Turvapaikat ensisijaisesti hädässä oleville lapsille ja perheille

Keskiviikko 20.2.2019 klo 14:40

Kokoomuksen tänään julkaisema Turvapaikkapoliittinen ohjelma on hyvä osoitus Kokoomuksen järkiperusteisesta turvapaikkapolitiikasta: jokaisella hätää kärsivällä tulee olla mahdollisuus hakea turvapaikkaa, mutta järjestelmä ei voi olla sellainen, että sitä voi käyttää väärin perustein hyväksi.

Turvapaikkapolitiikka tarvitsee toimia niin EU:n kuin Suomenkin tasolla. Meidän on pyrittävä tilanteeseen, jossa perustetaan yhteisiä ulkorajakeskuksia unionin ulkorajoille sekä niin sanottuja maahantulokeskuksia EU:n rajojen sisälle. Turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin näissä keskuksissa, jolloin Suomeen saavuttaessa voidaan ryhtyä jo suoraan aktiivisiin kotouttamistoimenpiteisiin raskaan ja yhteiskunnalle kalliin systeemin sijaan.

Järjestelmä ehkäisisi turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä. Tästä mallista hyötyvät eniten todellista hätää kärsivät, mutta se luo paremmat edellytykset oikeudenmukaiselle ihmisten kohtelulle ja kustannusten hillitsemiseksi. EU-tasoiset yhteiset ratkaisut ovat enemmän kuin perustellut ja tarpeen. Henkilöt, joille ei myönnetä turvapaikkaa pitäisi palauttaa lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Tällöin vältyttäisiin myös laittomista maassa olijoista, ja siihen liittyvistä ongelmista, mm. rikollisuudelta.

Vuoden 2015 turvapaikkatulvan yhteydessä usein matkalle lähti pääsääntöisesti vain nuoret miehet, mikä heikentää entisestään naisten ja lasten huonoa asemaa hätää kärsivissä maissa.

Tällä hetkellä turvapaikkahakuprosessin ongelma on, että joukossa on merkittävä osa on heitä, jotka eivät todellisuudessa tarvitse turvapaikkaa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen he voivat jäädä oleskelemaan uusintahakemuksen verukkeella tai jopa laittomasti. Tällainen järjestelmän väärinkäyttö vie suoraan resursseja esimerkiksi hädässä olevien lasten ja perheiden auttamiselta.

Painopiste on siirrettävä omaehtoisesta turvapaikan hakemisesta suoraan pakolaisleireiltä ottamiseen. Näin voisimme kohdentaa avun juuri kipeimmin sitä tarvitseville, erityisesti lapsille ja perheille. Oleellista meidän omassa turvapaikkaprosessissamme on, että käsittelyajat on saatava selvästi lyhyemmiksi, vastaanottokeskusten perehdyttämistoimenpiteisiin on osallistuttava, ja uusintahakemuksen tekeminen pelkästään palauttamisen ehkäisemiseksi ei saa vaikuttaa palautuksen toimeenpanoon. Tärkeää olisi myös, että pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää vain henkilöille, jotka eivät uhkaa yleistä turvallisuutta.

Turvapaikan saavat on tärkeä saada tiiviiseen kotouttamisprosessiin Suomeen integraation helpottamiseksi. Lasten kohdalla edellytykset kotoutumiselle ovat usein parhaimmat, kun ympäristö tukee kotoutumista. Myös koko perheen kielen oppiminen on oleellista integraation onnistumisen kannalta. On tärkeää myös että Suomen kulttuuri ja meidän tavat ja perinteet tulevat myös turvapaikanhakijalle tutuksi, sillä ne ovat olennainen osa kulttuuriamme ja sen ymmärtämistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvapaikanhakijat, turvapaikkapolitiikka, maahanmuuttajat, lapset, perheet

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe vanhusten hoidon tilasta

Keskiviikko 6.2.2019 - Mia Laiho

Välikysymys vanhusten hoidon tilasta 6.2.2019

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe

Arvoisa puhemies,

Ikäihmisiin kohdistuneet laiminlyönnit vanhustenhoidossa ovat järkyttäneet meitä kaikkia. Muiden ihmisten avun ja hoivan varassa olevien ihmisten perustarpeiden laiminlyöminen on epäinhimillistä ja tuomittavaa.

Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa. Siksi palvelurakenteemme ja hoitokulttuurimme on oltava sellainen, ettei epäinhimilliselle kohtelulle anneta sijaa. Kokoomus vaatii, että vanhusten palvelujen rakenteet, toimintatavat, valvonta ja henkilöstön määrä laitetaan kuntoon. Meille ei riitä pelkkä henkilöstömitoituksen tarkistaminen. Nyt tarvitaan suurempi remontti!

Suomeen tarvitaan Kokoomuksen esittämä hoivatakuu, joka tarkoittaa sitä, että jokaiselle vanhukselle turvataan yksilöllisistä tarpeista lähtevät riittävät ja laadukkaat palvelut oikea-aikaisesti. Vanhuksen tarvitsemat palvelut on varmistettava nykyistä lyhyemmän määräajan puitteissa.

Vanhuspalvelulain velvoittavuutta on siis lisättävä. Siksi kokoomus vaatii, että hallituksen käynnistämä valmistelutyö arvioi vanhuspalvelulain kokonaisuuden, ei vain mitoitusta.

Ongelmia on sekä julkisissa että yksityisissä vanhuspalveluissa. Kaikkiin epäkohtiin on suhtauduttava vakavasti. Samalla on muistettava, että valtaosassa vanhustenhoidon yksiköistä tehdään hyvää ja arvokasta hoitotyötä sitoutuneesti ja suurella sydämellä.

moni kunta ei nykyisellään selviä velvoitteistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä ja tilanne on johtanut osaamattomiin kilpailutuksiin. Vanhustenhoidossa tapahtuneet laiminlyönnit ovat siitä valitettava osoitus. Hintoja on kilpailutuksissa poljettu laadun kustannuksella. Häviäjiä tässä ovat sekä ikäihmiset että liian tiukoille joutunut hoitohenkilökunta.

Nykyinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on tullut tiensä päähän ja tarvitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja nykyisiä kuntia laajemmat alueet järjestämään palvelut. Vanhuksilla ja omaisilla pitää olla mahdollisuus valita, missä hoivapaikassa haluaa asua elämän loppuvuodet. Tämä pakottaa palveluntuottajat paremman laadun tavoitteluun.  

Kokoomus vaatii, että vanhuspalvelulaki arvioidaan uudelleen, sen sisältöä tarkennetaan, sen sitovuutta lisätään ja valvontaa tiukennetaan.

Emme saa unohtaa sitä vanhusväestöä, joka asuu kotona ja on kotiin tuotavien palveluiden tai omaishoitajan tuen varassa. Kokoomus haluaa, että vanhukset saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa hoivan riippumatta siitä asuvatko he kotona vai ympärivuorokautisten palveluiden piirissä.  Ja heitä kaikkia varten tarvitsemme lisää hoitajia.

Kokoomus haluaa, että lakiin kirjoitetaan perusteet hoidettavien avun tarpeen huomioivalle hoitajamitoitukselle. Esitämmekin valtakunnallisen hoitoisuusmittarin käyttöönottoa ja velvoittavuutta lakiin.

Valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla huomioidaan vanhusten yksilöllisen hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa joustavasti hoidettavien hoidon tarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan.

Vanhuksillamme on myös oikeus luottaa siihen, että hoitaja on ammattitaitoinen ja alalle soveltuva. Henkilökunnalla on oltava oikeus osaamisensa ylläpitoon ja kehittämiseen, sekä hyvään johtamiseen ja työhyvinvointiin. 

Kokoomus haluaa, että ikäihmisten toimintakyvyn säilyttäminen huomioidaan ennaltaehkäisevissä ja muissa yhteiskunnan palveluissa, varmistetaan kuntouttavat palvelut kaikissa palveluissa yhteistyössä omaisten ja järjestöjen kanssa.  

lisäksi hyvä lainsäädäntö tarvitsee tuekseen vahvan valvonnan. Puhemies Risikon aloitteesta kokoomus lisäsi tämän vuoden budjetissa eduskunnan oikeusasiamiehen voimavaroja. Oikeusasiamies toimivaltuuksineen valvoo ja edistää jatkossa kattavammin ikäihmisten oikeuksia ja etua vanhustenhuollossa ja muualla yhteiskunnassa. Niin ikään kuntien valvontaa, sekä aluehallintavirastojen ja Valviran suorittamaa valvontaa on tarpeen tehostaa. Sekä oikeusasiamies että valvontaviranomaiset tarvitsevat toimintansa vahvistamiseen asianmukaiset resurssit. 

Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa ja hoitoa. Tämä onnistuu vain päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyöllä. Parhaat ratkaisut syntyvät huolellisella valmistelulla ja tutkittuun tietoon perustuen, sekä hoitohenkilökuntaa, ikäihmisiä ja heidän omaisiaan kuullen. Ikäihmiset ansaitsevat vain parasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, vanhukset, hoiva, sote, vanhus, ryhmäpuhe

Vanhustenhoidossa nykytilanne on kestämätön

Tiistai 29.1.2019 - Mia Laiho

Viime päivinä otsikoihin on noussut laajasti vanhustenhoidon ongelmat ja toimintatavat yksityisessä hoivayrityksessä. Toiminta ei ole mitenkään hyväksyttävää. Aiemmin syksyllä esillä olivat lastensuojelun laitoksiin sijoitettujen lasten huolenpidon ongelmat. Myös vammaispalveluissa on kilpailutusten myötä ollut monia ongelmia. Kun ongelmia nousee esille, syytöksiä alkaa lennellä ilmaan, ja tilanne usein kärjistyy vastakkainasetteluksi julkisen ja yksityisen toiminnan välille. Vastakkainasettelu ei kuitenkaan johda mihinkään, sillä kaikki tiedämme että on sekä hyvin että huonosti palveluja tuottavia sekä julkisia että yksityisiä toimijoita.

Nykyisin sosiaali-ja terveyspalveluita järjestää vajaa 300 kuntaa ja kuntayhtymää. Monet kunnat ovat ostaneet hoivapalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Palveluiden hankkiminen ostopalveluna ei kuitenkaan tarkoita kunnan valvontavastuun poistumista. Kunta on vastuussa asukkaiden lakisääteisten palveluiden asianmukaisesta ja laadukkaasta hoidosta.  Kunnan lisäksi myös aluehallintovirastot ja Valvira valvovat niiden toimintaa. Kokoomus on esittänyt että jatkossa myös oikeusasiamies saataisiin valvomaan vanhusten oikeuksien toteutumista, ja sitä varten onkin jo vuodelle 2019 osoitettu resursseja.

Nykytilanteen ongelmat ovat monisyisiä. Merkittävä asia on puutteellinen palveluiden hankinta-ja kilpailutusosaaminen kunnissa. Monissa, erityisesti pienemmissä kunnissa, ei ole osaamista ja taitoa tehdä laadukkaita ja sopimusteknisesti ja sisällöllisesti laadukkaita kilpailutuksia ja hankintoja. Kun ongelmia ilmenee, huomataan sopimuksen puutteet, ja ei ole osaamista tai uskallusta puuttua tarpeeksi tiukasti sopimusrikkomuksiin. Nykymalli muistuttaakin villiä länttä, joka on otollinen maaperä suurille hoivayrityksille hyödyntää sekavaa tilannetta, joka ei tunnu olevan kenenkään vastuulla. Mitä pidempään nykyiset sekavat ja monin paikoin osaamattomat hankinnat jatkuvat ihmisten elämän tärkeillä palveluilla, tilanteeseen ei saada muutosta. Mitä pidempään Suomessa poliittisesti ei saada tehtyä päätöksiä sosiaali-ja terveyspalveluiden järjestämisestä, yksityiset terveys-ja hoivajätit jatkavat kasvuaan. Tämä kaikki sen takia ettei saada poliittisesti ratkaistua yli 10 vuoden vatuloinnin jälkeen miten Suomessa järjestetään sosiaali-ja terveydenhuolto. Samanaikaisesti henkilöstö yrittää tehdä työtänsä arvojen ja todellisuuden välisessä ristiriidassa. Ei ihme, että henkilökunta uupuu ja äänestää jaloillaan. 

Hoidon laatuun vaikuttavat oleellisella tavalla henkilöstön sitoutuminen, työhyvinvointi, täydennyskoulutus, asianmukaiset asiakkaiden tarpeiden mukaiset resurssit ja hyvä johtaminen. Henkilöstöstä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä hoivapalvelumme nojaavat henkilöstön työpanokseen. Pääsääntöisesti mitä paremmin huolehdimme henkilöstöstämme, ja johtaminen on kunnossa, sitä laadukkaampaa hoitoa vanhukset saavat. Hyvinvointivaltiossa hoivan tarpeessa olevien asukkaiden on voitava luottaa siihen, että heistä pidetään huolta, olivat he sitten lapsia, vanhuksia, vammaisia tai muuten hoivan tarpeessa olevia. 

Sosiaali-ja terveyspalvelujen uudistaminen on välttämätöntä sillä tarvitsemme vahvempia palveluiden järjestäjiä ja laadukkaita ja turvallisia palveluita yhä ikääntyvälle väestöllemme.  SOTE-uudistuksen sisältämä henkilökohtainen budjetti mahdollistaa asiakkaan tuomisen palvelujen keskiöön. Kun vanhuksella on mahdollisuus valita eri hoivapaikkojen välillä, parhaat hoivapaikat selviytyvät ja laatuun on panostettava. Valvonnan keskittämisellä valvonnan määrään ja suunnitteluun on samalla paremmat lähtökohdat.Tarvitsemme myös ihmisten ulottuville avointa ja julkista tietoa palvelujen laadusta ja sisällöstä sekä vertailukelpoisia laatumittareita. Niissä palveluissa, joissa käytetään verorahaa, on päätöksenteon ja laadunhallinnan oltava avointa ja läpinäkyvää.

Meidän päättäjien on pystyttävä tekemään päätöksiä sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisen osalta. Julkisesti rahoitettujen lakisääteisten palveluiden järjestäminen on saatava laajemmille ja osaavammille hartioille. Nykytilanne ei vain voi jatkua, jos tunnemme vastuumme asukkaiden asianmukaisesta ja inhimillisestä palveluiden järjestämisestä. Epävarmuus tulevasta on poissa sekä henkilöstön että palvelujen tarvitsevien hyvinvoinnista ja palveluista.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, vanhukset, hoiva, sote, vanhus, hoitaja, ostosopimukset, kilpailutus

US: Lääkärin asemaa ei saa käyttää väärän tiedon levittämiseen

Torstai 20.12.2018 - Mia Laiho

Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna huomiota herättäneen artikkelin lääkäri Antti Heikkilän kirjasta ”Lääkkeetön elämä”. Artikkelissa tuotiin kattavasti ilmi lukuisia asiavirheitä, joita kirja sisältää. Osa virheistä on niin merkittäviä, että ne voivat vaikuttaa peruuttamattomalla tavalla ihmisten terveyteen ja olla terveydelle vahingollisia.

Kirjassaan Heikkilä muun muassa kyseenalaistaa nykyajan lääketieteen sytostaattihoitojen toimivuuden. Tämä on erityisen vaarallista kuultuna lääkärin suusta. Jos ihmiset uskovat Heikkilän neuvoja ja jättävät esimerkiksi paranemisen kannalta välttämättömät syöpähoidot välistä, tällä voi olla ihmisen kannalta merkittäviä seurauksia.

On erittäin vastuutonta levittää virheellistä terveystietoa lääkärin roolissa. On myös vähintään eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa edesauttaa tällaisen tiedon levittämistä, kuten Heikkilän kirjan kustantaja on tehnyt.

Heikkilän vaihtoehtoiset näkemykset eivät sinällään ole uusi ilmiö. Tieteeseen perustumattomat, kokemusperäiset uskomus- ja vaihtoehtohoidot ovat yleistyneet Suomessa huolestuttavan paljon. Tästä kertoo myös taannoinen rokotekeskustelu, jota käytiin Pohjanmaalla lisääntyneestä rokotevastaisuudesta. Uskomus- ja vaihtoehtohoidoilla voidaan saada aikaan merkittävää haittaa sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. 

Suomeen tarvitaan uskomus- ja vaihtoehtohoitoja säätelevä laki. Edustajakollegani Sari Raassina on tehnyt lakialoitteen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Lakimuutoksella estettäisiin vaarallisten vaihtoehtohoitojen käyttö tiettyjen ryhmien, kuten lasten ja syöpäsairaiden ihmisten, kohdalla. Onkin aika saada tolkkua uskomus- ja vaihtoehtohoitojen käyttöön.

Ihmisten terveys ei ole leikin asia. Menetettyä terveyttä ei saa takaisin, ja seuraukset tahallisesta lääketieteellisesti väärästä hoidosta voivat olla kohtalokkaat. Kun terveystieto verhotaan lääkärin takkiin, on oltava erityisen huolellinen tiedon sisällön suhteen. Lääkärin potilaan hoitoa ja tutkimuksia koskevien ratkaisujen tulee olla eettisesti hyväksyttäviä ja lääketieteellisesti perusteltuja. Vahingollisella toiminnalla ei saisi tehdä bisnestä, kuten Heikkilä ja kustantaja ovat nyt tehneet. Vastuullisuudesta voi kiittää kuitenkin osaa kaupallisia toimijoita S-ryhmää ja Keskoa, jotka tänään ilmoittivat vetävänsä Heikkilän kirjat myynnistä. Tämän ne tekivät huolimatta siitä, että kirjalla olisi todennäköisesti kysyntää joulumarkkinoilla syntyneen julkisuuskohun myötä. Heille hatun noston paikka.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uskomushoito, lääkäri, hoitaja, lapset, vanhukset, syöpä, mielenterveys, puoskarilaki

Tartuntavaarallisten tautien rokotukset ovat osa kansalaisten turvallisuutta

Sunnuntai 2.12.2018 klo 22:20 - Mia Laiho

Pohjanmaalla on meneillään tuhkarokkoepidemia, joka liittyy alueen matalaan rokotuskattavuuteen. Siellä rokotuskattavuus on ollut maan alhaisimpia, ja Luodon kunnassa jopa reilun 70 prosentin tasolle. Asiaan ei ole saatu jo usean vuoden jatkuneesta valistuksesta huolimatta parannuksia. Asiantuntijat ovat sanoneet, että oli vain ajan kysymys, kun epidemia syntyisi. Voikin syystä kysyä, miksi asialle ei ole jo aiemmin tehty jotain? Eihän voida vain vuodesta toiseen seurata matalia rokotuslukuja ja toivoa parasta.  Ja nyt epidemian aikaan rauhoitellaan, että epidemia jää paikalliseksi. Niin todennäköisesti jääkin ja hysteriaan ei ole aihetta. Mutta asiaa ei voi jättää uinumaan odottamaan taas seuraavaa epidemiaa. Se on kuin ongelman lakaisemista maton alle.

Kun rokotuskattavuus ei ole riittävä, vaaraan joutuvat erityisesti ne pienet vauvat, joita ei ole voitu vielä rokottaa tai ne ihmiset, joilla on jokin vakava allergia tai perussairaus, mikä estää heitä saamasta rokotusta. Rokotuskattavuuttahan ei koskaan saada 100%:iin johtuen siitä, että ihan kaikille rokotusta ei voida antaa johtuen lääketieteellisistä syistä. Laumasuoja riittäisi kuitenkin heidän suojaksi, mutta suoja pettää, kun joukkoon tulee ns ”vapaamatkustajia”, jotka eivät vain syystä tai toisesta halua rokotuttaa lastansa.  Heidän takiaan rokotuskattavuus laskee. Kun ohjauksella, valistamisella ja neuvonnalla ei ole saatu riittäviä tuloksia aikaan, on harkittava muita, tehokkaampia keinoja. Vanhempien omat aatteelliset syyt eivät saisi olla syy lapsen rokotuksen kieltämiseen vaan siihen pitäisi olla aina lääketieteellisesti perusteltu syy.

Kaikki Suomen rokotusohjelman rokotukset ovat tarkoin tutkittuja, turvallisia ja perheille myös ilmaisia. Pienten lasten kohdalla meillä on erinomainen neuvolajärjestelmä, jossa rokotukset saadaan hyvin teknisesti ja turvallisesti toteutettua. Lapsen rokotussuojaa voidaan tarvittaessa edelleen täydentää koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa.

Suomessa rokotukset ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen ja suurin osa vanhemmista ymmärtää rokotusten tärkeyden. On kuitenkin nurinkurista, jos lapsen vanhemman rokotekielteisyys voi vaarantaa oman lapsensa ja muiden ihmisten terveyden. Erityisen merkittäväksi tämä nousee yleisvaarallisten ja herkästi tarttuvien tartuntatautien kuten esim. tuhkarokon kohdalla. On lapsen edun mukaista, että hän saa tarpeelliset rokotukset ja saa elää ympäristössä, jossa riski yleisvaarallisiin tartuntatauteihin on minimoitu hyvällä väestön rokotussuojalla.

Kaikkien lasten vanhempien tulee voida luottaa siihen, että päiväkodin ja koulujen turvallisuudesta on huolehdittu, myös tartuntatautien osalta.

Hyvinvointivaltiossa on paljon yksilön oikeuksia. Mutta kaikki tiedämme, että hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimiakseen myös sääntöjä. Onhan meillä esim. monia eri sääntöjä liikenneturvallisuuteen, paloturvallisuuteen ym. liittyen. Tartuntavapaa ympäristö on myös osa ihmisten turvallisuutta. Suomi on sitoutunut YK:n lastenoikeuksien sopimukseen. Siinä sitoudutaan siihen, että lapsi saa elää turvallisessa ympäristössä. Yleisvaarallisten tartuntatautien osalta on sekä lapsen että päiväkoti-ja koulukavereiden että ihmisten edun mukaista, että lapsi saa tarvittavat rokotukset. Voiko vanhemman rokotekielteisyys todella kävellä lapsen edun ja yleisen turvallisuuden edun yli?

Tartuntalain mukaan ihminen voidaan eristää tarvittaessa pakkotoimin, kun hän on sairastunut tai altistunut yleisvaaralliselle tartuntataudille. Tämä koskee myös siis niitä ihmisiä, jotka ovat ikään kuin sivullisia, mutta sattuneet olemaan esim. samassa lentokoneessa, päiväkodissa tai koulussa kuin sairastunut henkilö. Siinä vaiheessa itsemääräämisoikeutta ei enää kyseenalaisteta yleisen turvallisuuden takia. Mutta silloin kun on kyse turvallisuuden ennaltaehkäisystä, itsemääräämisoikeus nousee keskusteluissa vastaan. Onkin perusteltua keskustella missä menee itsemääräämisoikeuden rajat herkästi tarttuvien tartuntatautien osalta. ja erityisesti silloin, kun on kyseessä lapsi, jonka puolesta vanhempi tekee päätöksen. Onko se lapsen edun mukaista? Onko se yleisen turvallisuuden ja muiden lasten edun mukaista? Yleisen tartuntavapaan ympäristön turvaamiseksi on oltava myös sääntöjä. Ja jos sääntöjä ei noudata niin sen tulee johtaa toimenpiteisiin. Rokotusten pakollisuus vähintään yleisvaarallisten tarttuvien tautien osalta pitää selvittää. Yhtenä mahdollisuutena voisi harkita myös esim. lapsilisän maksun sitomista rokotuksiin sitoutumiseen. Uskoisin että silläkin tavalla rokotuskattavuutta saisi nostettua. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rokotukset, rokottaminen, tuhkarokko, tartuntataudit, lapsenoikeus, lapsilisä

Lapsilisä kuuluu kaikille perheille, myös 17-vuotiaille

Keskiviikko 28.11.2018 - Mia Laiho

Lapsilisä on yhteiskunnan kädenojennus ja viesti perheille, että jokainen lapsi on tervetullut ja yhteiskunta haluaa tukea jokaisen lapsen hyvinvointia.  Ihmettelinkin suuresti, kun keskustan puheenjohtaja Sipilä ehdotti, että lapsilisästä tehtäisiin harkinnanvaraista. Taitaa ensi kevään tulevat vaalit aiheuttaa jo harkitsemattomia sanoja.  Oikea tapa toteuttaa tulonsiirrot lapsiperheiden hyväksi on nimenomaan nykyisen kaltainen perhelähtöinen malli, jossa lapsilisän saa ilman ylenmääräistä hakemusbyrokratiaa. Lapsiperheen kannalta yksinkertainen ja vähällä byrokratialla toimiva järjestelmä on ehdottomasti toimivin. Jos lapsilisä olisi harkinnanvaraien, merkitsisi se väistämättä erilaisten tulo- ja varallisuusselvitysten ja olosuhdemuutosilmoitusten tekemistä. En usko, että lapsiperheet haluaisivat sellaista paperirumbaa muutenkin työlään lapsiarjen keskelle.

Lapsen syntyminen perheeseen on aina ainutlaatuista, ja lapsia syntyy kaikenlaisiin perheisiin. On yhdenvertaista perheitä kohtaan, että lapsilisän kaltainen yhteiskunnan tuki lapsiperheille maksetaan kaikille. Lapsilisän puutteena voidaan kuitenkin nähdä, että sitä maksetaan vain 17-ikävuoteen saakka. Suurin osa nuorista asuu vielä siinä vaiheessa kotona, ja nuoren menot eivät suinkaan tuossa vaiheessa laske, päinvastoin. Perheiden tilannetta parantaisikin lapsilisän maksaminen 18-ikävuoteen saakka. Tämä olisi myös luonteva rajapyykki täysikäisyyden saavuttamisen kanssa.  

Lapsilisä on tarkoitettu nimenomaan lapsesta aiheutuvien kulujen kompensoimiseen. Se ei kuitenkaan riitä. Lapsiperheiden taloudellisen aseman kohentamiseksi tarvitaan lisäksi kokonaisvaltaista perhepolitiikkaa. Keskeistä on tehdä ratkaisuja, joilla lisätään työelämän tasa-arvoa ja vanhempien mahdollisuuksia osallistua työelämään. Kestävä tapa nostaa lapsiperheitä pois vähäosaisuudesta on edistää molempien vanhempien mahdollisuuksia joustavaan vanhempainvapaiden käyttöön. Tasa-arvoisesta työelämästä puhuttaessa äitiys- ja vanhempainvapaan kustannuksia on edelleen jaettava tasaisemmin myös työnantajien kesken. Tähän tarvitaan perhevapaauudistus, joka valitettavasti tänä vuonna kaatui.  Perhevapaajärjestelmä vaatii kuitenkin uudistamista.  Myös osa-aikaisen työn kannattavaksi tekeminen lapsiperheessä voisi parantaa perheiden taloudellista tilannetta ja tuoda samalla vastapainoa ja vaihtelua lapsiperheen arkeen.

Kaksivuotinen esiopetus kaikille antaisi lapsille tasavertaiset mahdollisuudet kehittymiseen ennen varsinaisen koulutien alkua. Myös perhe-elämän ja työn yhteensovittamista on helpotettava, erityisesti äitien työurien jatkuvuutta on edistettävä ja lasten mahdollisuuksien tasa-arvoa vahvistettava varhaiskasvatusta ja esiopetusta kehittämällä.  Perhepolitiikan saralla riittääkin vielä paljon työsarkaa seuraavalla hallituskaudella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsilisä, lapset, nuoret, yhdenvertaisuus, perhepolitiikka, harrastus

Jokaisella lapsella on oikeus liikuntaan

Torstai 22.11.2018 klo 23:50 - Mia Laiho

Jokaisella lapsella on oikeus liikuntaan

Alkuviikosta eduskunnassa käsiteltiin Suomen ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa. Tällä viikolla on vietetty myös lasten oikeuksien päivää.  Liikunnalla on merkittäviä terveysvaikutuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle iästä riippumatta. Lasten ja nuorten osalta on erittäin huolestuttavaa, että heidän keskimääräinen fyysinen kuntonsa on huonontunut jatkuvasti. Huomioitavaa on, että digitaaliset älylaitteet haukkaavat nykyään aikamoisen osan monen lapsen ja nuoren ajasta. Toki nykyäänkin on erittäin paljon liikkuvia lapsia ja nuoria, mutta taas myös paljon fyysisesti hyvin vähän liikkuvia. Liikunnan osalta voidaankin sanoa, että liikunnan määrän erot osaltaan lisäävät terveyseroja, sillä liikunnalla voidaan ehkäistä monia sairauksia.

Riittävä fyysinen aktiivisuus on edellytys lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle, sillä se tukee lasten yleisiä oppimisen edellytyksiä ja vaikuttaa myönteisesti mm. tarkkaavaisuuteen, vireystilaan ja muistamiseen. Fyysinen aktiivisuus kehittää motoriikkaa ja ennaltaehkäisee sairauksia. Lapsuudessa kehittynyt suhde liikuntaan ja liikunnan vaikutukset heijastuvat suoraan aikuisiän liikkumistottumuksiin.

Lasten liikkumisen lisäämisessä oleellinen merkitys on kodin antamalla mallilla, vanhempien tuella, liikkumiseen kannustavalla ilmapiirillä, asianmukaisilla liikuntavälineillä sekä lapsen liikuntatoiveiden kuuntelemisella. Kotona lapset voivat saada mallin liikunnan kuulumisesta olennaisena osana normaaliin arkeen. Liikunnan ohella on muistettava myös riittävä levon ja unen saanti sekä terveellinen ravinto.

Kun liikunta ei kuitenkaan kuulu kaikkien perheiden arkeen, ja kodin antamalla mallilla on tärkeä merkitys, niin miten sitten saadaan liikunta osaksi meidän kaikkien lasten elämää? Tässä tärkeässä asemassa ovat neuvolat, päiväkodit ja koulut. Ohjataan liikuntapalvelujen pariin, luontoon, liikunnallisiin leikkeihin ym. Liikkuva koulu -ohjelma tulee laajentaa varhaiskasvatukseen ja toiselle asteelle.  Jokaisen lapsen ja nuoren koulupäivään tulisikin sisältyä vähintään yksi tunti liikuntaa, päiväkotipäivään tätäkin enemmän. Liikunnan tulee olla mielekästä ja kivaa. Ei tehdä siitä pakkopullaa, vaan annetaan lasten ja nuorten itse vaikuttaa liikkumisen sisältöön. Mielestäni on hyvä jatkossa pohtia myös peruskoululiikunnan numeerisen arvioinnin tarpeellisuutta. Asia jakaa mielipiteitä. Itse näen koululiikunnan tavoitteen olevan, että lapset ja nuoret nauttivat liikunnasta ja ottavat liikunnan osaksi omaa arkeaan ja mahdollisesti joku saa siitä itselleen harrastuksenkin.   

Alkuviikosta julkistetun Kokoomuksen lapsi- ja perheohjelman mukaisesti kannustetaan päiväkoteja ja kouluja tekemään jatkossa yhteistyötä paikallisten järjestöjen, urheiluseurojen, kulttuuritoimijoiden ja yritysten kanssa sekä järjestämään esimerkiksi laji- ja harrastuskokeiluja koulupäivien ohessa. Tämän lisäksi suunnitellaan lasten ja nuorten harrastuspassi, jonka avulla voidaan tukea niiden lasten harrastamista, joille harrastamisen kustannukset voivat muodostua esteeksi. Harrastuspassin avulla lapsi tai nuori voi hankkia harrastuskertoja tuetusti mieleisistään paikoista.

Harrastukset lisäävät lapsen ja nuoren sosiaalisuutta ja vuorovaikutusta muiden ikäistensä kanssa, mikä on merkityksellistä lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Liikunta on parasta sairauksien ehkäisyä, oli sitten kyse fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista. Mielekäs tekeminen vähentää myös riskiä päihteiden väärinkäytölle. Pidetään lapsemme ja itsemme liikkeessä! Se kantaa takuuvarmasti hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, liikunta, koulu, varhaiskasvatus, ylipaino, masennus

Valtuustoaloite omaishoitajien vapaiden järjestämisestä palvelusetelillä

Maanantai 19.11.2018

Valtuustoaloite omaishoitajien vapaiden järjestämisestä palvelusetelillä

Omaishoitosopimuksen tehneellä omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Omaishoitajalla on oikeus vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen vapaaseen kuukaudessa, jos hän on kuukauden aikana sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.  

Espoossa ympärivuorokautinen hoito omaishoidon vapaan aikana tapahtuu tietyissä paikoissa. Siellä hoidetaan monisairaita asiakkaita, joilla on paljon erityisiä hoidon tarpeita liittyen sairauksiinsa. Kun omaishoidettava viedään sinne lyhyeksi aikaa monen paljon hoivaa vaativan hoidettavan joukkoon, ei yksilöllisiä tarpeita pystytä huomioimaan riittävästi. Omaishoitajilla on kokemus, että heidän omaisensa tulee huonommassa kunnossa takaisin hoivapaikasta kuin sinne mennessä. Omaishoitajat voivat käydä lomansa aikana varmistamassa, että hoidettava on jokseenkin kunnossa hoitopaikassa tai jättävät vapaansa käyttämättä. Se taas kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti omaishoitajia. Lakisääteisiä vapaita jääkin sen takia pitämättä. Tämä taas vaikeuttaa omaishoitajien jaksamista ja voi johtaa uupumiseen, ja lopulta omaishoidosta luopumiseen, jolloin asiakas siirtyy omaishoidosta ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Tämä ratkaisu on kuitenkin kunnalle aina kalliimpi.

Jos omaishoitaja voisi itse valita hoitopaikan hoidettavalleen tämän tarpeet ja mielipide huomioiden, olisi kaupungilla myös parempi mahdollisuus turvata omaishoitajan vapaapäivien käyttö. Tämän voisi mahdollistaa palvelusetelillä. Tällöin omaishoitaja voisi käyttää yksityisiä palveluja omaishoidettavan hoidon hankkimiseksi vapaapäiviensä ajaksi palvelusetelillä. Palvelusetelin avulla palveluntarjoajien määrä olisi laajempi. Esim. afasiasta eli puheen ymmärtämisen ja tuottamisesta kärsivät asiakkaat voisivat valita hoitopaikan afasiaan keskittyneestä paikasta kun taas muistisairas pienemmästä ryhmäkodista jne.

Me valtuutetut esitämme, että Espoo ottaa käyttöön palvelusetelin sopimusomaishoitajien lakisääteisten vapaapäivien turvaamiseksi ympärivuorokautisen hoivan osalta.

 

Espoossa 19.11.2018

Mia Laiho

Kristiina Mustakallio

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omaishoito, sopimushoitaja, palveluseteli, vanhus, vammainen, lapsi, hoiva

US: Savuttomuuden edistäminen on tasa-arvoteko

Torstai 1.11.2018 - Mia Laiho

Marraskuu on keuhkosyöpäkuukausi. Keuhkosyöpä on maailman yleisin syöpä. Suomessa keuhkosyöpään sairastuu noin 2500 ihmistä vuodessa. Tupakointi on keuhkosyövän tärkein riskitekijä: se aiheuttaa 90% keuhkosyövistä. Näin ollen tupakka aiheuttaa niiden kautta huomattavan määrän yhteiskunnallisia kustannuksia. Lainsäätäjät eivät voi kääntää tosiasioille selkäänsä. 
 

Huomioiden myös tupakan aiheuttama selvä syy-yhteys keuhkosyöpään, on välttämätöntä edelleen tiukentaa myös tupakkalainsäädäntöämme. Mitä muuta 10-kertaisen syöpäriskin aiheuttavaa tuotetta kuin tupakkaa voisi salli myytävän ihmisille?  Aina välillä viestitään jonkin tuotteen sisältävän syöpää aiheuttavaa ainesosaa ja tuote vedetään nopeasti pois markkinoilta suurin lehti-ilmoituksin. Mutta tupakan suhteen tätä riskiä ei haluta nähdä. Miksi ei? 
 

Meillä on vielä paljon muutettavaa. Nykyisen tupakkalainsäädännön tavoitteena on tupakkatuotteisiin ja muiden riippuvuutta aiheuttavien nikotiinituotteiden käytön loppuminen ja terveyshaittojen vähentäminen. Tupakkalainsäädännön tavoite on myös, ettei kukaan joudu altistumaan tahtomattaan tupakan savulle. Savuton hengitysilma on jokaisen perusoikeus. 
 

Raskaana olevien naisten tupakoinnin vähentäminen on erityisen tärkeää, jotta voimme estää sikiön altistumista haitalliselle valmisteille. Tupakoinnista vieroittuminen palvelee myös raskauden jälkeistä aikaa, jos äiti pääsee irti tupakasta. Neuvoloilla, kouluilla ja myös työpaikoilla on merkittävä rooli siinä, miten tupakointiin suhtaudutaan ja puututaan.  Liian moni lapsi altistuu edelleen kotonaan tai perheen autossa tupakansavulle. 
 

Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme ennaltaehkäisyä ja asenteiden muutosta. Terveydenhuollon ammattilaisten on puututtava tupakointiin asiakaskohtaamisten yhteydestä. Savuttomuus ei tapahdu syyllistämällä, vaan jakamalla tietoa sen vaaroista ja vieroituksen mahdollisuuksista, ja saatavilla olevasta tuesta. Tupakointi on yleisempää henkilöillä, joilla sosioekonominen tilanne on alhaisempi ja tupakointi liittyy myös selvästi koulutuksen tasoon, esim. ammattikouluissa tupakoidaan selvästi enemmän kuin lukioissa.  

Tupakoimattomuuden edistäminen edistää samalla väestömme terveyttä ja tasa-arvoa. Kitkemällä tupakan yhteiskunnastamme teemme merkittävän ihmisten välisen tasa-arvoteon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Savuttomuus, tupakointi, terveys, raskaus, hengitysilma, sisäilma, keuhkosyöpä, tupakkalaki

Hallitukselta lisää rahaa koulutukseen

Keskiviikko 24.10.2018 - Mia Laiho

Talouskasvumme pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä osaavan työvoiman saatavuus. Työpaikkoja olisi mutta ei ole osaavia tekijöitä. Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan jo lähes 70 prosentilla yrityksistä on vaikeuksia saada työvoimaa. Ongelmana on ollut erityisesti osaavan, koulutetun työvoiman pula. Sähköisten järjestelmien merkitys ja osuus palveluissa ja eri järjestelmissä on jatkuvasti kasvanut, mikä asettaa myös vaatimuksia sen alan työntekijöiden osaajille. Esimerkiksi koodareista on ollut huutava pula.  Olikin ilo todeta, että hallitus esittää lisätalousarviossa kokonaisuudessaan 40 miljoonaa euroa koulutukseen ja mm. koodarien kouluttamiseen.

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Budjettilisäykset mahdollistavat myös täydennyskoulutusta huomioiden jatkuvat koulutustarpeet ammattitaidon ylläpitämiseksi. Koska työttömyysmenoihin on mennyt tänä vuonna arvioitua vähemmän rahaa johtuen parantuneesta työllisyystilanteesta, hallitus pystyy siirtämään rahaa esimerkiksi koulutuksen puolelle. Tämä on ilahduttava suuntaus. 

Tavoitteena on myös saada lyhyemmillä täsmäkoulutuksilla osaavaa työvoimaa pahimman osaajapulan paikkaamiseksi. Lisäksi Korkeakoulut saavat ohjelmistoalan helpottamiseksi yhteensä 10 miljoonaa euroa, jolla voidaan tarjota koulutusta jopa 2400 henkilölle. 

Tarvitsemme lisää osaamista myös rakennusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla. Toinen 10 miljoonaa kohdistetaan näiden alojen osaajien lisäkouluttautumiseen. On lähes sanomattakin selvää, että ammattitaitoisia sosiaali-ja terveysalan osaajia tarvitaan väestön ikääntyessä.

On tärkeää, että maahanmuuttajataustaisia henkilöitä saadaan myös työmarkkinoille. Tätä helpotetaan tarjoamalla kielikoulutus- ja tukipalveluita. Näin nopeutamme maahanmuuttajien pääsyä koulutukseen ja työhön, millä on merkitystä työllisyyteen ja se myös parantaa maahanmuuttajien sopeutumista Suomeen ja meidän kulttuuriin.

Tehdyt lisäykset muodostavat yhdessä uuden askeleen työllisyyskehityksen vauhdittamiseksi. Ihmettelemiseen ei ole aikaa, vaan suotuisasta talouden kehityksestä on otettava kaikki irti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, lisäbudjetti, työ, työllisyys, hoitajat, koodarit, sosiaalityöntekijät, maahanmuuttajat, hallitus, täydennyskoulutus, kielikoulutus

Eläinten kaltoinkohtelun taustalla oleviin ongelmiin puututtava

Perjantai 28.9.2018

Eläinsuojelurikokset kasvavat ja todistamme karuja tarinoita koirahyökkäyksistä. Ei ihme, että eläinsuojeluvalvonnan riittävyys on yksi suurimmista huolenaiheista, kun puhutaan eläinsuojelusta. Esimerkiksi pentutehtailu ja koirien laiton maahantuonti ovat kasvavia ongelmia, joiden kitkemiseen tarvitaan tekoja. Tarvitsemme järeämpiä lainsäädännöllisiä toimia ja tiukempaa valvontaa eläinten suojelemiseksi.

Helsingin poliisi kertoi perustavansa eläinsuojelutapauksiin keskittyvän yksikön. Uutinen on erinomainen askel eläinsuojelun saralla. Monilla ihmisillä on ollut tähän asti kokemus, että ilmoituksia on turha tehdä, kun ne eivät johda mihinkään. Eläimiin liittyvien rikosten tutkintaryhmä tulee erikoistumaan eläinsuojelurikosten esitutkintaan, muihin eläinsuojeluun liittyviin prosesseihin ja rikosten ennalta ehkäisyyn. Yksikkö tulee erikoistumaan myös sidosryhmäyhteistyöhön sekä eläinsuojelutyöhön liittyvään tiedottamiseen.

Eläinten kaltoinkohtelijoilla on usein myös muita elämänhallinnan ongelmia, kuten sosiaalisia ongelmia, päihde-tai mielenterveysongelmia. Jatkossa on panostettava viranomaisten tiiviimpään yhteistyöhön, jotta eläimen omistajat ohjataan tarpeellisen avun piiriin. Oikea-aikainen hoitoonohjaus säästäisi monen karvaisen ystävämme mustelmilta.

Helsingin poliisin päätös osoittaakin edelläkävijyyttä jo ennen uuden eläinsuojelulain hyväksyntää. Myös muualla Uudellamaalla ja Suomessa voitaisiin edetä vastaavaan suuntaan. Sote- ja maakuntauudistus tarjoaa hyvän hetken toimintamallien selkiyttämiselle laajemmassa mittakaavassa. Gandhin toteaman viisauden mukaan kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eläinsuojelulaki, eläimet

Energiajuomat eivät kuulu lapsille

Keskiviikko 19.9.2018

Energiajuomia markkinoidaan häikäilemättömästi maalaamalla mielikuvaa kestävyydestä ja voimasta. Todellisuus on mainoskuvaa karumpi. Korkea sydämen syke, levottomuus, ahdistava olo ovat tyypillisiä sivuvaikutuksia energiajuomista. Terveyshaitat näkyvät myös esimerkiksi painonnousuna ja unettomuutena.  Suuri määrä energiajuomaa ja sen sisältämä suuri kofeiinimäärä voi altistaa myös hoitoa vaativille rytmihäiriöille, vaikka kyseessä olisi muuten terve nuori. Pahimmillaan energiajuomien liiallinen käyttö onkin vienyt nuoria sairaalaan.

Nuoret litkivät energiajuomia kuin janojuomaa. Eviran suosituksen mukaan alle täysikäisten kofeiinisaannin pitäisi olla alle 50 milligrammaa päivässä. Muuten riskinä on riippuvuuden syntyminen. Suositus valuu jo yhden energiajuoman myötä alas kurkusta. Puolen litran energiajuomatölkki saattaa sisältää kofeiinia jo toista sataa milligrammaa. Lasten ja nuorien ei pitäisi juoda energiajuomia lainkaan faktojen valossa. Silti nuoriso-ohjaajat kertovat tapaavat lukuisia nuoria, jotka juovat jopa yli kymmenen energiajuomaa päivässä.

Vaadimme budjettiriihen alla useamman lääkäritaustaisen kansanedustajan kanssa, että energiajuomille tulisi asettaa erityisen korkea haittavero. Tällä olisi myönteinen vaikutus sekä lasten ja nuorten terveyteen että valtion verotuloihin. Toiveeseemme on nyt vastattu jopa yli odotusten. Ministerit Leppä ja Saarikko ilmoittivat käynnistävänsä selvityksen energiajuomien kiellosta alle 15-vuotiaille.

Monet lasten vanhemmat ja opettajat näkevät päivittäin energiajuomien haitat lapsilla, ja he toivovat tehokkaita toimenpiteitä energiajuomien saannin rajoittamiseksi. Lisäksi monet kauppiaat ovat ymmällä tilanteesta ja toivovat yhtenäisiä valtakunnallisia päätöksiä asiassa. Näihin tarpeisiin on vastattava. Toivonkin, että ministerien käynnistämä selvitys antaa meille konkreettisia ratkaisuja ja asia etenisi sen jälkeen jouhevasti. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Energiajuomat, terveys, nuoret

Lääketieteen tutkimusrahoitus turvattiin budjettiriihessä

Keskiviikko 29.8.2018 - Mia LAiho

Lääketieteen tutkimus on resepti huomisen hyvinvoinnille. Tieteen kehitys on perustunut kautta aikojen tutkimukselle, ja sitä kautta uusien hoitomuotojen ja lääkkeiden löytymiselle. Alexander Fleming keksi vuonna 1928 penisilliinin, joka esti bakteerien kasvua. Pensisilliinin myötä märkäbakteerien aiheuttamia tauteja voitiin hoitaa, millä oli merkittävä vaikutus kuolleisuuden vähenemiseen bakteerien aiheuttamiin sairauksiin. Tutkimusta tarvitaan jatkuvasti sairauksien muuttaessa muotoaan, ihmisten ikääntyessä, syövän lisääntyessä ja ympäristön muuttuessa, ja mm. Bakteerien vastustuskyvyn lisääntyessä. Tarvitsemme tutkimusta uusien innovaatioiden löytämiseksi ja ihmisten auttamiseksi.

 Hallitus päätti lisätä tutkimuksen ja osaamisen rahoitusta yli 100 miljoonalla. Esimerkiksi kliinisen tutkimuksen erityisvaltionosuuksiin päätettiin tehdä 6 miljoonan euron tasokorotus. Vielä valtiovarainministeriön budjettiesityksessä tutkimukseen osoitettiin ainoastaan 15 miljoonaa euroa. Myös Suomen Akatemian vuosittaisia valtuuksia korotetaan 25 milj. eurolla. Tällä vahvistetaan Suomen Akatemian mahdollisuuksia tukea nuoria tutkijoita. Lisäksi ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnalle lisätään 5 miljoonaa euroa.

 Tutkimusrahoitus on ollut tiukilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Rahoituksen pudotus on ollut kuitenkin dramaattinen, sillä vielä vuonna 2010 määräraha oli yli kaksinkertainen. Eduskunta on ilmaissut huolensa vuosittain tilanteen suhteen puoluekirjaan katsomatta. Nyt meillä on oleellinen hetki katsoa strategisesti tärkeitä kohteita, joilla pohjustetaan tulevaisuuden hyvinvointia ja kasvua. Uskottava rahoitus on osoitus tutkimuksen arvostuksesta. Tutkimustyö on pitkäjänteistä, aikaa ja huolellisuutta vaativaa työtä, joka vaatii asianmukaiset resurssit.

 Tutkimustoiminnan positiiviset vaikutukset näkyvät innovaatioiden muodossa suoraan potilaiden hoidossa ja sairaalan muussa toiminnassa. Tutkimuksella on esimerkiksi välittömiä parannuksia tautien tunnistamiseen tai potilashoitoon. Vaikuttavampi hoito on sekä potilaan, että yhteiskunnan etu. Näin saavutetaan suoria kustannussäästöjä. Myös leikkausten tehon ja vaikuttavuuden tai uusien hoitomuotojen toimivuuden arviointi ovat tutkimustyön tuloksia.

Nyt tehty päätös tuo valoa pimeneviin iltoihin. Ei voi olla kuitenkaan niin, että kliinisen tutkimuksen rahoituksen merkitys on perusteltava syksystä toiseen. Tarvitsemme pitkän aikavälin sitoutumista lääketieteelliseen kliiniseen ja perustutkimukseen. Sosiaali- ja terveysysministeriön tulee valmistella askelmerkit tähän. Muuten on vaarana, että näivetymme tutkimuksen kansainväliseltä huipulta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tutkimus, koulutus, budjettiriihi

Tuettu hoivavapaa avuksi helpottamaan arkea läheisen sairastuessa

Torstai 23.8.2018 - Mia Laiho

Läheisen sairastuminen on odottamaton ja raskas kokemus. Meillä jokaisella voi tulla yllättäen hetkiä, jolloin oman iäkkäämpi vanhempi tarvitsee apua leikkauksen tai jonkin äkillisen sairastumisen myötä. Lähes kolmasosa työikäisistä hoivaa tai auttaa läheisestään oman työssäkäyntinsä ohessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa päädyttiin yhteiseen käsitykseen, että Suomessa pitää ottaa käyttöön tuettu hoivavapaa, joka parantaisi työssäjaksamista ja vähentäisi läheistemme laitoshoidon tarvetta.

 Erilaisia tuetun hoivavapaan malleja on käytössä lähes kaikissa muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa työntekijän on mahdollista jäädä tuetusti hoitamaan sairastunutta läheistään ja hänellä on oikeus hakea määräaikaista korvausta sairausvakuutuksesta.

 Suomessa on ollut vuodesta 2011 mahdollisuus hoivavapaaseen. Maamme järjestelmä on kuitenkin kohtuuttoman raskas ja uuvuttava sillä nykyisellään hoivavapaaseen ei sisälly taloudellista tukea. Surullisimmissa tarinoissa sairastunutta perheenjäsentä hoitamaan jäävä on joutunut turvautumaan itsekin sairauslomaan. Menettely on täysin epäinhimillistä ja kestämättömän kallis.

 Muutoksen kustannusten arvioidaan asettuvan 22-56 miljoonaan euroon vuodessa. Lopulliseen hintalappuun vaikuttavat tarkemmat yksityiskohdat kuten hoivavapaan enimmäiskesto, tuen taso ja hoivavapaan käyttäjien määrä.

Meidän on otettava askel eteenpäin, jotta työssäkäyvät henkilöt voisivat halutessaan jäädä kotiin hoitamaan läheistään.  Ehdotus vähentäisi laitoshoidon tarvetta ja lisäisi inhimillisyyttä, samalla kun väestömme vanhenee. Muutoksen myötä läheisen hoitaminen muuttuneessa elämäntilanteessa voisi olla mahdollista sekä kodin että työelämän kannalta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hoivavapaa, terveys

Super: Käyttäjälähtöisillä tietojärjestelmillä aikaa hoitotyölle

Perjantai 17.8.2018 - Mia Laiho

Näkymätön työ vie lääkärien ja hoitajien työaikaa, samalla kun hoitojonot pitenevät. Hoitohenkilökunnalla voi kulua toistakin tuntia päivässä erilaisten järjestelmien välillä sukkuloimiseen lukuisine salasanoineen. Jokainen entterin painallus ja tiimalasin odotus ovat pois varsinaisesta hoitotyöstä. Eri tietojärjestelmät muodostavat riskin potilasturvallisuudelle ja ovat rasite sujuvalle hoitotyölle. Vapauttamalla henkilökunnan työaikaa tietojärjestelmien palvelemisesta asiakastyöhön saataisiin suunnattua resurssia asiakkaan suuntaan ja hillittyä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Esimerkiksi päivystysyksiköissä on käytössä useita eri tietojärjestelmiä, joiden käyttö henkilökunnan tulee hallita. Päivystysten keskittämisen lisäännyttyä päivystyksessä joudutaan hakemaan potilastietoja eri sairauskertomusjärjestelmistä, kun alueellista yhteistä tietojärjestelmää ei ole saatavilla. Tietojärjestelmien käyttöön kuluu yhä enemmän aikaa koko sosiaali-ja terveydenhuollon alalla. Muutos on kuormittavaa henkilökunnalle ja yhä vähemmän on aikaa asiakkaille. Tietojärjestelmien käyttökatkokset aiheuttavat myös toistuvia potilasturvallisuuden vaaratilanteita. Järjestelmätoimittajien pitää pystyä takaamaan välttämättömän tiedon saanti myös käyttökatkojen aikana.

Valvira ja aluehallintovirastot toteuttivat valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelman vuosina 2016-2017. Tuloksista ilmenee, että päivystystoiminnassa tehdään paljon hyvää kehittämistyötä, jonka keskiössä on potilas, mutta potilasturvallisuuden toteutumiseen erityisesti tietojärjestelmien osalta kohdistuu riskejä. Päivystyksen ruuhkahuippuihin tarvitaan koko hoitoketjun osallistumista, ja siinä myös tietojärjestelmät voisivat olla avuksi.

Tietojärjestelmiä tulee kehittää tulevaisuudessa käyttäjäystävällisyyden lisäksi niin, että ne palvelevat laadun ja potilasturvallisuuden arviointia. Eri laatumittareiden seuranta ja niiden arviointi ovat jatkossa avainasemassa asiakaslähtöisempien ja yhdenvertaisten palvelujen mahdollistamiseksi sosiaali-ja terveydenhuollossa. Järjestelmien pitäisi tukea ja helpottaa sosiaali-ja terveydenhuollon henkilökunnan työtä eikä päinvastoin.

Kirjoittaja on lääkäri ja kokoomuksen kansanedustaja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietojärjestelmät, sairauskertomus, vuorovaikutus, asiakastyö, hoitajat, lääkäri

Itämeri ja vesistömme tarvitsevat huolenpitoa ympäri vuoden

Tiistai 7.8.2018

Kylmän kiven tipahdettua, pahin sinilevätilanne on helpottumassa. Viilenevä sää on tavallisesti laskenut politiikkojen ajatukset sinileväongelmasta muualle. Tämä on kestämätön tie, sillä Suomen ympäristökeskus arvioi, että Suomenlahden sinilevätilanne on ollut kuluneena kesänä pahin 20 vuoteen. Pääkaupungin rannat kimaltelivatkin vihreänä kuin jalkapallokentät. Meidän on varmistettava, että Itämerestä ei huolestuta ainoastaan kesäaikaan. Vesistöjen suojelu ja riittävän kunnianhimoiset ympäristötavoitteet on kirjattava keskeiseksi tavoitteeksi seuraavaan hallitusohjelmaan.

Tutkimukset osoittavat, että levälautoilla ja ravinnepäästöillä on selkeä syy-yhteys. Vesiin päätyvä fosfori ja typpi rehevöittävät rannikkoja. Raskaalla teollisuudella ja maataloudella on merkittävä rooli ympäristön kuormittajina. Ravinteiden tiedetään kulkeutuvan pitkiäkin matkoja aina sisämaasta asti, joten on oikeutettua todeta, että Itämeren suojelu on koko Suomen asia.

Työtä haavoittuvan meren suojelemiseksi on tehty toki pitkään, mutta meren hyvä tilanne on vielä kaukainen unelma. Tällä hetkellä ympäristöministeriö jakaa rahoitusta 5,5 miljoonaa euroa hankkeisiin, joilla tuetaan innovatiivisten ratkaisujen löytämistä rannikkojen rehevöitymisen hillitsemiseksi. Hallituksen on arvioitava kyseisten toimenpiteiden vaikuttavuus sekä pohdittava tarvittaessa lisärahoitusta. Tähän on mahdollisuus jo elokuun lopulla käytävässä budjettiriihessä.

Meillä ei ole enää varaa voivotteluun ongelman lainehtiessa silmien eteen. Työtä ympäristön eteen on tehtävä vuoden jokaisena päivänä. Tulevilla sukupolvilla on oikeus puhtaaseen mereen ja vesistöihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, ympäristö

Vaara vaanii helteessä

Maanantai 23.7.2018 klo 8:00 - Mia Laiho

Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.

Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.

Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.

Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi.  Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus.  

Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti.  Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.

Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla.  Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.

Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa.  Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.

Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät myös niin ihania!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuumuus, helle, vanhukset, lapset, kotihoito, nestevajaus, tuuletus

Valkoposkihanhien ja merimetsojen haittoja luonnolle ja ihmisille on rajoitettava

Keskiviikko 11.7.2018 - Mia Laiho

Valkoposkihanhet ovat rantojen ja puistojen riesa. Merimetsot puolestaan kylvävät tuhoa saaristoissa ja tekevät jättämätöntä tuhoa kalavesissä. Pääkaupunkiseudulla hanhiparvien ulosteet täyttävät viheralueet silmänräpäyksessä. Ulosteet tarrautuvat kenkiin pihaleikkien yhteydessä, pikkulapset voivat saada niitä suuhunsa ja uimarantojen ulosteista voi olla terveyshaittoja. Viihtyisät piknikitkin ovat kohta kaukainen muisto. Korkeasaaressa hanhet käyttäytyvät niin aggressiivisesti, että alueen työntekijät merkitsevät jo liiduilla alueita, joissa kävellessä hanhihyökkäys on väistämätön.

Pääkaupunkiseudulla oli syksyn 2017 laskennan mukaan yli 14 000 valkoposkihanhea. Tästä Espoon Laajalahdella yöpyi 3 900 hanhea. Lukemat ovat epäilemättä kasvaneet vielä vuoden aikana. Kaikkineen hanhien määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merimetsoja puolestaan oli jo pesiviä 26 000 paria vuoden 2016 laskennassa. Lintukantojen kasvulle ei näy loppua, sillä linnuille ei ole luontaista vihollista.

Valkoposkihanhen ja merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. EU:n lintudirektiivi suojelee kyseisiä lajeja, vaikka uhanalaisuus lajien kohdalla on vain etäinen muisto. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisy on mahdollista direktiivin puitteissa. Esteenä on tosin, että viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että toteutuneen vahingon on oltava vakava.

Nurmialueita, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla. Ongelma on, että nykyinen lain tulkinta on tiukin mahdollinen, sillä luvan saamiseksi on pysyttävä osittamaan, että vahinko on päässyt tapahtumaan. Ympäröivää luontoa on vaikea turvata, jos tuho on päässyt jo tapahtumaan.

Kantojen hoito on ainut kestävä tapa luonnon kannalta. Kantoja ei ole pystytty hillitsemään muilla keinoin. Poikkeuslupien hakemista tulee joustavoittaa välittömästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valkoposkihanhet, merimetsot, ulosteet, kalastus, terveyshaitta

Avioliittoon vasta täysikäisenä

Maanantai 2.7.2018 - Mia Laiho

Suomessa lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin avioliiton solmimisen alaikäisen kanssa poikkeusluvalla. Lapsen edun pitäisi olla aina lainsäädännön keskiössä. Sen takia tätä historiallista käytäntöä onkin tarpeen uudelleen arvioida. Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun hän voi solmia avioliiton vasta täysi-ikäisenä omasta tahdostaan. Edes kulttuurilliset tai uskonnolliset syyt eivät ole tarpeeksi päteviä syitä sallia poikkeuslupamenettelyä. Yhteiskunta on myös vuosien saatossa muuttunut ja esim. alaikäisen raskaus ei tarkoita enää sitä että toimeentulon turvaamiseksi tulisi nuoren avioitua tai ettei olisi hyväksyttävää saada lasta ilman avioliittoa.

Oikeusministeriö julkaisi eilen muistion, jossa arvioitiin alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettelyä. Muistiosta käy ilmi, että nykysääntelyn soveltamisesta ei ole tullut tietoa käytännön ongelmista. Alaikäisten avioliitoista käydään kuitenkin kansainvälisesti paljon kriittistä keskustelua. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa muun muassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Myös oikeusministeri Häkkänen ilmoitti haluavansa luopua poikkeuslupakäytännöstä.

Poikkeuslupakäytännöstä luopuminen selkiyttäisi lainsäädäntöämme, kun kaikkia alaikäisiä kohdeltaisiin samalla tavalla. Nykyään lupa alaikäisen avioitumiseen haetaan oikeusministeriöstä. Oikeusministeri tekee lopullisen päätöksen virkamiehen valmisteleman päätösehdotuksen perusteella. Hakemuksia tulee ministeriölle vuosittain 10–30. Suuri osa hakemuksista tulee noin 17-vuotiailta tytöiltä. Poikkeuslupaa on usein perusteltu juuri uskonnollisella vakaumuksella tai nuorempien lasten kohdalla raskaudella.

Käytäntö on riidassa suhteessa YK:n suosituksiin. Kritiikin myötä poikkeuslupamenettelystä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa lähes kaikissa Pohjoismaissa. Luopumisella olisi selvä signaali kansainväliselle kentälle, joka vahvistaisi asemaamme mainettamme ulkomailla tyttöjen ja lasten oikeuksien puolustajana.

Kaikkiaan kansainvälisten suositusten ja viranomaismuistion viesti on selkeä: alaikäisten avioliittoja ei tule sallia enää jatkossa. Toivonkin, että ministeri Häkkänen käynnistää lainsäädännön muutoksen mahdollisimman pian. Avioliiton solmiminen on merkittävä asia, niin juridisesti kuin henkisesti. Alaikäiset ovat vielä nuoria, joilla elämä on vasta alussa, ja tunteet voivat vaihdella. Aikuisten ja yhteiskunnan tulee kaikessa päätöksenteossa ajatella lapsen etua. Annetaankin lasten olla lapsia, ja jätetään avioliitto vain aikuisten välinen sopimukseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Avioliitto, lapset, oikeus

Järkevyyttä kameravalvonnan ajonopeuksien seurantaan

Keskiviikko 27.6.2018 - Mia Laiho

Liikenne.png

Törmäsin juhannuksen paluuliikenteessä tilanteeseen, jossa liikenne hidastui ilman mitään syytä. Hetken köröttelyn jälkeen selvisi, että tien vieressä kököttää liikenteenvalvontakamera. Merkittävällä osalla kuljettajista on tapana laskea automaattisten kameroiden kohdalla ajoneuvon nopeus tarpeettoman alhaiseksi. Tieliikenteestämme löytyy monia omatekoisia hölmöyksiä, jotka on tehty lakipykälää viilaamalla, kun huomiota olisi pitänyt kohdistaa enemmän arjen sujuvaan ja turvalliseen liikenteeseen. 

Kyseiset nopeuden tiputukset haittaavat selkeästi liikenteen sujuvuutta ja voivat aiheuttaa myös turvallisuusriskejä. Syynä tähän letkajenkkaan on, kuten selvityksistä käy ilmi, että kuljettajat eivät ole itse asiassa edes varmoja sallitusta nopeusrajoituksesta ja hidastavat siksi varmuuden vuoksi valvonta-alueella hyvin alhaiseen nopeuteen. 

Meille arjen matkaajille onkin positiivinen tieto, että eduskunta päätti juuri hyväksytyssä laissa muun muassa siitä, että automaattisen nopeusvalvontaa tulee kehittää siten, että kameravalvonta-alueella olisi jatkossa selkeämmin ilmoitus alueen nopeusrajoituksesta.

Eduskunta päätti myös puuttua sakkonäpertelyyn valiokunnan mietinnön pohjalta. Alkuperäisessä esityksessä jo 5 km/h ylinopeudesta olisi ryhdytty sakottamaan 70 euron liikennevirhemaksu, mikä olisi ollut kohtuutonta näpertelyä virhemarginaalien sisällä.

Pienikin ylinopeus on tietenkin moitittavaa, mutta viisarin minimaalisista värähdyksiä ei ole teknisesti mahdollista varmentaa. Koska nollatoleranssi ei ole teknisesti mahdollinen, poliisi päättää puuttumisrajansa jatkossakin itse. Valvontaresurssit pitäisi sen sijaan kohdentaa selviin ylinopeuksiin ja kiinnittää huomiota esim. suojateiden turvallisuuteen, koulujen ja päiväkotien läheisyydessä tapahtuvaan valvontaan ja muuhun liikennekäyttäytymiseen.

Eduskunnan määräämä sakkosirkus olisi koetellut kuljettajien oikeustajua ja kärsivällisyyttä. Kohtuus kaikessa luo uskottavuutta eduskunnan päätöksiin. Kyseiset muutokset ovat pieniä meille lainsäätäjille pieniä. Muutoksilla on kuitenkin merkittäviä vaikutuksia ihmisten sujuvan arjen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä on sitä kuuluisaa norminpurkua, jos jokin. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »