteereiden suhteen onkin asetettu selvitystyöryhmä. Toivotaan että kun kriteerit laitetaan ajan tasalle niin se tarkoittaisi myös Espoon suhteen myönteistä muutosta valtionosuuksien suhteen.

Tiukassa taloustilanteessa on pidettävä pää kylmänä ja jalat maassa. On muistettava että pienistä puroista kertyy suuret virrat. Tarvitaan myös toiminnallisia, uusia ajattelumalleja tuottaa palvelut. Muutokset vaativat aikaa, mutta niiden aloitusta ei voida kuitenkaan siirtää. Toimet talouden tasapainottamiseksi on aloitettava välittömästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Espoon talous, seurantaraportti

Kuntarakennelakiuudistus

Tiistai 26.2.2013 klo 23:43 - Mia Laiho

 

Espoon kuntarakennelaista antama lausunto oli eilen päätettävänä valtuustossa. Olemme käsitelleet asiaa jo Kaupunginhallituksessa viikko sitten. Kuntarakennelaki on merkittävä asia koko Suomen kuntien kannalta.

Pääkaupunkiseutu ei ole verrattavissa muihin Suomen alueisiin vaan aluetta on tarkasteltava metropolinäkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla on jo väestömäärältään suuria ja vahvoja kuntia.  Pääkaupunkiseudun kuntien välillä on tehty paljon hyvää yhteistyötä, mm. julkisen liikenteen (HSL), HSY:N kautta vesi-ja jätehuollon osalta, päivähoidon, kuntarajat ylittävän terveyskeskuspäivystyksen osalta. Kun katsotaan muutamia vuosia taaksepäin niin pääkaupunkiseudun kuntien välinen yhteistyön tuloksena on saatu huomattavan paljon parannuksia aikaan ja kehitettyä kaupunkirakennetta toimivammaksi. Paljon hedelmällistä yhteistyötä on tehty ja ei pidä muuttaa hyvin toimivia systeemejä. Toki aina löytyy parannettavaa ja yhteistyötä tulee edelleen kehittää. Yhteistyötä tulee tehdä niin ettei synny monimutkaista lisäbyrokratiaa,ja päätöksenteossa huomioidaan asukkaiden tarpeet.

Suomen sosiaali-ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuudistus on tarpeen.On harmillista ettei SOTE-uudistusta perustetun selvitysryhmän esitystä ole vielä käytössä kun kuntarakennelaista annetaan lausuntoja. Kun se valmistuu niin on arvioitava sen vaikutuksia kokonaisuuteen. Mielenkiintoisia aikoja siis elellään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntarakenneuudistus, vahva toimiva Espoo,

Vanhemmat kirjoitukset »