Valkoposkihanhien ja merimetsojen haittoja luonnolle ja ihmisille on rajoitettava

Keskiviikko 11.7.2018 - Mia Laiho

Valkoposkihanhet ovat rantojen ja puistojen riesa. Merimetsot puolestaan kylvävät tuhoa saaristoissa ja tekevät jättämätöntä tuhoa kalavesissä. Pääkaupunkiseudulla hanhiparvien ulosteet täyttävät viheralueet silmänräpäyksessä. Ulosteet tarrautuvat kenkiin pihaleikkien yhteydessä, pikkulapset voivat saada niitä suuhunsa ja uimarantojen ulosteista voi olla terveyshaittoja. Viihtyisät piknikitkin ovat kohta kaukainen muisto. Korkeasaaressa hanhet käyttäytyvät niin aggressiivisesti, että alueen työntekijät merkitsevät jo liiduilla alueita, joissa kävellessä hanhihyökkäys on väistämätön.

Pääkaupunkiseudulla oli syksyn 2017 laskennan mukaan yli 14 000 valkoposkihanhea. Tästä Espoon Laajalahdella yöpyi 3 900 hanhea. Lukemat ovat epäilemättä kasvaneet vielä vuoden aikana. Kaikkineen hanhien määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merimetsoja puolestaan oli jo pesiviä 26 000 paria vuoden 2016 laskennassa. Lintukantojen kasvulle ei näy loppua, sillä linnuille ei ole luontaista vihollista.

Valkoposkihanhen ja merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. EU:n lintudirektiivi suojelee kyseisiä lajeja, vaikka uhanalaisuus lajien kohdalla on vain etäinen muisto. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisy on mahdollista direktiivin puitteissa. Esteenä on tosin, että viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että toteutuneen vahingon on oltava vakava.

Nurmialueita, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla. Ongelma on, että nykyinen lain tulkinta on tiukin mahdollinen, sillä luvan saamiseksi on pysyttävä osittamaan, että vahinko on päässyt tapahtumaan. Ympäröivää luontoa on vaikea turvata, jos tuho on päässyt jo tapahtumaan.

Kantojen hoito on ainut kestävä tapa luonnon kannalta. Kantoja ei ole pystytty hillitsemään muilla keinoin. Poikkeuslupien hakemista tulee joustavoittaa välittömästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valkoposkihanhet, merimetsot, ulosteet, kalastus, terveyshaitta

Avioliittoon vasta täysikäisenä

Maanantai 2.7.2018 - Mia Laiho

Suomessa lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin avioliiton solmimisen alaikäisen kanssa poikkeusluvalla. Lapsen edun pitäisi olla aina lainsäädännön keskiössä. Sen takia tätä historiallista käytäntöä onkin tarpeen uudelleen arvioida. Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun hän voi solmia avioliiton vasta täysi-ikäisenä omasta tahdostaan. Edes kulttuurilliset tai uskonnolliset syyt eivät ole tarpeeksi päteviä syitä sallia poikkeuslupamenettelyä. Yhteiskunta on myös vuosien saatossa muuttunut ja esim. alaikäisen raskaus ei tarkoita enää sitä että toimeentulon turvaamiseksi tulisi nuoren avioitua tai ettei olisi hyväksyttävää saada lasta ilman avioliittoa.

Oikeusministeriö julkaisi eilen muistion, jossa arvioitiin alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettelyä. Muistiosta käy ilmi, että nykysääntelyn soveltamisesta ei ole tullut tietoa käytännön ongelmista. Alaikäisten avioliitoista käydään kuitenkin kansainvälisesti paljon kriittistä keskustelua. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa muun muassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Myös oikeusministeri Häkkänen ilmoitti haluavansa luopua poikkeuslupakäytännöstä.

Poikkeuslupakäytännöstä luopuminen selkiyttäisi lainsäädäntöämme, kun kaikkia alaikäisiä kohdeltaisiin samalla tavalla. Nykyään lupa alaikäisen avioitumiseen haetaan oikeusministeriöstä. Oikeusministeri tekee lopullisen päätöksen virkamiehen valmisteleman päätösehdotuksen perusteella. Hakemuksia tulee ministeriölle vuosittain 10–30. Suuri osa hakemuksista tulee noin 17-vuotiailta tytöiltä. Poikkeuslupaa on usein perusteltu juuri uskonnollisella vakaumuksella tai nuorempien lasten kohdalla raskaudella.

Käytäntö on riidassa suhteessa YK:n suosituksiin. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Luopumisella olisi selvä signaali kansainväliselle kentälle, joka vahvistaisi asemaamme mainettamme ulkomailla tyttöjen ja lasten oikeuksien puolustajana.

Kaikkiaan kansainvälisten suositusten ja viranomaismuistion viesti on selkeä: alaikäisten avioliittoja ei tule sallia enää jatkossa. Toivonkin, että ministeri Häkkänen käynnistää lainsäädännön muutoksen mahdollisimman pian. Avioliiton solmiminen on merkittävä asia, niin juridisesti kuin henkisesti. Alaikäiset ovat vielä nuoria, joilla elämä on vasta alussa, ja tunteet voivat vaihdella. Aikuisten ja yhteiskunnan tulee kaikessa päätöksenteossa ajatella lapsen etua. Annetaankin lasten olla lapsia, ja jätetään avioliitto vain aikuisten välinen sopimukseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Avioliitto, lapset, oikeus

Järkevyyttä kameravalvonnan ajonopeuksien seurantaan

Keskiviikko 27.6.2018 - Mia Laiho

Liikenne.png

Törmäsin juhannuksen paluuliikenteessä tilanteeseen, jossa liikenne hidastui ilman mitään syytä. Hetken köröttelyn jälkeen selvisi, että tien vieressä kököttää liikenteenvalvontakamera. Merkittävällä osalla kuljettajista on tapana laskea automaattisten kameroiden kohdalla ajoneuvon nopeus tarpeettoman alhaiseksi. Tieliikenteestämme löytyy monia omatekoisia hölmöyksiä, jotka on tehty lakipykälää viilaamalla, kun huomiota olisi pitänyt kohdistaa enemmän arjen sujuvaan ja turvalliseen liikenteeseen. 

Kyseiset nopeuden tiputukset haittaavat selkeästi liikenteen sujuvuutta ja voivat aiheuttaa myös turvallisuusriskejä. Syynä tähän letkajenkkaan on, kuten selvityksistä käy ilmi, että kuljettajat eivät ole itse asiassa edes varmoja sallitusta nopeusrajoituksesta ja hidastavat siksi varmuuden vuoksi valvonta-alueella hyvin alhaiseen nopeuteen. 

Meille arjen matkaajille onkin positiivinen tieto, että eduskunta päätti juuri hyväksytyssä laissa muun muassa siitä, että automaattisen nopeusvalvontaa tulee kehittää siten, että kameravalvonta-alueella olisi jatkossa selkeämmin ilmoitus alueen nopeusrajoituksesta.

Eduskunta päätti myös puuttua sakkonäpertelyyn valiokunnan mietinnön pohjalta. Alkuperäisessä esityksessä jo 5 km/h ylinopeudesta olisi ryhdytty sakottamaan 70 euron liikennevirhemaksu, mikä olisi ollut kohtuutonta näpertelyä virhemarginaalien sisällä.

Pienikin ylinopeus on tietenkin moitittavaa, mutta viisarin minimaalisista värähdyksiä ei ole teknisesti mahdollista varmentaa. Koska nollatoleranssi ei ole teknisesti mahdollinen, poliisi päättää puuttumisrajansa jatkossakin itse. Valvontaresurssit pitäisi sen sijaan kohdentaa selviin ylinopeuksiin ja kiinnittää huomiota esim. suojateiden turvallisuuteen, koulujen ja päiväkotien läheisyydessä tapahtuvaan valvontaan ja muuhun liikennekäyttäytymiseen.

Eduskunnan määräämä sakkosirkus olisi koetellut kuljettajien oikeustajua ja kärsivällisyyttä. Kohtuus kaikessa luo uskottavuutta eduskunnan päätöksiin. Kyseiset muutokset ovat pieniä meille lainsäätäjille pieniä. Muutoksilla on kuitenkin merkittäviä vaikutuksia ihmisten sujuvan arjen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä on sitä kuuluisaa norminpurkua, jos jokin. 

Kommentoi kirjoitusta.

HBL: Bli kvitt meningslösa mellanår

Sunnuntai 3.6.2018 - Mia Laiho

I många familjer har man firat studenter och samtidigt väntar man med spänning på intagningsprovens resultat för den fortsatta utbildningen. Många av de färska studenterna har haft en tuff slutspurt under våren. Först studentskrivningarna och sedan intagningsprov till olika vidareutbildningar. Finska ungdomar påbörjar sina högskolestudier senare än ungdomarna i många andra länder. Vi har lagt märke till detta fenomen här i Finland. I fortsättningen strävar vi efter att förnya intagningsproven till högskolorna och även förnyelse av själva gymnasiet.

I riksdagen behandlas just nu den nya gymnasielagen. Efter att lagen har godkänts kommer det att finnas mer resurser för personlig studiehandledning och stöd vid val av fortsatt utbildning. Under studietiden erbjuds också mer stöd för inlärning och även vid behov specialundervisning. I framtiden slutar inte gymnasieskolans förpliktelse i och med studentfesten, utan studenterna ges möjlighet att få handledning för fortsatta studier.

Samarbetet mellan gymnasier och högskolor utökas i och med den nya lagen. Varje studerande har möjlighet att bekanta sig med de olika högskolornas studieprogram, vilket gör det enklare att välja ett passande och intressant yrkesområde.

Högskolornas intagningsmetoder förnyas. På så sätt kan man bli kvitt meningslösa mellanår. Redan under våren har många högskolor slopat tunga och långa intagningstester som kräver förberedelser. Vid intagningsprocessen lägger man mer tyngd på motivation och lämplighet för den yrkesinriktning man väljer.

I en trygg gymnasiemiljö byggs grunden för allmänbildning och högskolestudier. Gymnasiereformen och förnyelsen av intagningsprocessen för fortsatta studier är ganska ambitiös, men där finns också stora möjligheter och fördelar för de unga. Genom att ändra skolsystemet kan man bättre svara mot individens drömmar, målsättningar och kompetens.

Våra barn och ungdomar förtjänar endast det bästa.

Mia Laiho riksdagsledamot (Saml)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, lukio, pääsykokeet, korkeakoulutus

Länsiväylä: Ratkaisu Jupperin koulun sisäilmaongelmiin

Lauantai 2.6.2018 - Mia Laiho ja Mika Helenius

Ratkaisu Jupperin koulun sisäilmaongelmiin 

Espoon sisäilmaongelmaisille kouluille ei näy loppua. Uutena ongelmana Jousenkaaren ja Aarnivalkean koulujen jälkeen on noussut esiin Jupperin koulu. ”Sädesieni vei luokat ja pulpetin – Espoossa paljastui jälleen uusi ongelmakoulu” (LV 26.5.8). 

Terveystarkastaja huomautti jo yli vuosi sitten Jupperin koulun maakellarin ja viemärin hajusta ja koulun kuntokartoituksen tarpeesta. Vasta reilu vuosi myöhemmin valmistui tutkimusraportti, jonka sisältö on karua luettavaa. Kahdessa luokkatilassa on löydetty sädesientä, kosteutta on mitattu seinistä ja lattioista ja koko viemäristö vaatii uusimista. Rakenteissa on lisäksi todettu useita terveydelle haitallisia raskasmetalleja ja asbestia. Vanhemmat ovat ymmärrettävästi huolissaan lastensa terveytensä puolesta. Sekä henkilökunta että lapset oireilevat 

Ripeät toimenpiteet jatkosuunnitelmineen ovat tarpeen. Lapset eit voi palata kouluun, jos tiloissa on terveysriskiYmpäristöterveydenhuollon tarkastajalta vanhemmat ovatkin pyytäneet uutta arviota. Huomioiden tähän mennessä tehdyt tutkimuslöydökset, vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä että koulua kannattaisi enää korjata. Ei kannata laittaa rahaa koulun korjauksiin, jos lopputuloksena kuitenkin muutaman vuoden päästä olisi koulun purkaminen, kuten mm. Jousenkaaren koulun kohdalla tapahtui.  

.Jupperin koululle tarvitaan siirtokelpoiset tilat lähelle koulua. Jupperin sisäilmaongelmaisen päiväkodin osalta on alkuvuodesta tehty päätös uuden siirtokelpoisen päiväkodin hankkimiseksi Kuusinevantien tontille.  Tälle samalle tontille olisikin järkevää samanaikaisesti perustaa koululle siirtokelpoiset tilat. Toissijaisesti väistötilat voitaisiin sijoittaa koulun liikuntakentälle. Jupperin uudelle päiväkodille ja koululle on jo aiemmin suunniteltu yhteishanketta. Väistötilojen hankinta, sekä päiväkodin ja koulun uuden rakennuksen suunnittelutyö olisi järkevää toteuttaa nyt nopeutetulla aikataululla yhteisenä hankkeena. Tällöin  voitaisiin saavuttaa myös  taloudellisesti järkevä kokonaisratkaisu sekä väistön että uuden koulun suunnittelun  osalta.  

Mika Helenius 

Kaupunginvaltuutettu 

Mia Laiho, 

Kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja, lääkäri 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisäilmaongelmat, koulu, terveys, laatu, lapset, nuoret, opettajat

Keski-Uusimaa: Myös Uusimaa hyötyy SOTE-ja maakuntauudistuksesta

Lauantai 26.5.2018

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu yli 10 vuotta.  Aiemmat mallit ovat pysähtyneet mm. perustuslakiin. Nykytilanne ei voi kuitenkaan jatkua. Sote-kustannusten kasvu on kestämätön, ja palveluihin pääseminen ongelmallista. Uudellamaallakin odotusaika terveysasemalle vaihtelee merkittävästi, vaikka kansalaisten tulisi olla tasavertaisessa asemassa.

Nykyään jos rahat ovat kunnassa loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Muun Suomen sosiaali-ja terveydenhuollon toimimattomuus on kaatunut siis viime kädessä uusmaalaisten veronmaksajien niskaan.

Uudessa sotemallissa valtiolla on tehokkaammat suitset. Järjestämisvastuussa on maakunta, jolla on leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseen. Jos taas maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu selvitystilaan ja tarvittaessa liitetään toiseen maakuntaan. Piikki ei siis olisi enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille.  

Uudessa mallissa sosiaali-ja terveydenhuollon palvelua tarvitseva voi kääntyä samalla asiakasmaksulla joko julkisen tai yksityisen sote-keskuksen puoleen. Edellytyksenä on, että sote-keskus täyttää maakunnan päättämät kriteerit. Hoitoa tarvitsevan ei siis enää tarvitse tyytyä odottamaan pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi hakeutua toiseen paikkaan. Ihminen voi myös jäädä käyttämään sen sotekeskuksen palveluja, joihin hän on jo tyytyväinen. Ja erillistä valintaa ei ole myöskään välttämätöntä tehdä, jos ei halua.

Monisairaat, vammaiset ja muut paljon palveluja käyttävät voivat saada käyttöönsä henkilökohtaisen budjetin. Se lisää ihmisen itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän tärkeisiin palveluihin, kuten valita missä palvelutalossa haluaa asua. Erikoissairaanhoidossa taas tulee tarjota asiakasseteliä, jos omaan sairaalaan ei pääse hoitotakuun määrittelemässä 6 kuukaudessa.  Kun ihminen pääsee ajoissa lääkäriin tai tarvittaessa esim. keinonivel- tai kaihileikkaukseen, kustannukset vähenevät kun sairaus hoidetaan ajoissa ja myös työkyky palautuu nopeammin.

Muutoksissa syntyy usein alussa lisäkustannuksia. Uudellamaalla isoimpana maakuntana nämä muutoskustannukset ovat suurimmat. Uudellamaalla on myös metropolialueen muita haasteita, kuten syrjäytyminen, suuri maahanmuuttajien määrä ja vieraskielisyys. Niihin edellytämme lisää rahaa valtiolta. Julkisuudessa esitetystä kritiikistä huolimatta esitetty sote-malli luo riittävän hyvän raamin palveluille ja voimme mennä luottavaisesti sillä eteenpäin.

Pia Kauma
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Mia Laiho
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)
Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, valinnanvapaus, uusimaa

Uudellemaalle merkittävästi rahaa valinnanvapauspilotteihin

Torstai 17.5.2018

Tällä viikolla otettiin askel kohti asiakaslähtöisempää ja yhdenvertaisempaa terveydenhuoltoa, kun sosiaali- ja terveysministeriö päätti valinnanvapauspilottien määrärahoista. Valinnanvapauspilottien tarkoituksena on tukea sosiaali-ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa jo ennen varsinaisen lain voimaantuloa.

Uudellemaalle myönnettiin kokonaisuudessaan 50 miljoonaa euroa valinnanvapauden pilotointiin. Rahoitus takaa sen, että valinnanvapauden eri palasia kuten sote-keskuksia, henkilökohtaista budjettia ja asiakasseteliä voidaan kokeilla jo ennen varsinaisen uudistuksen alkua.

Kokeiluista saatava tieto ja kokemus on tärkeää, jotta käytännössä nähtäisiin, miten uusi asiakaskeskeisempi toimintamalli toimii. Kaikkiaan pilotteihin oli hakijoita kaikista maakunnista, mikä kertoo kuntien halusta päästä kokeilemaan valinnanvapauden toimintamalleja.

Pilotit ovat tärkeitä paitsi järjestelmän toimeenpanon näkökulmasta myös ihmisten kannalta. Valinnanvapauden myötä asiakkaan tarpeet ja itsemääräämisoikeus lisääntyvät merkittävällä tavalla. Jatkossa jokaisella on oikeus valita, minne haluaa mennä lääkäriin tai missä palvelutalossa haluaa asua lompakon paksuudesta riippumatta. Ihmiset pääsevät totuttelemaan uuteen järjestelmään ja tutustumaan erilaisiin valintatilanteisiin. Piloteista saadaan tärkeää tietoa myös siitä, millaista tukea ja neuvontaa ihmiset voivat tarvita.

Monet uudistukseen kriittisestikin suhtautuvat asiantuntijat voivat myöntää sen, että uudistuksen tavoitteet kuten palvelujen laadun paraneminen sekä kustannusten hillintä, ovat viime kädessä kiinni uudistuksen toimeenpanosta. Klikkiosikoiden teatraalisuus kätkee taakseen sen tosiasian, että asiantuntijat ja eduskunnan eri valiokunnat ovat painottaneet kokeilujen kehittävän palveluja jo ennen lain voimaantuloa.

Historia ei tunne yhtään hallinnollista uudistusta, johon ei olisi sisältynyt epävarmuutta tai kysymyksiä. Epävarmuus on tutkimusten mukaan yksi muutosvastarinnan suurimmista ajureista. Näin on varmasti myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta. Valinnanvapauspilottien on määrä tuoda vastauksia ja tehdä tietä varsinaisen uudistuksen toimeenpanolle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, valinnanvapaus, uusimaa

Kirkko ja kaupunki: Kotihoitoon tarvitaan lisää turvaa

Maanantai 14.5.2018 klo 10:18 - Mia Laiho

Kotihoidon huono tilanne on ollut valitettavan usein esillä viimeisen vuoden aikana. Kotihoidon asiakkaiden määrä lisääntyy jatkuvasti, ja yhä sairaampi ikäihminen ja muu tukea tarvitseva asuu kotona. Asuminen omassa kodissa mahdollisimman pitkään on useimman toive, mutta silläkin on rajansa. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista, niin tulisi päästä sujuvasti hoivapaikkaan. 

Kotihoidossa on paljon työntekijöiden vaihtuvuutta ja hoitajat eivät ehdi tulla tutuiksi. Hoidon jatkuvuus ja tutut hoitajat ovat asiakkaalle tärkeitä, ja ne ovat usein sidoksissa hyvään ja laadukkaaseen hoitoon.  Kotihoidon työ on vaativaa kenttätyötä, ja työntekijät ansaitsevat työlleen sille kuuluvan arvostuksen. Sekä asiakkaiden että työntekijöiden ääntä pitää saada kuulumaan enemmän. 

Teknologiaa hyödynnetään yhä enemmän myös kotihoidossa, mutta se ei saa kävellä ihmisten yli. Hoidon määrää ja laatua ei saisi myöskään ohjata se, kuka pitää eniten ääntä, vaan kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti hoidon tarpeen perusteella.  

Kotihoidon toimiviin toimintatapoihin, ja ajantasaisiin hoito-ja lääkäripalveluihin on panostettava. Kotihoidon laadun seurantaan tarvitaan selvästi enemmän huomiota niin kuntatasolla, tulevissa maakunnissa kuin valtakunnallisesti. Riittävien käsiparien lisäksi kotihoitoon tarvitaan välittämistä, huolenpitoa ja aitoa vastuun ottamista heikommassa tilanteessa olevasta ihmisestä. Järjestöillä ja yhdistyksillä on siinä myös oma tärkeä roolinsa.

Mia Laiho

Kansanedustaja ja lääkäri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito

Keski-Uusimaa: Lukiolain uudistus parantaa monella tapaa opiskelijan asemaa

Tiistai 17.4.2018 - Mia Laiho

Kevään kirjoitukset ovat takana ja monissa perheissä valmistaudutaan ylioppilasjuhliin. Samalla vähintään sama määrä nykyisiä yhdeksäsluokkalaisia odottaa yhteishaun tuloksia ja tietoa lukiopaikasta. Lukion tehtävä on toimia yleissivistävänä koulutuksena ja pohjustaa nuorelle tie korkeakouluopintoihin. Hallitus antoi tällä viikolla esityksensä uudeksi lukiolaiksi, jolla lukio-opetus tuodaan uudelle vuosikymmenelle. Lukioita on määrä uudistaa yhä kansainvälisemmiksi ja joustavammiksi, vahvaa yleissivistystä unohtamatta. Jatkossa lukio vastaa vahvemmin myös jatko-opintojen ja tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin.

Suurin muutos koskee siirtymää kurssipohjaisesta tutkinnosta opintopisteisiin. Näin mahdollistetaan uudenlaisten oppiainerajat ylittävät opintokokonaisuudet ja monitieteinen orientaatio. Lukiot ja lukioiden opiskelijat saavat lisää liikkumavaraa ja opintopoluista tulee yksilöllisempiä.

Tulevaisuudessa tarjolla on enemmän henkilökohtaista ohjausta opiskeluun ja tulevaisuuden koulutusvalintoihin. Opintojen aikana tarjotaan laajasti tukea oppimiseen ja tarvittaessa myös erityisopetusta. Lukion ohjausvelvoite ei jatkossa lopu ylioppilasjuhliin, vaan jälkiohjausta esimerkiksi koulutusalavalintoihin on annettava myös valmistumisen jälkeen.

Lukio on viimekädessä opinahjo, joka antaa nuorelle näköalan tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Turvallisessa yhteisössä rakennetaan pohja yleissivistykselle ja korkeakouluopinnoille. Uuden lain myötä myös lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyö tiivistyy. Jokaiselle opiskelijalle mahdollistetaan kokeilla korkeakouluopintoja jo lukion aikana. Käytännön kokemus korkeakouluopinnoista antaa isojen valintojen keskellä painivalle lukiolaiselle huomattavasti enemmän tietoa ja näkemystä, kuin pelkkä opinto-ohjaus antaisi.

Lapsemme ja nuoremme ansaitsevat ainoastaan parasta. Uuden lukion tavoitelista on pitkä, mutta niin on sen tuomat mahdollisuudet. Uudistuksen toimeenpanoa päätettiin tukea osoittamalla lukiorahoitukseen 8,5 miljoonaa euroa kehysriihen yhteydessä. Jokaisen unelmiin, tavoitteisiin ja osaamiseen voidaan vastata syvemmin jo lukiossa.

Mia Laiho
Kansanedustaja (kok.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lukiolaki, lukio, koulutus, nuoret

Pentutehtaille on tehtävä loppu

Keskiviikko 4.4.2018 - Mia Laiho

Lemmikkieläinten laiton maahantuonti on kasvava ongelma. Maahantuodut koirat ovat yleisin kotoisin pentutehtaista, jotka keskittyvät teettämään mahdollisimman paljon pentuja ainoastaan rahan ehdoilla. Eläinten hyvinvointi ohitetaan täysin, kun pennut joutuvat elämään ala-arvoisissa olosuhteissa. Suomeen laittomasti kuljetetut pentutehtaiden sarjatuotannot ovat kotoisin usein Baltian maista. Pelkästään Espooseen tulee arviolta satoja pentutehtaiden pentuja vuosittain.
Pennut ovat heikkokuntoisia huonon hoidon, heikon ravinnon sekä rokotusten ja madotusten puutteen takia. Laittomasti maahantuodut ja huonoissa olosuhteissa tehtaillut pennut ovat terveysriski, kun pennut saattavat olla sairaita jo ostohetkellä. Pahimmillaan pennut kantavat raivotautia, mikä on uhka sekä muille eläimille että ihmisille. Pentutehtaan asiakas maksaa säästämänsä eurot useimmiten kuitenkin eläinlääkärille, kun sairas pentu tarvitsee hoitoa.
Laitonta maahantuontia ei saada loppumaan pelkästään valistuksella ja tiedon lisäämisellä. Tarvitsemme järeämpiä lainsäädännöllisiä toimia ja tiukempaa valvontaa. Koirien pakollinen rekisteröinti olisi oleellinen kirjaus valmisteilla olevaan eläinsuojelulakiin. Pakollinen rekisteröinti vähentäisi pentujen laitonta maahantuontia.

Koiraa, kuten mitä tahansa muutakin eläintä hankittaessa tulee aina pyrkiä selvittämään eläimen alkuperä. Eläimen hankintaan tulisi suhtautua riittävällä vakavuudella. Rekisteröinti toisi myös muita positiivisia vaikutuksia, kun löytöeläinten palauttaminen omistajilleen olisi helpompaa. Lisäksi omistajan vastuu korostuisi rekisteröinnin myötä, sillä eläimen hylkäämisestä jäisi kiinni. Eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä teetetyn selvityksen mukaan pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti edistäisi eläinten vastuullista kasvatus- ja myyntitoimintaa.
Koirien pakollinen rekisteröinti ja tunnistusmerkintä ovat jo eurooppalaisesti arkipäivää. Eläinten hyvinvointikeskuksen (EHK) vuonna 2015 tekemän selvityksen mukaan valtaosa Euroopan unionin jäsenvaltioista on siirtynyt käyttämään pakollisia rekisteröintejä. Asiasta on myös odotettavissa seuraavien vuosien aikana EU-tason päätöksiä. Suomella olisikin mahdollisuus näyttää olevansa valmis edistämään eläinten hyvinvointia jo ennen Brysselin päätöksiä.
Rekisterin ylläpito vaatisi todennäköisesti jonkin verran kustannuksia, mutta saavutettuun hyötyyn nähden nykyisenä digitaalisena aikakautena se tuskin olisi ylitsepääsemätön ongelma. Itsekin koiranomistajana voin olla varma, että nykyiset ja tulevat koiranomistajat haluavat pentutehtailusta eroon. Meillä omistajilla on vastuu eläinten hyvinvoinnista.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pennut, maahantuonti, eläinsuojelu, lemmikki, raivotauti

Länsiväylä ja Keski-Uusimaa: Uusimaa on enemmän kuin Helsinki

Maanantai 2.4.2018 - Mia Laiho

Maakunta-ja sote-uudistuksen yhteydessä Helsingin asema on noussut vahvasti esiin viime viikkojen julkisessa keskustelussa. Kaupungistuminen onkin väistämätön jo tapahtunut suuntaus, ja on välttämätöntä huomioida tämä myös muissa yhteiskuntarakenteissa ja palveluissa, sekä Uudenmaan rahoituksessa.  Elinvoimainen pääkaupunkiseutu on myös muun Suomen hyvinvoinnin elinehto. On kuitenkin muistettava, että Uudenmaan alueella on muitakin isoja kaupunkeja, ja paljon elinvoimaisia suuria ja keskisuuria kehyskuntia. On muun Uudenmaan alueen aliarviointia korostaa vain Helsingin merkitystä elinkeinoajurina. Helsinki tarvitsee muita kehyskuntia ollakseen houkutteleva metropolialueen pääkaupunki sekä ihmisille että yrityksille. Muualla Uudellamaalla Helsingin ulkopuolella ollaankin oltu huolestuneita siitä, miten tulevissa maakuntavaaleissa valtasuhteet demokratian suhteen toimivat.

Eduskuntavaaleissa Uusimaa ja Helsinki ovat omina vaalipiireinään, ja silloinkin ne ovat Suomen suurimmat vaalipiirit. Maakuntavaaleissa on suunniteltu olevan Helsinki ja muu Uusimaa yhdessä yhtenä vaalipiirinä, mikä sisältäisi yhteensä yli 1.6 miljoonaa asukasta! Vertailuna esim. Keski-Pohjanmaa 69 000 Kainuu 75 000, ja Varsinais-Suomi 475 000 vaalipiirin asukkaallaan. Helsingin Sanomien vuonna 2017 tekemän laskelman mukaan 16 Uudenmaan kuntaa jäisi kokonaan ilman edustajaa 99-paikkaisessa maakuntavaltuustossa.    

Sosiaali-ja terveyspalvelut ovat kuntalaisia oleellisesti koskettavia palveluja. Uudenmaan vaalipiiri pitää jakaa kahteen kuten on eduskuntavaaleissa. Ei ole kuntalaisten etu, että vaikutusmahdollisuudet karkaavat liian kauas ja päätöksiä tehdään suurimman kunnan edustajien lähtökohdista. Helsingin ylivalta näkyy tällä hetkellä hyvin esim. kuntayhtymien HSL:n ja HSY:n päätöksissä. Helsinki vie ja muut kunnat vikisee, kun Helsingillä on ylivalta äänestyksissä. Näin ei voi olla tulevassa maakunnassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupungistuminen, vaalipiirit, eduskuntavaalit, uusimaa, maakunta

Muoviongelma koskettaa meitä kaikkia

Torstai 29.3.2018 klo 16:45

Merillä ajelehtii Skandinavian kokoisia jätelauttoja. Mikromuoveja Itämeressä. Nämä kuulostivat tieteiskirjallisuuden dystooppisilta kuvauksilta vielä jokunen vuosikymmen sitten, mutta ovat totisinta totta tänään. Kalastus ja turismi kärsivät vuosittain miljarditappiot muoviroskan johdosta. Jo merilintuja kuolee vuosittain arviolta miljoonan yksilön verran muovien aiheuttaman ongelman vuoksi. Meriin päätynyt muovi päätyy ravintoketjun myötä lopulta ihmiseen. Valtamerien muovijätteet ja ympäristöön päätyvät mikromuovit ovat globaali uhka, josta meillä kaikilla on vastuu yhdessä.  

Tilannetta ei helpota yhtään se tosiasia, että muovia valmistetaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Muovien globaali tuotanto on kasvanut 20-kertaiseksi 1960-luvulta lähtien. Tuotannon odotetaan myös kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana.

Toivoa tilanteeseen tuo, että muovin vähentämiseen on herätty niin Euroopan kuin kotimaan tasolla. Suomi tukee mikromuovien kieltämistä kosmetiikassa ja toivoo komission etenevän asiassa nopeasti. Kokoomuksen puolelta on esitetty muun muassa muoviveron selvittämistä.

Valtavaksi paisunut muoviongelma ei ratkea vain yhdellä, tai edes muutamalla toimella. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan muovin uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Uudet innovaatiot ovat omiaan myös vähentämään muovin käyttöä ja ympäristöhaittoja.

Pelkästään muovipussien vähentäminen päivittäisestä kulutuksesta on ympäristöteko. Muovipussien käyttöä on vähentänyt muun muassa muovikassien muuttuminen maksulliseksi. Muutoksen myötä kulutus on laskenut joissain kaupoissa jopa 60 prosenttia, mikä tarkoittaa vuodessa kymmeniä miljoonia muovipusseja aikaisempaa vähemmän.

Toivon muovittoman maaliskuun herättäneen meidän jokaisen tarkastelemaan omia kulutustottumuksiamme ja kiinnittämään huomiota kierrättämisen tärkeyteen. Tulevat sukupolvet ansaitsevat maailman, joka on elämisen arvoinen. Tuo tulevaisuus on toivottavasti muoviton.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muoviongelma, mikromuovit, Itämeri, kulutustottumukset

HS: Perheitä ei saa jättää yksin vaikean sairauden kanssa

Sunnuntai 11.3.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat (6.3.) kirjoitti, että moni vanhempi saa kuulla lapsen vakavasta sairaudesta tai vammasta väärällä tavalla. Jutussa tuli hyvin esiin, miten tärkeää on se, miten vakavasta sairaudesta kerrotaan. Ammatillisen ja inhimillisen kohtaamisen lisäksi perheet tarvitsevat tietoa ja tukea myös vastaanottokäynnin jälkeen.

Perinnöllisiä sairauksia tutkitaan ja löydetään yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Kun sairauksia seulotaan, pitäisi olla myös valmiudet antaa tietoa sairaudesta ja sen hoitomahdollisuuksista. Yksiköissä, joissa sikiöseulontoja ja harvinaisia sairauksia tutkitaan, pitää olla selvät, moniammatilliset toimintamallit perheiden tukemiseksi, kun poikkeavaa löytyy.

Suomessa harvinaisten sairauksien tutkimukset ja hoito ovat valitettavan hajallaan. Tästä kärsivät sairauden koskettamat perheet, jotka jäävät uudessa tilanteessa liian yksin.

Harvinaisten sairauksien hoidon arviointia olisikin järkevää keskittää, jolloin pystyttäisiin paremmin arvioimaan potilaan sairauden vakavuusastetta, lääke- ja muun hoidon tarvetta ja vastetta hoidolle. Tällä voitaisiin varmistaa potilaiden hoidon laatu ja tasapuolinen kohtelu koko Suomessa.

Uusien kalliiden lääkkeiden käyttöönotto olisi tällöin myös kustannusten osalta hallittua, ja hoitoa voitaisiin tarjota niille, jotka siitä lääketieteellisten tutkimustulosten perusteella hyötyisivät.

Mia Laiho

kansanedustaja (kok), lääketieteen tohtori, Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, lääke, harvinaiset sairaudet, sote, lapset, kustannukset

Länsiväylä: Kriisipäivystyksen alasajo ei ole vain Espoon asia

Torstai 8.3.2018 - Mia Laiho/Kristiina Mustakallio

Espoossa sosiaali-ja kriisipäivystyksen työntekijät ovat olleet huolissaan Espoon sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmista romuttaa kriisipäivystys (LV 21.2. ja 24.2.18). Huoli on aiheellinen. Sekä sosiaalityöntekijöillä että terveydenhuollon ammattilaisilla on omat tärkeät roolinsa osana toimivaa tiimiä. Akuuttia kriisiapua annetaan äkillisten ihmisiä ja perheitä koskettavien elämän kriisitilanteiden kuten kätkytkuoleman, itsemurhan, välivaltatilanteiden, tulipalon tai onnettomuuksien järkyttäessä elämää. Kiireellisissä lasten huostaanottotilanteissa sosiaalityöntekijä voi keskittyä lapsen tarpeiden turvaamiseen, ja kriisityön terveydenhuollon ammattilainen kohdata vaikeassa tilanteessa järkyttyneet vanhemmat, joilla valitettavan usein on mukana mielenterveys- tai päihdeongelma. Tilanteen ammattimainen hoitaminen antaa sekä lapselle että vanhemmille rakentavamman lähtökohdan huostaanoton jälkeiselle viranomaisten ja perheen yhteistyölle. Sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on keskeinen rooli myös yhteiskunnan erilaisissa häiriö- ja valmiustilanteissa.   

Espoo on nykyisin sopinut sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen järjestämisestä myös Kauniaiselle ja Kirkkonummelle. Ovatko naapurikunnat tietoisia suunnitelluista muutoksista? Miten Länsi-Uudenmaan valmiussuunnittelussa on huomioitu että Espoon kyky vastata akuuttiin psykosomaattiseen tukeen tulee muutoksen myötä merkittävästi laskemaan? Sosiaali-ja terveyslautakunnassa on esitetty vakava huoli muutoksen vaikutuksista kuntalaisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen, mutta siitä huolimatta muutosta viedään vain eteenpäin.

Sosiaali- ja kriisipäivystyksen toiminnan muutokset Uudellamaalla tulee tehdä laajempi toimintaympäristö huomioiden ja hyvässä yhteistyössä Uudenmaan muiden kuntien kesken. Valmistelut Uudellamaalla maakunnan sosiaali-ja kriisipäivystyksen palvelujen suunnittelemiseksi ovat juuri käynnistymässä. On kyseenalaista lähteä tässä tilanteessa tekemään kriisipäivystyksen toiminnan laatuun ja saatavuuteen vaikuttavia muutoksia.



Mia Laiho

Kaupunginvaltuutettu, lääkäri


Kristiina Mustakallio


Kaupunginvaltuutettu, sosiaali-ja terveyslautakunnan vpj

 

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivystys, kriisipäivystys, lastensuojelu, sairaanhoitaja, psykiatrinen, mielenterveys, kriisit, tulipalot, kuolema

Valtuustoaloite: Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Maanantai 22.1.2018 - Mia Laiho

Valtuustoaloite:  Kotihoidon toimivuuden parantaminen uudella työvuorosuunnittelulla

Espoon kotihoidon asiakasarviossa kotihoidon toimivuus on arvioitu 2.95/5.  Kotihoidon selvityksen mukaan asiakkaan kotona kävi 1kk:n aikana jopa 15 eri hoitajaa. Viiden tutuimman hoitajan käyntien osuus 3kk:n aikana oli vain 52%. Asiakkaat toivoisivat kuitenkin tuttuja hoitajia. Tämä olisi perusteltua myös hoidon jatkuvuuden ja asiakkaiden turvallisuuden sekä hoidon laadun kannalta. Mitä paremmin hoitaja tuntee asiakkaansa, sitä pienempi on hoitovirheiden riski.
Helsingin kotihoidossa on saatu hyviä kokemuksia uudenlaisesta työvuorosuunnittelumallista (ns. VOIMA-mallista). Mallin avulla on mahdollistettu että sama hoitaja on voinut käydä saman asiakkaan luona kahdesti päivässä kun työvuoroja on rakennettu uudella tavalla. Hoitohenkilökunnan työn hallinnan kokemus ja työn mielekkyys ovat samalla parantuneet kun hoitajat tuntevat paremmin asiakkaansa, hoito on yksilöllisempää  ja hoitajilla on mahdollisuus enemmän vaikuttaa työvuoroihinsa. Asiakkaat saavat asiakaslähtöisempää ja laadukkaampaa hoitoa.
Me valtuutetut esitämme, että Espoon kotihoidossa selvitetään VOIMA-mallin käyttöönottoa kotihoidon asiakaskokemuksen, laadun ja henkilökunnan työn hallinnan parantamiseksi.

Mia Laiho (Kok)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoito, asiakaslähtöinen, työvuorosuunnittelu, yksilöllisyys, vanhukset

HS: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto Palko on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nusinerseeni, lapset, lääkehoito, kallis, lääkeyhtiö, näyttö, toimintakyky, perhe, elämänlaatu, tukitoimet, lääketiede, SOTE

Helsingin Sanomat: Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta

Torstai 4.1.2018 - Mia Laiho

Sosiaali-ja terveysministeriön alainen Palveluvalikoimaneuvosto on alustavasti linjannut, ettei Suomessa anneta uutta, lihassairauden oireita vähentävää lääkettä nusinerseenia (HS 30.12.17).   Suomessa on näitä alle 9-vuotiaita hoitoon soveltuvia pikkupotilaita 27.  Jos lääkehoito ulotettaisiin vain kahden vaikeimman asteen potilaille, joissa lapsi ei pysty itse liikkumaan, on määrä Suomessa pieni, 12 lasta. Lääkkeen myyntilupa Euroopassa perustuu pääasiassa kahteen lääketutkimukseen. Molemmat tutkimukset jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti, koska lääkettä saaneiden lasten toimintakyky parani merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna. Lääkkeellä oli siis merkittävä vaikutus lasten toimintakykyyn. Tällä näytöllä Suomessa ei olla kuitenkaan valmiita ottamaan lääkettä käyttöön.

Käyttöönottoa rajoittaa korkea hinta. Lääkeyhtiö yrittää maksimoida uudesta lääkkeestä oman hyötynsä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiöt ovat satsanneet lääkkeen kehitykseen myös monta vuotta ennen kuin lääke tulee markkinoille. Kun uusi ja kallis lääke otetaan käyttöön, on sen käyttö rajattava potilasryhmiin, joissa sen vaikuttavuus on nykytiedon perusteella osoitettua. Hoidon hyödyt ja perusteet jatkamiselle on myös arvioitava säännöllisesti. Vaikuttavalle hoidolle ja seurannalle on löydettävissä kriteerit kuten Ruotsissa on tehty.  Suomi tunnetaan korkeasta lääketieteellisestä osaamisesta ja hoidon tasosta. Lapsen tulevaisuutta ei saa määrätä lääkkeen hinta. Lasten kohdalla meidän tulisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen tavoitteeseen elämänlaatua unohtamatta. Jos on löydetty sairauteen vaikuttava lääke, kuinka moni olisi valmis epäämään sen käytön omalta lapseltaan korkean hinnan takia?

 

 

 

Mia Laiho

Lääketieteen tohtori, äiti

Espoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, lääkehoito, uudet lääkkeet, korkeatasoinen, lääketiede, toimintakyky, näyttö, tukitoimet, elamanlaatu, inhimillisyys, etiikka, sote

Länsiväylä: Ei vaaranneta SOTE-uudistuksessa sitä mikä toimii

Keskiviikko 13.12.2017 - Mia Laiho

Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuolto on useimmissa kunnissa yhdistetty saman johdon alle ja palveluita on kehitetty asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakkaiden hoitopolut ovat sujuvoituneet, asiointi on helpottunut, ja ongelmiin on tartuttu yhä varhaisemmissa vaiheissa. Yhteistyötä on tehty yli kuntarajojen. Paljon on toki vielä tehtävääkin palvelujen kehittämisessä.

 

Jos ehdotettu SOTE-järjestämislaki ja siihen liittyvä valinnanvapauslaki menee tällaisenaan läpi, mennään kehityksessä monta askelta taaksepäin. Aiemmasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymisestä saadut hyödyt valuvat hukkaan ja uhkana on, että ihminen putoaa yhä helpommin eri toimijoiden väliin. Palvelujen hajanaisuus koskettaisi erityisesti ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat monen eri ammattilaisen palveluja. Mielenterveys-ja päihdesairauksista kärsivät, lastensuojelun asiakasperheet, monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ja toimintarajoitteiset olisivat väliinputoajia. Samalla kasvavat yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Tarvittaisiin mittava rahaa vaativa palvelunohjauksen tukijärjestelmä. Tämä olisi pois asiakkaiden palveluista. Valinnanmahdollisuuksia tarvitaan kuitenkin lisää, jotta palvelujen käyttäjä saadaan keskiöön. Muutos pitää tehdä kuitenkin hallitusti ja vaiheittain. Kaiken julkisen rahoituksen on oltava myös läpinäkyvää riippumatta siitä tuottaako palvelun yksityinen yritys tai julkinen organisaatio.

 

SOTE-uudistusta tarvitaan Suomessa, mutta sen kytkeminen yhteen maakuntaratkaisun kanssa on ollut virhe. Esim. Espoon Leppävaarassa on asukkaita n. 68 000, enemmän kuin pienimmässä maakunnassa! Koko Espoossa on asukkaita 275 000, ja Uudellamaalla 1.65 miljoonaa.  Miten voidaan edes ajatella, että sama sosiaali- ja terveyspalvelujen malli sopisi koko Suomeen, kun väestömäärät ja alueelliset erot ovat niin suuret. Ei pidä vaarantaa sitä, mikä toimii. Suuret kaupungit voisivat tuottaa palveluja itse, ja lisäksi palveluita voisi tuottaa yksityinen sektori, kuten Espoossa on onnistuneesti tehty. Metropolialueen palvelujen vaarantamisella olisi merkittävät vaikutukset sekä alueen asukkaiden palveluihin että koko Suomen talouteen.

 

Mia Laiho

LT, erikoislääkäri

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Espoo

1 kommentti . Avainsanat: SOTE, palveluohjaus, maakunta, iäkkäät, lastensuojelu, mielenterveys, kustannukset

Vauhtia Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen

Tiistai 17.10.2017 - Mia Laiho

Eilen valtuuston kokouksessa teimme yhdessä valtuutettu Mika Heleniuksen kanssa valtuustoaloitteen liittyen Laaksolahden urheilupuiston kehittämiseen. Laaksolahden jäähalli on ollut jo muutaman vuoden käyttökiellossa, ja halli seisoo toimettomana edelleen ja suunnitelmat jatkon suhteen puuttuvat.  Jääurheilulle ja monille muille liikuntaharrastuksille tarvitaan asianmukaiset, käyttäjien tarpeet huomioivat tilat ja alueet. Liikunnan tulee olla kaikkien asukkaiden helposti saatavilla ja osana arkipäivää.Toivottavasti saamme vauhtia asiaan eilen jätetyn valtuustoaloitteen avulla. Ohessa valtuustolaoitteen sisältö luettavissa kokonaisuudessaan:

VALTUUSTOALOITE LAAKSOLAHDEN URHEILUPUISTOALUEEN KEHITTÄMISEKSI TULEVAISUUDEN LIIKUNTA, HARRASTUS JA HYVINVOINTI KESKUKSEKSI

Me valtuutetut esitämme, että Laaksolahden urheilupuistosta laaditaan Espoo Tarinaa tukevaa laaja-alainen asukkaiden ja eri harraste- ja käyttäjäryhmien tarpeet huomioiva suunnitelma. Suunnitelmassa tulee huomioida laaja-alaisesti tulevaisuuden tarpeet kokonaisvaltaisen visiotyön avulla. Laaksolahden urheilupuisto on Espoon jääurheilun kehittymiselle yksi keskeinen toimintapaikka. Laaksolahden urheilupuisto on Pohjois-Espoon ainoa ympärivuotinen tekojääurheilukeskus.  Jääurheilu on alueelle erittäin tunnusomainen harrasteympäristö, joka on tuottanut lukuisia kansainvälisiä huippu-urheilijoita ja luonut hyvinvointia ja nuorten tervettä kasvua harrastamisen kautta. Esitämme, että Laaksolahdesta kehitetään uusi asukaslähtöinen matalankynnyksen liikunnan ja hyvinvoinnin keskus. Tulevaisuuden hyvinvointi ja liikkumisen keskuksen tulee mahdollistaa sekä huippu- ja harrasteurheilu että heidän vanhempien liikunta. Laaksolahden urheilupuistoa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti terveyttä edistävänä toimintaympäristönä, jossa huomioidaan alueen liikunnallinen ominaispiirre, järven tarjoamat mahdollisuudet ja nykyisiä harrastepaikkoja täydentävät mahdollisuudet ympärivuotisesti.   

Esitämme, että Espoon kaupunki perustaa erillisen visio- ja suunnittelutyöryhmän, joka valmistelee esityksen kevään 2018 aikana valtuustolle. Laaksolahden urheilupuiston läheisyyteen voisi olla mahdollista perustaa myös pysyvä Espoon kestävän kehityksen väistökoulutila luonnon, liikunta ja eri harrastepaikkojen välittömään läheisyyteen erittäin kokonaistaloudellisesti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Suunnittelussa tulee huomioida vähintään seuraavat käyttäjäryhmä ja näkökulmat: 

- jääurheilu ja harrastustoiminta

- jalkapallo ja yleisurheilu

- mailapelit

- saunaseura

- kuntosali

- vesiliikuntalajit 

- sisäliikunta

- eläkeläiset 

- koululaiset 

- jne.

Espoossa 16.10.2017

Mika Helenius (kok) ja Mia Laiho (kok)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laaksolahti, urheilupuisto, jäähalli, jääkiekki, taitoluistelijat, harrastelijat, tennis, jalkapallo, kenttä, sulkapallo, uimaranta, eläkeläiset, koululaiset, perheet, hyvinvointi, terveys, uinti, väistötila, yleisurheilu

Suurkoulun valmistelutyö ala-arvoista

Torstai 14.9.2017 - Mia Laiho

Kulunut kaksi viikkoa on ollut monessa koululaisen perheessä raskasta aikaa. On uskomatonta, että jopa 2500:n oppilaan jättikoulun perustaminen entisiin toimistotiloihin esiteltiin kiireellä koolle kutsutuissa tilaisuuksissa oppilaiden vanhemmille, ennen kuin Espoon päättäjille tiedotettiin asiasta. Sain tiedon hankkeesta koululaisten vanhemmilta.

 

Espoossa on kasvava tarve suomen- ja englannin opetuksen lisäämiselle väestönkasvun ja kansainvälistymisen myötä. Kunnostustöiden takia tarvitaan väistötiloja. Espoon lukioissa ei ole myöskään riittävästi aloituspaikkoja.

 

Kouluratkaisuja ei voi tehdä neliöt edellä. Kouluverkko tulee suunnitella väestöennusteiden, alueellisen tasapuolisuuden ja oppilaiden opetuksen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tilojen koon lisäksi on huomioitava niiden soveltuvuus opetukselle, rakennuksien ja piha-alueiden sekä koulumatkan turvallisuus. Pelastautumissuunnitelma voidaan laatia suurkoululle, sen toimivuus hätätilanteessa on toinen asia.

 

Koulut ovat lastemme ja nuortemme oppimisen sekä kehityksen kannalta elintärkeitä paikkoja. Kouluhankkeiden valmistelutyön pitää perustua hyvään yhteistyöhön koululaisten vanhempien, henkilökunnan, virkamiesten ja päättäjien kesken. Suunnittelun tulee olla pitkäjänteistä, läpinäkyvää ja siitä tulee tiedottaa ajallaan. Otaniemen koulun virkamiesvalmistelu on aiheuttanut suhteettoman paljon huolta ja epävarmuutta kolmea espoolaista koulua käyvien oppilaiden perheissä, myös päättäjissä.

 

Kaupunginhallitus sai selostuksen valmistelutilanteesta 11.9.17 kaupunginhallituksen kokouksessa. Siinä päätimme kaupunginhallituksessa, että

Tietotie 6:n tilojen mahdollista vuokrausta koskevassa asiassa tarvitaan aikalisä. Tietotie 6:n vuokraamista koskeva selvittely on lähtenyt liikkeelle kaupungin käytössä eri toimialoilla olevien tilojen sisäilmaongelmien kestävän ratkaisun edellyttämien väistötilojen suuresta tarpeesta.

Kaupunginhallitus korostaa kouluverkon kehittämisen ja tarveselvityksen merkitystä siten, että eri vaihtoehtojen toiminnallisista ja taloudellisista tekijöistä laaditaan riittävät perusselvitykset tarkastellen kunkin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia – myös ja etenkin oppimisen näkökulmasta.

Jo tehtyjen selvitysten perusteella kaupunginhallitus toteaa, että Espoon kansainvälisen koulun EIS siirto Opinmäestä Tietotie 6 tiloihin ei ole tarkoituksenmukaista. Kaupunginhallitus toteaa edelleen, että toinen paljon esillä ollut kouluverkon peruspilari on jatkaa ruotsinkielisen opetuksen kehittämistä Mattliden koulukokonaisuutena Matinkylässä.

Tietotie 6:n osalta on tarpeen selvittää julkisuudessa ollutta paljon laajemmin, miten nämä tilat voisivat palvella myös kaupungin muiden toimialojen kehittämis- ja väistötilatarpeita. Näitä kaikkia tarvittavia selvityksiä jatketaan eri toimialojen yhteistyönä.

Tämä asian valmistelu ei ole avoimesti ja asukaslähtöisesti. Palautetta valmistelusta on annettu virkamiehille ja se tulee ottaa vakavasti. Tällainen ei saa toistua. Toivottavasti perheissä voidaan keskittyä nyt taas kouluarjen muihin haasteisiin. Niissäkin on varmasti kaikilla tekemistä ihan tarpeeksi. Mukavaa syksyn jatkoa!

Mia Laiho 

Kaupunginvaltuutettu (Kok)

Kolmen koululaisen äiti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, opetustoimi, kansainvälinen, päätöksenteko

Vanhemmat kirjoitukset »