Jokaiselle oma perhelääkäri

Sunnuntai 16.1.2022 - Mia Laiho

Perusterveydenhuolto on Suomessa rapautunut ja hoitoonpääsy on vaikeaa. Lääkärille pääsy on koronan aikana entisestään vaikeutunut. Monissa Euroopan maissa on ollut pitkään käytössä ja hyväksi havaittu perhelääkärimalli. Perhelääkärimalli oli myös Suomessa kokeilussa vuosina 1985–1993. Tämä saatiin toimimaan lääkäri-hoitaja-tiimeillä. Tulokset kokeilusta olivat erinomaiset ja potilaat olivat tyytyväisiä. Hoitosuhteen jatkuvuus ja hoitoon pääsy paranivat. Uudistus ei kuitenkaan edennyt kokeilua pidemmälle. Väestövastuumalli taas kaatui työntekijän vastuulle asetettuihin liian suuriin väestömääriin.

Olisi kaikkien kannalta järkevää, että potilaiden asioita hoitaa tuttu lääkäri, joka tuntee potilaan ja heidän historiansa. Potilaan ei tarvitsisi aina kertoa kaikkea alusta. Perhelääkärimallin etuna on myös hoidon jatkuvuus, mikä hyödyttää sekä potilaita että lääkäriä. Jos jokaisella olisi oma nimetty vastuulääkäriasiakaslähtöisyys, henkilöstön saatavuus ja työhyvinvointi todennäköisesti paranisivat. Potilasmäärän pitäisi kuitenkin olla kohtuullinen. 

Lääkäreillä, hoitajilla ja terapeuteilla olisi järkevää olla mahdollisuus toimia myös ammatinharjoittajina perusterveydenhuollossa. Tämä todennäköisesti parantaisi myös perusterveydenhuollon houkuttelevuutta. Terveyskeskustyö on parhaimmillaan mielenkiintoista ja haastavaa kunhan työmäärä on kohtuullinen, moniammatillinen yhteistyö toimii, työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työnkuvaansa ja johtaminen on kohdallaan. Terveyskeskuslääkärin työhön myös kasvetaan ja opitaan. Kun terveyskeskuksessa on riittävästi kokeneita lääkäreitä, myös nuoremmat lääkärit saavat riittävästi tukea ja ohjausta. Nuoret lääkärit voisivat tällöin myös haluta jäädä terveyskeskuksiin töihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhelääkärimalli, hoitoonpääsy, hoitosuhde, työhuvinvointi

Tjänsterna för mental hälsa måste fås i skick

Perjantai 14.1.2022 - Mia Laiho

Det har blivit mycket svårare att få vård för mentala problem. Det är omänskligt att barn som är i behov av psykisk vård, måste vänta i månader. Detta kan vi bara inte tillåta, vi måste få tillstånd en ändring.

Föreningar för mental hälsa har presenterat i ett medborgarinitiativ gällande terapigaranti som skulle förbättra grundnivån för servicen för psykiska problem. Regeringen har lovat att terapigarantin kommer att ingå i den nya strängare lagstiftningen gällande vårdgarantin. I lagförslaget som nu är offentligt, ingår trots allt ingenting om terapigarantin!

Nu om någonsin borde man ta tag i krisen av mental ohälsa. Om regeringen bedömer att terapigarantin inte lyckas genomföras på en gång skulle den kunna främjas successivt, genom att börja med barn och unga. Behandling för psykiska problem kan inte längre skjutas upp. Människor har rätt att få vård.

 

Mia Laiho

Riksdagsledamot, medicine doktor

Saml.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terapigaranti,

Liikuntaa koskevat rajoitukset lisää terveydenhuollon hoitotaakkaa ja ajaa yrityksiä nurin

Torstai 13.1.2022 - Mia Laiho

AVI:en vaihtelevat käytänteet tulkita tartuntatautilain 58§ ovat ongelmallisia niin yrittäjien, kansanterveyden kuin ihmisten yhdenvertaisuuden takia. AVI:t ovat määränneet kuntosaleja ja yksilöliikuntapaikkoja on laitettu kiinni, vaikka THL on pisteyttänyt ne riskiarvioinnissa kaupan, parturin ja taksin kanssa matalimmalle mahdolliselle riskiluokalle.  Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen liikuntaan kohdistuneiden rajoitusten vaikutuksista lapsiin, kansanterveyteen ja yrittäjiin.

Tällä hetkellä Etelä-Suomen aluehallintoviraston määräyksestä asiakastilat pidetään kiinni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä 24.1 asti, kun taas Pirkanmaalla kuntosalit ja esimerkiksi padel-kentät saavat olla auki. Helsingin ja Uudenmaan alueella ovensa joutuvat pitämään kiinni kaikki ryhmäliikunta ja kontaktilajien harrastamiseen käytettävät tilat sekä kuntosalit, sisäleikkipuistot, kylpylät, uimahallit, tanssipaikat ja kauppakeskusten yleiset tilat.

Ei voi olla niin, että lakia tulkitaan eri tavalla eri puolella Suomea, vaikka epidemian tilanne olisi samanlainen. Tämä ei ole yhdenvertaista. Rajoitusten pitäisi kohdentua myös vain paikkoihin, joilla on epidemian leviämisen kannalta merkitystä. Yksilötason liikunnassa tartunnan leviämisriskit ovat hyvin matalat, mutta sen sijaan liikkumattomuuden haitat merkittävät.

Liikkumattomuus on hengenvaarallista niin lasten ja nuorten kuin aikuisten ja vanhusten kohdalla. Liikkumattomuudella on merkittäviä vaikutuksia sairauksien etenemiseen, kansansairauksien syntyyn, mielenterveyteen, syrjäytymiseen, toimintakykyyn sekä ihmisten hyvinvointiin. Lapsia ja nuoria on tippunut jo merkittäviä määriä pois harrastuksista. Lasten harrastuksiin kohdistuvat sulkutoimet vain pahentaisivat tätä kehitystä ja olisivat haitallisia lasten ja nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Toinen asia on yrittäjien ahdinko. Selvää on, että ilman asiakkaita yritykset eivät selviä. Kysynkin kirjallisessa kysymyksessäni, miten kuntosaliyrittäjien ja muiden liikunta- ja harrastustoimintaa pitävät saavat korvauksia menetystä elinkeinotoiminnasta, ja milloin sulkukorvaukset ovat valmiita haettaviksi.

Sen lisäksi, että työntekijöitä on irtisanottu ja lomautettu, on yrittäjien tilanne erittäin vaikea, kun tulot katkeavat täysin. Tällä hetkellä yritykset, jotka ovat joutuneet sulkemaan toimintansa ja lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitänsä eivät saa valtiolta korvauksia. Mikäli korvaushaku jossain vaiheessa aukeaa, rahoitushakuprosessin on oltava erittäin nopea ja ketterä, jotta yritykset saavat tukea silloin kun sitä eniten tarvitsevat.

Monissa liikunta-alan yrityksissä on yleisten hygieniaohjeiden lisäksi toteutettu jo lähes kahden vuoden ajan terveysturvallisia toimia tartuntariskien minimoimiseksi. Tallaisia ovat esimerkiksi asiakkaiden kulkureittien, tilojen ja sisustuksen suunnittelu. Rajoitusten ankaruuteen tulisi vaikuttaa yksityiskohdat, kuten tilojen ilmanpuhdistuslaitteistot, ilmastoinnit, desinfioinnit ja muut terveysturvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Lisäksi liikunta- ja kuntoilupaikoissa valvotaan ihmisten sisäänpääsyä, identifioidaan asiakkaita ja rajoitetaan asiakasmääriä kuten ravintoloissa on tehty.

Jos Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa sulkua, tulee sen myös varautua hoitamaan liikkumattomuudesta aiheutuneet haitat ihmisille, varauduttava liikkumattomuuden aiheuttamiin terveydellisiin, sosiaalisiin ja kansanterveydellisiin ongelmiin sekä korvattava yrityksille aiheutuneet haitat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, kuntokeskukset, tartuntatautilaki, yrittäjät, hyvinvointi, kansanterveys

Onko hallitus ajamassa alas yliopistosairaalat?

Lauantai 8.1.2022 - Mia Laiho

Yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole huomioitu millään tavalla sote-muutoslainsäädännön yhteydessä. Tämä puute on nostettu esiin sekä lausuntovaiheessa että eduskuntakäsittelyn aikana, mutta hallitus on sivuuttanut asian kylmästi. Ja edelleenkään ministeri Kiuru tai muu hallitus eivät ole kertoneet miten asia aiotaan korjata, jos korjataan ja millä aikataululla. Sen takia jätin eilen kirjallisen kysymyksen hallitukselle KK 740/2021 vp (eduskunta.fi)Yliopistosairaaloiden asema on välttämätöntä täsmentää lainsäädännöllisesti ja niiden rahoitus turvattava sote-muutoksessa.

 Yliopistosairaaloiden sivuuttamisella sote-muutoksessa tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia kliiniseen tutkimukseen, lääketieteelliseen koulutukseen kuin erikoissairaanhoitoonkin, jos asiaa ei kiireellisesti korjata.

Meillä on vaalit 23.1 ja uudet aluevaltuustot ovat aloittamassa maaliskuun alusta, mutta hallitus ei ole edelleenkään tehnyt mitään yliopistosairaaloiden aseman ja rahoituksen selkeyttämiseksi. Jos asialle ei tehdä mitään, hallitus ajaa tekemättömyydellään yliopistosairaalat alas. 

Miten yliopistosairaalat voivat ylläpitää sen hoitamia vaativia ja korkeaa ammattitaitoa ja osaamista vaativia tehtäviä, kuten vaativia lasten sydänleikkauksia, lääketieteellisiä tutkimuksia, valmiutta yhteiskunnan kriisitilanteiden hoitoon ja uusien ammattilaisten koulutusta, jos sille ei ole osoitettu siihen erillistä rahoitusta? Yliopistosairaaloilla on vastuullaan vaativia tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä.

 Yliopistosairaalan kolme tärkeintä tehtävää ovat vaativa erikoissairaanhoito, lääketieteellinen koulutus ja kliininen tutkimus. Nimenomaan näiden tehtävien vaarantumisesta on kyse, kun asiaa ei ole hoidettu lainsäädännöllisesti asianmukaisesti. Yliopistollisen sairaalan rooli ja tehtävät on määriteltävä lainsäädännössä.

Sotelakien käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti lausumalla (EV 111/2021), että ”sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa”.

Yliopistosairaaloiden jatkuviin tehtäviin kuuluu lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon osaajien kouluttaminen eri erikoisaloille. Tämä tarkoittaa, että eri erikoisalojen hoitajat ja lääkärit kouluttautuvat työhönsä työn ohessa saaden uusinta mahdollista tutkittua tietoa ja näyttöä. Selvää on, että ilman rahoitusta laatu kärsii. Kysynkin kirjallisessa kysymyksessäni, että miten hallitus aikoo varmistaa, että yliopistosairaaloilla on mahdollista edelleen jatkossa tehdä tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta.

Aiemmin kunnat ovat itse tukeneet puutteellisen yliopistorahoituksen takia yliopistosairaaloita taloudellisesti. Ongelmallista on, että nyt sote-muutoksen myötä, koko sote-rahoitus tulee valtiolta ja yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole näissä laissa erikseen säädelty. Yliopistosairaaloiden rahoitus tulee olemaan suurissa ongelmissa sote-muutoksen jälkeen jos asiaa ei kiireellisesti korjata.

Kyse on nyt suomalaisen erikoissairaanhoidon, tutkimuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta. Kansainvälisestikin arvioituna hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ja sen keskeistä osaa, yliopistosairaaloiden toimintaa, ei pitäisi vaarantaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa on osoitettava täysimääräinen rahoitus sekä tutkimukseen että koulutukseen. Yliopistollisen sairaalan tehtävät on huomioitava sote-rahoituksessa täysimääräisesti joko tarvekriteereissä tai erillisrahoituksessa. Jos sitä ei tehdä, suomalainen , korkeatasoinen lääketieteellinen huippuosaaminen ja tutkimus vaarantuu merkittävällä tavalla, ja se tulee näkymään myös vaativan erikoissairaanhoidon tason laskuna potilaiden hoidossa. 

1 kommentti . Avainsanat: Sote, rahoitus, yliopistosairaalat, erikoissairaanhoito, tiede, tutkimus

Mielenterveyskriisin selättämiseen tarvitaan uusia keinoja

Maanantai 27.12.2021 - Mia Laiho ja Sari Sarkomaa

Hoitoonpääsy mielenterveyspalveluihin on koronapandemian myötä vaikeutunut. Hoitotakuu on pettänyt erityisesti lasten ja nuorten psykiatriassa. Lokakuussa pelkästään HUSin alueella jonoissa oli yli 600 lasta ja nuorta.

Jokainen odotuspäivä on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua, lisäten syrjäytymisriskiä ja huostaanottoja. Myös lastensa avun saannin kanssa kamppailevat omaiset ovat sairastumisriskissä. Tilanne on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestämätön. Mielenterveysongelmat aiheuttavat menetettyjä työtunteja, pudottavat nuoria koulutuspolulta ja työstä.

Mielenterveysjärjestöt ovat esittäneet Terapiatakuu-kansalaisaloitteessa ratkaisuja tilanteeseen. Aloitteessa ehdotetaan perustason mielenterveyspalvelujen parantamista. Hallituspuolueet ovat kuitenkin pysäyttäneet aloitteen etenemisen eduskunnassa, vaikka se on tullut sinne vuonna 2019. Hallitus on luvannut, että asia hoidetaan hoitotakuuta kiristävän lainsäädännön yhteydessä. Lakiluonnos on nyt julki ja mielenterveysjärjestöt ovat esittäneet pettymyksen, ettei se sisälläkään Terapiatakuun tavoitteita. Yhdymme Mielenterveyspoolin vaateeseen, että Terapiatakuun tavoitteet kirjataan terveydenhuoltolakiin.

Vetoamme hallitukseen, että tehdään kansalaisten tuen saaneesta ja yli puoluerajojen kannatetusta Terapiatakuusta yhdessä totta. Jos hallitus arvioi, ettei Terapiatakuu onnistu kerralla, ehdotamme vaiheittaista toimeenpanoa aloittaen lapsista ja nuorista. Lisäksi Kela-korvauksen nostolla ja laajentamisella matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin käynteihin, voitaisiin helpottaa julkisen terveydenhuollon painetta ja yhdenvertaista hoitoonpääsyä. Mielenterveysongelmien hoitoa ei voi enää lykätä. Ihmisillä on oikeus päästä hoitoon.

 

Mia Laiho

Sari Sarkomaa

Kirjoitus julkaistu Ilta-Lehdessä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mielenterveys, Terapia-takuu, lakimuutos, terveydenhuoltolaki

SOTE:n toimeenpanoon tarvitaan aikalisä

Sunnuntai 12.12.2021 - Mia Laiho

Kunnissa tehdään paraikaa hikihatussa töitä yrittäen valmistautua tulevaan sote-muutokseen. Kaikkien suomalaisten sosiaali-ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy uusille hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Ei muuten ole mikään ihan pikkujuttu. Kyseessä on vuosisadan suurin hallinnollinen organisaatiomuutos, jonka toimeenpanon onnistumisesta riippuu se, voidaanko lakisääteiset sosiaali-ja terveyspalvelut turvata asukkaille myös 1.1.2023.

Sote-muutoksen toimeenpanon aikataulu on erittäin kireä, joillakin alueille suorastaan mahdoton. Muutosprosessi valmisteluineen ja henkilöstön yt-neuvotteluineen aiheuttaa huomattavaa työkuormaa henkilöstölle, jonka riittävyydestä keskellä pahenevaa koronatilannetta pitäisi jokaisen poliitikon, virkamiehen ja kansalaisen olla huolissaan.  Emme voi kulkea laput silmillä kuulematta kentän hätähuutoja. Vaarana on koko sote-järjestelmän ajautuminen kaaokseen.

Sote-henkilöstöä ei riitä tälläkään hetkellä kentälle vaan koko sote-sektori kärsii merkittävästä työvoimapulasta. Työpanosta tarvitaan kaikkien muiden sairauksien hoidon ja hoivan lisäksi koronan jäljitykseen, testaukseen ja hoitoon. On epäeettistä asettaa hallinnollisten muutosten valmistelu ihmisten hoidon edelle.

Soten toimeenpanon valmisteluun tarvitaan hyvinvointialueilla ehdottomasti lisää aikaa, jos palveluiden siirto aiotaan tehdä hallitusti ja ilman ihmishenkien menetyksiä. Ei ole järkevää tehdä massiivisia muutoksia sote-kentälle juuri nyt, kun terveydenhuolto on vahvasti kuormittunut koronapandemian seurauksena ja ihmisten lakisääteisten palvelujen turvaaminen on vaarassa. Tässä tilanteessa on aivan älytöntä syytää rahaa ja sote- henkilöstön työpanosta hallinnollisen valmisteluun, kun paukut pitäisi laittaa ihmisten hoitoon pääsyn turvaamiseen.

Sote-muutoksen pakossa hyvinvointialueet joutuvat nopealla aikataululla vaihtamaan noin 200 000 työntekijän työnantajat, yhteensovittamaan eri kuntien ICT-järjestelmät ja käymään läpi satoja eri sopimuksia. Samanaikaisesti palveluiden pitää jatkua keskeytyksettä ja ilman potilasturvallisuuden tai ihmisten sosiaalipalvelujen vaarantumista. Sote vaatii merkittävän määrän ihmisiä muutoksen valmisteluun, yksittäisellä hyvinvointialueella jopa useita satoja ihmisiä.  Hyvinvointialueiden työryhmät vaativat myös eri alojen substanssiosaajia ja nämä työntekijät ovat poissa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakastyötä. Myös esimiestasolla työn kuormitus on valtava huomioiden myös samanaikaisen koronaepidemian hoito. Toimeenpanon siirtäminen on välttämätöntä, kun huomioidaan huono henkilöstötilanne, merkittävä hoitovelka ja edelleen paheneva koronatilanne.

Julkisuudessa ( IS 9.12.21) olleen tiedon mukaan hallituksessa ei pidetä valmiuslain käyttöönottoakaan poissuljettuna työvoiman riittävyyden takia.  En voi olla ihmettelemättä hallituksen välinpitämättömyyttä sote-alan työntekijöitä kohtaan. Ennen kuin näin rajua toimea kuten henkilökunnan työvelvoitetta edes ajateltaisiin otettavan käyttöön, on tehtävä kaikki muut mahdolliset toimet ja erilaiset työvoimaa syövät hallinnolliset muutokset ja hankkeet on laitettava jäihin. Kun eletään keskellä kriisiä, on vain siirrettävä isoja kuormittavia muutoksia ja muita hankkeita eteenpäin. Tämä priorisointi kuuluu poliitikoille.

Koronaepidemia ei osoita rauhoittumisen merkkejä, henkilöstöpula on huutava ja hoitojonot ovat kasvaneet sekä somaattisella että psykiatrisella puolella. Liikutaan jo todella vaarallisilla vesillä ihmisten lakisääteisten palveluiden turvaamisen osalta. Tämä ei ole oikea aika isoille järjestelmämuutoksille. Päätöksiä sote-muutoksen toimeenpanon siirtämisestä tarvitaan pikaisesti ja ratkaisuja vaikeaan hoitovelkatilanteeseen. Ihmisten palvelujen turvaaminen ja terveyden suojeleminen on pystyttävä priorisoimaan hallinnollisten muutosten edelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote-muutos, toimeenpano, hyvinvointialue, aikalisä, valmistelu

Vanhuspalvelulakiesityksen puutteet on korjattava ja varmistettava jokaiselle vanhukselle omalääkäri

Sunnuntai 5.12.2021 klo 13:49 - Mia Laiho

Eduskuntaan pitäisi olla tulossa vielä ennen joulutaukoa hallituksen esitys vanhuspalvelulain toisesta vaiheesta, joka koskee mm. kotihoitoa. Lakiluonnos on saanut lausuntokierroksella asiantuntijoilta voimakasta kritiikkiä ja kotihoidon tilannetta se ei parantaisi. On aivan välttämättömänä, että hallitus korjaa lakiesityksensä ongelmat ja tarttuu oikeasti vanhustenhoidon epäkohtiin. Näennäinen puuhastelu ei auta kotihoidon tilannetta yhtään. Tarvitaan realistisia ratkaisuja siihen miten kotihoidon tilannetta parannetaan, miten varmistetaan riittävän ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus ja miten vanhustenhoidon kestävä rahoitus turvataan.

Hoitajamitoituslain myötä pääsy ympärivuorokautiseen hoivaan on odotetusti vaikeutunut, paikkoja on jouduttu sulkemaan ja kotihoidon tilanne on senkin takia entisestään kriisiytymässä. Hoitajamitoituksen rahoitusta hallitus ei ole myöskään varmistanut. Vuoden 2022 alussa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoivassa on nousemassa 0.6:een ja vuonna 2023 0.7:ään. Tämä tulee valitettavasti tarkoittamaan entisestään ympärivuorokautisen hoivan paikkojen vähenemistä ja kotihoidon tilanteen kurjistumista.  

Nyt hallituksen pitäisi viimeistään ottaa tolkku käteen ja arvioida koko vanhuspalveluiden kokonaisuus eli ympärivuorokautisen hoivan lisäksi kotihoito, ikäihmisten perhehoito ja omaishoito. Palveluita on uudistettava niin, että jokainen voi luottaa saavansa tarvittaessa laadukkaan ja inhimillisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen yksilöllisesti. Yhteiskunta ei saa eriarvoistaa omilla päätöksillään ja lainsäädännöillä vanhuksia. Ikäihmisten on päästävä hoitoon ja saatava yhdenvertaisesti hoitoa ja hoivaa riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella omaisia ajamassa hänen oikeuksiaan.

Kokoomus teki vaihtoehtobudjetissaan panostuksia vanhusten palveluiden ja kohtelun laillisuusvalvonnan tehostamiseksi, koti- ja omaishoitoon sekä muistisairaiden palveluihin lisäämällä henkilöstöä ja kehittämällä palveluita. Haluamme turvata laadukkaat ja kustannustehokkaat ikäihmisten palvelut ihan jokaiselle hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle vanhukselle.

Henkilökunta on varmistettava tasapuolisesti myös kotihoitoon ympärivuorokautisen hoivan lisäksi. Henkilöstön määrän ja rakenteen ohella on tarkasteltava työnjakoa, työn johtamista sekä henkilöstön osaamista. Uusia teknologisia ratkaisuja on otettava käyttöön vanhustyön tukena. Hoitoonpääsyä voisi nopeuttaa ottamalla palveluseteli nykyistä laajempaan ja velvoittavaan käyttöön, nostamalla yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausta, mahdollistamalla henkilökohtainen budjetointi ikäihmisille ja vammaisille ja selvittämällä perhelääkärimallin käyttöönottoa.

Vanhusten lääkitysasiat ja lääkäripalvelut ovat usein myös rempallaan. Perhelääkärimallin käyttöönottoa perusterveydenhuollossa olisi perusteltua selvittää asiakaslähtöisyyden ja hoidon varmistamiseksi. Erityisesti ikäihmisille perhelääkäri toisi turvaa ja hoidon jatkuvuutta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhus, kotihoito, vanhukset, perhelääkäri, omalääkäri, lääkitys, omaishoito, hoivakoti

Tieteen ja tutkimuksen rahoitus ei kestä enää punakynää

Maanantai 15.11.2021 - Mia Laiho

Laadukasta ja hyvää hoitoa ei saavuteta ja ylläpidetä ilman tutkimusta. Päivittäin saamme lukea lehdistä ja kuulla poliitikkojen suusta miten tärkeää on panostaa tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Siihen se sitten jääkin.

Jos Suomessa ei panosteta lääketieteelliseen tutkimukseen, jäämme auttamattomasti jälkeen tieteen aallonharjasta ja emme voi tarjota potilaille parasta mahdollista hoitoa ja tutkijoille houkuttelevaa työkenttää. Itseaiheutetussa aivovuodossa ei ole mitään järkeä vaan meidän pitäisi pystyä pitämään kiinni jokaisesta osaajastamme.  

Yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen määräraha on pienentynyt viimeisen 20 vuoden aikana.  Suomen tavoite on ollut saavuttaa 4% TKI-osuus bruttokansantuotteesta, mutta suunnanmuutosta ei ole tapahtunut. Ensi vuoden budjetissa ei esitetä muutosta valtion tutkimusrahoitukseen (VTR) yliopistotasoisia terveydenhuollon yksiköitä ja sosiaalityötä koskien. Tämä on pettymys ja linjaus on myös eduskunnan tahdon vastainen. Jo vuoden 2020 talousarviokäsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman: ”Eduskunta edellyttää, että valtion tutkimusrahoitusta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen vahvistetaan ja saatetaan takaisin kasvu-uralle väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävän, korkeatasoisen ja vaikuttavan tutkimuksen varmistamiseksi. Lisäksi eduskunta edellyttää, että tutkimusrahoituksen riittävyys varmistetaan myös uudessa sote-rakenteessa”.  

Suomessa on viime vuosina haluttu panostaa myös perustamalla kansallisia osaamiskeskuksia kuten genomi-, syöpä-, neuro- ja lääkekehityskeskus. Osaamiskeskusten rahoitusta ollaan kuitenkin leikkaamassa budjettiesityksessä tämän vuoden 6,5 miljoonasta eurosta 1,5 miljoonaan euroon eli lähes 80 %! Huolestuttavaa on myös se, että puutteellisen rahoituksen lisäksi sote-uudistuksessa yliopistosairaaloiden asemaa ei ole varmistettu eikä niille ole varattu erillistä rahoitusta. Tieteen ja tutkimuksen rahoitus ei kestä enää yhtään punakynää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti myös huolensa vuoden 2022 talousarviolausunnossaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja koulutuskorvauksiin varattujen määrärahojen niukkuudesta.

Suomen korkealaatuinen tutkimus ja hoito eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tutkimuksen perusrahoitus on saatettava pitkäjänteiselle kasvu-uralle ja varmistettava yliopistosairaaloiden rahoitus. Tulevaa ei ole varaa vaarantaa. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Tämä on tärkeää myös jokaisen päättäjän muistaa.

 

Kirjoitus on julkaistu MediUutisissa 15.11.2021

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tutkimus, tiede, rahoitus, yliopistollinen tutkimus

Hallituksen on herättävä varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaan

Keskiviikko 10.11.2021 - Mia Laiho

Elämme monella tapaa kriisiaikaa ja henkilöstöpula on monella alalla vakava.  Olen erittäin huolissani varhaiskasvatuksen henkilöstöpulasta, joka kuormittaa jo entisestään tiukoilla resursseilla työskentelevää päiväkotien henkilökuntaa. Varhaiskasvatuksen opettajapula on kytenyt jo pitkään, kaksivuotinen esiopetuksen kokeilu ja subjektiivinen kokopäiväinen päivähoito-oikeus tuovat henkilöstöpulaan oman lisänsä. Kevan laskemien mukaan pulaa on jopa 4000 varhaiskasvatuksen opettajasta.

Tilanteeseen on nyt pikaisesti herättävä, jottei jokaiselle lapselle kuuluva tärkeä varhaiskasvatus kärsi. Varhaiskasvatus ei ole vain vaipanvaihtoa ja päivittäisistä toimista huolehtimista, vaan siihen kuuluu laaja pedagoginen vastuu.

Pieni palkka suhteutettuna koulutukseen pituuteen ja vastuuseen ei houkuttele. Lisäksi henkilöstön eläköityminen, alan vaihtajat ja varhaiskasvatuslain henkilöstörakenteen muutokset vaikuttavat merkittävästi varhaiskasvatuksen opettajien pulaan.

Hallituksen on otettava koppi varhaiskasvatuksen kriisistä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin henkilöstöpulan helpottamiseksi. Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle KK 620/2021 vp (eduskunta.fi).

Vasemmistohallituksen on herättävä varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteen kriisiytymiseen ja tuotava pikaisesti ratkaisulista asian helpottamiseksi. Tärkeää on tietää, mitä hallitus aikoo asian eteen tehdä ja millä aikataululla hallitus on parantamassa varhaiskasvatuksen henkilökunnan tilannetta.

Riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö tulee nähdä tulevaisuuden investointina parantaen lasten oppimista ja yhdenvertaisuutta. Henkilökunnan työhyvinvointiin on välttämätöntä kiinnittää huomiota. Osaava johtaminen ja mahdollisuus tehdä koulutusta vastaavaa työtään riittävin resurssein ovat tärkeitä henkilöstön jaksamisen kannalta. Henkilöstöpula on suurin pääkaupunkiseudulla, jossa asumisen kustannukset ovat korkeat ja toimeentulo pienellä palkalla on haastavaa.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön jaksamisen ja varhaiskasvatuksen laadun kannalta on ensisijaisen tärkeää, että koulutuspaikkoja on riittävästi, varhaiskasvatukseen saadaan riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa ja työolot ovat inhimilliset. Yhteiskuntamme rattaat eivät pyöri ilman laadukkaita päiväkoteja. Jokaisen vanhemman pitää voida luottaa päiväkotien laatuun, turvallisuuteen ja että siellä on riittävästi osaavaa henkilöstöä huolehtimassa lapsista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Varhaiskasvatus, työvoimapula, henkilöstöpula, opettajat, työssäjaksaminen

Rokotekattavuuden nostamiseksi rokotteita vietävä työpaikoille, apteekkeihin, Alkojen ja kauppojen yhteyteen

Perjantai 22.10.2021 - Mia Laiho

Rokottamattomien suuri osuus koronan suhteen on huolestuttava. Syitä rokottamattomuuteen on monia. Rokotushalukkuutta vähentävät oman sairastumisriskin vähättely, epäluottamus viranomaisia ja rokotteita kohtaan, rokotuksen hakemisen vaikeus, mutta varmasti myös välinpitämättömyys. Jos rokotuskattavuutta halutaan nostaa, on näitä syitä taklattava. Voihan olla tulevaisuudessa, että vakuutusyhtiöt tarttuvat rokottamattomuuteen vakuutusehdoissaan. Rokotustoimintaa on laajennettava ja vietävä pikaisesti työpaikoille, apteekkeihin sekä kauppojen ja Alkojen yhteyteen.

Jos hoitohenkilökunnalle voidaan antaa koronarokotteita työn lomassa sairaaloissa, niin miksi tämä ei onnistuisi myös muilla työpaikoilla. Ihmettelen, miksi työterveyshuoltoa ei ole otettu täysillä mukaan rokottamiseen. Meidän on vietävä rokotteet ihmisten luokse. Kun joillekin rokotteen ajanvaraus ja sen hakeminen vaikuttaa olevan liian vaivalloista, niin meidän on tehtävä vielä enemmän töitä rokotteiden saatavuuden helpottamiseksi. Työterveyshuollon ottaminen vahvasti rokotustoimintaan vapauttaisi julkisen sektorin sote-henkilökuntaa myös muihin tärkeisiin tehtäviin ja hoitojonoja purkamaan. Oleellista on, että rokotteita on helposti saatavilla. Ihmiset käyvät kaupoissa, joten rokotteita kannattaisi ilman muuta antaa siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. Miksei myös Alkojenkin yhteydessä. Rokotteiden säilytys ei ole ongelma, se on vain järjestelykysymys.

Tiedetään, että rokottaminen on hyvä tapa suojata itseä ja lähimmäisiä, ja rokotteet suojaavat hyvin vakavaa tautimuotoa vastaan. On kohtuutonta lisätä hoitohenkilökunnan työtaakkaa omalla rokottamattomuudella. Rokottamattomuus yleisvaarallisten taudin ollessa kyseessä on epäitsekästä ja epäreilua muita kohtaan. Saattaahan jatkossa myös vakuutusyhtiötkin vaatia rokotetta korvauksien saamiseksi, onhan kyse kuitenkin yleisvaarallisesta tartuntataudista, jonka sairastumisriskiin voi jokainen itse vaikuttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rokotukset, koronarokotus, rokottamaton, työterveyshuolto, Alko, apteekki, rokotuspiste

Malmin lentokentän korvaavat toimenpiteet jääneet puolitiehen

Sunnuntai 19.9.2021 - Mia Laiho

Vuonna 2018 eduskunta edellytti hylätessään kansalaisaloitteen Malmin lentokentän säilyttämisestä ilmailukäytössä, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi, jotta Malmin lentokentän ilmailutoiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä ennen Malmin toimintojen päättymistä.  Nyt Malmin toiminta on sitten ajettu alas, mutta toimenpiteet korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi ovat jääneet puolitiehen.

On käsittämätöntä, että Malmin lentokentälle ei ole osoitettu korvaavia tiloja ja toimintaympäristöä valtionhallinnon toimesta, vaikka eduskunta tätä edellytti erillisellä lausumalla. Lentokoneiden ja helikoptereiden omistajat ovat joutuneet etsimään uudet paikat koneilleen itse. Samaan aikaan ei ole ollut tarjolla riittävää määrää hallitilaa säilytykseen ja huoltamiseen. Riskinä on, että merkittäviä alan toimijoita joutuu lopettamaan toimintansa ja ilmailuharrastus ja koulutus kuihtuvat.

Lähikenttien infrastruktuuri ei ole lainkaan Malmin lentokenttää vastaavalla tasolla. Parannuskohteiden lista on pitkä; lennonvalmistelutilat ja kiitotievalot puuttuvat, saniteettitiloja ei ole tai ne ovat hyvin puutteelliset ja polttoaineen jakelu on riittämätöntä. Kaikkiaan lähikenttien resurssit ottaa vastaan ja ylläpitää saapuvat lentokoneet ja helikopterit ovat heikot ilman tukitoimia.

Kuntien ja yhdistysten varat eivät ilman valtion tukea riitä korjaamaan kenttien merkittäviä puutteita ja päivittämään toimintaa 2020-luvun tarpeisiin. Tämän hetken Liikenne- ja viestintäviraston rahallinen tuki on pääasiassa kohdentunut käyttöikänsä lopussa olleiden kiitoteiden peruskunnostukseen ja muutamaan halliin. Rahallisen tuen omarahoitusosuuden hankinta on muuttanut lähes kaikki kentät maksullisiksi. Maksuja ei voida nostaa, eikä niillä voida rahoittaa ylläpitoa.

Korpikenttien ylläpito perustuu monesti vapaaehtoistyöhön ja ilmailun harrastajien omaan aktiivisuuteen. Monien kenttien toimintaa pitäisi kehittää vastaamaan ilmailun lisääntyneisiin tarpeisiin. Kuljetusten lisääntyessä lentoturvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin, kuten koneiden turvalliseen säilytykseen, lentokenttien valoihin sekä kiitotiealueen valvontaan että kunnossapitoon on panostettava. Esimerkiksi Nummelan lentokenttää on yritetty kehittää lentomäärien merkittävän lisääntymisen takia. Lentokentän ylläpito on nojannut kuitenkin vapaaehtoistyöhön ja ilmailun harrastajien omaan aktiivisuuteen. Kentälle on ostettu testikäyttöön digitaalinen kiitotienkulunvalvontajärjestelmä, mutta sillä voidaan kustannussyiden vuoksi valvoa vain kriittistä osaa pääkiitotiestä, eli vain alle puolta lentokentästä. Jotta Nummelan lentokentän toimintaa voidaan kehittää ja vastata ilmailun merkittävästi lisääntyneisiin tarpeisiin, tulisi kulunvalvontajärjestelmää laajentaa kattamaan koko kenttä ja kehittää edelleen olemassa olevien kehityssuunnitelmien mukaisesti. Valtion on kannettava oma vastuunsa Malmin korvaavien tilojen löytämiseksi ja ilmailuharrastuksen, koulutuksen ja toiminnan jatkumisen varmistamiseksi. Myös varautumisen ja valmiuden näkökulmasta Uudellamaalla on perusteltua ylläpitää kansallisen lentokentän lisäksi myös muuta lentokenttätoimintaa, mikä vaatii ajantasaiset ja lentoturvalliset puitteet.

Suomi on monelta osin Euroopan kärkimaita uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönotossa, mutta yleisilmailun ja korpikenttien turvallisuuden osalla kiinniotettavaa on melkoisesti. Emme saa jäädä jälkeen muista maista teknologian kehityksessä tai ilmailun harrastamisessa ja koulutuksessa. Suomesta vielä puuttuva ilmailustrategia olisi tässä avainasemassa ja työn käynnistämiseen olisi tartuttava välittömästi. Jätin hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen. Toivon, että saan liikenne-ja viestintäministeri Harakalta konkreettisia toimenpidesuunnitelmia. Sitä jo eduskunnan lausumakin edellyttää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: malmi, lentokenttä, ilmailu, turvallisuus, nummela

Miksi pääministeri Marin pettää lupauksensa koronakustannusten korvaamisesta täysmääräisesti kunnille?

Maanantai 30.8.2021 - Mia Laiho

Moni varmaan muistaa, miten pääministeri Marin ja useat muutkin ministerit julkisesti lupasivat koronan tiedotustilaisuuksissa ja eduskunnan kyselytunneilla, että kunnille koronasta aiheutuneet kustannukset korvataan täysmääräisesti. Valmisteilla oleva ja kunnissa lausunnoilla oleva kustannusten korvausmalli ei ota epidemian aiheuttamia kustannuksia kuitenkaan riittävän laajasti huomioon eikä ole luvatun mukainen.

Uusi korvausmalli ei varmista täysimääräistä kustannusten korvaamista, sillä korvaus kattaa vain noin 40-65 % aiheutuneista kustannuksista. Esimerkiksi Espoon kaupungin osalta korvauksen jääminen puoleen toteutuneista kustannuksista tarkoittaa 30 miljoonan euron puuttuvaa rahoitusosuutta. Muidenkin kaupunkien summat ovat merkittäviä. Helsingiltä jää saamatta n.  70 miljoonaa euroa, Tampereelta noin 20 miljoonaa euroa, Vantaalta noin 20–30 miljoonaa euroa, Turulta noin 10–20 miljoonaa euroa ja Oululta noin 14 miljoonaa euroa.

Tilanne on kuntien ja kaupunkien kannalta sietämätön. Uusi kustannusmalli merkitsee monille isoille kaupungeille kymmenien miljoonien eurojen menetystä tilanteessa, jossa pitkittyneitä hoitojonoja pitää purkaa samaan aikaan kun koronan hoito, jäljitys ja rokottaminen muut erityisjärjestelyt tuovat edelleen kustannuksia kunnille. Vuoden 2020 budjettiriihen linjauksen mukainen korona-avustusten toteutuminen täytyy varmistaa, eli pandemian aiheuttamien kulujen täysimääräinen korvaaminen.

Kyse on yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisystä ja hoidosta, jonka osalta valtio on lakitasolla velvoittanut kuntia toimenpiteisiin. Valtion on välttämätöntä myös korvata siitä aiheutuneet kustannukset kunnille.

Pandemia ei ole kohdannut kaikkia kuntia yhdenvertaisesti. Etenkin pääkaupunkiseudulla pandemia on aiheuttanut kunnille merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia haasteita. Laskennalliseen korvausmalliin perustuva korvaus ei ota riittävästi huomioon suurten kaupunkien ja lentokentän ja sataman matkustajaliikenteen koronaturvallisuuden vaatimia kustannuksia. Laskennallinen korvausmalli ei huomioi myöskään esimerkiksi suurten kaupunkien laajoja altistusketjuja tai rokotustoimipisteiden muuta maata korkeampia vuokrakustannuksia.

Korvauksissa kaikki koronan aiheuttamat suorat ja epäsuorat kustannukset tulee huomioida. Koronatestausta, -jäljitystä, hengitystiepotilaiden vastaanottoa, potilaiden hoitoa niin perus- kuin erikoissairaanhoidon puolella ja taudin aiheuttamien jälkitautien kustannuksia ei ole kuitenkaan huomioitu riittävästi.

Ministeri Kiuru vastasi kirjalliseen kysymykseeni koronan jäljityksestä ja kustannuksista 9/2020: ”Hallitus on linjannut, että koronavirukseen liittyvät välittömät kustannukset, kuten testaukseen ja testauskapasiteetin nostamiseen, jäljittämiseen, karanteeneihin, potilaiden hoitoon, matkustamisen terveysturvallisuuteen sekä rokotteeseen liittyvät menot, korvataan täysimääräisesti niin kauan kuin tautitilanne ja hybridistrategian toimeenpano sitä edellyttävät”. Ja toisessa kirjallisessa kysymyksessä 9/2020 liittyen kasvomaskien kustannuksiin, hän vastasi näin: ”Ilmaiseksi jaettavien kasvomaskien aiheuttamat kustannukset korvataan kunnille valtion talousarviomenettelyssä päätettävällä tavalla täysimääräisesti”

Näiden perusteella ja julkisesti esillä olleiden ministerien lupausten perusteella pitäisi olla päivänselvää, että kuntien tulee saada koronakorvaukset täysmääräisinä. Jos näin ei tapahdu, niin pääministeri ja muut hallituksen ministerit eivät ole puhuneet totta. Kunnilla on merkittävät hoitovelat koronan takia ja jos koronakorvauksia ei makseta luvatun mukaisesti, niillä on vielä huonommat mahdollisuudet vastata hoitovelkaan. Kunnat ovat tehneet parhaansa kaikissa koronatoimissa, jotta terveysturvallinen hoito ja vaikuttavat toimintatavat toteutuvat. On välttämätöntä, että tuki kohdennetaan oikeasti niille kunnille ja kaupungeille, joiden talouteen korona on iskenyt. Jos hallitus ei muuta esitystä, niin valitettavasti pääministeri Marinin ja muun hallituksen petetty lupaus osuu pahiten juuri hoitojonoissa oleviin ihmisiin ja heikommassa asemassa olevien palveluihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koronakorvaukset, korona, korvausmalli,

Poliisin hätähuutoon on vastattava

Tiistai 24.8.2021 - Mia Laiho ja Kari Tolvanen

Hallituksen talouskehyksen sisältämä poliisin noin 40 miljoonan euron vaje uhkaa viivyttää ratkaisevasti ihmisten avun saantia ja heikentää Suomen sisäistä turvallisuutta. Rahoitusvaje johtaisi säästöihin kaikissa poliisin toiminnoissa ja jopa 450 henkilötyövuoden vähentämiseen mm. määräaikaisia työtekijöitä irtisanomalla. Rahoitus ei riittäisi edes nykytasoiseen toimintaan. Näin rajuja toimia ei ole koskaan aikaisemmin jouduttu tekemään.
Ennen edellisiä eduskuntavaaleja kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat antoivat turvallisuuslupauksen, jossa poliisien määrä luvattiin Suomessa nostaa 7 850 poliisiin. Jo hallitusohjelmassa turvallisuuslupaus kuitenkin petettiin hallituksen laskiessa tavoitteeksi 7 500 poliisia vuoteen 2022 mennessä. Jos hallitus ei muuta budjettiesitystä, ei edes tuohon tavoitteeseen tulla pääsemään, vaan määrä tulee laskemaan noin 7000 poliisiin. Hallitus näyttääkin ohjaavan poliisiammattikorkeakoulusta valmistuvia poliiseja suoraan työttömyyskortistoon.
Yhteiskunnan turvallisuus on monien eri toimijoiden vastuulla, mutta poliisin rooli turvallisuuden kivijalkana on kuitenkin merkittävä. Poliisin resurssien pienentäminen on tuhoisaa koko yhteiskunnan vakaudelle. Suomessa on jo nykyisin vähemmän poliiseja verrattuna muihin Pohjoismaihin. Suomen turvallisuus ei ole itsestään selvää. Toimintaympäristö on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan radikaalisti. Uudet uhat voivat nopeastikin muuttaa Suomen turvallisuustilannetta. Esimerkiksi järjestäytynyt rikolli-suus on lisääntynyt ja raaistunut, nuorten katujengejä on syntymässä, verkkorikollisuus on kasvanut ja sen tutkinta vaikeutunut ja seksuaalirikokset lisääntyneet. Viranomaisyhteistyön lisäämiseen lastensuojelun ja koulujen kanssa olisi myös suuri tarve, mutta siihen ei pystytä ilman lisäresursseja vastaamaan. Päivittäisrikoksia, kuten polkupyörävarkauksia ja omaisuusrikoksia ei enää kyetä juuri tutkimaan ja vaarassa on jo lisääntyneiden hälytys-tehtävien hoitaminen.
Suomessa kansalaisten luottamus poliisiin on korkealla tasolla. Poliisin resurssien väheneminen väistämättä vaikuttaa myös kansalaisten turvattomuuden lisääntymiseen avun saamisen viivästyessä ja luottamuksen vähenemiseen viranomaisia kohtaan. Hallituksen budjetin poliisiin kohdistetut säästötoimet ovat kestämättömiä turvallisuudelle. Sisäministerin ja muun hallituksen on syytä herätä poliisin kriittiseen tilanteeseen ja varmistaa budjettiriihessä sen riittävä rahoitus.
Kari Tolvanen (KOK)
Mia Laiho (KOK)
Kirjoitus on julkaistu Iltalehdessä 24.8.2021 s.4. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvallisuus, poliisi, budjettiriihi

Hidas ja kankea järjestelmä ei saa viivästyttää syöpähoitoja

Maanantai 16.8.2021 - Mia Laiho ja Anna-Kaisa Ikonen

Syöpätutkimuksessa on otettu suuria edistysaskelia, joista yksi on potilaan oman puolustusjärjestelmän aktivointiin perustuva hoito. Suomessa immunologisten lääkehoitojen saamista potilaiden käyttöön hidastaa kuitenkin merkittävästi lääkkeiden korvausjärjestelmän byrokraattinen kankeus. Nykytilanne on syöpää sairastavien ja heidän läheistensä kannalta sietämätön ja jätämme asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen.

Yksilötasolla syöpä ei odota, vaan syöpää sairastavalle jokainen viivytys voi olla liikaa. Immunologisten hoitojen avulla voidaan parhaassa tapauksessa parantaa levinnytkin syöpä sen sijaan, että saataisiin potilaalle hoitojen avulla vain jonkin verran lisää elinaikaa. Nyt kaksikanavarahoituksen byrokratia estää näiden hoitojen antamista, kun se ei esimerkiksi munuaissyöpäpotilaiden kohdalla taivu yhdistelmähoitojen rahoitukseen. Tilanne on korjattava. 

Suomessa hoitojen saatavuus raahaa muita Pohjoismaita jäljessä. Potilasjärjestöt Suomessa ovat olleet aktiivisia ja vaatineet valtionhallintoa purkamaan vanhentuneita rahoitusjärjestelmiä, toistaiseksi tuloksetta. Byrokraattiset esteet kuormittavat potilaiden lisäksi terveydenhuollon henkilöstöä ja aiheuttavat merkittävää lisätyötä. Pitkälle koulutetut ammattilaiset joutuvat laittamaan työaikaansa aikaa vievää paperinpyöritykseen Suomen jälkeenjääneen ja kankean lääkekorvausjärjestelmän takia. Tilannetta hankaloittaa myös se, että uusilla syöpälääkkeillä B-lausunto ja Kelan määräaikainen päätös on lääkevalmistekohtainen eikä lääkeryhmäkohtainen kuten yleensä. Mikäli Kela tekee hylkäävän päätöksen tai kun lääkettä vaihdetaan, tarvitaan uusi B-lausunto Kelaan tälle uudelle saman ryhmän lääkkeelle. Tällaisen uuden lausunnon kirjoittaminenkin vie erikoislääkäriltä aikaa yhden potilasvastaanoton verran.

Tämä kaikki byrokratia syö henkilöstön voimavaroja, viivästyttää potilaan hoidon aloitusta ja on vaikuttamassa potilaan ennusteeseen.Vallitsevan tilanteen takia potilaille ei voida aina taata nopeaa hoitoon pääsemistä, vaikka oikea hoito saattaisi olla olemassa. Lääkkeiden ja hoitojen saatavuudessa on myös alueellisia eroja, joiden pelätään kasvavan entisestään hallituksen sote-uudistuksen myötä. Hallitus on hallitusohjelmassa sitoutunut uudistamaan lääkehuollon kokonaisuutta. Toistaiseksi vielä mitään ei ole tehty. Vaadimme hallitusta korjaamaan lääkekorvausjärjestelmän epäkohdat pikaisella aikataululla, jotta suomalaisilla on mahdollisuus saada syöpään parasta mahdollista hoitoa yhdenvertaisesti ja ilman turhia viivytyksiä.

Anna-Kaisa Ikonen, kansanedustaja (kok)

Mia Laiho, kansanedustaja (kok) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Uusimaa -lehden mielipidepalstalla 16.8.2021 sivulla 6. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syöpätutkimus, lääkehoito, kela, byrokratia

Esteettisten täyteainehoitojen villi länsi on saatava kuriin

Sunnuntai 18.7.2021 - Mia Laiho

Esteettisiin hoitoihin ja veitsettömään kirurgiaan turvaudutaan nykyään entistä useammin ja se näkyy myös komplikaatioiden määrässä. Täyteaineilla tehtävä kasvojen kohotus, pistoksina annettava juonteiden silotus ja huulten täyttöjen suosio ovat huomattavasti lisääntyneet. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen esteettisistä ei-lääkkeellistä injektioiden antamiseen vaadittavasta ammattitaidosta sekä hoitoihin liittyvistä riskeistä. Täyteainehoitojen ongelmat piilevät siinä, että ala ei ole käytännössä mitenkään säädeltyä eikä valvottua toimenpiteiden tekijöiden ammattitaidon ja potilasturvallisuuden osalta.

Täyteaineita kuten hyaluronihappogeeliä saa ostettua netistä vapaasti ja pistäjiltä ei vaadita lainkaan virallista pistoskoulutusta tai anatomian tuntemusta. Suomessa kuka tahansa saa kutsua itseään esteettisten täyteainehoitojen antajaksi ja alan asiantuntijaksi. Täyteaineoperaatiot eivät ole riskittömiä ja siksi niiden tulisi kuulua vain lääkärien tai asianmukaisen pistoskoulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattilaisen vastuulle. Pistoksen antajan pitäisi osata tunnistaa komplikaatioiden oireet ja sekä osata hoitaa niistä mahdollisesti seuraavat allergiset reaktiot ja muut komplikaatiot. On käsittämätöntä, miten lepsusti Suomessa suhtaudutaan pistettäviin aineisiin. 

Väärään paikkaan tai väärin annosteltuna hyaluronihappogeelit saattavat aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja, joista pahimpina sokeutuminen, verisuonen tukkeutumiset sekä kasvojen alueen kuoliot. Näiden lisäksi mahdollisia komplikaatioita ovat allergiset reaktiot, tulehdukset, arpeutumiset ja muut ulkonäköön vaikuttavat haitat. Näistä voi pahimmillaan aiheutua elinikäisiä ongelmia ja työkyvyttömyyttä.Tämänhetkinen lainsäädäntö ei estä tilaamasta ulkomailta täyteaineita, joiden turvallisuudesta ja laadusta ei ole mitään takeita.

Tietääkö ihmiset, että tämä on oikeasti täysin valvomaton kenttä? Harva oikeasti tietää pistäjän ammattitaidon, aineiden alkuperän, turvallisuuden sekä oman oikeusturvan heikkouden ongelmatilanteissa. Ihmiset todennäköisesti olettavat ja luottavat, että Suomessa asiat on hoidettu niin, että kenellä tahansa voi käydä pistet-tävänä turvallisesti. Mutta näin ei siis käytännössä ole. Asia on toinen, jos kyseessä on terveydenhuollon yksikkö ja terveydenhuollon ammattihenkilö, sillä silloin potilasturvallisuudesta on huolehdittava ja toimintaa valvotaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja yksityisiä terveydenhuollon palveluita valvotaan omalla lainsäädännöllä, mutta muualla annettavat pistoshoidot jäävät potilasturvallisuuslain ja Valviran valvonnan ulkopuolelle. Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa injektiohoitojen antaminen on sallittu vain lääkäreille, ja osassa maita tietyille muille terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Kosmetologeilla ja muilla hyvinvointialan yrittäjillä ei ole potilasturvallisuusvakuutusta, koska he eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia ja eivät ole Valviran alaisia toimijoita. Tällaisen turvan puuttuminen voi johtaa myös siihen, että mahdollisia haittatapahtumia peitellään korvausvaatimusten ja mainehaitan pelossa. Asiakas on myös tietämättään eri asemessa oikeusturvan osalta. Tämä villi kenttä vaatii tarkempaa säätelyä, kun on kyse kuitenkin ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta.

Mia Laiho, kansanedustaja (kok), lääkäri

Kirjoitus on julkaistu Uusimaa -lehdessä 18.7.2021. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Täyteainehoidot, potilasturvallisuus, esteettisethoidot, kirurgia, komplikaatiot

Sähköpotkulaudoilla päihtyneenä ajamiselle stoppi

Lauantai 3.7.2021 - Mia Laiho

Sähköpotkulautojen määrä on kasvanut huimasti ja samaan aikaan niiden ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.  Laudat kulkevat ilman viritystäkin 25km/h, mikä on kaupunkiolosuhteissa kova ja hallitsematon vauhti. Pariisissa kesäkuussa kuoli sivullinen sähköpotkulautailijan kaadettua hänet. Tämän johdosta Ranskassa harkitaan sähköpotkulautojen kieltämistä kokonaan. Myös Ruotsissa ja Iso-Britanniassa on tapahtunut kuolemantapauksia. Kööpenhaminasta laudan voi vuokrata ainoastaan kaupasta, eikä niitä saa käyttää öisin.

Tälle vuodelle on tullut jo ennätyspaljon sähköpotkulautaonnettomuuksia, jotka ovat vaatineet erikoissairaanhoitoa ja leikkauksia. Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 90% onnettomuuksista on tapahtunut päihteiden alaisena ja on vain ajan kysymys koska ensimmäinen kuolonuhrin vaatinut onnettomuus tapahtuu. Jo pienemmästäkin tällistä voi seurata vakavia aivoverenvuotoja, jotka saattavat vammauttaa peruuttamattomalla tavalla. Pelkästään Meilahden sairaalan yhteispäivystyksessä HUS:ssa hoidettiin 1.5.-21.6.2021 välisenä aikana 143 sähköpotkulautaonnettomuuksissa loukkaantunutta. Merkittävänä voidaan pitää, että yhden viikonloppuyön (19.-20.6.2021) aikana 25 % Meilahden yhteispäivystykseen tuoduista pientraumapotilaista oli loukkaantunut sähköpotkulautaonnettomuudessa.

Sähköpotkulaudat ovat tarjonneet ihmisille uudenlaisen tavan liikkua erityisesti kaupunkialueilla, ja erityisesti nuoriso on ottanut ne ilolla vastaan. Ymmärrän niiden helppokäyttöisyyden hyvin ,mutta selkeät pelisäännöt ja vastuut on oltava niiden käytölle muut ihmiset ja liikenne huomioiden. Lainsäädännön on pysyttävä uusien liikkumismuotojen mukana ja vastattava niiden myötä syntyviin uusiin turvallisuushaasteisiin.

Tein sähköpotkulautojen ongelmista kirjallisen kysymyksen jo vuonna 2019. Siihen vastasi silloinen liikenneministeri Marin ja hänen vastauksestaan saa kuvan, että lainsäädäntö on kunnossa. Päivystyspoliklinikoiden arkitodellisuus ja roimasti lisääntyneet tapaturmat kuvaavat kuitenkin karua kieltä lainsäädännön ajantasaisuudesta. Jos emme lainsäädännöllisesti tee raameja, joiden sisällä toimia, emme saa pidemmälle kestäviä toiminnan muutoksia. Pelisäännöt tarvitaan myös näille uudenlaisille liikkumisvälineille. Maailma muuttuu ja lainsäädännön pysyttävä mukana.

Jätin eilen eduskunnassa lakialoitteen, joka toisi promillerajan moottoroimattomien ajoneuvojen kuljettamiseen kuten sähköpotkulautailuun tai sähköpyöräilyyn. Rikoslain muutoksen perusteella ajaessa yli promillen humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena, voisi seurata sakkoja tai jopa kolme kuukautta vankeutta. Lakialoitteen mukaan poliiseille annetaan myös oikeus puhalluttaa pyöräilijät ja sähköpotkulautailijat. Lain tarkoituksena on ennaltaehkäistä päihteiden käytöstä johtuvia onnettomuuksia ja antaa poliisille enemmän työkaluja puuttua lisääntyneeseen riskikäyttäytymiseen ja holtittomaan ajamiseen.

Liikenteessä on kuljettajan turvallisuuden lisäksi huomioitava myös muut ajoneuvot ja kävelijät. Humalassa reaktiokyky hidastuu ja ihmiset ottavat kovempia riskejä kuin selvinpäin. Nurkan takaa voi koska vain tulla vanhus, koiran ulkoiluttaja tai vaikka taapero. Päihteiden käyttöön puuttumisen lisäksi kaupunkien ja vuokrayritysten on sovittava pelisäännöistä ympäriinsä lojuvien sähköpotkulautojen ongelman ratkaisemiseksi. Sähköpotkulaudat eivät voi jäädä lojumaan ympäriinsä mihin vaan aiheuttaen liikenneturvallisuuden ja onnettomuusriskin kasvua muille, erityisesti kevyen liikenteen väylillä liikkuville.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sähköpotkulaudat, promilleraja, päihtynyt, lakialoite, sähköpotkulautaonnettomuus, onnettomuus

Maakuntasote on isoille kaupungeille ja Uudellemaalle vahingollinen

Torstai 24.6.2021 - Mia Laiho, Pia Kauma ja Sari Sarkomaa

Julkisuudessa on noussut esille epäselvyyttä soten taloudellisista vaikutuksista. Asiantuntijakuulemisissa näkemykset ovat olleet kuitenkin hyvin yksiselitteisiä; hallituksen sote-esitys johtaa laajojen asiantuntijalausuntojen mukaan merkittävään kustannusten kasvuun. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on hillitä julkisen talouden kustannusten kasvua väestön ikääntyessä, mutta siihen haasteeseen hallituksen sote-malli ei vastaa. Käytännössä ainoa rajoitin rahoitusmallissa on väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu otettaisiin rahanjaossa huomioon 80-prosenttisesti vuodesta 2025 eteenpäin.

Tukeudumme valtiovarainministeriön laskelmien lisäksi myös asiantuntijoiden arvioihin. Olemme kuulleet eri valiokunnissa satoja asiantuntijoita, järjestöjä, kuntia, kaupunkeja ja yliopistoja, jotka ovat laajasti esittäneet huolensa sote-esityksen vakavista epäkohdista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan kokonaisarviota lakiesityksen taloudellisista vaikutuksista ei voida tehdä, koska siihen merkittävästi vaikuttavat muut sote-uudistuksen osat ovat vielä keskeneräiset. THL ja VATT ovat jo käynnistäneet työn virheellisen rahoitusmallin korjaamiseksi, josta odotetaan tuloksia jo puolen vuoden päästä.

Palvelujärjestelmän haasteet ovat erilaisia eri puolilla maatamme. Rahoituksen kohdentamiseen hyvinvointialueille käytetään THL:n tarvevakiointimallia, joka on monelta osin vajavainen ja siten asettaa vakavasti kyseenalaisiksi mallin lopputuloksena syntyvät alueellisen tarvevakiointikertoimet. HUS:n tutkimuksen mukaan malli jättää huomioimatta jopa puolet kustannusten perusteina olevista sairauksista. Kasvavien kaupunkien osalta tarvetekijät eivät kuvaa hyvinvointialueiden tosiasiallista palveluntarvetta ja siten rahoitus ei ohjaudu tarpeenmukaisesti. 

THL:n mukaan on ilmeistä, että pelkästään valtion rahoitukseen nojautuminen heikentää hyvinvointialueiden kannusteita toimia taloudellisesti. Tiukassa valtionohjauksessa olevan hyvinvointialueen rahoitus perustuu toteutuneisiin kustannuksiin eli sen kannattaa lähtökohtaisesti kuluttaa mahdollisimman paljon riippumatta hoidon tarpeesta tai laadusta. Aalto-yliopiston professori Teemu Malmin mukaan valtiojohtoisessa rahoituksessa on ilmiselvä kannustinongelma - hyvinvointialueilla on vahva kannustin olla alittamatta sille määrättyä budjettia. Kun esitys sisältää vielä ideologiasa rajoituksia yksityisen palveluntuotannon hyödyntämiseen, viedään hyvinvointialueilta myös työvälineet järjestää palvelut kustannustehokkaalla ja laadukkaalla tavalla.  

Eduskunta ei ole saanut arvioita siitä, mitkä uudistuksen taloudelliset vaikutukset kuntiin ja hyvinvointialueille ovat edes lyhyellä tähtäimellä. Uudistuksessa kunnilta siirtyisi menoja hyvinvointialueille 19,86 mrd. € ja kuntien veroprosentteja leikattaisiin 13,26 % vuonna 2023. Vähennys ei kuitenkaan huomioi riittävästi kuntien nykyisiä kustannusrakenteen eroja, vaan heikentää kuntien tuloja, vaarantaa palvelutuotannon ja vähentää työpaikkoja sekä johtaa suhteellisen velkaantuneisuuden merkittävään kasvuun. Olemme huolissamme siitä, että kuntien oma arvio poikkeaa valtiovarainministeriön arviosta merkittävästi.

Miljoonan asukkaan Uudenmaan alue on koko maan kasvun veturi. Pidämme välttämättömänä, että Uudenmaan kasvukuntien talouden tasapainoon pääseminen ja rahoituksen riittävyys varmistetaan kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi Espoo yksin arvioi kokonaisvaikutusten olevan jopa 70 miljoonaa euroa. Vantaasta uudistuksesta aiheutuva verotulopohjan kapeneminen ei tule mahdollistamaan investointien rahoittamista edes nykyjärjestelmää vastaavalla tasolla. Erityisen suurta huolta kannamme asiantuntijoiden tapaan kuntiin keskeisimmän jäljelle jäävän tehtävän eli sivistystoimen rahoituspohjasta.

Uusi rahoitusmalli ja siihen liittyvä tasausjärjestelmä johtaa merkittävään tulonsiirtoon Uudeltamaalta muualle Suomeen. HUSin mukaan arvio rahoituksen supistumisesta koko Uudenmaan soten osalta on noin 400 M€ vuodessa, mikä HUS-yhtymän osalta tulee tarkoittamaan yhteensä yli 100 milj. euroa vuodessa. Suomen johtavaan ja ainoaan laajasti kansainvälisellä tasolla toimivaan yliopistosairaalaan HUS:iin kohdistuva rahoitusleikkaus vaikuttaisi koko maahan.

Hallitus ennakoi itsekin, että uudistuksella on negatiivinen vaikutus julkiseen talouteen seuraavien 10 vuoden aikana. Jo pelkästään uudistuksen muutoskustannukset ovat hallituksen omien arvioiden mukaan 3,1 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Asiantuntijoiden toimesta on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan todelliset muutoskustannukset tulevat olemaan tätäkin korkeammat, jopa yli neljä miljardia euroa. Hallituksen esityksen hyväksyminen heikentää julkista taloutta varmasti koko tulevan vuosikymmenen ajan.

Lyhyttä aikaväliä olennaisempaa on esityksen aiheuttama pysyvä vahinko kustannuskehitykselle. Talousvaliokunta pyysi lausuntoja nimenomaan esityksen pitkän aikavälin kannustinvaikutuksista ja palaute oli murskaavaa. Esitys vie kannustimet laadukkaiden ja kustannustehokkaiden palveluiden järjestämisestä. Kustannusjarrusta huolimatta alueille myönnetään rahoitus toteutuneiden kustannusten perusteella, joka syö suurelta osin sen kannustinvaikutuksen. Myös arviointimenettelyn uhkaa pidettiin vähäisenä. Esimerkiksi Professori Paul Lillrank Aalto yliopistosta toteaa, että ”Näin olleen arviot alan kokonaiskustannusten kasvukäyrän kääntymisestä kohti laskevaa trendiä kuluvan vuosikymmen loppupuolella ovat sangen toivorikkaita.” Maakuntaverosta ollaankin kiireesti valmistelemassa paikkaajaa maakuntasoten vakaviin rahoitusvajeisiin. Edes parlamentaarinen maakuntaverokomitea ei suositellut veron käyttöönottoa.

Saatujen lausuntojen perusteella on selvää, ettei hallintouudistuksen tekeminen tuo parannuksia ihmisten palveluihin vaan rikkoo enemmän kuin RAKENTAA. Julkisen talouden kestävyyden heikkeneminen heikentää koko julkisen sektorin kykyä tuottaa laadukkaita palveluita kansalaisille. Mielestämme ei ole järkevää toimeenpanna näin mittavaa ja perustavanlaatuista uudistusta, jonka rahoituspohja on epävakaalla ja keskeneräisellä pohjalla.

 

Kansanedustajat Mia Laiho, sosiaali-ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Pia Kauma, talous-ja sosiaali-ja terveysvaliokunnan jäsen

Sari Sarkomaa, valtiovarainvaliokunnan jäsen

1 kommentti . Avainsanat: Sote-uudistus, maakunnat, kustannusten nousu, rahoitusmalli

Valiokunta käveli vastoin ohjeita perustuslakivaliokunnan yli runnoessaan valuvikaista maakuntasotea

Keskiviikko 23.6.2021 - Mia Laiho, Sari Sarkomaa ja Ben Zyskowicz

On vakava virhe, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hallituspuolueet ohittivat perustuslakivaliokunnan ja asiantuntijoiden huomiot soten huolestuttavan tiukasta toimeenpanonaikataulusta. Sairaanhoitopiireille, sairaaloille ja kunnille ei jää riittävästi aikaa näin mittavan muutoksen tekemiseen esitetyssä ajassa, jolloin toimeenpanoon liittyy merkittäviä aikatauluriskejä. 

Perustuslakivaliokunta lausui (17/2021) soten aikataulusta seuraavaa (s. 19): "...on perustuslakivaliokunnan mielestä selvää, että hyvinvointialueilla on tehtävien siirtyessä oltava riittävät toiminnalliset ja muut edellytykset järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi. Muun ohella asiakkaita koskevien tietojärjestelmien tulee olla potilasturvallisuuden takaamiseksi valmiita. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on kiinnitettävä huomiota uudistuksen aikatauluun ja tarvittaessa muutettava sääntelyä.”

On skandaali, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hallituspuolueet eivät tältä osin antaneet mitään arvoa perustuslakivaliokunnan lausunnolle, vaan pyyhkivät sillä pöytää. Mietinnössä ei ole tästä asiasta sanaakaan. Tällainen menettely on eduskunnan sääntöjen vastaista.

Puhemiesneuvoston päättämässä eduskunnan työjärjestykseen perustuvassa valiokuntien yleisohjeessa todetaan (s. 97), että "perustuslakivaliokunnan muilla valtiosääntöoikeudellisilla huomautuksilla on perustuslain tulkintaan liittyvinä kannanottoina vahva painoarvo”. Säännöksen mukaan "perustuslakivaliokunnan muita kuin ponsiosassa esitettyjä valtiosääntöoikeudellisia huomautuksia ei tule ilman asianmukaisia perusteita sivuuttaa mietintövaliokunnassa”.

On täysin vastuutonta ja poikkeuksellista, että massiivinen hallintouudistus runnottiin eduskunnassa pikavauhtia ilman asianmukaista käsittelyä ja vastausta perustuslakivaliokunnan sekä asiantuntijoiden vakaviin huoliin liittyen ylikireään toimeenpanoaikatauluun.

Tämä asia on noussut asiantuntijalausunnoissa esille, mutta valiokunnassa hallituspuolueet sivuuttivat asiantuntijoiden kritiikin sekä perustuslakivaliokunnan huomiot täysin. Hyvinvointialueiden perustaminen ja niiden toiminnan käynnistäminen on erittäin mittava muutosprosessi, joka edellyttää huolellista valmistelua. Uudistuksella on myös moniulotteisia vaikutuksia, kuten vaikutuksia kaikkiin 200 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiseen, tietojärjestelmien yhteensovittamiseen ja potilasturvallisuuteen. Perustuslakivaliokunnan huomio oli perusteltu ja se olisi tullut ottaa vakavasti.

Uudistuksen voimaanpanon kokonaisaikataulua olisi muutettava niin, että se turvaa muutosten hallitun suunnittelun ja toteuttamisen erityisesti vaarantamatta palveluiden saatavuutta hajanaisista lähtötilanteista lähtevien alueiden osalta. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla aikataulu on mahdoton ja isot kaupungit ja myös HUS ovat ilmaisseet tästä huolensa.

Hyvinvointialueet lähtevät uudistukseen kovin erilaisista lähtökohdista. Väestöltään isoimmilla alueilla soten haasteet uudistuksen toimeenpanossa ovat merkittäviä. On päivänselvää, että aikataulut eivät tule riittämään potilasturvallisuuden kylliksi huomioivaan hallittuun siirtymään. Sote-uudistuksessa valmistellaan koko palvelujärjestelmän muutosta seuraaviksi vuosikymmeniksi, ja myös sote-uudistus ansaitsisi täyden huomion niin eduskunnassa, lainvalmistelusta vastaavissa ministeriöissä, palvelujärjestelmässä kuin julkisessa keskustelussakin.

Kokoomus jätti pykälämuutosesityksen, että toimeenpanoa siirrettäisiin vuodella eteenpäin nykyisestä vuoden 2023 sijasta vuoden 2024 alkuun.

Hallittu muutos on tarpeen näin mittavassa uudistuksessa. Jätimme toimeenpanon aikataulusta kaksi lausumaa, joista äänestetään tänään keskiviikkona 23.6. Nyt hallituspuolueilla olisi mahdollista puuttua tähän epäkohtaan.

 

Kokoomusedustajat Ben Zyskowicz, Sari Sarkomaa ja Mia Laiho

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perustuslakivaliokunta, hyvinvointialueet, hallituspuolueet, palvelujärjestemä, muutos, skandaali

Vårdsreformen äventyrar tjänsterna i Nyland

Tiistai 15.6.2021 - Mia Laiho

Man får inte tid till hälsocentralen, välbefinnandet hos barn och ungdomar blir sämre, vårdköerna blir allt längre och äldreomsorgen har stora brister. Nu om någonsin måste vi fokusera på att säkra tjänster till våra invånare. Vi måste få enklare och smidigare tillgång till vård samt en hållbar ekonomisk bas för att övervinna coronakrisen och möta framtida utmaningar.

Landskapsmodellen som den nuvarande regeringen (SDP, De Gröna, SFP, Centern och Vänsterförbundet) föreslår, den s.k. social- och hälsovårdsreformen (SOTE) löser inte dessa problem. Detta skapar ytterligare en administrativ nivå, som slukar hundratals miljoner under kommande år, bara i administrativa kostnader. Landskapsmodellen medför inte att mängden vårdpersonal, socialarbetare eller läkare ökar. Kuratorer och psykologer inom elevvården ska överföras från bildningsväsendet till landskapen, vilket äventyrar skolornas möjligheter att stödja elever på ett mångprofessionellt sätt och att kunna motverka mobbning och våld. Även finansieringen för universitetssjukhusens forskning och utbildning försvagas.

Finansieringsbasen för landskapsmodellen är ohållbar. Man tar inte tillräckligt hänsyn till huvudstadsregionens specifika särdrag, såsom servicebehoven för den växande befolkningen, för barn och ungdomar, för befolkningen med främmande språk samt problemen med utslagning. Landskapsmodellen är i verkligheten en omfördelningsmodell där Nyland och Helsingfors blir Finlands största förlorare. Man tar mer pengar från Nyland och Helsingfors än vad de för närvarande spenderar på social- och hälsovårdstjänster. 400 miljoner skulle gå förlorade från hela Nyland. Det ser inte ljust ut.

Landskapsmodellen kommer att leda till en dramatisk nedgång av stadens investeringsförmåga, en fördubbling av stadens skuldsättning, servicebesparingar och ökat tryck på skattehöjningar.  Vilka skolor, dagis, bil- och cykelvägar eller idrottsanläggningar i det växande Nyland måste lämnas obyggda i och med social- och hälsovårdsreformen?

Vi har redan breda axlar och bra nätverk här i Nyland och Helsingfors för att organisera reformen. Vi behöver ingen landskapsmodell. Det är mycket oroande att även tjänster för funktionshindrade som ordnas av specialvårdsdistrikt och samkommuner, kommer att avskaffas, som till exempel Kårkulla. Det är inte förnuftigt att riva fungerande strukturer. Prioriteringen måste ligga på att människor i vårdköer ska få vård så snabbt som möjligt, att det finns tillräckligt med kompetent personal och att kundorienterade tjänster och kvalitetstjänster kan säkerställas för invånarna på ett ekonomiskt hållbart sätt.

Äventyra inte Nylands framtid med dåliga reformer. Fokus måste nu ligga på att övervinna coronakrisen, säkra människors jobb, tjänster samt omsorg av äldre och våra barns framtid.

Publicerad i HBL 150621

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vammaisten tarpeet sivuutetaan SOTE-uudistuksessa

Lauantai 12.6.2021 - Mia Laiho

Vaativaa kehitysvammaisten erityishuoltoa tarvitsevien asiakkaiden palvelut uhkaavat heikentyä olennaisesti, kun nykyiset erityishuoltopiirit lakkautetaan sote-muutoksessa. Erityishuollon piirit, kuten Eteva, Kårkulla ja Vaalijala ovat erikoistuneet antamaan yksilöllisiä ja elinikäisiä palveluita vammaisille ihmisille heidän yksilöllisten tarpeet huomioiden. 

Jos erityishuoltopiirit hävitetään, kaikilla alueilla ei riitä vammaishoidon  ammattilaisia ja vammaisten erityistarpeiden osaaminen heikkenee. Eri tavoin vammaisten ihmisten hyvä hoito ja kuntoutus on turvattava jatkossakin erityishuoltopiirien erityisosaamisen tuella. Esimerkiksi Reumasairaalan lakkautus jätti reumapotilaat ilman perehtynyttä hoitoa vuosiksi eri puolella Suomea. Samaa ei pidä toistaa vammaisten kohdalla.

Myös perustuslakivaliokunta huomautti lausunnossaan sote-uudistuksen liian nopeasta siirtymäajasta. Kun palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, vaarana on, että osa vammaisista tippuu palveluiden kyydistä. Lisäksi osalle voi jäädä pahoja aukkoja palveluihin. Tämä on näiden ihmisten ja heidän perheidensä kannalta erityisen kuormittavaa ja epäinhimillistä. Tuttujen ja turvallisten palvelujen muutokset ja epävarmuus tulevat koskettamaan heitä perustavanlaatuisella tavalla.

Erityishuoltopiirien lakkauttaminen hajauttaa vammaistenhoidon työnjakoa entisestään, kun hoitovastuu asiakkaasta siirtyy hyvinvointialueille. Vaarana on, että vastuu vammaisten monimuotoisten palveluiden yhteensovittamisesta jää asiakkaalle itselleen.  Vammaiset tarvitsevat läpi elämän toimivia erityispalveluita kuten kuntoutusta, pitkäaikaisia asumispalveluita, tutkimuksia, kriisipalveluita ja osallistumista edistävää toimintaa. Hyvinvointialueiden takia ei kannata romuttaa olemassa olevia moniammatillisia työryhmiä ja erityisosaamista.

Erityishuoltopiirien hallinnollinen sulauttaminen osaksi hyvinvointialueita ei parantaisi asiakkaan saamaa palvelua millään tavoin. Ei pidä rikkoa sitä, mikä ei ole rikki.

Vammaiset ihmiset ovat usein pitkäaikaisesti ja elämänmittaisesti riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Tämän vuoksi he ovat keskimääräistä kansalaista riippuvaisempia palvelujärjestelmän toimivuudesta. Palveluketjujen katkeamattomuus tulee varmistaa ja vammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet on otettava huomioon.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammainen, sote, erityishuoltopiiri, eteva, kårkulla, ruotsi, vaalijala

Vanhemmat kirjoitukset »